Suomen teollisuuspolitiikka, sen olemattomuus ja virheet

[sivullinen.]

Tällä osuit hkanime oikeaan ja onnistuit vielä hyvin alkupään viesteissä tuomaan esiin ongelmat. Vain ratkaisut jäivät uupumaan. Sallinet minun antaa näkemykseni niistä. Sallit tai et, tässä tulee.

Suomi on elänyt monta suurta rikkauden aikaa. Oli tervanpolton - puulaivojen ajan "öljyn" - aikakausi, oli paperiteollisuuden mahti Saksasta matkittuine puunhiomakoneineen ja viimein oli Nokian kännykät. Surkeita aikoja on ollut myös - ja niitä on jälleen edessä jos ei jotain tehdä. Vanhaan emme kuitenkaan voi palata. Paperin kulutus vähenee ja markkinat ovat jo täynnä - "saturoituneet". Sama on tapahtunut peruspuhelimissa - Kiinassakin on niitä jo yli miljardi. Älypuhelimien teossa Suomi taas ei ole onnistunut, eikä siihen kilpaan enää kannata yrittää; se juna meni jo. Pitää siis miettiä jotain ihan uutta; jotain mitä ihmiset voisivat tarvita tai ainakin haluta nykyisyydessä tai lähitulevaisuudessa. En usko tavaran olevan se juttu. Tavara on kivaa, mutta sitä on jo tarpeeksi; jopa liikaa. Ei ihmisellä ole luontaista tarvetta tavaralle, vaikka niin kuvitellaan. Ainoat perustarpeet -  ruoka ja suoja - on ajat sitten täytetty. Jo kivikaudesta lähtien ihminen on käyttänyt pääosan aikaansa jonkun muun tekemiseen; jonkun jonka on kokenut tärkeäksi. Teollisuusyhteiskunnassa se oli tavara. Tietoyhteiskunnassa se on tieto. Kysymys on siitä tuleeko seuraavaksi tietoyhteiskunta vai joku muu. Se meidän on ratkaistava ensin.

Ennen kuin voimme sanoa juuta tai jaata, pitää miettiä mikä tietoyhteiskunta olisi ja mitä kivaa siitä meille tulisi. Tieto on tunnetta; "syvähenkisyyttä". Tieto ratkaisee sodat; "informaatiosodankäynti". Tiedolla hallitaan kansaa; "aivopesu". Tieto on kaikkea tätä ja paljon muuta. Ihmiset hakevat nykyään kokomuksia: käyvät ulkomailla, hyppäävät benjihypyn ja kaahaavat bemarilla. Voisiko kaiken tämän aistitasolla toteuttaa vaikka internetissä? Voiko autopeli vastata bemarilla ajoa? Voiko kuva Pariisista viedä jopa paremmin mielikuvitusretkelle kuin todellinen luuvren käynti? Eikö ole huiman jännittävää seurata miten Nokian osake laskee kuin benjihypyn jäljiltä? Minusta on. Ehkä olen huono ihminen. En kuluta vaan netteilen. Netissä ei ole rahaa. Siinä on ainoa sen ongelma; tai oikeastaan se on rahatalouden ongelma. Tietoyhteiskunta luo rahan ja arvon uudelleen eri tavalla. Rikkaudet tulevat aina vallan kautta, ja se niin ulkoisena sodankäyntinä kuin sisäisenä hallintona on mennyt nettiin; sota on ratkaistaan informaatiorintamalla ja poliisina toimii Minuluv Kukkis. Joten netti tulee luomaan "rahan" uudelleen ja jakamaan sen omien arvojensa mukaan. Koska? Suuret mullistukset 1918 lopettivat kaikkialla vallinneen kuninkuuden yhdessä hetkessä; Saksan keisarikunta romahti, Venäjä romahti! Koska ylin valta voi olla vain yhdellä, muutos on romahdus. Muutoksessa vallan ottaa vahvin. Onko olemassa mitään suurempaa voimaa kuin netin voima tällä hetkellä? Ammattiliitot eli kommunismi tai "anarkosyndikalismi"; armeija eli fasismi; entä kristinusko ja teokratia. Kaikki ovat heikkoja ja herättävät lähinnä vihaa.

Mielestäni on selvää, että tietoyhteiskunta ja internet tulee ottamaan johtavan osan valtiossa. Mutta kysymys siitä mikä osa tietoyhteiskuntaa, on toinen juttu. On Hommaforum - kansallismielinen ihmisjärjenvoitto; on zeitgeist - kansainvälinen koneälyn- eli "kybernetiikan"voitto; on tuhansia muita eri lahkoja. Vasta kun näissä tapahtuu yhdistymistä ja valtasuhteiden selkeyttämistä alkaa kaaos muuttua järjestykseksi. Suora Demokratia - tai ehkä sen saksalainen muoto "liquid democrazy" - on onnistunut parhaiten luomaan yhteisesti hyväksyttävää yhteiskuntaa, ja siten saanut kannatusta itselleen. Suomessa Uusi Suomi tuli "vanhan rahan" voimin merkittävimmäksi keskustelukerhoksi, mutta on sittemmin menettänyt otettaan. Voittajaa ei ole vielä valittu. Lähtikö Turkkila sitä luomaan, sitä emme tiedä. Toisaalta eniten meille antaa netissä Google hakukoneineen tai Facebook. Kenen kanssa nämä liittoutuvat? Kuka pystyy antamaan eniten, saa eniten kannatusta ja voi voittaa. Homma antaa huvia, mutta antaako sielunrauhaa? Antaako ymmärrystä? Auttaako löytämään tietoa?

Voisin jatkaa tästä vielä kauan, mutta nyt annan vuoron muille. Joten antaa tulla.

[sivullinen.]

Tieto, tai piekemminkin tietojenkäsittely voidaan myös osittain ymmärtää viihteenä (pelit jne.) eli kokemuksina. Viihteessä on periatteessa rajaton potentiaali mutta toisaalta vetävän viihteen löytäminen ei ole helppoa. Viihdettä voi myös tuottaa missä tahansa, jonka takia se on hyvin kilpailtu ja volatiilinen markkina.
Yhä enemmän ihmiset kuluttavat varojaan elämyksiin ja viihteeseen mutta silläkin on käytännön rajansa. Elämykset maksavat ja niihin kuluu paljon aikaa.

Viihde on toistaiseksi parhaiten rahaa tuottanut "tietoala". Mutta kuten sanot, se on kovin kilpailtu. Siksi pitäisi tehdä jotain muuta tiedosta. Keskustelu eli "sosiaalinen media" on uudempi jo suurempi ala. Kyllä muitakin käyttöjä varmaan olisi, ne vaan pitää keksiä ja tehdä. Yksi mahdollinen on "Individualistinen tavara" eli painetaan jokaiselle oma nimi paitaan ja tehdään jalanmuotoja seuraavat kengät. Isommassa mittakaavassa juuri erityistarkoitukseen suunnitellut lääketieteen laitteet; ei enää röntgenlaitetta vaan erillinen "sormiröntgen" ellei vielä yksityiskohtaisempi. Tiedonvälitystä voidaan myös tehdä henkilökohtaisemmaksi; Berliinissä painetaan jo yksilöllisiä sanomalehtiä: otat urheilusta vain jääkiekon ja ammunnan etkä ollenkaan sotauutisia.

Näiden toteuttamisen esteenä on kuitenkin valtio. Se on vallanpitäjien hallussa, jotka saavat vaalirahansa vakiintuneilta monopoleilta. Ei ole mitään toivoa saada Suomen joukkotiedotusta uudistettu internet aikaan, niin kauan kuin Helsingin Sanomat säätää joukkotiedostusta koskevat lait. Siten ei uusi joukkotiedotuksen muoto voi syntyä Suomessa. Mutta kun se on muualla luotu, sen pääsyä Suomeen ei voi rajattoman kauaa estää; muuten Suomi muuttuu sulkeutuneeksi kehitysmaaksi.

[Teaparty]

Sveitsistä katsoen Suomessa on meneillään sosialistisen neuvostotasavallan tarkkaan rajattu markkinatalouskokeilu, joka suunniteltiin vapaasti vaihdettavan ulkomaanvaluutan saamiseksi maahan. Euron myötä tämä kokeilu muuttui tarpeettomaksi.

Jäsen hkanime:n lista avausviestissä oli melkoisen tyhjentävä, mutta lisäänpä jatkoksi seikkaperäisen kuvauksen siitä, miten Sveitsissä aloitetaan yritystoiminta.

1. Aloitetaan yritystoiminta

Siinä se sitten olikin. Ensimmäiset kaksi vuotta voi käytännössä elää perustamansa yrityksen piikkiin ja pudottaa veroprosenttinsa lähelle nollaa.

Yritystoiminnan laajentaminen on tehty todella kannattavaksi. Kannattaa melkein heti palkata työntekijöitä, koska tästä saa huomattavat säästöt sosiaalivakuutuksissa. Aivan naurettavan pienelläkin liikevaihdolla kannattaa palkata puotipuksu ja keskittyä itse markkinointiin ja toiminnan laajentamiseen.

Koska pienyrityksiä on paljon ja joka paikassa, ostopalvelujen teettäminen paikallisella työvoimalla on kannattavaa. Siinä maksaa vain työstä yrittäjälle suoraan. Talous pyörii ja raha kiertää ilman, että valtio olisi kahmaisemassa joka välissä 50-70% itselleen. Itse asiassa, Sveitsin talous romahtaisi hetkessä, jos suomalainen verotus tulonsiirtoineen tuotaisiin maahan.

Tätä taustaa vasten on suoranainen ihme, että Suomessa menee edes osalla porukasta kohtalaisen hyvin. Ymmärrän myös tämänkin palstan punikkeja, jotka ajattelevat kansantaloutta kakkuna jota jaetaan joka vuosi. Sosialistimaassa tämä nimittäin on totta. Valtionyhtiössä työskentelevän pikkupomon uusi bemari on oikeasti sinulta pois. Markkintaloudessa pienyrittäjän bemari on seurausta siitä, että hän on palkannut ihmisiä töihin ja toimittanut tavaroita tai palveluita niitä tarvitseville.