Siirtolaisuus-Migration -lehti: Antti Kanniainen: Maahanmuutto ja turvallisuus

[Roope]

Antti Kanniainen: Maahanmuutto ja turvallisuus – kaksi teoreettista näkökulmaa

Artikkeli käsittelee kansainvälisen siirtolaisuuden ja
turvallisuuden välistä yhteyttä kahdesta eri näkökul-
masta. Ensiksikin selvitetään millaista lähestymista-
paa ns. turvallistamisteoria käyttää ja toiseksi, miten
inhimillisen turvallisuuden teorian avulla voidaan
tutkia siirtolaisuutta. Molemmat teoriasuuntaukset
pohjautuvat laajalle turvallisuuskäsitykselle. Teoriat
eroavat kuitenkin siten, että turvallistamisteoreettinen
tutkimus keskittyy diskurssianalyysiin, ja inhimillinen
turvallisuus ihmisten kohtaamiin konkreettisiin uhkiin
sekä käytännön tekoihin yksilöiden suojelemiseksi.
Turvallistamisteoriaa on käytetty paljon siirtolaisuus-
aiheisessa tutkimuksessa, inhimillistä turvallisuutta
ei juurikaan.

[...]

Maahanmuuton ja turvallisuuden yhteen niputta-
minen on riskialtista, vaikka sen tekisi vain teoreetti-
sella tasolla. Maahanmuuttoaiheiseen julkiseen kes-
kusteluun osallistuu henkilöitä, joiden mielestä maa-
hanmuutosta tai maahanmuuttajista ei saisi puhua ne-
gatiiviseen sävyyn. Toisaalta on olemassa henkilöitä,
joiden mukaan Suomeen muuttaa tai tänne "otetaan"
liikaa ulkomaalaisia tai ainakin vääränlaisia ihmisiä
(ns. maahanmuuttokriitikot, vrt. Hannula 2011). Näi-
den kahden ryhmän lisäksi on olemassa rasisteja, joi-
den mukaan jotkut ihmisryhmät ovat sinällään alem-
piarvoisia kuin oma etninen tai muu viiteryhmä. Kah-
den viimeksi mainitun ryhmän välinen raja on välillä
epäselvä (Förbom 2010).

Artikkelissani en ota henkilökohtaisesti kantaa
maahanmuuton puolesta tai vastaan, vaan esittelen
muiden tutkijoiden ajatuksia maahanmuuton ja tur-
vallisuuden teemasta. Maahanmuuttotutkimus on sii-
tä erityinen tieteenala, että se liittyy erittäin läheises-
ti politiikkaan, jopa päivänpolitiikkaan. Luonnollises-
ti kaikki yhteiskuntatieteelliset tutkimukset ovat jos-
sain määrin poliittisia, mutta uskon tällä alalla yhtey-
den olevan erityisen vahva. Jotkut maahanmuuttotut-
kijat eivät edes pyri esiintymään neutraaleina, vaan
heidän teksteistään voi melko suoraan lukea vallitse-
vien politiikkojen kritiikkiä ja teemaan liittyviä pa-
rannusehdotuksia.

[...]

Maahanmuuton ja turvallisuuden välisestä yhteydes-
tä on puhuttu koko kylmän sodan jälkeisen aikakau-
den ajan, mutta erityisesti 2000-luvun alun terrori-is-
kujen jälkeen. Maahanmuutto on mainittu valtioiden
turvallisuusasiakirjoissa muiden ilmiöiden rinnalla,
ja maahanmuuton nimeämistä turvallisuusuhkaksi on
myös paljon tutkittu. Tutkijoiden keskeinen viesti on,
että maahanmuuton uhkaa on vahvasti liioiteltu (Bigo
2002; Huysmans 2006). Toisin sanoen kansainvälinen
muuttoliike on heidän mukaansa turvallistettu perus-
teettomasti. Tutkijoiden mukaan syypäitä tähän ovat
sekä poliitikot, turvallisuuden ammattilaiset että me-
dia. Turvallistamisen tausta on kirjoittajien mukaan
paitsi laajentuneessa turvallisuuskäsityksessä, myös
maahanmuuton painopisteen siirtymisessä työsiirto-
laisuudesta turvapaikanhakijoihin ja sääntöjenvastai-
sesti rajoja ylittämään pyrkiviin ihmisiin (ns. paperit-
tomat tai laittomat siirtolaiset).

Tutkijoiden mukaan maahanmuutolla väitetään
olevan useita negatiivisia seurauksia. Esimerkiksi
Ayse Ceyhanin ja Anastassia Tsoukalan (2002) mu-
kaan maahanmuuttokeskustelu Yhdysvalloissa ja
Länsi-Euroopassa on keskittynyt neljän akselin ym-
pärille, jotka ovat sosioekonomia, turvallisuus, iden-
titeetti ja politiikka. Kaikkiin näihin liittyy maahan-
muuttovastainen puhe. Jef Huysmansin (2006) mu-
kaan tällainen puhe liittyy pelon ja luottamuksen jaka-
miseen, jossa vaikutusvaltaiset yhteiskunnalliset toi-
mijat luovat puheen tasolla "omaa tilaa", ja jaottelevat
ihmiset meihin ja muihin.

Huysmans esittää, että pelon ja luottamuksen ja-
kamisen lisäksi toinen tapa turvallistaa maahanmuutto
tapahtuu käytännössä hallitsemalla inkluusiota ja eks-
kluusiota (mukaan ottaminen vs. pois sulkeminen).
Tämä tarkoittaa rajavalvontaa, ulkomaalaisten palau-
tuksia ja käännytyksiä sekä esimerkiksi ulkomaalais-
ten rekisteröintiä kontrollin varmistamiseksi. Kolman-
neksi Huysmans nostaa esille sen, että turvallisuuspu-
he rakenteellistaa syrjäytymistä ja altistaa väkivaltaan.
Konstruktivistina Huysmans uskoo, että negatiivissä-
vytteinen julkinen maahanmuuttopuhe luo itsekin to-
dellisuutta ja vahvistaa siten uhkakuvia. Tämän takia
turvallisuustutkimuksen ei pitäisi Huysmansin mu-
kaan ottaa lainkaan kohteekseen maahanmuuttoa.

Didier Bigon (2002) mukaan humanitaarisen maa-
hanmuuton puolesta puhuminen on osa turvallista-
misprosessia. Hänen mielestään "todellisten" turva-
paikanhakijoiden erottaminen muista kansainvälisis-
tä siirtolaisista ja tiukka rajavalvonta jälkimmäisten
kontrolloimiseksi paljastaa uhkaolettaman. Bigo ni-
mittää maahanmuuttokontrollia ahdistuksen hallin-
noksi, millä hän viittaa juuri turvallisuusdiskurssiin.
Lisäksi Bigo väittää, että turvallisuuden ammattilaiset
niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla ovat omi-
neet turvallisuudesta huolehtimisen itselleen. Omaa
vaikutusvaltaansa kasvattaakseen he suurentelevat
uhkakuvia.

Toisaalta Christina Boswell (2007a; 2007b; 2009)
on kritisoinut edellä esitettyjä väitteitä. Hän on tun-
nistanut kolme maahanmuuton turvallistamista vas-
taan toimivaa tekijää. Ensinnäkin Boswell huomaut-
taa, että maahanmuuton leimaaminen turvallisuusuh-
kaksi voi olla ristiriidassa valtion muiden tehtävien
ja intressien kanssa. Esimerkiksi talouskasvu, vau-
rauden jakaminen ja ihmisoikeudet voivat kärsiä tur-
vallistamisesta. Toiseksi joissakin valtioissa voi olla
riskialtista puhua maahanmuutosta uhkana, jos ulko-
maalaisten kulku rajan ylitse ei ole hallinnassa. Täl-
löin huomio voisi liikaa kiinnittyä viranomaisille ja
poliitikoille epämiellyttävään asiaan, jolloin turval-
listaminen sotisi heidän intressiensä kanssa. Kol-
manneksi epätodenmukaiset väitteet maahanmuutos-
ta voivat Boswellin mukaan syödä valtaapitävien us-
kottavuutta.

[...]

Maahanmuuton ja inhimillisen turvallisuuden
välistä yhteyttä voidaan tarkastella joko siirtolaisiin
kohdistuvien tai heidän aiheuttamiensa uhkien kaut-
ta. Jälkimmäisiä on paljon pelätty ja pelätään edel-
leen länsimaissa, - paljolti turhaan, kuten turvallis-
tamisteoreettinen tutkimus on todennut. Usein pe-
lot pohjautuvat ennakkoluuloihin, puutteellisiin tie-
toihin tai suoranaiseen muukalaisvihaan. Kuitenkin
esimerkiksi eräissä kehitysmaissa naapurivaltiois-
ta konflikteja paenneet pakolaiset ovat voineet vai-
keuttaa paikallisväestön elinoloja (Whitaker 2002).
Tällaisia "massiivisia väestöliikkeitä" ei ole esimer-
kiksi Euroopassa pitkään aikaan koettu, eikä nykyis-
tä sääntöjenvastaista siirtolaisuutta sellaisena voi pi-
tää. Sen sijaan yli rajojen muuttamaan pyrkivien ja
varsinkin ilman viranomaisten myöntämiä lupia ul-
komailla oleskelevien tilanne on usein turvaton (vrt.
Viitanen ja Tähjä 2010).

Harald Kleinschmidt (2006a ja 2006b) esittää, että
itsenäisten valtioiden ajamat tiukat ulkomaalaispolitii-
kat ja rajakontrollit uhkaavat sekä siirtolaisten että kan-
salaisten inhimillistä turvallisuutta. Hänen mukaansa
ylirajainen muuttoliike on aina ollut luonnollinen osa
ihmisyyttä, ja siten rajojen legitimeetti on kyseenalai-
nen. Kleinschmidt kyseenalaistaa kokonaan valtioiden
laajalti tunnustetun oikeuden rajoittaa ihmisten liikku-
mista alueellensa. Hänen mukaansa muuttamaan pyr-
kivien ihmisten näkemykset valtioiden välisistä rajois-
ta poikkeavat voimakkaasti hallitusten näkemyksistä,
ja tämä vie pohjaa rajojen hyväksyttävyydeltä ja oi-
keutukselta. Kleinschmidt pitää turvapaikanhakijoita
ja pakolaisia kansainvälisten siirtolaisten haavoittu-
vimpana ryhmänä, mutta peräänkuuluttaa myös mui-
den ryhmien huomioimista. Hänen mukaansa siirto-
laisten inhimillisen turvallisuuden takaaminen vaati-
si "läpinäkyviä, tasa-arvoisia ja reiluja sääntöjä ja me-
nettelytapoja, jotka perustuvat laajalti hyväksytyille,
perustelluille ja kestäville periaatteille, joiden voidaan
olettaa olevan voimassa selvästi luvatun ajan" (Klein-
schmidt 2006b, 11).

Siirtolaisuus-Migration -lehti 3/2011

[Siili]

Artikkelissani en ota henkilökohtaisesti kantaa
maahanmuuton puolesta tai vastaan, vaan esittelen
muiden tutkijoiden ajatuksia maahanmuuton ja tur-
vallisuuden teemasta

Heh.  Kuinka ollakaan, esiteltyjen tutkijoiden näkemykset ovat melkoisen saman suuntaisia.  Eikö muunlaisia näkemyksiä ole, vai miksi artikkelissa ei käsitellä niitä?

[Roope]

Heh.  Kuinka ollakaan, esiteltyjen tutkijoiden näkemykset ovat melkoisen saman suuntaisia.  Eikö muunlaisia näkemyksiä ole, vai miksi artikkelissa ei käsitellä niitä?

Olihan siinä muiden näkemykset kyseenalaistava Christina Boswell. En tunne aihetta, mutta epäilemättä tuo turvallistamisteoria on lähinnä maahanmuuton rajoittamista ja ongelmien esille tuontia kaikin tavoin vastustavien konstruktivistien leikkikenttä. Muille keskustelusta keskustelemisella ei ole kovin paljon annettavaa.

[l'uomo normale]

Uudet termit turvallisuuspuhe ja maahanmuuttopuhe nousseet vanhan tutun vihapuheen rinnalle. Tuo "puhe" voitaisiin tarpeettomana kieltää ja jopa kriminalisoida sivistynyttä diskurssia häiritsemästä.

[Toni R Jyväskylästä]

Tää vaurauden jakaminen tulee aina välillä esille ja se ilmeisesti tarkoittaa taikaseinää?

[Joe]

My name is Harald KLEINSCHMIDT, Ph.D. I am a Professor at GSIPE as well as being affiliated with the Institute of Social Sciences at the University of Tsukuba, Tsukuba, Japan.

Kiva huudella sieltä Japanista, maailman tiukinta siirtolaispolitiikkaa harjoittavasta valtiosta.

Euroopassa rajat laittomia, heh...

[Maastamuuttaja]

Mitähän turvallisuusteorian käsikirjaa Kanniainen suosittelisi ryhmäraiskauksen uhreille, kauniiseen kukkakimppuun sidottuna?

[Ystävä]

Aikamoista, tuota, paskaa. Näiden tyyppien apurahat voisi lahjoittaa laittomille siirtolaisille.