"Helsingin syyttäjänvirasto herkin nostamaan raiskaussyytteen"

[siviilitarkkailija]

Tällaisen otsikon pystyy puristamaan kun miettii asiaa ja oivaltaa lehdykän poliittisen tahtoviestinnän. Tuskin edes isä Pravda pystyisi tuottamaan Helsingin pikku pravdan (HS 4.8.2012) mukaisen johtopäätöksen seksuaalirikosasioiden syytekynnyksestä. Mutta kun viestintää tärkeämpää on oman monikulttuurisen politiikan edistäminen, on selvää että lasisen toimistokuution ilmatiiviissä tilassa seksuaalirikostilastojen kiistämätön todistusvoima täytyy kiistää vaikkapa syyttäjää syyttämällä.

Hämäläiset ovat tunnetusti hitaita, varsinkin monikulttuuristamisessa. Tällöin poliittinen valtakunnansyyttäjä ryhtyy vertaamaan näiden syyttäjälaitosten seksuaalirikossyytekynnystä maan ylivoimaisesti monikulttuurisimpaan kaupunkiin, Helsinkiin. Valtakunnan poliittiselle eliitille ja syyttäjälaitokselle ei kelpaa vastaukseksi harjoitettu monikulttuuripolitiikka jonka seurauksena pääkaupunkiseudulla elää ja vaikuttaa täysin tapa- ja käytöskulttuuristamme irrallaan elävien ihmisten monimuotoinen kirjo. Ei käy. Johtopäätös olisi ristiriidassa harjoitetun monikulttuuripolitiikan kanssa. Siksi syy täytyy löytää muualta, tälläkertaa syytekynnyksestä.

Syyttäjä on herkästi ryhtynyt syyttämään seksuaalirikoksista. Aika vastaansanomaton lausunto taholta joka on nimenomaisesti pyrkinyt monikulttuuristamaan pääkaupungin ilmettä ja samalla muuttamaan rikostilastoja. Helsingin eliitissä on paljon ihmisiä jotka eivät kykene eivätkä halua elää kuin pienellä omalla ankkalammikon kokoisella alueellaan mistä tavasta syytetään maan ruotsinkielistä vähemmistöä. Sanomaosakeyhtiön toimittajat ovat hyvä esimerkki tästä ihmisryhmästä jotka ovat mielestään parempia ja viisaampia tai ainakin tiedostavampia kuin kanssaihmisensä, joiden kokemukset monikulttuurista ovat aina yksilön virheellisen arvionnin seurausta eikä suuren suunnittelijan siunausta. Siksi seksuaalirikos on syyttäjän syytekynnyksen, eikä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan, viaksi.

ps olin päättänyt olla keskustelematta raiskauksista hommaforumilla asian käsittelyssä esiintyvien hahmotus- ja käsitysongelmien johdosta. Joskus päätös täytyy perua. Toivon että keskustelu pysyy edes jollain tasolla itse asiassa eikä henkilökohtaisuuksissa. Seksuaalirikollisuuden määrän kasvu ja muutokset ovat vahvasti ihmisten elämää ja toimintaa ohjaavia vaikuttimia joilla on suora vaikutus ihmisten elämänlaatuun sekä arkipäivän valintoihin. Ei pelkästään kauppakeskus- tai kävelyreittitasolla.

[uffomies]

Tässä tulee mieleen että kun neste on valkoista, maistuu maidolta niin hei voisko se olla maitoa?

Ongelma laajenee ja laajenee jos siihen ei puututa. Valitettavasti valtaeliitti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (eikös joku poliitikko jopa sanonut tämän olevan ongelma, ei PS) yrittää epätoivoisesti pimittää ja vääristää totuutta, pitkittämällä ongelman ratkaisua.

ns rasismi poistuisi kun totuus oli ensijainen arvo maahanmuutossa. Suomalaiset inhoavat ja eivät arvosta tahoja jotka puhuvat suomeksi sanottuna paskaa.

Missä on feminismitahot huutamassa kerrankin asian puolesta? Naisia pilkataan vähättelemällä raiskauksia joita tekee ei valkoiset.

[acc]

http://www.hs.fi/kotimaa/Helsingin+syyttäjänvirasto+herkin+nostamaan+raiskaussyytteen/a1343967953563

Apu­lais­val­ta­kun­nan­syyt­tä­jä Jor­ma Kals­ke pi­tää Hel­sin­gin ja Kan­ta-Hä­meen syyt­tä­jän­vi­ras­to­jen vä­lis­tä eroa mer­kit­tä­vä­nä. Se he­rät­tää hä­nen mie­les­tään epäi­lyk­sen, et­tei syy­te­kyn­nys ole sa­ma kaik­kial­la.

Helsingin ja Kanta-Hämeen väestön etniset koostumukset ovat erilaiset, joka heijastunee myös rikosten suorittamistapoihin. Pidän mahdollisena, että Helsingissä raiskaukset ovat helpommin todistettavissa niiden tekotapojen johdosta. Siksi syytekynnys ylittyy suhteellisesti useammin.

[siviilitarkkailija]

 Tilanne on hieman monisyisempi kuin pelkkä ihonväri. Kysymyksessä on kulttuurillinen ja erityisesti tapakulttuurillinen ristiriita, arvojen törmääminen. Mutta palaan alkuperäiseen väitteeseen syyttäjälaitoksen herkistymisestä.

Mikään esitetty tilasto ei tue väittämää herkistymisestä. Itseasiassa voisin väittää Helsingin syyttäjälaitoksen pitävän korkeampaa syyttämiskynnystä. Täysin samoilla tilastoilla kun niihin otetaan kokonaisrikollisuuden ja erityisesti maahan tulleen rikollisuuden vaikutus. Esim kantahäme ei ole maahanmuuton ykköskohdealue eikä sen asukkaiden tarvitse ottaa huomioon monikulttuurisen metropolialueen väkivalta- ja tapakulttuurimuutoksia. Näinollen sen syyttäjälaitoksen toiminnassa seksuaalirikollisuuden kuva on perinteisen suomalainen. Useamman kuin yhden tekijän suorittama seksuaalirikollinen teko on siis selvästi harvinaisempi kantahämeessä kuin helsingissä.

Nyt tulemme vaikeaan ja hankalasti käsitettävään kulttuurilliseen eroon erityisesti seksuaalirikollisuuden kohdalla. Pelkkä asian esittäminen on jo riski mutta otetaan se.

Seksuaalirikoksen käsite on kulttuurisidonnainen ilmiö.

Tämän lauseen ymmärtäminen on hyvin vaikea, itsessään kulttuurisidonnainen teko. Mutta se kuvaa tapa- ja käytöskulttuurin muutoksia joilla on vaikutusta niin seksuaalirikosten kuin tuomittavuuden muutoksiin. Kun kulttuureja ryhdytäään yhdistelemään ja monimuotistelemaan haluttujen ominaisuuksien saamiseksi, saadaan automaattisesti myös negatiivisten ominaisuuksien muutoksia ja seurauksia joiden ennustaminen on likipitäen mahdotonta. Kun yhdistely toteutetaan poliittisen agendan mukana, on seurauksena aktiivinen ja passiivinen negatiivisten vaikutusten kieltäminen.

Ihmiset helposti kuvittelevat että käytös- ja tapakulttuurinen muutos vaihtuu kuin maa vaihtuu. Näin ei ole. Ihmisten käytöksen ja kokemusten moninaisuuden johdosta tapakulttuurin piirteet saattavat jopa sementoitua ja jäykistyä maan- ja kansatieteellisen ympäristönvaihdoksen seurauksena. Myös uskontopoliittinen asenne voi edellyttää tapa- ja käytöskulttuurin säilymistä oloissa joihin se ei sovellu. Tämä on peruuttamaton ristiriita johon ei ole muuta ratkaisua kuin eristäminen ja eristyminen. Käsitys kulttuurien kehityksestä perustuu suosittuun uskomukseen ylimmäisestä kulttuurivaihdosta vaikuttavana voimana. Ymmärrystä eristäytymisen merkityksestä kulttuuria muokkaavana voimana ei edes haluta ymmärtää. Eristäytyminen ei siis ole mikään paha tai huono asia kuten se yleensä esitetään poliittisissa tutkimustuloksissa. Eristäytyminen voi olla myös suojaava ja kehittyvä irrottautuminen negatiivisista ja tuhoavista voimista. Mikäli eristäytyminen viedään äärimmilleen, se voi muuttua yhtä tuhoisaksi voimaksi kuin äärimmäinen monikulttuurisllistaminen.