Helsingin Sanomat: lehti ja yhtiö (yhdistetty)

[foobar]

^ Toinen vaihtoehtohan että "kaikki ovat tasa-arvoisia", mutta samantasoiset teot tulkitaan eri tavalla riippuen joko esittäjän tai kohteen maailmankatsomuksen takia. Eli siis käytännössä viritellään jotain valtioideologiaa joka aivan sattumalta on sorvaajiensa näköinen ja rankaisee niitä jotka eivät ole siitä samaa mieltä. Sitähän vihervasemmisto on puuhannut lisääntyvässä määrin koko tämän vuosituhannen. Miksi, se on jäänyt heidän kaunopuheidensa suhteen epäselväksi koska luulisi täydellisen aatteen voittavan demokratiassa sananvapauden vallitessa paikkansa ilman keskusteluareenan kallistamistakin.

[P]

^ Toinen vaihtoehtohan että "kaikki ovat tasa-arvoisia", mutta samantasoiset teot tulkitaan eri tavalla riippuen joko esittäjän tai kohteen maailmankatsomuksen takia. Eli siis käytännössä viritellään jotain valtioideologiaa joka aivan sattumalta on sorvaajiensa näköinen ja rankaisee niitä jotka eivät ole siitä samaa mieltä. Sitähän vihervasemmisto on puuhannut lisääntyvässä määrin koko tämän vuosituhannen. Miksi, se on jäänyt heidän kaunopuheidensa suhteen epäselväksi koska luulisi täydellisen aatteen voittavan demokratiassa sananvapauden vallitessa paikkansa ilman keskusteluareenan kallistamistakin.

Tuokin on mahdollista, mutta lopputulos on sitten lopulta se, joka kohtaa epäoikeudenmukaisia järjestelmiä. Osalta kansasta menee luottamus järjestelmään, josta seuraa...

[Luotsi]

Valtamedialla on "case Vehkoossa" vahvasti oma lehmä ojassa: kyse on siitä voidaanko "oikeita" zuurnalisteja vetää leivättömän pöydän ääreen varomattomista ulostuloista/maltin menetyksistä/tms aivan kuten tavallisia jullikoita. Hovinkin päätöksillä on vahvasti ennakkotapausten luonne. On oleellista saada vapauttava tuomio mitättömienkin sakkojen sijaan, jonkinasteinen immuniteetti kansanedusjien tapaan. Siksi koneisto on väännetty täysille painostamaan vapauttavan tuomion puolesta, nyt on kyse periaatteesta!

[Jorma M.]

Haukkumasanoista on tulossa syyteautomaatti

Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen on vuorostaan joutunut syytteeseen oululaisen kaupungin­valtuutetun Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Parkkonen nimitteli Lokkaa loukkaavasti kommentoidessaan Johanna Vehkoon kunnian­loukkaus­tuomiota. Lokka on itse tunnettu solvaavista puheistaan.

Nimittelyä mahtuu maailmaan enemmän kuin ­oikeuslaitos ikinä ehtii tutkia. Käsittelyyn päätyneissä tapauksissa linja vaihtelee HS:n selvityksen mukaan sattumanvaraisesti. Vehkoo-tapauksen syyttäjä Kirsi Männikkö ehdottikin, että rikoslain kunnianloukkauspykälästä voitaisiin poistaa epämääräinen kohta, jonka perusteella yksittäinen haukkumasanakin voi olla rikos (HS 21.4.).

Ehdotusta on syytä harkita. Poliisin ja oikeus­laitoksen resurssit kannattaa keskittää järjestelmällisen häirinnän ja vainoamisen kitkemiseen. Yksittäisistä haukkumasanoista käräjöiminen kääntyy helposti farssiksi. Ei unohdeta, että toisten nimittelijä nolaa aina myös itsensä.

Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007935865.html

Toimittajille kuuluu erioikeus haukkua satunnaisia kansalaisia natseiksi ja uhriutua sen jälkeen kun heidän itse ihailemansa sananvastuulait iskevätkin omaan nilkkaan. Tämä on Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen kanta joka perustuu lehden järkähtämättömään periaatelinjaan. Periaatelinjaan kuuluu myös se että tällaisista asioista uutisoidaan niin harhaanjohtavasti kuin vain suomalaisen journalistin taidoilla osataan.

Olen tuntenut Kaius Niemen. Mies jolla 15-vuotiaana kravatti. Olen silti mykistynyt millaiseksi Hesari on mennyt hänen aikanaan. Jos Suomi olisi normaali maa ts mikä eläisi 1990-luvulla, niin Kaius Niemi olisi Orwellin 1984-romaanin symboli. Paitsi kusetus, nöyryytys, päälle paskominen niin nyt myös uuskieli ja "sota on rauhaa" on aivan kybällä Hesarissa voimissaan.

On jäätävää settiä. "Vihapuheeksi ei lasketa jos on yksi (haukkuma)sana." Tää on aivan stalinistista Neuvostoliittoa.

[justustr]

Lokka-keisseissä on vaikea valita puolta, koska The Uhri itse on äärimmäisen vastenmielinen tapaus. Lokka elää provokaatioista ja riidanhaastosta.

Asiaa on helpompi arvottaa kun muistaa että juuri sinun ajatuksiesi viholliset kokevat juuri sinut erittäin vastenmieliseksi ja siksi ovat valmiita kivittämään sinut ajatuksiesi vuoksi vaikka se muutoin olisikin väärin.

Analyysisi sisältää sellaisen virheellisen lähtöoletuksen, että ellei puolusta Lokkaa niin olisi automaattisesti sananvapautta vastaan. Niin huono tilanne ei onneksi ole.

Itse oikeusjuttuun en edelleenkään ota kantaa kun en tapahtumista (kuka sanoi, mitä sanoi) mitään tiedä.

[Siili]

Analyysisi sisältää sellaisen virheellisen lähtöoletuksen, että ellei puolusta Lokkaa niin olisi automaattisesti sananvapautta vastaan. Niin huono tilanne ei onneksi ole.

Minusta yksittäisten Lokan tempauksien peukuttaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että pitää hänen muuta toimintaansa negatiivisena.  Miksei kusipäätäkin voi kehua, kun hän sattuu tekemään jotain järkevää?

[P]

On jäätävää settiä. "Vihapuheeksi ei lasketa jos on yksi (haukkuma)sana." Tää on aivan stalinistista Neuvostoliittoa.

Jännä, että toimittaja ei voi viestiä ilman tarvetta alatyyliin? Näillä tuntuu olevan jossain vikaa? Ja vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä. 

[Suvaitsevainen Vihreä]

On jäätävää settiä. "Vihapuheeksi ei lasketa jos on yksi (haukkuma)sana." Tää on aivan stalinistista Neuvostoliittoa.

Jännä, että toimittaja ei voi viestiä ilman tarvetta alatyyliin? Näillä tuntuu olevan jossain vikaa? Ja vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä. 

Kannattaa myös muistaa, että näiden mielestä on myös vihapuhetta sanoa tyttöhallitus. Aiheellinenkin hallituksen kritiikki on välittömästi vihapuhetta, jos siellä on yksikin väärä sana.
Nyt sitten samat tyypit ovat inisemässä kuinka yksi väärä sana ei voi olla väärin.

[Julleht]

On jäätävää settiä. "Vihapuheeksi ei lasketa jos on yksi (haukkuma)sana." Tää on aivan stalinistista Neuvostoliittoa.

Jännä, että toimittaja ei voi viestiä ilman tarvetta alatyyliin? Näillä tuntuu olevan jossain vikaa? Ja vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä. 

Kannattaa myös muistaa, että näiden mielestä on myös vihapuhetta sanoa tyttöhallitus. Aiheellinenkin hallituksen kritiikki on välittömästi vihapuhetta, jos siellä on yksikin väärä sana.
Nyt sitten samat tyypit ovat inisemässä kuinka yksi väärä sana ei voi olla väärin.

Rehellisesti, kaiken kommentoinnin jossa mainitaan "tyttöhallitus", "huulipunahallitus" tai vastaava voi suorilta käsin sivuuttaa riippumatta sen mahdollisesta tai mahdottomasta asiapitoisuudesta. Henkilökohtaisiin attribuutteihin menevä länkytys on käytännössä aina aiheesta riippumatta sen merkki, ettei asioista ole mitään motkottamista. Jos asioita motkotettavaa olisi, ei viljeltäisi henkilöön meneviä heittoja. Simple as that.

[Maastamuuttaja]

N. pari vuosikymmentä sitten silloinen leuroopassakin ilmestynyt laatulehti "International Herald Tribune" julkaisi pääkirjoitussivullaan kaksi vastakkaista mielipidekirjoitusta päiväkohtaisista aiheista ottamatta sen enempää kantaa kummankaan sisältöön.

Puolueeton suomalaismedia voisi mielestäni omaksua samanlaisen käytännön. Se pikemmin lisäisi kuin vähentäisi mediakentän kuvaa puolueettomana toimijana. Piilovaikuttamiselle jäisi toki tilaa, joskin edellyttäisi entistä syvällisempää työhön paneutumista.

[n.n.]

Rehellisesti, kaiken kommentoinnin jossa mainitaan "tyttöhallitus", "huulipunahallitus" tai vastaava voi suorilta käsin sivuuttaa riippumatta sen mahdollisesta tai mahdottomasta asiapitoisuudesta. Henkilökohtaisiin attribuutteihin menevä länkytys on käytännössä aina aiheesta riippumatta sen merkki, ettei asioista ole mitään motkottamista. Jos asioita motkotettavaa olisi, ei viljeltäisi henkilöön meneviä heittoja. Simple as that.

Huulipunahallituksen kohdalla olen ehkä samaa mieltä, mutta tyttöhallitus korostaa osuvasti sitä kokemattomuutta, mitä hallitukseen on koottu. Toisaalta assosiaatio johonkin kympin tyttö -tyyppiseen termiin ei sekään ole väärällä tavalla henkilökohtaisuuksiin menevä vaan kuvantaa toimintatapaa joka tosin pohjautuu heniilökohtaisiin attribuutteihin.

[foobar]

N. pari vuosikymmentä sitten silloinen leuroopassakin ilmestynyt laatulehti "International Herald Tribune" julkaisi pääkirjoitussivullaan kaksi vastakkaista mielipidekirjoitusta päiväkohtaisista aiheista ottamatta sen enempää kantaa kummankaan sisältöön.

Puolueeton suomalaismedia voisi mielestäni omaksua samanlaisen käytännön. Se pikemmin lisäisi kuin vähentäisi mediakentän kuvaa puolueettomana toimijana. Piilovaikuttamiselle jäisi toki tilaa, joskin edellyttäisi entistä syvällisempää työhön paneutumista.

Mahtuuhan Hesariin nykyään sekä stalinistia että maolaisia mielipiteitä. Diversiteettivaatimus on siis täytetty!

[Brandis]

Rehellisesti, kaiken kommentoinnin jossa mainitaan "tyttöhallitus", "huulipunahallitus" tai vastaava voi suorilta käsin sivuuttaa riippumatta sen mahdollisesta tai mahdottomasta asiapitoisuudesta. Henkilökohtaisiin attribuutteihin menevä länkytys on käytännössä aina aiheesta riippumatta sen merkki, ettei asioista ole mitään motkottamista. Jos asioita motkotettavaa olisi, ei viljeltäisi henkilöön meneviä heittoja. Simple as that.

Ja onhan se nyt turhauttavaa, kun hyvänkin postauksen asiasisältö nollataan heittämällä mukaan maininta 'tyttöhallituksesta'. Hyvä, asiapitoinen kirjoitus painaa tekstien rimpsussa omalla painollaan, mutta tämänkaltaiset alatyyliset markkerit kirjoituksen osana mitätöivät tehokkaasti muun sisällön. Ainakin omasta mielestäni.

[Suvaitsevainen Vihreä]

Jännä, että toimittaja ei voi viestiä ilman tarvetta alatyyliin? Näillä tuntuu olevan jossain vikaa? Ja vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä. 

Kannattaa myös muistaa, että näiden mielestä on myös vihapuhetta sanoa tyttöhallitus. Aiheellinenkin hallituksen kritiikki on välittömästi vihapuhetta, jos siellä on yksikin väärä sana.
Nyt sitten samat tyypit ovat inisemässä kuinka yksi väärä sana ei voi olla väärin.

Rehellisesti, kaiken kommentoinnin jossa mainitaan "tyttöhallitus", "huulipunahallitus" tai vastaava voi suorilta käsin sivuuttaa riippumatta sen mahdollisesta tai mahdottomasta asiapitoisuudesta. Henkilökohtaisiin attribuutteihin menevä länkytys on käytännössä aina aiheesta riippumatta sen merkki, ettei asioista ole mitään motkottamista. Jos asioita motkotettavaa olisi, ei viljeltäisi henkilöön meneviä heittoja. Simple as that.

Tuo on toki ihan hyväksyttävä näkökanta. Mutta ei se silti ole mitään vihapuhetta, jos hallituksesta käyttää jotain vähättelvää ilmaisua. Itselleni ainakin viha on aika voimakas tunne ja on aika laiskaa ajattelua laittaa kaikki vihaksi, jos ei jostain varsinaisesti pidä.

Ja jos yleisestikin kriteerit olisivat tuollaiset, niin tuntuu että 99% poliittisesta arvostelusta voi ohittaa turhana länkyttämisenä.

Poistettu sisäkkäisiä lainauksia. Moninkertaisia sisäkkäisiä lainauksia sisältäviä viestipyramideja ei tule rakentaa.

[Roope2]

Hesarissa oli artikkeli "Erityisen tuen tarjoajat. Erityisopettajat kertovat arjesta, jossa ei ehdi opettaa."

Artikkeli kertoi, kuinka karseaa voi koulussa todella olla, kun ei ole kuria eivätkä oppilaat väliä mistään mitään.

Artikkeli oli kuvitettu piirroskuvin. Mutta päivastoin kuin useimmissa nykynuorisosta kertovissa artikkeleissa kuvitus muistuttaa monikulttuurisuudesta, niin tämän artikkelin keppostelevat piiroslapsoset olivat kaikki ihanan impivaaralaisia.

[Melbac]

Metrosta tullut jonkun kiinteistövälittäjän mainoslehtinen kun joka toinen juttu kertoo jostain asunnosta ja paljon pitäisi kämpistä maksaa.

[Veikko]

Hesarissa oli artikkeli "Erityisen tuen tarjoajat. Erityisopettajat kertovat arjesta, jossa ei ehdi opettaa."

Artikkeli kertoi, kuinka karseaa voi koulussa todella olla, kun ei ole kuria eivätkä oppilaat väliä mistään mitään.

Artikkeli oli kuvitettu piirroskuvin. Mutta päivastoin kuin useimmissa nykynuorisosta kertovissa artikkeleissa kuvitus muistuttaa monikulttuurisuudesta, niin tämän artikkelin keppostelevat piiroslapsoset olivat kaikki ihanan impivaaralaisia.

Todellisuus on - tietenkin - aivan toista. Kuten Hesarin todellisuuden laita melkein aina on.

Tässä tapauksessa asian todistaa erityisopettajan aviopuoliso, Veikko.

[foobar]

Kaius Niemi jatkaa Hesarin vastaavan päätoimittajan pestistä käsin moraalittoman niljakkeen ominaisuuksiensa esittelyä. Tällä kertaa aktiiviset pyrkimykset (joita on tuettu täysin häpeilemättömällä poliittisella lobbauksella josta lehti ei turhaan kirjoittele) luoda erilaisia yhteiskuntaluokkia joita lakien sitovuus, oikeudet ja velvoitteet sitovat eri tavalla (ja joiden puitteissa tietenkin "oikeamielisten" journalistien sisäpiiri on siellä etuoikeutetummassa asemassa) on muotoiltu näin savuverhon takana olevaksi uhatuksi hyväksi:

Kaikki sittenkään hyvin Suomessa?

Suomessa on tarpeellista kysyä, voiko maahan syntyä alueellisia tietoerämaita.

[...]

Korkea sijoitus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomessa olisi kaikki hyvin. Pandemia on kiihdyttänyt digitaalista murrosta, joka on jo tähänkin asti ollut vaikeaa monille perinteisille lehdille.

Jos mediataloissa ei ole kiinnitetty kuluneina vuosina riittävästi huomiota digitaalisen ansainnan kehittämiseen, korjausvelkaa on yhä enemmän. Se puolestaan voi tarkoittaa toimituksellisten resurssien ajamista yhä ahtaammalle ja siten journalismin määrän vähentymistä.

Suomessa on tarpeellista kysyä, voiko maahan syntyä tulevaisuudessa niin sanottuja alueellisia tietoerämaita. Sellaisia paikkakuntia, joiden asioita ei enää käsitellä aktiivisesti missään riippumattomassa journalistisessa mediassa.

Toinen kasvava ongelma Suomessa on verkkohäirintä. Vaikka toimittajat eivät juurikaan koe aktiivisia fyysisiä uhkia tehdessään työtään, pääosin sosiaalisessa mediassa tapahtuva häirintä uhkaa sanan- ja lehdistönvapauden toteutumista.

Asialähtöinen mediakritiikki on tärkeä osa journalismin kehittämistä avoimessa yhteiskunnassa. Journalistit joutuvat kuitenkin yhä enemmän kohtaamaan myös tilanteita, joissa "palaute" on solvaavaa ja kohdistuu käsiteltävien aiheiden sijasta suoraan henkilöön, esimerkiksi toimittajan ulkonäköön.

Toistuva ja kampanjanomainen häirintä voi johtaa siihen, että toimittajat alkavat esimerkiksi välttää tiettyjen aiheiden käsittelyä. Ilmiö on valitettavan tuttu myös tutkijoille, virkamiehille ja poliitikoille. Osa heistä voi kieltäytyä kommentoimasta medialle ajankohtaisista asioista, koska huolena on siitä seuraava mahdollinen häirintäaalto.

Kärsijänä on yksittäisen henkilön lisäksi koko suomalainen yleisö, koska vapaan tiedonvälityksen toimintaedellytykset heikkenevät.

Lehdistönvapauden merkkipäivänä on tärkeää muistaa, että kyseinen vapaus ei ole lehdistöä vaan yleisöä varten.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007949235.html

Tietoerämaapuhe lienee puolestaan sumuverhoa sille että lukijat ovat enenevässä määrin haluttomia maksamaan siitä poliittisesta agitaatiosta jonka suohon suuri osa suomalaisesta journalistikunnasta itsensä on parkkeerannut. Ratkaisu tähän "ongelmaan" on tietenkin poliittinen lehdistötuki joka huolehtisi siitä ettei suomalaisen lehdistön tarvitse harjoittaa itsekritiikkiä vaan voi enenevässä määrin maksattaa vallan puolustusvahtikoiratekstinsä niiden veroa maksavien kansalaisten tai yritysten piikkiin jotka moista paasausta eivät näe rahansa arvoiseksi.

Oma näkemykseni on että suomalaisen journalistin ammatti on yhä korostuneemmin ammatti johon valikoituvat ne joilla ei ole mitään hyödyllistä annettavaa normaaleissa yksityisen sektorin töissä ja joiden poliittiset ambitiot ovat liian sekopäisiä jotta niiden puitteissa voitaisiin suuressa määrin päästä politiikkaan edustuksellisen demokratian kautta. Tällainen profiilivalinta on puhtaasti journalistien ammattikunnan, ei heidän kriitikkojensa tai muiden kaduntallaajien syytä, eikä ongelma poistu ellei journalistikunta ala suhtautumaan omiin ambitioihinsa itsekriittisesti itsensä jalustalle nostamisen sijaan. Niemen ja JSN:n puhuvien päiden esimerkki antaa ymmärtää että moiseen itsekriittisyyteen voitaneen päästä vain totaalisen perikadon kautta.

[foobar]

Todettakoon vielä että suomalaisen journalismin "kriisi" perustuu nähdäkseni lähinnä siihen että journalistikunta ei ole ymmärtänyt maailman muuttuneen, ja kieltäytyy ymmärtämästä että heidänkin on elettävä sen kanssa. Pääasiallisin muutos tässä mielessä on että massatiedonvälityksessä toimitusmateriaalin tuottaminen ei enää määräydy tiedonvälitysmenetelmien pullonkaulaniukkuuden perusteella kuten ennen jolloin massatiedonvälitystä pystyi harjoittamaan vain jos toimi lehtipainon, radiokanavan tai TV-kanavan omistajan kanssa yhteistyössä. Tällä vuosituhannella kuka tahansa on voinut toimia kansalaisjournalistina verkon kautta.

Tämä ei tietenkään tarkoita että kaikki kansalaisjournalismi on ulosanniltaan briljanttia, faktoiltaan rehellistä ja hyvin tarkistettua tai agendaltaan moraalisesti ymmärrettävää, mutta se on tasoittanut kenttää ja rakentanut painetta ammattijournalistien puolelle huolehtia itse tuotostensa korkeiden kriteerien täyttymisestä. Sen sijaan että journalistikunta olisi hyväksynyt tilanteen ja pyrkinyt parempaan se onkin kaartanut suuntaan jossa se on enenevässä määrin pyrkinyt määrittelemään itsensä jotenkin normaaleja kuolevaisia kyvykkäämmiksi toimijoiksi samalla rivejään tiivistäessään täysin menettäen kykynsä ryhmän sisäiseen itsekritiikkiin.

Kun tähän vielä lisätään nuoren polven umpipolitisoituminen ja toistensa kyttäys marginaalissa joka ei vastaa lainkaan kansalaisten yhteiskunnallisten näkemysten kirjoa ei tilanne voine parantua ennen kuin se on pahentunut reippaasti. Nyt vain pitäisi päättää kumpien kannalta tilanne menee huonommaksi, journalistien vai muiden kansalaisten. Mielestäni olisi melko kohtuutonta että moisesta intressiryhmän omaehtoisesta umpikujaan ajautumisesta maksajaksi päätyisivät ryhmän ulkopuoliset kansalaiset.

Journalistikunnan ja mediatalojen aktiivisena pyrkimyksenä on saada niukkuusmalli takaisin käyttöön ja nimenomaan omaan ohjaukseensa. Se ei ole vallaltaan rajallisten kaduntallaajien tai kansalaisjournalistien ja -keskustelun kannalta parannus nykytilanteeseen kuin täysin moraalisesti epärehellisen spinnauksen puitteissa, mutta elleivät kansalaiset tunnista mitä heiltä esim. verkkokeskustelun regulointipyrkimyksillä yritetään viedä on turha odottaa että heidän kannaltaan tässä käy hyvin. Ja selvää on kenen puolella Niemi "yleisön" edusta puhuessaan oikeastaan on. Hänelle ja suomalaiselle journalistikunnalle "yleisö" - siis ei-journalistinen rahvas on olemassa lopulta vain jotta heillä itsellään olisi työtä, ja erityisesti valtaa.

[zupi]

Sattuipa vaan silmiin tällainen otsikko Hyysärissä.

Me emme anna periksi

Unkarilaisen Indexin toimittajat joutuivat pääministeri Viktor Orbánin mankeliin. He eivät suostuneet luovuttamaan vaan jatkavat taistelua lehdistönvapauden puolesta. Syntyi Telex. Tämä on sen tarina kahden päätoimittajan kertomana.

(...)

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007946845.html

Maksumuurin takana.

Tuli vaan taas mieleen, miten jänskästi valtamedian logiikka toimii. Unkarissa valtamediasta (väitetysti) sensuuria pakoon lähteneet toimittelijat ovat suuria sankareita, jotka taistelevat lehdistönvapauden puolesta. USAssa taas esim. Glenn Greenwaldin ja Bari Weissin tapaiset toimittajat, jotka ovat lähteneet valtamedian sensuuria pakoon, ovat suuria roistoja, jotka hyökkäävät kriittisillä jutuillaan lehdistönvapautta vastaan, ja jotka tulisi hiljentää. Niin se woke-järki toimii.

[P]

N. pari vuosikymmentä sitten silloinen leuroopassakin ilmestynyt laatulehti "International Herald Tribune" julkaisi pääkirjoitussivullaan kaksi vastakkaista mielipidekirjoitusta päiväkohtaisista aiheista ottamatta sen enempää kantaa kummankaan sisältöön.

Puolueeton suomalaismedia voisi mielestäni omaksua samanlaisen käytännön. Se pikemmin lisäisi kuin vähentäisi mediakentän kuvaa puolueettomana toimijana. Piilovaikuttamiselle jäisi toki tilaa, joskin edellyttäisi entistä syvällisempää työhön paneutumista.

Juu, oli hyvä lehti. 90-luvulla ulkomailla asuessani luin sitä säännöllisesti.

[Totti]

Todettakoon vielä että suomalaisen journalismin "kriisi" perustuu nähdäkseni lähinnä siihen että journalistikunta ei ole ymmärtänyt maailman muuttuneen, ja kieltäytyy ymmärtämästä että heidänkin on elettävä sen kanssa. Pääasiallisin muutos tässä mielessä on että massatiedonvälityksessä toimitusmateriaalin tuottaminen ei enää määräydy tiedonvälitysmenetelmien pullonkaulaniukkuuden perusteella kuten ennen jolloin massatiedonvälitystä pystyi harjoittamaan vain jos toimi lehtipainon, radiokanavan tai TV-kanavan omistajan kanssa yhteistyössä. Tällä vuosituhannella kuka tahansa on voinut toimia kansalaisjournalistina verkon kautta

Tuo on yksi syy median oireiluun. Toinen on vallan menetys.

Valtamedia ei enää kovin helposti pysty toimimaan uutisvirran portinvartijana kuten ennen. Ennen "nettijournalismia" valtamedia käytännössä kontrolloi kokonaan mistä asioista maassa keskusteltiin ja millä sävyllä. He myös nostivat tai upottivat poliitikkoja mielensä mukaan kirjoittamalla joko lokajuttuja tai kehuja sen mukaan miten poliitikko sopi heidän pirtaan. Media käytännössä siis ohjasi mielipideilmapiiriä ja sen myötä myös maan politiikan henkeä.

Valtamedia yrittää epätoivoisesti pitää kiinni tästä vallastaan, mutta sen myötä kun netti on mahdollistanut alkuperäisten lähteiden tarkistamisen, valta ohjaa diskurssia on alkanut murenemaan yhä nopeammin. Vastaiskuna on kehitetty erinäisiä "faktantarkistuksia" ja valeuutisväittämiä, joiden puitteissa yritetään loata lähteet ja maalaa ne epäluotettaviksi. Käytännössä siis väitetään, että lukija ei itse osaa päättää mikä on totta vaan median pitää toimia totuuden tulkitsijana lukijan puolesta ja sen tulee opastaa hänet oikealle ajatusten tielle.

Kuvioon on myös tullut ns. agendajournalistiikkaa, jonka puitteissa media yhä enemmän luo oman totuustarinansa. Agendajournalistiikka liikkuu mielipiteiden ja faktan välimaastossa ja se on vaikeampi haastaa koska se tukeutuu pitkälti mielipiteisiin. Agendajournalistiikka kuitenkin verhotaan faktauutisoinnin kaapuun, jotta lukijalle jäisi mielikuva, että "uutinen" on objektiivinen tosiasia.

Räikein esimerkki tästä oli Trump-uutisointi, jonka puitteissa emme 4 vuoden aikana nähneet Suomessakaan ainoatakaan positiivista uutista Trumpin hallinnosta. Toinen etäisempi narratiivi on Myanmarin rohingya-uutisointi, joka puitteissa Myanmarin bangladeshilais-muslimit aina esitetään viattomina uhrina ja buddhalainen kantaväestö sortajina. "Uutisointi" on räikeästi kallellaan vasemmiston nimittämän uhriryhmän suuntaan eikä sanallakaan mainita miten esim. Saudi-Arabian tukemat paikalliset islamistiterroristit murhaavat kantaväestöä.

Hesarin hehkutus puolueettomasta lehdistöstä on myös vähintäänkin tekopyhää. Suomessa jaetaan runsaasti lehdistötukea, josta Sanoma Oy myös ottaa osansa. Mikään media, joka on riippuvainen valtion rahoista ei voi olla riippumaton valtiosta. Negatiivinen uutisointi kun helposti voisi johtaa lehdistötuen budjetoinnin muuttamiseen ja suureen rahanmenetykseen. Vastavuoroisesti voidaan positiivisella uutisoinnilla varmistaa erityisesti sympaattisten vasemmistopoliitikkojen ymmärryksen lehdistötuen ylläpitämiselle tai jopa kasvattamiselle. Tämä koskee vielä suuremmissa määrin YLE:ta, joka on kokonaan lakisääteisen rahoituksen varassa.

Mediatuen käyttö poliittisena vipuvartena on myös esimerkkejä lähialueella. Ruotsissa hallitus on nimittäin nostanut lehdistötukea systemaattisesti mutta samalla asettanut sille ehtoja, jonka puitteissa myös julkaistu sisältö vaikuttaa tuen kokoon. Esimerkiksi mediat, jotka levittävät "disinformaatiota" tai kyseenalaistavat "etabloituneita faktoja" eivät saa tukea ( https://www.svt.se/kultur/kritiserat-forslag-blir-verklighet-medier-som-sprider-desinformation-kan-nekas-stod ). Mikä on faktaa ja disinformaatiota päättää viranomainen.

On helppo arvioida, että tällaisten säädösten puitteissa esim. maahanmuuton tai ilmastomuutoksen kriittinen analyysi alkaa nopeasti tuntumaan median lompakossa, jutut sen mukaan.

[Lalli IsoTalo]

Hesarissa oli artikkeli "Erityisen tuen tarjoajat. Erityisopettajat kertovat arjesta, jossa ei ehdi opettaa."

Artikkeli kertoi, kuinka karseaa voi koulussa todella olla, kun ei ole kuria eivätkä oppilaat väliä mistään mitään.

Artikkeli oli kuvitettu piirroskuvin. Mutta päivastoin kuin useimmissa nykynuorisosta kertovissa artikkeleissa kuvitus muistuttaa monikulttuurisuudesta, niin tämän artikkelin keppostelevat piiroslapsoset olivat kaikki ihanan impivaaralaisia.

Kuvat.

[ApuaHommmaan]

Sanoman TV-ohjelmassa Temptation Island juuri juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneet juotetaan känniin, ja sen jälkeen ohjelman tuotanto alkaa taivutella heitä seksiin, jota sitten tihrustavat yhdessä ohjelman katsojien kanssa. Oksettavat parittajat. Sitten sama poppoo esittää moraalijeesustelua lehdissään.

Ovat aiheuttaneet useampia mielenterveysongelmia tekemisillään. Ei mitään rajaa mihin ollaan rahavirtojen takia valmiita.

[Roope]

Sattuipa vaan silmiin tällainen otsikko Hyysärissä.

Me emme anna periksi

Unkarilaisen Indexin toimittajat joutuivat pääministeri Viktor Orbánin mankeliin. He eivät suostuneet luovuttamaan vaan jatkavat taistelua lehdistönvapauden puolesta. Syntyi Telex. Tämä on sen tarina kahden päätoimittajan kertomana.

(...)

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007946845.html

Hesarin näyte lehdistönvapaudesta on julkaista journalistisessa kiistassa yksipuolisesti kahden toimittajan valehtelua ja vääristelyä ja kehystää se kamppailuksi lehdistönvapauden puolesta. Saatekirjoituksessa Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi vielä viittaa Unkarin sensuuriin, jollaisesta päätoimittaja tai unkarilaistoimittajat eivät esitä ensimmäistäkään esimerkkiä, mutta jonka Niemi rinnastaa Venäjän sortokauteen Suomessa viime vuosisadan alussa.

Me emme anna periksi

Unkarilaisen Indexin toimittajat joutuivat pääministeri Viktor Orbánin mankeliin. He eivät suostuneet luovuttamaan vaan jatkavat taistelua lehdistönvapauden puolesta. Syntyi Telex. Tämä on sen tarina kahden päätoimittajan kertomana.

Mihin mankeliin? Itse lähtivät, kun olivat tarpeeksi kauan kiukutelleet.

Jutussa ei osoiteta yhteyttä pääministeri Viktor Orbániin muuten kuin aasinsiltojen ja vihjailujen kautta.

Ei nimittäin ole tavallista, että Unkarissa 80 ihmistä – meidän tapauksessamme 80 toimittajaa – nousee yhdessä puolustamaan itseään, periaatteitaan sekä uskoaan lehdistönvapauteen ja luotettavaan tiedonvälitykseen.

Että yhden ammattiryhmän jäsenet, jotka tulevat täysin erilaisista taustoista, sanovat yhteen ääneen "ei" ulkoiselle, poliittiselle painostukselle.

Että he keskellä globaalia pandemiaa sanoutuvat irti yhdestä elämänsä tärkeästä osasta, ilmoittavat rakastamallaan työpaikalla hyppäävänsä tyhjän päälle ja rakentavat sitten nollasta, yhteen hiileen puhaltaen, jotain aivan uutta ja – voinee liioittelematta sanoa – suurenmoista:

Uuden, asiallisen, puolueettoman, kriittisen ja uteliaan nettisanomalehden, jota lukevat päivittäin sadattuhannet.

Tämä artikkeli kertoo Telexin tarinan. Sen ovat kirjoittaneet Telexin kaksi päätoimittajaa.

Heinäkuussa 2020 toinen meistä, Szabolcs Dull, sai potkut Unkarin tuolloin vaikutusvaltaisimman sanomalehden Indexin päätoimittajan tehtävistä. Index oli toiminut 20 vuotta ja tavoitti päivittäin yli miljoona lukijaa. Seuraavana päivänä toinen meistä, päätoimittajaa sijaistanut Veronika Munk, irtisanoutui yhdessä yli 80 kollegamme kanssa.

Edeltäneet vuodet eivät olleet olleet helppoja: toimittaessamme sanomalehteä parhaan tietomme mukaan sen ympärillä pyöri oligarkkeja erilaisine taloudellisine ja poliittisine pyrkimyksineen.

Toimitus julisti voivansa työskennellä vain, kun ulkopuoliset eivät puutu sisältöön tai organisaatioon. Osoitimme viime kesänä äänekkäästi mieltämme ulkoisia vaikuttamisyrityksiä vastaan.

Toimitus vaati voivansa päättää itse lehden linjasta, mikä oli omistajan tahdon vastaista. Eihän se niin mene missään, vaan ensin vaihdetaan päätoimittaja ja sitten vaikka koko toimitus. Kuten tapahtuikin, paitsi että toimitus erosi omalla päätöksellään.

Päätoimittaja irtisanottiin mielenilmauksen takia – kaikkien aiempien lupausten vastaisesti. Toimittajista yksikään ei voinut hyväksyä sitä, minkä seurauksena jokainen heistä irtisanoutui.

Päätoimittaja erotettiin sen jälkeen, kun hän vuosi tarkoituksella luottamuksellisen organisaatiouudistussuunnitelman, jota toimitus vastusti ja ryhtyi lehteä vahingoittaviin julkisiin protesteihin. Miksi ihmeessä tällainen touhu olisi pitänyt hyväksyä?

Toimituksen lähdöstä ei ollut kulunut kauankaan, kun Index rekrytoi uuden henkilökunnan ja ilmoitettiin, että pääministeri Viktor Orbánin luottomiehestä Miklós Vaszilysta oli tullut uusi omistaja. Hän on juuri se mies, joka oli ilmestynyt Indexiin vähän ennen Szabolcs Dullin potkuja. Vaszily on mediajohtaja, joka ei kiellä yhteyttään hallitukseen. Hän oli jo saattanut monta tiedotusvälinettä hallituksen palvelukseen ja oli ollut myös yleisradioyhtiön johtajana. Yhtäkkiä myös Index yhdistyi hänen nimeensä.

Lehti myytiin, kun aiemmat suunnitelmat kariutuivat toimituksen irtisanouduttua. Sitten tuli uusi omistaja, joka "ei kiellä yhteyttään hallitukseen" ja on "saattanut monta tiedotusvälinettä hallituksen palvelukseen".

Jotain epäilyttävää vihjaillaan tapahtuneen, mutta jää auki, mitä se oikeastaan on.

Vapaa lehdistö on Unkarissa huonossa huudossa. Kymmenen viime vuoden aikana vallankäyttäjiä asiallisesti valvovien toimitusten määrä on entisestään vähentynyt, kun taas sellaisia sanomalehtiä, radio- ja televisiokanavia on yhä enemmän, joiden omistajat kytkeytyvät politiikkaan ja poliitikkoihin.

Se on mielestämme huono asia.

Myös Indexin toimittajien perustama uusi lehti Telex kytkeytyy politiikkaan ja politiikoihin. Lehti on osa hallituksen vastaista oppositioliikettä ja sen suurin rahoittaja on ollut Tšekin Sorokseksi kutsuttu Sorosiin muun muassa Open Society Foundationsin kautta kytkeytyvä liikemies, liberaali poliitikko ja monimiljardööri Zdenek Bakala.

Mutta se ei ole vain meidän mielipiteemme. Maaliskuussa 2021 Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Dunka Mijatović kirjoitti raportissaan, että "median poliittinen kontrolli ja valtion jatkuva ja vääristävä sekaantuminen mediakenttään ovat yhdessä murentaneet median moninaisuutta ja ilmaisunvapautta Unkarissa".

Mijatović kirjoittaa raportissaan myös, että hallitus pitää vallankäyttäjistä riippumatonta mediaa "vihollisena" ja "oppositiona" ja määrittelee lehtityön peruskäytäntöjä noudattavat toimittajat "aktivisteiksi" ja "Sorosin sotilaiksi". Tätä ei voi ihmisoikeusvaltuutetun mielestä hyväksyä.

Median moninaisuus on hienoa, mutta jostain syystä esimerkiksi Puolan median nopea yksipuolistuminen omistuksen siirtyessä ulkomaille ei huolestuta juuri ketään. Päinvastoin, EU on huolissaan siitä, että Puolan hallitus on suunnitellut estävänsä jo huomattavaksi nousseen ulkomaalaisomistuksen kasvun.

George Soros on unkarilaissyntyinen yhdysvaltalainen miljardööri, joka Orbánin mukaan toimii Unkarin-vastaisesti. Hallituksen Soros-propagandaa on esitetty kadunvarsien mainostauluilla sekä lehti- ja verkkoilmoituksissa, joista osa on herättänyt kiivasta arvostelua koetun juutalaisvastaisuuden vuoksi.

Soroksen motiiveja ei voi tietää, mutta hän toimii Unkarin ja koko Euroopan etuja vastaan. Se ei ole mielipide tai propagandaa vaan fakta.

Ilmaisuksi valikoitu "koetun juutalaisvastaisuuden vuoksi", kun Orbánia ei saa muuten yhdistettyä juutalaisvastaisuuteen ja mitätöityä Soros-kritiikkiä.

Veronmaksajien tänä vuonna 118 miljardilla forintilla eli noin 328 miljoonalla eurolla ylläpitämä Unkarin yleisradioyhtiö on hallituksen äänitorvi. Sen rinnalla monta sataa tiedotusvälinettä on liittynyt Keski-Euroopan lehdistö- ja mediasäätiöön (Kesma), jota hallitus valvoo.

Tämän Kesman luonnetta ei avata jutussa sen kummemmin, mutta en löytänyt mistään vihjailuja kummempaa vahvistusta, että "hallitus valvoo" sitä. "Monta sataa tiedotusvälinettä" kuulostaa paljolta, mutta niiden yhteisarvo näkyy olevan vain 88 miljoonaa euroa, mikä on kolmisen prosenttia Sanoma-konsernin arvosta.

Viktor Orbán ja hänen Fidesz-puolueensa nousivat valtaan voitettuaan vaalit vuonna 2010. Orbán sai tuolloin niin suuren hallitusenemmistön, että hän pystyi ajamaan läpi uuden perustuslain ilman opposition ääniä tai myötävaikutusta.

Orbán myös muutti vaalilain täysin kysymättä opposition mielipidettä, ja uudet pelisäännöt suosivat Fidesziä. Sillä välin oppositiopuolueet puolestaan repivät toisiaan hajalle ja riitelivät keskenään eivätkä pystyneet yhdistämään voimiaan vaaleissa.

Uusi vaalilaki on Fideszille niin suosiollinen, että viimeksi vuonna 2018 puolue sai 49 prosenttia äänistä mutta 67 prosenttia parlamentin edustajanpaikoista.

Vastaavia vaalien suurinta puoluetta bonuspaikkojen kautta suosivia vaalilakeja on monissa Euroopan maissa, muun muassa Kreikassa. Samoin perustuslain muuttaminen tarpeeksi suurella hallitusenemmistöllä on normaalia ympäri Eurooppaa.

Tuskalliset menetykset eivät koske vain unkarilaista lehdistöä, vaan unkarilaisten tiedonsaantimahdollisuudet ylipäätään kutistuvat jatkuvasti. Kaventuva mediakenttä rajoittaa meidän kaikkien vapautta ja heikentää demokratiaa. Siksi päätimme uskaltaa unelmoida suuria ja perustaa laajan, riippumattoman ja vapaan uutissivuston. Kirjoitamme todellisuuden, jotta lukijat voisivat muodostaa siitä mielipiteensä.

Niinpä niin. Kuka tahansa saa perustaa lehden ja kirjoittaa mitä haluaa. Vieläpä ilman sensuuria, jollaista Unkarissa ei Helsingin Sanomien päätoimittajan vihjailusta huolimatta ole.

Unkarissahan on muutenkin laajempi sananvapaus kuin esimerkiksi Suomessa, joka uhkailee ja tuomitsee toisinajattelijoita sananvapausoikeudenkäynneissä.

Lokakuussa 2020 käynnistyneestä Telexistä tuli sanomalehti,
...
* joka on toimituksessa työskentelevien omistuksessa. He takaavat riippumattomuuden.
* jossa riippumattomuus tarkoittaa sitä, että kukaan ulkopuolinen ei sano, mistä kirjoitamme tai mistä emme, eikä kukaan ulkopuolinen puutu siihen, kenen kanssa työskentelemme tai kenen kanssa emme. Jossa aina vain ja ainoastaan lehden toimitus päättää aiheen sen perusteella, miten tärkeä, kiinnostava ja/tai ajankohtainen kyseinen juttu on.

Toisin sanoen Telexissä lehden omistajat päättävät, mistä kirjoitetaan.

[pienivalkeapupu]

Tuossa kun JIM tv kanavaa katselin, niin siellä pisti silmään 'me emme suostu vaikenemaan' mainoksen kaltainen (mm. Riku Rantalan pärstäkertoimella). Nettiosoitekin on, hs.fi/vaientamattomat (?).
Mitäköhän tuo nyt on olevinaan?

[Emo]

Tuossa kun JIM tv kanavaa katselin, niin siellä pisti silmään 'me emme suostu vaikenemaan' mainoksen kaltainen (mm. Riku Rantalan pärstäkertoimella). Nettiosoitekin on, hs.fi/vaientamattomat (?).
Mitäköhän tuo nyt on olevinaan?

Ei mitään.

Eikös Rantala ole mädäkki? Tarkoittanee, etteivät suostu vaikenemaan neekereiden (itseaiheutetusta) kurjuudesta, homoista ym sukupuoliasioista, ählämeiden oikeuksista ym jne mm.
Lisäksi jatkossakin solvaavat persuja natseiksi. Sitä tarkoittaa.

[Chrattac]

Tuossa kun JIM tv kanavaa katselin, niin siellä pisti silmään 'me emme suostu vaikenemaan' mainoksen kaltainen (mm. Riku Rantalan pärstäkertoimella). Nettiosoitekin on, hs.fi/vaientamattomat (?).
Mitäköhän tuo nyt on olevinaan?

Liittynee siihen, että maanantaina taisi olla/alkaa jokin media/lehdistö/sananvapaus päivä/viikko. Ainakin tuosta radio rockillakin pyöri jotain mainoksia, kun se tossa taustamölynä mulla välillä 957:n tilalla soi. Olikohan Aamulehdessä kanssa jokin kirjoitus aiheen tiimoilta. Näyttäisi oletus noilla olevan se, että heidän mielipiteitään koitetaan vaientaa tai jotain, tosin ainakin Aamulehdessä näytti enemmän olevan kyse tästä EU-"noottisotkusta" (valtioneuvoston salailu) ja oikeuskanslerin sähköpostien salailemisesta muun muassa, en siis sinänsä bongannut mitään maalittamis- yms. agendaulinaa.

E: Tai sitten olen sille muuttunut niin immuuniksi, että menee toisesta silmästä sisään ja aivot tyhjentävät sen samoin tein välimuistista.

[Lalli IsoTalo]

Kommunistien ikiaikainen strategia: syytä vastustajaa siitä mitä itse teet.

[sancai]

Nämä "hyvisten" masinoimat kohut ovat siitä mielenkiintoisia, että yleensä ne paljastavat enemmän heistä itsestään, kuin siitä mitä kritisoivat. Esimerkiksi nyt kun HS käy hyvesignalointihyökkäystä Unkarin valtamediaa vastaan, paljastaa se, että vihervasemmisto tietoisesti tuhoaa lehdistönvapautta Suomessa. Unkarissahan mediatilanne vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin Suomessa. Valtamedia on yksiääninen ja tekee yhteistyötä hallituspuolueiden kanssa, kuten Suomessa esimerkiksi YLE, mutta sananvapautta varsinaisesti rajoitetaan vähemmän kuin Suomessa. Unkarissa ei sakoteta islam-kriitikkoja tai Raamatun siteeraajia, eikä Unkarissa puuhata lakeja poliitikkojen suojaamiseksi kritiikiltä. Kummankaan maan tilanne ei siis ole hyvä, kannatan aitoa moniäänisyyttä, mutta tämä räikeän tietoinen kaksinaismoralismi kertoo, että HS ei itse välitä sananvapaudesta. HS toimii tietoisesti aivan samalla tavalla kuin Unkarin media.