Väitöskirja: Puumala: Failed asylum seekers and the senses of the international

[Iloveallpeople]

Puumala Eeva
Corporeal conjunctures no-w-here: Failed asylum seekers and the senses of the international

Rajakontrollin menettäminen on yhä yksi kansallisvaltioiden keskeisimmistä huolenaiheista. Ajatus suvereniteetista ja yhteisestä kansallisesta kodista ovat juurtuneet syvälle oman aikamme poliittisiin rakenteisiin. Erilaisten rajojen, rajoitusten ja rajanvetojen kautta pyritään määrittelemään yksilön oikeudet toimia osana poliittista yhteisöä, tässä tapauksessa suomalaista yhteiskuntaa. Usein vasta kansakuntaan identifioitumisen nähdään muovaavan ihmisistä yksilöitä ja antavan heille viitekehyksen, josta käsin toimia. Tämä ajatusmalli johtaa ymmärrykseen, jonka mukaan kaikkien Suomessa asuvien ihmisten olisi omaksuttava 'yhteinen' kulttuuri, joka on ennalta olemassa ja vakaa. Sitä vastoin itsen ja toisen väliset raja- ja kontaktipinnat sekä kohtaamisten aikaansaama muutos jäävät vähemmälle huomiolle. Kyseinen tutkimus pyrkii vastaamaan tähän vajeeseen ja kiinnittää erityistä huomiota kehollisiin kohtaamisiin sekä niiden poliittiseen merkitykseen.

Rajojen ja rajanvetojen heijastumista yksilötasolle on tutkimuksessa tarkasteltu Suomessa vaille turvapaikkaa jääneiden kokemusten kautta. Tutkimus nojautuu vahvasti turvapaikatta jääneiden näkemyksiin, mutta myös maahanmuuttoviranomaisia ja maahanmuuttoalan ammattilaisia on haastateltu. Haastatteluaineisto osoittaa, että päätös lähteä turvapaikan hakuun kumpuaa aina havaitusta välttämättömyydestä, eikä turvapaikan hakemiseen liittyvää historiakäsitystä voida palauttaa yksittäiseen ihmiseen. Toisin sanoen joidenkin turvapaikanhakijoiden kutsuminen "turvapaikkashoppailijoiksi" tai järjestelmän "väärinkäyttäjiksi" on jo lähtökohtaisesti harhaanjohtavaa, sillä tällainen lähestymistapa jättää huomiotta asiaan vaikuttavat monimutkaiset poliittiset rakenteet ja kehityskulut. Tutkimuksen analyyttisena lähtökohtana onkin, että turvapaikkaprosessin myötä turvapaikanhakijan kehosta muovautuu paikka, jossa poliittisia suhteita tuotetaan ja luodaan uudelleen.

Vaikka usein turvapaikan hakemisesta puhuttaessa korostetaan osattomuutta ja syrjäytymistä, on tässä tutkimuksessa omaksuttu toisenlainen fokus. Marginaalisesta asemastaan huolimatta turvapaikatta jääneet osallistuvat arjessaan suomalaiseen yhteiskuntaan eri tavoin, monenlaisten suhteiden välityksellä. Turvapaikanhakijat itse asiassa haastavat vallitsevan ymmärryksen kansallisvaltiosta luonnollisena tai pääasiallisena poliittisen kuulumisen paikkana ja siten tekevät paikkojen välisistä rajanvedoista monisyisempiä. Tutkimuksessa osoitetaan, miten turvapaikatta jääneet murentavat käsityksen poliittisesta elämästä jonain, joka tapahtuu vakiintuneen kansallisvaltiojärjestelmän määrittämissä puitteissa tai vakaan yhteiskunnan sisällä. Heidän moninaiset osallistumisen tapansa vievät pohjan tilalta, jossa poliittisen elämän ja olemassaolon muodot on pelkistetty kansallisen tai alueellisen turvallisuuden, järjestyksen sekä tehokkaan kontrollin teemoihin.

Tutkimuksen keskeinen anti on tarjota vaihtoehtoisia tapoja keskustella siitä, mitä kuuluminen, paikattomuus ja pakkomuutto merkitsevät sekä mikä niiden suhde poliittisen elämän rajoihin ja mahdollisuuksiin on. Rajanvetojen tuntua, mieltä ja merkitystä luodaan ja niistä neuvotellaan eri tavoin kategorisoitujen kehojen välisissä suhteissa. Turvapaikkapolitiikka ei ole ainoastaan valtioiden välillä tai ylivaltiollisesti toteutettavaa toimintaa, vaan turvapaikatta jääneiden kokemukset osoittavat, että myös muunlaiset rajapinnat tulevat äärimmäisen merkityksellisiksi poliittisen paikoiksi.

Lataa PDF

Tampereen yliopisto

[törö]

Maailma ilman rajoja on kaunis ajatus, mutta ruma totuus on, ettei se toimi käytännössä jos iso osa porukasta ajattelee vain omaa napaansa.

Teollisuus pakenee vauraista maista ja tilalle tulee rikollisia ja sosiaalipummeja, joiden lisäksi olisi elätettävä myös heidän paapomisestaan elantonsa saavat pummit. Lopputulos ei voi olla mitään tavoittelemisen arvoista.

[Ajattelija2008]

Tuo Eeva Puumalan teksti vaikuttaa runoudelta eikä tieteeltä. Pois yliopistosta tuollainen "tutkimus".

[Nikopol]

Taas purtavaa niille joiden mielestä punaisen vihreän kukkahattuisia höpölogian tohtoreita ja koulutusohjelmia ei ole, vaan kaikki on kovaa tiedettä.

Tuore tohtori nähtäneen piankin kertomassa miksi Suomi kuuluu romanialaisille mutta ei suomalaisille.