Tohtorin tutkinto

[Sour-One]

Eipä liene ihme, että Tohtori-titteli on kärsinyt rajun inflaation, kun väitöskirjan aiheeksi kelpaa sarjakuvien supersankaritkin.

http://yle.fi/uutiset/ristiriidat_repivat_sarjakuvien_supersankareita/6405104

[P]

Eipä liene ihme, että Tohtori-titteli on kärsinyt rajun inflaation, kun väitöskirjan aiheeksi kelpaa sarjakuvien supersankaritkin.

http://yle.fi/uutiset/ristiriidat_repivat_sarjakuvien_supersankareita/6405104

Vähemmän haittaa tuosta on kuin eräiden sosiologien tuotoksista.

[junakohtaus]

Mikäs tossa nyt on? Kyllähän kirjallisuudentutkimuksesta on iät ja ajat tehty väikkäreitä.

[Marko Parkkola]

Ei tuossa mitään ristiriitaa ole. Si vis pacem, para bellum jne.

[Fiftari]

No olisi nyt edes väitellyt vaikka Deadpoolista tai Carnagesta.

Vaikka eivät sankareita olekkaan sanan varsinaisessa merkityksessä vaan rikollisia. Tai sitten vaikka kaverista nimeltä Tuomari. Siinähän on varsinainen sankari. Kyllähän noita löytyy kun jaksaa etsiä. Viime aikoina myös paljon ollut anti-sankareita elokuvien ja sarjisten sisältönä.

[Nuiva kansalainen]

Olisi kyllä mukava nähdä, millainen paskamyrsky nousisi, jos joku väittelisi siitä, että maahanmuutto ei olekaan ihanaa ja väistämätöntä.

[Fiftari]

Olisi kyllä mukava nähdä, millainen paskamyrsky nousisi, jos joku väittelisi siitä, että maahanmuutto ei olekaan ihanaa ja väistämätöntä.

Materiaalia ainakin olisi

[Sour-One]

Mikäs tossa nyt on? Kyllähän kirjallisuudentutkimuksesta on iät ja ajat tehty väikkäreitä.

Jos aihe on tohtorin väitöskirjan arvoinen, niin eikö joku voisi tehdä väitöskirjan itikoiden homoeroottisesta käyttäytymisestä?

[junakohtaus]

Mistä minä tiedän.

Mun korvaani supersankarimuytologia kuulostaa jopa aika kiinnostavalta kirjallisuudentutkimuksen tai muun sen tyyppisen tieteen väikkäriltä. Eikä toi peruslöydöskään yhtään hullumpi ole, koska onhan siinä aika selkeä lähestymiskulma amerikkalaiseen kulttuuriin, että vapaus ja demokratia nähdään joinain, joita voi puolustaa niiden vastaisilla keinoilla.

[Sour-One]

Mistä minä tiedän.

Mun korvaani supersankarimuytologia kuulostaa jopa aika kiinnostavalta kirjallisuudentutkimuksen tai muun sen tyyppisen tieteen väikkäriltä. Eikä toi peruslöydöskään yhtään hullumpi ole, koska onhan siinä aika selkeä lähestymiskulma amerikkalaiseen kulttuuriin, että vapaus ja demokratia nähdään joinain, joita voi puolustaa niiden vastaisilla keinoilla.

Kerrohan vielä mielipiteesi siitä, mikä asema tohtorin arvolla pitäisi olla Suomessa?

[junakohtaus]

Ei kai sille mitään sen kummempaa tarvita kuin nykyisinkään. Lähinnähän se on akateemista kelpoisuutta osoittava tutkinto. Tohtori on todistanut tuntevansa tieteenalansa menetelmät ja keskeiset sisällöt niin hyvin, että pystyy itsenäiseen tutkimustyöhön. En mä oikein tiedä onko sillä ihan kauheasti muuta arvoa olemassakaan, ei sillä ainakaan itsessään pääse rahoihin käsiksi.

Siinä taas mennään suolle suunnilleen niin pitkälle kuin sinne pääsee, jos tiedeyhteisön ulkopuolelta ruvetaan fiiliksellä heittelemään mistä asioista sopii väitellä tohtoriksi ja mistä ei.

[sivullinen.]

Mikäs tossa nyt on? Kyllähän kirjallisuudentutkimuksesta on iät ja ajat tehty väikkäreitä.

Jos aihe on tohtorin väitöskirjan arvoinen, niin eikö joku voisi tehdä väitöskirjan itikoiden homoeroottisesta käyttäytymisestä?

Eiköhän noitakin ole tehty jo tusinoittain. Käy katsomassa yliopiston biologian laitokselta.

Tohtori tarkoittaa sanana täysin oppinutta - in doctrinated. Eihän se sen enempää tai vähempää tarkoita. Kyseisen tieteenalan merkityksestä talouteen tai politiikkaan, se ei kerro mitään. Se on muiden - ja ajan - ratkaistavissa. Yleensä saadaan todella paljon huonompia tuloksia kun ministeriöistä käsin aletaan neuvoa tutkijoita; aletaan ohjaamaan heitä tietyille "taloudellisesti kannattaville" aloille. Ministeriöissä kun harvemmin tajutaan mitään kyseistä alasta tai tieteestä ylipäätään; saadaan juuri sellaisia itikoiden homoeroottisia viehteitä "tutkivia" tuloksia. Kun tulokset annetaan ministeriöstä käsin ennalta, voidaan koko tieteen harjoittaminen samantien lopettaa. Silloin se on jo ihan pelkkää näytelmää.

[Sour-One]

Mikäs tossa nyt on? Kyllähän kirjallisuudentutkimuksesta on iät ja ajat tehty väikkäreitä.

Jos aihe on tohtorin väitöskirjan arvoinen, niin eikö joku voisi tehdä väitöskirjan itikoiden homoeroottisesta käyttäytymisestä?

Eiköhän noitakin ole tehty jo tusinoittain. Käy katsomassa yliopiston biologian laitokselta.

Tohtori tarkoittaa sanana täysin oppinutta - in doctrinated. Eihän se sen enempää tai vähempää tarkoita. Kyseisen tieteenalan merkityksestä talouteen tai politiikkaan, se ei kerro mitään. Se on muiden - ja ajan - ratkaistavissa. Yleensä saadaan todella paljon huonompia tuloksia kun ministeriöistä käsin aletaan neuvoa tutkijoita; aletaan ohjaamaan heitä tietyille "taloudellisesti kannattaville" aloille. Ministeriöissä kun harvemmin tajutaan mitään kyseistä alasta tai tieteestä ylipäätään; saadaan juuri sellaisia itikoiden homoeroottisia viehteitä "tutkivia" tuloksia. Kun tulokset annetaan ministeriöstä käsin ennalta, voidaan koko tieteen harjoittaminen samantien lopettaa. Silloin se on jo ihan pelkkää näytelmää.

Yliopistoväen pitäisi ihan itse tajuta ohjata.

[Jaakko Sivonen]

Tohtori tarkoittaa sanana täysin oppinutta - in doctrinated. Eihän se sen enempää tai vähempää tarkoita.

Sana tohtori tulee latinan sanasta doctor, jonka alkuperäinen merkitys on opettaja. Se tulee verbistä docere, opettaa.

[sivullinen.]

^ Tohtoriksi tuleminen on opetetuksi tulemista: in docere. Se ei viittaa tohtorin olevan opettaja vaan sanoo tohtorin olevan opetettu.

[Jaakko Sivonen]

^ Tohtoriksi tuleminen on opetetuksi tulemista: in docere. Se ei viittaa tohtorin olevan opettaja vaan sanoo tohtorin olevan opetettu.

Minun suomi-latina-suomi -sanakirjani ei tunne verbiä indocere. Sen sijaan se tuntee sanat indocilis (huonosti oppiva; oppimaton) ja indoctus (oppimaton; sivistymätön).

Latinan pääte -or ilmaisee, että joku on jonkin tekijä, vrt. imperator (ylipäällikkö, hallitsija, keisari), mercator (kauppias), pugnator (taistelija), amator (rakastaja).

Jos haluaa sanoa latinaksi "oppinut", sana on doctus, docta tai doctum, riippuen siitä puhutaanko maskuliinista, femininiinistä vai neutrista. Samaten esim. "rakastettu" on amatus, -a, -um.

Jos et usko, että latinan sana doctor tarkoittaa opettajaa, voit avata latinan sanakirjan ja tarkistaa itse.

[junakohtaus]

Itse Mestarin väikkärikin muuten on tyystin ja täsmälleen vailla mitään käytännön arvoa. Itse asiassa maailmasta ei edes löydy luultavasti muutamaa kymmentä tai korkeintaan muutamaa sataa enempää ihmisiä, jotka varsinaisesti osaavat arvioida sen sisältöä. Supersankarit sentään ovat iso osa viestimaisemaa.

Tällä en tarkoita vähätellä historiallista kielitiedettä vaan huomauttaa, että tutkimusta ei tehdä hyödyn takia vaan tiedon.

[Emperor]

tutkimusta ei tehdä hyödyn takia vaan tiedon.

Tämähän nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa.

[Ernst]

^ Tohtoriksi tuleminen on opetetuksi tulemista: in docere. Se ei viittaa tohtorin olevan opettaja vaan sanoo tohtorin olevan opetettu.

Minun suomi-latina-suomi -sanakirjani ei tunne verbiä indocere. Sen sijaan se tuntee sanat indocilis (huonosti oppiva; oppimaton) ja indoctus (oppimaton; sivistymätön).

Lisää ta(i)vutusta:

http://www.youtube.com/watch?v=IIAdHEwiAy8

Romani ite domum!

[junakohtaus]

tutkimusta ei tehdä hyödyn takia vaan tiedon.

Tämähän nyt ei pidä ollenkaan paikkaansa.

No sehän nyt muuten pitää paikkansa.

Kyllä mä sen tiedän että paljon tutkitaan ihan käytännön intressien takia, mutta vallan helkkaristi puhtaasti uteliaisuudesta ja että tiedettäisiin sitten sekin.

[Zangibus]

Tohtori tarkoittaa sanana täysin oppinutta - in doctrinated. Eihän se sen enempää tai vähempää tarkoita.

Tohtoriksi tuleminen on opetetuksi tulemista: in docere. Se ei viittaa tohtorin olevan opettaja vaan sanoo tohtorin olevan opetettu.

Hatusta vedetyt hömppäetymologiat eivät hyödytä mitään, eikä etymologia ylipäänsä ole mikään keino selvittää jonkin sanan "oikeaa" merkitystä.

[Arto Luukkainen]

Tämä kohta osoittaa, minkä vuoksi kirjallisuustieteen väitöskirjat ovat yleisemminkin pelkkää hölynpölyä. Eli väittelija latelee omia hatusta tempaisemiaan mielipiteitä ja se on sitten muka tutkimusta:

- Tutkimuksessani käy ilmi, kuinka supersankarit käyttävät petollista retoriikkaa. Väkivalta kuvataan miehiselle sankarille luonnollisena tapana ilmaista itseään.

- Jos ei käytä väkivaltaa, ei ole supersankari. Ristiriita näkyy siinä, että nämä sankarit ilmoittavat aina puolustavansa demokratiaa ja vapautta, mutta heidän toimintansahan on kaikkea muuta kuin demokraattista, koska he joutuvat rikkomaan lakia puolustaakseen ihanteitaan.

Kukahan supersankari "ilmaisee itseään" väkivallan kautta? Minun havaintojeni mukaan väkivaltaa käytetään vain pahiksiin, jotka eivät tottele "seis"-komentoa eivätkä antaudu rauhallisen keskustelun avulla.

Ja millähän lailla supersankareiden toiminta on demokratian vastaista ja miten he rikkovat lakeja? Siis muuten kuin siten, että he ottavat rosvoja kiinni vaikka heillä ei välttämättä ole Suomen lain mukaista kiinniotto-oikeutta ja että he joskus käyttävät kovempaa väkivaltaa pahisten taltuttamisessa kuin ehkä olisi ollut välttämätöntä.

Ei kai voi olettaa, että supersankarit noudattavat sarjakuvissa tarkalleen Demlan kirjoittamia säädöksiä?

[ElenaDaylights]

Olisi kieltämättä mukava saada tohtoristason analyysiä korkeajännityksen maailmasta. Aikoinani kun skeneen tutustuin, sen jälkeinen vaihe on laskea kuinka monta donnerwetteriä tai zum teufelia koko saaga pitää sisällään.

Korkkaritohtori hakkaa aina sosiologian tohtorin kuin miljoona volttia

[Nikopol]

Tiedehän selvittää mitä, missä, kuka, milloin, miksi ja mihin se johtaa. Kielten tutkimisessa tai homohyönteisten tarkkailussa on helvetisti järkeä vaikka käytännön sovelluksia ei olisikaan. Tiede lisää tietoa, siinä se.

Kirjallisuustiede tutkii mielikuvituksen tuotteita. Sen arvo on puhtaasti viihteellinen. Kun tutkitaan puutaheinää, tutkimuskin on puutaheinää. Sama koskee muitakin taiteen tutkimuksen aloja. Ne perustuvat 100% fiilikseen ja perstunteeseen. Tämä voi parhaimmillaan olla kirjallisuutta sinänsä, hyvinkin viihdyttävää. Mutta ei ikinä tiedettä vaan stiiknafuuliaa.

(Huom: jos tutkitaan taiteesta välittyvää historiaa, lingvistiikkaa, antrolopogiaa, arkkitehtuuria tai muuta konkreettista, ei harjoiteta enää taiteen tutkimusta.)

Kirjallisuuden, siis myös sarjakuvan ja muun populaarikulttuurin tutkimus on intellektuaalista wänkkäämistä. Kun ei ole mitään konkreettista tutkittavaa tai osoitettavaa, jää vain psykologinen  ja filosofinen ulottuvuus, eli "tutkitaan" mitä joku on funtsaillut ja mitä ehkä tarkoittanut funtsailullaan. Kahvia, tupakkaa ja tweedtakkeja kuluu, mitään uutta tietoa ei paljastu.

Ja tälle kaikelle on tiedeyhteisön siunaus ja aivan vitunmoisesti rahaa. Ei se ole tyhmä joka pyytää jne. Kirjallisuusaiheesta on hyvä tehdä gradu tai lisuri, koska mitään oikeaa työtä tai tutkimusta ei tarvitse tehdä; riittävästi lähteitä lainattavaksi ja bullshitgeneraattori pyörimään. Puhun kokemuksesta.

Naistutkimus, kirjallisuustiede - näihin verrattuna homohyttysten syväanalyysi on suorastaan essentiaalista perustutkimusta.

[Sour-One]

Tiedehän selvittää mitä, missä, kuka, milloin, miksi ja mihin se johtaa. Kielten tutkimisessa tai homohyönteisten tarkkailussa on helvetisti järkeä vaikka käytännön sovelluksia ei olisikaan. Tiede lisää tietoa, siinä se.

Kirjallisuustiede tutkii mielikuvituksen tuotteita. Sen arvo on puhtaasti viihteellinen. Kun tutkitaan puutaheinää, tutkimuskin on puutaheinää. Sama koskee muitakin taiteen tutkimuksen aloja. Ne perustuvat 100% fiilikseen ja perstunteeseen. Tämä voi parhaimmillaan olla kirjallisuutta sinänsä, hyvinkin viihdyttävää. Mutta ei ikinä tiedettä vaan stiiknafuuliaa.

(Huom: jos tutkitaan taiteesta välittyvää historiaa, lingvistiikkaa, antrolopogiaa, arkkitehtuuria tai muuta konkreettista, ei harjoiteta enää taiteen tutkimusta.)

Kirjallisuuden, siis myös sarjakuvan ja muun populaarikulttuurin tutkimus on intellektuaalista wänkkäämistä. Kun ei ole mitään konkreettista tutkittavaa tai osoitettavaa, jää vain psykologinen  ja filosofinen ulottuvuus, eli "tutkitaan" mitä joku on funtsaillut ja mitä ehkä tarkoittanut funtsailullaan. Kahvia, tupakkaa ja tweedtakkeja kuluu, mitään uutta tietoa ei paljastu.

Ja tälle kaikelle on tiedeyhteisön siunaus ja aivan vitunmoisesti rahaa. Ei se ole tyhmä joka pyytää jne. Kirjallisuusaiheesta on hyvä tehdä gradu tai lisuri, koska mitään oikeaa työtä tai tutkimusta ei tarvitse tehdä; riittävästi lähteitä lainattavaksi ja bullshitgeneraattori pyörimään. Puhun kokemuksesta.

Naistutkimus, kirjallisuustiede - näihin verrattuna homohyttysten syväanalyysi on suorastaan essentiaalista perustutkimusta.

Sinällään minulle ihan sama väitteeleekö joku vaikkapa niistä homohyttysistä tohtoriksi, kunhan yhteiskunta ole osallisena kustantamassa tällaista turhaa paskaa. Tohtorin titteliä moinen käytäntö syö kyllä rajusti.

[RP]

Mikäs tossa nyt on? Kyllähän kirjallisuudentutkimuksesta on iät ja ajat tehty väikkäreitä.

Jos aihe on tohtorin väitöskirjan arvoinen, niin eikö joku voisi tehdä väitöskirjan itikoiden homoeroottisesta käyttäytymisestä?

Tuosta tulee mieleen se yksi amerikkalainen senaattori, joka tykkäsi antaa häpeäpalkintoja mielestään poikkeuksellisen tyhmille julkisilla varoilla tehdyille tutkimuksille. Yksi "voittajista" oli erään kärpäslajin 'seksuaalista käyttäytymistä' käsitellyt tutkimus.

Erinäisiä vuosia myöhemmin kyseinen senaattori tosin ymmärsi pyytää anteeksi opittuaan kuinka monta miljardia amerikkalaiset karjankasvattajat olivat säästäneet juuri tuon nimenomaisen ikävää loisötökkää käsitelleen tutkimuksen johdosta...

[Veikko]

---
http://yle.fi/uutiset/ristiriidat_repivat_sarjakuvien_supersankareita/6405104

Kiitos vinkistä! Vaikuttaa mielenkiintoiselta; pitääpä tutustua, kun on aikaa.

Omat suosikki-supersankarini ovat tosin Asterix ja Obelix ja loput hullujen kylästä, Taikaviitta & Kumpp. ja Superhessu.

[Sour-One]

Mikäs tossa nyt on? Kyllähän kirjallisuudentutkimuksesta on iät ja ajat tehty väikkäreitä.

Jos aihe on tohtorin väitöskirjan arvoinen, niin eikö joku voisi tehdä väitöskirjan itikoiden homoeroottisesta käyttäytymisestä?

Tuosta tulee mieleen se yksi amerikkalainen senaattori, joka tykkäsi antaa häpeäpalkintoja mielestään poikkeuksellisen tyhmille julkisilla varoilla tehdyille tutkimuksille. Yksi "voittajista" oli erään kärpäslajin 'seksuaalista käyttäytymistä' käsitellyt tutkimus.

Erinäisiä vuosia myöhemmin kyseinen senaattori tosin ymmärsi pyytää anteeksi opittuaan kuinka monta miljardia amerikkalaiset karjankasvattajat olivat säästäneet juuri tuon nimenomaisen ikävää loisötökkää käsitelleen tutkimuksen johdosta...

Vai niin Ja sinulta varmastikin löytyy linkki juttuun

[Haima]

Tiedehän selvittää mitä, missä, kuka, milloin, miksi ja mihin se johtaa. Kielten tutkimisessa tai homohyönteisten tarkkailussa on helvetisti järkeä vaikka käytännön sovelluksia ei olisikaan. Tiede lisää tietoa, siinä se.

Kirjallisuustiede tutkii mielikuvituksen tuotteita. Sen arvo on puhtaasti viihteellinen. Kun tutkitaan puutaheinää, tutkimuskin on puutaheinää. Sama koskee muitakin taiteen tutkimuksen aloja. Ne perustuvat 100% fiilikseen ja perstunteeseen. Tämä voi parhaimmillaan olla kirjallisuutta sinänsä, hyvinkin viihdyttävää. Mutta ei ikinä tiedettä vaan stiiknafuuliaa.

(Huom: jos tutkitaan taiteesta välittyvää historiaa, lingvistiikkaa, antrolopogiaa, arkkitehtuuria tai muuta konkreettista, ei harjoiteta enää taiteen tutkimusta.)

Kirjallisuuden, siis myös sarjakuvan ja muun populaarikulttuurin tutkimus on intellektuaalista wänkkäämistä. Kun ei ole mitään konkreettista tutkittavaa tai osoitettavaa, jää vain psykologinen  ja filosofinen ulottuvuus, eli "tutkitaan" mitä joku on funtsaillut ja mitä ehkä tarkoittanut funtsailullaan. Kahvia, tupakkaa ja tweedtakkeja kuluu, mitään uutta tietoa ei paljastu.

Ja tälle kaikelle on tiedeyhteisön siunaus ja aivan vitunmoisesti rahaa. Ei se ole tyhmä joka pyytää jne. Kirjallisuusaiheesta on hyvä tehdä gradu tai lisuri, koska mitään oikeaa työtä tai tutkimusta ei tarvitse tehdä; riittävästi lähteitä lainattavaksi ja bullshitgeneraattori pyörimään. Puhun kokemuksesta.

Naistutkimus, kirjallisuustiede - näihin verrattuna homohyttysten syväanalyysi on suorastaan essentiaalista perustutkimusta.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että Nikopol löi kätensä paskaan ja syvälle...paljasti samalla, ettei tästä aiheesta tiedä mitään, joten olisi kiva kuulla, mistä kokemuksesta hän puhuu. Naistutkimus nyt taas onkin yleensä puhtaan ideologista kognitiivista dissonanssia.

[Haima]

Sinällään minulle ihan sama väitteeleekö joku vaikkapa niistä homohyttysistä tohtoriksi, kunhan yhteiskunta ole osallisena kustantamassa tällaista turhaa paskaa. Tohtorin titteliä moinen käytäntö syö kyllä rajusti.

Ihan ensiksi kannattaisi tutustua siihen, paljonko yhteiskunta näistä maksaa ja mitä tohtorin titteli oikeasti tarkoittaa; ei tulisi lauottua noin levottomia kommentteja.