2012-04-21 YLE: Anti-terrorismin sydämessä

[juge]

Pariisin terrorismin vastaisen tuomioistuimen tutkintotuomari Marc Trevidic kirjoitti viime vuonna ilmestyneessa kirjassaan 'Anti-terrorismin sydämessa' siitä, miten Ranskassa on toimittu terrorismin vastaisessa työssä viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Ranska oli aina maaliskuuhun asti välttynyt pitkään terroiskuilta maaperällään. Trevidic kertoo salaisista operaatioista, terrorismin luonteen muuttumisesta ja siitä ääri-islamilaisesta mentaliteetista, jonka hän näkee uhkaavan vapausarvojamme.

[...]

Vuoden 2006 tienoilla alkoi Trevidicin mukaan kehitysvaihe terrorismissa, jota pitääkin kutsua enemmän humaaniksi kuin
tekniseksi. Kyseessä on tämä Toulouse'ssakin jo nähty ilmiö eli nuorison syvän vakaumuksen ja rehellisyyden kapina, joka kääntyy arvaamattomaksi terrorismiksi.

Trevidic on nähnyt aitiopaikalta eli tiedustelua auttavalta terrorisminvastaisen tuomioistuimen kokemuksista, kuinka täysin tyhjästä tiedustelun kannalta ilmestyi nuoria, jotka olivat valmiita lahtemään taistelemaan Irakiin. Tiedusteluanalyysien pohjalta Trevidic katsoo ensimmäisen uuden opetuksen olleen se, että integraatio ranskalaiseen yhteiskuntaan ei olekaan riittävä jarru ja että uskonnollisella sitoutumisella on enemmän painoa kuin 'kansallisella identiteetilla'.

[...]

http://yle.fi/radio1/asia/puheenvuoroja/anti-terrorismi_35419.html?ref=leiki-es

[Roope]

Britannia ei asettanut ensimmäistakään estettä Algerian äärijarjestön GIA:n edustajien maahantulolle tai heidän sananvapaudelleen profetoida Ranskassa kielletyssä Al-Ansar -lehdessä tavoitteitaan. Jo vuonna -94 lehdessä kirjoitettiin, ' että kiistämätön voimamme on tappaa ranskalaisia kristittyjä' ja seuraavana vuonna varoitus 'de Gaullen pojille, etta pitäkää varanne - olemme selkänne takana ja leikkaamme kurkkunne niin maassa, merellä, ilmassa kuin vuorilla ja aavikoilla'. Nämä Londostanin huligaanit löysivät Finsbury Parkin ja Baker Streetin moskeijat kuin unelmansa. Juhlituimmat johtajat olivat Abou Hamza ja Abou Qatada. Londostanin saarnamiesten puheet innoittivat nuoria muslimeja samalla tavalla kuin toista sukupolvea beatlesit ja rolling stonesit."

Marc Trevidic muistuttaa eurooppalaisten vapaaehtoisten tulleen rekrytoiduksi Lontoossa afgaanileireille. Khaldenissa, Khostissa ja Darountassa taisteluoppinsa saaneita ei vuosien -95-2001 -välillä juurikaan seurattu, vaikka he kulkivat Britannian ja Afganistanin väliä ja suunnitteleivat terroritoimia. Trevidic ei väitä, etteikö Britannian tiedustelupalvelu MI5 olisi tehnyt mitään, mutta vallalla ollut asenne 'wait and see' johti toimimattomuuteen, koska omalla maaperällä ei mitään ollut tapahtunut .

[...]

Eurooppalaisten perusongelma on kuvitella, että kauhu on epätodellinen, jollakin tapaa mahdoton. Uskomme todellakin johonkin suojapaikkaan maailmassa jossa vain joskus viattomat kärsivät. Sotaa rauhan aikana ei osata kuvitella. Ajatustapamme ongelmallisuus on tarkalleen seurausta tästä hypystä neljänteen ulottuvaisuuteen. Nuoret muslimit haluavat jättää suojatun ja välinpitämättömän maailman kohdatakseen maailman, jota he eivät voi kuin kuvitella. Mukavuus käyttää heidän uskoaan, rukoukset eivat riitä sammuttamaan heidän janoaan toimintaan ja heidän täpötäyttä palavaa uskonnollista intoaan. Mutta he putoavat rikollisten käsiin. Ja nämä rikolliset seuraavat strategiaa, jossa ei ole mitään humanistista.

Tällä hetkellä Ranskan maaperällä on ryhmiä, joilla ei ole mitään todellisia yhteyksia Al-Qaidaan ja Al-Zarkaoui'hin. Se synnyttää uudenlaisia näkymiä valvonnan ja pidattämisen suhteen. Kun nama ryhmät syntyvät 'valvotulla alueella', tilanne on kontrollissa. Mutta kaikki on toisin, kun kutsumus syntyy spontaanisti eri puolilla Ranskaa. Opiskelijat, joskus hyvinkin edistyneellä tasolla vaikkapa Montpelierissa ja Tourissa tai sitten nuoret toimettomat muslimit Toulouse'issa saavat päähänsä lähteä auttamaan irakilaisveljiaan. Nämä nuoret ovat tarpeeksi motivoituneita hylkäämään kaiken lähteäkseen tappamaan - joskus taistelemaan amerikkalaisia vastaan, mutta usein räjäyttämään itsensä naisten ja lasten keskellä tyydyttääkseen sunnilaista Al-Qaidan maailmannäkemystä."

Synkkää tekstiä.

[chacha2]

Väärät paperit puolestaan ovat kulmakivi terrori-iskuja suunniteleville. Kaksoiskansalaispassit mahdollistavat väärien paperien tuplaamisen. Mutta identiteerin kätkeminenkään ei riitä, muistuttaa Trevidic. On sulaudutava lavasteisiin ennen iskuja. Tämä taiteenlaji mahdollisti myös syyskuun yhdennentoista onnistumisen.

Trevidic muistuttaa iskujen tekijoiden eläneen pitkaan vieraassa maassa tämän maan tapojen mukaan niin hyvässä kuin pahassa,
mutta omien uskonnollis-kulttuuristen tapojen vastaisesti.

"Lahjakkaimmille vastustajillemme väärät paperit kulkevat käsi kädessä vaaran elämäntavan kanssa. Vaarallisimpia eivät ole ne, jotka huutavat 'Allah Akbar' ennen iskuaan, vaan ne, jotka eivät koskaan iske ja jatkavat terroritoimiaan mahdollisimman pitkään. He ovat suunnittelijoita, täysin integroituneita. Omassa työssäni en ole heitä montaakaan kohdannut, mutta he ovat tehneet minuun paljon suuremman vaikutuksen kuin nämä kiihkomieliset, joiden kasvoilta ilman mitään vaikeutta voi lukea vihan. Attentaatin
ennakoiminen ei ole pikku-juttu silloin kun kyseessä ovat yksilöt, jotka käyvät töissä, juovat, juhlivat ja tanssivat, harrastavat rakkaussuhteita ja jotka varmasti eivät vieraile moskeijoissa.

Viranomaiset pitäisivät siis olla tarkkoja esim hukattujen passien kanssa, mutta Ruotsissa vuodessa hukataan 250 000 passia, Suomessa noin 5 000.
http://hommaforum.org/index.php/topic,65058.msg893884.html#msg893884