2012-12-01: Yhteinen julkilausuma kristityiltä ja muslimeilta

[Jeremias]

Mitenkäs myö Buddhaan turvaavat? Zenistit? Hmm. Lähipiirissäni on varsin paljon helluntailaisia ja perinteisiä kirkkoihmisiä, ja noissa porukoissa minun henkinen tieni tyrmätään täysin ja minua pidetään pakanana, vääräuskoisena ja epäjumalan palvojana. Vaikken palvo mitään "jumalaa" enkä usko mihinkään "pyhään tekstiin". En oikein jaksa uskoa, että yksikään vannoutunut muslimi hyväksyisi buddhismin kaltaista mainiota elämänkatsomusta yhtään sen enempää. Ja mites nämä Islamin kaksi eri suuntausta? Tai kristinuskon about kymmenen suuntausta, joista kaikki sulkevat toisensa pois? Ja joissa kaikki ovat oikeassa ja muut väärässä? Meillä on vain yksi jumala, ja sille jumalalle on mun mielestä turhaa antaa nimeä. Tai väittää oman ahdasmielisen uskomuksensa turvin kaikkien toisinuskovien olevan väärässä. Voi hitto, miksi nämä ihmiset ovat niin ahdasmielisiä?  Musta tuntuu että jokainen vähänkin henkinen ihminen uskoo lopulta juuri siihen samaan voimaan, mutta nämä fanaattiset uskovaiset on kehittäneet uskosta jonkin taisteluvälineen, tai sellaisen egon peilin jossa vanhat lorut määrittävät sen, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Pyhät kirjoitukset, jumalan sana, whatever. Miksei ihminen voi vain uskoa siihen elämää ylläpitävään voimaan, ilman että siihen tarvitaan kaikenselittävää ja autuaaksitekevää tarinaa pyhistä ihmisistä ja kaiken maailman profeetoista ja messiaista? Argh, sanon minä.

[Emo]

Tai kristinuskon about kymmenen suuntausta, joista kaikki sulkevat toisensa pois? Ja joissa kaikki ovat oikeassa ja muut väärässä?

Mitkä suuntaukset sulkevat toisensa pois? Ei tule itselleni mieleen kuin vanhoillislestat, ja heilläkin se on vain heidän yksipuolinen näkemyksensä että heidän oma tulkintansa ainoastaan on oikea ja pelastava. Muut kristilliset suunnat eivät ajattele yhtä nurjasti lestoista.

[Marko M]

Mitenkäs myö Buddhaan turvaavat? Zenistit? Hmm. Lähipiirissäni on varsin paljon helluntailaisia ja perinteisiä kirkkoihmisiä, ja noissa porukoissa minun henkinen tieni tyrmätään täysin ja minua pidetään pakanana, vääräuskoisena ja epäjumalan palvojana. Vaikken palvo mitään "jumalaa" enkä usko mihinkään "pyhään tekstiin". En oikein jaksa uskoa, että yksikään vannoutunut muslimi hyväksyisi buddhismin kaltaista mainiota elämänkatsomusta yhtään sen enempää. Ja mites nämä Islamin kaksi eri suuntausta? Tai kristinuskon about kymmenen suuntausta, joista kaikki sulkevat toisensa pois? Ja joissa kaikki ovat oikeassa ja muut väärässä? Meillä on vain yksi jumala, ja sille jumalalle on mun mielestä turhaa antaa nimeä. Tai väittää oman ahdasmielisen uskomuksensa turvin kaikkien toisinuskovien olevan väärässä. Voi hitto, miksi nämä ihmiset ovat niin ahdasmielisiä?  Musta tuntuu että jokainen vähänkin henkinen ihminen uskoo lopulta juuri siihen samaan voimaan, mutta nämä fanaattiset uskovaiset on kehittäneet uskosta jonkin taisteluvälineen, tai sellaisen egon peilin jossa vanhat lorut määrittävät sen, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Pyhät kirjoitukset, jumalan sana, whatever. Miksei ihminen voi vain uskoa siihen elämää ylläpitävään voimaan, ilman että siihen tarvitaan kaikenselittävää ja autuaaksitekevää tarinaa pyhistä ihmisistä ja kaiken maailman profeetoista ja messiaista? Argh, sanon minä.

Luulenpa että muslimit pitävät buddhalaisia sekä hinduja alempina olentoina ja vain "kirjan uskontojen" zarathustralaisuuden. juutalaisuuden ja kristinuskon kannattajat he laskevat kuuluviksi ihmisiin mutta vääräuskoisiin joiden on alistuttava muslimien vallan alle.