2009-05-27 HS: Myötäjuoksija vaihtaa vapaalle/Tampereen tiedotusopin opetuksesta

[skrabb]

http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/1135246268118

Myötäjuoksija vaihtaa vapaalle
Eläkkeelle jäävä professori Kaarle Nordenstreng pitää syytöksiä Neuvostoliiton mielistelystä "säälittävänä puppuna"
Jyrki Räikkä

helsingin sanomat

2000-luvun alussa kodeissa on kopiolaitteita, joilla luukkujakelusta luopuneet taloudet voivat tulostaa päivän sanomalehden. Monella on väritelevisio, jonka kuvapintana on kokonainen seinä, ja useimmissa televisioissa on kuvalevyjen tai kasettien katselulaite. Yleinen on myös taskussa kulkeva puhelin, jolla voi soittaa mistä vain minne tahansa.

Vuonna 1970 nuori tutkija Kaarle Nordenstreng oli oikeilla jäljillä ennustaessaan viestintätekniikan kehitystä kirjassa Suomi vuonna 2000.

"Tiettyä profetiaa siinä oli", Nordenstreng myhäilee nyt – vaikka internetin läpimurtoa hänkään ei osannut aavistaa.

Muissa artikkelin ennustuksissa Nordenstreng ei ollut ihan yhtä kaukonäköinen.

Hän uskoi, että 2000-luvun Suomessa olisi vain kaksi tv-kanavaa. Televisiosta katsottaisiin ensisijaisesti asiaohjelmia, joiden oppeihin kansalaiset harjaantuisivat erillisten työvihkojen avulla. Viihteen merkitys olisi vähentynyt.

"Se ennuste meni todella metsään", myöntää Nordenstreng. Hän nimittää itseään valistusaatteen jo 1960-luvulla läpisyövyttämäksi Reporadio-filosofian edustajaksi.

Yleisradiota 1960-luvun loppupuoliskolla johtaneen Eino S. Revon lempilapsiin kuului niin sanottu informatiivinen ohjelmapolitiikka, jonka tavoitteena oli "oikeisiin tietoihin ja tosiasioihin" perustuvan maailmankuvan tarjoaminen. Revon Yleisradiossa tutkimustehtävissä työskennellyt Nordenstreng vei ajatukset mukanaan Tampereen yliopistolle, jonne hänet valittiin tiedotusopin professoriksi 1971.

1970-luvulla vasemmistoradikaalien käsitys objektiivisesta totuudesta sai yhä luokkatietoisempia ja neuvostomielisempiä sävyjä. Joissain jälkiarvioissa Nordenstrengin ja toisen tiedotusopin professorin Pertti Hemánuksen johtamaa tiedotusopin laitosta on pidetty neuvostomielisenä vallankumouspajana.

Nordenstreng vakuuttaa, että hän ja muutkin tiedotusopin opettajat ovat aina vaalineet sallivaa ilmapiiriä. Vasemmistolaisetkaan eivät saaneet tehdä tieteen varjolla mitä tahansa. Nordenstreng sanoo, että ensimmäisenä tekonaan professorina hän vahvisti liian raivoradikaalina pidetyn seminaariesitelmän hylkäämisen. Sen tehnyt opiskelija tuli myöhemmin tunnetuksi kirjailija Raija Orasena.

Opiskelijoissa oli paljon jyrkkiä vasemmistolaisia. Kun laitos järjesti harjoittelupaikkoja lehtitaloihin, opettajia syytettiin koulutuksen myymisestä lehtipääomalle.

"Edustimme Hemánuksen kanssa konsensusajattelua, kun tiukimmat opiskelijat olivat luokkakantaisia. Olimme usein seinää vasten ja suunnilleen pyssy otsalla."

Nordenstreng toimi kansainvälisen toimittajajärjestön IOJ:n puheenjohtajana vuosina 1976–1990. Lähinnä sosialisti- ja kehitysmaiden toimittajia edustanutta IOJ:ta on pidetty Neuvostoliiton peitejärjestönä ja työkaluna.

"Ei IOJ ollut pelkästään Kremlin käsikassara, mutta totta kai se oli myös sitä. Järjestön toiminta oli kuitenkin kaikkea muuta kuin yksioikoista Kremlin perässä juoksemista", Nordenstreng puolustautuu.

Muutkin syytökset Neuvostoliiton tai kommunistien myötäilystä ovat Nordenstrengin mukaan "säälittävää puppua".

Tänään Tampereen yliopistolla pidettävän jäähyväisluentonsa hän on otsikoinut ironisesti "Myötäjuoksijan yksinpuheluksi".

Katumusta tai takinkääntöä ei ole odotettavissa: Nordenstreng puhuu itsestään kasvavan tieteenalan sekä tasa-arvoon ja demokratiaan tähtäävän yhteiskunnallisen osallistumisen myötäjuoksijana.

Marxilaisuus ei tosin ole ollut Nordenstrengille vierasta. Esseekokoelmassaan Tajuntateollisuus (1974) hän moitti Suomen porvarillista hegemoniaa niin murskaavaksi, ettei sen tasapainottamiseen riitä pelkkä tieteellisen viileä ote. Pitkään kurssikirjana käytetyssä Tiedotusopissa (1975) Nordenstreng suomi porvarillisen demokratian manipulaatiokoneistoja ja valitti kansalaisten luokkatietoisuuden puutteellisuutta.

Nyt Nordenstreng pitää joitain Tiedotusopissa käyttämiään termejä "aika krouveina" ja sen marxilais-leniniläisiä termejä "lähinnä kuorrutuksena". Teoksen ydin on hänen mukaansa kuitenkin usko objektiiviseen todellisuuteen, josta voidaan saada totuudenmukaista tietoa.

"Viime aikoina on menty toiseen äärimmäisyyteen hävittämällä keskustelusta yhteiskunnalliset rakenteet. Puhutaan vain arkielämästä ja ihmisten kokemusmaailmasta."

Nordenstreng uskoo yhä, että yhteiskunnan pitäisi säännellä viestintää kansallisista ja sivistyksellisistä lähtökohdista. Esimerkiksi paikallisradioiden vapauttamista 1980-luvulla hän pitää "suurena huijauksena", jonka seurauksena syntyi vain "ylikansallisia soittorasioita". Television mainoskanavien syntymiseenkään hän ei ole kovin tyytyväinen.

"Minusta on ihan hyvä, että eräissä asioissa, kuten koululaitoksessa, on yhteiskunnan omistus. Se ei tarkoita isoveljeä vaan sitä, että väylä on tarjolla tasavertaisesti eri kansalaispiireille."

Maan suurimman sanomalehden sosialisoimista Nordenstreng ei enää väläytä, toisin kuin 1970-luvun ennustuksessaan. Tosin silloinkin hän piti sosialisointia todennäköisempänä vaihtoehtona Puoluelehteä, joka jaettaisiin koteihin viikoittain. Jokainen eduskuntapuolue saisi täyttää lehdestä neljä sivua omalla aineistollaan, Nordenstreng visioi.

Nykyinen viestintäpoliittinen keskustelu on Nordenstrengin mielestä jälleen ideologisoitunut. Se näkyy esimerkiksi Yleisradion tehtäviä koskevassa keskustelussa.

Nordenstreng toivoo, että suomalaiset voisivat kehittää viestintäpolitiikassa puoluepoliittiset rajat ylittäviä ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin – esimerkkeinä sähköisen ja printtimedian suhde, asiajournalismin ja viihteen rajanveto sekä tekijänoikeusongelmat.

"Vaikka monet mediatalot ovat kansainvälisiä ja tuotantokoneistot ylikansallisia, median käyttö on hyvin paikallista. Esimerkiksi kansallisen julkisen palvelun television loppua on ennustettu jo parikymmentä vuotta, mutta se on pitänyt pintansa taivaskanavia vastaan erittäin hyvin."


Lisää aiheesta:
Tampereen tiedotusopin opetuksesta sanottua

Liberaalista sukeutui vasemmistolainen



http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/Tampereen+tiedotusopin+opetuksesta+sanottua/1135246268142

Tampereen tiedotusopin opetuksesta sanottua

"
Meitä opetettiin kriittisyyteen ja vallan kyseenalaistamiseen, mutta ehkä siihen aikakauteen kuuluu, että epäkohdat nähtiin kaukomailla, mutta meitä ei rohkaistu näkemään niitä Neuvostoliitossa, Virossa tai lähialueilla.

En koskaan kuullut Nordenstrengin pitävän puhetta tai puheenvuoroa, jossa olisi ollut ideologista sävyä.

Nordenstreng on luonteeltaan enemmän poliitikko, joka oli mukana erilaisissa valtapeleissä ja viestintäpoliittisissa operaatioissa."


ANTTI BLÅFIELD, HELSINGIN SANOMIEN PÄÄKIRJOITUSTOIMITTAJA, OPISKELI TIEDOTUSOPPIA TAMPEREEN YLIOPISTOSSA 1970-LUVULLA

"
Silloin kun minä opiskelin, kyllähän tiedotusopissa selkeä maailmankuva oli. Kenellekään ei varmaan jäänyt epäselväksi, millainen järjestys maailmassa pitäisi olla.

Kukaan ei koskaan yrittänyt haastaa opettajien maailmankatsomusta. Ne, jotka tulivat sisään, nielaisivat yllättävän nopeasti syötin, koukun ja kohonkin.

Suhtautuminen Neuvostoliittoon oli hyvin ongelmatonta ja mutkatonta. Neuvostoliittolaista tiedettä pidettiin laadukkaana, eikä sitä asetettu mitenkään kyseenalaiseksi.

Kaarle Nordenstreng on häpeän antiteesi. Tieteessäkin olisi joskus hyvä tuntea tervettä häpeää."


MATTI APUNEN, AAMULEHDEN PÄÄTOIMITTAJA,

OPISKELI TIEDOTUSOPPIA TAMPEREEN YLIOPISTOSSA 1980-LUVULLA

"
Tampereella opetus oli hyvin voimakkaasti marxilaista teoriaa. Minä taas yritin opettaa Helsingissä niin arvovapaata viestintää kuin mahdollista.

Kun minut nimitettiin Helsingin yliopiston viestinnän professoriksi, Tampereelta tuli lähetystö kertomaan meidän opiskelijoillemme, miten minua voi vastustaa.

Oppilaat olivat ehkä vielä kiivaampia kuin opettajat. Kotiin tuli yöllisiä häirintäsoittoja.

Muutama opiskelija siirtyi Helsinkiin ja sanoi syyksi sen, etteivät he kestä ilmapiiriä Tampereella."

OSMO A. WIIO, HELSINGIN YLIOPISTON

VIESTINNÄN PROFESSORI 1978–1991."

http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/Liberaalista+sukeutui+vasemmistolainen/1135246268136

"PROFIILI

Liberaalista sukeutui vasemmistolainen

Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstreng syntyi Helsingin Munkkiniemessä pari viikkoa ennen jatkosodan syttymistä kesäkuussa 1941.

Hän oli vanhaan virkamies- ja sotilassukuun kuuluvan perheensä kuopus ja sukuhaaran ainoa poikalapsi. Se näkyi etunimien määrässä.

Jo koulussa Nordenstreng oli kiinnostunut julkisista esiintymisistä ja radiotekniikasta. Hän esiintyi 13-vuotiaana radion kuunnelmissa, ja pari vuotta myöhemmin hänet pestattiin Yleisradioon nuorten radion avustajaksi.

Nordenstreng teki radioraportteja läpi nuoruutensa, ja sai sittemmin 21-vuotiaana yliopisto-opiskelijana päivätyön nuorten radion päällikkönä. 1960-luvun jälkipuoliskolla hän toimi myös Eino S. Revon Yleen perustaman suunnitteluelimen tutkimusasiantuntijana.

Yliopistoura urkeni Nordenstrengille 1965, kun hänestä tuli lehdistö- ja tiedotusopin assistentti Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun, josta tuli pian Tampereen yliopisto. Vuonna 1971 hänet valittiin vastikään väitelleenä 30-vuotiaana tohtorina Pohjoismaiden ensimmäiseksi sähköisen viestinnän professoriksi.

Virantäyttö oli tiede- ja puoluepoliittisesti latautunut prosessi. Nordenstrengiä pidettiin etenkin reporadiolaisen taustansa vuoksi "punaisena" tai "edistysmielisenä" ehdokkaana, jolla oli opiskelijoiden tuki.

Liberaalina porvarina pidetystä Nordenstrengistä tuli vasemmistolainen 1960-luvun kuluessa.

Yksi käännekohta oli Nordenstrengin Yhdysvalloissa tutkijavaihdossa 1966–1967 viettämä aika, jolloin hän tutustui muun muassa Vietnamin sodan vastaiseen liikkeeseen. Hän ei kuitenkaan tehnyt valintaa vasemmistopuolueiden välillä, vaan pysyi sitoutumattomana.

Professorinakin Nordenstreng on ollut kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja vallankäytöstä. Toimittajajärjestö IOJ:n puheenjohtajuuden lisäksi hän on toiminut muun muassa Unescon ja Etykin kansallisissa luottamustehtävissä.

Nordenstrengillä oli hyvät suhteet presidentti Urho Kekkoseen, ja hän on puolustanut Kekkosen ulkopoliittista linjaa vielä tämän kuoltuakin.

JYRKI RÄIKKÄ"

[JanneJanne]

Aika laimea juttu...toisaalta tietäen, että Stadin Pravdan toimituspäällikkö on itsekin entinen taistolainen, jutun puolusteleva sävy ei yllätä.

Suomessa oli vielä 1970-luvullakin ihmisiä jotka oikeasti halusivat muuttaa Suomen Neuvostoliiton kaltaiseksi valtioksi. Halusivat tehdä Suomessa vallankumouksen. Tässä sanalla "vallankumous" tulee ymmärtää yritykset muuttaa yhteiskuntajärjestys länsimaisesta demokraattisesta DDR tai NL malliseksi kansandemokratiaksi.

Kuten varmaan tiedätte, niin (ennen internetaikakautta) vallankäytössä media hallitseminen oli avainasemassa. Siksi luonnollinen tapa ja vallankumouksen edellytys oli median haltuunottaminen. Mikäpäs sen luonnollisempi paikka tuohon oli, kuin toimittajille korkeakoulutusta antavat paikat.

Tästä juontaa juurensa se, kun Suomen mediassa näkyy vielä nykyäänkin hyvin paljon vasemmistohenkisyyttä. Nordenstreng kumppaneineen onnistuivat omalta osaltaan tavoitteissaan.

Martti Valkonen on toiminut mm. Helsingin Sanomien Moskovan kirjeenvaihtajana. Täältä löytyy iltalukemiseksi juttua median sisäpiiriläisen kirjoittamana (journalismin salat I ja II):
http://www.journalismi.info/fi/
En voi väittää Valkosen kirjoittavan absoluuttista totuutta, mutta itsekin kyseisenä aikakautena eläneenä ja median juttuja ihmetelleenä täytyy todeta, että hyvin paljon tuotta Valkosen journalismin salat teoksissa on. Jukka Seppinen (entinen ulkoministeriön virkamies) on teoksissaan kuvaillut samaa aikakautta ja omalta osaltaan vahvistaa näitä näkemyksiä.

Suomen länsimaista demokraattista yhteiskuntajärjestystä todellakin yritettiin muuttaa Neuvostomalliseksi vielä 1970-luvulla. Näistä vallankumousta tekemässä olleista vielä monet ovat korkeilla ja näkyvillä paikoilla.

Suomettuneen aikakauden pesänselvitys on vielä tekemättä, kuten vuosikausia olen aiheesta vaahdonnut. Jäljet näkyvät vahvasti vielä nykyäänkin: Käsityksiimme maailmasta vaikutettiin median kautta ja meihin vaikutettiin kouluopetuksen kautta; Ei ollut sattumaa että oppikirjoissa oli kuvia neuvostoliitosta, jossa lainehtivilla viljapelloilla oli rivi puimureita kun taas samassa oppikirjassa oli kuvia USAn kerjäläisistä. Tähän maailmankuvaan liittyy (erityisesti vanhempien) toimittajien kyvyttömyys käsitellä vaikkapa Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.