Mikä on se raja? (vuokra vs omistusasunnot)

[Saippuakupla]

Jos jää työttömäksi niin sen asunnon voi myydä ja ostaa pienemmän tai muuttaa vuokralle. On myöskin mahdolista, jos tajuaa, välttää niitä mätiä neukkukuutioita. Joka kaupungista löytyy uudistuotantoa tai 1900-luvun puolivälissä tai ennen tehtyjä paikallaanmuurattuja taloja. Ja tokihan lähitulevaisuuden remontit otetaan huomioon tarjouksessa.

Niin ja laina-aikaa maksimissaan 15 vuotta. Mielellään lähempänä kymmentä. Tuossa ajassa korkojen osuus pysyy maltillisena, elämäntilanneriski pienenee ja lainan koko on kohtuullinen.

Tässä laskelmia putkiremontin vaikutuksista kämpän hintaan. Ei hyvältä vaikuta varsinkaan pk-seudulla, jossa kämppien hinnat ovat muutenkin karanneet käsistä.

[Alkuasukas]

Juu tuo putkiremonttien olematon vaikutus hämmästyttää. Suomalaiset luulevat asunto-osakkeen ostaessaan ostavansa fyysisesti sen luukun johon muuttavat. Tosiasiassa ostetaan osakkeita yhtiöstä, jolla on arvo x. Se arvo voi olla kovinkin eri kuin naapuriyhtiössä jossa on kaikki remontit tehty. "Alueen toteutuneet neliöhinnat" on yhtä hyvä mittari kuin velkapumpattu bkt.

Ihan hyvä idea laskea asunnon hintaan mukaan vaikka tulevan 10 vuoden remontit. Putkiremppa 1000€ neliö, julkisivu ja ikkunat 500€. Usen olisi halvempaa räjäyttää se neukkukuutio ja rakentaa uusi.

[Jukka Wallin]

Otsikolla viittaan siihen että paljonko kannattaa maksaa vuokraa kämpästä ennen kuin tulee järkevämmäksi ostaa oma luukku? 800€? 1000€? 1200€?

Kannattaa miettiä omaa tarvetta ja vuokrien hintaa. Itselläni tuli tarve joko vuokrata neljähuonetta ja kettiö, Vuokra olisi ollut noin 1200-1300 kk mutta samaan aikaa lyhennettäisiin samalla summalla saman kokoista( noin 100m2) hitasasuntoa(Helsinki) Silloin meidän oli parempi hankkia omistusasunto..

[jka]

Juu tuo putkiremonttien olematon vaikutus hämmästyttää. Suomalaiset luulevat asunto-osakkeen ostaessaan ostavansa fyysisesti sen luukun johon muuttavat. Tosiasiassa ostetaan osakkeita yhtiöstä, jolla on arvo x. Se arvo voi olla kovinkin eri kuin naapuriyhtiössä jossa on kaikki remontit tehty. "Alueen toteutuneet neliöhinnat" on yhtä hyvä mittari kuin velkapumpattu bkt.

Ihan hyvä idea laskea asunnon hintaan mukaan vaikka tulevan 10 vuoden remontit. Putkiremppa 1000€ neliö, julkisivu ja ikkunat 500€. Usen olisi halvempaa räjäyttää se neukkukuutio ja rakentaa uusi.

Kun noita remontteja tehdään, niin usein tehdään juuri kaikki kerralla. Tietysti remonttifirma lupaa, että homma hoituu "parissa kuukaudessa". Tiedän tapauksia, että asukkaat ovat olleet vuodenkin evakossa asunnosta kun remontti on viivästynyt. Tuollekin alkaa tulemaan jo hintaa.

Suomessa olisi oikeasti tarvetta asiantuntijoille, jotka saisi näistä neukkukuutioista vielä asumiskelpoisia järkevästi ja edullisin kustannuksin. Nyt päätöksiä tekee asuntoyhtiön hallitus, joissa pahimmillaan on kaikki yli 70-vuotiaita helposti vedätettäviä ja remonttitekniikoista mitään tietämättömiä. Ei ihme, että remontit menee persiilleen ja maksaa enemmän kuin olisi tarpeellista.

[Hagbard]

Periaatteessa matematiikka on yksinkertaista. Asumiskulut ovat yhtiövastike + lainanhoitokulut + vuokranantajan tuotto.

Omistusasunnossa kuluista puuttuu vuokranantajan tuotto, joka jää siis omaan taskuun. Omistusasunnossa lainanhoitokulut jäävät nekin ikäänkuin omaan taskuun, kun vähitellen maksaa kämppää omaksi. Vuokralla nekin rahat menevät vuokranantajan taskuun. Kun oma kämppä on maksettu, lainanhoitokuluja ei enää ole, mutta vuokralla niidenkin maksaminen jatkuu. 

[jka]

Tässä muuten yksi harvoista tutkimuksista aiheesta, jonka olen itse löytänyt

Eri asumismuotojen taloudellinen vertailu

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/43578/nbnfi-fe200901141029.pdf?sequence=3

[Marius]

Hyvin kyynisesti voisi ajatella vaikka näin, että mahdollisimman huonosti, rimaa juuri hipoen tehty remontti takaa jatkuvuuden. Siksi ei kannata tehdä hyvää jälkeä.

[Alkuasukas]

Tässä muuten yksi harvoista tutkimuksista aiheesta, jonka olen itse löytänyt

Eri asumismuotojen taloudellinen vertailu

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/43578/nbnfi-fe200901141029.pdf?sequence=3

Yleisesti tulosten perusteella voidaan todeta omistusasumisen olevan kokonaisuutena edullisin asumismuoto.

Ei minusta yllättävää. En oikein ymmärrä millä matematiikalla voi muuhun tulokseen päästä, jos puhutaan markkinahintaisesta asumisesta.

[Jukka Wallin]

Tässä muuten yksi harvoista tutkimuksista aiheesta, jonka olen itse löytänyt

Eri asumismuotojen taloudellinen vertailu

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/43578/nbnfi-fe200901141029.pdf?sequence=3

Yleisesti tulosten perusteella voidaan todeta omistusasumisen olevan kokonaisuutena edullisin asumismuoto.

Ei minusta yllättävää. En oikein ymmärrä millä matematiikalla voi muuhun tulokseen päästä, jos puhutaan markkinahintaisesta asumisesta.

Omistusasuminen on kallein vaihtoehto,"hyvässä" lykyssä saatat maksaa lainaa+vastiketta+korjauksia samaan aikaan.

Vaikka ostat uuden osakeluukun niin maksat samaan aikaan, lainaa+rahoitusvastiketta+ hoitovastiketta..= kuin vuokraa. Usein perustellaan hintojen kohoamisella omistusaikana, sekin on osaksi harhaa. Itselläni on sellainenkin tapaus työhistorian aikana että remontit on tulleet kalliimaksi kuin neliöhinnat..

[Alkuasukas]

Jos siihen vuokraluukkuun tulee putkiremontti niin kukas sen maksaa, vuokranantaja omasta pussistaan vai? Rahoitusvastike = lainanlyhennys.

Itsellä on tässä vaiheessa noin miljoonalla eurolla asunto-osakkeita lainoitusasteen ollessa siinä 25% luokkaa. Uskoisin että jälkikasvu kiittelee näistä tosiaan enemmän kuin niistä vuokrakuiteista. Mutta hei, jokainen tavallaan.

[jka]

Hyvin kyynisesti voisi ajatella vaikka näin, että mahdollisimman huonosti, rimaa juuri hipoen tehty remontti takaa jatkuvuuden. Siksi ei kannata tehdä hyvää jälkeä.

Valitettavasti asia taitaa olla näin.

Asuntomassassa on Suomessa kuitenkin niin suuri arvo, että tuonhan voisi ja kannattaisikin ehkä säätää ihan lakiin. Suuret remontit otetaan kokonaan pois taloyhtiöiden hallituksilta. Lakiin vaan pykälät, että suuret remontit voi teettää vain valtuutettu ja oikeasti riippumaton konsultti tms, jolla on joidenkin kriteerien mukaan vaadittava tietotaito. Tulisi ihan varmasti kansantaloudelle edullisemmaksi tällainen kuin nykyinen villin lännen meininki.

[Alkuasukas]

Tässä piileekin varakkuuden salaisuus. Niiden, esi-isät, jotka ovat sinnitelleet ja keränneet varallisuutta jätettäväksi jälkeensä, muodostavat yleensä varakkaita sukuja. Ne esi-isät, jotka käytti kaikki rahat itseensä, jättävät jälkeensä pennittömän suvun.

Mainittakoon että aloitin omilla rahoillani nollasta, mutta ajattelin että olisi kiva jos lapsilla olisi asunnot alla kun lähtevät kotoa.

Varallisuuden kerääminen on melko helppoa jos sitä tavoittelee. Suurin osa ihmisistä tavoittelee sitä lauantai-iltaisin ja pettyy.

[Leijona78]

Varallisuuden kerääminen on melko helppoa jos sitä tavoittelee. Suurin osa ihmisistä tavoittelee sitä lauantai-iltaisin ja pettyy.

Mietin hetken että viittaatko että käyvät Casinolla....ja vasta sen jälkeen välähti mieleen että niin, Lotto, tietenkin.

[Siili]

Jos neuvoisin nuoria niin sanoisin, että ostakaa asunto mahdollisimman nopeasti kun palkka alkaa pyörimään. Yksiökin riittää. Todellinen takaisinmaksuaika on vain 10-15 vuotta jonka jälkeen asunnon voi laittaa vuokralle ja vuokratulot riittävät siinä vaiheeessa kattamaan lainan lyhennykset ja korot. Siinä on sitten valmis pesämuna.
Kun kämppä on maksettu pankille 20 vuoden päästä, se toimii mukavana säännölisenä tulonlähteenä ja sitä vastaan voi lainaa rahaa muihin asuntosijoituksiin. Arvokin on ehtinyt jopa kaksinkertaistua siinä ajassa.

Eivätkö tällaiset sijoitusneuvot ole peräpeiliin katsomista?  Kyllähän asuntojen arvon selvää pudotusta on näkynyt muuallakin kuin Irlannin tapaisissa kriisimaissa.  Miksi pitäisi olettaa, että trendi on sama seuraavana 20 vuotena kuin mikä oli edellisenä 20 vuotena?

[Jukka Wallin]

Jos neuvoisin nuoria niin sanoisin, että ostakaa asunto mahdollisimman nopeasti kun palkka alkaa pyörimään. Yksiökin riittää. Todellinen takaisinmaksuaika on vain 10-15 vuotta jonka jälkeen asunnon voi laittaa vuokralle ja vuokratulot riittävät siinä vaiheeessa kattamaan lainan lyhennykset ja korot. Siinä on sitten valmis pesämuna.
Kun kämppä on maksettu pankille 20 vuoden päästä, se toimii mukavana säännölisenä tulonlähteenä ja sitä vastaan voi lainaa rahaa muihin asuntosijoituksiin. Arvokin on ehtinyt jopa kaksinkertaistua siinä ajassa.

Eivätkö tällaiset sijoitusneuvot ole peräpeiliin katsomista?  Kyllähän asuntojen arvon selvää pudotusta on näkynyt muuallakin kuin Irlannin tapaisissa kriisimaissa?  Miksi pitäisi olettaa, että trendi on sama seuraavana 20 vuotena kuin mikä oli edellisenä 20 vuotena?

Eikä kaikki remontit realisoidu takaisin mitä on itse joutunut maksaman remontista..

[jka]

Minusta tämä on enemmän arvovalintakysymys kun rahallinen kysymys. Vuokraaja on vapaa lähteää litomaan ja vaihtaa paikkakuntaa koska tahansa mutta samalla hän jättää jotkut elämisensä päätöksen vuokranantajille.  Omistaja on enemmän komittoitunutta tyyppiä, joka haluaa hallita oman eläänsä täydellisemmin ja rakentaa omaa varallisuutta tulevaisuutta ajatellen. Voisi varmaan sanoa, että vuokraaja elää henkisesti enemmän tässä hetkessä ja omistaja tulevaisuudessa.

Arvovalintakysymykseen vielä lisää ajatuksia. Oleellinen ero vuokra- ja omistusasumisen välillä on myös tarjonta. Vuokratarjonta on kuitenkin varsin rajoittunutta. Jos haluat asua omakotitalossa niin vaihtoehdot ovat vielä vähemmässä. Käytännösssä ei jää jäljelle kuin omistusasuminen. Lopulta jokainen haluaa kuitenkin juuri haluamanlaisensa asunnon ja lopullinen ratkaisu tähän on rakentaa sellainen itse. Tämäkin johtaa aina omistusasumiseen. Hyvin monella omistusasujalla on asunnossaan muitakin arvoja kuin vain rahallinen arvo ja nämä muut arvot voivat olla hyvinkin suuria.

[sr]

Yleisesti tulosten perusteella voidaan todeta omistusasumisen olevan kokonaisuutena edullisin asumismuoto.

Ei minusta yllättävää. En oikein ymmärrä millä matematiikalla voi muuhun tulokseen päästä, jos puhutaan markkinahintaisesta asumisesta.

Olen samaa mieltä, että tuo on aika selvä lopputulos, jos riskille annetaan arvo nolla (eli ihmiselle se, että 50% todennäköisyydellä voittaa 100 000€ ja 50% todennäköisyydellä häviää 100 000€, on saman arvoista kuin se, että 100%:n todennäköisyydellä jää nollaan). Asunnon hankkimiseenhan liittyy aina riski. Täällä on puhuttu jo yllättävien remonttien tuomista lisäkuluista. Ehkä vielä suurempi riski on kuitenkin asuntomarkkinoiden romahdus. 1990-luvun alussa markkinahinnat romahtivat pääkaupunkiseudulla luokkaa 50%. Nyt jotkut sanovat, että pitkällä tähtäimellä asuntojen hinnat nousevat kuitenkin ihan hyvin ja toisaalta keskimääräinen ostaja ei satu juuri siihen romahduksen huipulle, mutta silti touhussa on riskinsä ja yleensä ihmisille tällä on negatiivinen arvo (eli ihmiset yleensä valitsevat ennemmin sen, että jäävät nollaan kuin, että 50%:n todennäköisyydellä joko voittavat tai häviävät 100 000€).

Toinen asia on sitten transaktiokulut. Vaikka omistusasuminen on pitkän aikavälin ratkaisuna todennäköisesti halvin, niin jos tietää tulevansa vaihtamaan asuntoa useaan kertaan lähitulevaisuudessa, on osto-myyntirumbaan ryhtyminen sekä stressaavaa että kallista verrattuna siihen, että vuokraa asunnon. Ainoastaan, jos asuntojen hinnat ovat kovassa nousukierteessä, voi jatkuva ostaminen ja myyminen olla kannattavaa vuokralla olemisen sijaan. Tosin silloinkin valtio tulee kahmimaan osansa tehdystä voitosta.

Tuo viimeinen pointtisi on myös hyvä. Jos saa jonkun toisen (=sosiaaliturva) maksamaan vuokran, voi se olla hyvinkin kannattava tapa asua.

[Alkuasukas]

Asuntojen hintojen romahduksellahan ei asumisen kannalta ole merkitystä jos lainanlyhennyksistä selviää. Ts se ei ole riski. Asumisen kannaltahan ei ole väliä maksaako asunto ostettaesssa 100 ja se romahtaa sitten puoleen.

[ekto]

Ostin vuonna 2009 laman ollessa syvä ja hintojen alhaalla, talon rakennuttajalta joka on rakennettu ns. pitäkstä tavarasta, eli ei ole pakettitalo. Jos virheitä tai ongelmia löytyy, rakentaja korjaa sen ilman kuluja. Kun edellisenä talvena eräs ikkuna hieman veti, kaveri tuli paikalle ja korjasi sen kuluitta. Kun kylppärin lattian laatotuksen saumaus rakoili, kaveri tuli ja korjasi ongelman. Rakentajalla on tämä vastuu kymmenen vuoden ajan.

Lainan järjestin niin, että lyhennän 1.000 euroa kuukaudessa korosta riippumatta, eli laina-aika vaihtelee korkojen mukaan. Jos joudun työttömäksi tai väliaikaisesti työkyvyttömäksi, lainan lyhennysvelvollisuus keskeytyy ja pankki maksaa puolestani lainan korko-osuuden ja vähän ylikin. Jos kuolen tai joudun pysyvästi työkyvyttömäksi, pankki maksaa minun osuuteni lainasta pois. Tämän "vakuutuksen" hinta on alle 50 euroa kuukaudessa.

Kun tämän lisäksi huomioidaan inflaatio sekä asuntojen hintakehitys pitkällä aikavälillä, ei muita muotoja tarvitse paljoa harkita. Eikä tuollaisen uuden talon kanssa joudu sen kummemmin ite remppaamaan mitä jonkun asunto-osakkeenkaan kanssa, paitsi kolaamaan sen pihan. Seuraava talo ostetaan hinnan erotuksella, joten sen hetkinen hinta-taso ei aivan mielettömästi vaivaa, ellei hinnat ole jotenkin kehittyneet alueellisesti ristiin.

[sr]

Asuntojen hintojen romahduksellahan ei asumisen kannalta ole merkitystä jos lainanlyhennyksistä selviää. Ts se ei ole riski. Asumisen kannaltahan ei ole väliä maksaako asunto ostettaesssa 100 ja se romahtaa sitten puoleen.

En tiedä, mitä tarkoitat nyt "asumisen kannalta", mutta onhan noissa kahdessa tapauksessa se, ero, että toisessa henkilön omaisuuden suuruus on 100 ja toisessa 50. Pankille ollaan joka tapauksessa velkaa siitä satasesta. Vähimmillään tuo asuntojen hintojen romahdus voi tehdä asunnon vaihtamisen mahdottomaksi. Velkaa on 100, asunnon arvvo

Mitä lainanlyhennyksiin tulee, niin yleensä nuo hintojen romahtamiset tuppaavat sattumaan yksiin talouden lamojen kanssa ja nämä taas ovat yleensä aikoja, jolloin työttömyys tempaisee ylös. Sen mainitsemani 1990-luvun romahduksen aikaan työttömyys taisi parhaimmillaan käydä 16%:ssa. Koska sellaista asiaa kuin henkilökohtainen konkurssi ei tunneta, asuntolaina+asuntojen hintojen romahdus+työttömyys on varmaan ainoa tapa, jolla tavallinen kunnollinen kansalainen voi joutua suohon, josta ylöspääsy voi olla hyvin vaikeaa. Lopputuloksena on se, että asunto on pankilla, mutta käsissä on edelleen isot velat. Jos tuohon huonoon onneen yhdistetään vielä asunnon vaihdossa kahden asunnon loukkuun joutuminen, niin niskaan jäänyt velkapotti on todennäköisesti niin suuri, ettei sitä koko elämänsä aikana saa poismaksettua.

Vuokra-asujana tällaiseen pulaan on hyvin vaikea itseään saattaa. Jopa täysin rappioalkoholisti voi käydä pohjalla, mutta koska hänellä ei ole tuota velkojen kiviriippaa (kukaan ei hänelle myönnä tuollaisia velkoja), hän voi onnistua raitistumaan ja lähteä rakentamaan elämäänsä puhtaalta pöydältä.

[CrystalCube]

Oma tilanne on se, että kesällä -09 ostettu kerrostalokolmio on nyt laitettu ennen joulua myyntiin (lapsien lukumäärä tuplaantunut tässä ajassa). Tarjouksia näytöistä ei vielä ole tullut (näyttöjä 6kpl, joissa kahdessa ei käynyt ketään). Ostohinnan ja pyyntihinnan ero nyt 20 k€. Samansuuntaisen hinta-arvion antoi useampi välittäjäfirma. Koska vaimolla ei ole vielä vakityötä, emme voi toteuttaa unelmaa ja ostaa sitä + 150k€ okt:a. Todennäköisesti muutamme aso-rivariin (kerrostaloon en enää muuta) niiksi pariksi vuodeksi kun vaimon työllistyminen parantuu.

[Alkuasukas]

En tiedä, mitä tarkoitat nyt "asumisen kannalta", mutta onhan noissa kahdessa tapauksessa se, ero, että toisessa henkilön omaisuuden suuruus on 100 ja toisessa 50.

Henkilön omaisuus on kuitenkin yksi asunto. Mahdollinen tappio realisoituu ainoastaan myydessä, joka on osakekaupan perustotuus. Osakekurssilla ei ole merkitystä kuin myydessä ja ostettaessa.

Jos tuohon huonoon onneen yhdistetään vielä asunnon vaihdossa kahden asunnon loukkuun joutuminen, niin niskaan jäänyt velkapotti on todennäköisesti niin suuri, ettei sitä koko elämänsä aikana saa poismaksettua.

Ei saa enää tuollaisia lainoja, vanha on myytävä pois ennen kuin saa uuteen lainaa.

Kuvaajasta nähdään, että vaikka olisi ostanut asunnon korkeimpaan kurssiin vuonna 1989, on kurssi ollut samoissa 2009. ja tuota 80-luvun piikkiä kesti noin 24 kuukautta.

(http://stat.fi/til/ashi/2010/04/ashi_2010_04_2011-01-28_kuv_005_fi_001.gif)

Toiset elävät elämäänsä odottaen että taivas putoaa, osa hyppää virtaan mukaan. Your choice. Minä makselen 45-vuotiaana pelkkiä vastikkeita, vuokrahyyryläiset maksavat isoja vuokria vielä eläkkeistään.

[jka]

Omalla asumisellaan spekulointi niin, että yrittää ajoittaa asuntomarkkinoiden pohjat ja huiput on aika turhaa hommaa. Asuntojen hinnat toki voi vaihdella hyinkin jyrkästi lyhyessäkin ajassa. Mutta niinkuin tuosta kuvaajasta nähdään trendit voi olla myös hyvinkin pitkäkestoisia. Muistan hyvin kun vuoden 2000 tiennoilla oli keskustelupalstatkin täynnnä porukkaa, jotka olivat varmoja, että nyt kannattaa myydä asunto ja muuttaa vuokralle kun asuntojen hinnat romahtaa. No, kyllähän ne vähän tulivatkin alas, mutta niistäkin ajoista hinnat ovat melkein tuplaantuneet. Nämä kaverit ovat vieläkin vuokralla, jotka silloin myi. Kymmenen vuotta on aika pitkä aika ihmisen elämässä spekuloida omalla asumisellaan. Voi olla, että nämä pääsevät joskus omilleen, mutta siihen voi mennä vielä toiset kymmenen vuotta ja tämäkin edellyttäisi siis, että asuntojen hinnat putoavat nykyisestä 50%.

[Lodi]

Oma luukku kannattaa aina, pitkässä juoksussa.

Onko varma?

Kyllä. Pitkän ajan kuluessa oman ostaminen on paras vaihtoehto.

Pitkän ajan kuluessa työpaikan pysyvyys ei ole varmaa ainakaan yksityisellä puolella. Jos lainavetoisesti rahoittaa asuntonsa ja ei kykene sitä hoitamaan, niin kalliiksi tulee. Sitäpaitsi korkotaso saattaa pompsahtaa korkeuksiin.

Kyllä pitkällä aikavälillä on niin, että siitä asunnostaan saa vähintään omansa pois, mikäli jostain syystä on pakko myydä.
Todennäköisimmin jää voitolle.
Oman ostaminen niin nuorena kuin mahdollista on rahallisesti se paras ratkaisu.

[maltti on valttia]

Faktahan on se, että vuokrallaollessa maksaa voittoa sille vuokranantajalle. Asuntojen tuotto on tällä hetkellä pk-seudulla joku 6-8%. Tämä tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että ostamalla saat asumisesi 6-8% halvemmalla.

Vuokranantaja ostaa asunnon ihan samoin velkarahalla. Lainan marginaali sijoitusasuntoon on vieläpä korkeampi kuin omistusasuntoon. Vuokranantaja tekee silti voittoa jopa korkeammalla lainakorolla.

Ei se kaikki voitto mene vuokranantajalle; Yksityinen vuokralainen maksaa myös satasen-pari joka kuukausi valtiolle pääomatuloveroa vuokratuotosta.

[ApinA]

Raja oman oston ja vuokralla asumisen välillä on selkeä. Kun lainakulut+vastike ovat alemmat kuin vuokrakulut on oman ostaminen järkevämpää.

Jos vuokrakulut ovat samat kuin vastike ja lainanhoitokulut, ei ole mitään järkeä ostaa asuntoa. Lainaluhennysrahat kannattaa silloin sijoittaa korkeampikorkoisiin sijoituksiin.

[jka]

Jos vuokrakulut ovat samat kuin vastike ja lainanhoitokulut, ei ole mitään järkeä ostaa asuntoa. Lainaluhennysrahat kannattaa silloin sijoittaa korkeampikorkoisiin sijoituksiin.

Viimeisen 10 vuoden aikana asuntojen reaaliarvonnousu on melkein 100%. Samaan aikaan pörssien tuotto ympäri maailmaa 0%. Ainaostaan jos olisit sijoittanut koko potin kultaan olisit päässyt paremmille tuotoille kuin asunnossa viimeisen 10 vuoden aikana.

Tavallinen kadunmies ei muuten saa mihinkään muuhun sijoitustoimintaan velkaa penniäkäään tai ainakin korko on vähintään 4-kertainen asuntolainaan verrattuna. Asuntoon saa kuka tahansa lainaa vieläpä valtion korkotuella. Jos tämän asuntovelan vipuvaikutuksen ottaa mukaan ja sen, että vaihtoehtoinen sijoittaminenkin vaatii melkoisesti ammattitaitoa, niin tavallisella pulliaisella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä parempaan tuottoon kuin asuntoon sijoittamalla. Ainakin viimeisen 10 vuoden aikana se on ollut sula mahdottomuus, vaikka sijoitukset saisi tehdä peruutuspeiliinkin katsomalla.

[Mika.H]

Viimeisen 10 vuoden aikana asuntojen reaaliarvonnousu on melkein 100%.

Mistäköhän tuollainenkin luku on vedetty?

Asunnoista kun puhutaan niin aina pitäisi erottaa Helsinki muusta maailmasta. Muuten ei tule muuta kuin jankkausta.

[jka]

Viimeisen 10 vuoden aikana asuntojen reaaliarvonnousu on melkein 100%.

Mistäköhän tuollainenkin luku on vedetty?

Asunnoista kun puhutaan niin aina pitäisi erottaa Helsinki muusta maailmasta. Muuten ei tule muuta kuin jankkausta.

Tuossahan edellä on tuo käppyrä. Kuvaaja on nimenomaan asuntojen reaalihintaindeksi. No, 100% on kyllä liioittelua, että yleisesti tuon saisi, mutta hyvillä kohteilla on päässyt kevyesti parempaankin tuottoon.

[Mika.H]

"hauska" muutos tapahtunut tässä viimeisten 10-15 vuoden aikana. Ennen laskettiin mitä ASUNTO maksaa, nykyisin lasketaan ainoastaan KUUKAUSIERÄÄ.

Jokainen voi miettiä kumpi laskentatapa on se oikea.

Tuo "pikku" muutpoksen seurauksista en viitsi edes puhua...