2012-03-01 Kommentti: Sadutus turvapaikanhakijalapsuuden ilmentäjänä

[Saippuakupla]

Loput linkin kautta!

Sadutus turvapaikanhakijalapsuuden ilmentäjänä

[...]

Kymmenen päivää sadun kerronnan jälkeen Aaliyah täytti tarinassa seikkailleen pienen leijonan tavoin kahdeksan vuotta. Isä oli päässyt vapauteen muutama kuukausi aiemmin, muttei sukulaistensa turvallisuuden tähden uskaltanut lähteä maasta muun perheen perässä Suomeen. Tyttö kieltäytyi pitämästä mitään yhteyttä tähän tai muihin Irakissa asuviin lähiomaisiinsa. Aaliyah osallistui 17 muun lapsen kanssa väitöskirjatutkimukseeni, jossa käytin sadutusta yhtenä aineistonhankintamenetelmänä. Tutkimus valmistuu tämän vuoden aikana.

Satujen kerronta antoi turvapaikanhakijalapsille mahdollisuuden tuoda esiin tärkeitä ja myös ahdistavia asioita, tapahtumia ja joskus myös muistoja, joista he eivät muilla keinoin aina pystyneet tai halunneet kertoa. Menetelmästä oli hyötyä myös siksi, että se auttoi rakentamaan tulevaisuutta eteenpäin ja ratkaisemaan keskuksessa eteen tulevia ongelmatilanteita. Sen avulla tuntui olevan mahdollista purkaa pahaa oloa väkivaltaisten käyttäytymismallien sijaan. Vaikka koetut traumat ja hankalat asumisolosuhteet vaikeuttavat turvapaikanhakijalasten elämää ja voivat johtaa yksinäisyyteen, eristäytymiseen, sairastumiseen tai sairauden pahenemiseen, lapset voivat myös selvitä pitkistäkin turvapaikanhakuajoista ilman pitkäaikaisia tai pysyviä vammoja. Tutkimusaineiston osana olemisen lisäksi lasten tarinat ja piirtämät piirustukset toimivat myös tutustumisen välineenä ja siten edesauttoivat muun tiedon, kuten haastatteluaineiston hankintaa. Menetelmän käyttö auttoi meitä sadutustilanteissa mukana olleita aikuisia väliin myös huomaamaan lapsen hädän ja kertomaan huomioistamme eteenpäin.

[...]

Sadutus antoi tutkimuksen lapsille mahdollisuuden ilmaista itseään haluamallaan tavalla ja omia tarkoitusperiään tavoitellen. He saivat tarinoiden kerronnasta voimaa, rohkeutta ja itseluottamusta. Menetelmä toi lapsen, sadun kirjaajan ja tulkin lisäksi iloa usein myös laajemmalle joukolle, sillä hänen tyytyväisyydestään hyötyi myös lähipiiri. Tutkimusaineiston tuottajana toimiminen herätti vanhemmissa ja sisaruksissa ilon ja ylpeyden tuntemuksia. Läheisillä oli myös mahdollisuus kuulla ja oppia saduista lapsen maailmaan liittyvistä asioista. Hänen kuuntelemisensa ja seuraamisensa, pysähtyminen hetkeksi lapsen kertomuksen äärelle, aiheutti jo itsessään lapsen luottamuksen paranemista. Ilman luottamuksen ilmapiiriä lapsi ei pysty kertomaan vaikeista asioistaan, joista vastaanottokeskuksissa tai muissa laitoksissa asuvilla lähes aina on runsain määrin kokemusta.

http://www.kommentti.fi/kolumnit/sadutus-turvapaikanhakijalapsuuden-ilment%C3%A4j%C3%A4n%C3%A4

[MW]

Saduttaa viletisti, vai mitä lapset?

(http://4.bp.blogspot.com/-ytTXVnbKWDM/TVPnWnJSDmI/AAAAAAAAAFw/ou0zynKCZvw/s1600/parrakaat%2Bankkurilapset.jpg)

[Bwana]

Tuo pitää lukea kokonaan. Tutkijalla on ollut ilmeisesti lähtökohtanaan vilpitön yritys auttaa/löytää työkaluja. Tuollaisesta aineistosta kun voi löytyä ihan minkälaista kamaa vaan.

Koska helppoa ratkaisua ongelmaan ei käytetä, sanoisin että harvoin lapsi itsessään (-tään) paha on. Tarkoitan tässä niitä ihan oikeita lapsia... Viittaan tällä tuohon ylläolevaan viestiin, joka kieltämätta pisti pyrskähtelemään.