Elämän tarkoitus

[sr]

Koska arvokonservatiivisuusketju suljettiin, päätin avata uuden ketjun, jossa käytäisiin keskustelua, joka lähti tästä vaustauksestani sunimhille liikkeelle. Tämä kirjoitus on vastaus puolestaan sunimh:n vastaukseen. Jos siis ihmettelet keskustelun lähtemistä liikkeelle "keskeltä", käy lukemassa tuolta linkkien takaa käyty keskustelu.

Kirjoitin "Mielestäni ihmisen biologisena olentona ainoa selkeästi havaittavissa oleva "elämän tarkoitus" on..." siksi, että itse en ainakaan pysty antamaan muuta objektiivista tarkoitusta elämälle, joka olisi jokaiselle ihmiselle (elävälle olennolle) yhteinen. Tietenkin kaikenlaisia muita "tarkoituksia" ja täysipainoisuutta voi kukin itselleen keksiä, mutta jokainen näistä on silti viime kädessä pelkkä henkilökohtainen valinta.

Ensinnäkin on havaittavissa noita henkilökohtaisia valintoja. Ei niissä mitään ihmeellistä "salaista" ole. Et siis viitanne havaitsemiseen, vaan objektiivisuuteen. Mutta nyt on kyseenalaistettava se, että miksi pitäisi ylipäätään lähteä ajatuksesta, että elämällä on pakko olla joku objektiivinen tarkoitus. Onko auringolla joku objektiivinen tarkoitus? Jos ei, niin miksi sellainen pitäisi olla biologisella lajilla nimeltä homo sapiens?

No tosiasia nyt kuitenkin vielä toistaiseksi taitaa olla, että ne minun geenini ovat riippuvaisia minun tietoisena ihmisyksilönä tekemistäni valinnoista (kuten lisääntyäkö vai ei), joten vähintäänkin minun geenieni "elämän" "tarkoitus" on päästä jatkamaan elämän ja evoluution kehitystä. Jos nyt ohitetaan kysymys siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kun siitä ei kenelläkään varmaa tietoa ole, niin siitä huolimatta tuo näkemys on suorastaan jäätävän nihilistinen, koska samalla logiikalla oikeastaan millään yksilön teolla ei ole mitään merkitystä, koska kuolemansa jälkeen yksilölle ei sillä ole mitään merkitystä. Silti pyrimme yksilöinä ja yhteisönä kehittämään tiedettä, rakentamaan yhteiskuntaa ja saavuttamaan sukupolvien yli kestäviä suorituksia ja tavoitteita.

Niin, geenisi jatkavat eloa todennäköisemmin, jos sinä lisäännyt kuin jos et lisäänny. Mitään sen suurempaa "tarkoitusta" en kuitenkaan panisi joillekin ei-tietoisille molekyyliketjuille. Elämän tarkoitus käsitteenä on minusta mielekäs vain tietoisten olentojen kohdalla, koska he voivat tehdä valintoja sen suhteen, että ne tavoitteet toteutuisivat. Nyt kysymys on, että miksi sinun tavoitteesi tietoisena ihmisenä olisi niiden sisälläsi olevien geenien orjana oleminen? Miksei se voisi ihan yhtä hyvin olla noita asioita, joita tuossa lopussa mainitset?

(Ohitan tässä nyt sen ajatuksen, että koko tietoisuus ja vapaa tahto ovat illuusioita. Jos tuo pätee, niin tietenkin koko keskustelu elämän tarkoituksesta muuttuu yhtä mielekkääksi kuin keskustelu maassa makaavan kiven tarkoituksesta).

Itse ainakin ajattelen, että juuri minun genomini on vuosimiljoonien evoluutioketjun tulos ja muodostaa osan ihmiskunnan ja laajemmin luonnon monimuotoisuutta. Minulle ihmisenä on siis loppujen lopuksi hyvinkin paljon väliä, mikä ihmiskunnan geeniperintö sadan vuoden kuluttua on, koska ilman minun genomini panosta se on juuri sen verran köyhempi.

Niin, ja sitten jotain toista genomipanosta rikkaampi. Mikä se merkitys sinulle on, mikä tuon ajan ihmisten geeniperimän sisältö on? Voin hyväksyä sen, että jos ajattelet sen ajan ihmiskunnan parasta, niin sinusta olisi hyvä, jos geeniperimä olisi monimuotoinen (mikä ei tietenkään tarkoita, että olisit tässä edes oikeassa, en esim. keksi miksi periytyvien sairauksien pysyminen mukana monimuotoisuuden nimissä olisi jotenkin hyvä asia). Mutta miten tuosta monimuotoisuusargumentista pääset siihen, että juuri sinun geeniesi pitää olla niiden säilyneiden mukana? Mitäpä jos sinä kannatkin yleisiä geenejä, joista ihmisen perimässä ei ole mitään pulaa? Muuttuuko ajattelusi?

Entäpä jos ajatellaan sitä, että todennäköisesti seuraavien vuosikymmenien ja vähintään vuosisatojen aikana ihmiskunta oppii tulemaan geenien herraksi niin, että jokaisen syntyvän lapsen geenien sisältöön ovat vanhemmat pystyneet vaikuttamaan. Tässä tilanteessahan ne sinun kantamiesi "huonot" tai jopa "keskinkertaiset" geenisi siivotaan sieltä ihmiskunnan geeniperimästä kuitenkin pois. Jos uskot, että tällainen tulevaisuuden skenaario on mahdollinen, niin muuttuuko ajattelusi tämän geeniargumentin suhteen?

Ei tietenkään muutu, koska a) se sisältää rajuja olettamuksia, joista ei ole mitään varmuutta, ja b) vaikka se toteutuisikin, niin juuri lisääntymisenihän todistaisi, että genomini sisältää joitain hyviäkin geenejä, koska olen ylipäätään päässyt lisäntymään. Kaiken kaikkiaan viestisi sisältää sellaista nihilismiä, jota en osaltani allekirjoita.

Ensinnkään, en puhunut mistään varmuudesta. Sanoin, että tuo on todennäköistä. En näe oikeastaan mitään syytä, miksei noin tulisi käymään. Oikeastaan tarvitaan vain se oletus, että ihmiskunnan teknologinen kehitys jatkuu. Joka tapauksessa kyse oli hypoteettisestä tilanteesta, jota ei nyt ainakaan mitenkään voida poissulkea mahdollisena tulevaisuutena.

Toiseksi, nyt menet kyllä takaperoisesti. Haluat lisääntyä siksi, että geenisi siirtyisivät tulevaisuuden sukupolville ja sitten pidät sitä lisääntymistäsi todisteena siitä, että geenisi sisältävät hyviä geenejä. Olet määritellyt "hyvän" nyt puhtaasti sellaiseksi, että geeni siirtyy eteenpäin. Yllä olevassa esimerkissä tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska syntyvän lapsen geeniperimä ei mitenkään välttämättä vaadi sitä, että siinä on mukana geeni, joka haluaa lisääntyä, jotta sen lisääntyvän yksilön geenit siirtyisivät eteenpäin.

Mikä tuossa nyt on niin nihilististä?

Luuletko ihan vakavissasi, että genetiikka ja evoluutio toimivat aikajänteellä, jollaisella "nykyisellä hyvinvointiyhteiskunnalla" on kärpäsen kakankaan merkitystä? HV-yhteiskunta on noin 80 vuotta vanha keksintö, ja mikään ei takaa, etteikö seuraavan 80 vuoden aikana tapahdu dramaattisia muutoksia, jotka kääntävät asiat päälaelleen.

Tämä on juuri yksi tärkeä argumentti sen puolesta, että omaa geeniperimää ei voi mitenkään perustella "hyväksi" sillä, että on päässyt lisääntymään, kuten sinä teet.

inusta ihan henkilökohtaisista ja itsekkäistä syistä olisi mukavampaa, että tuhannen vuoden päästä ihmiskunta koostuisi muistakin kuin afrikkalaisista ja kiinalaisista

Eh, miksi? Minä pystyn tuntemaan jonkinlaista suurempaa preferenssiä omiin lapsiini ja ehkä vielä heidän lapsiinsa ja lastenlapsiinsa (jos vielä elän silloin, kun heitä syntyy), mutta tätä pidemmälle minun on kuitenkin aika vaikea sanoa, miksi joku ihmisyksilö olisi minun kannaltani parempi kuin joku toinen. Ja etenkään minusta on mahdoton sanoa, että joku rotu olisi parempi kuin joku toinen.

[Ari-Lee]

Elämän tarkoitus selvitettiin minulle perin juurin eräässä unessa. Asia oli naurettavan yksinkertainen. Heräsin ja arvatkaa muistinko enää. 

[Rafael K.]

On tietysti ihan normaalia tuntea kunnioitusta esi-isiä kohtaan ja haluta, että oma suku menestyy maan päällä. Nykyään "tieteellinen maailmankuva" peittää ja tekee naurunalaiseksi kaikki tuollaiset normaalit tunteet, jolloin nimimerkki sunimhin tapaisten tyyppien pitää perustella tunteensa itsekäs geeni -kielellä, jotta se olisi jotenkin todellisempaa.

Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimimerkki sr haluaa tästä jankata. Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä sellaista tarvita, miksi jankata jostakin turhasta?

[Miniluv]

Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimimerkki sr haluaa tästä jankata. Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä sellaista tarvita, miksi jankata jostakin turhasta?

Ehkä hänenkaltaisensa ihmiset sittenkin kokevat elämällään olevan tarkoituksen?



Vakavammin: tämäntapaisista paradokseista näkee selvästi sen, mikä (ei suurensuuri muttei pienenpienikään) merkitys järjellä tai "rationaalisuudella" ihmisen sielunelämän kokonaisuudessa lopulta on.

[Rafael K.]

Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimimerkki sr haluaa tästä jankata. Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä sellaista tarvita, miksi jankata jostakin turhasta?

Ehkä hänenkaltaisensa ihmiset sittenkin kokevat elämällään olevan tarkoituksen?



Vakavammin: tämäntapaisista paradokseista näkee selvästi sen, mikä (ei suurensuuri muttei pienenpienikään) merkitys järjellä tai "rationaalisuudella" ihmisen sielunelämän kokonaisuudessa lopulta on.

Niin juuri mieleeni juolahti, että ehkä elämän tarkoituksettomuudesta meuhkaava materialisti-ateisti haluaa päästä "buddhaksi buddhan paikalle", saada kuolemattoman maineen ja kunnianosoituksen siitä, että on ilmeisesti oivaltanut ensimmäisenä maailman yksinkertaisimman ajatuksen: "Mikään ei ole mitään". Näin mitättömästä vaivannäöstä on nykyisessä miksikä-sitä-nyt-kutsutaan järjestelmässä suorastaan oikeus saada suurin mahdollinen kunnianosoitus ja kaiken kansan suuri mykistynyt hämmennyksen sekainen ihailu.

[Fiftari]

Each day of human life contains joy and anger, pain and pleasure, darkness and light, growth and decay. Each moment is etched with nature's grand design - do not try to deny or oppose the cosmic order of things.

Failure is the key to success; Each mistake teaches us something.

When your eyes engage those of another person, greet him or her with a smile and they will smile back. This is one of the essential techniques of the Art of Peace.

The Art of Peace does not rely on weapons or brute force to succeed; instead, we put ourselves in tune with the universe, maintain peace in our own realms, nurture life, and prevent death and destruction. The true meaning of the term samurai is one who serves and adheres to the power of love.

The key to good technique is to keep your hands, feet, and hips straight and centered. If you are centered, you can move freely. Use this principle to guide your opponent and lead him (or her) in the direction that you want. If your opponent wants to pull, let him pull. Let him do whatever he wishes, and he will be unable to grasp on to anything to control.

Keep your movements circular. Imagine a circle with a cross drawn through it. Place yourself in the center and stand there confidently in a triangular stance. Link yourself to the ki of heaven and earth, pivot around the front foot, and guide your partner around that center.

When attacked, unify the upper, middle, and lower parts of your body. Enter, turn, and blend with your opponent, front and back, right and left.

Victory over oneself is the primary goal of our training. We focus on the spirit rather than the form, the kernel rather than the shell.

Mä elämän tarkoituksesta mitään tiedä. Elän päivä kerrallaan ja toimin sen mukaan mitä eteen tulee. Tuossa on jonkinlainen elämänohje mistä itse pidän... jos sitä nyt ohjeena voi pitää

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

Teisteillähän tähän on yksinkertainen vastaus  Tämän vastauksen taustalla oleva syy (jos teismi on oikeassa) selittää myös, miksi meillä näemmä on sisäinen taipumus hakea elämällemme enemmän tai vähemmän korkeampaa merkitystä kuin vain "eat, mate, kill, repeat" vaikka evoluutioteoria ei meille hirveästi sen suurempaa merkitystä elämällemme suo.   
 

[Nikopol]

Ei tällä ole tarkoitusta. Yrittää nyt vain räpiä maaliin miten parhaiten kykenee, tehden enemmän hyvää kuin pahaa.

[Horn Hill]

Nikopol ehti ensin, mutta vielä tarkennuksena. Koska kysymykseen 'Mikä on elämän tarkoitus?' ei lukemattomien fiksujen filo- ja teosofien sankarillisista ja loputtomista ponnisteluista huolimatta ole saatu vastausta, voisiko siitä päätellä että kysymys on väärin asetettu?

42?

[Atte Suomalainen]

Ei tällä ole tarkoitusta. Yrittää nyt vain räpiä maaliin miten parhaiten kykenee, tehden enemmän hyvää kuin pahaa.

Tuohan sinällään on jo yksi tarkoitus muiden joukossa. Mitä on "tarkoitus" sinällään, voisiko joku selittää. Sekin on sana muiden joukossa.

[nitkunatku]

elämän tarkoitus on kysyä, mikä on elämän tarkoitus.

[Marko Parkkola]

Elämän tarkoitus on päättyä.

[smika]

Jos elämällä ei ole tarkoitusta, niin et voi epäonnistua

[sunimh]

Ensinnäkin on havaittavissa noita henkilökohtaisia valintoja. Ei niissä mitään ihmeellistä "salaista" ole. Et siis viitanne havaitsemiseen, vaan objektiivisuuteen. Mutta nyt on kyseenalaistettava se, että miksi pitäisi ylipäätään lähteä ajatuksesta, että elämällä on pakko olla joku objektiivinen tarkoitus. Onko auringolla joku objektiivinen tarkoitus? Jos ei, niin miksi sellainen pitäisi olla biologisella lajilla nimeltä homo sapiens?

Kyllä, viittaan objektiivisuuteen. Voit toki kyseenalaistaa ajatuksen elämän tarkoituksesta - tai sen "pakollisuudesta" - mutta keskusteluketjussa, jonka aihe on "Elämän tarkoitus" (samoin kuin alkuperäisen keskustelun yhteydessä) tämä nyt ei ehkä kuitenkaan ole ihan kohtuuton lähtökohta. edit: Lisättäköön tähän kohtaan, että alunperin kirjoitin: "ainoa selkeästi havaittavissa oleva "elämän tarkoitus" on...". Voihan tuo olla puhdasta huuhaatakin, mutta pointtini oli se, että mielestäni nykytietämyksen valossa mitään muuta objektiivista tarkoitusta ei ole löydetty.

Niin, geenisi jatkavat eloa todennäköisemmin, jos sinä lisäännyt kuin jos et lisäänny. Mitään sen suurempaa "tarkoitusta" en kuitenkaan panisi joillekin ei-tietoisille molekyyliketjuille. Elämän tarkoitus käsitteenä on minusta mielekäs vain tietoisten olentojen kohdalla, koska he voivat tehdä valintoja sen suhteen, että ne tavoitteet toteutuisivat. Nyt kysymys on, että miksi sinun tavoitteesi tietoisena ihmisenä olisi niiden sisälläsi olevien geenien orjana oleminen? Miksei se voisi ihan yhtä hyvin olla noita asioita, joita tuossa lopussa mainitset?

Siitä, että jollakin on olemassa "tarkoitus" seurannee loogisesti, että joku tai jokin on ko. tarkoituksen asettanut - mistä taas päästäänkin kätevästi kysymykseen jumalan tai muun korkeamman voiman/älykkyyden tms. olemassaolosta. Tämä aiheuttanee jonkin verran päänvaivaa ateistisissa piireissä, ja tietenkin luontevasti johtaa juuri esittämäsi kaltaiseen nihilismiin. Mitä tulee "orjana olemiseen", on mielestäni tuollainen tulkinta tarpeettoman negatiivinen, koska samalla logiikalla voidaan ihmisen todeta olevan myös biologisen kehonsa (muodostamien rajoitteiden) orja. Mutta entä sitten? Yhtä hyvin voi(si)mme nähdä geenimme samanlaisena osana fysikaalista kehoamme, kuin vaikkapa raajamme, ulkonäkömme, aivomme jne. Ne ovat yksi osa sitä biologista työkalupakkia, joka mahdollistaa meille tieteellisen, teknisen ja henkisen kehityksen - sekä lisääntymisen, joka tietenkin on mitä välttämättömin tekijä edellämainittujen jatkuvuudelle, kun yhä edelleenkin ihmisen elinajanodote on selvästi alle 100 vuotta.

Niin, ja sitten jotain toista genomipanosta rikkaampi. Mikä se merkitys sinulle on, mikä tuon ajan ihmisten geeniperimän sisältö on? Voin hyväksyä sen, että jos ajattelet sen ajan ihmiskunnan parasta, niin sinusta olisi hyvä, jos geeniperimä olisi monimuotoinen (mikä ei tietenkään tarkoita, että olisit tässä edes oikeassa, en esim. keksi miksi periytyvien sairauksien pysyminen mukana monimuotoisuuden nimissä olisi jotenkin hyvä asia). Mutta miten tuosta monimuotoisuusargumentista pääset siihen, että juuri sinun geeniesi pitää olla niiden säilyneiden mukana? Mitäpä jos sinä kannatkin yleisiä geenejä, joista ihmisen perimässä ei ole mitään pulaa? Muuttuuko ajattelusi?

Alkuperäinen viestini oli ehkä vähän hätäisesti muotoiltu. Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että jos genomini on selvinnyt ja muotoutunut vuosimiljoonien pituisessa ketjussa sellaiseksi kuin se tänä päivänä on, on kysymyksessä sangen "elinkelpoinen" yhdistelmä, jota olisi - ihan yksinkertaisesti tunteellisesti - sääli heittää hukkaan. Kuten taas tuli jo toisaalla todettua, periytyvien sairauksien osalta tulevaisuuden kehitys on pitkälti evoluution (ja lääketieteen kehityksen) vastuulla, ja vasta-argumenttina tuo nyt on aika heikko, koska keskimäärin kaikilla ns. terveillä ihmisillä on kuitenkin suurin piirtein samankaltainen kirjo erilaisille periytyville sairauksille altistavia geenejä. Pidän joka tapauksessa "yleisesti hyväksyttynä" lähtökohtana (mm. geneettisen) monimuotoisuuden positiivisuutta, ihan jo lähtien sisäsiittoisuuden ongelmista. Minä kannan suomalaisia geenejä, joiden ei varmaankaan juuri millään mittapuulla voida katsoa olevan yleisiä ihmiskunnan perimässä, joten omalla kohdallani pidän kysymystäsi irrelevanttina; yleisessä tapauksessa voi kenties olla toisinkin.

Ensinnkään, en puhunut mistään varmuudesta. Sanoin, että tuo on todennäköistä. En näe oikeastaan mitään syytä, miksei noin tulisi käymään. Oikeastaan tarvitaan vain se oletus, että ihmiskunnan teknologinen kehitys jatkuu. Joka tapauksessa kyse oli hypoteettisestä tilanteesta, jota ei nyt ainakaan mitenkään voida poissulkea mahdollisena tulevaisuutena.

Todennäköisyyden käsitteeseen hyvin läheisesti liittyy varmuus. Olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa myös "joiden todennäköisyydestä ei ole käsitystä". Vain se oletus, että ihmiskunnan teknologinen kehitys jatkuu on jo yksinään sen luokan olettamus, että sinun on turhaa ihmetellä, jos löytyy väkeä, joka ei ole valmis hyppäämään kanssasi tuohon veneeseen. Totta kai mikä tahansa on mahdollista, mutta tähän sisältyy myös se, että kaikki ei menekään niinkuin on "todennäköistä".

Toiseksi, nyt menet kyllä takaperoisesti. Haluat lisääntyä siksi, että geenisi siirtyisivät tulevaisuuden sukupolville ja sitten pidät sitä lisääntymistäsi todisteena siitä, että geenisi sisältävät hyviä geenejä. Olet määritellyt "hyvän" nyt puhtaasti sellaiseksi, että geeni siirtyy eteenpäin. Yllä olevassa esimerkissä tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska syntyvän lapsen geeniperimä ei mitenkään välttämättä vaadi sitä, että siinä on mukana geeni, joka haluaa lisääntyä, jotta sen lisääntyvän yksilön geenit siirtyisivät eteenpäin.

Niin no, silloin kun minä joskus evoluutioteoriaa tavailin, niin jotenkin tuohon tapaanhan se meni: survival of the fittest. Olen edelleenkin sitä mieltä, että sikäli kuin geeneille (joiden primäärinen funktio on mahdollistaa lisääntyminen) on ylipäätään määriteltävissä mitään hyvyyttä, niin niiden kyky totetuttaa funktiotaan - eli lisääntymistä - lienee aika luonnollinen mitta tälle. Ei tässä minusta ole mitään takaperoista; yhtä hyvin voisin vaikkapa määrittää tavoitteekseni juosta maraton alle kolmeen tuntiin, ja tuon tehdessäni olen todistanut kykeneväni siihen. Mitä tulee ylläolevaan esimerkkiisi, siinä puhutaan kymmenien tai satojen vuosien päässä olevasta tulevaisuudesta. Minun on lisäännyttävä elinaikanani, jos ylipäätään mielin lisääntyä.

Mikä tuossa nyt on niin nihilististä?

Ks. Wikipedia:

Most commonly, nihilism is presented in the form of existential nihilism, which argues that life is without objective meaning, purpose, or intrinsic value.

Minusta sinun argumenttisi ovat aika pitkälti tuolla linjalla olleet.

Luuletko ihan vakavissasi, että genetiikka ja evoluutio toimivat aikajänteellä, jollaisella "nykyisellä hyvinvointiyhteiskunnalla" on kärpäsen kakankaan merkitystä? HV-yhteiskunta on noin 80 vuotta vanha keksintö, ja mikään ei takaa, etteikö seuraavan 80 vuoden aikana tapahdu dramaattisia muutoksia, jotka kääntävät asiat päälaelleen.

Tämä on juuri yksi tärkeä argumentti sen puolesta, että omaa geeniperimää ei voi mitenkään perustella "hyväksi" sillä, että on päässyt lisääntymään, kuten sinä teet.

Miksi? Ks. ylläkirjoittamani geenien funktiosta.

inusta ihan henkilökohtaisista ja itsekkäistä syistä olisi mukavampaa, että tuhannen vuoden päästä ihmiskunta koostuisi muistakin kuin afrikkalaisista ja kiinalaisista

Eh, miksi? Minä pystyn tuntemaan jonkinlaista suurempaa preferenssiä omiin lapsiini ja ehkä vielä heidän lapsiinsa ja lastenlapsiinsa (jos vielä elän silloin, kun heitä syntyy), mutta tätä pidemmälle minun on kuitenkin aika vaikea sanoa, miksi joku ihmisyksilö olisi minun kannaltani parempi kuin joku toinen. Ja etenkään minusta on mahdoton sanoa, että joku rotu olisi parempi kuin joku toinen.

Sanotaan nyt vaikka siksi, että näen mitä afrikkalaiset ja kiinalaiset ovat maailmassa tähän mennessä saaneet aikaan. Miksi ylipäätään arvostaa ihmiskunnan, tai luonnon, monimuotoisuutta? Yleisesti ottaen minulle on muodostunut sellainen käsitys, että (etenkin ns. liberaaleissa piireissä) erilaisuutta ja monimuotoisuutta tavataan pitää rikkautena, joka edistää mm. innovatiivisuutta ja muuta sen sellaista mukavaa. Ovatpa jotkut huolissaan suomalaisten sisäsiittoisuudestakin.

[Lupu(kulkuri)]

Elämän tarkoitus on ehtiä kuulla mahdollisimman paljon punk-musaa ja jos vielä sen jälkeen ehtii lisää, niin soitteleenkin sitä.

[Marko M]

Ei elämällä ole tarkoitusta , elämä on.

[Nikopol]

Ei tällä ole tarkoitusta. Yrittää nyt vain räpiä maaliin miten parhaiten kykenee, tehden enemmän hyvää kuin pahaa.

Tuohan sinällään on jo yksi tarkoitus muiden joukossa. Mitä on "tarkoitus" sinällään, voisiko joku selittää. Sekin on sana muiden joukossa.

Ei se ole tarkoitus. Se on metodi. Muitakin tapoja on, esim. crash and burn.

[Deloch]

Ei elämällä ole tarkoitusta , elämä on.

Tämä. Ihmiskunta heiluu maapallolla samoin kuin muukin eläinkunta. Ihminen on itse vain viisailla aivoillaan keksinyt kysymyksen "miksi".

[Sylvia borin]

Minulle se on rakastaa ja kasvaa viisaudessa, tiedossa ja Jumalan tuntemisessa.

[IDA]

Minulle se on rakastaa ja kasvaa viisaudessa, tiedossa ja Jumalan tuntemisessa.

Hyvä ja järkevä tarkoitus.

[tarhuri]

Elämä itse on tarkoitus.

[Eino P. Keravalta]

Elämän tarkoitus on luominen.

[Nuivake]

Jotenkin tulee mieleen tämä:

(http://www.funnytimes.com/archives/files/art/19990203.jpg)

[dothefake]

Elämän tarkoitus on luominen.

Sitä harrastan useasti. Olen jopa luonut elämää, en tosin ihan yksin.

[Eino P. Keravalta]

Elämän tarkoitus on luominen.

Sitä harrastan useasti. Olen jopa luonut elämää, en tosin ihan yksin.

Hieno juttu!

Tosin me luomme paitsi teoilla, myös sanoilla ja ajatuksilla. Itse asiassa me emme voi olla luomatta. Kyse on vain siitä, mihin fokusoimme ja mitä tahdomme luoda.

[sr]

On tietysti ihan normaalia tuntea kunnioitusta esi-isiä kohtaan ja haluta, että oma suku menestyy maan päällä. Nykyään "tieteellinen maailmankuva" peittää ja tekee naurunalaiseksi kaikki tuollaiset normaalit tunteet, jolloin nimimerkki sunimhin tapaisten tyyppien pitää perustella tunteensa itsekäs geeni -kielellä, jotta se olisi jotenkin todellisempaa.

En ole kieltänyt, etteikö voisi tuntea kunnioitusta esi-isiä kohtaan. Se, mitä kritisoin, oli a) se, että tuosta seuraisi jokin objektiivinen oikea tai, b) että se olisi perusteltavissa jotenkin rationaalisesti. Se, mitä ihmiset subjektiivisesti tuntevat, on tietenkin jokaisen oma asia, enkä näe erityistä syytä, miksei niistä tunteista voi sitten rakentaa hyvinkin tarkoituksen omalle elämälleen.

Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimimerkki sr haluaa tästä jankata. Jos elämällä ei ole mitään tarkoitusta eikä sellaista tarvita, miksi jankata jostakin turhasta?

Ensinnäkään en ole sanonut, etteikö elämällä olisi tarkoitusta. Kritisoin vain sitä, että olisi johdettavissa objektiivinen elämän tarkoitus siitä, että luonnonvalinta on historiassa suosinut sitä, että ihmiset ovat siirtäneet geenejään eteenpäin biologisesti lisääntymällä. Jos objektiivista moraalia hakee, niin tässä on paljon konsistentimpi esitys aiheesta.

Toiseksi, minusta mikään ei vaadi, että elämän tarkoituksen olisi välttämättä oltava objektiivinen.

[sr]

Vakavammin: tämäntapaisista paradokseista näkee selvästi sen, mikä (ei suurensuuri muttei pienenpienikään) merkitys järjellä tai "rationaalisuudella" ihmisen sielunelämän kokonaisuudessa lopulta on.

Mihin paradoksiin nyt viittaat? Ks. tuossa edellisessä viestissäni oleva video läpi ja kerro sen jälkeen, onko sinusta tarpeen välttämättä heittää rationaalisuutta romukoppaan elämän tarkoitusta pohdittaessa?

[sr]

Mä elämän tarkoituksesta mitään tiedä. Elän päivä kerrallaan ja toimin sen mukaan mitä eteen tulee. Tuossa on jonkinlainen elämänohje mistä itse pidän... jos sitä nyt ohjeena voi pitää

Olet melko tarkkaan buddhalainen.

[Emo]

(Nyt mä pelaan tän vastauksen kanssa varman päälle etten vaan loukkaa ketään saati kiihota.)


Eppu Normaali - Elämän tarkoitus

http://www.youtube.com/watch?v=1TLWpmIKayc

...päättelimme, että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus...

...On aika sen nyt mennyt minkä muistoihini paan
maailmamme pyörii, antaa pyöriä sen vaan...

Eli tarkoitus on juhlia ja juoda, hoitaa krapula ja juhlia lisää... maailma senkun pyörii, silläkään ei ole järkevämpää tekemistä.


Turhaa

http://www.youtube.com/watch?v=65IiohZC5gg

[Marko Parkkola]

http://www.youtube.com/results?search_query=monty+python+the+meaning+of+life
http://www.imdb.com/title/tt0085959/