Kirja: Rasismi-käsite maahanmuutto- ja monikulttuurisuusargumentaatiossa (gradu)

[Roope]

Anita Kemppainen: Rasismi-käsitteen käyttö maahanmuutto- ja monikulttuurisuusargumentaatiossa (pdf)
Pro gradu -tutkielma, Sosiologia, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto, syksy 2006

Työssä tarkastellaan rasismi-käsitteen käyttöä argumentaatiossa. Eri osapuolille rasismi tässä tapauksessa lähtökohtaisesti oletettuna tarkoittaa eri asioita ja sillä viitataan erilaisiin asioihin. Rasismi ymmärretään tutkimuksessa eräänlaisena suljettuna käsitteenä. Aineiston analyysissä on käytetty Chaïm Perelmanin retoriikkateoriassaan muotoilemaa käsitteistöä. Aineistoa tarkastellaan kolmesta eri argumentointinäkökulmasta, joita ovat julkinen maahanmuuttopolitiikka, arjen sosiaalinen kanssakäyminen sekä journalistien näkökulma.

Julkinen maahanmuuttopolitiikka määrittää rasismin talouden kautta, kun taas arjessa rasismi määritellään yhteisössä olemisen ja yhteisen tekemisen näkökulmasta. Journalistien rasismi-käsitys puolestaan nousee vahvoista humanistisista suvaitsevaisuusarvoista.

Maahanmuuttopolitiikassa kuntien tasolla kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millä tavalla paikallista väestöä maahanmuuttopolitiikasta, maahanmuuttajista ja kotouttamisesta informoidaan. Olisi tärkeää pitää paikallinen väestö maahanmuuttotilanteen tasalla sekä vastuullisina toimijoina mukana maahanmuuttopolitiikan sekä kotoutumisen edistämisessä. Nykyinen, maahanmuuton ja erityisesti kotoutumisen näkeminen ensisijaisesti viranomaisten hallinnoimana ja määrittelemänä asiana saattaa johtaa siihen, että väestö siirtää vastuuta rasistisista ilmiöistä ja asenteista pois itsestään, esimerkiksi paikalliselle poliisille. Eli kun hallinnon taholla ajatellaan rasististen asenteiden elävän kansan keskuudessa, kansan keskuudessa puolestaan luotetaan siihen, että hallinnon taholta ongelma korjataan tavalla tai toisella. Oma vastuu rasististen asenteiden kitkemisestä sekä itsestä että ympäristöstä hämärtyy.

Journalistit ovat paljon vartijoita median antamien mahdollisuuksien kentällä. Heidän näkemyksensä rasismista on humanistisiin arvoihin perustuvaa: rasismi ja sen olemassaolo, kuin myös rasistit loukkaavat humanistisia arvoja. On hyvin ymmärrettävää, että tästä näkökulmasta katsoen on vaikeaa hyväksyä minkäänlaista muuta näkemystä vierasmaalaisiin kohdistuvasta epäluulosta. Mutta rasismin olemassaolon perimmäiset syyt eivät todennäköisesti katoa sillä, että kaikenlaisesta vieraan pelosta tehdään rangaistava rikos. Jos rasismiin reagoidaan syytösten pelossa, tai jo syytettynä, tai sen takia, että rasismia kuuluu vastustaa, koska sen vastustaminen on yleisen mielipiteen määräämä kyseenalaistamaton totuus ja normi, toiminta – vaikkakin se tähtää perustellusti kaikille hyvään lopputulokseen – lähtee kuitenkin liikkeelle vääristä lähtökohdista. Suvaitsevaisuuden normiin takertuminen alkaakin määritellä mitä, ketä ja millä tavalla on suvaittavaa suvaita.

https://oa.doria.fi/handle/10024/63704

Tuloksien pohdintaa:

Epäluulo uutta ja erilaista kohtaan ei vielä ole rasismia, mutta epäluulon muuttuminen vieraan torjunnaksi ja poissulkemiseksi tuo jo tilanteeseen mukaan rasismiin liitettävää eriarvoisuutta ja mahdollisesti jopa aggressiota. Tiukka rasisminvastaisuuden vaade voi viedä loogiseen johtopäätökseen, missä jopa epäluulo ja varautuneisuus tulkitaan vääränlaisiksi tunteiksi vieraan kohtaamisessa. Mutta entäpä jos henkilö suhtautuu yleensäkin kaikkeen vieraaseen ja itselle uuteen ensin epäluuloisesti? Miksi tällaista käyttäytymismallia pitäisi äkkiä muuttaa vierasmaalaisen ihmisen tai kulttuurin kohdalla? Mikä tekee vierasmaalaisesta ihmisestä tai kulttuurista niin erikoisia? Mikä muu, kuin oman kulttuurin sisällä vallitsevat sanomattomat säännöt vieraan ihmisen kohtaamisesta? Niin kauan, kun on tilaa vieraan antaa itsensä osoittaa olemisensa arvo, ja samoin vastapuolena olevalla on tunne siitä, että myös itsen yhtäläinen ihmisarvo tuon toisen silmissä ei sekään ehkä ole niin päivänselvää ja ennalta annettua, vaan samalla tavalla kriittisen katseen alla. Tällöin ollaan jo paremmassa lähtökohdassa rasismin vastaisessa taistelussa. Kyse on jo jostakin syvemmästä maailman monimuotoisuuden tajuamisesta, jonka pohjavire on syvemmin sisäistettyä sen sijaan, että rasismin vastaisuus rakennefunktionaalisena ohjesääntönä johtaa ulkokultaiseen reagointiin.

Poliittinen korrektius on Gottfriedin mukaan tapa selvitä monikulttuurisessa maailmassa. Mutta kuten hänen ydinajatuksensa kuuluu, vaikka poliittisesti korrektin puhetavan taustalla on hyvin humanistinen ajatus yhtäläisestä ihmisoikeuksista sekä kaikkien ihmisten hyvästä ja oikeudenmukaisesta kohtelusta ja tasa-arvosta, johtaa lähtökohdiltaan hyvä periaate myös toisenlaiseen lopputulokseen. Tilanteesta hankalan tekee se, että poliittisesti korrekti puhetapa ja käytös rajoittavat ihmisten ilmaisuvapautta sekä johtavat jatkuvaan itsetarkkailuun ja varovaisuuteen. Gottfriedin ajatuksia mukaillen voisi sanoa, että ulkoapäin annetuissa rajoissa pysyttely, poliittinen korrektius, aiheuttaa ärtymystä ja ahdistusta erityisesti kantaväestölle, mutta aiheuttaa samaa myös maahanmuuttajille. Esimerkiksi on tutkittu (Rastas 2004, 33-34), että kun rasismin uhrit koettavat puhua kokemuksistaan, he joutuvat puhumaan vallitsevien puhetapojen raameissa. Vallitsevat tavat määritellä rasismia ja siitä puhumista muodostavat kulttuurisen tulkintaresurssin, josta myös rasismikokemuksistaan kertovat hakevat välineitä, mallitarinoita ja sanoja. Vallitsevat puhetavat raamittavat rasismin uhrien tapaa jäsentää omia kokemuksiaan, ja siten voivat rajoittaa mahdollisuuksia puhua niistä siten, kuin ne todella koetaan.

[Roope]

Rasismi-käsitteestä:

Kotka oli myös hyvin suvaitsevainen kaupunki, edes sanaa rasismi ei tunnettu.

Antero Kekkonen: Pelottaa Kotkassa vallalla oleva suvaitsemattomuus 14.11.2012

Rasismia koskevassa teemassa haastattelukuvaukset liittyivät suomalaisten
palveluhalukkuuteen, sekä avuliaisuuteen. Vain yhden haastateltavan kertomuksessa
kokemukset pitivät sisällään kokemuksia eriarvoisuudesta ja erimielisyys koski hänen ihonväriä.
Haastateltava ei kokenut sitä mitenkään erityisenä ongelmana ja ei yleistänyt sitä elämäänsä
rajoittavaksi tekijäksi. Itselleni muodostui tämän teeman kautta käsitys, että useimmat
pidättäytyivät kertomasta todellisia kokemuksia ja halusivat kaunistellen kuvata kokemustaan
epäasiallisesta kohtelusta sekä syrjinnästä. Useimmille oli myös sanana vieras rasismi ja se ei
auennut heille englanninkielelläkään.

Marju Salmela: Maahanmuuttajien kokemuksia sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan (Pro gradu, 2012)

[Ilkka Partanen]

Rasismia koskevassa teemassa haastattelukuvaukset liittyivät suomalaisten
palveluhalukkuuteen, sekä avuliaisuuteen. Vain yhden haastateltavan kertomuksessa
kokemukset pitivät sisällään kokemuksia eriarvoisuudesta ja erimielisyys koski hänen ihonväriä.
Haastateltava ei kokenut sitä mitenkään erityisenä ongelmana ja ei yleistänyt sitä elämäänsä
rajoittavaksi tekijäksi. Itselleni muodostui tämän teeman kautta käsitys, että useimmat
pidättäytyivät kertomasta todellisia kokemuksia ja halusivat kaunistellen kuvata kokemustaan
epäasiallisesta kohtelusta sekä syrjinnästä. Useimmille oli myös sanana vieras rasismi ja se ei
auennut heille englanninkielelläkään.
Marju Salmela: Maahanmuuttajien kokemuksia sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan (Pro gradu, 2012)

Joopa, "muodostui käsitys" kun ei razzismia ollut haluttua määrää. Sniff. Mikä nyt eteen paitsi muodostaa käsitys että oikeasti oli rasismia, mutta sitä haluttiin peitellä. Tutkijan maailma ei toimi ilman rasismia, on se perkele jos ei muka löydy kuin yksi välikohtaus ja sekään ei ollut muka elämää rajoittava! HAH! Kyllä oli! Minulle MUODOSTUI KÄSITYS! HAHAAA! GRADU PELASTETTU!!!HAAHAHHAHHHAAA!!!