Arvokonservatiisuudella uuteen aikakauteen?

[nuivanniemi]

Kehoitan teitä tutustumaan arvokonservatiiviseen juutalaispsykiatriin Theodore Dalrympeen. Hänellä on joitakin ajatuksia siitä, kuinka voitaisiin pysäyttää länsimaiden mureneminen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Theodore_Dalrymple

Ja tarkemmin nämä hänen väitteensä tässä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Theodore_Dalrymple#Themes

Yleisesti arvokonservatiivisuudesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Konservatismi
http://en.wikipedia.org/wiki/Social_conservatism

[Oami]

Oma vastaus: ei. Se kenties tuo vain toisenlaista rappiota.

Rappioksi lasken esimerkiksi sen, että yhteiskunta puuttuu siihen, mitä täysivaltaiset aikuiset ihmiset tekevät keskenään.

[nuivanniemi]

Oma vastaus: ei. Se kenties tuo vain toisenlaista rappiota.

Rappioksi lasken esimerkiksi sen, että yhteiskunta puuttuu siihen, mitä täysivaltaiset aikuiset ihmiset tekevät keskenään.

Jos on oikeuksia, on myös velvollisuuksia.

Jos saat yhteiskunnalta jotakin, niin joudut sen vastineeksi sopeutumaan yhteiskunnan pelisääntöihin.

Somaliassa ei ole pelisääntöjä, kaikki on sallittua, mutta eipä siellä valtio paljon mitään myöskään tarjoa.

[Oami]

Oma vastaus: ei. Se kenties tuo vain toisenlaista rappiota.

Rappioksi lasken esimerkiksi sen, että yhteiskunta puuttuu siihen, mitä täysivaltaiset aikuiset ihmiset tekevät keskenään.

Jos on oikeuksia, on myös velvollisuuksia.

Jos saat yhteiskunnalta jotakin, niin joudut sen vastineeksi sopeutumaan yhteiskunnan pelisääntöihin.

Tietysti. Itselleni yksi tärkeimmistä pelisäännöistä on se, että ei rajoiteta toisten vapauksia, jolleivät hekään rajoita muiden vapauksia.

[kekkeruusi]

Oamin kanssa samaa mieltä. Mitä vähemmän yhteiskunta puuttuu ja holhoaa, sen parempi. Kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua ja kiellot pitää perustua erittäin tarkasti tarpeeseen eikä mihinkään arvokonservatismiin. Yksilön oikeuksia pitää kunnioittaa enemmän kuin jonkun toisen maailmankuvaa.

[Miniluv]

Hänellä on joitakin ajatuksia siitä, kuinka voitaisiin pysäyttää länsimaiden mureneminen.

Dalrymple tuntuu olevan selvästi kiinnostuneempi ongelman ja sen syyn kuvaamisesta kuin varsinaisesti murenemisen pysäyttämisestä. Eikä siinä mitään.

Vastasin että "ehkä", vaikka "tuskin" olisi ehkä lähempänä mielipidettäni. Kääntösäde on aika iso tällaisella laivalla. Länsimaiden ongelmia pidän pohjimmiltaan henkisinä ("hengellisinä"), maailmankatsomuksesta johtuvina.


Edit: hieman aikaisempaa Dalrymple-juttua: http://hommaforum.org/index.php/topic,97.msg470.html#msg470

[nuivanniemi]

Vastasin että "ehkä", vaikka "tuskin" olisi ehkä lähempänä mielipidettäni. Kääntösäde on aika iso tällaisella laivalla. Länsimaiden ongelmia pidän pohjimmiltaan henkisinä ("hengellisinä"), maailmankatsomuksesta johtuvina.

Tästä kuulisin mielelläni lisää. Eli miten länsimaita voisi näkemyksesi mukaan alkaa korjata, mistä lähteä liikkeelle ja millä keinoin?

[elven archer]

http://hommaforum.org/index.php/topic,77851.0.html

Jatkan tänne edellisen linkin takaisesta ketjusta.

Ongelmana ei ole raiskaajat, vaan meidän heikkoutemme kansakuntana.

Voisimme hyvin antaa raiskauksista kuolemantuomioita. Emme anna. Koska olemme sivistyneitä länsimaalaisia liberaaleja, jotka kammoavat barbaarisia tuomioita.

Olen länsimaisena arvoliberaalina ihan samaa mieltä siitä, että kovempia rangaistuksia pitäisi antaa. Ja nimenomaan olen sitä mieltä liberaalina, koska pidän ihminen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen niin ehdottomana. En tosin antaisi raiskauksista kuolemantuomioita, ainoastaan murhista, koska edellinen olisi käytännössä liian ongelmallista.

Ei vapaamielisyys tee ihmisestä heikkoa. Päinvastoin. Minusta ihmiset, jotka tukeutuvat normeihin ja yhteisön ajatteluun, ovat tyypillisemmin heikkoja. He esim. tälläkin hetkellä nielevät purematta ajatukset monikulttuurisuuden rikastavuudesta, koska se on heidän viiteryhmänsä ja ideaaliryhmänsä normi. Minä en välitä moisista sosiaalisen paineen tuomista ajatuksista, kollektiivisuuden myrkyllisistä hedelmistä, vaan ajattelen asiat omilla aivoillani esiin kaivamieni faktojen pohjalta ja mahdollisimman korkeaa etiikkaa käyttäen.

Ihan vain sivuhuomauksena tällainen, kun moni vetää mutkia suoraksi ja kuvittelee yksilöllisen ja vapaan elämän nimiin vannovien olevan heikkoja.

[nuivanniemi]

Jos saat yhteiskunnalta jotakin, niin joudut sen vastineeksi sopeutumaan yhteiskunnan pelisääntöihin.

Ei se ihan noinkaan ole. On olemassa myös pelisääntöjä, johon ei pitäisi olla tarvetta sopeutua.

Jollain tasolla arvokonservatismi voisi olla tervetullutta, mutta toisaalta olen Oamin kanssa samaa mieltä, että se voi johtaa sellaiseen rappioon, jossa päädymme takaisin keskiajalle.

Minusta me emme tarvitse niinkään arvokonservatismia vaan talouskonservatismiä, kaikkine implikaatioineen. Eli eroon sosialismistä, ei valinnan vapaudesta.

Mikäs vika sosialismissa on?

Sosialismihan mahdollistaa tietokoneiden aikakaudella sen, että voidaan seurata koko ajan tarkasti yhteiskunnallista kehitystä ja ohjailla suuntaa siten, että yhteiskunnan kestävyys pidemmällä aikavälillä ei vaarannu lyhyen tähtäimen etujen tähden. Luonnonvarojen riittävyys voidaan laskea pitkälle ajalle ja "elää varojen mukaan". Voidaan suunnitella viisivuotisjaksoissa, eikä tule sellaista tilannetta, kuten länsimaissa tuli vuonna 2008, että tuli äkkipysähdys ja jouduttiin tekemään paniikkiratkaisuja. Jos sosialistisessa mallissa eletään totuudessa, eikä vääristellä lukuja, niin se on aika vakaa järjestelmä hyvin toteutettuna.

Toinen vaihtoehtona olisi tällainen alkiolainen pienviljelijämalli, jossa asuttaisiin maaseudulla ja ihmiset voisivat itse laajasti päättää omista asioistaan. Valtio ei väliin tulisi söhläämään, vaan perhe- ja kyläkunnittain hoidettaisiin asiat.

Mitä mieltä olette?

[Miniluv]

^ Voi luoja, taas yksi zeitgeistari?



Hkanime: minkä mainitsisit esimerkkimaaksi, jossa talouskonservatismi ja arvoliberalismi pelaavat hyvin yhteen?

[IDA]

Ei mitään hätää:

pacem relinquo vobis pacem meam do vobis non quomodo mundus dat ego do vobis non turbetur cor vestrum neque formidet

[Snuiva]

Sosialismihan mahdollistaa tietokoneiden aikakaudella sen, että voidaan seurata koko ajan tarkasti yhteiskunnallista kehitystä ja ohjailla suuntaa siten, että yhteiskunnan kestävyys pidemmällä aikavälillä ei vaarannu lyhyen tähtäimen etujen tähden. Luonnonvarojen riittävyys voidaan laskea pitkälle ajalle ja "elää varojen mukaan". Voidaan suunnitella viisivuotisjaksoissa, eikä tule sellaista tilannetta, kuten länsimaissa tuli vuonna 2008, että tuli äkkipysähdys ja jouduttiin tekemään paniikkiratkaisuja. Jos sosialistisessa mallissa eletään totuudessa, eikä vääristellä lukuja, niin se on aika vakaa järjestelmä hyvin toteutettuna.

Jokos pohjois-koreassa on kehitetty oikeat algoritmit ja selvitetty tarkalleen olemassaolevat resurssit? Arvokonservatiivit eivät käsittääkseni orwelilaista yhteiskuntaa halua. Ilmeisesti autoritäärisen isähahmon kaipuu kuitenkin kuuluu asiaan.

[WartburgVeyron]

Kyllä ja ei.

Arvokonservatiivisuudessa on hyvin epätoivottavia elementtejä, kuten uskonnollisuus, seksuaalisuuteen puuttuminen ja varmaan muitakin.

Toisaalta arvokonservatiivisuudessa on piirteitä, joiden puuttuminen on jokseenkin kaikkien nykymaailman ongelmien kanssa: toisten kunnioittaminen, pyrkimys itsensä elättämiseen, ahkeruus, rehellisyys jne. 

[Miniluv]

Ei mitään hätää:

pacem relinquo vobis pacem meam do vobis non quomodo mundus dat ego do vobis non turbetur cor vestrum neque formidet

Huokaus. Partio ehti paikalle ajoissa

Tuolla rikosketjussa joku jo ehtikin mainita, että tekijät taisivat olla konservatiisivista maista. Konservatiivisuuden suhteen vallitsee sellainen käsitteiden sekamelska, että ateistisen juutalaisen, toistan: ateistisen juutalaisen kirjoituksia ei ehkä sittenkään tarvitse pitää kovin konservatiisivina. Perinteisen englantilaisen arvomaailman mukaisina, ehkä. Tilaa on itsenäiselle ajattelulle ja eksentrisyydellekin.

[Farrow]

Toisaalta arvokonservatiivisuudessa on piirteitä, joiden puuttuminen on jokseenkin kaikkien nykymaailman ongelmien kanssa: toisten kunnioittaminen, pyrkimys itsensä elättämiseen, ahkeruus, rehellisyys jne. 

Ihmisiä ei voi pakottaa toisten kunnioittamiseen, ahkeruuteen, rehellisyyteen yms. enkä näe että arvokonservatiivisuus olisi mikään ratkaisu siihen että ihmiset saataisiin kunnioittamaan toisiaan. Oikeastaan, menneisyyden konservatiivinen Suomi ei ollut edes mikään onnellinen paikka, vaan monille se oli jotain aika päinvastaista: sosiaalisesti ahdistava ja tukahduttava paikka, joka myös traumatisoi ja aiheutti henkisiä ongelmia joita sitten valutettiin eteenpäin seuraaville sukupolville.

Yhteisöllisyyttä, lähimmäisenrakkautta ja välittämistä ei valitettavasti voi pakottaa ylhäältäpäin, valtion toimesta.
Tai jos voi, niin miten se käytännössä tapahtuisi?

elven archerin kanssa olen samaa mieltä siitä, että vapaamielisyys ja yksilöllisyyden korostaminen ei ole heikkoutta, eikä automaattisesti tarkoita sitä että toisia ihmisiä ei kunnioitettaisi tai ei oltaisi rehellisiä tai toisista välittäviä. Moraalin rappion ja vapaamielisyyden/yksilöllisyyden väliin ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä.

[Miniluv]

Kyllä ja ei.

Arvokonservatiivisuudessa on hyvin epätoivottavia elementtejä, kuten uskonnollisuus, seksuaalisuuteen puuttuminen ja varmaan muitakin.

Toisaalta arvokonservatiivisuudessa on piirteitä, joiden puuttuminen on jokseenkin kaikkien nykymaailman ongelmien kanssa: toisten kunnioittaminen, pyrkimys itsensä elättämiseen, ahkeruus, rehellisyys jne.

Uskonnollisuus tuo syntyvyyttä, arvoille pysyvyyttä ja luo sosiaalista koheesiota; seksuaalisuuteen "puuttuminen" tähtää liittojen kestävyyteen (jälkeläisten turvaan) ja syntyvyyteen.

Oliko muita huonoja puolia?

[Oami]

Uskonnollisuus tuo syntyvyyttä, arvoille pysyvyyttä ja luo sosiaalista koheesiota; seksuaalisuuteen "puuttuminen" tähtää liittojen kestävyyteen (jälkeläisten turvaan) ja syntyvyyteen.

En halua pysyvyyttä uskonnollisille arvoille, jos ne ovat minun arvojeni kanssa ristiriidassa.

Jälkeläiset voivat olla turvassa tai turvatta liitoista riippumatta.

[WartburgVeyron]

Niin mutta kun uskonto on hölynpölyä ja perustuu lapsellisille kuvitelmille maailman synnystä, kuoleman jälkeisestä elämästä ja useista muista sattumuksista (ks. Dawkins R, God Delusion).

Parisuhteiden kestävyyteen ei voi pakottaa, mutta seuraa jossain määrin siitä, mitä listasin arvokonservatismin hyviksi puoliksi.

[Miniluv]

Niin mutta kun uskonto on hölynpölyä ja perustuu lapsellisille kuvitelmille maailman synnystä, kuoleman jälkeisestä elämästä ja useista muista sattumuksista (ks. Dawkins R, God Delusion).

Niin, joo, aivan, luovutan

Parisuhteiden kestävyyteen ei voi pakottaa, mutta seuraa jossain määrin siitä, mitä listasin arvokonservatismin hyviksi puoliksi.

Ei voi eikä pidä pakottaa, mutta voi miettiä mitä tehdään positiivisten yllykkeiden (avioliiton ja äitiyden arvossapitäminen) ja negatiivisten yllykkeiden (avioeroon nykyään kannustavat taloudelliset tekijät) kanssa.

[sivullinen.]

Toinen vaihtoehtona olisi tällainen alkiolainen pienviljelijämalli, jossa asuttaisiin maaseudulla ja ihmiset voisivat itse laajasti päättää omista asioistaan. Valtio ei väliin tulisi söhläämään, vaan perhe- ja kyläkunnittain hoidettaisiin asiat.

Mitä mieltä olette?

Minä kannatan. Kaikkien pitää tehdä kaikkea, sillä se on elämää. Se on kivaa ja opettavaista. Ilman sitä ei voi oikein olla yhteistä arvopohjaakaan - joka taas tekee yhteisen päätöksenteon vaikeaksi. Pienviljelijä - tai laajemmin pientuotanto - pitäisi vähintään saada lailliseksi; siis lain edessä yhdenvertaisia oikeuksia nauttivaksi suurtuotannon kanssa. Se olisi hyvä alku.

Zeitgeist ketjua voisi kerryttää tästä käytävällä keskustelulla.

-- -- --

Mutta varsinaiseen kysymykseen. Minusta arvokonservatiivisuus on vain yksi lenkki ketjussa. Kuten kaikki täällä varmasti tietävätkin, Jumala on aina perimmäinen syy. Lenkkejä arvokonservatiivisuuden Jumalan välillä on kuitenkin varsin monta. Minusta siirtymä jälkiteolliseen aikaan, on aikaan saanut yhteiskuntarakenteiden murroksen, joka taas on luonut eriarvoistumista ja erkaantumista, josta seuraa arvojen kyseenalaistaminen. Joten arvokonservatismi ei olisi mahdollista ilman yhteiskuntarakenteen murroksen korjaamista - ja siitä seurannutta eriarvoistumista ja erkaantumista.

Jälkiteolliseen aikaan siirtyminen on taas niin väistämätön, ettei se on vaan hyväksyttävä.

[sivullinen.]

Dalrymplen arvoista nostaisin yhden oivalluksen aiheuttaneen vielä esiin.

"Criminality is much more often the cause of drug addiction than its consequence." eli

Rikollisuus on useammin syy huumeiden käyttöön kuin seurausta siitä.

[nuivanniemi]

Arvokonservatiivisuudessa on hyvin epätoivottavia elementtejä, kuten uskonnollisuus, seksuaalisuuteen puuttuminen ja varmaan muitakin.

Millä tavoin nämä ovat kokonaisuudessaan yhteisön toimivuuden kannalta haitallisia piirteitä tai rajoituksia?

Miksi muuten nyky-Suomessa lasten hyväksikäyttö on kielletty, mutta eläinten hyväksikäyttö sallittu?

[nuivanniemi]

Ihmisiä ei voi pakottaa toisten kunnioittamiseen, ahkeruuteen, rehellisyyteen yms. enkä näe että arvokonservatiivisuus olisi mikään ratkaisu siihen että ihmiset saataisiin kunnioittamaan toisiaan. Oikeastaan, menneisyyden konservatiivinen Suomi ei ollut edes mikään onnellinen paikka, vaan monille se oli jotain aika päinvastaista: sosiaalisesti ahdistava ja tukahduttava paikka, joka myös traumatisoi ja aiheutti henkisiä ongelmia joita sitten valutettiin eteenpäin seuraaville sukupolville.

Totta, mutta ei pidä ylikorostaa sopeutumattomien yksilöiden roolia. Pääosa ihmisistä on lauman mukana meneviä lampaita ja heille yhteisöllisyys sopii oikein hyvin. On tietysti aina tietty (pieni) määrä näitä "outcasteja", jotka kokevat olonsa epämukavaksi yhteisössä. Nämä ovat usein vähän erikoisia, erityisen älykkäitä, tai muuten poikkeavia. On huomattava, että täällä Internetissä näitä "outcasteja" pyörii erityisen paljon ja sen takia netissä tapaa paljon keskustelijoita, jotka paheksuvat yhteisöelämää. Samaten toinen vääristymä on, että pääkaupunkiseudulla on erityisen paljon "juntteja" halveksivia ihmisiä, koska nämä outcastit ovat kaikki paenneet kotikylistään tuntiessaan olonsa ei-toivotuiksi ja kasautuneet pääkaupunkiseudulle.

Ei se silti tarkoita, että jos netissä ja pk-seudulla on yhteisöllisyyttä vierastavia ihmisiä erityisen paljon, että se ei olisi ihan hyvä elämisen muoto kuitenkin valtaosalle ihmisiä. Eli jos yhteisöllisyys (tai uskonnollisuus) ei juuri sinun kohdallasi maistu, niin älä tee sitä johtopäätelmää, että se olisi yleisesti ottaen paheksuttavaa ja siitä tulisi päästä eroon.

Kaikki asiat, mitä täällä maailmassa on, ovat historiallisen kehityksen tulosta ja jos lähdemme idealismissamme sörkkimään vakiintuneita rakennelmia, niin voimme aiheuttaa (todennäköisesti aiheutammekin) enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Sillä onhan bisnes- ja keksintömaailmassakin niin, että pääosa uusista yritelmistä epäonnistuu ja vain pienestä osasta tulee niitä menestyksen siemeniä. Nyt kun kuitenkin puhumme ihmisyhteisöistä ja ihmiselämän perusturvallisuuden palikoista (yhteisö), niin ei tällaisilla asioilla pitäisi tehdä kokeiluja ilman, että lopputulokset ovat varmasti tiedossa, ja mieluiten ei silloinkaan, ellei vanha malli ole täysin kestämättömällä pohjalla.

elven archerin kanssa olen samaa mieltä siitä, että vapaamielisyys ja yksilöllisyyden korostaminen ei ole heikkoutta, eikä automaattisesti tarkoita sitä että toisia ihmisiä ei kunnioitettaisi tai ei oltaisi rehellisiä tai toisista välittäviä. Moraalin rappion ja vapaamielisyyden/yksilöllisyyden väliin ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä.

Rappio on luonnontila, järjestys vaatii aktiivista ylläpitämistä. Siksi sanotaan, että "tehdä ryhtiliike", kun on päässyt elämä rappiolle.

Yksilöllisessä kulttuurissa rappio ehtii yksilön kohdalla edetä paljon pidemmälle, ennen kuin kukaan puuttuu, ja se joku on todennäköisesti vain poliisi tai jokin muu taho, joka tekee sitä ammattinsa vuoksi, ei siksi että aidosti välittäisi.

Yhteisöllisessä kulttuurissa epäterveisiin asioihin puututaan nopeammin ja nimenomaan läheiset puuttuvat, eli kasvottomia viranomaisia ei tarvita läheskään samassa määrin kuin yksilöllisessä kulttuurissa. Tämä tarkoittaa valtiokoneiston eli byrokratian minimointia. Kun yhteisöt itse hoitavat niitä tehtäviä, joita yksilöllisessä kulttuurissa hoitaa massiiviseksi paisunut valtiokoneisto, joka imee verovaroja kuin pohjaton kaivo.

[coscarnorth]

Ja mikseiköhän ei... Kenen mielestä lännessä on menty eteenpäin viimeisen 20 vuoden aikana? Uskomatonta, että vain puolet on äänestänyt kyllä. Jos puhutaan arvoliberalismista, niin se on kaiken pahan alku. Liberalismi tosin on laaja käsite. Esim. minusta seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia voi puolustaa myös konservatiivi. Se on yksin "arvoliberalismi" ns. suvaitsevaisuus, mikä on vastuussa lännen uppoamisesta.

[nuivanniemi]

Ja mikseiköhän ei... Kenen mielestä lännessä on menty eteenpäin viimeisen 20 vuoden aikana? Uskomatonta, että vain puolet on äänestänyt kyllä. Jos puhutaan arvoliberalismista, niin se on kaiken pahan alku. Liberalismi tosin on laaja käsite. Esim. minusta seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia voi puolustaa myös konservatiivi. Se on yksin "arvoliberalismi" ns. suvaitsevaisuus, mikä yksin on vastuussa lännen uppoamisesta.

Miksi seksuaalivähemmistöjä jotenkin nostetaan koko ajan esille? Sukupuolisesti poikkeavia on kuitenkin vain pieni murto-osa ihmisistä ja pääosa on aivan normaaleja heteroseksuaaleja. Näistä homoista ja lesboistakin monet ovat psykiatrisessa hoidossa ja tappavat itsensä muita selvästi nuorempina. HIV on myös homojen keskuudessa huomattavan yleistä ja siksi Suomen Punainen Risti onkin kieltänyt heiltä verenluovutuksen kokonaan. Eli miksi näitä ihmisryhmiä glorifioidaan ja heitä puolustamalla saa hyvän ihmisen sädekehän päälleen? Tulee mieleen muslimien kammoama "idolatry":

http://en.wikipedia.org/wiki/Idolatry

Eli esimerkiksi tätä Obamaa pidetään Vapahtajana, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Ja Haavisto-ilmiössä oli samaa henkeä tuossa pressanvaaleissa. Kritiikitöntä palvontaa, ja idoli ei voi tehdä mitään väärin. Eli tässä tapauksessa, homot (muslimit) ovat ihania ja homojen (muslimien) oikeuksia tulee ajaa, koska homot (muslimit) vain ovat niin ihania. Homoja (muslimeja) nostetaan esille ja homoudesta (Islamista) pois eheytyneet eivät enää pääsekään julkisuuteen, koska vain homoina (muslimeina) pysyvät homot (muslimit) ovat julkisuuden arvoisia.

[coscarnorth]

Miksi seksuaalivähemmistöjä jotenkin nostetaan koko ajan esille? Sukupuolisesti poikkeavia on kuitenkin vain pieni murto-osa ihmisistä ja pääosa on aivan normaaleja heteroseksuaaleja.

Otin homoseksuaalisuuden esimerkiksi. Tarkoitukseni oli sanoa, että konservatismi ei välttämättä tarkoita sitä, että vastustaa kaikkea, minkä normaalisti katsotaan olevan vain liberaalien hommaa. Tarkoitukseni oli sanoa, ettei konservatismi ole=suvaitsemattomuus. Tietysti homoseksuaalisuuteenkin pitää saada suhtautua kriittisesti, kuten kaikeen muuhunkin.

[nuivanniemi]

Uskonnollisuus tuo syntyvyyttä, arvoille pysyvyyttä ja luo sosiaalista koheesiota; seksuaalisuuteen "puuttuminen" tähtää liittojen kestävyyteen (jälkeläisten turvaan) ja syntyvyyteen.

Oliko muita huonoja puolia?

Tämä sosiaalinen koheesio oli erinomainen huomio.

Entisajan Suomessa oli moninkertaisesti varmistettu sosiaalinen koheesio:

- heimoidentiteetit (karjalainen, savolainen...)
- sukupuoli-identiteetit (mies, nainen)
- elämäntilanne-identiteetti (sinkku, aviopari, perhe)
- ikäryhmäidentiteetit (lapsi, aikuinen, vanhus)
- paikkakunta-identiteetit (raumalainen, porilainen, pihtiputaalainen)
- uskonnolliset identiteetit (helluntailainen, lestadiolainen...)
- kansallisidentiteetti (suomalainen)
- ammatti-identeetti (putkimies, pankinjohtaja, maanviljelijä)
- yhdistysidentiteetti (metsästysseura, ompeluseura, työväenopisto)
- harrastusidenteetti (shakki, ampuminen, elektroniikka)
- puolueidentiteetti (kepulainen, demari, vassari, kommari)
- koulutusidentiteetti (kansakoulu, lukio, yliopisto, ammattikoulu)
- laji-identiteetti (ihminen, eläin)

Tämän moninkertaisen varmistuksen tuloksena oli vakaita ihmisiä, jotka tiesivät paikkansa yhteiskunnassa. Yhteiskuntaa oli myös helppo suunnitella ylätasolta, kun voitiin kohdella ihmisiä yleistäen ja luoda keskiarvoja, joiden perusteella saatiin mahdollisimman monille sopivia ratkaisuja. Pyrittiin kaikille ihmisryhmille luomaan elämän perusasiat kuntoon. Ja kun ihmiset oli tietoisesti kasvatettu yhdenmukaisiksi, niin he pystyivät hyvin toimimaan yhteistyössä ja ajamaan omia etujaan joukkovoimalla ollen asioista suhteellisen samaa mieltä. Kristillinen arvokasvatus auttoi tätä siten, että ihmiset pyrkivät korkeaan yhteisvastuuseen ja asettamaan yhteiset tavoitteet yksilöllisten mielihalujen edelle, kokonaisedun vuoksi.

Nyt on näitä sosiaalisen koheesion kerroksia kuorittu pois yksi kerrallaan. Tämä on nähdäkseni johtanut suurten uudistusten seisahtumiseen ja länsimaiden hitaaseen taantumiseen. Suomessa (ja länsimaissa yleensäkin?) viimeiset suuret projektit tehtiin 1970-1980 -luvuilla ja sen jälkeen on ollut kovin hiljaista. Meillä on ne rakenteet, jotka saatiin luotua siihen aikaan, kun ihmiset vielä osasivat toimia joukkovoimalla, mutta maailman muuttuessa me emme enää kykenekään nykyporukalla nykyilmapiirissä uudistamaan rakenteita, vaan tarraamme väkisin vanhaan, kun emme muutakaan osaa.

[nuivanniemi]

Mutta varsinaiseen kysymykseen. Minusta arvokonservatiivisuus on vain yksi lenkki ketjussa. Kuten kaikki täällä varmasti tietävätkin, Jumala on aina perimmäinen syy. Lenkkejä arvokonservatiivisuuden Jumalan välillä on kuitenkin varsin monta. Minusta siirtymä jälkiteolliseen aikaan, on aikaan saanut yhteiskuntarakenteiden murroksen, joka taas on luonut eriarvoistumista ja erkaantumista, josta seuraa arvojen kyseenalaistaminen. Joten arvokonservatismi ei olisi mahdollista ilman yhteiskuntarakenteen murroksen korjaamista - ja siitä seurannutta eriarvoistumista ja erkaantumista.

Jälkiteolliseen aikaan siirtyminen on taas niin väistämätön, ettei se on vaan hyväksyttävä.

Tarkoitatko jälkiteollisella ajalla sitä, kun luonnonvarat alkavat huveta, talous horjahdella ja teollinen yhteiskunta jossain vaiheessa kaatuu kokonaan? Mitä silloin teemme? Palaamme maanviljelijöiksi maaseudulle olosuhteiden pakosta? Vai alistumme totalitäärisen NWO-hallinnon alle?

[coscarnorth]

Miksi seksuaalivähemmistöjä jotenkin nostetaan koko ajan esille? Sukupuolisesti poikkeavia on kuitenkin vain pieni murto-osa ihmisistä ja pääosa on aivan normaaleja heteroseksuaaleja.

Otin homoseksuaalisuuden esimerkiksi. Tarkoitukseni oli sanoa, että konservatismi ei välttämättä tarkoita sitä, että vastustaa kaikkea, minkä normaalisti katsotaan olevan vain liberaalien hommaa. Tarkoitukseni oli sanoa, ettei konservatismi ole=suvaitsemattomuus. Tietysti homoseksuaalisuuteenkin pitää saada suhtautua kriittisesti, kuten kaikeen muuhunkin.

Lisättäköön se, että se, mitä kaksi ihmistä puuhailevat maakuuhuoneessaan ei häiritse minun elämääni henkilökohtaisesti mitenkään. Homoseksuaalisuus ei myöskään ole millään tavoin vaaraksi esim Suomen kulttuurille.

Islam on haitaksi sekä Suomen kulttuurille, että minun henkilökohtaiselle elämälleni. Se on haitaksi myös ihmisoikeuksille. Onkin paradoksaalista, että esim. Norjan Konservatiivipuolueen puheenjohtaja on äärimmäisen Islam-myönteinen ja kannattaa muslimien joukkoimmigraatiota Norjaan.

Minä katson, että tavallinen konservatiivi tunnustaa universaalit ihmisoikeudet, mutta katsoo, että jokaisella kulttuurilla - joka täyttää ihmisoikeuksien kriteerit - on oikeus säilyttää itsensä sellaisenaan. Kahta kulttuuria konservatiivi ei tahdo yhdistää - sillä tulos on destruktionaalinen molempien osapuolten kannalta.

Konservatiivi myös haistattaa paskat kulttuurirelativismille ja myöntää länsimaisen kulttuurin ylivoiman suhteessa islamilaiseen kulttuuriin.

[Oami]

Miksi seksuaalivähemmistöjä jotenkin nostetaan koko ajan esille? Sukupuolisesti poikkeavia on kuitenkin vain pieni murto-osa ihmisistä ja pääosa on aivan normaaleja heteroseksuaaleja. Näistä homoista ja lesboistakin monet ovat psykiatrisessa hoidossa ja tappavat itsensä muita selvästi nuorempina. HIV on myös homojen keskuudessa huomattavan yleistä ja siksi Suomen Punainen Risti onkin kieltänyt heiltä verenluovutuksen kokonaan. Eli miksi näitä ihmisryhmiä glorifioidaan ja heitä puolustamalla saa hyvän ihmisen sädekehän päälleen? Tulee mieleen muslimien kammoama "idolatry":

En minä ainakaan glorifioi. Mielestäni heitä pitäisi kohdella samalla tavoin kuin muitakin. Monet arvokonservatiiveiksi itseään kutsuvat vaan ovat tästä eri mieltä.