Intti

[siviilitarkkailija]

Kannattaa ymmärtää yksi asia sodasta, jos muuta ei käsitä.

Kaikki Halosten ja Tuomiojien ja Hassien ja YK:n puheet sodasta ja sen säännöistä menevät sodan syttyessä suoraan roskakoriin.

Rauhapoliitikot ovat tehneet ihmisille valehtelemisesta taiteenlajin. Mitä kauniimpi valhe, sitä enemmän siihen halutaan uskoa. Sota on aika jolloin puheet muutetaan teoiksi ja ajatusten arvosisältö punnitaan raakalaismaisesti pienintä yhteistä nimittäjää hyväksikäyttäen.

Ainoastaan joukkotuhoaseiden käyttöä rajoitetaan koska on perusteltu syy olettaa että ensimmäisenä käyttävä saa niskaansa ryöpyn omaa lääkettään. Eikä sodassa ole mitään sääntöjä mistä täällä voisi edes keskustella saamatta bänniä. 

[Ernst]

En ymmärrä mitä ainutlaatuista minulta on jäänyt intissä kokematta. Yhteiset suihkuhetket?

Tekstistäsi kävi erinomaisen selväksi, että et ymmärtänyt. 
+
Kysymys nimittäin ei ole minkään ainutlaatuisen kokemisesta vaan aivan päinvastaisesta.

[Ernst]

Parkkolan tekstistä, jota en viitsinyt lainata kokonaan, näkee ettei hän ole ymmärtänyt armeijan merkitystä. Armeijan tarkoitus ei ole järjestää kivaa, vaan opettaa puolustamaan maataan. Ollaan aika pihalla jos pidetään pikkulintujen ampumista samankaltaisena kuin sotatilannetta, jossa vihollinen ampuu takaisin.

Monessako tilanteessa olet ollut, jossa vihollinen ampuu takaisin?

Kohta varmaan kysyt, paljonko kello on tai jotakin yhtä ontuvaa.  Jos olisin tamperelainen äänestäjä, etsisin jonkun ehdokkaan, jonka ajatuksenjuoksu ei lähde  sivuraiteelle ja ad hominemiin  noin pienestä paineesta. Ja armeijan pientä painettahan sinä et sitten omien sanojesi mukaan kestänyt.

[datis]

Aikamoista turhanpäivästä larppaamista tuo intti oli. Koko homman voisi tiivistää pariin leiriin, aseenkäsittelyn sekä aselajikohtaisten tehtävien opetteluun. Lisäksi kerta feministit vaativat tasa-arvoa, niin toki intin tulisi olla myös naisille, tai ainakin feministeille,  pakollinen.

Näin jälkikäteen harmittaa, ettei ollut munaa olla menemättä vaan turvallisesti massan mukana tuli mentyä. Näihin mainostettuihin "johtaja"-tehtäviinkin tuntui hakeutuvan juuri ne vääränlaiset tyypit muutamaa poikkeusta huomioimatta. En myöskään oleta, että joku kuka ei ole käynyt armeijaa ei olisi silti valmis puolustamaan maataan. Pakollinen asevelvollisuus toimisi parhaiten kylän kokoisissa yhteisöissä.

[Aapo]

Muistakaa maanpuolustusvastaiset edes oma perse, jos ei muiden kiinnosta.

Tuo kommentti oli kai ensisijaisesti tarkoitettu niille, jotka eivät erityisemmin piittaa Suomen joutumisesta vieraan vallan alle. Silti muistuttaisin, ettei asevelvollisuuden vastustaminen tarkoita samaa kuin maanpuolustusvastaisuus.

[Ernst]

Muistakaa maanpuolustusvastaiset edes oma perse, jos ei muiden kiinnosta.

Tuo kommentti oli kai ensisijaisesti tarkoitettu niille, jotka eivät erityisemmin piittaa Suomen joutumisesta vieraan vallan alle. Silti muistuttaisin, ettei asevelvollisuuden vastustaminen tarkoita samaa kuin maanpuolustusvastaisuus.

Niin,  tätähän se pikemminin merkitsee.

[Ernst]

Onko pelkkä intin läpikäynti se juttu? Monilta tutuilta olen kuullut kuinka ovat päässeet intin läpi käytännössä tekemättä mitään. Alokaskaudella toki jotain pakollista, mutta sen jälkeen ovat oppineet kuinka luistaa kaikesta ikävästä. Eräs tuttavani ei laukaissut asetta kertaakaan intin aikana  johtuen paljolti sairastumisista.

Varmaan on tämä kipeä kaverisi sitten oikein ylpeä tekemisistään? Ei siinä mitään, jos sairastelee, mutta se on yksilön juttu, josta ei pidä tekemän suurempia päätelmiä. Tai jos teet, niin voihan valaista?

Ja duoda se asennoituminen, että ei-tee-mitään intissä? Liekö ihan totta?

[Micke]

Kyllä, jos ei muusta syystä niin minusta on hyvä että kerran elämässä joutuu kokemaan jotain vähän nöyryyttävämpää.

Ei se pelkästään hauskaa ole, mutta minusta pahimmista päivistä tuli parhaat muistot.

[Parsifal]

Mielestäni armeijan tärkein tehtävä on opettaa Suomalainen mies puolustamaan isänmaataan, kotiaan ja rakkaimpiaan. Jotta tämä onnistuisi mahdollisimman hyvin koulutetaan miehet organisoidusti ja kurinalaisesti toimimaan tehokkaasti yhdessä. Tämä onnistuu vain suorittamalla varusmiespalvelus.

Minun mielestäni armeijan tärkein tehtävä on opettaa varusmiehet toimimaan yhdessä myos henkiloiden kanssa joiden kanssa ei siviilissä olisi missään tekemisissä. Ennen inttiä olin viettänyt aikaani suunnilleen samoin ajattelevien samanlaisen tautan omaavien kanssa ja armeija todellakin avasi silmämi kuinka fiksua porukkaa & millaisia tampioita ikäluokasta loytyy.

Yhteisen päämäärän eteen on osattava toimia tehokkaasti  kaikkien kanssa intissä kuten siviilissäkin, jos tätä ei edes halua oppia niin saakoon vapautuksen intistä.

Intin sotilaskoulutuksen tavoitteena onkin sitten opettaa ensisijaisesti hengissäpysymistä. Kun joka jamppa osaa suojautumisen, aseenkäsittelyn, naamioinnin, miinoittamisen yms. perusteet, miestappiot tositilanteen tullen ovat huomattavasti pienemmät.

[Aapo]

Tuo kommentti oli kai ensisijaisesti tarkoitettu niille, jotka eivät erityisemmin piittaa Suomen joutumisesta vieraan vallan alle. Silti muistuttaisin, ettei asevelvollisuuden vastustaminen tarkoita samaa kuin maanpuolustusvastaisuus.

Niin,  tätähän se pikemminin merkitsee.

Asevelvollisuuden perustelut lienevät aika huteralla pohjalla jos viestit ovat ^tuota luokkaa.

[Ernst]

Intin sotilaskoulutuksen tavoitteena onkin sitten opettaa ensisijaisesti hengissäpysymistä. Kun joka jamppa osaa suojautumisen, aseenkäsittelyn, naamioinnin, miinoittamisen yms. perusteet, miestappiot tositilanteen tullen ovat huomattavasti pienemmät.

Sotilaskoulutuksen yksi (piilo)tavoite on myöskin opettaa sietämään epävarmuutta, odotamista ja toimintavalmiuden säilyttämistä sinä aikana, kun tekemistä tai tehtäviä ei ole.  Kaikki eivät kestä kovaa koulutusta, vaativia tehtäviä, fyysistä ja psyykkistä painetta. Jotkut eivät kestä sitä, että asioita joutuu odottamaan kärsivällisesti. Sekin on yksi sotilaan taito.

[PaulR]

Kyllä, jos ei muusta syystä niin minusta on hyvä että kerran elämässä joutuu kokemaan jotain vähän nöyryyttävämpää.

Ei se pelkästään hauskaa ole, mutta minusta pahimmista päivistä tuli parhaat muistot.

Kumma juttu, mutta olen usein miettinyt, että olisi pitänyt jäädä sinne. Ainakin sävelet olivat selvät.

[Ernst]

Tuo kommentti oli kai ensisijaisesti tarkoitettu niille, jotka eivät erityisemmin piittaa Suomen joutumisesta vieraan vallan alle. Silti muistuttaisin, ettei asevelvollisuuden vastustaminen tarkoita samaa kuin maanpuolustusvastaisuus.

Niin,  tätähän se pikemminin merkitsee.

Asevelvollisuuden perustelut lienevät aika huteralla pohjalla jos viestit ovat ^tuota luokkaa.

Kevennysviestikö se vie asevelvollisuuden perustan nollille?

Get real!

[Ksenofobi]

Kaikkien velvollisuus on puolustaa maata. Mutta maanpuolustus (varusmiespalvelus) aiheuttaa yksilölle kustannuksia mm. opiskelun viivästyksen tai ansionmenetyksen kautta. Se ei ole oikein. Siksi ne jotka eivät käy varusmiespalvelusta tai siviilipalvelusta, täytyy kustantaa nämä menetykset niille, jotka käyvät. Toisin sanoen, varusmies/siviilipalveluksesta täytyy saada kohtuullinen palkka.

[Ernst]

Kaikkien velvollisuus on puolustaa maata. Mutta maanpuolustus (varusmiespalvelus) aiheuttaa yksilölle kustannuksia mm. opiskelun viivästyksen tai ansionmenetyksen kautta. Se ei ole oikein.

Me olemme demokraattisesti päätäneet, että velvollisuuden täyttäminen on oikein.

Siksi ne jotka eivät käy varusmiespalvelusta tai siviilipalvelusta, täytyy kustantaa nämä menetykset niille, jotka käyvät. Toisin sanoen, varusmies/siviilipalveluksesta täytyy saada kohtuullinen palkka.

Ettäkö se sairas, joka ei voi suoritaa velvollisuuttaan, maksaisi vaikkapa minulle ansionmenetykseni kertausharjoitusten ajalta?

Get real!

Ja asevelvollisuus ei ole mikään kahden osapuolen vapaasti solmima "työsopimus".

[PaulR]

Toisin sanoen, varusmies/siviilipalveluksesta täytyy saada kohtuullinen palkka.

Oppii huomaamaan kuinka vähällä sitä loppujen lopuksi tulee toimeen. Päivärahat seuraavat aika tarkkaan Marlboro -askin hintaa. 

[Ksenofobi]

Kaikkien velvollisuus on puolustaa maata. Mutta maanpuolustus (varusmiespalvelus) aiheuttaa yksilölle kustannuksia mm. opiskelun viivästyksen tai ansionmenetyksen kautta. Se ei ole oikein.

Me olemme demokraattisesti päätäneet, että velvollisuuden täyttäminen on oikein.

Siksi ne jotka eivät käy varusmiespalvelusta tai siviilipalvelusta, täytyy kustantaa nämä menetykset niille, jotka käyvät. Toisin sanoen, varusmies/siviilipalveluksesta täytyy saada kohtuullinen palkka.

Ettäkö se sairas, joka ei voi suoritaa velvollisuuttaan, maksaisi vaikkapa minulle ansionmenetykseni kertausharjoitusten ajalta?

Get real!

Ja velvollisuus ei ole mikään kahden osapuolen vapaasti somima "työsopimus".

En puhunut sairaista mitään. Esimerkiksi naiset eivät ole sairaita. Mutta silti he ovat velvollisia puolustamaan maata, ainakin minun mielestäni. Kaikki jotka voivat tehdä jotain asian eteen, tekevät sen. Ja tämä siksi, koska se on velvollisuus.

[Marjapussi]

Armeija-aika oli jatkuvaa idioottimaista hötkyilyä, vitutusta jne. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Käymättömät ei tiedä.

Armeijaan pääsyn pitäisi olla etuoikeus. Lusmut ja määlyt pysykääkin poissa.

Paras olisi 6 kk inttiä + 6 kk sivaria  tykinruoalle, 12 kk au + upseereille. Sivareille 12 kk. Totaaleille pullaa ja äänioikeus hyllylle.

Samaa mieltä periaatteessa Nikopolin kanssa. Tosin sivareilla pitöisi olla 24 kk palvelus ja äänioikeus pois 45 ikävuoteen saakka. Aseistakieltäytyminen on suora osoitus ettei arvosta Isänmaata eikä ole valmis puolustumaan sitä.

[Ksenofobi]

Toisin sanoen, varusmies/siviilipalveluksesta täytyy saada kohtuullinen palkka.

Oppii huomaamaan kuinka vähällä sitä loppujen lopuksi tulee toimeen. Päivärahat seuraavat aika tarkkaan Marlboro -askin hintaa. 

Tavallaan aiemmin varusmiespalveluksesta saikin palkan. Elintaso oli sitä luokkaa, että ihminen hädin tuskin sai työtä tekemällä leivän suuhunsa. Siten armeijan tarjoama leipä oli senaikainen täysi palkka.

[Ernst]

En puhunut sairaista mitään. Esimerkiksi naiset eivät ole sairaita. Mutta silti he ovat velvollisia puolustamaan maata, ainakin minun mielestäni. Kaikki jotka voivat tehdä jotain asian eteen, tekevät sen. Ja tämä siksi, koska se on velvollisuus.

Ja sinä olet hinnoittelemassa velvollisuutta?

[Ksenofobi]

En puhunut sairaista mitään. Esimerkiksi naiset eivät ole sairaita. Mutta silti he ovat velvollisia puolustamaan maata, ainakin minun mielestäni. Kaikki jotka voivat tehdä jotain asian eteen, tekevät sen. Ja tämä siksi, koska se on velvollisuus.

Ja sinä olet hinnoittelemassa velvollisuutta?

Varmasti ymmärrät mitä tarkoitan. Mikä tässä ajattelussani on sinun mielestä väärin?

[hoxpox]

Kannattaa hankkia vapautus. Armeijan käyminen on haitallista sekä isänmaalle että yksilölle itselleen: http://naurunappula.com/801653/ei-armeijalle.jpg

Kaverini sai vapautuksen kun listasi psykologille pitkähkön listan huumeista joita oli käyttänyt, sekä sanoi että "jos mulle annetaan ase, niin en ota mitään vastuuta siitä mitä tapahtuu".

[Ernst]

Kannattaa hankkia vapautus. Armeijan käyminen on haitallista sekä isänmaalle että yksilölle itselleen: http://naurunappula.com/801653/ei-armeijalle.jpg

Kaverini sai vapautuksen kun listasi psykologille pitkähkön listan huumeista joita oli käyttänyt, sekä sanoi että "jos mulle annetaan ase, niin en ota mitään vastuuta siitä mitä tapahtuu".

Varmaan ihan ylpeä itsestään. Itsetunto kohosi?

+

Hanki fiksumpia kavereita.

[Ernst]

En puhunut sairaista mitään. Esimerkiksi naiset eivät ole sairaita. Mutta silti he ovat velvollisia puolustamaan maata, ainakin minun mielestäni. Kaikki jotka voivat tehdä jotain asian eteen, tekevät sen. Ja tämä siksi, koska se on velvollisuus.

Ja sinä olet hinnoittelemassa velvollisuutta?

Varmasti ymmärrät mitä tarkoitan. Mikä tässä ajattelussani on sinun mielestä väärin?

Itkeminen siitä, että velvollisuutensa täyttäminen viivästyttää opintoja ja se kuviteltu kymppitonnin kuukausipalkka jää  monta kertaa saamatta. Väitit, että se ei ole oikein. Minä väitän, että se ei ole väärin, koska kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.

[L.N]

Armeija-aika oli jatkuvaa idioottimaista hötkyilyä, vitutusta jne. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Käymättömät ei tiedä.

Armeijaan pääsyn pitäisi olla etuoikeus. Lusmut ja määlyt pysykääkin poissa.

Paras olisi 6 kk inttiä + 6 kk sivaria  tykinruoalle, 12 kk au + upseereille. Sivareille 12 kk. Totaaleille pullaa ja äänioikeus hyllylle.

Samaa mieltä periaatteessa Nikopolin kanssa. Tosin sivareilla pitöisi olla 24 kk palvelus ja äänioikeus pois 45 ikävuoteen saakka. Aseistakieltäytyminen on suora osoitus ettei arvosta Isänmaata eikä ole valmis puolustumaan sitä.

Juuri näin. Juurinkin näin! Hienoa, että täältä löytyy tervepäisiä kavereita, jotka eivät lähde kiertelemään ja lässyttämään, vaan sanovat miten asiat yksinkertaisesti vain ovat!

Armeija, varusmiepalveluksen suorittaminen, puolustusvoimat maksavat ihan törkeesti, siellä ei ole aina niin kivaa olla, siellä opetetaan tappamaan. Mut tämä vaan menee näin.  Jokainen lässytävältä velliperseeltä passi ja äänestyoikeus pois ja pikajunalla Siperiaan.
Vittu, että mulla oikein veri kiehuu, kun kuulee jotain epäisänmaallista paskaa ihmiltä jotka asuvat sotiemme veteraanien verellä maksetussa maassa, maailman parhaassa maassa.

[Jack]

En koe, että minulle olisi jäänyt armeijasta mitään erityisiä traumoja. Tietyt armeija-aikaiset kokemukset ovat todennäköisesti kuitenkin vaikuttaneet myöhempään poliittiseen elämänkatsomukseeni tavalla, josta joku voisi päätellä, että armeijasta sittenkin olisi jäänyt jokunen trauma.

Halusin ehdottomasti laivastoon. Olisin suhtautunut "intin" käymiseen aivan eri tavalla jos alla olisi ollut laivan kansi eivätkä Vekaranjärven soratiet. Meriupseeriuran karahdettua karille päätin yrittää selviytyä hommasta mahdollisimman helposti.

"Intin" käymiseeni liittyy vielä yksi asia, jota en haluaisi mainostaa, mutta joka vaikutti asioihin. Nimittäin se, että tietyn fyysistä laatua olevan syyn takia minun ei olisi kuulunut joutua kyseiseen paikkaan alun alkaenkaan. Alokasajan fyysiset rasitukset pahensivat oireita, ja tajusin pian, että en tulisi selviämään vaativasta aliupseerikoulutuksesta. Kauhukuva oli se, että minun pitäisi kuitenkin palvella 11 kuukautta jonkinlaisena drop-out-jääkärinä. Päätin siis tehdä kaikkeni, että en joutuisi kyseisen paikkaan. Nykyisin se ei olisi todennäköisesti mikään ongelma, mutta omana aikanani A-palvelusluokan ylioppilaiden oli vaikea välttää aliupseerikoulu.

Jos jostakin vaiheesta armeijaa olisi voinut jäädä jonkinlaisia traumoja, niin omalla kohdallani tätä vaihetta olisivat olleet alokasajan loppuviikot, jolloin vedin laiskanpuoleisen ja hitaasti hoksaavan alokkaan roolia saadakseni joukkueenjohtajamme vakuuttuneeksi, että nimeäni ei kannata kirjoittaa aliupseerikouluun lähtevien listaan. Eikä sitä sinne tullutkaan. Vaara ei ollut kuitenkaan vielä ohi. Komppanian päällikkö kutsui minut ja toisen yo-jääkärin puhutteluun ja kysyi haluaisimmeko lähteä aliupseerikouluun, vaikka nimiämme ei jostakin syystä ole listassa. Hän suostutteli meitä lähtemään. Tämä puhuttelu voisi myös olla yksi traumaattisista kokemuksistani, jos traumoja haluttaisiin etsiä. Kun päättäväisesti kieltäydyimme, komppanian päällikkö lopulta suuttui ja keskustelu päättyi siihen. Vältimme 11 kuukauden palvelun, mutta siihen johtaneista tapahtumista jäi varsin huono maku.

Tämän jälkeen alkoi varsinaisesti se vaihe "intissä", joka on eniten vaikuttanut myöhempään ajatteluuni.

Tavoitteenani oli edelleen hakeutuminen mahdollisimman helppoihin hommiin, mihin komppanian varsinainen tehtävä eli juoksenteleminen metsissä kranaatinheittimiä raahaten ei kuulunut. Kun ihmeen kaupalla onnistuin pääsemään polkupyörämekaanikon koulutukseen ja vielä suuremman ihmeen kaupalla sain siirron Helsinkiin kadettikoulun polkupyörämekaanikoksi.

Oloni Vekaranjärvellä oli loppuvaiheessa käynyt jo aika tukalaksi, koska olin joutunut erään taposta vankilassa istuneen vanhemman jääkärin kiristyksen ja väkivallan kohteeksi. Pahimpia tilanteita oli se, kun hän kiersi puukko kädessä tuvassamme ja vaati jokaiselta jääkäriltä vuoron perään lupauksen, että he todistavat minun aloittaneen väkivaltaisuudet, jos hän nyt päättää tappaa minut.  Minä kyhjötin tapahtumien ajan tuvan nurkassa tuoli edessäni, johon uhkailija heitteli puukkoaan. Kun tilanne oli ohi, päätin varustautua pahimman varalle ja nukuin seuraavat yöt puukko tyynyn alla. Kun eräs pitkällä lomalla ollut jääkäri hiipi yöllä tupaan, pomppasin sängystä puukko kädessäni valmiina puolustautumaan. Minulla oli hieman selittelemistä...

Edellä mainitun taposta tuomitun jääkärin kiristämien rahojen lisäksi minulle jäi (nykyrahassa) noin 500 euron velkasaatavat "jääkäritovereiltani". Kukaan ei ollut koskaan aikonutkaan maksaa vippejä takaisin.  Lisäksi jouduin maksamaan huomattavan summan kadonneista esineistä, joita en ollut itse kadottanut, vaan jotka joku oli vienyt minulta (vahinko oli pantu kiertämään ties kuinka monen palvelusikäluokan ajan, mutta minä en enää jatkanut kierrättämistä vaan maksoin).

Tällaista on se paljon mainostettu armeijan solidaarisuus ja joukkohenki.

Loppuajan eli noin puolet asepalveluksestani vietin siis Helsingissä ja tein tavallisen päivätyön tyyppistä työtä iltojen ja viikonloppujen ollessa vapaat. Joskus "työ" oli sitä, että kulutin aikaa ja hiippailin pitkin Santahaminan saarta sotilaskodeissa istuskellen. Henkilö, jolla oli polkupyöräkorjaamon avaimet, ei ollut ilmestynyt sinä päivänä paikalle.

Seuraava muistikuva ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta en malta olla kertomatta tapauksesta, joka hieman sivuaa edellä mainittua aliupseerikoulutusta. Kävin nimittäin eräänä päivänä huvikseni kurkistamassa sisään Santahamissa sijaitsevan aliupseerikoulun ovesta, koska tiesin, että koulussa ei ollut juuri tuolloin kurssia meneillään. Päälläni oli likainen työhaalari, jota pyöräkorjaamolla käytettiin. Päivystäjän pöydän takana istunut tyyppi huomasi minut ovella, juoksi luokseni, nosti päivystäjän lätkän kaulaani ja ohjasi minut pöydän taakse "päivystäjäksi". Yritin vastustella, mutta tyyppi oli päättäväinen. Hän neuvoi jotain ilmoituksesta ja sanoi menevästä ostamaan tupakkaa. Istuskelin siinä pöydän takana "päivystäjänä" kymmenisen minuuttia kunnes varsinainen päivystäjä palasi. Olen joskus miettinyt, millainen skandaali olisi syntynyt, jos joku upseeri olisi ilmestynyt paikalle ja alkanut kysellä, että mikäs haalariäijä täällä istuu.

Palveluksen loppuvaiheessa fyysinen tilani oli mennyt jo niin huonoksi, että en pääsin ylös sängystä aamukuudelta vain, jos heräsin viiden maissa ja otin kaksi Aspirinia, jotka olin varannut sängyn viereen. Yhtenä aamuna en herännyt ottamaan niitä, joten aamiainen vajaan sadan metrin päässä olevassa ruokalassa jäi väliin. Kun muut palasivat noin puolen tunnin päästä, istuin jo sängyn laidalla. Päätös luistaa aliupseerikoulutuksesta hinnalla millä hyvänsä osoittautui oikeaksi. En olisi selvinnyt siitä läpi millään.

Onnistuin välttämään joinakin aamupäivinä järjestetyt kevyen liikunnan tapahtumat (lentopalloa ja muuta vastaavaa) maksamalla jollekin siitä, että hän vaihtoi päivystäjänvuoronsa tai yöllisen vartijavuoronsa niin, että minusta tuli päivystäjä tai vartija, mikä oikeutti jäämään pois liikuntatapahtumasta.   

Tarkoitukseni oli kommentoida joitakin edellä olevia kirjoituksia, mutta tästä muistelusta tuli jo yksistään liian pitkä vaikka vain raapaisin pintaa. Voisin kertoa Santahaminan ajalta vielä ihmeellisempiä tarinoita kuin edellä mainittu puukon heiluttelu. Erään komppaniassa tapahtuneen yöllisen juopotteluriehunnan (johon liittyi hevosilla ratsastamista, päivystäjän sammuminen komeroon, järjestyspartion ryntääminen paikalle, kaapeista tehty barrikadi tuvan ovella, porukan pakeneminen ikkunasta, vartijan poistuminen paikalta muiden kanssa juomaan jne.) jäljiltä esimerkiksi kuusi jääkäriä tuvastamme joutui putkaan. Tämän tyyppisissä tapauksissa olin onneksi useimmiten vain yleisönä.

Jos vielä palaan aiheeseen, yritän olla muistelematta omia kokemuksiani ja käsittelen "intin" yhteiskunnallista merkitystä. Tästähän minun piti alunperin kirjoittaa.

[kekkeruusi]

Ei. Täyttä ajanhukkaa.

Ei ihan, varsinkin jos onnistuu hankkimaan natsoja. Joihinkin töihin haettaessa niistä on etua. Mutta sotilasarvo kertoo että jotakin on läpäissyt ja sopeutumiskykyä löytyy.

Ja kakanmarjat. Jos intin käymisestä on hyötyä työnsaannissa, niin se ei kerro muusta kuin työhönottajan typerästä asenteellisuudesta.

[kekkeruusi]

Tosin sivareilla pitöisi olla 24 kk palvelus ja äänioikeus pois 45 ikävuoteen saakka. Aseistakieltäytyminen on suora osoitus ettei arvosta Isänmaata eikä ole valmis puolustumaan sitä.

En ole ikinä ymmärtänyt tuota sivarivihaa. Sivarithan suorittavat velvollisuutensa, tosin eivät ase kädessä. Sivarista on tehty jonkinlainen rangaistussuoritus, vaikka järkevintä olisi tehdä siitä oikeasti hyödyllinen koulutus. Ei sota-aikana kuitenkaan kaikki asiat siellä rintamalla tapahdu.

[Marko Parkkola]

Tavoitteenani oli edelleen hakeutuminen mahdollisimman helppoihin hommiin, mihin komppanian varsinainen tehtävä eli juoksenteleminen metsissä kranaatinheittimiä raahaten ei kuulunut. Kun ihmeen kaupalla onnistuin pääsemään polkupyörämekaanikon koulutukseen ja vielä suuremman ihmeen kaupalla sain siirron Helsinkiin kadettikoulun polkupyörämekaanikoksi.

Jännä juttu. Kun itse ilmoitin komppanien päällikölle lähteväni sivariin, mairitteli hän minua jäämään. Hän tarjosi vastineeksi palvelusluokan tiputusta A -> B ja polkupyörämekaanikon paikkaa. Kuulemma intin helpoimpia tehtäviä. Siinä vaiheessa hymyä imiessä perseeseeni päätökseni oli jo enemmän kuin täysin varma. Muistaakseni tuntemattomassakin sanottiin, että ei sota yhtä miestä kaipaa.

En muuten tiennytkään, että komppanian päällikkö voi laskea palvelusluokkaakin. Luulin sen olevan enemmän lääkärin hommia.

[Marjapussi]

Ei sota-aikana kuitenkaan kaikki asiat siellä rintamalla tapahdu.

Totta naiset ja vanhat armeijan käyneet miehet vastaavat kotirintamasta, kun sivarit lähtevät joko poimimaan marjoja metsistä tai hakemaan "turhapaikkaa " jostain svedustanista.