2012-06-04 Global.Finland.fi: Onko kehitysyhteistyö muka turvallisuuspolitiikkaa?

[thapa]

"Perusteluketju on pitkä, eikä se ehkä perussuomalaiselle oppositiopoliitikolle pure."
UM:n neuvonantaja Olli Ruohomäki perustelee, miten kehitysyhteistyö vaikuttaa globaaliin turvallisuuteen, siis myös meidän suomalaisten turvallisuuteen:

1. Kun pinnan alla kyteneet ja yhteiskunnan rakenteista kumpuavat ongelmat räjähtävät väkivaltaiseksi konfliktiksi, valtion rakenteet alkavat haurastua.
2. Valtion haurastumisen alkuvaiheessa paikallinen väestö menettää henkilökohtaisen turvallisuutensa ja mahdollisuuden elinkeinonsa harjoittamiseen. Infrastruktuuri rappeutuu ja peruspalvelut heikentyvät.
3. Konfliktin edetessä syntyy maan sisäistä ja ulkoista pakolaisuutta. Vähitellen seurauksena on humanitaarinen katastrofi.
4. Hauraan valtion naapurivaltiot kärsivät pakolaisten vyörystä sekä aseellisten ryhmien ja organisoidun rikollisuuden, kenties myös tarttuvien tautien leviämisestä maaperälleen.
5. Pienaseiden leviäminen kriisialueille ruokkii konfliktia, köyhyyttä ja ihmisoikeusrikkomuksia. Hauras valtio romahtaa ja muodostaa pahimmillaan pesäkkeen kansainvälisesti verkottuneille terroristeille, jotka uhkaavat globaalia turvallisuutta.

Haasteena kuitenkin on, että toisin kuin esimerkiksi humanitaarisessa avussa, jossa mitattavia tuloksia syntyy viikoissa ja kuukausissa, kehitysyhteistyön vaikutukset näkyvät vasta vuosien ja vuosikymmenten aikajänteellä.

Ja jos kehityspolitiikalla on onnistuttu jokin konflikti estämään, vaikutuksista on entistäkin vaikeampi saada mitattavaa otetta.

"Perusteluketju on pitkä", Ruohomäki myöntää, "eikä se ehkä perussuomalaiselle oppositiopoliitikolle pure."

http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=250405&contentlan=1&culture=fi-FI

[Uuno Nuivanen]

kehitysyhteistyön vaikutukset näkyvät vasta vuosien ja vuosikymmenten aikajänteellä

Gepardihattujen palatsit kiiltelevät, ja armeijat ovat hyvin aseistettuja. Mitähän muuta on saatu aikaan, vai vieläkö odotellaan, kuin kultamunien kuoriutumista kotimaassa?

[thapa]

Juttusarjan seuraava osa, 2/3: Onko kehitysyhteistyö turvallisuuspolitiikkaa, kuten väitetään?

Turvallisuus on jakamatonta eli turvattomuus jossakin on aina myös meiltä pois, vastaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Tämä on laajan turvallisuuskäsityksen lähtöoletus, ja perinteisesti tätä on pidetty myös kehityspolitiikan tausta-ajatuksena.

"Mutta meilläkin on menty Yhdysvaltojen tapaan kohti suppeammin määriteltyä turvallisuutta", Aaltola sanoo.

http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=250406

[Roope]

Turvallisuus on jakamatonta eli turvattomuus jossakin on aina myös meiltä pois, vastaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Tämä on laajan turvallisuuskäsityksen lähtöoletus, ja perinteisesti tätä on pidetty myös kehityspolitiikan tausta-ajatuksena.

Mutta meille tuotu turvattomuusko lisää turvallisuutta muualla?

Aaltolan mukaan humaanien kehitysyhteistyön periaatteiden rinnalle on nousemassa asioiden sitomista, patoamista, korostava ajattelumalli: sen sijaan, että mentäisiin ja rakennettaisiin valtiota, pyritäänkin vain estämään negatiivisten seurausten leviäminen muualle maailmaan. Kehitetään siis järjestelmiä, jotka kestävät epäonnistuneita valtioita

"Se on aika kyyninen suhtautuminen muuhun maailmaan", Aaltola arvioi.

Se on paremminkin oman rajallisuuden ymmärtämistä, aikustumista. Emme olekaan kaikkitietäviä jumalia, jotka levittävät länsimaisen demokratian ja yltäkylläisyyden ilosanomaa lapsenomaisille alkuasukkaille.

edit:

Aaltolan mukaan on nähtävissä siirtymää isoista valtionrakentamisprojekteista  (..) sen sijaan, että mentäisiin ja rakennettaisiin valtiota (..) Enää ei aktiivisesti mennä, rakenneta ja tueta paikallisia kapasiteetteja, vaan nähdään, että se on mahdoton prosessi

Miten tällaiseen hybrikseen ja aiempien kokemuksien mitätöintiin voi vastata? Kun homma ei toimi, niin perinteisesti tässä vaiheessa vaaditaan lisää resursseja ja lisää aikaa, esimerkiksi sata vuotta.

[ikki]

Teoreettisella tasolla kyllä, jos ne rahat vakauttaisi olot ja loisi hyvinvointia ja estäisi ääriliikkeiden syntyä kun/jos totaalinen köyhyys torjutaan.

Valitettavasti totuus on kuitenkin että rahat menee gepardihatuille, eikä suinkaan kansalle. Ja vieläkin vähemmän parantaa köyhien olotilaa. Päinvastoin gepardihatuilla on nyt incitamentti pitää sekä ansa köyhänä eikä mitään syytä lähteä nostamaan näiden elintasoa että voisi joskus kerätä veroja ja elellä niillä.

Ja vaikka laihoja ja mustia tikku-ukkoja autettaisiinkin suoraan, mikään ein takaa ettei gepardihatut ryöstäisi niitä samassa määrin kuin mitä niitä on autettu. Puhumattakaan siitä ettei suora apu oikein edesauta tikku-ukoissa mitään muuta kuin seuraavan avun odottamista. Jos saa tavaraa ja omaisuutta tekemättä mitään, miksi vaivautua tekemään mitään..
Yksi tietenkin ois jakaa rahaa vain ahkereimmille pienyrittäjille. Ja jos laiskuus iskee, menettävät seuraavan vuoden rahat. Mut sehän ois kaikin tavoin epämoraalista :p

[thapa]

Juttusarjan kolmas osa, (Global.Finland.fi 6.6.2012) http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=250407&contentlan=1&culture=fi-FI

Olisiko maailma turvattomampi paikka, jos kehitysyhteistyötä ei koskaan olisi tehty?
"Tämä on asia, josta monilla ihmisillä on vakaita käsityksiä. Tutkijana olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä käsitykset lepäävät aika hataralla pohjalla", Juhani Koponen sanoo.

– –

Onko UM oikea paikka kehitysyhteistyölle?

"En ole ihan vakuuttunut, että se on ollut kauhean hyväksi kehitysyhteistyön sisällölle, että se on niin voimakkaasti ulkoasiainministeriön alaisuudessa ja poliittisessa ohjauksessa."

Ulkoministeriössä byrokratia on keskitettyä ja kehitysyhteistyön suunta riippuu siitä, kuka sattuu istumaan huipulla. Ihmiset vaihtuvat ja institutionaalinen muisti haipuu, samoja asioita toistetaan ja päätöksenteko on edelleen varsin Helsinki-keskeistä, Koponen listaa.

"Kun tätä UM-hommaa on tullut aika pitkää seurattua, niin on tullut fiilis, että se ei välttämättä ole kaikista paras paikka tehdä sen tyyppistä hommaa, kuin pitkäjänteinen kehitysyhteistyö ideaalisimmillaan on."

Jos kehityspolitiikka ja -yhteistyö ei olisi hallinnollisesti ulkoministeriön alaisuudessa, alkaisiko maamme Kehityspoliittisen toimenpideohjelman esittelykään sanoilla Kehityspolitiikka on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa?

"Toki se lause siellä olisi, koska sitä tarvitaan jo siihen käytettävien rahojen perusteluksi. Mutta ehkei se ihan niin keskeisellä sijalla olisi."

[Roope]

Juttusarjan kolmas osa, (Global.Finland.fi 6.6.2012) http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=250407&contentlan=1&culture=fi-FI

Olisiko maailma turvattomampi paikka, jos kehitysyhteistyötä ei koskaan olisi tehty?
"Tämä on asia, josta monilla ihmisillä on vakaita käsityksiä. Tutkijana olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä käsitykset lepäävät aika hataralla pohjalla", Juhani Koponen sanoo.

Jatkuu:

"Me emme tiedä tarkalleen, mikä osa kehityksestä on kehitysyhteistyön tulosta, ja minulla itselläni on käsitys, että kehitysyhteistyön rooli on ollut suhteellisen vähäinen. Joissain tapauksissa se on toiminut katalyyttinä tai osana kehitysprosessia, mutta toisissa tapauksissa voi ehkä sanoa, että siitä on tullut ennemminkin osa ongelmaa."

Vaikka professori Koposen mukaan kehitysyhteistyön rooli turvallisuuden lisäämisessä on ollut suhteellisen vähäinen tai joskus jopa negatiivinen, panostukset ovat olleet suuria. Suomen kehityspoliittinen linja lähtee siitä, että positiiviset turvallisuusvaikutukset laajassa mielessä olisivat miljardiavun oikeuttavia, kuten kaksi edellistä haastateltuakin yrittivät argumentoida. Mutta Koponen veti maton Ruohomäen ja Aaltolan jalkojen alta. Perustelut on keksittävä jostain muualta kuin turvallisuudesta.