2014-01-21 YLE Kahdeksikko on kelpo käytösnumero – nykyarvostelu ei lähde kympis

[Ink Visitor]

Kahdeksikko on kelpo käytösnumero – nykyarvostelu ei lähde kympistä

Entisaikoina lähtökohtana oli, että koululaisen käytösnumero on kymmenen: kolttosista seurasi käytöksenalennus. Arvosteluperusteet muutettiin jo 90-luvulla, mutta nykyvanhemmille käytäntö voi olla yllätys.

Kun lapsi kiikuttaa kotiin koulutodistuksen, jossa seisoo käytösnumerona kahdeksan, moni vanhempi saattaa nielaista kerran. Mikä on pielessä? Miksei häiriköinnistä ole mainittu mitään Wilmassa?

Opetusneuvos Arja-Sisko Holappa Opetushallituksesta vakuuttaa, ettei lapsi ole tuhma eikä huonokäytöksinen, vaikka käytöksestä tulisi koulutodistukseen vain kahdeksan.

- Ei tosiaankaan, hän on käyttäytynyt silloin hyvin. Kannattaa lukea myös se pienempi präntti sieltä lasten todistuksesta tai kysyä opettajalta. Käyttäytymisessä käytetään ihan samoja arviointiasteikkoja kuin muussakin arvioinnissa, Holappa huomauttaa.

Toista oli ennen. Opetusneuvos muistaa, että varsinkin tyttöpuoliset oppilaat saivat käytöskympin helposti olemalla noin suurin piirtein kunnolla eli hiljaa ja kiltisti. Kaikki muu kuin kymppi herätti epäilemään, että oppilas oli tehnyt koulussa pahojaan.

- Käyttäytymisen arviointi oli vanhoina aikoina rangaistukseen liittyvä asia. Silloin rangaistiin oppilaita alentamalla käytöksen numeroa. Nyt kurinpito ja rangaistukset koulussa ovat toinen asia ja käyttäytyminen oma asiansa.

Kohti tilannetajuista vuorovaikutusta
Opetusneuvos Arja-Sisko Holappa kertoo, että käyttäytymisen arviointia tarkennettiin jo 90-luvulla lainsäädännössä ja opetussuunnitelman perusteissa. Taustalla on sekä opetuksen että tavoitteiden muuttuminen.

- Käyttäytyminen nähdään kehittyvänä taitona ja kykynä, jota voidaan oppia koulupolun varrella ihan niin kuin monia muitakin asioita.

Kymppi käytöksestä on toki edelleen mahdollinen. Sen saadakseen oppilaalla täytyy olla erittäin hyvät vuorovaikutuksen ja ilmaisun taidot.

- Osa lapsista on kymppinsä ansainneita, mutta näillä asteikolla se on todella hyvää, erittäin kiitettävää käytöstä. Yleensä on aivan riittävää hyvä, kohtuullinen, tilannetietoinen käyttäytyminen, ja siihen pyritään.

Perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja sitä kautta myös käytöksen arviointiperusteita ollaan parhaillaan uudistamassa. Luonnoksissa kiinnitetään huomiota juuri tilannetietoiseen käyttäytymiseen.

- Kaikissa tilanteissa ei tosiaankaan edellytetä ihan samanlaista käyttäytymistä. Koulun hyvin vanhan perinteen mukainen hiljaa oleva oppilas ei välttämättä ole hyvin käyttäytyvä, kun odotetaan vuorovaikutustaitoa ja yhteistyökykyistä käyttäytymistä, opetusneuvos Arja-Sisko Holappa summaa.

http://yle.fi/uutiset/kahdeksikko_on_kelpo_kaytosnumero__nykyarvostelu_ei_lahde_kympista/7042869

[nollatoleranssi]

Nykyisin saa 8:n jos on hiljaa tunneilla ja 7. jos häiriköi tunneilla kovaäänisesti muita oppilaita.

Tuo käytösnumero on yleisesti ottaen nykyisin ihan yhtä tyhjän kanssa, koska siitä ei voi kuitenkaan saada 4:sta. Eikä sillä ole muutenkaan mitään vaikutusta.

[Jurvakainen]

Kyllä minä vaan sain kaseja ja ysejä (jopa yläasteella!) käytöksestä. Olin kyllä poikajoukossa melkoinen siveyden sipuli.

Mutta hurjemmaksi tuo ES-jonnejen meininki on mennyt. Sääliksi käy opettajat, jotka noiden kanssa joutuvat päivänsä viettämään. Ei alkeellisempiakaan käytöstapoja, opettajia vastaan lyöttäytyvät vanhemmat ja yleinen vihervasemmistolainen "ei saa sanoa eikä koskea" -meininki. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Sanoo hän. 

[Maastamuuttaja]

Ennen kymppi oli normi ja jo ysi viestitti selkeästi kotijoukoillekin, että jotain on pielessä. Kasi oli äärettömän harvinainen ja kertoi, että jotain on nyt todella pahasti pielessä. Kukaan tuskin lienee saanut seiskaa, mutta fudut kuitenkin, jos oli oikeasti seiskan väärtti.

[Sietäjä]

Ennen kymppi oli normi ja jo ysi viestitti selkeästi kotijoukoillekin, että jotain on pielessä. Kasi oli äärettömän harvinainen ja kertoi, että jotain on nyt todella pahasti pielessä. Kukaan tuskin lienee saanut seiskaa, mutta fudut kuitenkin, jos oli oikeasti seiskan väärtti.

Ei omassa luokassani -70-80 -luvulla tullut kuin pari kymppiä. Ysejä ja kaseja paljon, jonkin verran seiskoja ja pari kutosta. Itse en koskaan saanut kymppiä, vaikka olin kiltti ja hyvä oppilas. Liian nenäkäs kuitenkin.

[JJohannes]

Omana koulu-aikanani vuosituhannen taitteen molemmin puolin käytösnumeroni oli aina se kahdeksan. Koskaan se ei siitä muuttunut vaikka oli selvästi kausia jolloin tulin aina tunnille ajoissa, kaikki tehtävät tehtyinä enkä koskaan härvännyt vieruskaverin kanssa jotain kun opettajan silmä vältti. Luulen, että ehkä se johtui siitä, että olin melko näkymätön oppilas. Vaikka pärjäsin koulussa melko hyvin, en ollut tunneilla koskaan aktiivinen tai muuten tuonut osaamistani esille ja sitten taas kuitenkin häiriköin keskimääräistä paljon vähemmän joten pärstä ei jäänyt siksikään mieleen.

Sama oli liikunnassakin. En harrastanut joidenkin tavoin aktiivisesti juniorijoukkueessa jalkapalloa, jääkiekkoa tai muuta mutta pärjäsin useimmissa lajeissa ihan hyvin ja juoksin aina keskiverron Cooper-tuloksen. Sain aina numeroksi kasin, kun taas ne, jotka olivat harrastuksensa takia jalkapallossa tai jääkiekossa mestareita mutta eivät välittäneet pätkääkään muista lajeista ja lintsasivat puolet tunneista saivat kympin koska jäivät opettajalle mieleen.

Enpä muuten usko, että kymppiä sai käytöksestä kuin vain pari oppilasta.

[Sunt Lacrimae]

Kyllä minä vaan sain kaseja ja ysejä (jopa yläasteella!) käytöksestä. Olin kyllä poikajoukossa melkoinen siveyden sipuli.

Mutta hurjemmaksi tuo ES-jonnejen meininki on mennyt. Sääliksi käy opettajat, jotka noiden kanssa joutuvat päivänsä viettämään. Ei alkeellisempiakaan käytöstapoja, opettajia vastaan lyöttäytyvät vanhemmat ja yleinen vihervasemmistolainen "ei saa sanoa eikä koskea" -meininki. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Sanoo hän. 

Allekirjoittaneessa oli kouluaikoina hieman ongelmatapauksen vikaa (hyvät arvosanat niissä aineissa jotka kiinnostivat, kun ei kiinnostanut niin meni tunnit aika pitkälti kaveriporukalla häröilyksi), käytösarvosanaa en tosin muista, ja koko luokka oli mm. ruotsinmaikkojen keskuudessa "kauhuluokan" maineessa. Mutta mekään ei sekoiltu niin pahasti kuin mitä koululaiset kuulemma nykyään, varmasti pitkälti juuri opettajien vaikutuksen takia.

Nykymenossa on se ongelma, että tyypeillä joista vanhemmat eivät välitä ei ole opettajiakaan pitämässä kuria kun niiltä on viety paukut kurinpitoon. Pahimmassa tapauksessa ongelmaoppilas, jota ei ole ohjattu oikeille poluille, saa sitten sen ohjauksen vähän myöhemmällä julkisen tai yksityisen väkivaltakoneiston edustajilta, mikä ei ole oikein kenellekään enää eduksi.

[Uimakoulutettava]

Ihan kiva, jos opettajalla todella jää aikaa opettaa ja vieläpä arvioida käytöstapoja.

[Nuivanlinna]

Pidän tuota entistä tapaa parempana, että kaikilla käytös oli lähtökohtaisesti kymppi. Sehän arvosti jokaisen persoonaa sellaisena kuinka ihminen omana itsenään oli ja vasta yleistä käyttäytymistä rankasti häiritsevältä numeroa pudotettiin, eli silloin annettii kaikkien kukkien kukkia.
Nyt järjestelmähän viestittää sen, että perseennuoleminen sopivassa paikassa on hyvää käytöstä ja se, että on olemassa jokin erityisen hyvän ihmisen malli millä voidaan tuota käytösnumeroa nostaa.
Hyvä oppilas voi kaiketikin huomauttaa suvaitsevaisuudesta, rasismista, ilmastonmuutoksesta jne....

[Maastamuuttaja]

Ennen kymppi oli normi ja jo ysi viestitti selkeästi kotijoukoillekin, että jotain on pielessä. Kasi oli äärettömän harvinainen ja kertoi, että jotain on nyt todella pahasti pielessä. Kukaan tuskin lienee saanut seiskaa, mutta fudut kuitenkin, jos oli oikeasti seiskan väärtti.

Ei omassa luokassani -70-80 -luvulla tullut kuin pari kymppiä. Ysejä ja kaseja paljon, jonkin verran seiskoja ja pari kutosta. Itse en koskaan saanut kymppiä, vaikka olin kiltti ja hyvä oppilas. Liian nenäkäs kuitenkin.

Näiden rikosseuraamusten välinen aikaero on n. 20 vuotta.

[Morsum]

Nyt on pakko kysyä, että mikä oli ennen? On minun kouluajoista kuitenkin jonkin aikaa, mutta aika ilkeitä mekin opettajille oltiin (käytännössä ei juuri toteltu mitään)

[JKN]

Käytösnumeroa en ole ikinä ymmärtänyt. Itselläni se oli aina 9 käyttäydyinpä hyvin tai huonosti. Lähinnä tuntui, että käytösnumero on se, missä opettaja pääsee arvostelemaan lapsen perhettä ja taustaa. Lääkärien ja opettajien lapsille aina 10 ja muille siitä alaspäin vanhempien arvostuksen ja statuksen mukaan. Kun poikajengi teki yhdessä samat kolttoset ja käytös oli käytännössä lähes identtistä niin en muutoin ymmärrä eroja käytösnumeroissa, miksi toinen sai siitä huolimatta 10 ja toinen vain 9.

Se että lapsen persoonallisuutta lähdetään arvostelmaan onkin sitten oma juttunsa. Rangainstaanko 80-100% introverttia lasta  introverttiudestaan, jos muu opetusryhmä sattuu olemaan pääsääntöisesti ekstrovertteja? Mutta persoonallisuustyypit ovat pohjimmiltaan muuttumattomia, vaikka ujous toki voi karista.

Ongelma on myös persoonan ja ympäristön ristiriita. Voimakkaasti introvertti lapsi saattaa sulkeutua luokassa, jossa samantyylisiä persoonia ei vain löydy. Mutta jos muut oppilaatkin ovat samanlaisia persoonallisuuksia, lapsi käyttäytyy avoimemmin. Ainoa mikä todellisuudessa lapsen käytöksessä muuttuu on ympäristö. Toisessa luokassa lapsi löytää kaltaisiaan, ja toisessa hän on yksin.

Muistan kuinka vierusluokkani oli kauhuluokka täynnä tulevia narkomaaneja ja rikollisen alkuja. Tuolla luokalla oli myös poika, joka seisoi kaikki välitunnit yksin, enkä koskaan nähnyt hänen puhuvan kenellekkään. Kerran näin pojan luokkakaveriensa piirittämänä käytävällä. Tulevat pikkurikolliset ja narkomaanit puristelivat häntä perseestä. Hartiat kyyryssä ja häpeillen poika kääntyili ja yritti suojata itseään, kun joku hyeenapojista kiersi selän taakse ja puristi perseestä.

Oliko pojan käytös sitten 8 vai 10 arvoista? Ehkä kymppiin olisi pitänyt osata myös puolustaa itseään. Käydä itsepuolustuskurssilla ja lyödä miehekkäästi turpaan. Eihän tuollaisella käytöksellä mitään 10 ansaitse. 10 arvoisesti käyttäytyvää poikaa ei narkkarinalut perseestä uskalla puristella, vaan hän on avoin, rohkea, ulospäinsuuntautunut, ja puolustaa niin itseään kuin heikompiaan. 9 olisi ehkä voinut antaa, jos poika olisi hoidellut kiusaajat kättäpitemmällä.

Täysin joutava numero koko käytös. Jos lapsen käytöksessä on huomauttamista, siitä voisi mainita muutoin. Käytöksen arvostelu on lopulta aina lapsen persoonan ja taustan arvostelemista.

[quieto]

Hehe, hyvän käytösnumeron saa periaatteessa sillä että ei kyseenalaista mitään yms. tjsp. Näin niitä kympin tyttöjä kasvatetaan, en pääse eroon tästä mielenharhasta että natsisaksassa oli erittäin paljon näitä 10-pisteen tyttöjä ja poikia jotka tekevät mitä auktoriteetti sanoo.

[JKN]

Hehe, hyvän käytösnumeron saa periaatteessa sillä että ei kyseenalaista mitään yms. tjsp. Näin niitä kympin tyttöjä kasvatetaan, en pääse eroon tästä mielenharhasta että natsisaksassa oli erittäin paljon näitä 10-pisteen tyttöjä ja poikia jotka tekevät mitä auktoriteetti sanoo.

10 käytöksessä todistaa, ettei lapsi osaa ajatella lainkaan omilla aivoillaan.

[J. Lannan haamu]

Meillä 85-95 oli suht. asiallista meisinkiä kanssa. Harvalla oli käyttäytyminen ja huolellisuus 8, saatika seiska. Oli siinä jotain provokatiivista tai kaoottista ollut pelissä. Mutta, harvassa olivat myös opettajiin kohdistuneet hyökkäykset. Kyllähän siellä tapeltiin kuten normaalia oli, mutta kujeilu ei ollut samanlaista häröä mitä ehkä nyttemmin, luulen ma. Tosin tämä tapahtui pienessä kaupunnissa.

Oli hottiksia opettajia ja hyvä pelata käpysotaa pihalla. Eikä edes huvittanut pinnata, lukiossakaan...

Nimimerkillä käyttäytyminen ja huolellisuus 7-10

[Nuivatar]

90-luvulla parilla tytöllä luokallani oli ysi tai kymppi käytös. Nämä olivat sellaisia kilttejä hissukoita, jotka harrastivat jumppaa (josta opettajakin tykkäsi) ja tekivät aina läksynsä. Varsinainen käytös näillä oli ihan yhtä asiallista kuin muillakin, tuntiaktiviteetti ehkä hieman korkeampi. Minulla oli kasi vuodesta toiseen, en häiriköinyt mutten myöskään nuollut kenenkään persettä. Oven avasin opettajalle jos lähistölle osuin, läksyt oli yleensä tehtynä ja tunnilla olin hiljaa.

Allekirjoitan tuon, mitä puhuttiin liikuntanumerosta, eli kymppi tulee harrastajille. Kympin se meidänkin luokkalainen sai, joka ei koskaan oppinut luistelemaan takaperin, mutta osasi kyllä jumpata... Minä taas en kelvannut korisjoukkueeseen, koska oli "liian lyhyt" (lue: keskipituinen). Liikunta oli aina seiska, kun en harrastanut pyöräilyn lisäksi mitään mainittavaa.