Itsemurhat Suomessa

[Mika Mäntylä]

Viimeisin lainsäätäjän itsemurhapoliittinen ratkaisu on ollut pelotella aseita omistavat ihmiset mielenterveyspalvelujen tavoittamattomiin. Saa nähdä, alkaako ja milloin tämä ratkaisu korjata satoa.

Toisaalta mielenterveuspalveluissa on paljon vikoja. Yksi on se, että potilas useinkin kiinnostaa hoitohenkilökuntaa vain tapauksissa, joissa tämä avoimesti ilmoittaa tekevänsä itsemurhan nyt ja heti. Muiden kanssa ei ole niin väliä. Lisäksi hoitona tarjotaan käytännössä ainoastaan lääkehoitoa. Masennuksessa ja suurimmassa osassa kaikkia psyyken sairauksia kyse on mielensisäisestä ongelmasta, joka ei lääkkeillä parane, vaan oireita voidaan näin vain hetkeksi piilottaa. Tämä on sama kuin nuorelle ja parannettavissa olevalle syöpään sairastuneelle tarjottaisiin vain vahvoja opioidisärkylääkkeitä.

[Tabula Rasa]

+se tosiaan että se psykiatri/logi/paatti/whotevö on kiinnostunut potilaan ongelmista sen tunnin ajan kerran tai kahdesti viikossa jos sellaiseen sattuu pääsemään. Kaikki sosiaaliset kontaktit tuolla tasolla niin aika heikoilla mennään.

Itse ehkä lähtisin suosittamaan vertaistukiryhmiä tms masentuneille. Ja erittäin matalan kynnyksen hoitotahoja joihin pääsee sisään likimain tulemalla. Toki sellaisen päivystyksen ylläpito maksaa, muttei toinenkaan vaihtoehto ole sen halvempi. 

[Nanfung]

^ ^ ^  Eihän se aina autakaan, mutta jos myötävaikuttavana tekijänä itsemurhahalukkuuteen on sairaalloinen itsesääli, niin sellaisen henkilön turpaanvedon aiheuttama adrenaliinipaukku voi havahduttaa takaisin tähän maailmaan ja pelastaa elämälle. Toisaalta, jos aikoo kuolla kumminkin, niin väliäkö sillä jos vähän vielä lisää masentuu kunnon selkäsaunasta?

Muistaakseni Saksassa 1939-1945 välisenä aikana harrastettiin turpaanvetoa, muodossa jos toisessakin?

Onko näistä tapauksista tilastoja, mistä voitaisiin päätellä, vähenivätkö itsemurhat näinä vuosina Saksassa ja kuinka paljon?

[Emo]

^ ^ ^  Eihän se aina autakaan, mutta jos myötävaikuttavana tekijänä itsemurhahalukkuuteen on sairaalloinen itsesääli, niin sellaisen henkilön turpaanvedon aiheuttama adrenaliinipaukku voi havahduttaa takaisin tähän maailmaan ja pelastaa elämälle. Toisaalta, jos aikoo kuolla kumminkin, niin väliäkö sillä jos vähän vielä lisää masentuu kunnon selkäsaunasta?

Muistaakseni Saksassa 1939-1945 välisenä aikana harrastettiin turpaanvetoa, muodossa jos toisessakin?

Onko näistä tapauksista tilastoja, mistä voitaisiin päätellä, vähenivätkö itsemurhat näinä vuosina Saksassa ja kuinka paljon?

Natsi-Saksa näkyy olevan oikea runsaudensarvi. Siitä riittää kaikuja ammennettavaksi ketjuun kuin ketjuun.