2012-02-14 IL Eeva-Liisa Sjöholm blogi: (Afrikan) Köyhyydellä kikkailua

[skrabb]

14Hel2012
Köyhyydellä kikkailua

Kirjoittanut Eeva-Liisa Sjöholm

Tasavallan Presidentti Tarja Halonen teki viime vuoden helmikuussa kolmen päivän virallisen valtiovierailun Namibiaan lähetystyön juurille. Hän lensi päivän vierailulle myös Pohjois-Namibiaan, entiselle Ambomaalle, jonne ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät saapuivat jo 140 vuotta sitten.

Valtiovierailuilla ei näe Afrikan arkea

Presidentti Halosta kuljetettiin seurueineen Ambomaan koulussa, museossa, sairaalassa, kirkossa ja Ondongan kuninkaan hovissa. Afrikkalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja heilläkin on tapana panna parasta pöytään, kravatit kaulaan ja juhlamekot päälle, kun he saavat vieraita ja eritoten, kun vieraaksi saapuu Suomen Tasavallan Presidentti. Aito afrikkalainen arki jää korkean tason vierailta kuitenkin näkemättä, koska delegaatioita kuljetetaan yksityiskoneilla ja mustilla autoilla. Tienpientareet siivotaan ja tutustumiskohteiksi valitaan alueiden upeimmat nähtävyydet ja rakennukset, jotka kiillotetaan juhlakuntoon. Henkivartija- ja virkamiesmuurin läpi on vaikea nähdä tavallista kansaa ja heidän elämäänsä.

Arki löytyisi kansan parista

Presidentti Halonen olisi halutessaan voinut pyytää päästä vierailulle Windhoekin Katuturaan tai Ambomaan savimajoihin, siellä eletään Namibian arkea. Hän olisi voinut mennä sovittamaan Ambomekkoa paikalliselle torille, se olisi ollut kunnianosoitus ambolaisille ja elämys Presidentille. Tarja Halonen on puhunut virkakaudellaan köyhien ja vähäosaisten puolesta, miksei hän osoittanut kiinnostustaan ja mennyt tapaamaan köyhiä ja vähäosaisia.

Myös yksityiskoneilla lentelevät ministerit tapaavat Afrikan valtioiden valtuuskuntia, asuvat vartioituina viiden tähden hotelleissa ja syövät Afrikan parhaita herkkuja. Näin jää korkean tason vieraiden näkemys Afrikasta vain eksoottiseksi hohdoksi upeine maisemineen ja auringonlaskuineen. Jos ministereillä on tahtoa ja halua, he voivat ehdottaa tutustumiskäyntiä tavallisten ihmisten keskuuteen. Siellä se oikea elämä on.

Safareilla köyhyyttä kuvaamassa

Kehitys- ja lähetystyön julkkismannekiinit, jotka keräävät organisaatioilleen rahaa, viivähtävät kylissä päivän pari safariretkiensä välissä ja tallentavat paikallisten elämää. Valkoinen ulkomaalainen, joka tupsahtaa kylään taustaryhmän, kameroiden ja mikrofonien kanssa, herättää paikallisessa väestössä ainakin uteliaisuutta, mutta myös hämmennystä, koska heidän köyhyyttään markkinoidaan ja media tekee länsimaissa sillä rahaa.

Kun kysyt tavallisilta afrikkalaisilta: "Mitä kuuluu?", heille kuuluu aina hyvää, eikä heillä ole koskaan ongelmia. Heillä on kulttuurin luoma sisäinen ylpeys ja olisi nöyryyttävää sanoa olevansa jotakin paitsi, vaikka puutetta on, ainakin meidän mielestämme. He eivät pyydä apua, koska ovat tottuneet tulemaan toimeen omillaan tai eivät välttämättä tiedä, että ulkomaat auttavat heitä. Avustusrahat kilahtavat niin moniin taskuihin, etteivät ne ulotu köyhien elämää helpottamaan. Afrikan valtioiden hallinto on korruptoitunut ja hallinto heikkoa. Virkamiehet ja rikastuneet haluavat kertoa ongelmista tai jopa liioitella niistä ja juuri he haluavat lisää rahaa Afrikkaan.

Julkkiksia kuljetetaan YK:n autoilla. Kaikkia vartioidaan, joten se kertoo tulijoiden asenteista kyläläisiin. Kylien elämästä saadaan otoksia, joita näytetään julkisuudessa korostamalla oloja kurjiksi ja niillä vedotaan ihmisiin. Elämän nurjia puolia, köyhyyttä, sairautta ja laihoja lapsia käytetään hyväksi varoja kerätessä. Köyhyys on kieltämättä totta ja osa Afrikkaa, mutta afrikkalaiset ovat elämässään tyytyväisiä, ystävällisiä ja auttavaisia. Eikä köyhyys ole välttämättä kurjuutta, se on yltäkylläisten länsimaiden tulkinta. Kuka voi väittää, että länsimainen kulttuuri on oikein ja juuri sitä pitäisi istuttaa Afrikkaan?

Köyhyydellä rahastusta

Mikään avustusraha ei ole auttanut eikä auta Afrikan miljardikansaa, joka jatkuvasti lisääntyy nopeammin, kuin mitä ketjun toisessa päässä heitä haudataan. Kun asuin Oniipan 20.000 asukkaan kylässä Ambomaalla, kylän sairaalassa saattoi syntyä jopa 30 lasta päivässä. Viikossa haudattiin keskimäärin viisi ihmistä. On arvioitu, että nykyisellä lisääntymisvauhdilla Afrikan väkiluku olisi 20–30 vuoden kuluttua kaksi miljardia. Puheet, kliseet, ainainen kinaaminen Afrikan auttamisesta ja kehitysavun määrästä kyllästyttää. Koska nykyiset auttamismallit eivät toimi, miksi jatkaa niitä? Se kierre, että Afrikan köyhyydellä rahastetaan, on katkaistava, koska varoilla ylläpidetään organisaatioita, että ne voivat kerätä varoja viedäkseen niitä Afrikan hallinnon ja virkamiesten korruptoitaviksi, eikä suoraan köyhille. Avustusorganisaatioita on satoja ja globaalisti tuhansia päällekkäisiä ja joissa on kymmeniä tuhansia avustavaa henkilökuntaa.
[...]

Koko kirjoitus:
http://blogit.iltalehti.fi/eeva-liisa-sjoholm/2012/02/14/koyhyydella-kikkailua/

[JJohannes]

Hyvin sanottu.

Tietysti Namibia nyt erityisesti ei ole mikään afrikkalainen ongelmavaltio koska sen BKT per capita on suurempi kuin esimerkiksi Ukrainassa, Paraguayssa, Jordaniassa tai Indonesiassa. Namibian väentiheys on 2,6 ihmistä neliökilometrillä kun Sambiassa, Angolassa ja Suomessa samaan alaan mahtuu noin 16 ihmistä. Väestö kasvaa alle prosentin vuosivauhtia ja kasvu on ollut hidastumaan päin. Eliniän odote tosin on vain noin 52 vuotta ja AIDS vaivaa (13% väestöstä).