Multimedia-arkisto ja mediakritiikki

[veikko1980]

heimosota Australiaan...?

http://www.youtube.com/watch?v=Qtt0ZbCUFEM

[törö]

Radio Britain Online tarjoaa kitkerää puhetta monikulttuurista.

http://www.youtube.com/user/radiobritainonline/videos

[Titus]

Dokumentti Afghanistanin tilanteesta ja joukoista siellä.


This Is What Winning Looks Like


"This Is What Winning Looks Like" is a disturbing new documentary about the ineptitude, drug abuse, sexual misconduct,
and corruption of the Afghan security forces as well as the reduced role of US Marines due to the troop withdrawal.

In part one, we see just how chaotic and hopeless the situation is in Sangin, one of the most violent towns in Afghanistan.

In part two, we see on-the-ground footage of fighting between the Afghan forces and the Taliban as well as insightful commentary
from the documentary's producer, Ben Anderson. There are also exclusive interviews with the US Ambassador and the British Deputy
Ambassador to Afghanistan about the prospect of peace in the region.

In part three, we see that the sad truth is, at the end of the day, we will be leaving behind ill-prepared security forces, which will
likely lead to an increase in Taliban attacks, civilian casualties, and, overall, an increasingly dangerous and fragile nation.

http://www.youtube.com/watch?v=BKHPTHx0ScQ
http://www.youtube.com/watch?v=S77dCAZzcLM
http://www.youtube.com/watch?v=C8rRqRoCUsg

[törö]

african blacks burn gays part 1 of 3
https://www.youtube.com/watch?v=JPE1ySlCepA

african blacks burn gays part 2 of 3
https://www.youtube.com/watch?v=oHjtFV3sLvg

african blacks burn gays part 3 of 3 final
https://www.youtube.com/watch?v=84caGLtldSs

[törö]

U.S. Helsinki Commission Briefing: Listening to Victims of Child Sex Trafficking

https://www.youtube.com/watch?v=QcJ8PdouB-A
https://www.youtube.com/watch?v=zI_QTnUQtZ4
https://www.youtube.com/watch?v=r2CEQpevrgQ
https://www.youtube.com/watch?v=FuMyHS3Wqg8
https://www.youtube.com/watch?v=WEOtg-urbzY

U.S. Helsinki Commission Hearing on the Escalating Violence against Coptic Women in Egypt

https://www.youtube.com/watch?v=Ha-ejALgQls


Tuota kanava kannattaa lisätä kirjanmerkkeihin:

https://www.youtube.com/user/HelsinkiCommission/videos

[Iloveallpeople]

http://www.slideshare.net/TimoAro/keski-uudenmaan-kuntien-maahanmuuton-profiili-ja-keskeiset-opetukset

[veikko1980]

Lännen tuho (demographic winter)

http://www.youtube.com/watch?v=jxUD8E-qbyI

[veikko1980]

huntington clash of civilizations

http://www.youtube.com/watch?v=3SNicJRcUqs

[FatFrank]

Anti-American propaganda, Amerikasta

http://m.youtube.com/watch?v=aB99Ih3pvnQ

[veikko1980]

Leading to war
- Bush and the twintowers

http://m.youtube.com/watch?v=7OMI_rNWDrs

[veikko1980]

Sota on tulossa Britannian

http://m.youtube.com/watch?feature=related&v=gSCqNGHv07M

[törö]

Kirjauutuus rapakon takaa.

Return of Black Mob Violence with Author Colin Flaherty

https://www.youtube.com/watch?v=s03cnvF2czA

[Kafir Sikakoira]

Arkistoidaan tänne ketjuun, kun googlella ei tunnu löytyvän enää mistään.


Minun Afrikkani - Tuomo Hari /Nöjesguiden


Tuomo Hari vietti yhdeksän värikästä kuukautta mustassa maanosassa. Suuresta seikkailusta jalostui perusteellinen Aktivist-matkakertomus. Tositarina ei kaihda myöskään totuuksia, joista länsimaissa ei yleensä ole lupa puhua.

Kobenni, Mauritania
Marraskuu

Talon edessä istuu vanha mies. Hän sanoo jotain arabiaksi ja varjossa ollut nainen ryntää hakemaan sisältä patjan ja tyynyjä. Turbaanipäisen miehen kasvot ovat ryppyiset ja hän tuijottaa minua uteliaasti. Istun hiekalle levitetylle patjalle ja lausun pari osaamaani arabian sanaa hänelle.

Kylän tärkeät miehet istahtavat talon eteen levitetyille matoille ja patjoille. Toistelemme "salamu aleikum" - olkoon rauha kanssanne -, "lyak la bass" - toivottavasti ei kuulu mitään pahaa - ja muita fraaseja loputtomasti. Välillä joku lausuu "inshallah" - jos jumala suo -, ja keskustelu taukoaa hetkeksi alkaakseen taas alusta. Pilvet valuvat hitaasti kuun ohi ja pimentävät maiseman hetkittäin.

Yksi miehistä alkaa valmistaa teetä. Hän kiehauttaa veden ja teelehdet pienessä kannussa ja lisää joukkoon paljon sokeria. Teen kiehuessa yli ja valuessa hiilille hän nostaa kannun ja kaataa juomaa lukemattomia kertoja pienestä lasista toiseen.

Ranskantaitoiset kyselevät minulta uskonnosta ja elämästäni. Erehdyn kertomaan opiskelevani lääkäriksi ja yksi miehistä näyttää heti puoliksi mädäntynyttä hammastaan. Sen jälkeen paikalle saapuu yksi toisensa jälkeen toistakymmentä sairasta, nuoria ja vanhoja. Tautina on kaikilla joko väsymys, kuume tai kipu. Kukaan ei osaa kuvailla tarkemmin, ja kaikki toivovat ja vaativat lääkettä.

Leppoisa tunnelma on jo tipotiessään. Useamman kerran vihjataan, että rinkkani on luultavasti täynnä lääkkeitä. Kun vielä kerron, etten ole muslimi, on kaikki lämpö kadonnut.

Pesemme oikeat kätemme ja käymme syömään suuren vadin ympärille. Syömme kaikki samasta astiasta, naiset toisesta hiukan syrjässä. Vasen käsi toimii paikallisena vessapaperina ja sillä ruokaan koskeminen on suuri loukkaus.

Puristan oikella kädelläni hiekkaisesta couscousista pallon ja nostan suuhuni. Maku on eltaantunut, mutta syön osuuteni. Ruoan seassa on jotain lihantapaista ja kerran olen varma siitä että lihanpala suussani on peräsuoli sisältöineen. Pidän kasvoni peruslukemilla kuvotuksesta huolimatta. Köyhällä seudulla niukoista varoista tarjottu ruoka on aina syötävä.

Mauritania on hyvin tiukan islamin maa, eikä vääräuskoisille heru juurikaan myötätuntoa. Yhteiskuntaluokkien väliset kuilut ovat jyrkkiä. Yläluokan muodostavat arabialaiset moorit ovat ylpeitä ja oman asemansa tiedostavia, mustat työläiset tekevät kaikki työt. Orjuus kiellettiin Mauritaniassa vasta 1980, mutta todellisuudessa se jatkuu monin paikoin edelleen.

Herään aamuyöstä pahoinvointiin. Kömmin ulos savimajasta ja säikäytän pari lehmää oksentamalla rajusti. Kuvottava olo ei helpota. Oksennusten välillä ihmiset käyvät kertomassa vaivoistaan ja pyytämässä lääkettä.
Tunnelma alkaa kiristyä ja päätän jatkaa matkaa. Autoja kylään ei tulisi moneen päivään.

Jatkan matkaa Kobennin kylästä jalan. Kävelen aasilla ratsastavien naisten perässä ja pysyn juuri ja juuri vauhdissa mukana. Ilma on tukahduttavan kuuma, heikotus saa rinkan tuntumaan painavalta. Juomani vesi ei pysy sisällä ja pysähdyn oksentamaan muutaman kerran.

Puolentoista tunnin reippaan kävelyn jälkeen saavumme Goguin kylään. Käyn varjoon lepäämään täysin uupuneena. Oloni on todella heikko, pystyyn noustessa silmissäni sumenee. Kuume nousee ja saa ympäröivän kylän näyttämään usvaiselta.

Toivuttuani vietän muutaman päivän Goguissa seuraavaa autoa odotellen. Olen tietämättäni ylittänyt rajan Maliin. Tunnelma on erilainen, ihmiset iloisempia ja vapautuneempia. Naiset värikkäissä vaatteissaan kantavat vettä ja vateja päidensä päällä. Kaikilla on hymy herkässä. Sikin sokin olevat talot on tehty mudasta, ja niiden välissä risteilee mutkittelevien kujien verkosto.

- Pohjois-Mali
joulukuu

Kuljettajan apulainen yrittää vääntää vanhan Land-Roverin moottoria kammella käyntiin kerta toisensa jälkeen. Kymmenennen yrityksen paikkeilla kone käynnistyy ja pääsemme matkaan. Ruosteisen pick-upin lava on ääriään myöten täynnä olutkoreja, säkkejä ja laukkuja. Niiden päällä on lisäkseni kymmenen muuta matkustajaa. Ohitamme peltoja, laiduntavia lehmiä ja kastelukanavia. Ilta hämärtyy, ihmiset palailevat kotiin. Auto pysähtyy vähän väliä, konepelti avataan ja moottori väännetään taas käyntiin.

Ennen pimeän laskeutumista seutu muuttuu vehreästä jokisuistosta kuivaksi savanniksi. Asutus harvenee. Seuraamme hiekkaan painuneita renkaanjälkiä. Illan pimennyttyä pysähdymme jonnekin syömään riisiä. Juomme makeaa maitokahvia ja lepäilemme hetken nuotion vieressä.

15 minuutin matkanteon jälkeen moottori laukeaa tavallista pahemmin. Käyn pitkälleni hiekalle. Tähdet tuikkivat kirkkaasti säkkipimeässä yössä, korviin kantautuu arabiankielistä sadattelua ja yhä uusia starttausyrityksiä. Tuntia myöhemmin moottori käynnistyy yllättäen ja ryntäämme autoon. Lavalle noustuamme moottori pysähtyy taas eikä suostu enään käynnistymään uudestaan.

Léré, Mali

Lähden yösijan tarjonneen miehen kanssa kävelemään kohti kylän toiselta puolelta kuuluvaa musiikkia. Matkalla armeijan palveluksessa työskentelevä isäntäni kertoo kokemuksistaan ECOMOG-rauhanturvajoukoissa Liberiassa. Kaulassaan hän kantaa edelleen taikakalua, jonka hän kertoo antaneen sataprosenttisen suojan luoteja vastaan. Allahin ja taikakalujen ansiosta Liberiassa ei hänen mukaansa kuollut tai haavoittunut yhtään malilaista sotilasta kiivaista taisteluista huolimatta. Nykyisin hänen työhönsä kuuluu muun muassa raja-alueiden partiointia kamelilla.

Perillä näkyä on vaikea uskoa todeksi. Muutaman kaasulampun heikon valonkajon ympärillä on kolmisensataa ihmistä ympyrässä. Timbuktusta asti tullut "kitaristi" soittaa omituisia sävelkulkuja, alkeellinen vahvistin särisee. Bändin toinen jäsen lyö outoa kumisevaa biittiä hiekkaa vasten olevaa kalebassinpuolikasta takoen.

Yhtäkkiä kymmenisen miestä lähtee ympyrän keskustaan ja aloittaa tanssin kaasulamppujen kelmeässä valossa. Turbaaneissaan ja kaavuissaan he tanssivat pehmein liikkein, jotenkin ylisensuellisti. Psykedeelinen musiikki ja tanssi jatkuvat myöhään yöhön.

Seuraavana aamuna kiipeän rinkka selässä täyteen lastatun kuorma-auton lavalle. Kuorman päällä on parikymmentä paikallista kasseineen, nyytteineen ja lapsineen. Kiedon turbaanin tiukasti suuni ja nenäni eteen. Matkasta tulisi taas pölyinen.

Juutumme hiekkaan muutaman tunnin välein. Katkomme puunrunkoja renkaiden alle ja työnnämme. Hiekkatikkaita tai edes lapiota ei ole mukana. Hiekkaa, joka on täynnä ilkeästi pistäviä pieniä takiaisia, kaivetaan paljain käsin.

Irrotusyritykset ovat täysin järjestätymättömiä. Suurin osa matkustajista ei edes vaivaudu työntämään. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire minnekään.

- Timbuktu
jouluaatto

Kymmentä juuttumista, muutamaa autonvaihtoa, yhtä ruokamyrkytystä ja parin päivän jokimatkaa myöhemmin saavun Timbuktuun. Ilmoittaudun poliisille, soitan hiekassa töröttävästä puhelinkopista kotiin ja toivotan hyvät joulut.

Timbuktun nimi on tarunhohtoinen, mutta kaupunki on roskan ympäröimä ja ihmiset tylyjä. Kävellessäni pitkin hiekkaisia katuja joku liimautuu aina hihaan kiinni. Kaikki haluavat minusta jotain. Tarinat ovat hienoja ja vaihtelevia, mutta olen kuullut ne kaikki jo moneen kertaan. "Veljeni on sairaana aavikolla, meillä ei ole rahaa ostaa lääkettä, tarvitsemme lampaan perinteistä lääkintää varten..." Ja kaverilla päällään kaupungin parhaat vaatteet.

Pimeän laskeuduttua lähden harhailemaan päämäärättömästi pitkin Timbuktun vanhan kaupungin sokkeloisia kujia. Useamman kerran kääntyessäni kulmasta on edessä yllättäen kymmeniä Mekkaan päin kumartuneita rukoilijoita riveissä. Osa ryhmistä rukoilee hiljaa, toiset koraania ääneen huutaen.

Huomaan, kuinka jääkaapin kokoinen mies kääntyy perääni ja alkaa seurata. Kiihdytän kulman takana vauhtia ja saan eksytettyä hänet, mutta olen eksyksissä. Siellä täällä on öljylamppuja, kuu valaisee heikosti. Rukouskutsu kaikuu moskeijasta, eikä Timbuktussa ole muutenkaan kovin jouluinen tunnelma.

Tapaan myöhemmin Hotel Buktun baarissa kaksi englantilaista tyttöä ja kaksi viikkoa Malia kiertäneen vanhan saksalaisen miehen. Nautimme kylmistä oluista ja viilenevästä illasta. Juttu luistaa, tunnit kuluvat ja castel-pullot tyhjenevät. Baari menee kiinni mutta jäämme pöytään istumaan. Oluiden loputtua saamme baarin uudestaan auki kymmenen markan lisäkorvausta vastaan.

Aamuyöllä kävelen iloisesti mutkitellen majapaikkaani kohti. Putoan kerran johonkin kuoppaan, mutta pääsen lopulta turvallisesti perille taloon, jonka katolle telttani on pystytetty.

Seuraavana aamuna makaan kaislakatoksen alla ja odotan laivaa Niger-joen rannassa Timbuktun satamassa. Ilma on tukahduttavan kuuma, hiki valuu jatkuvasti.

Laiva ei saavu koko päivänä. Auringon laskettua ruoka alkaa vihdoin maistua.

Niger-joki, Mali

Makaan ahtaan hytin yläsängyllä puolen metrin päässä katosta. Kun koukistan polviani, ne osuvat kattoon. Kuuden hengen hytissä on kaksitoista ihmistä ja valtava määrä matkatavaroita. Ulos mennessä on loikittava ihmisten päältä ja herätettävä kaikki.

Hytissä matkustavan naisen puolivuotiaalla lapsella on kauhea vesiripuli. Lapsen tuotosten hajut nousevat ylöspäin kohti matalalla olevaa kattoa. Hiki valuu, on kuumaa ja tunkkaista.

Muutaman kerran päivässä pysähdymme johonkin satamakylään. Laiturilla laivaa vastassa on aina satoja ihmisiä. Myymässä tavaroitaan, nousemassa laivaan, tapaamassa tulijoita. Mudasta rakennettujen talojen takana alkaa taas autiomaa.

Matkan edetessä lapsen vointi heikkenee, eikä hän jaksa enää edes itkeä. Äiti syöttää lapselle jotain pillereitä ja nostaa narun päähän ripustetulla ruosteisella säilyketölkillä jokivettä juotavaksi. Samaa likaista vettä joka taudin on luultavasti aiheuttanutkin. Perhe jää jossain välisatamassa pois. En saa koskaan tietää, selvisikö lapsi hengissä.

Autiomaassa ja kylissä elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Lapsia syntyy paljon, mutta jopa puolet heistä kuolee. Paimentolaisheimojen keskuudessa on tapana antaa lapselle nimi vasta vuoden jälkeen. Siten menetyksen tuska on helpompi kestää.

Kylissä kaikki on kuin kivikaudella. Autot, raha, lääkkeet ja tieto helpommin elävistä ihmisistä ovat vain ilmestyneet jostakin. Pillereitä on myytävänä kaikkialla, mutta kukaan ei tunnu tietävän, että jokivesi voi aiheuttaa tauteja. Ennaltaehkäisystä ja hygieniasta ei ole tietoakaan. Pääkaupunkiin ja muuhun maailmaan on pitkä matka.

Saharan eteläosissa ruoka koostuu hämmästyttävissä määrin tuontitavarasta. Tanskalaista maitoa, thaimaalaista riisiä, ranskalaisia säilykkeitä, kiinalaista teetä, Euroopasta tuotua vehnää ja sokeria. Paikalliset tuottajat eivät pysty kunnolla kilpailemaan halpojen tuontielintarvikkeiden kanssa ja makaroni lisää suosiotaan pienissä kylissä.

- Ténérén autiomaa, Niger
tammikuu

Suuren kuorma-auton etuvalot valaisevat edessä olevaa tyhjyyttä. Ajamme kolme vuorokautta valtavien hiekkatasankojen halki. Olen poikkeuksellisesti maksanut ekstraa paikasta hytissä päästäkseni suojaan pölyltä, auringolta ja yön kylmyydeltä. Olen syvällä Saharassa, matkalla Agadezista Bilmaan liittyäkseni johonkin etelämpänä suolaa kuljettavista kamelikaravaaneista.

Auton lava on täynnä länsiafrikkalaisia matkalla Libyaan paremman elämän ja työn toivossa. Muuta lastia ei ole. Suurin osa haaveilee Euroopasta, ja käymme tutut viisumikeskustelut läpi kerta toisensa jälkeen.

Paikalliset kohtelevat naapurimaista tulleita matkustajia kuin eläimiä ja roistoja. Sotilaat ja poliisit takavarikoivat heidän papereitaan ja vaativat rahaa, kuljettajat vetävät tuplahintaa.

Afrikan yhtenäisyyttä ei näytä olevan olemassa ruohonjuuritasolla poliitikkojen puheista huolimatta. Toisia maita, uskontokuntia ja heimoja kohtaan tunnetaan suurta epäluuloa. Rasisimi on laajaa ja voimakasta. Epäluuloja ja konflikteja lietsotaan vallan tai milloin minkäkin tavoitteen saavuttamiseksi. Kouluttamattomien ja ulkomaailmasta eristyksissä elävien ihmisten manipuloiminen on helppoa.

Accra, Ghana
helmikuu

Hotelliani vastapäätä on suuri hallimainen kirkko, jonka jumalanpalvelukset yltyvät hurjiksi laulun ja tanssin juhliksi lähes joka ilta. Pistäydyn sisälle ja näen heti oven sisäpuolella 15 nuorta ringissä. He mutisevat ja tärisevät kiihtyneesti transsissa. Kysyessäni keitä he ovat, saan vastaukseksi "Warriors of Jesus".

Lähden harhailemaan päämäärättömästi pitkin Accran pimeitä katuja. Pysähdyn baareissa joissa harvemmin käy valkoisia ja juon liikaa. Olen irtautunut kaikesta, kotiutunut taas tien päälle. Ja ennen kaikkea kai pettynyt. Murheelliset näyt seuraavat toisiaan, eikä parempaa huomista tunnu näkyvän vaikka kuinka yrittäisin. Yksinäisyys painaa ja kaikki tuntuu turhalta.

Neljä vuotta aikaisemmin Etelä-Amerikassa viettämäni vuosi oli täysin erilainen, kevyempi ja nautittavampi. Afrikka on mielenkiintoinen, mutta yksin matkaavalle pidemmän päälle raskas.

Seuraavana aamuna tapaan hotellin baarissa hollantilaisen naisen, joka on viettänyt maan pohjoisosissa viisi kuukautta kehitysyhteistyöprojektissa. Keskustelemme kokemuksistamme ja päädymme tuttuun aiheeseen. Afrikassa enemmän aikaa viettäneet myöntävät lähes poikkeuksetta, etteivät voi lausua mielipiteitään julki palattuaan kotimaihinsa.

Afrikka on tabu. Mantereesta on Suomessakin edelleen vallalla vain yksi hyväksytty totuus, aivan kuten Neuvostoliitosta vielä hetki sitten. Eri mieltä olevat leimaamataan rasisteiksi, kulttuuria ymmärtämättömiksi ja ties miksi. Kriitikot on helppo hiljentää rasistiksi leimaamalla.

Mutta jos palattuaan kertoo ymmärtäneensä länsimaisen elämän typeryyden, turhuuden ja tyhjyyden istuessaan nuotion loisteessa, kaikki nyökyttelevät innokkaasti. Jos vielä lisää tarinaan rummun pauketta, villin tanssin viidakossa ja takavasemmalla sijaitsevan savimajan, kuulijat kertovat ymmärtävänsä täysin.

- Amedzofe
Sidon rinkan Intiassa valmistetun satakuutioisen Yamahan tarakalle ja karistan pääkaupungin pölyt pois 1500 dollaria köyhempänä. Viima viilentää mukavasti, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ajan hiljalleen eteenpäin hymy korvissa ja lauleskelen ääneen samaa biisiä uudestaan ja uudestaan. "Mä joka päivä töitä teen… joka ainoa aamu seitsemäksi meen…"

"Danger! Slow down! Baboons crossing!" lukee tienvarrella töröttävässä kyltissä. Ohitan Amen spare parts -kaupan, Hallelujah cement factoryn ja Holy Trinity Marmelade Factoryn. Uskonto sekoittuu omituisella tavalla kaikkeen.

Tervehtiessäni ohikulkevia paikallisia he hämmentyvät, hymyilevät alentuvasti ja vastaavat "Master, master, kiitos, kiitos!" Englannin siirtomaa-ajasta on aikaa, mutta asenteet syrjäseuduilla ovat ennallaan.

Tapaan illalla Amedzofen Saksalaisen lähetyskirkon presidentin. Keskustelu menee taas kerran absurdiksi.

"Onko teillä muitakin kirkkoja?"

"On, paljon. Ghanan kristillinen kirkko, Apostolin pyhä kirkko, Afrikkalainen lähetyskirkko..."

"Ja mikä on niiden ero?"

"Ghanan kristillisessä kirkossa taputetaan käsiä. Myös Apostolin pyhässä kirkossa taputetaan käsiä. Afrikkalaisessa lähetyskirkossa taputetaan käsiä..."

"Ja sekö on kirkkojen ero??"

"Niin. Meidän kirkossamme ei taputeta käsiä. Me olemme Amedzofen ensimmäinen kirkko!"

Keskustelu siirtyy hengen asioista takaisin maallisiin.

Tamale, Ghana
helmikuu

Ghana on Länsi-Afrikan rauhallisimpia sekä turvallisimpia maita ja sen takia turistien suosiossa. Rannikon lukuisista vanhoista eurooppalaisista orjalinnoista alkoi merimatka vailla paluuta miljoonille orjuuteen viedyille afrikkalaisille.

Lonely Planetin matkaoppaassa olevan hotellin kalliissa ja huonossa ravintolassa on kaksitoista parikymppistä amerikkalaista. He edustavat täydellisesti turistityyppiä, johon ei Afrikassa voi olla törmäämättä.

Ryhmän jäsenet tuntuvat ymmärtävän kahden viikon matkan jälkeen paikallista kulttuuria ja vaikeuksia jopa paremmin kuin paikalliset itse. Tajutessaan, että maailmaassa siis onkin erilaisia maita ja kulttuureja he kokevat jonkinlaisen sisäisen mullistuksen ja tuntevat monenlaisia heimoviboja.

Kaikkea täytyy varauksettomasti ylistää ja ihailla. He haukkuvat kotimaitaan suu vaahdossa mutta palaavat parin viikon kuluttua silti takaisin.

- Norsunluurannikko
huhtikuu

Aurinko paistaa suoraan ylhäältä, pieni moottoripyörä surisee alla ajellessani kuoppaista hiekkatietä. Kaakao- ja palmumetsiköt vuorottelevat peltojen ja varjoisten kumipuuviljelmien kanssa. Pelloilta palailevat perheet tervehtivät ystävällisesti kummeksuen kaukana pääteistä kulkevaa valkoista. Olen etsinyt parhaan mahdollisen kartan ja kuljen pitkin syrjäisiä pikkuteitä.

Aurinko laskee, väsymys ja jano painavat. Saavun pieneen kylään ja päätän jäädä yöksi. Tapaan kylän päällikön ja tervehdysten jälkeen saan ystävällisen kutsun jäädä hänen vieraaksensa yöksi. Myöhemmin illalla hän esittelee melko suurta kylää ja kaivoa, jonka sveitsiläinen avustusjärjetö rakensi kymmenen vuotta aikaisemmin. Kylässä on suuri koulukin, muttei edelleenkään sähköä.

Vain 50 kilometrin päässä on maan suureellinen pääkaupunki Yamoussoukro. Paikallisten kanssa keskusteltaessa en löydä ketään, joka pitäisi sen basilikaa ja muita rakennuksia naurettavana tuhlauksena. Niistä ollaan ylpeitä, eikä kukaan ole vihainen siitä, että samalla rahalla olisi varmasti voinut parantaa merkittävästi koko 14-miljoonaisen kansan elämänlaatua.

Jatkan matkaa seuraavana päivänä. Yhtäkkiä palmujen takaa ilmestyy näkyviin kimalteleva ja käsittämättömän suuri kirkon kupoli. Lähestyvät myrskypilvet saavat palmut näyttämään tummilta ja tienvarret ovat täynnä roskaa. Näky on surrealistinen.

Saavun Yamoussoukroon. Valtavat avenidat ovat osittain ruohottuneita ja osalla laiduntaa lampaita. Autoja tai asukkaita ei ole nimeksikään. 800 miljoonan dollarin basilika valtavine lasimaaluksineen on upea, mutta ympäröivä köyhyys tekee siitä nauttimisen mahdottomaksi.

Torin reunalla on kolme alle kymmenvuotiasta poikaa. Heidän jalkansa ovat kuihtuneet ja veltot. He kerjäävät elääkseen ja liikkuvat käsillään työntäen rullalaudan tapaisten levyjen päällä. Polio, jonka ehkäisemiseen olisi riittänyt muutaman markan rokotus, on halvaannuttanut heidät ja monet muut loppuiäkseen.

Johtajat eivät tunnu koskaan olevan vastuussa teoistaan. Omien johtajien vastuuton toiminta hyväksytään ikään kuin asiana, jolle ei voi mitään. Kansan tyytymättömyyttä ohjataan länsimaita kohtaan ja niitä syytetään lähes kaikista ongelmista. Passiivisuus lisääntyy, ihmiset todella uskovat etteivät itse voi vaikuttaa järjestelmään tai elämäänsä mitenkään.

Oagadougou, Burkina Faso
huhtikuu

Kiertelen pölyistä kaupunkia illalla muutaman muun reissaajan kanssa. Ohitamme upeita viiniliikkeitä, kerjäläisiä, toreja ja hienostuneita baareja. Kuivuuden riivaama Burkina Faso on yksi maailman köyhimmistä maista ja sen pääkaupunki on massiivisen kehitysaputeollisuuden keskus. Köyhyyttä torjumaan tulleet elävät herroiksi.

Istumme kauniilla terassilla ja katsomme, kuinka rasvoittuneet keski-ikäiset valkoiset miehet poimivat alaikäisiä prostituoituja leluikseen. Suomesta tulleessa kirjeessä joku kysyy millaista täällä on. Yksi sana riittäisi vastaukseksi. Sairasta.

Matkalla hotellille nuori mies lähestyy. Aluksi hän tarjoaa ostettavaksi käsitöitä, sitten huumeita. Kun kauppoja ei synny, hän pummaa taksirahaa, sitten tupakkaa ja t-paitaa, lopuksi pyytää lääkkeitä. Lopulta hän alkaa uhkailla, tarttuu ranteesta, kertoo olevansa afrikkalainen ja vahva kuin leijona. Hävittyään silmiintuijotuskilpailun hän alkaa kutsua minua kovaan ääneen rasistiksi, afrikkalaisten vihaajaksi ja kaikin puolin mädänneeksi ihmiseksi.

Calabar, Nigeria
toukokuu

Puoli vuotta matkaa on takana ja minusta on tullut tyly valkoinen. Kun omaa tilaa ei anneta, se on pakko ottaa. Matkaväsymys alkaa tuntua koko ajan pahemmin, eikä yksinäisyys helpota asiaa.

Löydän pienen baarin, jossa mainio bändi soittaa kelmeässä punaisten lamppujen valossa. Särisevät vahvistimet lisäävät musiikkiin oman mausteensa ja perjantai-illan tunnelma alkaa nousta.

Bändin käydessä tauolle lähden etsimään jatkopaikkaa. Istun mopotaksin tarakalle, sovimme hinnan ja kuljettaja polkee ruostuneen Hondan käyntiin.

Kaupungilla ei ole varaa katuvalojen päällä pitämiseen ja kaikkialla on pimeää. Osumme poliisin ratsiaan. Kivääreitä heilutellen he vaativat rahaa mopotaksien kuljettajilta. Mitään rikettä ei ole tapahtunut, mutta poliisin palkka on pieni.

- Oron, Nigeria

Viimeinen vuorokausi Nigeriassa on yhtä helvettiä. Oronin satamakaupungissa joudun tekemisiin poliisin, salaisen poliisin, erikoispoliisin, tullin, maahanmuuttoviranomaisten ja armeijan kanssa; useampien kanssa monta kertaa. Papereitani kysellään jatkuvasti. Kaikki haluavat rahaa milloin milläkin verukkeella.

   
.   
   
Löydän veneen Kamerunin puolelle, mutta lähtö viivästyy monta tuntia eri viranomaisten yrittäessä saada siivuaan kakusta. Loputtoman riitelyn jälkeen lasikuituinen veneemme pääsee vihdoin lähtemään. Meidät pysäytetään vesillä vielä neljä kertaa eri uniformuporukoiden vaatiessa provikkansa.

Vene kulkee nopeasti ohi rannikon kalastajakylien ja lukemattomien purjeveneiden. Öljynporaustornien kaasuliekit tupruttavat paksua mustaa savuaan horisontissa. Nigerian valtavat rikkaudet eivät valitettavasti jakaudu kansalle asti.

Merellä tuuli yltyy ja aallot kasvavat. Jäämme ankkuriin odottamaan sään selkenemistä. Jatkaessamme matkaa meille huidotaan jostain kanootista: yksi veneemme tapainen oli uponnut ja matkustajat poimittu kalastuskanootteihin. Vihainen huuto ja tappelu alkaa. Pian ymmärrän, että kuljettajamme vaatii rahaa ja bensiiniä siitä hyvästä että veisi matkatavaransa pelastautuneet maihin.

Lomie, Kamerun
kesäkuu

Pakettiautosta rakennettu pikkubussi kulkee eteenpäin viidakon ympäröimää tieuraa pitkin. Istun takaosan penkeillä yli kahdenkymmenen paikallisen kanssa sylikkäin, rinnakkain ja limittäin. Reilu puoli tuntia ja kymmenen kilometriä lähdöstä moottori hajoaa. Viimeisillään olevat autot hajoilevat säännöllisesti. Oikeastaan se on osa matkantekoa.

Onnistun liftaamaan ainoaan ohimenevään autoon, pick-upiin jota ajaa libanonilainen metsäyhtiön edustaja. Lyhyen small-talkin jälkeen kysyn miten bisnes sujuu. "Loistavasti!" hän vastaa leveästi hymyillen. "Tämä on maailman parasta bisnestä!"

Kysyessäni, onko heillä ongelmia lupien ja virkavallan kanssa hän räjähtää nauramaan "Ei mitään ongelmia! Mehän omistamme heidät kaikki!" Hän nauraa vielä pitkään.

Mesok, Kamerun

Viidakon ympäröimän Mesokin kylän aamu on unelias. Kömmin ulos torakoiden kansoittamasta huoneestani, kauhon vettä päälleni vanhasta öljytynnyristä haljenneella muovikulholla. Usva leijailee vielä mudasta puisten tukirunkojen varaan rakennettujen talojen välillä.

Hiukan tavallista suuremman talon ohi kulkiessani sisältä syöksyy mies ja huutaa kiivaasti pysähtymään. Luulen noin nelikymppistä miestä virkaintoiseksi poliisiksi ja valmistaudun selittämään aikeeni, mutta en ehdi edes aloittaa. Hän kertoo olevansa tärkeä mies, paikallisten koulujen valvoja, ja korostaa tehtävänsä merkitystä ja vaativuutta moneen kertaan. Hänen vastuullaan ovat kaikki alueen kaksitoista kyläkoulua ja hän on tehtävästään hyvin ylpeä. Puhe keskeytyy useaan kertaan hänen kysyessään "Ymmärsitkö varmasti, kuka olen? Olen koulujen johtaja, tarkastaja, vastaan alueen koulutuksesta!"

Vastailen ihastellen niin kuin asiaan kuuluu, ja mies rauhoittuu hiukan. Siirrymme puhumaan perheistä. Hän kertoo lapsiensa ja vaimonsa olevan kaupungissa, tähän kylään hän ei voisi heitä ikinä tuoda. "Koulutuksen taso on niin huono… tuoda lapsensa tänne on sama kuin tappaa heidät!", tarkastaja selvittää.

Logiikasta häkeltyneenä siirrän puheen gorilloihin ja niiden suojeluun; tarkastaja kertoo gorillan maistuvan hyvältä. Poistuessani hän varmistaa vielä kahteen kertaan, että ymmärsin hänen asemansa tärkeyden.

Jatkan aamukävelyäni. Lapset ovat menossa kouluun, miehet viljelyksilleen. Logiikka on lyönyt minut taas ällikällä. Tärkeä mies on tärkeä mies, titteli on hieno asia, vastuuta työstä tai teoista ei ole.

Tuntia myöhemmin kylän pormestari, joka on myös vastuussa alueen luonnonsuojelusta, esittelee minulle omistamiaan suuria norsunluita ja tarjoaa niitä ostettavaksi edullisesti. Ylpeänä hän kertoo omistavansa kiväärin jonka hän ajoittain antaa jollekin miehistä lainaksi. Miehet tuovat norsunluun pormestarille ja saavat suurimman osan lihoista itse.

Hän kertoo avoimesta korruptiostaan ja yhteisten varojen kähmimisestä. "Pygmejä on niin helppo manipuloida, he ovat niin tyhmiä ja kehittymättömiä, he eivät ymmärrä mistään mitään."

Satoja vuosia viidakossa samalla lailla asuneet pygmit eivät ole kuulleet edes huhuja kouluista kuin vasta viime vuosina.

Bizam

Etsiessäni oppaita viidakkovaellukselle kuulen mikä kylää kuohuttaa. Pygmien ja bantu-heimon asuttaman kylän bantupäällikkö on pitänyt itse kaikki kyläläisille metsän hakkaamisesta tarkoitetut korvaukset. Koko ikänsä köyhyydessä elänyt päällikkö on sokaistunut nähdessään suuria rahoja ensimmäistä kertaa elämässään. Unohtanut ahneudessaan kyläläiset ja suurimman osan sukulaisistaankin.

Pahimmassa asemassa ovat keräilytaloudessa edelleen elävät pygmit. Heidän elinehtonsa, metsä, on tuhottu ja minimaaliset korvauksetkin varastettu. Paikallinen pygmien päälikkö kertoo, että he kuulivat metsänhakkajien olemassaolosta vasta kymmenen kuukautta aikaisemmin. Nyt heidän metsäänsä kaadetaan. Vastarinta on heräämässä, mutta on jo liian myöhäistä. Metsätraktorien raiskaaman raadellun luonnon keskellä hän näyttää eksyneeltä ja voimattomalta.

Köyhien elämä jatkuu monin paikoin kivikautisena. Ja ne joiden pitäisi pitää omiensa puolta, kääntyvät usein rahan sokaisemina omiaan vastaan. Uuden ja vanhan törmätessä muutos on liian suuri, perspektiivi katoaa keneltä tahansa.

Bizam-Ngato
kesäkuu

Palkkaan kaksi opasta, yhden pygmin ja yhden bantun. Lähdemme neljän päivän matkalle kohti Ngaton kylää, josta etsisin oppaan seuraavalle etapille. Kotiin palaamassa oleva Ngaton päällikkö liittyy seurueeseen. Miehet kantavat selässään puusta punottua kantolaitetta, johon ruoka ja padat lastataan. Molemmilla pygmeillä on lisäksi pitkävartiset keihäät.

Etenemme nopeasti tiheässä viidakossa. Välillä joudumme käyttämään viidakkoveitsiä päästäksemme eteenpäin. Hiki valuu noroina, piikikkäät köynnökset repivät käsiin ja kaulalle haavoja. Sadekuurot saavat joet tulvimaan ja kahlaamme pitkiä pätkiä mudassa.

Toisena päivänä pygmiopas Victor pysähtyy ja osoittaa ylös. Hän on huomannut ampiaispesän ja kiipeää hetkessä näkymättömiin. Nuotio sytytetään ja savuavat kekäleet vedetään liaanilla korkeuksiin ampiaisten tainnuttamiseksi. Hunaja lasketaan alas oksista ja lehdistä punotulla korilla. Liaani katkeaa ja hunaja tippuu kymmenen metrin korkeudesta maahan leviten pitkin viidakkoa. Pahasti pistelty Victor laskeutuu tokkuraisena alas.

Neljä pygmiä keihäineen ja varsijousineen ilmestyy paikalle. Kuukauden metsästysreissulta palaavat miehet kantavat selässään koreja täynnä kuivattua lihaa. Ostan miehiltä pienen kauriin, jonka keitämme iltanuotiolla. Liha on todella maukasta ja mureaa.

Gorillat, joita toivoin matkalla näkeväni, pysyvät piilossa. Kuulemme niiden äänet läheltä ja näemme pari kertaa vilauksen, mutta emme kertaakaan törmää niihin kasvotusten.

Ouesso, Kongo
heinäkuu

Ohittaessani kasarmia sotilaat tarttuvat aseisiinsa, yksi suojautuu puun taakse kalashnikoviaan puristaen. Joku huutaa jatkamaan matkaa nopeasti, toinen käskee kääntymään takaisin. Pysähtyessäni ja kysyessäni mitä tehdä he hermostuvat, käskevät katsomaan toiseen suuntaan ja jatkamaan nopeasti. Pidän käteni hyvin esillä enkä jää väittelemään.

Paria kuukautta aikaisemmin Brazzavillessä oli otettu kiinni kolme eurooppalaista palkkasoturia, jotka oli palkattu murhaamaan presidentti. Ennen rajanylitystä olin hankkiutunut eroon kiikaristani ja reisitaskuhousuistani sekä ostanut torilta t-paidan, jossa on kolme hymyilevää aurinkoa. Silti monet ihmiset tuijottavat minua kuin vaarallista petoa. Turisteja ei näillä kulmilla juuri näy.

- Mussaka

Parikymmentä metriä pitkä katettu vene lipuu alavirtaan. Viidakon läpi kulkeva joki on leveä ja virtaus hidasta. Kymmenet tämänkokoiset joet liittyvät yhteen alempana muodostaen lopulta mahtavan Kongojoen.

Matkatovereinani on sekalainen joukko länsiafrikkalaisia, kaikki matkalla Brazzavilleen onneaan onkimaan. Peitetarinat sortuvat yksitellen ja huomaan matkatovereinani olevan pikkurikollisia, huumekauppiaita, huijareita ja timanttien salakuljettajia. Sodan jälkimainingeissa on mahdollisuus myös rikastua.

Mukana matkustavat kaksi ruandalaista kertovat karun tarinansa jossain vaiheessa viiden päivän matkaa. Kansanmurhan kiihtyessä he pakenivat viidakkoon nähtyään liian monen ystävänsä ja perheenjäsenensä kuolevan. Molemmat olivat kävelleet läpi viidakon, viettäneet kaksi kuukautta tiettömässä puskassa. Suoja oli löytynyt lopulta YK:n pakolaisleiriltä Mussakan läheltä.

Oltuaan useita kuukausia metsätöissä he ovat nyt palaamassa takaisin. Vaikka he hymyilevätkin ja nauravat joskus, molempien silmistä paistaa että he ovat nähneet liikaa hirmutekoja.

   
.   
   
Mussakaa lähestyessämme tunnelma kiristyy. Ruostuneet satamanosturit ja raunioituneet talot taustalla sotilaat aseineen odottavat venettämme. Noustessamme veneestä passimme kerätään heti pois. Meidät viedään kasarmille.

Päälikkö ottaa meidät vastaan yksitellen ja vaatii rahaa. Kieltäytyneet runnotaan rajusti ikkunattomaan selliin. Selittelyjä ei kuunnella. Ruandalaiset on otettu heti erikseen; he ovat vaikeuksissa. Kongon kapinallisten joukoissa on kuulemma sotinut ruandalaisia.

Istumme puisella penkillä hiljaisina odottamassa vuoroamme. Pelko ja epävarmuus huokuu meistä kaikista.

Kuulemme, kuinka kahta ruandalaista hakataan parin metrin päässä. Lähempänä ovea istuvat näkevät sen suoraan. Toisen päätä hakataan tiiliseinään, toista potkitaan uudestaan ja uudestaan mahaan metallivahvikkeisella kengällä. Heidän rahansa viedään. Kaikki, mitä kuukausien metsätöistä oli säästetty uutta elämää varten. Henkihieveriin hakattuina he pystyvät juuri ja juuri kävelemään ulos. Toinen luhistuu tajuttomana maahan viidenkymmenen metrin päässä. Hänet viedään sairaalaan, mutta eihän siellä mitään voida tehdä.

Puhelin on tuhottu sodassa, eikä koko kaupungista ole mitään yhteyksiä ulkomaailmaan. Anarkia ja mielivalta vallitsevat. Humalaisia poliiseja ja sotilaita rynnäkkökivääreineen ja pistooleineen. Seisahtuneet punoittavat silmät, siviilivaatteet tai univormu, ei sääntöjä.

Sisällissodan runtelemassa maassa ainoat valttini ovat EU-passini ja bluffi; nyt passikin on viety. Olen jumissa. Ilman oikeuksia, ilman arvoa, poliisin mielivallan alaisena. Sisin huutaa vastarintaa, mutta järki voittaa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivät juuri sodassa olleet miehet olisi valmiita hankkiutumaan nopeasti eroon urheaa leikkivästä Suomi-pojasta.

Illan pimennyttyä annan sydämen hakata ja kylmän hien nousta kasvoille. Tihkusade jatkuu ja saa kaiken näyttämään harmaalta ja toivottomalta. Toistan mielessäni kerta toisensa jälkeen: "Pidä itsesi kasassa, kova kovaa vastaan, älä anna minkään näkyä kasvoilla... Pidä itsesi kasassa..."

Brazzaville, Kongo

Brazzaville on raunioina. Kaikki on ammuttu hajalle, ehjää taloa ei näy.
Hyppään ruosteiseen Peugeotiin ja suuntaan lentokentälle. Kaikki matkatoimistot on ammuttu palasiksi, mutta lennot jatkuvat. Matkalla taksikuski kertoo taisteluista 3-4 kuukautta aikaisemmin. Silloin keskustassa ammuttiin tykeillä ja kuumassa ilmassa mätäneviä ruumiita oli kaikkialla.

Vaikka sota jatkuukin lähellä, vallitsee kaupungissa outo rauha. Ihmiset tarvitsevat ruokansa, bisnes alkaa pyöriä. Kaikki pitävät matalaa profiilia sillä he tietävät, kuinka helppoa on joutua vaikeuksiin.

Kävelen päämäärättömästi betonimurskan täyttämiä katuja. Brutaalit näyt ovat turruttaneet mielen. Talojen ikkunat ovat säpäleinä, kirkkojen seinissä on ammottavia aukkoja ja luotien jälkiä. Panssarivaunuja katot täynnä kivääreitään heiluttelevia punabarettisia sotilaita tulee vastaan. Taistelut jatkuvat vielä sata kilometriä lännempänä.

Maa jolla on rikkaat öljyvarat, timantteja, kultaa, jalopuuta, loistavat viljelymaat ja kalavedet, kuinka se voi olla näin köyhä ja toivoton? Asukkaitakin vain kaksi miljoonaa. Omat johtajat ja ulkomaiset yritykset ovat vieneet vaurauden ja se vähäkin mikä oli jäljellä on ammuttu raunioiksi.
Alan saada vasta heikon aavistuksen siitä, mitä paikalliset ovat kokeneet.

Nairobi, Kenia
elokuu

Kaupunki tuntuu Kongon jälkeen sivistyksen kehdolta, turvalliselta ja mukavalta. Buukkaan itseni halvalle safarille. Maisemat ovat kauniita ja näemme uskomattoman määrän eläimiä, mutta minun on vaikea puhua muiden turistien kanssa. Suurin osa on tullut maahan vain safaria varten. Monilla on täydelliset safarivarusteet maastohousuineen, liiveineen ja hattuineen, parilla on metsästyspuukko vyöllä luomassa seikkailutunnelmaa.

Ohittaessamme pientä kylää kanssamatkustajani vilkuttavat auton ikkunoista innokkaasti paikallisille. Masai-sotureiden jälkeläiset vilkuttavat takaisin hiukan vaivautuneesti. Kanssamatkustajani innostuvat, tuntevat itsensä jotenkin hyviksi asetuttuaan täten paikallisten tasolle ja kertovat toisilleen vasta nyt todella ymmärtävänsä Afrikkaa.

Kylän ohi on kulkenut päivittäin kymmeniä autoja safarituristeja jo vuosikymmeniä. Autoista vilkuttaneet valkoiset häviävät horisonttiin veljeyden lämpö sydämissään, paikalliset jatkavat elämäänsä köyhyydessä.

Rummutusta, heimoja, norsuja ja seeproja, leirinuotioita, tarinoita leijonanmetsästyksestä. Sitä näemme ja koemme viisi päivää. Ei mitään liian rosoista. Harva edes haluaa nähdä enemmän.

Nairobi-Zürich

Lentokoneen pyörien irtautuessa maasta oloni on tyhjä. Rikkaus, köyhyys, loputon epäoikeudenmukaisuus ja vääryydet, se kaikki muodostaa uskomattoman kokemusten ja tunteiden sekamelskan jota en halua edes yrittää nyt ymmärtää. En halua kokea tai nähdä mitään. Haluan kerrankin vain sekoittua massaan.

Ilma on kirkas ja Saharan valtava tyhjyys levittäytyy allamme. Palaan mielessäni puolen vuoden takaiseen karavaanimatkaan ja huomaan edes joidenkin muistojeni alkavan vihdoin kaunistua.


Teksti ja kuvat: Tuomo Hari

http://www2.nojesguiden.fi/fi/article.asp?newsID=21273

[törö]

'Muslims first victims of Islamism' - former EDL leader

https://www.youtube.com/watch?v=v9nsn9eq8Ts

'Night raids, torture, sham trials a daily reality in Bahrain' - human rights activist

https://www.youtube.com/watch?v=2OrIeuAFndU

My Son Is Ex-Terrorist (RT Documentary)

https://www.youtube.com/watch?v=jx4eF6sfZYQ

[FatFrank]

Saudi Arabian Study: 23% of Arab Children Have Been Raped; 46% of Arab Students Are Homosexual

http://themuslimissue.wordpress.com/2012/08/02/saudi-study-23-of-arab-children-raped-46-of-arab-students-homosexual-3/

[pv854624]

John Stossel: Fixation on Black Victimization
http://www.youtube.com/watch?v=w5Ze0djuK64

Pätkässä esiintyy mm. valkoihoinen Jennifer Gratz, jota yliopisto syrji ihonvärin takia.

[FatFrank]

religous debate. Is Islam a Threat to the West? David Wood vs. Shadid Lewis

Ihan mielenkiintoinen

http://www.youtube.com/watch?v=dGm5_Abc9A4

[FatFrank]

kevin freeman keskustelee kirjassaan (secret weapon) miten globaalitalous romutettiin vuonna 2008 'lyhyt myynt'- ja ''luottoriskijohdannais''-konsepteilla

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyhyeksi_myynti (naked short sales)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Credit_default_swap

ja kuka mahdollisesti oli vastuussa tästä taloudellisesta terrorismista.

http://www.youtube.com/watch?v=MRYl_jTcK70
http://secretweapon.org/

[Iloveallpeople]

X3M-tv: "Hommaforum räddar ännu mänskligheten"

[Detainee]

'The Muslim Agenda' exposes Islam's cult-like, supremacist ideology and why it is incompatible with Western ideals of liberty and freedom, as well as all the real religions.

http://www.youtube.com/watch?v=5YsdbhIbZoc

[törö]

Syrian Diary - Russian documentary on TERROR in Syria 18+ (English subtitles)

https://www.youtube.com/watch?v=wbwX3nI8XAc

Funding Jihad - Saudi Arabia

https://www.youtube.com/watch?v=E3hGpek48oU

What Responsibility has Turkey to Support Mercenaries Terrorists in Syria?

https://www.youtube.com/watch?v=oKX3I_85WN4

[törö]

Documentary: Syria - Behind the Lines - Reality On The Ground In Syria

https://www.youtube.com/watch?v=K25XBJolG5w

Documentary on Syrian Volunteers (National Defense Forces) incl. Syrian Women - Syria

https://www.youtube.com/watch?v=SKM-Pxh-OUQ

Syria War - On The Frontline In The Battle For Eastern Ghouta |Syrian Civil War Documentary

https://www.youtube.com/watch?v=Drc8CAwMEhI

Syria And The Secret Treaties (Documentary)

https://www.youtube.com/watch?v=Ma6a44a3Bec

Documentary: The Decisive Battle in Al Qusayr By The Syrian Army - Battle of Victory - Syria - 2013

https://www.youtube.com/watch?v=kbJGZB9lNRQ

The General's Battalion: Syrian War Documentary

https://www.youtube.com/watch?v=FriZF8y7Lk8

Chaos in Syria as soldiers and civilians fight war of attrition

https://www.youtube.com/watch?v=dpJRGMJpV-o

War In Syria - Why The West Is Losing April 2013 (full documentary)

https://www.youtube.com/watch?v=hTDUqi-SKvc

SYRIA, The Flood +18: A Documentary about the 2 and a half year aggression against Syria

https://www.youtube.com/watch?v=cMCWVQ3avWg

[Detainee]

Not that anyone should care, but this is what Muslims living in Britain want

http://www.barenakedislam.com/2013/12/30/not-that-anyone-should-care-but-this-is-what-muslims-living-in-britain-want/

[Detainee]

Jihad in America – The Grand Deception

http://www.youtube.com/watch?v=BzyNvfZjLiQ

[törö]

Cutting Edge: Rape

https://www.youtube.com/watch?v=cf1EzvkNvyk

The Stream : Rape in South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=AkUHLLpwlLI

Frontline World/ South Africa: Inside the Cycle of Rape

https://www.youtube.com/watch?v=BCglMOiwHCY

Cape of Rape - 54 mins

https://www.youtube.com/watch?v=tIb5V8frL3M

Lesbians corrective rape in South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=vBXBtC-5Eko

Rape for who I am - South Africa, May 2006

https://www.youtube.com/watch?v=SLXxZo-hYKk

Rapes of infants and children are disturbingly common in South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=MC72bGKEk5k

Eye on the Child - South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=NWQ9ZaxjFys

How Rape is Fueling the AIDS Crisis in South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=J6Yeo00_jQc

South African Rape Crisis ! SA men don't respect woman

https://www.youtube.com/watch?v=evugIaTyTq0

The Reality of rape in South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=ib77g5X743Y

Anti-Rape Condom {Condom That Bites!}

https://www.youtube.com/watch?v=VFvFTuFKiUI

Interface: Brutal rape and murder

https://www.youtube.com/watch?v=5DiliJ_nZLs

The state of gender based violence in South Africa With Professor Shanaaz Matthews

https://www.youtube.com/watch?v=QdTFIeT3tuU

[törö]

Muti Murders - South Africa

https://www.youtube.com/watch?v=cdIcwrbBqJ8

[törö]

Hannu Lauerma -- Valkokauluspsykopaatit

https://www.youtube.com/watch?v=jia11_gQlSg

Hannu Lauerma - Yleisoluento - Pahuus, hulluus ja psykopatia

https://www.youtube.com/watch?v=vdyHBSl2eW4

[törö]

Indoctrinate U is an incredibly illuminating look into the active and open attack on free speech and open discourse on college campuses across the United States.

This is an excellent film, but addresses a topic that's terribly sad. The University was established as an institution that encouraged open discourse and the free exchange of ideas in the name of furthering knowledge and understanding but it has become nothing more than an indoctrination center.

Support the film maker and buy this film at http://www.indoctrinate-u.com/pages/w...

https://www.youtube.com/watch?v=GdbSP_Ramvs

[törö]

Sieg Heil Suomi kokonaisuudessaan.

http://www.youtube.com/watch?v=DlU5pk6Gyns

[törö]

Viinan vartija ALKO - Kieltolaista nykypäivään (dokumentti)

https://www.youtube.com/watch?v=X8JMGfBQOlo

Karpolla on asiaa - Naapuriterroristit

https://www.youtube.com/watch?v=K_s4g_zeoVs

Ulkolinja: Mikrolainojen nurja puoli

https://www.youtube.com/watch?v=v5ksZNaSr48

Ykkösdokumentti: Lääkkeitä terveille

https://www.youtube.com/watch?v=nM4WdU8syJ8