Suomi 2012 on kommunistinen EU markkinatalous

[siviilitarkkailija]

Kuka on käynyt oikeasti kommunistisessa valtiossa? Kommunistinen valtio on hyvin mielenkiintoinen ja omituinen järjestelmä jossa ihmisten ruokkiminen oli yhtäältä valtion ja toisaalla rikollisjärjestöjen toimenkuva. Koska ne joilla on ruokaa kommunistisessa järjestelmässä olivat kansanvihollisia. Kommunistiseen järjestelmään kuului systemaattinen ihmisten nälässä pitäminen mitä lohdutettiin yksittäisten elintarvikkeiden ylituotannolla.

Kommunistisen internationaalin tarkoituksena on maailmanparannus omien kansalaisten kustannuksella. Suomessa, 2012, on tätä arvopohjaa vasten tarkasteltuna yksi maailman kommunistisimmista hallituksista. Ainoa mikä erottaa suomalaisen kollektiivikommunistisen hallinnon perinteisistä yksipuoluekommunistien hallituksista on jälkimmäisten rakkaudella vaalima sukudynastia.

Erityisesti merkillepantavaa on kommunistisesti johdettujen valtioiden suhde uskontoon ja yksilöön. Uskonnot eivät ole kommunistisessa järjestelmässä yhtäläisesti arvioituja vaan eriarvoisia. Yksi uskonto on parempi kuin toinen. Erityisesti sellainen jonka avulla kommunistisen järjestelmän johtajat katsovat voivansa hallita ihmisiä paremmin.

Kommunistinen tuotantotalous on sekin erityisen mielenkiintoinen ja hauska, varsinkin kun sitä verrataan ympäristönäkökulmasta. Muodollisesti ja lakiteknisesti kommunistinen markkinatalous on maailman ympäristöystävällisin ja tuotanto- ja kustannustehokkain. Araljärven vesillä tuotettu puuvillapaita oli varmasti maailman ekologisin, ainakin jos asiaa kysyy suomalaiselta järjestelmänkannattajalta. Harmillista että kyseiset vedet ovat kadonneet kuin tuotantotalousjärjestelmä puuvillavaatteiden ympäriltä. Ideat ja pyrkimykset eivät ole kadonneet. Ne ovat tulleet eurooppaan, Suomeen,  jäädäkseen. Toisaalta 70 vuotta ympäristö- ja luonnonsuojelupoliittisia pyrkimyksiä on aika pitkä itsensärankaisuaika mille tahansa ihmisryhmälle, jopa venäläisille.

Elämme herran vuotta 2012, (herraa ei saisi uskonto- ja seksuaalivihamielisista valvontapyrkimyksistä johtuen edes mainita). Valmistaudumme juhlimaan kristilliseen uskontoon  liittyviä vapaita vihamielisesti tai parhaimmillaan neutraalisti suhtautuvan hallinnon alaisuudessa. Tai oikeammin vapaapäiviä joiden sisältö ja käsitys ovat ristiriidassa poliittisesti puolueellisen elämänkatsomusopin kanssa. Mutta miten tämän päivän Pohjoinen EU Suomi 2012 vertautuu sitten vaikkapa Neuvostoliiton läntisiin baltianmaihin 1974?   Virallisten tilastojen mukaan kaikki on molemmissa maissa ihan yhtä hyvin ja ihmisillä on ihan yhtä hyvä olla. Kummassakaan paikassa ei jouluna riittänyt voita kaikille ja nyt on kananmunat loppu. Neuvostoliittoon kuuluvassa baltiassa sai ostokuponkeja vastaan Araljärven katoavilla vesillä kasvatettuja puuvillaa ja Suomessa lähimarketista saa indonesialaista tonnikalaa. Logistisesti saavutukset vastaavat  toisiaan...ja myös ympäristönsuojelun kannalta. Odotamme vain hallituksen viisivuotis- tai kvartaalikauden lupauksia uudesta uljaasta huomisesta jolloin kananmunat palaavat takaisin kauppoihin. Tapahtuu luultavasti heti kun korporaatiokommunistit ovat omalla itsetuhoisella tavallaan syöneet valtion ympäriltään olemattomiin...