Kansanedustaja Juho Eerolan lakialoite yhteishuoltajuudesta

[D-con]

2012-09-04 Perussuomalaisten Juho Eerola kieltäisi vieraannuttamisen

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/09/1610070/erolapsi-menettaa-usein-isan

Lapsen vieraannuttamisesta vanhemmasta halutaan tehdä rangaistavaa. Eduskunta käsittellee alkavana syksynä kahta lakialoitetta, joilla pyritään turvaamaan lapsen suhteet molempiin vanhempiin avioeron jälkeen.

Nykyisin kaksi kolmasosaa lapsista menettää avioeron takia yhteyden toisen vanhemmistaan täysin tai osittain.

Kun Suomessa avioeron kokee joka vuosi 30 000 lasta, heistä valtaosa menettää suhteensa siihen vanhempaan jonka luona hän ei asu – siis yksi kolmannes kokonaan, toinen kolmannes osittain. Yhdeksänkymmentä prosenttia tapauksista vanhemmuuden menettää isä.

Eduskunnassa etenee kaksi lakialoitetta, jotka ovat saaneet tukea yli oppositio-hallituspuolue kuilun.

Pauli Kiurun rikoslakialoite tekisi lapsen tapaamisen estämisestä rikoksen myös sille vanhemmalle jonka kanssa lapset asuvat. Seuraamus voisi olla jopa puoli vuotta vankeutta tai sakot.

Perussuomalaisten kansanedustajan Juho Eerolan lakialoite kieltäsi vieraannuttamisen – eli sen, että jompi kumpi vanhemmista käännyttää lasta toista vanhempaa vastaan.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen pitää erityisesti Kiurun ajamaa rikoslakia perusteltuna.

(MTV3)

Katso Teresa Meriläisen juttu (Seitsemän uutiset 4.9.2012)


Harri Eerikäinen, "Stoori" http://www.harrieerikäinen.fi/6:

"Kirjoitin rumaksi menneestä huoltajuuskiistasta, jonka taustoista alempana, 19.4.2002 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston silloiselle toimitusjohtajalle Aulikki Kananojalle näin":



LASTENSUOJELUTAPAUS

Mietin pitkään, onko asianmukaista lähestyä sinua tämän henkilökohtaisen katastrofini tiimoilta, mutta koska olet varsinkin viime vuonna käsittääkseni ollut tekemisissä lastensuojelun kehittämisen kanssa, ajattelin nyt tämän tapauksenkin antavan yhden uuden, toki varsin subjektiivisen mutta vielä ehkä melko vähän esillä olleen, syrjäytetyn isän näkökulman aiheeseen.

Oheinen nippu asiakirjoja on kertynyt pääasiassa kuluneen runsaan seitsemän kuukauden aikana. Tänä ajanjaksona olen lähetellyt samoja papereita silloisen asuinpaikkani mukaiselle aluesosiaalityöntekijälle ja hänen esimiehelleen, Perheasiaintoimiston sosiaalityöntekijälle ja hänen esimiehelleen, poliisille ja asianajajalleni. Selvyyden vuoksi olen niputtanut niitä sen mukaan, mitä asiaa olen katsonut niiden valottavan, ja sittemmin lisännyt loppuun myöhemmin kertynyttä materiaalia.

Työtovereissani sosiaaliviraston sisällä ja muissa tapaukseen perehtyneissä henkilöissä juttu on herättänyt sen verran mielenkiintoa ja kummastusta, että olen ajatellut sillä ehkä olevan laajempaakin kiinnostusta, jos ei nyt ehkä alan sosiaalityöntekijöissä niin ainakin asian ympärillä toimivissa järjestöissä, ja olen harkinnut tapauksen julkistamista jonkin kanavan kautta.

Tällä hetkellä olen tavannut nuorempaa, 8-vuotiasta tytärtäni kuluneen reilun seitsemän kuukauden aikana kaksi kertaa tunnin ajan hänen äitinsä ja sosiaalityöntekijän läsnäollessa lastensuojelun tiloissa, ja vanhempaa, 13-vuotiasta tytärtäni lisäksi parin tunnin verran tämän hakiessa joitakin tavaroita luotani viime syksynä. Muita minun perheeseeni kuuluneita ihmisiä lapset eivät ole tavanneet lainkaan, eivätkä olleet muullakaan tavoin yhteydessä.

Katson elämäni olevan varsin hyvissä kantimissa, kykeneväni sekä koulutukseni että muittenkin valmiuksieni puolesta käsittämään ja sanoittamaan tämän alueen ilmiöitä sekä ilmaisemaan itseäni selkeästi suullisesti ja kirjallisesti. Olin mielestäni aktiivinen ja avoin eri mahdollisuuksille selvittää eteen tullutta kriisiä lasten parhaaksi koituvalla tavalla, enkä murru helposti. Kun silti kävi niin kuin kävi, kun lapset menettivät toisen vanhemman, myöhemmin ymmärtäessään tapahtuneen heidän suhteensa äitiinkin joutuu koetukselle, ihmissuhteet opetettiin näkemään kertakäyttöhyödykkeinä, ja itse kävin lähellä kuolemaa, niin jäin toki miettimään ammatillisesta näkökulmasta, onko meitä saman kokeneita isiä paljonkin. Onko meitä iltalehtien pikku-uutisissa, mielenterveystoimistoissa, päihdehuollon palveluissa?

Epäilemättä olet kiireinen, mutta aineiston palauttamisella ei ole mitään kiirettä, tämä nippu on varattu nuoremman tyttäreni luettavaksi hänen tullessaan täysi-ikäiseksi, aikaa on siis noin 10 vuotta.



"Sain sitten vajaan puolentoista vuoden kuluttua vastauksen 8.9.2003":

"Palautan oheisena lähettämäsi materiaalin, jossa kuvaat monivaiheista ja vaikeaa eroprosessiasi ja sen jälkivaiheen ongelmia. Se oli vakavaa luettavaa. Pahoittelen, että en ole palauttanut aineistoa aikaisemmin."

"Lähettämääsi artikkeliin olen toistaiseksi perehtynyt vain hyvin yleisesti. Siinä kuvattu problematiikka on tullut esiin muissakin yhteyksissä ja ilmeisesti on myös tulevaisuudessa sellainen kysymys, johon joudumme tarkemmin perehtymään".

"Hyvää syksyn jatkoa"!

Aulikki Kananoja


Paljonhan sitten seuraavina vuosina tapahtuikin, niin lasten kuin minunkin elämissä. Pääsin iltalehtien pikku-uutisiinkin.

Kiitos Juho Eerolalle tärkeän aiheen esiin tuomisesta.

[Sour-One]

Eerolan lakialoite kaunis ajatus käytännössä kuulostaa mahdottomalle. Kuinka todistat sen, että puoliso on vieraannuttanut lapsen toisesta puolisosta? Lisää tutkittavaa poliisille ja lisää ruuhkaa oikeusistuimiin. Keskittyisin ennemmin vakavempiin asioihin.

[Cethlenn]

Eerolan lakialoite kaunis ajatus käytännössä kuulostaa mahdottomalle. Kuinka todistat sen, että puoliso on vieraannuttanut lapsen toisesta puolisosta? Lisää tutkittavaa poliisille ja lisää ruuhkaa oikeusistuimiin. Keskittyisin ennemmin vakavempiin asioihin.

Taitaisi jäädä nuo syytteet syyttäjän pöydälle, koska todistajana olisi lähinnä alaikäinen lapsi todistamassa omia vanhempiaan vastaan. Riittävän todistusaineiston kokoaminen olisi aika lailla mahdotonta, tosin ehkä Eerola on ajatellut asiaa. Ehkä pitää joskus vilkaista sitä lakialoitetta, lehdet tuppaa kääntelemään asioita sinne ja tänne.

Se on varmasti totta, että monesti lähivanhempi yrittää estää etävanhemman vanhemmuutta etenkin silloin kun tulee uusi puoliso kuvioihin. Mun tuttavapiirissä on jopa eräs tapaus, jossa äiti on ehdottanut että isä luopuisi isyydestä niin että uusi puoliso saisi adoptoida lapsen. Mutta toisaalta sitten on myös niitä tapauksia, joissa lapset vaan jätetään eikä edes kiinnosta olla tekemisissä. Elarit maksetaan jos jaksetaan eikä lapsi oikeen sovi uusiin kuvioihin.

Ehkä lakiin pitäis kirjata lapselle oikeus tavata molempia vanhempiaan,  ja viranomaiset sitten vaikka hakisi vanhemmat paikalle jos ei muuten kiinnosta.

[Marko Parkkola]

Minulle on lastenvalvonnasta sanottu, että tapaamissopimus on molempia osapuolia sitova, jonka rikkomisesta oikeus voi määrätä sakkoja. Lisäksi olen käsittänyt poliisilta saatavan apua, jos toinen vanhemmista estää tapaamiset. Onko minulle kerrottu puutaheinää vai miksi tähän tarvitaan lakipykälä?

[D-con]

Vieraannuttamisen sijaan voitaisiin samasta ilmiöstä perustellusti käyttää vaikkapa määritelmää "lapsen kehityksen oleellisella tavalla vaarantava aivopesu": http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98659

Artikkelista:

Vieraannuttamiseen puuttuminen ja juridiikka

Vieraannuttamistapauksissa toisen vanhemman kyky tukahduttaa entiseen kumppaniinsa kohdistuvat negatiiviset tunteensa lasten edun vuoksi on pahasti vaurioitunut. Tällöin vanhempi ottaa lapsen avioeroprosessiin liittyvän konfliktin keskiöön ja käyttää lasta välineenä omien voimakkaiden vihan, katkeruuden ja pettymyksen tunteidensa ilmaisemisessa tai pelinappulana rangaistakseen eron toista osapuolta (Ward ja Harvey 1993, Baker ja Darnall 2006).

Tärkeää tilanteeseen puuttumisen kannalta olisi, että vieraannuttaja saataisiin ohjattua psykiatriseen hoitoon tai psykologisen avun piiriin. Oletettavaa on, että vieraannuttajien hoitomotivaatio ja kyky itse-reflektioon on ainakin jossain määrin puutteellinen. Hyödyllistä tällaisen henkilön kohtaamisessa ja hoidossa voisi olla muun muassa tuoda esiin kostonhalun haitallisia vaikutuksia omaan psyykkiseen hyvinvointiin (Maltby ym. 2004). Lapsen tai kohdevanhemman psyykkiseen hyvinvointiin vetoaminen näissä tilanteissa tuskin on kovinkaan hyödyllistä, kun huomioidaan vieraannuttajien persoonallisuus ja ilmiön luonne.

Lapsenhuoltolaki lähtee siitä, että lapsella on oikeus sekä äitiin että isään ja lapset ovat kummankin yhteisessä huollossa riippumatta siitä, ovatko vanhemmat keskenään avioliitossa tai eronneet (Jaakkola 1997). Vanhemman ehdoton velvollisuus on edistää myönteistä suhdetta lapsen ja toisen vanhemman välillä myös eron jälkeen. Lapsenhuoltolain mukaan lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Vanhempi, joka tietoisesti pyrkii vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmasta, rikkoo näin ollen räikeästi lapsenhuoltolakia.

Lapsen erossa pitäminen toisesta vanhemmastaan, lapsen väärinkäyttö ja julmuudelle tai laiminlyönnille altistaminen ovat määritelty myös ihmisoikeusrikkomuksiksi. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista katsoo lapsen edun sisältävän oikeuden saada tuntea vanhempansa (artikla 7) sekä olla heidän hoidettavanaan tai elää yhdessä heidän kanssaan (artikla 9).

Vieraannuttamistapauksissa toinen vanhempi tietoisesti pyrkii hävittämään kohdevanhemman vanhemmuuden merkityksen ja roolin lapsen elämästä. Samalla lapsen itsemääräämiskykyä ja oikeutta itsenäiseen ajatteluun suhteessa kohdevanhempaan loukataan vakavasti.

Edellä esitetyn perusteella ei liene yllättävä, että viime vuosina vieraannuttaminen on herättänyt yhä enemmän huomiota oikeudenhoidon piirissä vaikuttavissa ihmisissä (Hannunniemi 2007). On esitetty, että vanhemman, joka huoltoriidan yhteydessä raivokkaasti pyrkii vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmasta, ei pitäisi saada huoltoa lainkaan. Todettu vieraannuttaminen onkin vaikuttanut huoltajuusriitojen ratkaisuihin useissa oikeudenkäynneissä Euroopassa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Lopuksi

Vieraannuttamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Vaikka "tauti" on vieraannuttajassa, sen oireet ilmenevät lapsessa ja kohdevanhemmassa, jotka oletettavasti usein ajautuvat hoidon piirin. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää sekä tieteellistä tutkimusta että koulutusta aiheesta. Suomessa lukuisat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä kansalaisten etujärjestöt tekevät parisuhde- ja perhetyötä. Samoin oikeudenhoidon piirissä toimivat henkilöt joutuvat tekemisiin useiden parisuhdetta ja perhettä koskevien kysymysten kanssa. Olisi suotavaa, että nämä ammattilaiset olisivat perehtyneet vieraannuttamisilmiöön ja psykopatian ja narsismin erityispiirteisiin sekä sellaisten henkilöiden vuorovaikutustyyliin, jotka eivät noudata normaaleja sosiaalisia normeja ja joiden käyttäytymisestä voi olla vakavia seurauksia asian hoidolle (Nyholm ja Häkkänen-Nyholm 2009).

Psykopaattien tiedetään olevan erityisen taitavia tunnistamaan ja käyttämään hyväkseen henkilöitä, joilla on hyvä empatiakyky ja voimakas halu auttaa muita (Hare 2003).

Vakavaa vieraannuttamista harjoittava, psykopaattisia piirteitä omaava vanhempi voi vakuuttavasti esittää viranomaisille keksittyjä ja joskus myös paranoidisia piirteitä sisältäviä tarinoita mm. siitä, kuinka kohdevanhempi voi olla lapselle vaaraksi ja kuinka hän itse on omistautunut suojelemaan lasta ja pitämään tästä huolta. Yhtä taitavasti tällainen henkilö voi valehdella, ettei hän millään tavoin pyri estämään lapsen ja kohdevanhemman vuorovaikutusta. Vieraannuttajan taitavien vuorovaikutustaitojen ja manipuloinnin johdosta esimerkiksi viranomaisen saattaa olla hyvin vaikea kyseenalaistaa tällaisia kertomuksia ja vaikutelman luontia (Häkkänen-Nyholm 2009). Näissä tilanteissa avoimilla kysymyksillä, jotka käsittelevät kohdevanhemman kykyä ja halua kasvattaa lasta, on ehkä mahdollista paljastaa vieraannuttajan usein suureellinen omanarvontunto, kohdevanhemman mitätöinti sekä asennoituminen tämän ja lapsen väliseen suhteeseen.

[JoKaGO]

Minulle on lastenvalvonnasta sanottu, että tapaamissopimus on molempia osapuolia sitova, jonka rikkomisesta oikeus voi määrätä sakkoja. Lisäksi olen käsittänyt poliisilta saatavan apua, jos toinen vanhemmista estää tapaamiset. Onko minulle kerrottu puutaheinää vai miksi tähän tarvitaan lakipykälä?

HAHHAH! Mulle Tampereen käräjäoikeus määräsi lasten tapaamisoikeuden lapsiini nähden. Lain mukaan taas lapsilla on oikeus tavata etävanhempaa [sic!].
Työstäni johtuen en voinut aina suoda aikaani kouluikäisille lapsilleni, koska en ollut paikkakunnalla, enkä aina edes Suomessa tai Euroopassa.
Sitten käytiin oikeutta lasten huoltajuudesta. Äiti ja lakinaisensa (itse edustin itseäni koko prosessin ajan ilman lakimiestä, en suosittele!) itkivät eri tuomarille, että isä ei noudata lasten tapaamisoikeutta.
Kun näytin toisen tuomarin tekemää päätöstä, jossa luki ISÄN TAPAAMISOIKEUS, juttu kuivui kokoon. Pohjola maksoi vastapuolen kulut sekä mulle päivän palkan 

Nyt sitten Homman oikeusoppineet huomio! YV:llä ottakaa yhteyttä, voin näyttää oikeuden tuomiolauselman, jossa ei ole lasten oikeudesta tavata etävanhempaansa mitään vaan minun oikeudestani tavata lapsiani, joita en aina voinut tavata. Joskus syy oli myös lapsissa ja heidän äidissään. Onko äidin rikos vanhentunut, vanheneeko se koskaan? Entä tuomioistuimen laiton päätös, vanheneeko se koskaan? Voinko vaatia tuomareita oikeuteen laittomuuksista? Voinko vaatia vahingonkorvauksia pojiltani ja heidän äidiltään, jotka itse asiassa ovat oikeusmurhan uhreja?

[Iloveallpeople]

Kansanedustajan väite: Tietyt naistuomarit tuomitsevat isille epäedullisesti

Epätoivoinen mies hyppää autoonsa ja ajaa sillä 150 km/h Kotkasta Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Mies ehtii kuin ehtiikin kentälle ajoissa. Hän näkee ex-vaimonsa ja pienen tyttärensä jo ohittaneen turvatarkastuksen. Mies jää viittomaan lentokentän lähtöaulaan.

Kansanedustaja Juho Eerola (ps) muistelee elämänsä suurinta hätää viiden vuoden takaa. Kongolais-belgialainen ex-vaimo kaappasi yhteisen tyttären Ranskaan toista kertaa syksyllä 2007.

Ensimmäinen kaappaus oli tapahtunut keväällä 2006. Äiti ja tytär palasivat Suomeen kesäksi, mutta parin kuukauden päästä nainen häipyi taas tytär mukanaan.

Vuonna 2009 Eerola matkusti Amiensiin Ranskaan, jossa pidetyssä oikeudenkäynnissä tytär määrättiin palautettavaksi Suomeen. Äiti sai tuomion lapsikaappauksesta.

Toukokuussa 2009 ex-vaimo tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa kolmesta lapsikaappauksesta. Koulunkäyntiavustajana työskennellyt Eerolan ex-vaimo sai viisi kuukautta ehdollista vankeutta. Hänet määrättiin maksamaan tuhansia euroja korvauksia Eerolalle.

Oikeus oli määrännyt aiemmin yhteishuoltajuuden, mutta äiti esti tapaamiset. Eerola haki yksinhuoltajuutta. Samoin teki lapsen äiti.

Huoltajuus määrättiin viime vuonna oikeudessa äidille, koska "lapsi oli vieraantunut isästään". Omaa 9-vuotiasta tytärtään kotkalainen kansanedustaja ei ole nähnyt sitten tammikuun 2011.

Kansanedustaja Eerola on sitä mieltä, että oikeusjärjestelmässä vallitsee epätasa-arvo. Tietyt naistuomarit tuomitsevat huoltajuusasiat poikkeuksetta isille epäedullisesti.

Kaksi aloitetta

Eerola on tehnyt lakialoitteen, jossa määriteltäisiin lapsen vieraannuttaminen ja säädettäisiin vieraannuttamiskielto. Samalla asialla on kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru, joka menee aloitteessaan Eerolaa pidemmälle. Kiuru haluaa kriminalisoida lapsen tapaamisoikeuden tahallisen estämisen.

– Minun lähtökohtani on se, että sopimuksia on noudatettava. Jos tahallaan estää tapaamisoikeuden, siihen pitää puuttua. Nykyiset sanktiot ovat olemattomia, Kiuru sanoo.

Lue lisää perjantain Aamulehdestä

Aamulehti

[Iloveallpeople]

Lakialoitetta lasten vieraannuttamisesta käsitellään eduskunnassa

Eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa käsitellään tänään lakialoitetta, joka koskee lapsen tapaamisoikeussopimuksen tahallista estämistä erotilanteissa.

Lakialoitteen tarkoituksena on parantaa niiden lasten sekä vanhempien asemaa, joiden vahvistettua tapaamisoikeutta on tahallisesti ja toistuvasti estetty toteutumasta. Julkisuudessa on puhuttu ns. vieraannuttamisesta, jossa lapsen lähihuoltaja estää sopimuksen mukaiset tapaamiset etävanhemman kanssa ja näin vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmastaan.

Aloitteen mukaan lakia muutettaisiin siten, että lapsen tapaamisoikeuden toteutumisen tahallisesta estämisestä voitaisiin tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Nykylain mukaan tapaamiset estävälle vanhemmalle voidaan määrätä uhkasakko. Räikeimmissä tapauksissa myös lapsen noutoa tapaamisiin voidaan käyttää tapaamisten toteutumisen takaamiseksi. Kumpikaan mainituista tavoista ei kuitenkaan ole osoittautunut tehokkaaksi.

Aloitteen lähetekeskustelua voi seurata reaaliajassa eduskunnan sivuilta www.goodmoodtv.com/internettv/application/eduskunta/system/Eduskunta.html

Vantaan Sanomat

[qwerty]

Eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelussa käsitellään tänään lakialoitetta, joka koskee lapsen tapaamisoikeussopimuksen tahallista estämistä erotilanteissa.

Joku päivä sitten törmäsin tuohon, ja pisti silmään että aloitteen allekirjoittajia oli noin 80, joista yksikään ei ollut demari. Joku vasuri sentään oli ja koko joukko kokoomuslaisia.

[ihminen]

Kansanedustaja sopi kaappauskiistan – tyttären paluu päättää vuosien piinan
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/eerola%20lapsikaappaus%20sovittu%20palaa%20suomeen-23130

[Iloveallpeople]

Todella hieno uutinen. Onnitteluni Eerolalle, että olet saanut mahdollisuuden tavata tytärtäsi.