Väkivalta ja tuhotyöt politiikan jatkeena

[siviilitarkkailija]

Monikulttuurisen yhteiskunnan lähtökohta on poliittinen monimuotoisuus. Perinteiset poliittisen vaikuttamisen keinot, äänestäminen ja keskustelu, eivät ole kuin häviävä osa monkulttuurisen yhteiskunnan vaikutuskanavista. Tarvitaan konkreettista toimintaa. Työttömille tuhotöitä.

Eurooppalaista poliittista kulttuuria havitellut virkaeliittimme ei ole kertonut europolitiikan koko kuvaa kansalaisille. Pelkästään eurooppalaisessa kulttuurissa palavilla aineilla suoritetut tuhotyöt ovat elimellinen osa eurooppalaista poliittista kulttuuria. Britanniassa, parlamentarismin syntysijoilla, kokonaisia kaupunginosia on tuhottu politiikan ja paikallispolitiikan sivutuotteena.

Moni-tuho-kulttuurinen Suomi

Kun Suomea ja pääkaupunkia monikultturistetaan, luodaan samalla poliittinen pommi. Työttömyyden ja poliittisen itsetuhon yhdistelmä joka lopulta ryhtyy tekemään myös monikulttuurista politiikkaa. Kysynkin että mitkä ovat ne kohteet jotka ottavat vastaan moni-tuho-kulttuuripolitiikan seuraukset.

Pääkaupungin lähiöihin ja ympäristöihin on rakennettu suuri määrä automarketteja. Maailmalta voidaan havaita että näiden ryöstely ja polttaminen näyttäisi olevan monikulttuuriyhteiskunnan poliittinen manifestaatio numero yksi. Toinen poliittisen vaikuttamisen kanava näyttäisi olevan pysäköityjen autojen polttaminen. Koska katukivet Suomessa ovat suuria, siideripullot muovia, ei perinteisen euromellakoiden elementtejä ole vihervasemmiston ihasteltavaksi.

Koulut tulessa

Poliittisen lehdistön missisuosikkien joukossa näyttäisi olevan koulujen tuhopolttamiseen erikoistuneita maahantuotuja rasisimiuhreja. Väkivallan sytykkeenä yksinkertainen poliisitoimi kun poliisi kehtaa ylläpitää lakia ja järjestystä. Ilmeisesti käsitys valtiosta ja laeista on lakannut ja korvautunut monikulttuurisilla toiminta- ja heimoperinteillä.

Olen miettinyt aika-arviota koska suomalainen monikulttuuripoliitikkojen ja virkaeliitin populaatio onnistuu tuottamaan monikulttuurisen tuhopolitiikan iloksemme. Vieraaksi joka ei lähde vaikka tarjoilu on loppu ja valot sammuneet. Arvioni on n 14 vuoden kuluttua Helsingin lähiöt vastaavat hyvää keskieurooppalaista moni-tuho-kulttuurin tasoa.