Petoeläimet, metsästys ja salakaadot

[Pliers]

Esimerkiksi Lauri Kontron näkemyksiä ei siis paljon kannata kuunnella? Ukkohan asuu Helsingissä, joten eihän se voi mistään mitään tajuta.

lauri on saanut tietonsa niiltä, jotka ovat paikan päällä, siis susialueilla, joten eiköhän hän tiedä asiat paremmin kuin sinä.

Yritätkö siis sanoa, ettei asuinpaikalla kuitenkaan ole väliä, jos tietoa on? Käykö oikea faktoihin perustuva tieto? Tieto, jonka voi lähteillä osoittaa todeksi? Vai kelpaako ainoastaan susihysteerikkojen mielipide oikeaksi tiedoksi? Laurin olisi syytä harkita pientä lähdekritiikkiä, kuten sinunkin.

[cassius ali]

Jälleen aikamoista skeidaa ! Haavoitettu susi ei koskaan muutu yhtäkkiä vaaralliseksi, vaan se yrittää kaikin voimin vetäytyä piiloon omiin oloihinsa ja hoitelemaan haavojaan. Ja jos ei pysty toipumaan niin yleensä kuolee piiloonsa.

Sinulla on uskomaton kyky välillä kirjoittaa todella järkevästi, ja välillä aivan pehmeitä.
Petoeläin on haavoitettuna vaarallinen.

Lukuisat sudenmetsästäjien ja pannoittajienkin kokemukset todistavat, että havoittunut taikka uupunut susi ei juuri koskan käänny takaa-ajajaansa vastaan vaan alistuu yleensä tyynesti kohtaloonsa.

Jaa, onko noin. Voisinko saada nähdä nämä lukuisat lausunnot?

Ja varsinkin ns. jatkuvalla sääännöllisellä metsästyksellä (tietysti kiintiöidyllä,  luvanvaraisella ja kohdennetulla) moraalikasvatetut sudet, joiden geneettiseen ja opittuun käytökseen sisältyy ihmisen välttäminen aina ja kaikissa tilanteissa, eivät koskaan muutu vaarallisiksi, olivatpa nälissään taikka haavoittuneita. Ne saattavat kuolla nälkään taikka haavoihinsa, mutta eivät muutu ihmiselle vaarallisiksi.

Taidat keksiä tätä sitä mukaa kuin suollat tekstiä.

Tämä ei tietystikkään tarkoita sitä, etteikö haavoittamisia ja nälkiintymisiä tulisi vältttää viimeiseen saakka, tietysti niitä tule aina välttää viimeiseen saakka. Vaan tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus omilla toimenpiteillään, säännöllisellä ja oikein järjestetyllä metsästyksellä ohjailla susikantaa sekä geneettisten ominaisuuksien, että opitun käyttäytymisen kautta sellaiseen toimintaan, että sudet välttävät ihmisiä ja ihmisasutuksia viimeiseen saakka kaikissa olosuhteissa.

Olen pariin kertaan sinulle selittänyt, miten eläimen oppiminen tapahtuu. En aio enää sitä sinulle toistaa, koska ilmiselvästi olet niin oman teoriasi lumoissa, että toistaminen olisi ajan hukkaa.

Kyllä tässä pätevämpi selitys tähän ongelmaan on varmaan se, että siellä tulkintapäässä taitaa olla aikamoisia aukkoja tiedoissa, jos kohta kyllä jotain oikeaa tietoakin.
Aina silloin kun tekstini sattuu sellaiselle kohdalle "Pliersin" järjenjuoksua, jossa hänellä sattuu tuo ammottava aukko olemaan, niin se tuntuu hänestä  käsittämättömältä. Mutta taas silloin kun tekstini sattuu sinne "Pliersinkin" hallussa olevan oikean tiedon kohdalle, niin se tuntuukin järkevältä. Mutta tämä puute on kyllä korjattavaissa ja tietysti sillä tavoin, että arvon "Pliers" suostuu täyttämään noita aukkoja ja hankkii lisää oikeaa tietoa, eikä tietystikään niinpäin, että se jolla tietoa on enempi, alkaisi kirjoitella tyhmyyksiä.

Kaikki petoeläimet eivät suinkaan ole haavoitettuna vaarallisia, tämä on tyypillinen klisee, elikkä tyhjänpäiväinen mihinkään perustumaton, mutta sitäkin yleisempi hokema, joita arvon "Pliersin" tekstit suorastaan vilisevät. Karhu ja monet ulkolaiset petoeläimet saattavat kyllä olla haavoitettuna vaarallisia ja käydä raivolla ihmisen kimppuun ja raadella hengiltä. Susi sensijaan ei käy ahdistajansa kimppuun juuri koskaan. Päinvastoin susi on tunnettu metsästäjien ja pannoittajienkin kokemuksissa juuri tyypillisesti sellaisena petona, joka alistuu tyynesti kohtaloonsa. Ahdistettun tai haavoitettun suden suorittamia kimppuunkäymisiä tunnetaan äärimmäisen vähän.   

Noitten lukuisten sudenmetsästäjien ja pannoittajien kokemuksista viittaan tuohon edelliseen lausumaan. Ken etsii hän löytää (ehkä ei välttämättä kuitenkaan sieltä tuturisuden sivuilta).

Täytyy myöntää, että olen suorastaan kiihkeän utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta tiedosta, mikä liittyy eläinten käyttäytymiseen ja oppimiskykyyn ja oppimisen mekanismeihin ja yleensä eläinten kognitiivisiin prosesseihin.  Aina sitä vaan uutta tietoa jossain määrin lisää löytyykin, ei kuitenkaan näiltä sivuilta (nämäthän on vain tällaisia keskustelupalstoja) ja kaikkein vähiten arvon "Pliersin " teksteistä, vaan alan julkaisuista. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kehittyneimmät eläimet (joita petoeläimetkin ovat) ovat huomattavan paljon kehittyneimpiä, yksilöllisempiä, älykkäämpiä, itsestääntietoisempia ja oppimiskykyisempiä kuin aikaisemmin on oletettu. Lorenzin vaistoteoriat on vain aivan yksi pikku alkuaste ja nykyisin pelkkä sivujuonne eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa.

Siten esim. on täysin selvää, että susilaumassa vanhemmat ja kokeneemmat sudet, erityisesti arvovaltaisin alfapari, kykenee siirtämään muulle laumalle ja pennuileen hallussaan olevaa informaatiota. Ja tietysti suden kaltaisen sosiaalisen vilieläimen kannalta lauman elinkyvyn ja hengissäsäilymisen kannalta olennaisinta tietoa on sekä ravinnonhankkimiseen, että lauman turvallisuuteen liittyvä tieto.

Näin ollen on itsestäänselvää, että Suomenkin susikantaa on mahdollista säännöllisellä, jatkuvalla, tarkoin säädellyllä, valikoivalla, oikein kohdennetulla ja - mitoitetulla metsästyksellä kehittää siihen suuntaan, että sudet eivät missään olosuhteissa, ei edes nälkiintyneinä, haavoittuneina eikä vammautuneina hakeudu ihmisen, karjan eikä asutusten läheisyyteen eikä varsinkaan käyttäydy aggressiivisesti.

Tällaisia ihmisen kannalta "hyvinkäyttäytyviä" susia Suomeen kyllä hyvinkin se 20 laumaa ja 300 yksilöä mahtuisi, eikä niitä ihmiset kokisi miksikään ongelmaksi.

[EL SID]

Kyllä nyt pengotaan todella pohjalta. Varmaan ymmärrät, ettei lupa olisi mennyt läpi, KOSKA PERHON ALUEELLA EI OLE OLLUT SUSIEN AIHEUTTAMIA VAHINKOJA TAI VAARATILANTEITA. Kaatoluville ei ollut perusteita, mutta eipä niitä oltu haettukaan.

Jos sitä, että susilauma uskaltautuu pihoihin, ei pidetä perusteena, niin ei se ole perholaisten vika.

Eikä se ole vaaratilanne, jos eläin kulkee pihan läheltä tai edes läpi.

ai noinko ne tekevät disneyn ohjelmissa? todellisuus on kuitenkin tosenlainen. Perustelin jo sen edellisessä vastauksessa, mutta voin kuitenkin liimata sen tähän: Jos susi toipuu, se muistaa kyllä ihmisen hajun ja osaa yhdistää sen kipuun.

Kerropa sinä, kun sinulla näyttävät nuo mielikuvitusjutut olevan hallussa.

Ok, sovitaanpa, että olet oikeassa. Miten selität sen, että melkein kaikista luvallisesti kaadetuista Eviraan lähetetyistä susista, esimerkiksi Yläneen lauman alfa-naaraasta, on löydetty kapseloituneita hauleja? Sinun kaltaisesi ovat yrittäneet esittää, että juuri tuo naaras oli opettanut koko laumansa, josta muuten oli todella vähän harmia, ruokailemaan ihmisten takapihoilla. Eikö se edes haavoittaminen ole lisännyt sen "ihmispelkoa"?

susi, joka kulkee ihmisten pihan läpi, ei pelkää ihmistä, joten susi on vaaraksi. periaatteesssa tässä tapauksessa riittäisi "ajattaminen", eli sutta tai laumaa ajettaisiin vain takaa, jolloin se oppisi pelkäämään ihmistä, mutta kun laki kieltää senkin. On vaan varmempaa päästää susi pois päiviltä, kun kerran muutenkin "tehdään laittomuuksi".

ei salametsäjien käyttämistä luodit ehdi koteloitua, vaan susi joka saa sellasen osuman, kuolee. kun kyse on hauleista, tulee lähinnä mieleen haulikko ja sorsanmetsätys. olisiko joku itsepuolustukseksi paukauttanut liian lähelle tullutta sutta?
tällöin sudelle ei jää mielikuvaa ajojahdista ja vaarasta, vaan on oppinut lähinnä pelkäämään yksityisiä ihmisiä.

[EL SID]

Esimerkiksi Lauri Kontron näkemyksiä ei siis paljon kannata kuunnella? Ukkohan asuu Helsingissä, joten eihän se voi mistään mitään tajuta.

lauri on saanut tietonsa niiltä, jotka ovat paikan päällä, siis susialueilla, joten eiköhän hän tiedä asiat paremmin kuin sinä.

Yritätkö siis sanoa, ettei asuinpaikalla kuitenkaan ole väliä, jos tietoa on? Käykö oikea faktoihin perustuva tieto? Tieto, jonka voi lähteillä osoittaa todeksi? Vai kelpaako ainoastaan susihysteerikkojen mielipide oikeaksi tiedoksi? Laurin olisi syytä harkita pientä lähdekritiikkiä, kuten sinunkin.

mikä tieto on oikeaa: ihmisiä susille mielellään syöttävät vetoavat siihen että riista ja kalataulen tutkimuslaitoksen mukaan susia on 150-160, kun tas asiasta paremmin perillä olevan metsästäjäliiton mukaan susia on 360.
Itse pidän metsästäjäliiton laskelmia oikeana, vedoten juuri siihen, että he ovat "etulinjassa" ja tietävät tilanteen paremmin, kuin helikopterista käsin tehtyjen laskemien mukaan päättävät toimistobyrokraatit.

[Pliers]

..., että arvon "Pliers" suostuu täyttämään noita aukkoja ja hankkii lisää oikeaa tietoa, eikä tietystikään niinpäin, että se jolla tietoa on enempi, alkaisi kirjoitella tyhmyyksiä.

Arvon Pliers yrittää...

Eläimen oppiminen on kokemusperäistä. Argumenttini on ollut jotakuinkin se, että metsästämällä opettaminen on niin pitkissä puissa, ettei sitä oikeastaan voi pitää järkevänä. Aloitetaan siitä, miten metsästämällä voitaisiin "opettaa" jotain lajia. Voinemme olla yhtä mieltä siitä, ettei kuollut eläin ehdi oppia mitään, josta sille olisi jatkossa hyötyä. Metsästämällä voi teoriassa "opettaa" jollekin lajille tiettyjä ominaisuuksia suosimalla niitä. Tässä tapauksessa, jos uteliaisuutta pidettäisiin ongelmana, poistettasiin uteliaita yksilöitä, ja arat yksilöt jätettäisiin henkiin. Erittäin pitkän ajan ja useiden sukupolvien päästä kanta olisi muuttunut aremmaksi ja vähemmän uteliaaksi. Tämän lähestymistavan ongelma on se, että siihen vaadittava aika on todella pitkä, oletettavasti vähintään satoja vuosia. Lisäksi Suomen kanta on niin pieni, ettei se geneettisesti kestäisi tämän kaltaista "opetusta". Metsästämällä opettaminen on siis teoriassa mahdollista, muttei nykytilanteessa mahdollista.

Eläin yksilöä voidaan opettaa aiheuttamalla sille käytöksestä ja olosuhteista riippuvia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Skenaario, jossa eläin haavoittuu, ja siten saa negatiivisen kokemuksen voisi olla yksi teoreettinen vaihtoehto. Siinä vain on pari ongelmaa. Haavoittaminen ei voi olla metsästyksen tarkoitus. Toisaalta ei voida tietää, mihin eläin negatiivisen kokemuksen yhdistää. Ei ole lainkaan varmaa, mihin eläin negatiivisen kokemuksen yhdistää. Elein ei välttämättä kykene yhdistämään matkan päästä ammuttua luotia tai haulia ihmiseen. Se ei siis välttämättä ymmärrä ihmisen aiheuttaneen negatiivisen kokemuksen, vaikka se vain haavoittuisi ja selviäisi haavoittumisesta. Tämäkin vaihtoehto on siis lähinnä teoreettinen.

Ainoa tapa opettaa eläintä olisi ottaa se kiinni ja aiheuttaa sille negatiivinen kokemus eläintä tappamatta tai aiheuttamatta sille tarpeetonta kärsimystä ja, jonka se taatusti osaa yhdistää ihmiseen. Tämä tarkoittaisi lähinnä häkkipyytämistä, ja eläimen pakoon päästämistä. Jo häkki on villieläimelle stressaava, mutta sitä voitaisiin irtipäästötilanteessa ampua kumiluodilla tai suolapanoksella. Värikuulapatruuna sattuu myös julmetusti. Tästä tietysti jäisi puuttumaan se tappamisen riemu...

Kaikki petoeläimet eivät suinkaan ole haavoitettuna vaarallisia, tämä on tyypillinen klisee, elikkä tyhjänpäiväinen mihinkään perustumaton, mutta sitäkin yleisempi hokema, joita arvon "Pliersin" tekstit suorastaan vilisevät.

Jos luit tekstini, en missään väittänyt suden käyvän ampujansa kimppuun. Suden vaaralliseksi muuttuminen perustuu juurikin siihen tosiseikkaan, ettei se välttämättä enää kykene saalistamaan sille luontaista riistaa. Tällöin sen tulee löytää helpompaa ravintoa, tai ryhtyä jopa epätoivoisiin tekoihin. Tämä ei siis suoraan tarkoita suden muuttuvan vaaralliseksi ihmiselle. Se voi muuttua vaaralliseksi esimerkiksi kotieläimille.

..., vaan alan julkaisuista. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kehittyneimmät eläimet (joita petoeläimetkin ovat) ovat huomattavan paljon kehittyneimpiä, yksilöllisempiä, älykkäämpiä, itsestääntietoisempia ja oppimiskykyisempiä kuin aikaisemmin on oletettu. Lorenzin vaistoteoriat on vain aivan yksi pikku alkuaste ja nykyisin pelkkä sivujuonne eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa.

Olen todennäköisesti lukenut samat jutut. Susi on huippuälykäs, sitä en ole kiistänyt. Se on sosiaalinen peto, joten sen täytyy olla.

Siten esim. on täysin selvää, että susilaumassa vanhemmat ja kokeneemmat sudet, erityisesti arvovaltaisin alfapari, kykenee siirtämään muulle laumalle ja pennuileen hallussaan olevaa informaatiota. Ja tietysti suden kaltaisen sosiaalisen vilieläimen kannalta lauman elinkyvyn ja hengissäsäilymisen kannalta olennaisinta tietoa on sekä ravinnonhankkimiseen, että lauman turvallisuuteen liittyvä tieto.

Tämä pitää paikkansa, vaikkei mekanismi olekaan selvillä. Ne voivat kuitenkin opettaa pennuilleen vain sen, minkä ne osaavat. Emme myöskään tiedä, mitä ne pitävät tärkeinä. Oletettavasti nämäkin seikat riippuvat susiyksilöistä ja laumoista. Sudet eivät kuitenkaan iltanuotiolla tarinoi lapsilleen, vaan myös ne oppivat ainoastaan kokemusten kautta tilanteiden tullessa vastaan.

[EL SID]

Jälleen aikamoista skeidaa ! Haavoitettu susi ei koskaan muutu yhtäkkiä vaaralliseksi, vaan se yrittää kaikin voimin vetäytyä piiloon omiin oloihinsa ja hoitelemaan haavojaan. Ja jos ei pysty toipumaan niin yleensä kuolee piiloonsa.

Sinulla on uskomaton kyky välillä kirjoittaa todella järkevästi, ja välillä aivan pehmeitä.
Petoeläin on haavoitettuna vaarallinen.

Lukuisat sudenmetsästäjien ja pannoittajienkin kokemukset todistavat, että havoittunut taikka uupunut susi ei juuri koskan käänny takaa-ajajaansa vastaan vaan alistuu yleensä tyynesti kohtaloonsa.

Jaa, onko noin. Voisinko saada nähdä nämä lukuisat lausunnot?

Ja varsinkin ns. jatkuvalla sääännöllisellä metsästyksellä (tietysti kiintiöidyllä,  luvanvaraisella ja kohdennetulla) moraalikasvatetut sudet, joiden geneettiseen ja opittuun käytökseen sisältyy ihmisen välttäminen aina ja kaikissa tilanteissa, eivät koskaan muutu vaarallisiksi, olivatpa nälissään taikka haavoittuneita. Ne saattavat kuolla nälkään taikka haavoihinsa, mutta eivät muutu ihmiselle vaarallisiksi.

Taidat keksiä tätä sitä mukaa kuin suollat tekstiä.

Tämä ei tietystikkään tarkoita sitä, etteikö haavoittamisia ja nälkiintymisiä tulisi vältttää viimeiseen saakka, tietysti niitä tule aina välttää viimeiseen saakka. Vaan tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus omilla toimenpiteillään, säännöllisellä ja oikein järjestetyllä metsästyksellä ohjailla susikantaa sekä geneettisten ominaisuuksien, että opitun käyttäytymisen kautta sellaiseen toimintaan, että sudet välttävät ihmisiä ja ihmisasutuksia viimeiseen saakka kaikissa olosuhteissa.

Olen pariin kertaan sinulle selittänyt, miten eläimen oppiminen tapahtuu. En aio enää sitä sinulle toistaa, koska ilmiselvästi olet niin oman teoriasi lumoissa, että toistaminen olisi ajan hukkaa.

Kyllä tässä pätevämpi selitys tähän ongelmaan on varmaan se, että siellä tulkintapäässä taitaa olla aikamoisia aukkoja tiedoissa, jos kohta kyllä jotain oikeaa tietoakin.
Aina silloin kun tekstini sattuu sellaiselle kohdalle "Pliersin" järjenjuoksua, jossa hänellä sattuu tuo ammottava aukko olemaan, niin se tuntuu hänestä  käsittämättömältä. Mutta taas silloin kun tekstini sattuu sinne "Pliersinkin" hallussa olevan oikean tiedon kohdalle, niin se tuntuukin järkevältä. Mutta tämä puute on kyllä korjattavaissa ja tietysti sillä tavoin, että arvon "Pliers" suostuu täyttämään noita aukkoja ja hankkii lisää oikeaa tietoa, eikä tietystikään niinpäin, että se jolla tietoa on enempi, alkaisi kirjoitella tyhmyyksiä.

Kaikki petoeläimet eivät suinkaan ole haavoitettuna vaarallisia, tämä on tyypillinen klisee, elikkä tyhjänpäiväinen mihinkään perustumaton, mutta sitäkin yleisempi hokema, joita arvon "Pliersin" tekstit suorastaan vilisevät. Karhu ja monet ulkolaiset petoeläimet saattavat kyllä olla haavoitettuna vaarallisia ja käydä raivolla ihmisen kimppuun ja raadella hengiltä. Susi sensijaan ei käy ahdistajansa kimppuun juuri koskaan. Päinvastoin susi on tunnettu metsästäjien ja pannoittajienkin kokemuksissa juuri tyypillisesti sellaisena petona, joka alistuu tyynesti kohtaloonsa. Ahdistettun tai haavoitettun suden suorittamia kimppuunkäymisiä tunnetaan äärimmäisen vähän.   

Noitten lukuisten sudenmetsästäjien ja pannoittajien kokemuksista viittaan tuohon edelliseen lausumaan. Ken etsii hän löytää (ehkä ei välttämättä kuitenkaan sieltä tuturisuden sivuilta).

Täytyy myöntää, että olen suorastaan kiihkeän utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta tiedosta, mikä liittyy eläinten käyttäytymiseen ja oppimiskykyyn ja oppimisen mekanismeihin ja yleensä eläinten kognitiivisiin prosesseihin.  Aina sitä vaan uutta tietoa jossain määrin lisää löytyykin, ei kuitenkaan näiltä sivuilta (nämäthän on vain tällaisia keskustelupalstoja) ja kaikkein vähiten arvon "Pliersin " teksteistä, vaan alan julkaisuista. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kehittyneimmät eläimet (joita petoeläimetkin ovat) ovat huomattavan paljon kehittyneimpiä, yksilöllisempiä, älykkäämpiä, itsestääntietoisempia ja oppimiskykyisempiä kuin aikaisemmin on oletettu. Lorenzin vaistoteoriat on vain aivan yksi pikku alkuaste ja nykyisin pelkkä sivujuonne eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa.

Siten esim. on täysin selvää, että susilaumassa vanhemmat ja kokeneemmat sudet, erityisesti arvovaltaisin alfapari, kykenee siirtämään muulle laumalle ja pennuileen hallussaan olevaa informaatiota. Ja tietysti suden kaltaisen sosiaalisen vilieläimen kannalta lauman elinkyvyn ja hengissäsäilymisen kannalta olennaisinta tietoa on sekä ravinnonhankkimiseen, että lauman turvallisuuteen liittyvä tieto.

Näin ollen on itsestäänselvää, että Suomenkin susikantaa on mahdollista säännöllisellä, jatkuvalla, tarkoin säädellyllä, valikoivalla, oikein kohdennetulla ja - mitoitetulla metsästyksellä kehittää siihen suuntaan, että sudet eivät missään olosuhteissa, ei edes nälkiintyneinä, haavoittuneina eikä vammautuneina hakeudu ihmisen, karjan eikä asutusten läheisyyteen eikä varsinkaan käyttäydy aggressiivisesti.

Tällaisia ihmisen kannalta "hyvinkäyttäytyviä" susia Suomeen kyllä hyvinkin se 20 laumaa ja 300 yksilöä mahtuisi, eikä niitä ihmiset kokisi miksikään ongelmaksi.

pliersillä on jo takki tyhjä, ja uusia argumentteja ei enää ol. Pliers vänkyttää lähinnä vänkyttämisen vuoksi. No, samahan tuo, minäkin liimaan samoja vastauksia hänelle.

Susi on selvästi joillekin liian kiihottava aiha. kiihostus ei perustu todellisuuteen, vaan sen tautalla on oma mielikuva luonnosta jonkinlaisen  muumilaaksona, jossa ainoa peto on ihminen.
puolustan susien salametsätäjiä ja susijahtia siksi, koska tilanne maaseudulla, susien armoilla on todelline, toisenlainen, mitä täälläkin olevat petojen ystävät kuvittelevat.

Suomeen mahtuu susia, mahtuisi jopa metsästäjien liiton 360m sutta, jos niitä saisi kohdella sellasina mitä ne ovat, petoina, jotka ovat vaarallisia ihmesellekin, ei pyhinä eläiminä, joihin ei saisi koskea ja joiden pitäisi antaa terrorisoida ympäristöään "kuten pedot".

Susiluvat pitää voida käsitellä paikallisessa Riistakeskuksessa Rhy:n havaintoihin perustuen, eikä EU:n säännöstelemänä, yleensä kotimaassa vielä tiukennetaan asetuksia. Susia pitää myös saada koiralaumalla ajattaa, että niihin saadaan pelkoa. Kun susi pelkää ihmistä eikä toisinpäin, ihmiset ja sudet voivat elää tässä maassa rinnatusten.

[Pliers]

susi, joka kulkee ihmisten pihan läpi, ei pelkää ihmistä, joten susi on vaaraksi.

Tästä ei ole mitään näyttöä. Pihavierailut tapahtuvat öisin. Tyhjä piha ei ole millekään eläimelle kovin suurena pidettävä riski. Pihavierailu ei ole todiste arkuuden menettämisestä tai potentiaalisesta vaarasta.

periaatteesssa tässä tapauksessa riittäisi "ajattaminen", eli sutta tai laumaa ajettaisiin vain takaa, jolloin se oppisi pelkäämään ihmistä, mutta kun laki kieltää senkin. On vaan varmempaa päästää susi pois päiviltä, kun kerran muutenkin "tehdään laittomuuksi".

Palottelujahtiin saa luvan, kun anoo. Tuo on kyllä huikea logiikka, että sudet pitää tappaa, koska ne houkuttelevat ihmiset laittomuuksiin. Samalla logiikalla murhaaminen, tappaminen ja huumeet pitäisi laillistaa, jotta rikollisuus vähenisi. Ensimmäisenä pitäisi varmaan laillistaa maahanmuuttajien tekemät raiskaukset, jottei kultamunia turhaan ajettaisi rikoksen polulle.

ei salametsäjien käyttämistä luodit ehdi koteloitua, vaan susi joka saa sellasen osuman, kuolee. kun kyse on hauleista, tulee lähinnä mieleen haulikko ja sorsanmetsätys. olisiko joku itsepuolustukseksi paukauttanut liian lähelle tullutta sutta?
tällöin sudelle ei jää mielikuvaa ajojahdista ja vaarasta, vaan on oppinut lähinnä pelkäämään yksityisiä ihmisiä.

Fanaattisuutesi estää sinua näkemästä totuutta. Miltei jokaisesta Eviralle toimitetusta sudesta on löytynyt jälkiä salametsästyksestä. Yleensä koteloituneita hauleja, susihauleja. Sorsahauleja sen sijaan käytti metsästäjä "laillisessa" Pöytyän jahdissa, jossa ensimmäinen ampuja haavoitti sutta sorsahauleilla.

[Pliers]

mikä tieto on oikeaa: ihmisiä susille mielellään syöttävät vetoavat siihen että riista ja kalataulen tutkimuslaitoksen mukaan susia on 150-160, kun tas asiasta paremmin perillä olevan metsästäjäliiton mukaan susia on 360.
Itse pidän metsästäjäliiton laskelmia oikeana, vedoten juuri siihen, että he ovat "etulinjassa" ja tietävät tilanteen paremmin, kuin helikopterista käsin tehtyjen laskemien mukaan päättävät toimistobyrokraatit.

Nämä asiasta paremmin tietävät metsästäjät väittivät niin kolme vuotta sitten. Oletetaan näiden asioista paremmin tietävien metsästäjien tietäneen paremmin. Kerros nyt, että paljonko niitä on nyt metsästysvuonna 2012-13?

[Pliers]

pliersillä on jo takki tyhjä, ja uusia argumentteja ei enää ol. Pliers vänkyttää lähinnä vänkyttämisen vuoksi. No, samahan tuo, minäkin liimaan samoja vastauksia hänelle.

On huomattu. Voisit kuitenkin yrittää osoittaa sen verran kohteliaisuutta, ettet lainaisi jatkuvasti koko tekstiä. Tähän saakka antisi on ollut lähinnä floodaaminen. Järkeviä argumentteja on huomattavasti vähemmän.

[Emo]

pliersillä on jo takki tyhjä, ja uusia argumentteja ei enää ol.

Susi on selvästi joillekin liian kiihottava aiha. kiihostus ei perustu todellisuuteen, vaan sen tautalla on oma mielikuva ...

Ihmekö tuo jos takki tyhjenee, muut ovat poistuneet jo koko ketjusta.  Vauhdissasi ei pysy kukaan.
Ja tuokin on huomattu, että susi on joillekin kiihoittava aihe, eikä kiihotus perustu todellisuuteen vaan mielikuviin.

[nimierkki]

Ja tuokin on huomattu, että susi on joillekin kiihoittava aihe, eikä kiihotus perustu todellisuuteen vaan mielikuviin.

Vähän ot: Joskus tulee mieleen että, tuo pätee aika moneen aiheeseen mistä foorumeilla väännetään. Yksilöllä on varma tieto että tämä tai se asia on valtaisa ongelma, eikä tällaisen vakaumuksen omaava ollenkaan tajua, miksi monet muut eivät jaa hänen huoltaan.

[EL SID]

susi, joka kulkee ihmisten pihan läpi, ei pelkää ihmistä, joten susi on vaaraksi.

Tästä ei ole mitään näyttöä. Pihavierailut tapahtuvat öisin. Tyhjä piha ei ole millekään eläimelle kovin suurena pidettävä riski. Pihavierailu ei ole todiste arkuuden menettämisestä tai potentiaalisesta vaarasta.

periaatteesssa tässä tapauksessa riittäisi "ajattaminen", eli sutta tai laumaa ajettaisiin vain takaa, jolloin se oppisi pelkäämään ihmistä, mutta kun laki kieltää senkin. On vaan varmempaa päästää susi pois päiviltä, kun kerran muutenkin "tehdään laittomuuksi".

Palottelujahtiin saa luvan, kun anoo. Tuo on kyllä huikea logiikka, että sudet pitää tappaa, koska ne houkuttelevat ihmiset laittomuuksiin. Samalla logiikalla murhaaminen, tappaminen ja huumeet pitäisi laillistaa, jotta rikollisuus vähenisi. Ensimmäisenä pitäisi varmaan laillistaa maahanmuuttajien tekemät raiskaukset, jottei kultamunia turhaan ajettaisi rikoksen polulle.

ei salametsäjien käyttämistä luodit ehdi koteloitua, vaan susi joka saa sellasen osuman, kuolee. kun kyse on hauleista, tulee lähinnä mieleen haulikko ja sorsanmetsätys. olisiko joku itsepuolustukseksi paukauttanut liian lähelle tullutta sutta?
tällöin sudelle ei jää mielikuvaa ajojahdista ja vaarasta, vaan on oppinut lähinnä pelkäämään yksityisiä ihmisiä.

Fanaattisuutesi estää sinua näkemästä totuutta. Miltei jokaisesta Eviralle toimitetusta sudesta on löytynyt jälkiä salametsästyksestä. Yleensä koteloituneita hauleja, susihauleja. Sorsahauleja sen sijaan käytti metsästäjä "laillisessa" Pöytyän jahdissa, jossa ensimmäinen ampuja haavoitti sutta sorsahauleilla.

jaahas taas, tietoa suoraan disneyn piirretyistä ja eläindokkareista?
siis, kyllä, pihavierailu osoittaa, ettei susi pelkää ihmistä. ei ole mitään syytä edes olettaa muuta.

tähän muutama vanhan liimaus:
kuten perhossa on nähty, ei lupia anneta tarpeeksi susien kaatamiseen tai jahtaamiseen.

logiikka on sama, kuin rattijuoppoja ei saisi käräytää kuin muutaman vuodessa, sillä eihän jokainen rattijuoppo aja kolaria...

en mene susijahdin yksityiskohtiin, mutta lienee aika vaatia sinulta todisteita noista haulijutuista, ennenkuin jatkan aiheesta.

[EL SID]

mikä tieto on oikeaa: ihmisiä susille mielellään syöttävät vetoavat siihen että riista ja kalataulen tutkimuslaitoksen mukaan susia on 150-160, kun tas asiasta paremmin perillä olevan metsästäjäliiton mukaan susia on 360.
Itse pidän metsästäjäliiton laskelmia oikeana, vedoten juuri siihen, että he ovat "etulinjassa" ja tietävät tilanteen paremmin, kuin helikopterista käsin tehtyjen laskemien mukaan päättävät toimistobyrokraatit.

Nämä asiasta paremmin tietävät metsästäjät väittivät niin kolme vuotta sitten. Oletetaan näiden asioista paremmin tietävien metsästäjien tietäneen paremmin. Kerros nyt, että paljonko niitä on nyt metsästysvuonna 2012-13?

Itärajan yli liikkuvia laumoja on runsaasti, joten Suomen susikanta ei ole vakio vaan muuttuu päivittäin. En jaksa nähdä vaivaa, että kaivaisin esille tuorempia tilastoja, sillä pääasia ei ole susien lukumäärä, vaan se, kuinka ne pelkäävät ihmistä.

[EL SID]

pliersillä on jo takki tyhjä, ja uusia argumentteja ei enää ol. Pliers vänkyttää lähinnä vänkyttämisen vuoksi. No, samahan tuo, minäkin liimaan samoja vastauksia hänelle.

On huomattu. Voisit kuitenkin yrittää osoittaa sen verran kohteliaisuutta, ettet lainaisi jatkuvasti koko tekstiä. Tähän saakka antisi on ollut lähinnä floodaaminen. Järkeviä argumentteja on huomattavasti vähemmän.

jos lukisit nuo vanhat tekstit, niin minun ei tarvitsisi liimata niitä jatkuvasti uudelleen sinun luettvajksesi. myönnät siis, ettei sinulla ole mitään uutta tulossa, vaan hoet vanhoja kuvitelmia?

[EL SID]

Ja tuokin on huomattu, että susi on joillekin kiihoittava aihe, eikä kiihotus perustu todellisuuteen vaan mielikuviin.

Vähän ot: Joskus tulee mieleen että, tuo pätee aika moneen aiheeseen mistä foorumeilla väännetään. Yksilöllä on varma tieto että tämä tai se asia on valtaisa ongelma, eikä tällaisen vakaumuksen omaava ollenkaan tajua, miksi monet muut eivät jaa hänen huoltaan.

ai minä kiihkoilen? miten olisi katse peiliin? onko teiltä tula vähään aikaan mitään uutta? siis sellaista, jolla olisi jotain merkitystä?
koska vastapuolen argumentit pysyvät lähes samoina koko ajan, ei minulle tuota ongelmia tai edes haittaa liimata vastaukseksi vanhoja vastauksia. Siihen ei kulu edes aikaa.

[EL SID]

pliersillä on jo takki tyhjä, ja uusia argumentteja ei enää ol.

Susi on selvästi joillekin liian kiihottava aiha. kiihostus ei perustu todellisuuteen, vaan sen tautalla on oma mielikuva ...

Ihmekö tuo jos takki tyhjenee, muut ovat poistuneet jo koko ketjusta.  Vauhdissasi ei pysy kukaan.
Ja tuokin on huomattu, että susi on joillekin kiihoittava aihe, eikä kiihotus perustu todellisuuteen vaan mielikuviin.

hallelujaa! kun sinun kirjoituksessasi mainitaan mielikuvitukseen ja mielikuvitusasioihin perustuva kiihottuminen, niin sekään ei ole mitään uutta!

[herranen]

Itärajan yli liikkuvia laumoja on runsaasti, joten Suomen susikanta ei ole vakio vaan muuttuu päivittäin. En jaksa nähdä vaivaa, että kaivaisin esille tuorempia tilastoja, sillä pääasia ei ole susien lukumäärä, vaan se, kuinka ne pelkäävät ihmistä.

No, siinä aiemmin mainitsemassani Metsästäjä-lehden (6/12) artikkelissa sanotaan näin :

Venäjältä tulevien susien osuus Suomen susikannasta on viimeaikoina vähäinen. Tutkimustemme perusteella alle kolme prosenttia susistamme on viimeaikoina ollut Venäjältä tulleita muuttajia. Vähenevään muuttoon viittaa myös se, että suomalaisen susikannan geneettinen monimuotoisuus on alentunut 1990-luvun puolesta välistä lähtien.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston luonnontieteellisen museon johtaja ja perusteina on ihan tutkimustietoa (linkkiä lopussa. Onko sinulla parempia lähteitä ja jos on, miksi panttaat niitä? Kai sinulla on jotain mustaa valkoisella kun olet niin varma asiastasi.

http://www.oulu.fi/yliopisto/uutiset/2012/09/suomen-susikannan-perim%C3%A4-k%C3%B6yhtynyt

[EL SID]

Itärajan yli liikkuvia laumoja on runsaasti, joten Suomen susikanta ei ole vakio vaan muuttuu päivittäin. En jaksa nähdä vaivaa, että kaivaisin esille tuorempia tilastoja, sillä pääasia ei ole susien lukumäärä, vaan se, kuinka ne pelkäävät ihmistä.

No, siinä aiemmin mainitsemassani Metsästäjä-lehden (6/12) artikkelissa sanotaan näin :

Venäjältä tulevien susien osuus Suomen susikannasta on viimeaikoina vähäinen. Tutkimustemme perusteella alle kolme prosenttia susistamme on viimeaikoina ollut Venäjältä tulleita muuttajia. Vähenevään muuttoon viittaa myös se, että suomalaisen susikannan geneettinen monimuotoisuus on alentunut 1990-luvun puolesta välistä lähtien.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston luonnontieteellisen museon johtaja ja perusteina on ihan tutkimustietoa (linkkiä lopussa. Onko sinulla parempia lähteitä ja jos on, miksi panttaat niitä? Kai sinulla on jotain mustaa valkoisella kun olet niin varma asiastasi.

http://www.oulu.fi/yliopisto/uutiset/2012/09/suomen-susikannan-perim%C3%A4-k%C3%B6yhtynyt

kuten itse artikelissa mainitaan

Tulos on yllättävä, sillä tutkimusajanjaksoon sisältyy Suomen susikannan voimakas kasvuvaihe

koska metsästäjien mukaan susilaumat liikkuvat jatkuvasti itärajan yli, niin sitä miksi sudet eivät pariudu venäläisten susien kanssa, ei voi selittää muuta kuin sillä, että venäjän puolella tapahtuva jatkuva metsästys pitää venäjänpuoleisen rajaseudun "tyhjänä"

[Haplotaxida]

koska metsästäjien mukaan susilaumat liikkuvat jatkuvasti itärajan yli, niin sitä miksi sudet eivät pariudu venäläisten susien kanssa, ei voi selittää muuta kuin sillä, että venäjän puolella tapahtuva jatkuva metsästys pitää venäjänpuoleisen rajaseudun "tyhjänä"

Eli tarkoitat sitten sitä, että suomalaiset sudet liikkuvat rajan yli, eikä toisin päin, koska venäläiset pitävät omalta puoleltaan rajaseudun susivapaana (tappavat sinne eksyvät suomalaisetkin sudet)? Niistä hauleista sitten Pöytyän tapaukseen liittyen:

.. Varsinais-Suomen Pöytyällä tammikuussa ammutusta pantasudesta on löytynyt Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tutkimuksissa myös vanhoja ampumavammoja.

Pannoitetun naaraan tappanut haulikon laukaus oli ammuttu kuparipäällysteisillä 6,2-millin lyijyhauleilla. Lisäksi suden oikeasta etutassusta ja vasemmasta takatassusta löytyi kummastakin yksi koteloitunut jo paljon aikaisemmin ammuttu hauli. Tassuissa oli myös muita vanhempia ampumavammoja. Kaikki ruhosta löytyneet haulit olivat samantyyppisiä hauleja.

Nuorta urossutta oli ammuttu kahdenlaisilla hauleilla, ensin noin 3 millin hauleilla pitemmän matkan päästä, lopetuslaukaus isoilla lyijyhauleilla. ..

- Pöytyän kuollutta pantasutta ammuttu ennenkin (Maaseudun tulevaisuus, 22.03.2012)

[cassius ali]

1. Eläimen oppiminen on kokemusperäistä. Argumenttini on ollut jotakuinkin se, että metsästämällä opettaminen on niin pitkissä puissa, ettei sitä oikeastaan voi pitää järkevänä. Aloitetaan siitä, miten metsästämällä voitaisiin "opettaa" jotain lajia. Voinemme olla yhtä mieltä siitä, ettei kuollut eläin ehdi oppia mitään, josta sille olisi jatkossa hyötyä. Metsästämällä voi teoriassa "opettaa" jollekin lajille tiettyjä ominaisuuksia suosimalla niitä. Tässä tapauksessa, jos uteliaisuutta pidettäisiin ongelmana, poistettasiin uteliaita yksilöitä, ja arat yksilöt jätettäisiin henkiin. Erittäin pitkän ajan ja useiden sukupolvien päästä kanta olisi muuttunut aremmaksi ja vähemmän uteliaaksi. Tämän lähestymistavan ongelma on se, että siihen vaadittava aika on todella pitkä, oletettavasti vähintään satoja vuosia. Lisäksi Suomen kanta on niin pieni, ettei se geneettisesti kestäisi tämän kaltaista "opetusta". Metsästämällä opettaminen on siis teoriassa mahdollista, muttei nykytilanteessa mahdollista.

2. Eläin yksilöä voidaan opettaa aiheuttamalla sille käytöksestä ja olosuhteista riippuvia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. Skenaario, jossa eläin haavoittuu, ja siten saa negatiivisen kokemuksen voisi olla yksi teoreettinen vaihtoehto. Siinä vain on pari ongelmaa. Haavoittaminen ei voi olla metsästyksen tarkoitus. Toisaalta ei voida tietää, mihin eläin negatiivisen kokemuksen yhdistää. Ei ole lainkaan varmaa, mihin eläin negatiivisen kokemuksen yhdistää. Elein ei välttämättä kykene yhdistämään matkan päästä ammuttua luotia tai haulia ihmiseen. Se ei siis välttämättä ymmärrä ihmisen aiheuttaneen negatiivisen kokemuksen, vaikka se vain haavoittuisi ja selviäisi haavoittumisesta. Tämäkin vaihtoehto on siis lähinnä teoreettinen.

3. Ainoa tapa opettaa eläintä olisi ottaa se kiinni ja aiheuttaa sille negatiivinen kokemus eläintä tappamatta tai aiheuttamatta sille tarpeetonta kärsimystä ja, jonka se taatusti osaa yhdistää ihmiseen. Tämä tarkoittaisi lähinnä häkkipyytämistä, ja eläimen pakoon päästämistä. Jo häkki on villieläimelle stressaava, mutta sitä voitaisiin irtipäästötilanteessa ampua kumiluodilla tai suolapanoksella. Värikuulapatruuna sattuu myös julmetusti. Tästä tietysti jäisi puuttumaan se tappamisen riemu...

4. Jos luit tekstini, en missään väittänyt suden käyvän ampujansa kimppuun. Suden vaaralliseksi muuttuminen perustuu juurikin siihen tosiseikkaan, ettei se välttämättä enää kykene saalistamaan sille luontaista riistaa. Tällöin sen tulee löytää helpompaa ravintoa, tai ryhtyä jopa epätoivoisiin tekoihin. Tämä ei siis suoraan tarkoita suden muuttuvan vaaralliseksi ihmiselle. Se voi muuttua vaaralliseksi esimerkiksi kotieläimille.

5. Olen todennäköisesti lukenut samat jutut. Susi on huippuälykäs, sitä en ole kiistänyt. Se on sosiaalinen peto, joten sen täytyy olla.

6. Tämä pitää paikkansa, vaikkei mekanismi olekaan selvillä. Ne voivat kuitenkin opettaa pennuilleen vain sen, minkä ne osaavat. Emme myöskään tiedä, mitä ne pitävät tärkeinä. Oletettavasti nämäkin seikat riippuvat susiyksilöistä ja laumoista. Sudet eivät kuitenkaan iltanuotiolla tarinoi lapsilleen, vaan myös ne oppivat ainoastaan kokemusten kautta tilanteiden tullessa vastaan.

1. Kokemusperäistä se on tietenkin. Ongelmakäytökseksi määritetään toistuva ihmisasutusten ja karjatilojen läheisyydessä kulkeminen (< 150 m) ja susikannasta pyritään poistamaan kyseinen  käyttäytymispiire. Yksittäisen susiyksilön kouluttamiseen menee joku 6-7 v, siihen mennessä susi joko kuolee metsästykseen taikka oppii välttämään ihmistä riittävästi selvitäkseen  hengissä. Suomen susikannan noin 150 yksilöä geneettiseen jalostamiseen riittävän ihmispelkoiseksi menee tietysti hieman pitempään mutta optimaalisesti järjestetynä ei missään tapauksessa satoja vuosia vaan jo muutamassa kymmenessä vuodessa on mahdollista nähdä merkkejä suotuisasta kehityksestä.

2. Eläinten haavoittaminen ei voi olla koskaan kenenkään tavoitteena.  Pedot niinkuin kaikki muutkin villieläimet tajuavat varsin selkeästi, milloin ne ovat metsästäjiä ja milloin ne itse ovat metsästyksen kohteena.  Jos susi yksinään taikka lauman jäsenenä on riittävän monta kertaa metsästyksen kohteena esim ajossa taikka lippusimassa ja joutuu pakokauhuun ja pakenemaan henkensä kaupalla ja kokemaan toisten lauman jäsenten tuhoutumisia metsästyksen yhteydessä, ja  mikäli se itse  onnistuu jäämään henkiin, niin näistä kokemuksistaan se osaa ottaa opiksi ja välttämään ihmistä. Jos ei osaa ottaa opiksi, niin menettää ennen pitkää henkensä, eikä saa enään jälkeläisiä ja sen sijaan tulee toinen susi joka on osannut ottaaa opikseen ja välttämään ihmistä, kykenee säilyttämään henkensä ja saamaan jälkeläisiä. Tämä ei ole teoriaa vaan metsätyksessä jokapäiväistä elävää käytäntöä.

3. Häkkipyynti on tietenkin yksi mahdollisuus susien kouluttamiseen, joskin aika raskas toteuttaa.

4. Oikein moraalikasvatettu susi ei hakeudu koskaan ihmisasutusten eikä karjan läheisyyteen, vaan elää ja kuolee metsissä.

5. Tässä olemme samaa mieltä, niinpä voinemmekin suhtautua luottavaisesti sen oppimiskykyyn, pyrittäessä ohjailemaan sitä pois ihmiskulttuurin turmiollisesta vaikutuspiiristä ja pitäytymään tiukasti luonnonmukaisessa elämäntavassa ja sudelle sopivassa käyttäytymisessä.

6. Havaittavisssa jyrkkää sisäistä ristiriitaa kohtiin 1. ja 2.  nähden, niissä nimittäin rajaat susien oppimisen hyvin suppeisiin raameihin ja tässä nyt kuitenkin myönnät, että vanhemmaat ja kokeneeemmat sudet voivat opettaa muita lauman jäseniä ja varsinkin pentuja. Opetusohjelman tärkeysjärjestys lienee jokaiselle vähänkin villieläimiä tuntevalle varsin selvä:

I Ravinnonhankinta ja siihen liittyen saaliseläinten valinta, saaliin etsintä ja metsästystekniikat.

II Turvallisuus ja siihen liittyen epäsuotuisien ja lauman taikka sen yksittäisten jäsenten olemassaoloa vaarantavien alueiden ja kohteiden välttäminen.

Opetusmenetelmänä on lähinnä matkimiskäyttäytyminen: pennut metsästävät niitä kohteita, mitä vanhemmatkin metsästävät ja pelkäävät niitä kohteita, mitä vanhemmatkin pelkäävät. Näin ollen on varsin selvää, että jatkuvan, säännöllisen ja oikein järjestetyn metsästyksen perusteella ihmistä, asutuksia ja kotieläimiä kaikissa olosuhteissa pelkäämään oppinut susi siirtää tämän käyttäytymispiirteensä myöskin jälkeläisilleen.

[Emo]

Tappajatalitiaiset iskivät ruokintapaikoille – nokalla niskaan ja söivät pään pehmeitä osia

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_newssite%2FAMLayout&cid=1194793450762&p=1194596113763&pagename=KALWrapper

BirdLife Suomen Lintuverkossa liikkuu tietoja, joiden mukaan muutama talitiainen olisi tappanut noin parikymmentä urpiaista ruokintapaikalla viikon sisällä.
Havaintojen mukaan tiaiset ovat takoneet urpiaiset kuoliaaksi nokallaan ja sen jälkeen syöneet näiden pää pehmeitä osia. Myös toinen samanlainen havainto on tehty tammikuussa. Talitiainen tappoi urpiaisen käymällä tämän kimppuun, iskemällä nokallaan niskaan ja kantamalla saaliin syrjään, kuten haukoilla on tapana.
Tapaukset ovat sattuneet Tuohikottissa ja Mäntyharjulla Kaakkois-Suomessa.

Linnut-lehden päätoimittaja Jan Södersved kertoo kuulleensa molemmista tapauksista – tuoreimmasta tänään puhelimitse.
– Tämä ei aivan uusi ilmiö ole. Mutta en ole itse kuullut tuollaisesta mittakaavasta, Södersved kertoo.
– Yksittäisiä tapauksia on kyllä jo vuosikymmeniä sitten havaittu. Ja jatkuvasti havaitaan silloin tällöin.

Södersvedin mukaan kyse täytyy olla yksittäisten yksilöiden oppimasta käytöksestä. Syytä käytökseen on vaikea lähteä arvailemaan.
– Saaristossa on tämäntyyppisiä tilanteita ollut. Niissä on ollut kyseessä hyvin heikentyneitä yksilöitä talitiaisten saaliina. Mutta tällaisella ruokintapaikalla molemmat osapuolet lienevät ihan hyväkuntoisia.
– Onko sitten ollut ihan alun perin sattumaa, ja sitten on opittu niin, että tällä tavallakin on ravintoa saatavana.

Talvella talitiaisen pääasiallista ravintoa on ruokintapaikoilta löytyvät siemenet ja rasva, joita linnut syövät hanakasti. Pesimäaikana talitiaiset syövät siemenien lisäksi luonnosta löytämiään selkärangattomia.
– Mitään normaaliravintoa toiset linnut eivät ole talitiaisille, eikä tällainen kuulu niiden normaaliin käytökseen.

Yksittäistapauksia on siis havaittu aiemminkin, ja sattumaa epäillään syyksi; molekyylit ne siellä vain  törmäilevät.

Ja toinen linkki samasta asiasta:

Tappaja-talitiaiset riehuvat Tuohikotissa - yli 20 uhria

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288538104290.html

(http://is13.snstatic.fi/img/658/1288538103104.jpg)

Tappamisen meiningin oppinut noin 2-3 koiraspuolisen talitiaisen jengi terrorisoi lintulautaa Kouvolan Tuohikotissa.

Tappajatintit ovat surmanneet viikon aikana yli 20 urpiaista. Urpiainen on talitiaista hennompi Lapista kotoisin oleva hyväuskoinen parvilintu.
Tilanteeseen tutustumassa käynyt luontokuvaaja Lassi Kujala piti ensin ilmiötä uskomattomana, mutta uskoi, kun näki omin silmin verisiä urpiaisia valkealla hangella. Niitä oli kuin pieniä ahvenia pilkkiavannon ympärillä.
- Tiaiset kohdistavat iskut pään alueelle, kuten linnut yleensäkin tekevät, kun tappelevat, Kujala kertoo.

Lintulaudan ravintopalveluista huolehtiva nainen on yrittänyt mennä väliin aina, kun vain on nähnyt hyökkäyksen. Kyseessä on selvästi opittu saalitustekniikka - ei mikään satunnainen tappelu "nakkikioskilla".
Syynä ei ole nälkä, sillä lintulauta pursuaa siemeniä ja muuta rauhanomaista ravintoa.

Tappaja-talitiaiset syövät saaliiltaan pään pehmeät osat kuten silmät. Kujala ei kyennyt erottamaan, oliko aivoihin koskettu. Eräitä urpiaisia oli nautittu myös selkäpuolelta. Surmansa oli saanut myös yksi jalkapuoli keltasirkku.
Kujala on aiemmin nähnyt tiaisia nakuttelemassa luontokuvaajien metsiin viemiä sianraatoja, joten mikään vegaani talitiainen ei ole. Lihansyöjän siitä tekee tietysti jo hyönteisravinto.

Suomessa kohuttiin tappaja-talitiaisista myös 1970-luvun alussa. Silloin niiden arveltiin Kylmän sodan hengessä tulleen idästä.
Ulkosaaristossa talitiaisten on nähty tappavan mm. väsyneitä hippiäisiä, jotka ovat linnuista pienimpiä.
Tuohikotin tapahtumista kertoi ensin Birdlifen Lintuverkko.

Eli urokset ovat jengiytyneet, ja aiemmin oletettavasti näin käyttäytyvät tintit ovat olleet maahanmuuttajia Neuvostoliitosta.
Mistä tulevat nyt? Nälkäänsä eivät tapa, mikä viittaa siihen että ovat murharetkillään pahuuttaan. Peto mikä peto!

Niin tai näin, nyt kaikki METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Talitintit on ammuttava! Eihän lapsia uskalla enää päästää ulos! Pehmoiset silmät ne ovat ihmisenkin päässä! Ja talitintit ovat päässeet veren makuun!

[Muuttohaukka]

Niin tai näin, nyt kaikki METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Talitintit on ammuttava! Eihän lapsia uskalla enää päästää ulos! Pehmoiset silmät ne ovat ihmisenkin päässä! Ja talitintit ovat päässeet veren makuun!

Ihan pelkkä linkki olisi riittänyt!Metsästäjätkin osaavat klikata linkkiä ja liipansinsormi sopii sekä susimetsästykseen että hiirileikkiin. On se ihmeellistä. Ei voi muuta kuin ihailla tätä Emon huolenpidon määrää.  ( sisäinen pakko)

Mutta tietenkin järjestämme välittömästi metsästysretken, kun ensin kerrot:
a) missä tarkalleen nämä linnut ovat
b) minkälaista asetta Emo suosittelee
c) hankit varmastikin etukäteen tarvittavat luvat
d) tarmmm, tarmmm, tramp, tramp...soittelee Emo trumpetillaan metsästystorveaan
Talitinttimetsästys on aina ollut suuri haaveeni ja nyt Emo sen toteuttaa! Aikataulutus ei tuottane ongelmia sinun kanssasi!

PS. Mitäpä mieltä Emo on outtaamisesta? Oletko kuullut, harrastanut, etseteraa?

[Emo]

Niin tai näin, nyt kaikki METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Talitintit on ammuttava! Eihän lapsia uskalla enää päästää ulos! Pehmoiset silmät ne ovat ihmisenkin päässä! Ja talitintit ovat päässeet veren makuun!

Ihan pelkkä linkki olisi riittänyt!Metsästäjätkin osaavat klikata linkkiä ja liipansinsormi sopii sekä susimetsästykseen että hiirileikkiin. On se ihmeellistä. Ei voi muuta kuin ihailla tätä Emon huolenpidon määrää.  ( sisäinen pakko)

Mutta tietenkin järjestämme välittömästi metsästysretken, kun ensin kerrot:
a) missä tarkalleen nämä linnut ovat
b) minkälaista asetta Emo suosittelee
c) hankit varmastikin etukäteen tarvittavat luvat
d) tarmmm, tarmmm, tramp, tramp...soittelee Emo trumpetillaan metsästystorveaan
Talitinttimetsästys on aina ollut suuri haaveeni ja nyt Emo sen toteuttaa! Aikataulutus ei tuottane ongelmia sinun kanssasi!

PS. Mitäpä mieltä Emo on outtaamisesta? Oletko kuullut, harrastanut, etseteraa?

Kiva kun taas luit! 

Linnut olivat jutun mukaan kaakkoisessa Suomessa, torvea voin soittaa ja ritsaa suosittelen aseeksi. Ketään en ole outannut, enkä outtaa, Homman säännöt sen kieltävätkin. Ja olisi se muutenkin törkeätä, siksihän ihmiset ovat nikin valinneet että haluavat syystä tai toisesta olla incognito. Vaikka pelkästään siksi ettei nettiin jää ikuisiksi ajoiksi nimi kiertämään. En kyllä ole täältä ketään tunnistanutkaan. Sinänsä en pidä Hommailua rikollisena tai häpeänä, joku muu voi tässä maassa kyllä pitää.

[Muuttohaukka]

Kiva kun taas luit! 

Sinänsä en pidä Hommailua rikollisena tai häpeänä, joku muu voi tässä maassa kyllä pitää.

Eipä kiittämistä. Uunokin ( Turhapuro)  sanoi, että kai nyt sentään saa mielipidettään muuttaa- sukista puhumattakaan.

En minäkään pidä hommailua rikollisena, mutta outtaaminen on vastoin moraalikäsitystäni.

[Emo]

Kiva kun taas luit! 

Sinänsä en pidä Hommailua rikollisena tai häpeänä, joku muu voi tässä maassa kyllä pitää.

Eipä kiittämistä. Uunokin ( Turhapuro)  sanoi, että kai nyt sentään saa mielipidettään muuttaa- sukista puhumattakaan.

En minäkään pidä hommailua rikollisena, mutta outtaaminen on vastoin moraalikäsitystäni.

Sama näkemys minullakin outtaamisesta. 

[Muuttohaukka]

Sama näkemys minullakin outtaamisesta.

" -Mutta eihän sinulla ole koskaan sukkia ollutkaan!"...edelleen Uuno armeijassa.

Mutta ne talitintit kyllä pitää lähteä joka ikisen sventuuvan ritsaamaan.
Emo etunenässä johtotähtenä metsästyksen jalolla polulla.

[Emo]

Sama näkemys minullakin outtaamisesta.

" -Mutta eihän sinulla ole koskaan sukkia ollutkaan!"...edelleen Uuno armeijassa.

Mutta ne talitintit kyllä pitää lähteä joka ikisen sventuuvan ritsaamaan.
Emo etunenässä johtotähtenä metsästyksen jalolla polulla.

Pistin sinulle yksäriä, jos haluat saada sen niin avaa turvamuuria. 

[Muuttohaukka]

Pistin sinulle yksäriä, jos haluat saada sen niin avaa turvamuuria. 

Kiitän, mutta ei kiitos.

[Emo]

Pistin sinulle yksäriä, jos haluat saada sen niin avaa turvamuuria. 

Kiitän, mutta ei kiitos.

Kuten haluat.

[Marko Parkkola]

Perustetaanko metsästyshomma auttamaan meitä poloisia, joilla liipaisinsormi nykisi, mutta ei ole metsästysseuraa tai maita joilla metsästää tai edes metsästyskavereita lapinreissulle?