Sarjakuvien vaikutus mokutteluun

[Gommi]

Olen viime aikoina jonkin verran sitä, että mikä on sarjakuvien vaikutus siihen, että kieltäydymme näkemästä faktoja ja haukomme vain henkeä kulttuurin rikastumisesta?

Itse kasvoin nuoreksi kultaisella 80-luvulla, jolloin luojan kiitos nettiä ei vielä tunnettu suuren yleisön keskuudessa ja porukka pysyi timmissä, kun ainoana harrasteena pystyi talsimaan kolmen kilometrin päähän huoltoasemalle kahville (pullaan viikkorahoista ei ollut investoida, otimme pelkät kahvit) ja takaisin, ja sitä tehtiin usein. Mutta oli meilläkin sarjakuvat. Ainakin oman kaveripiirin keskuudessa Hämähäkkimiehet, Tarzanit, Teräsmiehet ja Ryhmä-X:t kiersivät lukuringissä tiuhaan.

Lapsena ja nuorena luin kovasti Tarzan-sarjakuvalehtiä. Eurooppalaiseen tuntuu vetoavan se asetelma, että afrikkalainen heimo elää harmoniassa ja rauhassa, kunnes eurooppalaiset rosvot tai muut pahat ihmiset tulevat ja orjuuttavat/ryöstävät aarteet/pilaavat maan/aseistavat afrikkalaisia jne... Onneksi on sentään yksi valkoihoinen Tarzan, joka on sydämeltään afrikkalainen, apinoiden kuningas, joka nujertaa aina -lähes pääsääntöisesti valkoiset- pahikset, ja muistuttaa ulkonäöltäänkin A. Stubbia.

Lisäksi afrikkalaisilla on usein häkellyttäviä ja mittaamattomia kulta-aarteita (vtr. voi tuntea lääkekasvin), joita he itse eivät arvosta kaupallisessa mielessä, mutta valkoiset tulevat ja yrittävät varastaa ne. Onneksi kuitenkin on Tarzan!

Luulen että Tarzan-sarjakuvalehti on osatekijä siihen, miksi arvostan sinisilmäisesti muita kulttuureita silloinkin, kun siihen ei ole syytä.

Toinen erittäin hyvä esimerkki on Ryhmä-X: mutantit kokevat paljon rasismia valtavirran keskuudessa. Ei-mutantit pelkäävät mutanttien suunnittelevan maailmanvalloitusta -mitä joku Magneto marginaaliporukoineen toki yrittää- mutta pääosa mutanteista on kultamunia (Kolossi, Wolverine, kyklooppi, Rogue jne), jotka voimineen lopulta pelastavat useita ihmisiä ja lopulta koko ihmiskunnan- vaikka valtavirran rasismi heitä kohtaan yhä jatkuu, mutta he jaksavat uskoa aina vain parempaan, ei-rasistiseen tulevaisuuteen.

Ryhmä-X on hyvin värähtelevä monikulttuurinen ryhmä. Mukana on mustaa ja valkoista, neukkua ja USA:laista. Se takaa kultamunien tehokkuuden, kun mukana on erilaisten ihmisten tehokkuutta, jota voidaan luovasti käyttää hyväksi maailmanpelastamisessa.

Hämähäkkimiehestä ja Ihmenelosista en sen sijaan ole -kumma kyllä- löytänyt yhtä vahvoja teemoja aiheeseen liittyen.

[Miniluv]

Sarjakuvat toki heijastavat ympäristön ajatuksia. Tarzania on jo ihan kirjoitusajankohdan vuoksi paha syyttää mokutuksesta.

X-Menin mutanttiteemassa näkyy minusta ihan se murrosikäinen "olen ertyinen, miksei minua ymmärretä"-juttu.

Steve Sailer X-Men First Class-elokuvasta: Malcolm X-Men

[foobar]

Sarjakuvat toki heijastavat ympäristön ajatuksia. Tarzania on jo ihan kirjoitusajankohdan vuoksi paha syyttää mokutuksesta.

X-Menin mutanttiteemassa näkyy minusta ihan se murrosikäinen "olen ertyinen, miksei minua ymmärretä"-juttu.

Vihreillä ja nykyvasemmistoliittolaisilla onkin juuttunut ikuinen teini-ikä päälle. Kannattaa muistaa että se "erityisyys" on sama asia kuin "paremmuus." Ainakin se antaa oikeuden tehdä muita häiritseviä holtittomia tekoja vailla vastuuta.

[Possumi]

Sarjakuvat toki heijastavat ympäristön ajatuksia. Tarzania on jo ihan kirjoitusajankohdan vuoksi paha syyttää mokutuksesta.

X-Menin mutanttiteemassa näkyy minusta ihan se murrosikäinen "olen ertyinen, miksei minua ymmärretä"-juttu.

Vihreillä ja nykyvasemmistoliittolaisilla onkin juuttunut ikuinen teini-ikä päälle. Kannattaa muistaa että se "erityisyys" on sama asia kuin "paremmuus." Ainakin se antaa oikeuden tehdä muita häiritseviä holtittomia tekoja vailla vastuuta.

Tietoista mokutusta on sarjakuvissa aika harvassa - ei juuri tule X-menin lisäksi nyt heti muita mieleen.

Muiden kohdalla taas tarinoiden arkkityyppi, esim kuten miniluv: "olen erilainen, miksei minua ymmärretä" - on aika universaali tarinankertojan motiivi - tärkein ihmistä motivoiva tunnehan on tarve kuulua johonkin yhteisöön - ja siinä sen oman 'erilaisuuden' kanssa usein löydetään mukava kompromissi että päästään tarinassa onnelliseen loppuun jossa kaikki ovat taas yhtä hyvää perhettä (yleensä jokin pahista vastaan taistelu on heidät yhdistänyt).

Täytyy myös muistaa että siinä missä me luimme ahkerasti aku-ankan taskukirjoja ja korkeajännityksiä - niin ei se nykynuoriso Suomessa välttämättä lue enää mitään sarjakuvaa - taitaa olla internet ja animaatio ne vaikuttimet nykyään.

Animaatiostahan sitten löytyy heti kättelyssä oikein räikeitä suvis-mokuttamisen motiiveja - kuten YLE:llä nähty Asha piirretty. Toisaalta nuivat sitten varmaan katselevat mielellään South Parkkia (The Death Camp of Tolerance jne...) joka minua ainakin 'arvomaailmaltaan' puhuttelee parhaiten (kypärä päähän ja poteroon!)

[PaulR]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Moore

http://fi.wikipedia.org/wiki/Neil_Gaiman

http://fi.wikipedia.org/wiki/Frank_Miller

[Gommi]

Sarjakuvat ovat minunkin käsittääkseni jo aika unohdettu taidelaji, ei niillä nykynuoriin enää pystytä vaikuttamaan. Mielestäni sekin ala eli kultakauttaan 80-luvulla, jolloin juonet ja graafinen ulkoasu olivat loistavia. Varsinkin juonellisuus on nykysarjakuvissa erittäin sekavaa jos vertaa parhaimpiin aikoihin.

En ole vuosiin seuraillut mitä R-kioskin hyllyltä löytyy. Ennen sieltä löytyi vaivatta kaikki Conanit, DD:t, hämähäkkimiehet, Star Warsit, Tuomarit ja Ihmeneloset, ja tietysti Ryhmä-X, ehdoton suosikkini. Batmankin oli ihan jees. Löytyykö nykyään pari kappaletta Marvel-sarjakuvakirjaa, jos sitäkään?