2009-06-03 Tutkimus: Vihreät ja kommunistit ideologisesti "miltei identtisiä"

[stubing]

Tutkimus: Eurovaalien vihreät ja kommunistit ehdokkaat usein ideologioiltaan identtisiä

Vihreät ja kommunistit ovat suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä, ilmenee Tampereen yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Vihreiden ja kommunistien eurovaaliehdokkaat ajattelevat samalla, kriittisellä tavalla esimerkiksi markkinataloudesta ja sotilaallisesta liittoutumisesta.

Uusi tutkimus romuttaa myös uskomuksia Suomen EU-myönteisimmistä puolueista. Unioniin kaikkein myönteisimmin suhtautuvat nyt Sdp:n ehdokkaat. Vanhastaan EU-myönteisyydellään rehennellyt kokoomus sijoittuu unionimyönteisyydessä vasta kolmanneksi.

http://yle.fi/uutiset/eurovaalit/2009/06/tutkimus_eurovaalien_vihreat_ja_kommunistit_ehdokkaat_usein_ideologioiltaan_identtisia_774480.html?origin=rss

Enpä olisi ikinä moista uskonut  

[kiukiu]

Olihan tuo mielestäni itsestään selvää: Punatulkut ja viherpeipot ne yhteen soppii.
Se vaan, että vihreissä on "akkavalta" ja tästä syystä he naisen oveluudella osaavat peitellä todellisen minänsä - niinkuin nainen tekee sen omassa elämässäänkin meikkaamalla.

Motto: Elä sie poikain nai kaunista. Kauneus on kattoovaista. (saunassahan se jo heti katoaa). Nai sie ruma. Rummuus se sen kun vaan lissääntyy.

[citizen]

Sen takia kai kaikki vähänkin fiksummat (kuten Paloheimo) ovat jättäneet Vihreät.

[Uuno]

Luulisi että Vihreitä hieman v*tuttaa tällainen tutkimustulos juuri ennen vaaleja. Tätä on vaikeaa selitellä parhain päin.

Toki hommaajille tässä ei varmaankaan ole mitään uutta.

[IDA]

Sinänsä mielenkiintoinen tutkimus. En kyllä jaksanut lukea miten kanta Natoon ja markkinoiden vapaus oli koplattu yhteen, mutta hieman hämmensi, kun PS onnistui olemaan toisaalta selkeästi vapaiden markkinoiden, mutta toisaalta melko selkeästi talouden säätelyn kannalla.

Muuten näyttää, että PS:n ja KD:n vaaliliiton ei ainakaan noissa tutkituissa asioissa tarvitsisi olla pelkästään tekninen KD on ainoastaan huomattavan selkeämmin myönteinen Natolle ja toisaalta hieman vähemmän maahanmuuttokriittinen.

Nyt propelipäät riviin ja Kristillisdemokraatteja valtaamaan. Puoluekokouksessa täytyy käydä salaa kaljalla

[AIP]

Luulisi että Vihreitä hieman v*tuttaa tällainen tutkimustulos juuri ennen vaaleja. Tätä on vaikeaa selitellä parhain päin.

Jaa-a. Miksipä Vihreät haluaisivat tehdä nimellisen irtioton kommunisteista kun eivät sitä toimillaankaan ole tehneet. Jos jostain on syytä olla huolissaan, niin siitä, että äänestäjäkunnalle on nyt ihan tutkitustikin tarjolla vaihtoehto.

[Hoff]

Onko tämä nyt vesimelonismia? Ulkokuori vihreä, sisältä punaista.

[Ammadeus]

No tämäpä oli yllättävä tieto,no nykkö ne sen vasta hokas?

[Jaska Pankkaaja]

Samaa kökköä ne on muutkin: http://www.euprofiler.eu/

Puolueiden määrää Suomessa voitaisiin vähentää selvästi..

[kaksinaismoralismirules!]

Joo , mutta Vihreät sitten sopisivat istumaan SDP:n vasemalle puolen Eduskunnassa. Nythän he yrittävät näyttää olevansa liberaalissa keskustassa.

[Dies Irae]

Tämä tosiasiahan on tiivistetty jo vuosia sitten vitsiksi:

Mitä eroa on kommunistilla ja omenalla?

Ajan myötä omena muuttuu vihreästä punaiseksi, kommunisti puolestaan punaisesta vihreäksi.

[Kalma]

Tilastoilla kikkailu on kyllä hauskaa. Ton mukaanhan SDP on markkinakriittisempi kuin SKP ja oletettavasti kaikki pystymme muistamaan sen vimman millä demarit esim- yksityistämistä ovat vastustaneet. Suomessa Vihreät on porvarillinen puolue hörhösiivellä. Eurovaaleissa toki mukana on kaikilla porukkaa, jotka eivät puolueiden päälinjoihin aina kovin hyvin sovi.

[skrabb]

Vihreä veti herneen nenään Ylen jutusta: "Mitäs me oikeistostalinistit"

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin on monen nykyvenäläisen mielestä sankari.

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin on monen nykyvenäläisen mielestä sankari.Vihreiden eurovaaliehdokas Jukka Relander kummastelee Ylen tänään julkaisemaa uutista, jonka mukaan Vihreät ja kommunistit ovat suurissa poliittisissa kysymyksissä miltei identtisiä puolueryhmiä.

- Ymmärrän toki poliittisia vastustajia, joilla on oman häntänsä nostoon liittyvät motiivinsa värittää vihreitä milloin sinisiksi, milloin punaiseksi. Mutta että journalistitkin. Ylen Olli Ainola näet otsikoi tänään aamulla julkaistun kolumninsa seuraavaan tapaan: Vihreiden ja kommunistien ehdokkailla samoja näkemyksiä, kirjoittaa Relander blogikirjoituksessaan "Mitäs me oikeistostalinistit".

Tampereen yliopistossa tehdyssä selvityksessä käytettiin tutkimusaineistona Yle Uutisten vaalikonevastauksia. Ehdokkaiden ja ehdokasryhmien ideologioita mitattiin niin kutsutulla faktorianalyysillä, joka on tilastomatemaattinen laskentatapa. Sekä ehdokkaat että ehdokasryhmät sijoitettiin ideologisille "tähtikartoille".

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62214-vihrea-veti-herneen-nenaan-ylen-jutusta-mitas-me-oikeistostalinistit

Eurovaaliblogi: mitäs me oikeistostalinistit
Vihreä blogi • Jukka Relander 3.6.2009 klo 15.24
Kokoomuksen puisto-osaston viherstalinistisesta siivestä päivää. Voi olla, että tervehdykseni ei tule perille, sillä sijaitsemme kuudennessa ulottuvuudessa, jossa poliittinen koordinaatisto mahdollistaa yllättävänkin tuntuiset positiot. Kuten tämän viherstalinistisen porvaripuolueen aseman, joka on lisäksi varustettu ekomerkillä.

Kuudes ulottuvuus tarvittaisiin, että me vihreät voisimme asemoida itsemme eri kriitikoiden maalaamaan nurkkaan. Vaalikentillä kuulee moitteita siitä, että olemme ryhtyneet porvaripuolueeksi. Vasemmistossa on jo pidempään puhuttu vihreistä kokoomuksen puisto-osastona, ja maalailtu vihreän päälle sinisiä sävyjä.


Samaan aikaan toisaalla: kiukkuiset setäkolumnistit haukkuvat stallareiksi, tai ainakin viherstalinisteiksi, ja eri puolilla esitetään epäilyksiä siitä, että pohjimmiltaan vihreät ovat kommunisteja, tai vähintään kommunistien soluttamia. Anni Sinnemäestäkin puhutaan taistolaisena, vaikka tuore puheenjohtaja oli taistolaisliikkeen romahtaessa vielä leikki-iässä. Alan itsekin uskoa sloganiimme: ei oikealla eikä vasemmalla, vaan edellä.

Ymmärrän toki poliittisia vastustajia, joilla on oman häntänsä nostoon liittyvät motiivinsa värittää vihreitä milloin sinisiksi, milloin punaiseksi. Mutta että journalistitkin. Ylen Olli Ainola näet otsikoi tänään aamulla julkaistun kirjoitelmansa seuraavaan tapaan: "Vihreiden ja kommunistien ehdokkailla samoja näkemyksiä."

Itse teksti käsitteli tamperelaista tutkimusta, jossa oli vertailtu eri puolueiden näkemyksiä yleisissä poliittisissa kysymyksissä. Tutkimuksen mukaan Vihreät suhtautuvat esimerkiksi ympäristökysymyksiin jokseenkin samaan tapaan kuin SKP, kun taas suhteessa EU:hun oltiin samassa ruudussa Demareiden, Kokoomuksen ja RKP:n kanssa. Onpa uutinen.

Ainolan johtopäätös tästä on: "Tutkimuksen yllättävin havainto koskee vihreitä ja kommunisteja. Puolueiden ehdokasryhmät ovat ideologisella "tähtikartalla" jokseenkin identtisiä". Miten niin? Joissakin asioissa, esimerkiksi ympäristökysymyksissä, Vihreät ja SKP olivat toki lähellä toisiaan. Tosin selvimmästä erottavasta tekijästä, suhteesta EU:hun, ei Ainola kirjoita. SKP on EU:hun kriittisimmin suhtautuva puolue, Vihreät Demareiden ohella myönteisimmin. Ero Vihreiden ja SKP:n välillä on tässä tärkeimmässä tekijässä kuin yöllä ja päivällä, mutta tätä ei Ainola nosta. Ehkä siitä ei saa yhtä potraa otsikkoa.

Ainola jatkaa vielä, että jonkinlaisessa yhtäläisyydessä piilee syy siihen, miksi vaalikoneet tarjoavat usein suosikkiehdokkaaksi vihreitä ja kommunisteja rinta rinnan. On tietysti hauskaa, että Ainola saa meidät kärkeen vaalikoneissa, mutta itselläni käy usein niin, että olen kaikkein vähiten samaa mieltä perussuomalaisten, itsenäisyyspuolueen ja kommunististen ehdokkaiden kanssa. Mitähän vaalikoneita Ainola oikein käyttää?

Hauskaa on toki sekin, että Ainola pitää vihreitä sen verran varteenotettavana uhkana, että hän katsoo aiheelliseksi harjoittaa tällaista leimaamista juuri vaalien alla. Ja varmasti jotain yhtäläisyyksiä löytyykin, sillä vihreät teemat kelpaavat vaali vaalien jälkeen yhä paremmin muille puolueille oikealta vasemmalle. Tervetuloa perässä!


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62214-vihrea-veti-herneen-nenaan-ylen-jutusta-mitas-me-oikeistostalinistit

[Parsifal]

Suomessa Vihreät on porvarillinen puolue hörhösiivellä.

Eikös noista stalinisteistakin moni ollut kohtalaisen varakkaan perheen jälkikasvua? Muilla ei ole varaa leikkiä sosialistia tai vihreää...

[Kalma]

Eikös noista stalinisteistakin moni ollut kohtalaisen varakkaan perheen jälkikasvua? Muilla ei ole varaa leikkiä sosialistia tai vihreää...

Ainahan noita jauhetaan, mutta en nyt ihan tarkkaan näe, että varallisuutta tarvittaisiin sosialistina tai vihreänä oloon. Vihreät ovat keskiluokkainen puolue, jossa on varmaan aika paljon keskiluokkaisen taustan omaavia jäseniä, mikä näkyy siinä, että vihreät on porvarillinen puolue.

[Äänestäjä]

Hyvin kirjoitettu juttu YLE:n eurovaalisivuilla:

(3.6.) Miksi vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan?

http://www.yle.fi/uutiset/eurovaalit/2009/05/eurovaalien_ykkoskysymys_-_elena_gorschkow-salonranta_766066.html

Näköjään myös Paloheimo kirjoittaa asiaa tämän aiheen osalta:

http://www.yle.fi/uutiset/eurovaalit/2009/05/eurovaalien_ykkoskysymys_-_eero_Paloheimo_766694.html

EDIT: Huomio modet, jos vielä luette täältä ketjun alusta: Tämä kommentti oli oma aloituksensa ja ymmärrän että ketjut yhdistettiin, koska aihe on sama. Olisi kuitenkin hyvä että siitä olisi tässä maininta (ja muissakin vastaavissa), niin mahdolliset loogiset kummastuksen aiheet/toistot teksteissä selittyisivät paremmin.

[Maastamuuttaja]

Onkohan paperipravda huomannut viher-kommunisti-tutkimuksen ilmestyneen?

[Anti-Utopisti]

Yritän hahmotella tässä viestissä kommunismin ja vihreän radikalismin historiallista taustaa amatöörin puutteellisilla tiedoillani.

Tieteen etenemiseen ja porvariston nousuun perustuva rationaalinen valistuskultti (ns. oranssi meemi) alkoi 1700-1800-luvuilla nousta toden teolla korvaamaan uskonnollis-aristokraattista mytologiaa (ns. sininen meemi) länsimaisen sivilisaation yhteiskuntakoneiston perustana. Hegel jopa arveli, että 1800-luvun alussa oltiin saavuttu historian loppuun, jossa rationaalinen ajattelu ja reaalitodellisuus olivat konvergoituneet (yhdentyneet) lopullisesti Preussin virkamieskoneiston äärimmilleen rationalisoidussa instituutiossa. Ikävä kyllä kapitalistit ja porvaristo omivat tästä rationaalisesta kulttiajattelusta pikemminkin sen kulttielementit kuin rationaaliset elementit, jotta voisivat käyttää rationaalisia teorioita tekosyinä kulloisillekin mieliteoilleen ja yhteiskuntainsinöröinnin päähänpistoilleen. Kapitalismi ja demokratia ovat olleet ehkä kaksi tunnetuinta näistä väärinkäytetyistä teorioista, jotka oli luullakseni pohjimmiltaan laadittu laajentuvan yhteiskuntakoneiston toiminnan organisoimiseksi kaupungistumisen kiihtyessä, mikä ylitti aiempien ad hoc -ratkaisuiden riittävyyden.

Marx tunnisti ensimmäisten joukossa kapitalistien ja porvariston maailmankuvan kulttiluonteen ja halusi länsimaisen yhteiskuntakoneiston perustuvan aidolle rationaalisuudelle eikä näiden ylempien yhteiskuntaluokkien rationaalisuutta matkivalle kulttiajattelulle. Koska työväenluokka joutui päivittäisessä työssään ja elinympäristössään kohtaamaan reaalitodellisuuden kaikessa karuudessaan, Marxista oli uskottavampaa, että nimen omaan työväenluokan kohdalla rationaalinen ajattelu voisi konvergoitua reaalitodellisuuden kanssa entistä luonnollisemmaksi länsimaisen yhteiskuntakoneiston perustaksi. Eli Marx ei ehkä halunnut purkaa oranssin meemin yhteiskuntakoneistoa sinänsä, vaan ainoastaan siltä osin, kuin se perustui kapitalistien ja porvariston kulttiajattelulle. Tehtaiden oli ilmeisesti Marxin ajattelussa tarkoitus jäädä tuotannon perustaksi. Voitaisiin ehkäpä sanoa, että Marx oli eräänlainen äärirationalisti ja oranssin meemin kulminoitumispiste.

Ongelmaksi muodostui tietenkin, kuinka äärirationaalisuus saataisiin siirrettyä marxilaisten teoreetikoiden kammioista työväenluokan massoihin. Nämä olivat ehkäpä todellakin porvaristoa enemmän tekemisissä reaalitodellisuuden kanssa, mutta koska ihmisaivot hahmottavat luonnostaan syy-seuraussuhteita myyttien ja heuristiikkojen pohjalta, niin työväenluokan ylivoimaisen enemmistön ajattelu ei ollut lähelläkään rationaalista. Sitä paitsi veikkaisin, että Marxin projekti oli jo alun perinkin mahdoton toteuttaa, sillä rationaalinen ajattelu on ihmisluonnolle niin vierasta, ettei ainakaan suurempaa ihmisjoukkoa kerta kaikkiaan ehditä opettaa rationaaliseksi ennen kuin seuraava suurempi kriisi sekoittaa taas pakan alkutekijöihinsä.

Myöhemmät marxismin teoreetikot yrittivät muokata alkuperäisestä Marxin ideasta päivitysversioita kiertääkseen työväenluokan irrationaalisuuteen liittyvän perusongelman. Esimerkiksi Lenin päätyi kai ajattelemaan siten, että pieni puolue-eliitti voisi vastata rationaalisuudesta ja ohjata - tai tarvittaessa pieksättää - lopun osan kansaa pysymään rationaalisina. Koska näin rankka näkemys kaipaa uskottavaa veruketta, Georg Lukacs laati 1920-luvun alussa yliopisto-opettajiensa ja historiallisten filosofiagurujen teorioiden pohjalta synteesin, joka tarjosi filosofisen argumentin sille, että rationaalisuus eli marxilaisella termillä luokkatietoisuus kiteytyy nimen omaan kommunistisessa puolue-eliitissä (imputed class consciousness; lähde Georg Lukacs: Class Consciousness, 1920). Valtaosa 1900-luvun kommunismista nojasi tähän Leninin ja Stalinin luomaan puolue-eliittivetoiseen perustaan.

Tosin 1900-luvulla marxistipiireissä puutteellisesti tiedostettu valtava ongelma oli se, että koska vallanpitäjät olivat tosiasiassa alttiita samoille inhimillisen ajattelun mytologisille ja heuristisille perusvirheille kuin tavisten massat, niin aitoa rationaalisuutta ei siksi löydetä useinkaan edes yhteiskunnan johtokerroksesta. Niinpä kansanvalistus oli tuhoon tuomittua, kun valistajatkin olivat usein täysin hakoteillä.

Sosialidemokraatit taas taisivat sulkea silmänsä sekä johtoportaan että työväenluokan ymmärryskyvyn puutteilta kokonaan tai ehkäpä toivoivat koulutuksen sekä ammattijohtajien rationaalisesti hallinnoimiin suuriin tuontantolaitoksiin perustuvan yhteiskuntamallin poistavan ymmärryskyvyn puutteellisuudesta koituvat ongelmat automaattisesti yhteiskunnan homogenisoitumisen myötä.

Koska sen paremmin kommunistit kuin sosialidemokraatitkaan eivät saaneet Länsi-Euroopassa värvättyä riittävästi ruohonjuuritason aktivisteja työväestön minimaalisen pienestä äärirationaalisesta osasta, niin heidän täytyi luullakseni tyytyä tilapäisratkaisuun eli sepittää yleviä sloganeita tasa-arvosta ja demokratiasta mytologisina käsitteinä, jotta työväenluokan mytologisesti ajatteleva enemmistö saataisiin värvättyä mukaan poliittiseen toimintaan. Tasa-arvo ja demokratia rationaalisina käsitteinä olivat toki sellaisia, että marxismin teoreetikotkin näkivät ne keskeiseksi osaksi oranssin meemin ihanneyhteiskuntaa, mutta niiden mytologisoitu versio alkoi jossain vaiheessa dominoida kommunistista ja sosialidemokraattista liikettä Länsi-Euroopassa. Mytologinen tulkinta pikku hiljaa vahvistui ja jäi 1900-luvun edetessä lopulta ainoana tulkintatapana jäljelle Länsi-Euroopassa rationaalisen tulkinnan näivettyessä.

Kaikki yllämainitut marxismin variantit olivat siis kuitenkin satunnaisista mytologisista elementeistään huolimatta alun perin oranssin meemin yhteiskuntakoneistoon perustuvia ratkaisuja.

Toisen maailmansodan jälkeen USA:n ja Neuvostoliiton saavuttaman globaalin valta-aseman myötä näytti siltä, että oranssi meemi tulisi sinisen meemin romahduksen myötä leviämään kaikkialla johtavaksi maailmankuvaksi, ja jäljellä oli enää kysymys siitä, voittaisiko oranssin meemin kapitalistinen variantti, joka perustui kuluttamisvimmaisen shoppailukultin näennäisrationaaliseen ajatteluun eli Lukacsin termillä reifikaatioon, vaiko kommunistinen variantti, jossa ongelmana oli se, että työväestön ei uskottu toimivan rationaalisesti ilman KGB:n ja muun totalitaristisen valvontakoneiston kovia otteita. Sosialidemokratia oli ilmeisesti tarkoitus fuusioida tämän kamppailun voittajan kanssa, mikä olisikin ehkä ollut näille kaikille ideologioille yhteisen oranssin meemin perusmaailmankuvan pohjalta mahdollista.

Koska rationaalisuus on vain yksi puoli inhimillistä ajattelua, niin mytologia ja eettisyys olivat jääneet USA:n ja Neuvostoliiton sotienjälkeisen äärirationaalisen ideologian myötä luonnottoman vähäiseen asemaan yhteiskunnassa. Vanhempi polvi onnistui sulkemaan silmänsä tältä puutteelta käyttäen aikansa mm. oranssin meemin statuskilpailuun, mutta nuoriso alkoi oirehtia ja kaipasi mytologian palauttamista yhteiskunnan perustaksi. Siirtymä ei tapahtunut silmänräpäyksessä, vaan 1960-luvun alun USA:ssa John F. Kennedyn ja Lyndon B. Johnsonin tyyppiset demokraatit sekä toisaalta Neuvostoliitossa Nikita Hruštšov yrittivät vielä toteuttaa parannuksia oranssin meemin rationaalisen yhteiskuntakoneiston puitteissa, mutta pian taiteilija- ja yliopistopiireissä alkoivat muhia ja levitä mytologiset kultit, jotka eivät tyytyneet rationaalisiin uudistuksiin.

Neuvostoliitto nitisti nämä mytologiset kultit Unkarissa vuonna 1956 ja Tshekkoslovakiassa vuonna 1968 ennen kuin ne ehtivät levitä laajemmin itäblokissa. USA:n ja Länsi-Euroopan turvallisuusinstanssit sen sijaan eivät onnistuneet tässä nuorisokulttien tukahduttamisessa riittävän hyvin yrityksistään huolimatta (mm. COINTELPRO) vaan ns. vihreä meemi eli epätäsmällisemmin ilmaistuna 1960-lukulaisuus sai lopullisen muotonsa. Tämän epäsymmetrisen lopputuloksen seurauksena Neuvostoliitto yritti käyttää näitä länsimaiden mytologisia vihreän meemin kultteja (mm. ydinaseiden vastaista liikettä) satunnaisesti proxy-sabotööreinään kapitalististen länsimaiden vahingoittamiseksi mutta tosiasiassa kammoksui näitä kultteja, koska niiden mytologia muodosti samanlaisen uhan sille itselleenkin (mikä itse asiassa realisoituu nyt EU-maiden Vihreiden kritiikkinä sini-oranssin meemin Venäjää vastaan).

Seuraavasta linkistä löytyy varsin faktuaalisesti epätarkka ja poliittisesti puolueellinen mutta kuitenkin historiallisesti valaiseva kuvaus siitä, minkä tyyppistä radikalismia vihreä meemi ja erityisesti sen pakkomielle kehitysmaalaisten sortoon liittyviin kysymyksiin pitää sisällään (vihreän meemin luontaista eettistä ja mytologista viehtymystä kehitysmaalaisiin ei tosin korosteta riittävästi):

Mervyn F. Bendle: Terrorism and the Rise of Radical Orthodoxy

This epochal ideological shift involved the adoption of a model of imperialism that presented the global economy in terms of the "exploitation" of the Third World by the central capitalist powers of the West, whose very survival allegedly depended on the "plundering" of non-Western societies, which were then represented as the victims of all sorts of massacres and genocide.
...
Another feature of the Weathermen and similar ultra-radical groups (including the Charles Manson group) was the primacy they conceded to the Black Power movement, which they believed could abolish the whole imperialist system and seize state power. Black Power groups like the Black Panthers accepted this revolutionary mandate and looked to anti-colonialist theorists like Frantz Fanon, adopting his argument in The Wretched of the Earth (1960) that revolutionary violence in and of itself has a positively transformative effect on the oppressed people of colour.

http://www.quadrant.org.au/magazine/issue/2008/12/terrorism-and-the-rise-of-radical-orthodoxy

Tämän historiallisen selostuksen lopuksi palaan vielä tämän viestiketjun alkuperäiseen kysymykseen: "Miksi vihreät ja kommunistit muistuttavat toisiaan?" Oma veikkaukseni on sellainen, että vuoden 2009 vihreät ja kommunistit Suomessa muistuttavat toisiaan yksinkertaisesti siksi, koska ne ovat kaksi eri haaraa mytologiseen ajatteluun perustuvasta 1960-lukulaisesta vihreästä meemistä.

Vihreät olivat toki alun perinkin vihreän meemin voimamomentin yhdistämä koalitio entisistä taistolaisista, vähemmistö- ja naisaktivisteista sekä teknologiauskoisen valtiokoneiston (eli oranssin meemin) tuhoamiseen tähtäävistä luonnonsuojelijoista ja intellektuelleista. Kommunistit taas vihertyivät siinä vaiheessa, kun Neuvostoliiton romahtamisen myötä viimeisetkin rationaaliset ajattelijat (oranssi meemi) hiipuivat pois kommunisteista. Nykyään kummassakin puolueessa vaikuttaa vahvasti mytologinen maailmankyläkultti, johon kuuluu elementteinä mm. Malcolm X -henkinen eurooppalaisviha (vrt. natsien antisemitismi), kehitysmaalaisten kritiikitön symppaus (jota yllä antamani Bendlen artikkeli kuvaa tarkemmin) sekä vieläpä utopistinen kuvitelma siitä, että EU:ssa voisivat reaalitodellisuus ja 1960-luvun yltiöeettinen mytologia konvergoitua siinä missä Hegel kuvitteli reaalitodellisuuden ja rationaalisen ajattelun konvergoituvan Preussin virkamiehistössä.

Eli kommunistien ja vihreiden suhde lienee hieman samantyyppinen kuin Hegelin ja Marxin suhde: jälkimmäinen on päivitysversio edellisestä. Tietenkään mitään aitoa realismia ei löydy kenestäkään yllä mainituista toimijoista, sillä ihmisluonto tulee säilymään yhtä vajavaisena kuin se on kovakoodaukseltaan aina ollut ja yhteiskuntakoneisto taas tulee säilymään yhtä luonnottomana kuin se on ollut sivilisaation muodostumisen alkuhetkistä alkaen. Hegelin ajoista lähtien länsimaissa ei olla siis saavutettu mitään todellista edistystä, vaan näennäisedistyksellisyydessä on kysymys puhtaasta kulttiajattelusta kuten aina ennenkin.

Meidän maahanmuuttokriitikoiden rooli tämän kaiken utopismin keskellä on mielestäni yrittää minimoida kulttiajattelijoiden aiheuttamat pysyvät vahingot omalle kansallemme. Tässä tavoitteessa onnistumme kai parhaiten siten, että opettelemme itse välttämään mytologista kulttiajattelua niin paljon kuin se on inhimillisesti realistista.

1960-lukulaisen vihreän meemin valtava voimamomentti tulee kai joka tapauksessa purkautumaan länsimaissa jollain karmaisevalla tavalla, ja TÄMÄ on käsittääkseni se todellinen pointti maahanmuuttokritiikin takana. Eli massamaahanmuutto on ainakin oman tulkintani mukaan vain yksi aatehistoriallisen kehityksen ilmentymä, jossa toteutuu vihreästä meemistä se komponentti, joka liittyy Malcolm X -henkiseen eurooppalaisvihamielisyyteen eli tarkemmin sanoen EU:n alkuperäisen väestökoostumuksen tuhoamisprojektiin.

Kts. A Summing Up: Louis Lomax interviews Malcolm X (1963)

http://teachingamericanhistory.org/library/index.asp?document=539

Vertaa Adrian Harewood: Race and Class: An interview with Jenny Bourne

"I wasn't particularly on the left, it was just normal to have that consciousness, and there is absolutely no doubt that the Black movement, particularly the American Black Power movement, was what politicized us all. We were all reading George Jackson, Eldridge Cleaver, Malcolm X, all of us. I'm white, but that, in a funny way, was my coming to politics, maybe my coming to feminism was through that Black struggle by proxy. It was your whole life, it wasn't [that] politics was a thing aside; it was central to your thinking and to your reading and to your music appreciation. That kind of thing was part of a whole generation."

http://www.zmag.org/zmag/viewArticle/13359

Meidän maahanmuuttokriitikoiden siis täytyisi yrittää pelata aikaa: ehtiikö eurooppalaisten tuhoamisprojekti edetä Suomessa liian pitkälle, ennen kuin se lopulta kaatuu omaan mahdottomuuteensa siinä, missä aiemmin Hegelin Preussin näennäisrationaalinen virkamiehistö kaatui lopulta ensimmäisen maailmansodan irrationaaliseen teurastukseen, Marxin näennäisrationaalinen ennuste maailmanvallankumouksen vääjäämättömyydestä kumoutui talouden ja yhteiskuntaluokkien välisen suhteen irrationaaliseen käyttäytymiseen 1900-luvun alussa ja Stalinin näennäisrationaalinen idea "kommunismista yhdessä maassa" kaatui hänen jatkuvaan teolliseen edistykseen uskovan utopisminsa paljastumiseen irrationaaliseksi 1980-luvulla pian pysähtymisen aikakauden päätteeksi.

Valtaeliitin irrationaalisilla yhteiskuntakokeiluilla on siis todistetusti karmaiseva tuhovaikutus (kts. Kommunismin musta kirja), joten yritetään pelastaa Suomen kansasta edes jotain EU:n näennäisen eettisen mutta silti reaalimaailman vastaisen ideologian aiheuttamilta tuhoilta.


[email protected]

[Toni H.]

Katselinpa vähän edellisten vaalien tuloksia Helsingin eri äänestysalueilla. Siellä missä kannatettiin vasemmistoa (itäisissä lähiöissä), myös perussuomalaiset olivat vahvoilla. Mutta vihreiden tukijoukot olivat aivan toisilla alueilla, aika pitkälti keskustan kerrostaloissa siellä, missä RKP:täkin monet äänestivät.

Osaako joku sanoa, miksi keski- ja hyvätuloisissa ihmisissä on paljon vihreiden kannattajia, vaikka vihreät ajavat enemmänkin koti- ja ulkomaalaisten sossunelättien kuin työntekijöiden asioita? No ainakin opiskelijapiireissä olen huomannut, että vihreä aate liittyy yleensä omalla paremmuudella pätemiseen. Kumma kyllä esim. SKP:tä kannattamalla ei pääse samalla tavalla maailmantuskasta eroon, vaikka poliittiset linjaukset ovat aika pitkälti samanlaisia. Laillisuuden rajoja hipovaa ja joskus ylittävääkin aktivismia myös kommunistit harrastavat ihan vihreiden tyyliin. Marssivatpa vielä samoissa "sodanvastaisissa", käytännössä militanttia islamia puolustavissa mielenosoituksissa.