Kirjastoasioiden ketju

[turha jätkä]

Kivaa kommenttia ilmeisesti kirjastoalan ammattilaiselta. Mitä lainaaja tarvitsee muuta kuin viisi hyllymetriä Päätaloa ja kymmenen hyllymetriä eniten mainostettuja uutuuskirjoja. Jälkimmäiset vaihdetaan vuosineljänneksittäin. - Edgar Wallace? Kuka hän on? - Ai, joku sata vuotta sitten kuollut tyyppi. Luuletteko, että tämä on joku kulttuurihistoriallinen museo? Tuossa olisi metri uusinta Sofi Oksasta, sopii valita vain.

-Hei, onko teillä sitä uusinta Sofi Oksasta?
-Oota mä katon... joo, on tullut, yksi kappale kiertää ja on parhaillaan lainassa. Tehdäänkö varaus?
-No tee vaan, onko siinä paljon varauksia ennestään? Miks teillä muuten on vaan yksi kirja sitä?
-Tästä on 67 varausta ennestään. Ei voida hankkia kuin yksi kappale, ei mahdu hyllyyn enempää.
-Ettekö te pysty poistamaan jotain että olisi tilaa ostaa lisää asiakkaiden haluamia kirjoja?
-Äläs nyt, mä olen kirjastonhoitaja ja mä tiedän mitä ihmisten tulee lukea. Säkin voisit unohtaa tuon Sofi Oksasen ja ottaa tuolta hyllystä jonkun hyvän romaanin 1920 -luvulta, silloin tehtiin hyvää kaunokirjallisuutta.

-Ehkä mä kuitenkin jään oottamaan sitä Oksasta. Onko teillä muuten elokuvissa Star warseja?
-No ei tietenkään ole! Mutta meillä olisi  tämä Ylen tuottama uusi hieno elokuva Mannerheimista, tämä Mannerhein mustana metroseksuaalina Mongoliassa. On kriitikoiden kiittämä. Ja sitten meillä olisi tämä kulkurin valssin VHS, otatko jomman kumman?
-No en mä oikein tiedä...
-Ota nyt vaan lainaan äläkä selitä, kyllä me kirjastossa tiedetään mitä sun kannattaa katsella.

-No kysyn vielä onko teillä niitä Kapteeni kalsareita, lapsi käski tuoda niitä.
-Me ei kuule ollenkaan hankita tuon tyyppistä lastenkirjallisuutta. Mutta meillä olisi kyllä tuolla lasten osastolla Aaro Hongan koko tuotanko. Ota lainaan vaikka se Viakkaat virtaheposet vuodelta 1942. Siinä on hauskaa murretta ja reipashenkistä partioaatetta. Lapsesi varmasti lukee sitä mieluummin kuin pelaa pleikkarilla.

----------------

Niin. Kun Yle tekee jonkin kokeellisen mannerheimpläjäyksen, itketään sitä, että miksi käytetään verovaroja tällaiseen mikä ei kansaa kiinnosta. On kovasti Paha Asia. Sitten kun kirjastossa koetetaan hankkia ja pitää esillä sellaista tavaraa joka kiinnostaa käyttäjiä, niin taas on Paha Asia. Teki kummin vaan, niin aina on Paha Asia.

Tilanne on pohjimmiltaan hyvin simppeli. Ihmiset käyvät oikeissa töissä ja maksavat veroja. Verovaroilla maksetaan kirjastolaisten palkat ja ostetaan aineistoa kirjastoihin. Minun maailmankuvassani on keskeinen itsestäänselvyys, että kirjastoihmisen pitää tajuta asemansa asiakaspalvelijana. Meille ei makseta siitä, että me kustaan jengiä silmään, vaan siitä, että me koetetaan palvella yhteisöä mahdollisimman hyvin. Keskeistä tässä on se, että hankimme sellaista aineistoa mistä ihmiset ovat kiinnostuneita.

Ihmisten lukutottumukset muuttuvat. Enää ei lueta vanhoja poikakirjoja (vanhoja tyttökirjoja luetaan vielä jonkinverran). 1970 -luvulla suosituista romaaneista iso osa on sellaisia, jotka eivät enää kiinnosta. Vielä vähemmän kiinnostaa ennen sotia julkaistu kaunokirjallisuus. On helppo tehdä empiirinen koe. Katsokaa Frank-monihaulla miten paljon Sandi -kirjoja on lainassa esim. maakuntakirjoista. Mahtaakohan olla yhtäkään lainassa tällä hetkellä? Äkkiä vilasten en löytänyt yhtäkään lainassa olevaa, mutta en joka tietuetta katsonut.

Wallacella on jotain 30 suomennettua kirjaa. Siis kolmekymmentä. Tuosta saa vähän osviittaa miten paljon jo ennen sotia julkaistiin tuon tyyppistä matskua. Huikea valtaosa tuollaisesta kirjallisuudesta on jo aikoja sitten poistettu kirjastoista epärelevanttina. Minkä täytisen tähden jokainen kunnankirjasto säilöisi tuollaista kamaa, joka ei kiinnosta enää ihmisiä? Kirjaston tehtävähän on poistaa kaiken aikaa saman verran tavaraa mitä se hankkii. Tila ei lisäänny. Tätä ongelmaa ei olisi jos kahdenkymmenen vuoden välein rakennettaisiin joka kuntaan aina kaksi kertaa edellistä isompi kirjasto. Koska näin harvemmin tehdään, pitää aineistoa siis karsia.

Kirjastoihmisen pitää parhaan kykynsä mukaan haarukoida säästämisen arvoinen aineisto turvaan. Jotkin kirjat on vaan niin klassikoita tai tekijät niin tunnettuja, että niitä ei voi poistaa. Ei, vaikka niitä ei luettaisikaan enää. Sen sijaan sellaisen vanhan viihdekirjallisuuden poistaminen jota kukaan ei enää lue, niin sen poistaminen on lähinnä itsestäänselvää.

Ai niin, luonnollisesti pitää todeta loppuun että edelläoleva on kirjoitettu ns. normaalin kirjaston näkökulmasta. Maakuntakirjastoilla ja vastaavilla on ihan erilainen säilyttämisvelvollisuus. Ja sekin pitää todeta, että on täysin mahdollista, että Sandit on jostain poistettu ensisijaisesti sisältönsä takia. Silti uskon, että pääosin ne on poistettu ihan vaan siksi, että ne eivät enää kiinnosta ihmisiä.

[Veikko]

---
Kirjastoihmisen pitää parhaan kykynsä mukaan haarukoida säästämisen arvoinen aineisto turvaan. Jotkin kirjat on vaan niin klassikoita tai tekijät niin tunnettuja, että niitä ei voi poistaa. Ei, vaikka niitä ei luettaisikaan enää. Sen sijaan sellaisen vanhan viihdekirjallisuuden poistaminen jota kukaan ei enää lue, niin sen poistaminen on lähinnä itsestäänselvää.

Ai niin, luonnollisesti pitää todeta loppuun että edelläoleva on kirjoitettu ns. normaalin kirjaston näkökulmasta. Maakuntakirjastoilla ja vastaavilla on ihan erilainen säilyttämisvelvollisuus. Ja sekin pitää todeta, että on täysin mahdollista, että Sandit on jostain poistettu ensisijaisesti sisältönsä takia. Silti uskon, että pääosin ne on poistettu ihan vaan siksi, että ne eivät enää kiinnosta ihmisiä.

Kirjastoihmisten asenteet ovat kyllä muuttuneet - uudistuneet, sanoisinko. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten ihan tavallisista kirjastoista saattoi tehdä löytöjä; juuri sellaisia vanhoja kirjoja, joita ei kukaan ollut pitkään aikaan lainannut. Silti ne olivat siellä. Enää ei niin ole. On vain sitä mitä eniten lainataan. Tämä kato on näkynyt selvästi myös Helsingin kaupunginkirjaston valikoimissa ja se on muuttanut (vähentänyt) omaa kirjaston käyttöäni huomattavasti. Pääkirjastonkin valikoimista olen käyttänyt lähinnä vain varaston palveluja. Rikhardinkadun kirjaston kaunokirjallisuuden valikoima on lähinnä valitettavoima.

Onneksi on Kansalliskirjasto - ja monet divarit. Ja Akateeminen. Noita joudunkin käyttämään, jos haluan jotain tiettyä luettavaa tai vain mieleistäni luettavaa. Tai haluan tehdä löytöjä. Kunnalliset kirjastopalvelut eivät tuota pysty tarjoamaan edes Helsingin kokoisessa kaupungissa kunnialla. Minulta on mennyt usko kirjastoihmisten ammatitaitoon - eikä se tässäkään parantunut.

[turha jätkä]

Kirjastoihmisten asenteet ovat kyllä muuttuneet - uudistuneet, sanoisinko. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten ihan tavallisista kirjastoista saattoi tehdä löytöjä; juuri sellaisia vanhoja kirjoja, joita ei kukaan ollut pitkään aikaan lainannut. Silti ne olivat siellä. Enää ei niin ole. On vain sitä mitä eniten lainataan.

Asenteetkin ovat varmasti muuttuneet, mutta eiköhän perussyy ole muualla: Kirjoja julkaistaan aina vaan enemmän ja enemmän ja kirjan elinkaari on lyhyempi. Meille tulee viikossa 2-3 laatikkoa uusia kirjoja. Tuon kun kertoo 52 niin saa vähän käsitystä kuinka paljon sitä tavaraa tulee ja kuinka paljon joutuu poistamaan.

Kunnalliset kirjastopalvelut eivät tuota pysty tarjoamaan edes Helsingin kokoisessa kaupungissa kunnialla. Minulta on mennyt usko kirjastoihmisten ammatitaitoon - eikä se tässäkään parantunut.

Ikävä juttu että kokemuksesi ovat noin negatiiviset. Muista käyttää varastokirjastoa, sieltä pystyy tilaamaan ilmaiseksi tavaraa. http://www.varastokirjasto.fi/lang_fi/lainaus_ja_varaaminen.htm

[Malla]

"Ota lainaan vaikka se Viakkaat virtaheposet vuodelta 1942. Siinä on hauskaa murretta ja reipashenkistä partioaatetta. Lapsesi varmasti lukee sitä mieluummin kuin pelaa pleikkarilla."

Hiukan vaikea projekti jopa partiohenkiselle murrefanille. Kirjan nimi on Juanikkaat virtaheposet, toisen Viakkaat vaeltajat.

[Perttu Ahonen]

Itse kun tulee luettua 20-60-kirjaa vuodessa, tulee kirjastojakin käytettyä. Nykyään on kuitenkin niin, että sellaiset kirjat, joilla arvioin olevan erityistä lähdearvoa myös tulevaisuudessa tulee ostettua omaan kirjahyllyyn.  Tämä siksi, että kirjastot tuntuvat karsivan monia merkittäviä kirjoja ja monasti on niin, että omasta historianharrastajien piiristä saa vinkkiä uusista erinomaisista kirjoista joita ei kirjakaupoistakaan saa, kuin erikseen tilaamalla. 

Olen ajatellut sellaista mahdollisuutta suurempien kuntien kirjastojen kohdalla, että mitäpä, jos jokainen kirjasto erikoistuisi johonkin; lastenkirjallisuuteen, historiaan, luonnontieteisiin jne.  Näissä kirjastoissa olisi sitten laaja valikoima ja asiantuntemus juuri tiettyjä aiheita koskien. 

[Saturoitunut]

Ymmärtääkseni tuollaista erikoistumista hieman harrastetaankin. Toisaalta pitää kuitenkin miettiä myös kunkin kirjaston roolia lähikirjastona, jonne lähialueen viiskymppiset vaarit ja mummot viimeisillä voimillaan raahautuvat. Kokoelman tulee olla riittävän kattava viihdyttämään heitä ne viimeiset, apeat elinvuodet. Mummielestä kirjan liikkuvuuteen pohjaava poistopolitiikka on kuitenkin hyvä. Kirja, jota kukaan ei todistettavasti edes halua lukea, on pelkkä museoesine. Kunnalliskirjasto ei ole museo, vaikka sen käyttäjäkunta kovin muumioitunutta onkin.

Kirjastoihmisten asenteet ovat kyllä muuttuneet - uudistuneet, sanoisinko. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten ihan tavallisista kirjastoista saattoi tehdä löytöjä; juuri sellaisia vanhoja kirjoja, joita ei kukaan ollut pitkään aikaan lainannut. Silti ne olivat siellä. Enää ei niin ole. On vain sitä mitä eniten lainataan. Tämä kato on näkynyt selvästi myös Helsingin kaupunginkirjaston valikoimissa ja se on muuttanut (vähentänyt) omaa kirjaston käyttöäni huomattavasti. Pääkirjastonkin valikoimista olen käyttänyt lähinnä vain varaston palveluja. Rikhardinkadun kirjaston kaunokirjallisuuden valikoima on lähinnä valitettavoima.

Onneksi on Kansalliskirjasto - ja monet divarit. Ja Akateeminen. Noita joudunkin käyttämään, jos haluan jotain tiettyä luettavaa tai vain mieleistäni luettavaa. Tai haluan tehdä löytöjä. Kunnalliset kirjastopalvelut eivät tuota pysty tarjoamaan edes Helsingin kokoisessa kaupungissa kunnialla. Minulta on mennyt usko kirjastoihmisten ammatitaitoon - eikä se tässäkään parantunut.

Eik nuo epäkohdat ole ennemminkin kirjastopoliittisia ja ideologisia kuin ammatillisia?

[Veikko]

Vaikka tämä saattaakin uhkaavasti vaikuttaa jankutukselta, niin haluaisin - paitsi pahoitella liiallista töykeyttäni, siis anteeksi - niin yrittää hieman lähemmin selvittää ärtymykseni syitä.

Kysymys on pitkälti siitä, että nähdäkseni ammattitaito kirjojen koko luomis- ja käyttökaaressa on uhkaavasti katoamassa; jollei ole jo kadonnut. Yhdeksi esimerkiksi ottaisin sen, että kustannustoimittajat päästävät painettaviksi sellaista materiaalia, joka ei vielä ole mikään valmis teos vaan korkeintaan käsikirjoitus - tai jopa käsikirjoituksen luonnos. En tarkoita tässä tarkoituksellisia tyylillisiä seikkoja vaan julkaistujen kirjojen todellista keskeneräisyyttä jopa sellaisiltakin kirjoittajilta, joilta on aikaisemmin tullut laadukasta ja eheää tuotosta (voisin mainita jonkin surullisen esimerkin mutta mielestäni se olisi aiheetonta tässä yhteydessä). Tuollaista tavaraa painetaan runsain määrin - ja taatusti tuo vaikuttaa kirjojen elinkaaren lyhenemiseen, joka oli jo esillä.

Sama ammattitaidon, viitseliäisyyden, ajan, näkemyksen puute vallitsee mielestäni kirjastoalalla. Puuttuu kyky erottaa laatu määrästä, sisällön hallinta ja yleinen näkemys julkisen kirjastolaitoksen merkityksestä. Jos kirjastossa esilläpidettävästä aineistosta päättävältä puuttuu aineistonsa sisällön hallinta ja kirjaston hyllyt täyttävät ainoastaa kymmenen vuoden ajalta eniten lainatut kirjat ja ne "pakolliset" klassikot, niin silloin ei voida puhua enään kirjastosta, se on liian vaativa nimitys, vaan kysymyksessä on korkeintaan lainaamo.

Kirjastonhoitajan ammattitaito perustuu mielestäni pitkälti kirjojen sisällön - siis kirjallisuuden - tuntemukseen ja kykyyn pitää sisällöltään riittävän vaihtelevaa ja laaja-alaista ja osaltaan korkeatasoista kirjallisuutta. Jos kirjojen sisällön riittävä tuntemus puuttuu ja kirjoja käsitellään vain kappaleina, joiden arvo määritellään lainausmäärien ja myyntilukujen varassa ollaan toteuttamassa toimintaa, joka on kaukana julkisten kirjastojen alkuperäisestä tarkoituksesta.   

[turha jätkä]

Yhdeksi esimerkiksi ottaisin sen, että kustannustoimittajat päästävät painettaviksi sellaista materiaalia, joka ei vielä ole mikään valmis teos vaan korkeintaan käsikirjoitus - tai jopa käsikirjoituksen luonnos.

Tuo on aivan totta. Pienemmissä firmoissa ei taida olla esim. oikolukua ollenkaan.

Sama ammattitaidon, viitseliäisyyden, ajan, näkemyksen puute vallitsee mielestäni kirjastoalalla.

Aivan varmasti kirjastoihmisten sisällöntuntemus voisi olla parempi. Käytännössä asiaa voisi minusta muuttaa lähinnä vain henkilökuntaa lisäämällä. Enemmän jengiä = enemmän aikaa tietyillä tyypeillä perehtyä tarjolla olevaan aineistoon. Kun aihe nyt näyttää kiinnostavan niin esittelenpä tätä asiaa vähän laajemmin. En tiedä oletko yhtään kärryillä miten aineistoa käytännössä valitaan? Meillä on Suomessa muutama iso toimittaja joiden kanssa monet kirjastot joko yksin tai kimpassa ovat tehneet diilejä kilpailutuksen jälkeen. Nämä toimittajat (esim. BTJ) ensin päättävät mitä ne ottavat tarjolle ja sitten kirjasto tekee valinnat tästä tarjonnasta. Eli se ensimmäinen valinta tapahtuu jo ennen kirjastoa. Aineiston lisäksi BTJ toimittaa myös luettelointitiedot isoon osaan aineistoa.

Uusin kehityspiirre jota ilmeisesti Hämeenlinnassa on jo testattu on profiilipalvelu. Kirjasto vain ilmoittaa toimittajalle (BTJ) että paljonko on varaa minkäkin tyyppiseen kirjallisuuteen ja firma sitten valikoi ja lähettää kirjat.

Aineistontuntemus voisi siis joka tapauksessa olla parempi. Sen sijaan näkemyksen puutteen kritisoiminen on vähän hankalampi asia. Ihmisillä voi olla ihan perustellusti erilaisia näkemyksiä kirjastolaitoksen funktiosta ja sen optimaalisimmasta toiminnasta. Minusta näkemys ei voi olla ihan metsässä jos kunnallinen palvelu saavuttaa entistä suuremman ihmisjoukon ja nämä käyttäjät vieläpä arvostavat toimintaa.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla muiden kirjoittajien perusteellisia näkemyksiä siitä, mikä oikein on kirjastolaitoksen merkitys.

[crissaegrim]

Btw onko kirjastoissa lainattavien e-kirjojen suhteen tapahtumassa minkäänlaista edistystä? Nykyäänhän ainakin Helmetin palvelu on aika kusinen: kirjoja on vähän, vielä vähemmän suomeksi ja tiedostomuoto on jokin outo... Helmet käyttää jotenkin Ellibs- nimistä palvelua/ sivua kirjastonaan? Jossain noissa sanotaan, että on PDF, mutta usein en ole onnistunut saamaan niitä auki.

Laina-aika on jostain syystä vain 1 tai 7 päivää? Pitääkö se kirja jotenkin "palauttaa", vai katoaako itsekseen? En oikein löydä tuolta sivuilta vastauksia näihin, kai kokeilemalla selviää.

[turha jätkä]

Btw onko kirjastoissa lainattavien e-kirjojen suhteen tapahtumassa minkäänlaista edistystä?

Tästä ehkä Johannes tai joku toinen tietää enemmän, mutta mun käsityksen mukaan mitään suurta nopeaa edistystä ei kannata odottaa. Ensinnäkin on teknisiä ongelmia ainakin Aurora -kirjastoissa, ja toisekseen tekijänoikeus ja -korvaus asioissa on säätöä. Tässä linkki josta selviää mitä ongelmia Ruotsissa oli äskettäin: http://www.mobileread.com/forums/archive/index.php/t-163180.html Jos hintoja ei saada kohdalleen niin voipa olla vaikeaa e-kirjojen yleistyminen.

Toinen mielenkiintoinen juttu on Bibzoom http://www.bibzoom.dk/ Nykyisellään aika kallis, mutta olisi mielenkiintoista jos joku kirjasto Suomessa ottaisi tuon koekäyttöön. Kyseessä on, tiivistäen ilmaisten, kirjaston oma spotify.

Tästä selviää lisää:
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/ajankohtaista/tiedote/ajankohtaista/tanskan-kirjastojen-musiikin-verkkopalvelu-tutkinnassa-myos-suomen-ratkaisuksi

[Johannes Nieminen]

En ole enää ollut kirjastomaailmassa sitten joulukuun. Olen siis jo pihalla e-kirjoista 

Käytettyjä formaatteja ovat muistaakseni vain pdf ja epub. Nämä aukeavat kyllä omalla laitteellani ilman mitään ongelmia. Olen kuitenkin törmännyt ongelmiin mm. Sonyn laitteiden kanssa. Kirjaa ei tarvitse erikseen palauttaa, sillä käyttöoikeus päättyy tuon ajan kuluttua. Eli et pysty sen jälkeen lukemaan kirjaa.

Epäilen myös, että mitään edistystä ei tapahdu ihan nopeasti. Tekniset ongelmat ovat pientä verrattuna hintoihin ja tekijänoikeus/-korvaus asioihin.

Mitä tulee keskustelussa olleesta kokoelmatyöstä, niin kyllähän juttu on niin, että kirjastot joutuvat kilpailemaan rahoituksesta. Tällöin seurataan varsinkin lainamääriä, joten kirjastot ovat käytännössä pakotettuja toimimaan sen periaatteen mukaan, että mitä kysytään, niin sitä hankitaan. Henkilökohtaisesti toki tykkäisin enemmän niistä pölyisistä nurkista, joista voi tehdä löytöjä, mutta valitettavasti tämä maailma ei vain pyöri niin. Kun rahoitus kerätään kuntien verotuloista, niin on elettävä sen mukaisesti. Mielenkiintoinen pohdinnan aihe on myös se mitä henkilökunnan on osattava, onko se tiedon välittäminen vai sisältöjen tunteminen? Silloin kun itse kävin kirjastoalan koulutusta, niin kirjallisuutta ei opiskeltu lainkaan vaan kaikki keskittyi luettoloinnin osaamiseen ja tiedonhakuun. Tänä päivänä kirjastojen tehtävät ovat huomattavasti laajemmat kuin mitä olivat esim. 70-luvulla. Omaan työnkuvaani ei kuulunut kokoelmatyö oikeastaan lainkaan.

[sivullinen.]

Kirjastoihmisten asenteet ovat kyllä muuttuneet - uudistuneet, sanoisinko. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten ihan tavallisista kirjastoista saattoi tehdä löytöjä; juuri sellaisia vanhoja kirjoja, joita ei kukaan ollut pitkään aikaan lainannut. Silti ne olivat siellä.

Miten hienosti onkaan tuotu minunkin kaipuuni esiin. Kirjasto on kirjavarasto. Paikka jossa ihmisten pitäisi voida käydä läpi menneet vuosikymmenet; ehkä jopa vuosisadat. Miten vihaankaan turhan jätkän tyylisiä kirjaston ja sosiaalitoimen yhdistämistä toivovia valittajia. Heille kirjasto pitäisi olla kirjakauppa ja videovuokraamo; paitsi kunnan pitäisi maksaa kaikki. Mene sinne kirjakauppaan jos haluat Sofi Oksasen! Siellä niitä on hyllyt täynnä - perkele!

Ja alas ovat Suomen kirjastot vajonneet. Miksi Kirjasto 10 kehdataan edes sanoa kirjastoksi? Ei siellä ole kirjoja. Siellä on uusimmat levyt; tosin taitaa olla vanhojakin, jolloin ansaitsee "levykirjaston" nimen. Silti. Vitsejä ovat kirjastot. Richardinkadun kirjasto mainittiin. Upea rakennus. Sisältä vaan ei löydy hesaria kummempaa; aarrearkku täynnä simpukankuoria. Ainoa hyvä kirjasto Helsingissä on amerikkalainen kirjasto. Suosittelen! Samoilla nurkilla on vielä paras divari maailman kaikkeudessa. Senaatintorin nurkilta pystyy saamaan paremman kuvan menneiden vuosikymmenien aatteista kuin missään. Se on olisi kirjaston tehtävä: kansakunnan muisti.

Mutta ei alamäki ole vielä lopussa. Ruotsissa kuuleman mukaan jo kirjastojen hankinnatkin on ulkoistettu kustantamojen "harteille". Adlibris tarjoaa kokonaisvaltaista pakettia, jossa kaikki kirjaston kirjat tulevat suunnitelmatalouden malliin. Tosin eipä siellä kirjastonhoitajankaan osaaminen suurta ole. Eipä niillekkään vastuuta hankinnoista voisi antaa. Kirjastonkäyttäjät taas ovat - kuten kaikki "asiakkaat" sosialistisessa hyvinvointivaltiossa - vain pakollinen kustannuserä. Heiltä ei kysellä mitä haluavat. Sitten tulevat nämä valtiollisen tyhmentämispolitiikan tuotos "turhat jätkät" kirjastolle norkumaan ja vaatimaan sosiaalista tarjontaa: kahvitupaa, nettiyhteyksiä, levylainaamoa ja videovuokraamoa. Käykää sosiaalitoimistossa jos rahat eivät näihin muuten riitä. Jättäkää kirjastot rauhaan!

--- --- ---

Linkataan tähän nämä vanhat kirjastoketjutkin, vaikka onhan se "turhien jätkien" mielestä turhaa. Menneisyyttä ei tarvitse itse muistaa. Riittää kun lukee aamun hesarin. Siellä toimittajat kertovat ne asiat menneisyydestä, jotka sopii muistaa - ja tulkitsevat ajan hengen mukaan. Ja vielä kerran rukous: Perkele!

Kirjastosta ja ihmiseläimen oppimisesta
http://hommaforum.org/index.php/topic,72159.msg1042905.html

Niinistön vanha lausunto: Kirjastot maksullisiksi
http://hommaforum.org/index.php/topic,65044.msg893248.html

[jmk]

Ja alas ovat Suomen kirjastot vajonneet. Miksi Kirjasto 10 kehdataan edes sanoa kirjastoksi? Ei siellä ole kirjoja. Siellä on uusimmat levyt; tosin taitaa olla vanhojakin, jolloin ansaitsee "levykirjaston" nimen.

Ei kai levykokoelma ole levykirjasto. Sehän on levystö eli diskoteekki.

[Rane]

Pyysin meidän kirjastoon hankittavaksi Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon silloin kun se oli juuri ilmestynyt suomeksi, eli noin vuonna 1991.
Vanhempi kirjaston täti (nyt jo eläkkeellä) närkästyi voimakkaasti ja selvitti minulle agressiiviseen sävyyn muiden kuulematta että sellaista törkyteosta ei tähän kirjastoon hankita.

Edelleenkään kirjastostamme ei löydy Ellisiltä muita kuin Lunar Park.

[jmk]

Ainoa hyvä kirjasto Helsingissä on amerikkalainen kirjasto. Suosittelen! Samoilla nurkilla on vielä paras divari maailman kaikkeudessa. Senaatintorin nurkilta pystyy saamaan paremman kuvan menneiden vuosikymmenien aatteista kuin missään. Se on olisi kirjaston tehtävä: kansakunnan muisti.

Samoilta nurkilta löytyy sentään toinenkin hyvä kirjasto, nimittäin Kansalliskirjasto. Vähän eri tarkoitukseen tosin. Mutta jos vaikka kaipaat 1960-luvun Hesareita tai 1930-luvun Suomen Kuvalehtiä niin sinne vaan mikrofilmihuoneeseen...

[pekkasuomalainen]

Kirjastoilla tulisi olla poistovarausten tekemisen mahdollisuus. Eli niin että kun nyt kuitenkin tiedetään että sinne hyllyihin pitää joskus tehdä tilaa, niin asiakkailla pitäisi olla mahdollisuus varata etukäteen esim. varastokappaleita niin että sitten kun ne poistetaan, niin varaaja saisi asiasta tiedon ja voisi käydä hakemassa omansa jotain muodollista parin 1-2 euron kappalehintaa vastaan.

Noin kirjasto saisi poistoista pienen korvauksen, poistokirjat saisivat hyvän kodin ja kohtaamattomuusongelma poistojen suhteen poistuisi.

Liian kallista tuollainen ilmoitussysteemi. Vie aikaa ja rahaa. Mikä vika on nykyisin toimivassa järjestelmässä jossa poistokirjat menevät poistolaariin ja sieltä halukkaat ottavat omansa haltuunsa 1-2 euron hintaan? Se, että kirjastotätien ja -setien ystävät saavat tiedon poistohetkistä ennakkoon ja jopa kirjansakin ennakkoon on henkilökohtainen voivoi. Samoin on voivoi että et ehdi poistolaarille kun syy X ja joku muu saa kirjan ennen sinua.

Kirjasto saa hyllytilaa, nimellisen korvauksen ja kirja jatkaa kulkuaan. Toimii.

[Topi Junkkari]

Käväisin intternetissä uusimassa lainojani, tarkemmin sanottuna pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-järjestelmässä.

Sattui silmääni tällainen, jonka haluan jakaa kanssanne: http://www.helmet.fi/fi-FI/Digihelmet/Kirjastosarjakuvat

Terkkuja tutuille kirjastoalan ihmisille. Ootte loistavia. Pistäytynen Vuosaaren kirjastossa huomenna.

[isomaha]

Joskus kirjasto oli sellainen paikka, jossa oli kirjoja, kirjaston päätarkoitus oli tarjota ihmisille lukemista.
Aiemmin kirjastossa oli lähinnä pitkiä hyllyjä täynnä kirjoja, hyllyjen väliin mahtui juuri kävelemään ja valikoimaan mieleisensä opuksen. Kirjastoissa ei ollut juurikaan  mitään ylimääräistä oheistoimintaa, tätä varten oli eri tilat.

Nykyään kirjasto on maahanmuuttajille suunniteltu oleskelutila, jossa mamunuoret voivat pelata pleikkaria, surffata netissä ja kuunnella musiikkia. Ehkäpä kirjaston yhteyteen on saatu vielä joku muslimien rukoushuone. Näin ainakin näyttävät kirjastot toimivan pääkaupunkiseudulla. Kirjoja on hyvin vähän esillä. Nekin ovat tosiaan joko Sofi Oksasta tai jotain "vuoden maahanmuuttajakirjailijan" tuotoksia.

n.15 vuotta sitten kävin kirjastossa jopa viikoittain. Nykyään en enää viitsi vaivautua käymään kuin pari kertaa vuodessa, lähinnä vain toteamassa että kirjastojen alennustila on taas edennyt pidemmälle. Divarit ovat ahkerassa käytössä.

Ihmisten pitäisi saada valita mihin tarkoitukseen heidän verorahansa menevät. Itse en antaisi nykymuotoisille "kirjastoille" enää senttiäkään.

[Juoni]

Joskus kirjasto oli sellainen paikka, jossa oli kirjoja, kirjaston päätarkoitus oli tarjota ihmisille lukemista.
Aiemmin kirjastossa oli lähinnä pitkiä hyllyjä täynnä kirjoja, hyllyjen väliin mahtui juuri kävelemään ja valikoimaan mieleisensä opuksen. Kirjastoissa ei ollut juurikaan  mitään ylimääräistä oheistoimintaa, tätä varten oli eri tilat.

Nykyään kirjasto on maahanmuuttajille suunniteltu oleskelutila, jossa mamunuoret voivat pelata pleikkaria, surffata netissä ja kuunnella musiikkia. Ehkäpä kirjaston yhteyteen on saatu vielä joku muslimien rukoushuone. Näin ainakin näyttävät kirjastot toimivan pääkaupunkiseudulla.

Pätee ainankin Leppävaaran kirjastoon, joka on nykyään lähinnä kirjaston irvikuva juuri noista syistä johtuen. Yli puolet alasta pelialuetta, lasten leikkialuetta ym. hömppää ja yläkerrassa vähän kirjojakin. Jopa lainauskuitissa lukee "Tiedon ja tunteen kirjasto".

Mahtaako tulla kymmenen persun voimin muutosta tuohon.

[Veikko]

Huomaan, että en ole käyttänyt Helsingin kaupunginkirjaston korttia ainakaan pariin vuoteen. Taidan palauttaa koko turhan kortin. Pasilan kirjaston varastossa olevia lehtiä yms. voin lukea ilman korttiakin. - Käydessäni viimeksi Rikhardinkadun kirjastossa kiusasin taas itseäni vilkaisemalla kaunokirjallisuuden osastoa; sellaisen saattoi nähdä takavuosina jossain Pohjois-Karjalaisessa kyläpahasessa tai pienemmässä sairaalassa. Voi hyvä Agricola! - onneksi olet jo autuaasti nukkunut. (HelMet:in etusivu avautuu, muuten, kuvaan, jossa kaksi ilmeistä somalia pelaa shakkia. Otsikko on: "Työskentele ja viihdy - Kirjaston työkalupakit". Viihtykööt siellä somalit; minä annan kaupunginkirjaston jäänteille pitkät ja haen luettavani muista kirjastoista ja kirjakaupasta [Akateeminen] ja divareista.)

[Lupu(kulkuri)]

Huomaan, että en ole käyttänyt Helsingin kaupunginkirjaston korttia ainakaan pariin vuoteen. Taidan palauttaa koko turhan kortin. Pasilan kirjaston varastossa olevia lehtiä yms. voin lukea ilman korttiakin. - Käydessäni viimeksi Rikhardinkadun kirjastossa kiusasin taas itseäni vilkaisemalla kaunokirjallisuuden osastoa; sellaisen saattoi nähdä takavuosina jossain Pohjois-Karjalaisessa kyläpahasessa tai pienemmässä sairaalassa. Voi hyvä Agricola! - onneksi olet jo autuaasti nukkunut. (HelMet:in etusivu avautuu, muuten, kuvaan, jossa kaksi ilmeistä somalia pelaa shakkia. Otsikko on: "Työskentele ja viihdy - Kirjaston työkalupakit". Viihtykööt siellä somalit; minä annan kaupunginkirjaston jäänteille pitkät ja haen luettavani muista kirjastoista ja kirjakaupasta [Akateeminen] ja divareista.)

Äläs luovuta! Lukaise Arto Salmisen kaikki kirjoittamansa ja Seppo Jokisen muutama.
Suosittelut eritoten: Salmisen "Turvapaikka".
ps. Hommaa Yliopiston kirjastoon setti, siellä on omituisia opuksia.

[Malla]

Kunnalliskirjasto ei ole museo, vaikka sen käyttäjäkunta kovin muumioitunutta onkin.

No heh heh. Paikallisessa ainakin käy paljon lapsia, joko vanhempiensa kanssa tai koulun jälkeen. He eivät riehu siellä; yllättävän monet on tavattu jopa lukemasta ja lainaamasta --  kirjoja.

[Nanfung]

Jos kirjastoista ei löydy haluttua kirjaa, niin aina kannattaa katsoa täältä.

http://www.tie.to/kirjat/

[Veikko]

---
ps. Hommaa Yliopiston kirjastoon setti, siellä on omituisia opuksia.

Helsingin yliopiston kirjastoa käytänkin ja Kansalliskirjastoa myös.

[l'uomo normale]

Viihtykööt siellä somalit; minä annan kaupunginkirjaston jäänteille pitkät ja haen luettavani muista kirjastoista ja kirjakaupasta [Akateeminen] ja divareista.)

Olisipa Suomessa muitakin kirjakauppoja kuin Akateeminen. Suomalaista ei lasketa, kun menee jonnekin R-kioskin ja Tiimarin suuntaan se pulju. Muissa maissa on paljon pieniä erikoiskirjakauppoja, täällä kaikki vaan keskittyy. Pitää käydä divareissa niin kauan kuin niitä riittää.

[sivullinen.]

Hyvät divarit ovat vähentymään päin - antikvariaattien nimelläkin ne kulkevat. Sitä vastoin kirpputoreilta ja erillaisista kuolinpesien myynneistä löytää paljon hyvää kirjallisuutta. Hinnat ovat vielä niin naurettavan halpoja. Oikeita kirjakauppoja ei Suomessa ole kuin venäjän kielisiä! Akateeminen on yhtä turha kuin Suomalainen kirjakauppa tai Info. Kaikki ovat samaa poliittisesti oikeaoppista totuutta välittävää.

Onneksi on netti. Onneksi kirjastot eivät ole onnistuneet uudistamaan kaikkia kokoelmiaan määrärahapuutteiden takia. Onneksi elektroniset kirjat tulevat.

[Emo]

^ Tuosta tulikin mieleeni, että kävin jonkun merkkipäivän aikoihin Suomalaisesta kirjakaupasta etsiskelemässä erästä poliittisesti arkaluonteista jännäriä miehelleni lahjaksi. Ei löytynyt mistään, vaikka olisi pitänyt. Uusi kirja.

Kysyin myyjältä mistähän löytyy, ja ikäiseni naismyyjä johdatti minut tympeän näköisenä sivummalle nurkkapöytään, huitaisi välinpitämättömän näköisenä kädellään kohti kirjoja, eikä sanonut mitään. Ikinä, koskaan, milloinkaan muulloin en ole tuossa kaupassa noin hapanta palvelua saanut. Päinvastoin. Mutta nyt ostinkin rasistisesti ja aivan väärin!

[sologdin]

Minun kotikirjastossani on hyvä ja alati uusiutuva valikoima, ammattitaitoiset ja avuliaat virkailijat ja nopea kierto.  Minulla on äskeisen tarkistukseni mukaan nyt lainassa 6 teosta, varauksessa 3 ja noudettavissa 1.  Viimeksi luin kirjaston valikoimista Pentti Saarikosken "Suomentajan päiväkirjat" ja Stephen Fryn "Koppava kloppi".

Olen saanut kirjastostani kaikki kysymäni kirjat lukuunottamatta Jorma Ojaharjun viimeiseksi jäänyttä omakustannetta; sitä ei löytynyt mistään kirjakaupastakaan.  Kun jostakin erikoisnetistä sen sain, huomasin kirjaston olleen oikeassa, kun se ei ollut hankkinut läpyskää.

[AcastusKolya]

Kyllä kirjaston tehtävä on olla pääasiassa KIRJASTO, eli kirjakokoelman ylläpitäminen. Kaikki muiden medioiden pitää olla toisella sijalla. Eikä kirjaston tehtävä todellakaan ole minkäänlainen kotouttamiskeskustoiminta tai muu vastaava huuhaa.

Esimerkiksi Kuopiossa kirjaston tietojärjestelmä uudistettiin, ja tulos on katastrofi. Uudet sivut ovat kyllä iloisen mokuvärikkäät, mutta aineistohausta on tehty tuskaa. Etenkin pitempien hakutulosten selaus on tolkuttoman kömpelöä. Kertoo aika paljon sekin, että yhden samalla paikkakunnalla toimivan oppilaitoskirjaston virkailijakin haukkui kaupunginkirjaston järjestelmäuudistuksen persauksilleen menneeksi.

Mitä tulee aineistohankintaan, niin on aika naurettavaa, että esim. omakustanteita saatetaan ostaa huomattavasti kalliimmalla hinnalla joltain välittäjältä kuin mitä saisi suoraan tekijältä, koska laki vaatii näin. Tai ainakin näin väittivät yhdessä kirjastossa.

[nimierkki]

Mitä tulee aineistohankintaan, niin on aika naurettavaa, että esim. omakustanteita saatetaan ostaa huomattavasti kalliimmalla hinnalla joltain välittäjältä kuin mitä saisi suoraan tekijältä, koska laki vaatii näin. Tai ainakin näin väittivät yhdessä kirjastossa.

Ei laki vaadi vaan sopimukset, mikäli kirjastolla on diili esim. BTJ:n kanssa. Yksittäinen kirjasto tai kirjastot yhdessä kilpailuttavat aineistonhankintansa. Kirjasto sitoutuu ostamaan aineistonsa välittäjän kautta ja välittäjä taas painaa hinnat alas sellaisessa aineistossa, jota kirjastot hankkivat suuria määriä. Yksittäisen omakustanteen hankkiminen BTJ:ltä on tuollaisen diilin jälkeen kallista, mutta sofioksaset ja muut ihmisiä kiinnostavan matskun saa sitten halvahkosti.

Mikäli välittäjällä ei ole kyseistä omakustannetta tarjolla, voi sen tietenkin ostaa omakustanteen kaupittelijalta. Edellämainitussa kirjastossa joku on tajunnut, että tuohon hankintadiiliin vetoaminen on hyvä tapa karkottaa omakustanneihmiset. Kohteliaampaa tuo on kuin näytellä hullua tai kuollutta tai koettaa piilotella hyllyn takana piilossa.

Esimerkiksi Kuopiossa kirjaston tietojärjestelmä uudistettiin, ja tulos on katastrofi.

Voisinpa arvailla, että järjestelmän toimitti Axiell oy.