Sukupolveni sankarin alamäki (Pentti Saarikoski)

[sologdin]

Sukupolveni sankarin Pentti Saarikosken (1937-1983) gloria haalistuu haalistumistaan. Juominen ja naiminen, joilla hän saavutti suurimmat mediamenestyksensä eivät enää ole meriittejä ollenkaan; niitä tekevät poroporvaritkin ihan sivuhommikseen.

Saarikoski yritti myös kirjallisuuden alalla ja teki mm. käännöksiä, joiden paras mainosmies hän itse oli; toki myös hänen sivusta-adjutanttinsa Hannu Salama ja Pekka Tarkka antoivat tukea.   

Mutta Saarikosken käännökset eivät ole oikein kestäneet aikaa: J.P. Donleavyn "Holtiton mies" paljastui jo kauan sitten Erkki Haglundin työksi, vaikka se Saarikosken nimiin merkittiinkin.  "Sieppari ruispellossa" käännettiin uudestaan muutama vuosi sitten - ja paljon Saarikoskea paremmin, täytyy sanoa.  Saarikosken suurin käännös, josta hän piti itsekin eniten meteliä, James Joycen "Odysseus" (Ulysses) ilmestyy uudelleen käännettynä näinä päivinä.  -Täytyy yrittää lukea se; Saarikosken versio ei minulta onnistunut.

Mitä tästä "puna-armeijan sopankeittäjästä", kuten hän itse itseään luonnehti Suomen Kuvalehden haastattelussa, jäi käteen?  Runoja, joista kukaan ei muista kuin säkeen "Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Mattisen ruumisarkkuliike".  Liuta sosialismia ja telaketjufeminismiä kaiuttavia lapsia ja hänen muinaisen maineensa varassa roikkuvia exvaimoja.  Vanhin jo kuolikin.

Saarikoski oli ja eli aikaansa edellä, hän kuuluisi nykyiseen monimedia-aikaan, jonka sisällys on mediaelossa itsessään eikä muulla ole merkitystä.

[siviilitarkkailija]

Minusta Pentti Saarikosken suurin saavutus on Akuliina Saarikoski vaikkei olisi edes suoraan vastuussa niin teki kuitenkin. Jatkaa hyväksihavaitulla ja sisällöllisesti olemattomalla mutta valtion maksamalla höpöhöpölinjallaan. Ja mitä sen on väliä kuka ketäkin teki ja miten kun ovat kolhoosikasvatettuja ja -ruokittuja.

Toisaalta on sääli ettei Saarikoski koskaan ollut puna-armeijan sopankeittäjä. Mikäli toverit taistelijat olisivat joutuneet syömään miehen tököttejä, niin olisvat ampuneet muitta mutkitta muiden kymmenientuhansien lahjattomien yrittäjien mukana. Saarikoskesta kerrotaan tarinaa että aamiaisekseen söi kaurapuuroa ja joi pullon koskenkorvaa.

Yleensä nämä lahjattomat punikkirunoilijat ja kynäniekat on parempi laittaa tekemään omaa kirjallista paskaansa vaikka sitten verovaroin. Ompahan poissa muusta pahanteosta.

[Roope]

"Sieppari ruispellossa" käännettiin uudestaan muutama vuosi sitten - ja paljon Saarikoskea paremmin, täytyy sanoa.

Siepparin käännös on käsittämättömän luokaton. Taitaa olla kehnoin romaanikäännös, jonka olen koskaan lukenut.

Minusta Pentti Saarikosken suurin saavutus on Akuliina Saarikoski vaikkei olisi edes suoraan vastuussa niin teki kuitenkin.

Akuliina Saarikoski on toimittaja Jyrki Saarikosken tytär. Eivät ole sukua Pentti Saarikoskelle.

[l'uomo normale]

Akuliina Saarikoski on toimittaja Jyrki Saarikosken tytär. Eivät ole sukua Pentti Saarikoskelle.

Onko Suomessa useampia erillisiä Saarikoski-nimisiä sukuja.

[IDA]

Onko Suomessa useampia erillisiä Saarikoski-nimisiä sukuja.

En tiedä, mutta haluan esittää kunnioituksen Pentti Saarikosken veljelle. Hieno mies.

[MW]

Joycen "Odysseus" on yksi niitä harvoja teoksia, jonka olen heittänyt kesken. En nyt kyllä osaa sanoa, pannako Pentin vai kirjailijan piikkiin.

[Eino P. Keravalta]

Joycen "Odysseus" on yksi niitä harvoja teoksia, jonka olen heittänyt kesken. En nyt kyllä osaa sanoa, pannako Pentin vai kirjailijan piikkiin.

Minä olen vieläkin etevämpi: en ole edes aloittanut kyseistä kirjaa.

Joskus luin, ettei englanti ollut mikään Saarikosken järin suuri vahvuus. Mies tuli Englantiin ja rajaviranomaiset pysäyttivät hänet ja kyselivät, millä asialla isäntä liikkuu. Kun Pena oli kertonut, että hän on tullut kääntämään James Joycea suomeksi, olivat tullimiehetkin ihmetelleet, että kuinka hitossa noin huonoa englantia puhuva mies voi mitään kääntää. Olivat kuitenkin maahan laskeneet..

[siviilitarkkailija]

Akuliina Saarikosken ainoa arvokas asia on Saarikosken nimi ja sen teki Pentti ei Jyrki.

[Jorma Merikoski]

Runoja, joista kukaan ei muista kuin säkeen "Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Mattisen ruumisarkkuliike". 

Oikeastaan tuota firmaa pyöritti laulussa Matti Makkonen ja runossa Mikko Mononen. Lainaan Wikipediaa:

Liisankadulla on Pentti Saarikosken runo, jonka Tapio Lipponen on säveltänyt ja lauluyhtye Muksut levyttänyt 1967 albumille Viisumi keväästä syksyyn ja jo aiemmin edellisenä vuonna singlelle. Laulussa mainitaan Matti Makkosen ruumisarkkuliike, jolla viitataan todelliseen Liisankatu 25:ssä olevaan Mikko Monosen hautaustoimistoon ja kuvataan rakennusta ja elämää siellä, etenkin yksiöasunnoissa. Saarikosken runossa toimisto oli omalla nimellään, mutta levytettäessä se muutettiin Yleisradion vaatimuksesta. Muksut on 2000-luvulla esittänyt laulua alkuperäisellä tekstillä.

[sologdin]

Joycen "Odysseus" on yksi niitä harvoja teoksia, jonka olen heittänyt kesken. En nyt kyllä osaa sanoa, pannako Pentin vai kirjailijan piikkiin.

Minä olen vieläkin etevämpi: en ole edes aloittanut kyseistä kirjaa.

Joskus luin, ettei englanti ollut mikään Saarikosken järin suuri vahvuus. Mies tuli Englantiin ja rajaviranomaiset pysäyttivät hänet ja kyselivät, millä asialla isäntä liikkuu. Kun Pena oli kertonut, että hän on tullut kääntämään James Joycea suomeksi, olivat tullimiehetkin ihmetelleet, että kuinka hitossa noin huonoa englantia puhuva mies voi mitään kääntää. Olivat kuitenkin maahan laskeneet..

Olin tänään käymässä Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä.  "Odysseus", Saarikosken kääntämänä, oli huomiotaherättävän hyvin esillä.  Tuli mieleeni, että myymättömiä kappaleita on runsaasti varastossa ja uuden käännöksen ilmestyttyä niillä ei taida olla muuta käyttöä kuin kierrätys.

[mannym]

Akuliina Saarikoski on toimittaja Jyrki Saarikosken tytär. Eivät ole sukua Pentti Saarikoskelle.

Onko Suomessa useampia erillisiä Saarikoski-nimisiä sukuja.

On, Tunnen henkilöitä kahdesta Saarikoski - nimisestä suvusta eivätkä he ole sukua Pentille taikka Akuliinalle.

[JoePoe]

Mitä tästä "puna-armeijan sopankeittäjästä", kuten hän itse itseään luonnehti Suomen Kuvalehden haastattelussa, jäi käteen?  Runoja, joista kukaan ei muista kuin säkeen "Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Mattisen ruumisarkkuliike".  Liuta sosialismia ja telaketjufeminismiä kaiuttavia lapsia ja hänen muinaisen maineensa varassa roikkuvia exvaimoja.  Vanhin jo kuolikin.

Saarikoski julkaisi myös muutamia päiväkirjamaisia proosateoksia, jotka sisältävät ajankuvan lisäksi hänen persoonaansa ja henkilökohtaista alamäkeään valottavaa aineistoa. Mielenkiintoisia teoksia, S. oli taitava proosankirjoittaja. Hänen runoistaan en ole koskaan ymmärtänyt mitään.

Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964)
Aika Prahassa (1967)
Kirje vaimolleni (1968)
Asiaa tai ei (1980)
Euroopan reuna: Kineettinen kuva (1982)

[Nanfung]

En tiedä, mutta haluan esittää kunnioituksen Pentti Saarikosken veljelle. Hieno mies.

Samoin, jos tarkoitat I. Saarikoskea?

[sologdin]

Mitä tästä "puna-armeijan sopankeittäjästä", kuten hän itse itseään luonnehti Suomen Kuvalehden haastattelussa, jäi käteen?  Runoja, joista kukaan ei muista kuin säkeen "Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Mattisen ruumisarkkuliike".  Liuta sosialismia ja telaketjufeminismiä kaiuttavia lapsia ja hänen muinaisen maineensa varassa roikkuvia exvaimoja.  Vanhin jo kuolikin.

Saarikoski julkaisi myös muutamia päiväkirjamaisia proosateoksia, jotka sisältävät ajankuvan lisäksi hänen persoonaansa ja henkilökohtaista alamäkeään valottavaa aineistoa. Mielenkiintoisia teoksia, S. oli taitava proosankirjoittaja. Hänen runoistaan en ole koskaan ymmärtänyt mitään.

Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964)
Aika Prahassa (1967)
Kirje vaimolleni (1968)
Asiaa tai ei (1980)
Euroopan reuna: Kineettinen kuva (1982)

Saarikosken proosateokset ovat minunkin mielestäni parasta hänen tuotannossaan.  Saarikoski-tietouteni on tämän ketjun myötä parantunut: pidin itsestään selvänä, että Jyrki S on Pentti S:n poika, joka olisi suomentanut nimensä Jurista.  Jyrki Saarikoskihan on ihan Pentin näköinenkin.

[Farrow]

minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

Yksi lempirunoistani. On Saarikoskella muitakin mieleisiä, mutta tuo on jäänyt mieleen niin että osaan sen ulkoa. Kovin monia runoja en osaa ulkoa, joten tämä on spesiaalitapaus.