2012-04-29 Ruotsalaistutkimus: Apaattiset pakolaislapset eivät teeskennelleet

[Ernst]

Paksu valhe otettiin todesta. Yht'äkkiä tuli uusi oireyhtymä, rajatulle joukolle, oire oli vakava, sen loppumiseen tiedettiin olevan yksi toimiva keino, jonka asianomaiset itse (eli vanhemmat) osasivat kertoa.

Lääketiede "unohtaa" joskus ihan niitä perusdiagnostiikan poissulkumenetelmiä. Voisiko olla sairaaksi tekeytyminen? Voisiko olla sairaudesta saadun hyödyn vuoksi syntyneet tai pahentuneet oireet, sairaudet?

Svedut uskoivat löytäneensä jotakin uutta. Kulttuuri rikastuisi uusilla oireyhtymilläkin!

Oli toki entinenkin olemassa..

F68.1 Ruumiillisten tai henkisten oireiden tai vammojen
tarkoituksellinen tuottaminen tai teeskentely
(itseaiheutettu häiriö)
Medveten självskada eller simulering av fysiska
eller psykiska symtom
Mukaan lukien
Münchhausen-oireyhtymä
Kiertävä potilas
Terveydenhuoltopalvelujen
(epätarkoituksenmukainen) suurkuluttaja
Vammojen tarkoituksellinen tuottaminen tai
teeskentely (itseaiheutettu häiriö)
Inkluderar
Münchhausens syndrom
Vandrande patient
Ahasverus-syndrom
Patomimi med kroppsliga eller psykiska sy

[Outo olio]

Nyt varmasti lapsensakiduttaja-vanhemmat karkotetaan, kun peruste oleskelulupaan on paljastunut vääräksi? Ja mahdolliset alaikäiset lapset otetaan huostaan?

[nollatoleranssi]

Ylen uutisessa otetaan kantaa hyvin tärkeään aiheeseen eli turvapaikkaturismista on tullut poliittisesti niin arka aihe Ruotsissa, että ilmiselviin väärinkäytöksiin mm. lasten pahoinpitelyihin tai ruokkimatta jättämiseen ei voida puuttua sosiaaliviranomaisten ja lääkärien toimesta, koska muuten saatetaan pelata rasistien pussiin.

Filterin haastattelussa Serbiasta kotoisin oleva Nermin-niminen poika kertoo vanhempiensa eristäneen hänet ystävistään, estäneen häntä syömästä ja pakottaneen istumaan pyörätuolissa. Ravintoa hän sai vain ravinnejuomista. Poika sai liikkua vain ollessaan yksin huoneessan, joten pian ravinnon ja liikunnan puute alkoi näkyä vartalossa. Raajoista katosi voima, ja nivelet ja jänteet jäykistyivät.

Jos poika erehtyi vaikkapa kohottamaan silmäluomiaan lääkärin ollessa paikalla, löi isä poikaa. Isä löi poikaa myös silloin, kun tämä jäi kiinni hakiessaan yöllä salaa ruokaa keittiöstä.

Nermin kertoo uskovansa, että lääkärit ja sairaanhoitajat sisimmässään tiesivät, ettei hän ollut oikeasti sairas, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Poika koki, että hänen ainoa tehtävänsä oli varmistaa perheelleen oleskeluluvan saaminen. Lopulta 12-vuotias poika yritti itsemurhaa vuoden jatkuneen "sairastamisen" jälkeen.

Ilmapiiri on niin sairas, että pelkästään aiheesta puhuminen on hankalaa.

Artikkeli apaattisista lapsista herättänyt arvostelua
Filterin mukaan sen julkaisema artikkeli perustuu lukuisiin haastatteluihin ja Anahitin ja Nerminin luvalla hankittuihin potilasasiakirjoihin sekä muihin kertomukset vahvistaviin asiakirjoihin.

Apaattisia lapsia käsittelevä Filterin artikkeli herätti jo ennen julkaisuaan vastalauseita, ja sitä on arvosteltu äärioikeiston pussiin pelaamisesta.

Yksi arvostelijoista on kirjan apaattisista lapsista aiemmin julkaissut kirjailija Gellert Tamas, joka Dagens Nyheteriin kirjoittamassaan tekstissä(siirryt toiseen palveluun) epäilee artikkelin tarkoitusperiä ja nostaa esille, että artikkelin kirjoittanut toimittaja Ola Sandstig on aiemmin kirjoittanut yhdessä kirjan ruotsidemokraatteihin aiemmin kuuluneen Chang Frickin kanssa.

Filter onkin poikkeuksellisesti julkaissut päätoimittajien kirjoittaman tekstin(siirryt toiseen palveluun), jossa perustellaan artikkelin julkaisemista. He muistuttavat, ettei tutkivassa journalismissa ole kyse tunteista, vaan faktoista. Päätoimittajat myös muistuttavat jutun kirjoittaneen Sandstigin olevan tunnustettu tutkiva toimittaja.

https://yle.fi/uutiset/3-10985711

[toumasho]

Nyt varmasti lapsensakiduttaja-vanhemmat karkotetaan, kun peruste oleskelulupaan on paljastunut vääräksi? Ja mahdolliset alaikäiset lapset otetaan huostaan?

Jos kyse olisi kanta-ruotsalaisesta, joka olisi kaiken muun pahan ohella pakottanut kidnappaamanssa lapsen teeskentelmään apatiaa, niin tuollainen vuosien takainen teko olisi oikeuden silmissä tuore kuin vastapaistettu pulla. Nyt tiedostavan oikeuslaitoksen ja median nenään käy tunkkainen oikeistolaisuuden tuoksu ja näihin teoriassa läpihuutojuttuihin ei puututa millään tavoin. Turvapaikka myönnetty, kansalaisuus saatu, case closed! Pikku juksailut ovat ihan ok, kunhan tavoite vaan on hyvä!

[Roope]

Pakolaislasten salaperäinen syndrooma saa lapset vajoamaan koomankaltaiseen tilaan – Riipaiseva dokumentti seuraa kolmea perhettä Ruotsissa

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana satoja Ruotsiin asettuneita pakolaislapsia on vaivannut merkillinen sairaus. Alistuneisuussyndroomassa terveet lapset ovat vähitellen vajonneet koomaa muistuttavaan tilaan, jossa he eivät enää puhu, syö tai liiku. Yhteistä useimmille lapsille on ollut se, että he ovat kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta ja heidän tilansa on heikennyt kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen.

Kristine Samuelsonin ja John Haptasin riipaiseva dokumentti Maailmaa paossa: pakolaislasten oireyhtymä (Life Overtakes Me, Ruotsi 2019) seuraa kolmea tällaista turvapaikanhakijaperhettä vuoden ajan. Sydän on rusentua raskaan aiheen alle, mutta dokumentti kuvaa sitä tyyneydellä, jopa kauniisti.

Asiantuntijat pitävät selvänä, että syndrooman taustalla on menneisyyden vakavat traumat. Se ei kuitenkaan ole estänyt viattomien lasten joutumista muukalaiskammoisten ryhmien hampaisiin. Lapsia ja vanhempia on syytetty milloin teeskentelystä milloin huumaamisesta.

Tuomo Yrttiaho

Maailmaa paossa: pakolaislasten oireyhtymä, Netflix

Helsingin Sanomat 17.6.2019

Toimittaja kieltäytyy hyväksymästä todennäköisintä selitystä samasta syystä kuin kutsuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita lapsia itsepintaisesti pakolaislapsiksi, vaikka "pakolainen" tarkoittaa määritelmällisesti pakolaisstatuksen saanutta.

Lapset teeskentelivät vanhempiensa pakottamina, ja ruotsalaiset lääkärit ja hoitohenkilökunta kuten mediakin vaikenivat kollektiivisesti, kun taas epäilijät leimattiin äärioikeistolaisiksi.

Aiheeseen paneutunut vapaa toimittaja Ola Sandstig kirjoitti todistetuista huijauksista ja lasten väkivaltaisesta kohtelusta jo vuonna 2019, jolloin Yle kertoi siitä tuoreeltaan. Nyt sitten Hesarikin heräsi.

Helsingin Sanomat: Kadonneet lapset 6.4.2024

The New Yorkerin jutun jälkeen keväällä 2017 "kaikki meni ihan hulluksi".
"Aivan kuin kaikki olisi alkanut uudestaan", sanoo ruotsalainen toimittaja Ola Sandstig.

The New Yorkerin jälkeen tuli BBC.

Ruotsin mysteerisairaus.

Nyt kaikki ulkomailla halusivat kertoa lapsista. "Suunnilleen maailman jokainen uutistoimitus!"

Ola Sandstig luki itsekin The New Yorkerin jutun. Hän oli tietysti kuullut lapsista ennenkin. Mutta viime vuosina heistä ei ollut enää paljon puhuttu Ruotsissa.

"Yhtäkkiä näitä lapsia putkahteli esiin kaikkialla. Varsinkin Taalainmaalla."

Aihe alkoi kiehtoa häntä. Sandstig oli tuohon aikaan vapaa toimittaja. Hän sopi haastattelun tukholmalaisen lastenlääkärin kanssa.

Lääkäri kertoi hänelle, että "kaikki tiesivät".

Tiesivät? Miten niin "tiesivät"?

"Ajattelin, että voi paska, tämä on kiinnostavaa."

Ola Sandstigin juttu ilmestyi syksyllä 2019 Filter-aikakauslehdessä. The New Yorkerin artikkelista oli kulunut yli kaksi vuotta.

Sandstig ei ollut antanut periksi. Hän oli istunut kirjastossa ja lukenut tuhansia sivuja viranomaisraporttien tausta-aineistoja. Niiden sisällöstä ei ollut aikaisemmin kerrottu. Hän oli tehnyt tietopyyntöjä.

"Tästä tuli minulle pariksi vuodeksi pakkomielle."

Lopulta hän löysi kaksi entistä lapsipotilasta, jotka suostuivat haastatteluun.

Juttu aiheutti Ruotsissa valtavan kohun.

Mies ja nainen kertoivat, että heidän vanhempansa olivat pakottaneet heidät esittämään sairasta. Näin perheet olivat saaneet oleskeluluvan.

He olivat teeskennelleet.

Mies sanoi joutuneensa istumaan pyörätuolissa. Häntä ei päästetty ulos eikä kavereiden luo. Ennen lääkärin vastaanottoa ei saanut syödä eikä juoda. Täytyi näyttää sairaalta.

Hän kertoi rukoilleensa joka päivä, että joku huomaisi. Mutta kukaan ei huomannut. Hän sanoi yrittäneensä itsemurhaa.

Seurasi väittelyitä tv:ssä, kolumneja, debattia. Sandstig sai Tutkivien toimittajien Guldspaden-palkinnon. Hän alkoi kirjoittaa lapsista kirjaa.

Mutta häntä myös syytettiin. Sanottiin, että hänen kirjoituksensa oli eduksi äärioikeistolle.

Päinvastainenkin tulkinta toki oli mahdollinen: jos lasten vanhemmat olivat valmiita epätoivoisiin tekoihin, eikö maahanmuuttoa pitänyt helpottaa eikä kiristää?

Lastenlääkärien yhdistys kiirehti antamaan oman lausuntonsa:

Se, että manipulointia tapahtuu, ei poissulje sitä tosiasiaa, että luovuttamissyndrooma on tila, johon on monimutkaiset biologispsykososiaaliset syyt. Sitä ei voi selittää yksinomaan teeskentelyllä ja manipuloinnilla.

Lopulta Sosiaalihallitus päätti vetää takaisin kahdeksan vuotta vanhat hoito-ohjeet. Vuonna 2021 ne katosivat verkkosivuilta.

Ei ole tarpeeksi tieteellistä todistusaineistoa, se totesi.

Ola Sandstig laskee, että hänellä on todisteita 20 teeskennellystä tapauksesta. Ehkä 30:stä. Kaikkea on vaikea osoittaa aukottomasti.

Terveydenhuollon työntekijät ja poliisit ovat kertoneet hänelle kokemuksistaan: Toisinaan kesti oudon kauan, ennen kuin joku tuli avaamaan oven. Sängyn viereen oli saattanut unohtua sipsejä ja autokarkkeja. Skumbilar.

Tai asunnossa näkyi nukahtamislääkkeitä tai rauhoittavia. Imovanea, Rohypnolia.

Sandstigille on kerrottu ihmeparantumisista, kun perhettä on oltu palauttamassa. Lapsista, jotka lentokoneessa ovat syöneet ja juoneet. Perillä ei ole tarvittu pyörätuolia.

Tiedetään, että yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat eivät ole sairastuneet syndroomaan. Sairaita lapsia on ollut vain perheissä.

Sandstig puhuu myös lasten lihaksista. Lasten on kerrottu maanneen kuukausia liikkumatta. Silti lihakset eivät ole näyttäneet surkastuneen.

Lääkärit kiinnittivät tähän huomiota jo alussa. Kukaan ei osannut selittää asiaa.

"Olen aika varma, että suurin osa tapauksista on manipuloituja", Sandstig sanoo.

"Mutta eivät kaikki."

"En kuitenkaan enää usko syndroomaan kuten aluksi."

Psykiatrit suhtautuivat syndroomaan alun alkaen epäilevämmin kuin lastenlääkärit. Muutamat heistä kertoivat mediassa havainnoistaan.

"Teeskentely on ollut ennemminkin pääsääntö kuin poikkeus", eräs heistä sanoi.

"Mitään apaattisia lapsia ei ole koskaan ollutkaan", totesi toinen.

"On vain epätoivoisia vanhempia, lapsia ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka yhdessä ovat luoneet tämän."

Olihan siitä puhuttu. Aina välillä. Sanottu, että jotkut saattoivat teeskennellä.
Maahanmuuttovirasto oli väittänyt näin jo vuonna 2005. Se oli tehnyt poliisille useita rikosilmoituksia lasten pahoinpitelystä ja laiminlyönnistä. Mutta riittäviä todisteita ei ollut.

Kiivas poliittinen väittely kyllä oli syntynyt. Media haastatteli anonyymeja terveydenhuollon työntekijöitä. Nämä kertoivat lapsista, jotka olivat letkuruokinnassa mutta söivät salaa öisin.

Teeskentelyyn oli viitattu myös ministeriön raportissa vuonna 2006. Siinä mainittiin jopa Münchausen by proxy. Se on harvinainen oireyhtymä, jossa vanhempi esittää lapsen olevan sairas tai sairastuttaa tämän tahallaan.

Aihe oli arka ja kiusallinen. Siitä oli vaikea keskustella. Harva lääkäri uskalsi kertoa epäilyistään. Sellainen olisi tuntunut sydämettömältä. Ja sitä paitsi, onhan lääketieteessä asioita, joita ei kunnolla ymmärretä.

Kokemuksesta tiedetään, että tilanteisiin, joissa on paljon vaakalaudalla, liittyy suhteellisen paljon sairauden teeskentelyä, eräs lääkäri oli kirjoittanut Dagens Medicin -lehden debattipalstalle.

Life Overtakes Me valittiin Oscar-ehdokkaaksi. Toimittaja Ola Sandstig oli ällistynyt. Oscar-ehdokkuus suututti häntä. "Tiesin, että yksi tapaus siinä oli feikki."

Hän tarkoittaa juuri D:tä. Hän oli kuullut perheestä aikaisemmin. Tiesi, että tilanteessa oli jotain kummallista.

Hän kirjoitti Filter-lehteen uuden jutun, joka julkaistiin syksyllä 2021. Perheystävät kertovat nähneensä, miten D. leikki muiden lasten kanssa samaan aikaan, kun vanhemmat väittivät hänen olevan sairas. Ystävien mukaan D. tekeytyi sairaaksi vain, jos joku oli näkemässä. He puhuivat omilla nimillään.

Dokumentin ohjaajat eivät vastanneet Sandstigin haastattelupyyntöihin. Netflix esittää elokuvaa edelleen.

Lastenlääkäri Ingrid Segerberg oli järkyttynyt. Hän oli lukenut Ola Sandstigin tekemät haastattelut Filter-lehdestä. Kertomukset väkivallasta tyrmistyttivät häntä.

Hän oli kyllä ollut tietoinen, etteivät lapset olleet sairaita sillä tavalla kuin vanhemmat sanoivat. Mutta miksi hän oli ollut niin naiivi, ettei ollut koskaan ajatellut, että lapset saattoivat olla väkivallan uhreja.

Oli marraskuu 2020. Segerberg kirjoitti Läkartidningeniin.

Myös minä olen lääkärin työssäni kohdannut tapauksia, joita tuskin voi tulkita muuksi kuin vanhempien manipulaatioksi.

Kirjoitus synnytti keskustelua. Olivatko lääkärit osallistuneet lasten hyväksikäyttöön? Olleet mukana? Oliko heille tullut edes mieleen, että lapset pitäisi tutkia ilman vanhempien läsnäoloa?

Eräs lasten- ja nuortenpsykiatri vastasi Segerbergin kirjoitukseen: Voi, miten olen odottanut tätä.

Segerberg kertoo yhdestä tapauksesta:

Hoitokokouksessa käsiteltiin erään pojan tilannetta. Paikalla oli sote-ammattilaisia. Poika oli saanut oleskeluluvan, kaikki olivat iloisia. Sitten yksi osallistujista kertoi, mitä tapahtui, kun hän meni perheeseen kotikäynnille:

Hän ei ollut ilmoittanut tulostaan etukäteen. Ulkona hän oli nähnyt ikkunasta pojan leikkivän. Hän soitti ovikelloa ja astui sisään. Poika makasi liikkumatta sängyssä.

Kukaan palaverissa ei sanonut mitään, Segerberg kertoo. Myöhemmin asiasta ei keskusteltu.

Me, hän sanoo, loimme tilanteen, jossa vanhempien oli rationaalista esittää lastensa olevan sairaita.

"Aktiivisesti loimme."

"Tämän kanssa minun on ollut vaikeinta olla."

Monet muut eivät ole olleet valmiita samanlaiseen itsekritiikkiin. Mutta toimittaja Ola Sandstigin kirjoitusten jälkeen asiat muuttuivat. Uppsalan läänissä hoitokäytäntöä muutettiin.

Ei oleskelulupa ole hoitokeino, tutkijat kirjoittivat. Missä määrin luovuttamissyndrooma on seurausta Sosiaalihallituksen hoitosuosituksesta? he kysyivät.

Sosiaalihallitus ei ole vastannut. Se ei ole vastannut siihenkään, pitäisikö Ruotsissa tutkia, onko lapsia ja nuoria vahingoitettu.

Joitakin ruokittiin letkulla kuukausia. He olivat pitkiä aikoja pois koulusta. He eivät päässeet ulos eivätkä saaneet tavata kavereitaan.

Ola Sandstigin haastattelema 24-vuotias mies sanoi: "Isäni varasti lapsuuteni."

Parissakymmenessä vuodessa sairaita lapsia on ollut Ruotsissa noin tuhat.
Ola Sandstig kertoo tapauksesta, jota oli epäillyt lavastetuksi. Epäily vahvistui, kun hän sai videon, jossa sairaaksi väitetty tyttö oli hiihtämässä.

"Oli tavallaan kiva nähdä se."

"Tyttö oli pakotettu esittämään sairasta, mutta hänet kuitenkin vietiin joskus ulos."

Diagnoosi F32.3.A on edelleen ruotsalaisessa tautiluokituksessa.

"Kaikki tiesivät".

[Siili]

Asiantuntijat pitävät selvänä, että syndrooman taustalla on menneisyyden vakavat traumat. Se ei kuitenkaan ole estänyt viattomien lasten joutumista muukalaiskammoisten ryhmien hampaisiin. Lapsia ja vanhempia on syytetty milloin teeskentelystä milloin huumaamisesta.

Tuomo Yrttiaho

Maailmaa paossa: pakolaislasten oireyhtymä, Netflix

Helsingin Sanomat 17.6.2019

Toimittaja kieltäytyy hyväksymästä todennäköisintä selitystä samasta syystä kuin kutsuu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita lapsia itsepintaisesti pakolaislapsiksi, vaikka "pakolainen" tarkoittaa määritelmällisesti pakolaisstatuksen saanutta.

Tuomo Yrttiaho ei vaikuta agendajournalistilta, vaan ennemminkin jonkin sortin joka paikan höylältä, jolla teetetään vähemmän kunnianhimoisia artikkeleita, kuten tv-ohjelmien arviointeja.  Veikkaanpa, että hän tekee ne vasemmalla kädellä, myötäillen ohjelman narratiivia. Hän tuskin käyttää artikkelien kirjoittamiseen paljoa enempää aikaa kuin ohjelman katsomiseen. 

Oliskohan toimittajan asenne hieman samanlainen kuin erään hyvin vanhan ammatin harjoittajilla?

[Emo]

Apaattiset riistetyt kantiksetkaan eivät teeskentele. He ovat lakanneet lisääntymästä. Kuolevat pois.
Orjat loppuvat. Kyynel.

[Roope]

Tuomo Yrttiaho ei vaikuta agendajournalistilta, vaan ennemminkin jonkin sortin joka paikan höylältä, jolla teetetään vähemmän kunnianhimoisia artikkeleita, kuten tv-ohjelmien arviointeja.  Veikkaanpa, että hän tekee ne vasemmalla kädellä, myötäillen ohjelman narratiivia. Hän tuskin käyttää artikkelien kirjoittamiseen paljoa enempää aikaa kuin ohjelman katsomiseen. 

Lopputulos sama. Yrttiahokin maalaa, että vastakkain ovat "asiantuntijat" ja "muukalaiskammoiset ryhmät", siis hyvät ja pahat.

Valtamedian ja establishmentin suhtautuminen Ruotsin apatiahuijaukseen kuvaa myös suhtautumista maahanmuutosta, ilmastonmuutoksesta ja ns. vihreästä siirtymästä käytäviin keskusteluihin. Epämiellyttävää totuutta kartetaan kuin myrkkyä, ja siitä kertovat kivitetään.

[Siili]

Tuomo Yrttiaho ei vaikuta agendajournalistilta, vaan ennemminkin jonkin sortin joka paikan höylältä, jolla teetetään vähemmän kunnianhimoisia artikkeleita, kuten tv-ohjelmien arviointeja.  Veikkaanpa, että hän tekee ne vasemmalla kädellä, myötäillen ohjelman narratiivia. Hän tuskin käyttää artikkelien kirjoittamiseen paljoa enempää aikaa kuin ohjelman katsomiseen. 

Lopputulos sama. Yrttiahokin maalaa, että vastakkain ovat "asiantuntijat" ja "muukalaiskammoiset ryhmät", siis hyvät ja pahat.

Toki noin.  Mutta epäilyni on, että hän ei tehnyt sitä aatteen palosta, vaan siirsi juttuunsa suoraan ohjelman sanomaa.  Sen komppaaminen on paljon vähätöisempää kuin sen haastaminen.  Netflix luokittelee ohjelman kategoriaan tunteellinen. 

Miten on, kumpi on hyväksyttävämpi syy journalistiselle yksisilmäisyydelle, aatteen palo vai mukavuudenhalu?