Milton Friedman, "Free to Choose"

[JNappula]

Kannattaa katsoa youtubesta Milton Friedmanin 10-osainen dokumenttisarja "Free to Choose", siinä  ensimmäisessä jaksossa havainnollistetaan distributismin ongelmaa lyijykynä-esimerkin avulla.

Milton Friedman Free to Choose 1980 Vol 1 of 10
http://www.youtube.com/watch?v=f1Fj5tzuYBE

Nostanpa tämän nyt erillisenä aiheena. Kannattaa todellakin katsoa tämä sarja läpi, kyseessä on erinomainen sarja ja haastaa varsinkin varmasti monien suomalaisten käsitykset kuinka valtion pitää kontrolloida markkinoita ja kuinka erilaisia palveluita (sairaalat, koulut) pitää nimenomaan toteuttaa julkisen sektorin toimesta byrokraattien valvonnassa.

Itse en ole nähnyt tuota sarjaa aiemmin kokonaan, vaan vain joitain pätkiä siitä. Joten kiitokset jäsen Jericholle tuosta linkistä.

Sarja on jo vanha, mutta edelleen hyvin ajankohtainen monessakin mielessä. Tälläkin hetkellä, niinkuin myös 30-luvun lamavuosina joita yhdessä tuon sarjan jaksossa käsitellään, annetaan tiettyjen poliittisten ryhmien taholta ymmärtää että markkinatalous on epäonnistunut kun uusi lama on päässyt yllättämään. Ja että sosialismia pitäisi lisätä ja että suunnitelmatalous olisi ratkaisu ongelmiin.

[Noottikriisi]

Täytyypä yrittää katsoa. Luin Friedmanin kirjan "Capitalism and Freedom" joskus 70-luvun lopulla ja se on yksi eniten ajatteluuni vaikuttanut kirja. Monet Friedmanin ajatuksista ja päätelmistä ovat vain niin yleispäteviä että ne on pakko tunnustaa vaikka pidänkin itseäni jossain mielessä aika vasemmistolaisena.

[tyhmyri]

Milton Friedman oli loistava, suorastaan nerokas taloustieteilijä erityisesti hintateorian osalta. Yksi viime vuosisadan suurista taloustieteilijöistä. Mutta hänellä oli paha tapa olla välillä enemmän poliittinen demagogi kuin tiedemies (vähän samaan tapaan kuin Paul Krugman on nykyaikana). Silloin tällöin tuo into päästä olemaan oikeassa poliittisten periaatteiden vuoksi ohitti kaiken muun.

Ei ole mahdollista tietää oliko monessa Friedmanin poliittisesti värittyneessä näkemyksessä esimerkiksi yksilön rationaalisesta päätöksenteosta kuinka paljon oman aikansa tieteellistä ajattelua ja kuinka paljon tarvetta perustella poliittisia näkemyksiään tieteelliseltä vaikuttavilla seikoilla. Mutta joka tapauksessa osa noista taustalla olleista teorioista on myöhemmin kyetty osoittamaan virheellisiksi, erityisesti rationaalisuusolettaman osalta.

Mielenkiintoista on se, että Friedman osoitti huomattavaa vihamielisyyttä kultakanta-ajatusta kohtaan sekä avoimesti inhosi deflaation (ja sisäisen devalvaation) kannattajia. Vaikka monessa yhteydessä hänen omat (poliittiset)teoriansa olisivat edellyttäneet rationaalista ihmistä, niin hän syystä tai toisesta tunsi vastenmielisyyttä joihinkin omien teorioidensa mahdollisiin sovelluksiin. Monet juuri noista hänen inhoamistaan piirteistä on myöhemmin osoittautunut tieteellisessä mielessä virheellisiksi olettamista vaikka ne olisivat olleet loogisia seuraamuksia hänen omista teorioistaan.

Onkin oikein, että teoriat paranevat ja muuttuvat kun ne osoittautuvat olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa. En kirjoita tätä siksi, että väheksyisin Friedmanin arvoa vaan tuodakseni esiin sen, että moni tieteellinen teoria on oman aikansa tuote ja niiden pitääkin muuttua ja kehittyä kun ymmärrys lisääntyy. Katson oman taloudellisen ajatteluni olevan pitkälti Friedmanin työn tuloksiin pohjautuvaa, mutta ei kuitenkaan täsmälleen samaa.

Friedman oli yksi suurista nimistä. Hän avasi aivan uusia näkökulmia rahapolitiikkaan ja sen tutkimukseen.

[MattiL]

Milton Friedman oli loistava, suorastaan nerokas taloustieteilijä erityisesti hintateorian osalta. Yksi viime vuosisadan suurista taloustieteilijöistä. Mutta hänellä oli paha tapa olla välillä enemmän poliittinen demagogi kuin tiedemies (vähän samaan tapaan kuin Paul Krugman on nykyaikana). Silloin tällöin tuo into päästä olemaan oikeassa poliittisten periaatteiden vuoksi ohitti kaiken muun.

Ai missä tapauksissa?

Ei ole mahdollista tietää oliko monessa Friedmanin poliittisesti värittyneessä näkemyksessä esimerkiksi yksilön rationaalisesta päätöksenteosta kuinka paljon oman aikansa tieteellistä ajattelua ja kuinka paljon tarvetta perustella poliittisia näkemyksiään tieteelliseltä vaikuttavilla seikoilla. Mutta joka tapauksessa osa noista taustalla olleista teorioista on myöhemmin kyetty osoittamaan virheellisiksi, erityisesti rationaalisuusolettaman osalta.

Mitkä teoriat on osoitettu virheellisiksi? Mistä päättelet, että hän kannatti niitä teorioita?

Mielenkiintoista on se, että Friedman osoitti huomattavaa vihamielisyyttä kultakanta-ajatusta kohtaan sekä avoimesti inhosi deflaation (ja sisäisen devalvaation) kannattajia. Vaikka monessa yhteydessä hänen omat (poliittiset)teoriansa olisivat edellyttäneet rationaalista ihmistä, niin hän syystä tai toisesta tunsi vastenmielisyyttä joihinkin omien teorioidensa mahdollisiin sovelluksiin. Monet juuri noista hänen inhoamistaan piirteistä on myöhemmin osoittautunut tieteellisessä mielessä virheellisiksi olettamista vaikka ne olisivat olleet loogisia seuraamuksia hänen omista teorioistaan.

Miten niin vihamielisyyttä kultakanta-ajatusta kohtaan ja avoimesti inhosi? Hän oli käsittääkseni aika rauhallinen ajattelija, joka ei tuonut esille vihamielisyyttä. Liberalismi ei edellytä rationaalista ihmistä, koska poliitikot ja byrokraatit eivät ole sen rationaalisempia kuin muutkaan ihmiset tai eivät ainakaan asetu alamaisten asemaan kovin hyvin.

Onkin oikein, että teoriat paranevat ja muuttuvat kun ne osoittautuvat olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa. En kirjoita tätä siksi, että väheksyisin Friedmanin arvoa vaan tuodakseni esiin sen, että moni tieteellinen teoria on oman aikansa tuote ja niiden pitääkin muuttua ja kehittyä kun ymmärrys lisääntyy. Katson oman taloudellisen ajatteluni olevan pitkälti Friedmanin työn tuloksiin pohjautuvaa, mutta ei kuitenkaan täsmälleen samaa.

Mitkä Friedmanin teoriat ovat sinusta todellisuuden kanssa tai vanhentuneita vai onko sellaisia sinusta?

[Noottikriisi]

Mutta joka tapauksessa osa noista taustalla olleista teorioista on myöhemmin kyetty osoittamaan virheellisiksi, erityisesti rationaalisuusolettaman osalta.

En ole varma puhummeko samasta asiasta mutta jos puhumme niin olen samaa mieltä, ei vain Friedmanin vaan yleisemminkin taloustieteen teorioista.
Oma teoreettinen tietoni perustuu 90-luvulla suoritettuihin kansantaloustieteen perusopintoihin (15 ov erinomaiset tiedot  ). Näistä opinnoista minulle jäi mieleen kaksi osittain ristiriitaista käsitystä. Ensinnäkin ne päätelmät ja laskelmat joita opin olivat hyvin vakuuttavia, loogisia ja uskottavia. Toisaalta taas näiden päätelmien ja laskelmien pohjana olevat lähtöoletukset olivat jossain määrin mielivaltaisia ja epäilyttäviä. Yksi lähtöoletus jota en silloin enkä nykyäänkään pidä täysin vedenpitävänä on oletus että ihmiset tekevät keskimäärin rationaalisia taloudellisia päätöksiä.

[svobo]

Olen katsonut ensimmäiset 20 minuuttia. Aivan loistava sarja.
80-luvulla sitä osattiin tehdä dokumentteja. Katsokaa myös jossain välissä Carl Saganin Cosmos.

Muoks: No tämän on julkaistu vuonna -80, kuten Cosmoskin. Ehkä pitäisi sanoa, että 70-luvulla osattiin tehdä hyviä televisiodokumentteja. Näiden rinnalla kalpenee kaikki suuret rakennusurakat jnp.

[Arvoton]

Ihmisyksilöt keskimäärin tekevät rationaalisia päätöksiä. Olen täysin varma, että liikeyritykset niitä harvoin tekevät ja finanssimarkkinavoimat niitä eivät koskaan tee.

Puitetalous on keksitty juuri sen takia, ettei kahnapäiset turbobisnesmiehet ja pankkien nuoret nerot vähän väliä sähläisi kokonaisia maita hunningolle. Nähtiinhän tämä juuri euroyhteisössä. Saksan ja Ranskan pankkeja ei häveliäisyyssyistä kukaan tarkkaillut, puhumattakaan siitä, että olisi pannut jarruja niille. Niillä oli täysi vapaus. Liberalismi.

[MattiL]

Ihmisyksilöt keskimäärin tekevät rationaalisia päätöksiä. Olen täysin varma, että liikeyritykset niitä harvoin tekevät ja finanssimarkkinavoimat niitä eivät koskaan tee.

Liikeyrityksissä tehdään yleensä aivan viisaita päätöksiä. Finanssimarkkinoillakin tehdään paljon hyviä päätöksiä. Suurin hulluus tehdään kommunistimaissa, joissa ei ole liikeyrityksiä eikä finanssimarkkinoita.

Puitetalous on keksitty juuri sen takia, ettei kahnapäiset turbobisnesmiehet ja pankkien nuoret nerot vähän väliä sähläisi kokonaisia maita hunningolle. Nähtiinhän tämä juuri euroyhteisössä. Saksan ja Ranskan pankkeja ei häveliäisyyssyistä kukaan tarkkaillut, puhumattakaan siitä, että olisi pannut jarruja niille. Niillä oli täysi vapaus. Liberalismi.

Puitetalouden tavoite on kyllä hyvä, mutta käytännössä se ei toimi. Bisnesmiehet ja pankkilaiset eivät voi tehdä niin paljon pahaa kuin demaripolitiikot, jotka voivat ajaa valtion konkurssiin ja maan pitkäaikaiseen lamaan. Euromaissa on juuri tuo kannattamasi puitetalous, mutta se ei toimi. Saksan ja Ranskan pankkeja tarkkailevat finanssivalvontavirastot, mutta tyypilliseen sosialistiseen tyyliin ne ovat epäpäteviä. Täyttä vapautta ei pankeilla tietenkään ollut vaan ne joutuivat tai pääsivät toimimaan sosiaalidemokraattisessa Euroopassa, jossa sääntelyä, verotusta ja valtion omistusta on paljon mutta toisaalta keskuspankkirahoitus voi tuoda pankeille isot voitot. Liberalismista puhuminen on naurettavaa sosiaalidemokraattisesta Euroopasta. Äärivasemmistolaisten mielestä liberalismia on kaikkialla, koska Marxin oppeja ei pilkuntarkasti noudateta, mutta ei sellaisessa kielenkäytössä ole järkeä.