2012-01-31 SK: Somen presidentti Pekka Haavisto

[oinas]

Reeta Niemonen toi blogissaan Suomen Kuvalehdessä esille mielenkiintoisen ilmiön näissä vaaleissa:

"Suomalaisista vain pieni osa on rasisteja tai ennakkoluuloisia. Kaikki, jotka eivät ole, haluavat nyt nopeasti ja helposti tuoda paremmuutensa julki äänestämällä presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa.

Jos sillä, että viitsii kirjoittaa yhden numeron oikeaan lappuun, voi ostaa itselleen hyvän omantunnon, oikeamielisyyden ja täydellisen suvaitsevaisuuden, niin miksi kieltäytyä?

Haavistoilmiöhän on suomalaisille kaiken kaikkiaan kuin tilaustyö. Haavisto on se toivontuoja, jota me olemme odottaneet ja jonka me olemme ansainneet, vihreiden pelastaja ja jättiläisen kaataja.

Kun James Hirvisaari (ps) sanoo äänestävänsä Haavistoa, hehkutamme, että on se meidän Haavisto niin diplomaattinen kansanyhdistäjä, osaa rakentaa siltoja ja puhua kaikille.

Mutta kun niin ikään perussuomalaiset Timo Soini ja Jussi Halla-aho ilmoittavat kannattavansa vastaehdokas Sauli Niinistöä, niin eikös Niinistöstä tule sekunnissa arvokonservatiivi sortaja ja se ahdasmielinen ehdokas. Näkeehän sen jo siitäkin, ketkä sitä äänestävät.

Kivaahan tämä ei ole - kyseenalaistaa Haaviston suosiota. Hän on niin kerrassaan mukava, avoin ja suvaitsevainen, että minulla on huono omatunto jo valmiiksi. Ehkä juuri siitä syystä se on jäänyt tekemättä muiltakin. Ainakin media ja äänestäjät ovat Haaviston suhteen jo kauan aikaa sitten jämähtäneet uutuudenviehätystasolle, viettämään kuherruskuukauttaan ja huutelemaan ohikulkijoita liittymään svengiin Pekka-jengiin.

Mutta jos joku kieltäytyy kutsusta, alkavat he huudella vähän toiseen sävyyn. Haavistolaisten täydellinen suvaitsevaisuus ei sitten kuitenkaan ole niin täydellistä, että se yltäisi Niinistön kannattajiin saakka.

Suomessa edes suvaitsevaisimman ja rauhaarakentavimman ehdokkaan kannattajat eivät mielestään osoita huonoa makua levitellessään vastaehdokkaasta netissä Yhdessä köyhiä turpaan -pilakuvia. Nämä idealistit ovat muutenkin maailmanparannuksensa kanssa liikenteessä todella omaperäisin asein; jaetaan netissä pilakuvien lisäksi herjaavia blogitekstejä ja väitetään kiven kovaa, että kaikki muut ovat väärässä, tyhmiä, ahdasmielisiä ja sulkeutuneita, ja näin saadaan aikaiseksi vaaleihin väkisinkin tarvittava vastakkainasettelu.

Koska totta ihmeessä Haaviston tasa-arvoisuuden ylistäminen väistämättä sisältää ajatuksen siitä, että vastapuolelta sitä puuttuu. Suomella juhlitaan Haaviston myötä olevan vihdoinkin edes vähän toivoa, ja samalla todetaan siis Niinistö lähestulkoon toivottomaksi.

Mutta ei auta. Jonkunhan se pahis pitää olla, eikä tällaisissa kahdenvälisissä vaaleissa nyt niin hirveästi valinnanvaraa ole. Yhtäkkiä Niinistön kannattajat alkavatkin olla niitä sorrettuja, jotka saavat selitellä ja väistellä. Yhdessä niinistöläisiä turpaan!

Moni muukin asia on kääntynyt näissä vaaleissa ylösalaisin; ette varmasti olisi vielä vähän aikaa sitten uskoneet, että kenellekään olisi politiikassa kovin paljon hyötyä siitä, että on homo. Mutta kyllä siitä nyt on - ja homoushan tietysti tekee Haavistosta automaattisesti suvaitsevaisemman kuin Niinistö.

Eikä Niinistö voi mitään. Vaikka hän mitä tekisi, ministerin ja puhemiehen ja muun johtohahmon hommia, ja pyrkisi presidentiksi, niin homo hän ei ole, ja sille ei mahda mitään.

Tietenkään seksuaalisen suuntautumisen ei pitäisi olla mikään kovin tärkeä kriteeri presidenttiä valittaessa. Mutta nimenomaan Haaviston kannattajat ovat parhaillaan sorvaamassa näistä vaaleista seksuaalisuvaitsevaisuusvaaleja.

Mediakin on hirvittävän viehättynyt Pekkaan, ja jos se saisi päättää, niin nämä vaalit olisivat vain ytimekkäästi Haavistovaalit.

Ylen vaalilähetyksessä viikko sitten sunnuntaina, kun äänistä oli ratkaiseva osuus julkistettu, seurasi kamera huomiota herättävän monta minuuttia pelkästään riemusaatossa Musiikkitalolta Tavastialle purjehtivaa Haavistoa. Haavistosta siis tehtiin presidentinvaalien mielikuvavoittaja jo ennen kuin hänen ensimmäisen kierroksen 19 % äänisaaliinsa oli edes laskettu loppuun.

Sen jälkeenkin mediassa on leikitty monta päivää ajatuksella siitä, miten suunnattoman vinkeää ja jännittävää olisi, jos Haavisto olisi meidän presidentti - tarkemmin ajateltuna varmaankin niin maailmaan kuin kaikkiin sen asianlaitoihin tulisi täydellinen muutos.

Totta kai sellainen täyskäännöksen mahdollisuus kiinnostaa äänestäjiä. On nimittäin olemassa vielä yksi syy sille, miksi Haavistoilmiö on niin suosittu - ilmiöitähän ihmiset nimenomaan haluavat olla toteuttamassa. Kaikki haluavat olla "yhtenä rintamana" osa jotain sellaista kuin "kansannousu" tai "vallankumous", mikä kuulostaa tosi isolta ja upealta ja mistä voi sitten kertoa lapsenlapsille. Ei sillä itse asiassa ole niin paljon väliä, mitä siinä oikeastaan ollaan kumoamassa ja mitä sitten nostamassa valtaan, kunhan se on jotain uutta ja erilaista.

Tällaisia muoti-ilmiöitä sitä sitten ruokitaan, tykkäyksin, yhteiskuvin ja tekstipipoin. Mutta presidentin valintaa ajatellen ne ovat ilmiöinä valitettavasti aika paljon alle kuuden vuoden kestoisia. Jotain kannattajan uskollisuudesta kertoo se, jos hän etsiytyy poliitikon leireihin mielessään jotain sellaista kuin "Robinin Frontside Ollie alkaa olla jo aika out, niin että mitähän sitä tällä viikolla hehkuttaisi?"

Kaiken tämän mediasimputuksen ja seksuaalisäntäilyn jälkeen onkin hyvä hetki pysähtyä miettimään sitä, mikä tällä hetkellä jätetään sanomatta. Vapautetaan sohvilla vesilasi edessään jo monta iltaa istuneet asiantuntijat vaivaamasta päätään ja kerrotaan heille, mikä on vastaus toimittajan esittämään kysymykseen: Mistä me nyt sitten äänestämme? Mitä eroa näillä ehdokkailla on?

Onhan mielipiteiden eroavaisuuksia löydetty, asevelvollisuuden järjestämisestä, verotuksesta ja kuntaliitostoimintatavoista. Mistään näistä ei presidentti tosin paljoa päätä.

Mutta on ehdokkaissa myös sellainen ero, että toista on tässä nyt jo (ainakin minun näkökulmastani) kokonainen elinikä seurailtu ja hän on aina ollut luotettava ja tasaisen varma suorittaja. Kun taas toinen, no hän on aika kiva. Niin ja monille uusi, ja sen takia aika jännä.

Niin että mitäs jos nyt lopetettaisiin se lietsominen ja keskityttäisiin olennaiseen.

Jokainen tietenkin saa lopulta ihan itse päättää, äänestääkö sen mukaan, mikä on järkevää, vai sen mukaan, mikä on omaatuntoa kohottavaa, kivaa, yhteishenkevää tai muodikasta.

Mutta se nyt ainakin on selvä, että presidentinvaalin arvokkaalle demokraattiselle luonteelle ei parhaimmalla mahdollisella tavalla tee oikeutta se, jos me käytämme sitä kansanäänestyksenä homoavioliitoista."

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/megafoni/somen-presidentti-pekka-haavisto

[foobar]

Ne, jotka haluavat halveksua muita, tuovat sen taas esiin sosiaalisessa mediassa, tällä kertaa presidentinvaalit tekosyynään.

Mitä muuta pahaa Haaviston julkikannatuksen tekemättäjättäjät ovat tehneet kuin olleet todennäköisesti ei-vihervasureita? Onko se jonkin sortin rikos? En itse ainakaan kuvitellut Niinistöä millään tapaa (oikeiden) perus- ja ihmisoikeuksien kannattamisen suhteen kyseenalaiseksi ehdokkaaksi, ennen kuin tämä sosiaalisen median meuhkaaminen alkoi. No, itseasiassa omissa silmissäni tämä meuhkaaminen vain nostaa hänen pisteitään. Valitettavasti tälläkin kertaa Vihreiden kannattajat määrittävät käytöksellään sen, mitä ei pidä äänestää.

[Tykkimies Pönni]

Ne, jotka haluavat halveksua muita, tuovat sen taas esiin sosiaalisessa mediassa, tällä kertaa presidentinvaalit tekosyynään.

Ne ketkä halveksuvat muita, halveksuvat itseään.

[AuggieWren]

Koska totta ihmeessä Haaviston tasa-arvoisuuden ylistäminen väistämättä sisältää ajatuksen siitä, että vastapuolelta sitä puuttuu.

En arvosta kolumnia kovinkaan pitkälle. Toimittajan retoriikka on aivan samanlaista, millä persuja, maahanmuuttokriitikoita, yms. haukutaan. Muutettavat muuttaen logiikka on täysin sama kuin kuuluisalla suomalaisella sananvapaustaistelijalla:

Sen sijaan positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. "Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia", Illman sanoo.

[aino]

Pointti ei ole homous - vaan siitä huolimatta Haavisto nähdään parempana ehdokkaana.

Niinistö kuuluu yksinkertaisesti menneisyyden maailmaan, johon moni muukin noista ehdokkaista kuuluu. Lipponen, Väyrynen ym.

Jos ette ole jo huomannut, ilmapiiri, asioiden hoito ja keskustelutapa on jo siirtynyt neuvottelevampaan suuntaan. Nykyisin johtajat eivät voi olla nyrkkiä pöytään lyöviä ärisijöitä. Heillä tulee olla arvovaltaa, jonka saavat ihmiset ja eri näkökannat huomioon ottamalla.

Jos asiaa ei ole huomannut, voi esimerkiksi tutustua koulumaailman muutoksiin, johtamisen muutoksiin, oppiva organisaatio -hankkeisiin jne. Niiden toimintaidea on nykyajan maailmaa, ei noiden vanhojen ukkojen.

Haavisto vetoaa ajatteleviin ihmisiin, kun taas Niinistö äijämeininkiläisiin, jotka haluavat uroksen hakkaamaan nyrkkiä pöytään ja dominoimaan alaisiaan.

[Siili]

Pointti ei ole homous - vaan siitä huolimatta Haavisto nähdään parempana ehdokkaana.

Niinistö kuuluu yksinkertaisesti menneisyyden maailmaan, johon moni muukin noista ehdokkaista kuuluu. Lipponen, Väyrynen ym.

Jos ette ole jo huomannut, ilmapiiri, asioiden hoito ja keskustelutapa on jo siirtynyt neuvottelevampaan suuntaan. Nykyisin johtajat eivät voi olla nyrkkiä pöytään jyäviä ärisijöitä. Heillä tulee olla arvovaltaa, jonka saavat ihmiset ja eri näkökannat huomioon ottamalla.

Jos asiaa ei ole huomannut, voi esimerkiksi tutustua koulumaailman muutoksiin, johtamisen muutoksiin, oppiva organisaatio -hankkeisiin jne. Niiden toimintaidea on nykyajan maailmaa, ei noiden vanhojen ukkojen.

Haavisto vetoaa ajatteleviin ihmisiin, kun taas Niinistö äijämeininkiläisiin, jotka haluavat uroksen hakkaamaan nyrkkiä pöytään ja dominoimaan alaisiaan.

Vihreän Langan entisen päätoimittajan arvio:

http://timoharakka.blogspot.com/2012/01/haavisto-paasikiven-reinkarnaatio.html

"Ihmisenä" Pekka Haavisto on varautunut, jopa etäinen - tässä suhteessa toisen kierroksen kilpakumppanit ovat samanlaisia. Voittipa Sauli Niinistö tai Pekka Haavisto, Suomi saanee edellisiä etäisemmän presidentin, joka ei jammaile lippalakki päässä Pori Jazzin lavalla.
Urho Kekkonen oli taitava populisti, jota kansa luuli "kansanmieheksi". Sitä ei Suomen seuraava presidentti ole. Pikemmin palataan muodollisemman ja arvovaltaisemman presidenttiyden aikaan.
Voitti ehdokkaista kumpi tahansa, hänen puheestaan voi erottaa etäisesti Paasikiven tekohampaiden louskuntaa.

[kaupunki]

Harakalta poimisin toisenkin kohdan esille joka kertoo Haavistosta paljon:

"Pekka Haavisto on "helposti lähestyttävä" siten kuin psykiatri on. Hän on empaattisesti läsnä, kuuntelee ja auttaa, mutta ei paljasta itsestään mitään. Ja kuten potilas projisoi fantasioitaan terapeuttiin, Haavisto on  tyhjä taulu, johon koko kansa heijastaa toiveensa ja haaveensa."

Tähän viittasin jossain aiemminkin kun mainitsin että Haavisto ns "kuuntelee" eri puolueiden kannattajia ja muita äänestäjäryhmiä. Teoiksi tuon vaalikuuntelun ei ole tarkoituskaan muuttua.

[aino]

Vihreän Langan entisen päätoimittajan arvio:

http://timoharakka.blogspot.com/2012/01/haavisto-paasikiven-reinkarnaatio.html

"Ihmisenä" Pekka Haavisto on varautunut, jopa etäinen - tässä suhteessa toisen kierroksen kilpakumppanit ovat samanlaisia. Voittipa Sauli Niinistö tai Pekka Haavisto, Suomi saanee edellisiä etäisemmän presidentin, joka ei jammaile lippalakki päässä Pori Jazzin lavalla.
Urho Kekkonen oli taitava populisti, jota kansa luuli "kansanmieheksi". Sitä ei Suomen seuraava presidentti ole. Pikemmin palataan muodollisemman ja arvovaltaisemman presidenttiyden aikaan.
Voitti ehdokkaista kumpi tahansa, hänen puheestaan voi erottaa etäisesti Paasikiven tekohampaiden louskuntaa.

Kuinka ollakaan, tämä on yhden ihmisen havainto. Tapasin muutama päivä sitten ihmisen, johon Haavisto tutustui ensimmäistä kertaa - ja keskustelut olivat avoimia, ei virallisia. Haaviston on ihan helppo tutustua ihmisiin. Itse en ole tavannut Haavistoa koskaan. Ystäväni myös vahvisti kannan, että Niinistö et co. ovat niin menneisyyttä, että. Haavisto on erittäin älykäs ja hänellä on paljon kokemusta. Haaviston valinta puolueensa presidenttiehdokkaaksi on ollut puolueen asia, eikä Haavisto ole harjoittanut 6 vuoden pressanvaalikampanjaa taktikoidakseen itselleen paikan.

Jos tutustut Oppiva organisaatio ja muihin nykymaailman ajatuksiin, niin tajuat itsekin, että maailma on jo muuttunut ja Niinistö on menneisyyttä. Niinistö aloitti maineensa pelastamiskampanjan hävitessään Haloselle alkamalla vasta tuolloin, lähes 60-vuotiaana harjoittamaan hyväntekeväisyyttä (Hursti ja nuoret). Niinistö on peluri ja taktikko = menneisyys.

Johtaja oppijana

Johtajan kuvattiin olevan sen tyyppinen, että kannustaa yhdessä oppimiseen ja haluaa itse olla oppijana joukossa mukana. Hän on pääosin kaikille ideoille avoin. Samalla tavalla kuin muidenkin organisaatiossa toimivien, on johtajankin pysyttävä ajan hermolla ja kehityksessä mukana. Johtajaltakin aika paljon uuden omaksumiskykyä ja tavallaan sitä kykyä myäs viestiä ja tuoda niitä muutostarpeita meille koko organisaatioon.

Kritiikkiä pystyy antamaan puolin ja toisin. Tarvitaan johtaja, jolle voi puhua ja joka puhuu, eikä tarvii pelätä eikä pokkuroida. Eräässä kyselyssaä johtaja oli saanut kritiikkiä ja se oli esimerkillistä, miten hän otti sen vastaan ja hän oli valmis sitä ihan julkisesti käsittelemään. Johtajan voinee sanoa toimineen omien ohjeidensa esimerkkinä, sillä organisaatiossa oli juuri käsitelty kritiikin ja rakentavan palautteen antamista.

Johtajaa kuvailtiin luonteeltaan visionääriksi, ja se on tärkeä ominaisuus. Tällä hetkellä johtajan haasteena onkin toimia organisaation visionäärinä ja eteenpäin näkijänä.

Isot organisaation sisäiset muutokset, kuten palkkausjärjestelmän ja kehityskeskustelu-käytännön muutokset, ovat olleet tilanteita, joissa johtaja on joutunut oppimaan ja kehittämään asioita eteenpäin. Johtaja joutuu koko ajan olemaan valmis viemään muutoksia läpi, mikä vaatii johtajalta oppimista. Tämän kaltaista työtä ei voi tehdä ja ei voi johtaa tätä organisaatiota, jos ei johtaja itsekin oppisi.


Niinistö on laskija, eikä mikään visionääri. Niin monet laskelmat ovat menneet jo päin mäntyä.

Niinistö ei ole mikään keskusteleva tyyppi. Hän on yksinäinen susi, joka ei paljon välitä muista ihmisistä tai näiden näkemyksistä. Nyt esittää kokoavaa henkilöä, mutta ei takuulla jaksa sellainen olla, koska se ei ole luonnostaan luonteensa piirre. Pelurit kyllä osaavat pelata.

[aino]

Harakalta poimisin toisenkin kohdan esille joka kertoo Haavistosta paljon:

"Pekka Haavisto on "helposti lähestyttävä" siten kuin psykiatri on. Hän on empaattisesti läsnä, kuuntelee ja auttaa, mutta ei paljasta itsestään mitään. Ja kuten potilas projisoi fantasioitaan terapeuttiin, Haavisto on  tyhjä taulu, johon koko kansa heijastaa toiveensa ja haaveensa."

Tähän viittasin jossain aiemminkin kun mainitsin että Haavisto ns "kuuntelee" eri puolueiden kannattajia ja muita äänestäjäryhmiä. Teoiksi tuon vaalikuuntelun ei ole tarkoituskaan muuttua.

Jospa Haavisto ei luottanut Harakkaan, eikä siksi avautunut?

Ystäväni kertoi tavanneensa Haaviston ja he olivat tutustuneet avoimesti toisiinsa nopeasti.

Kemiat ei katsos aina pelaa. Niinistöä nyt ei tunne erkkikään. Pelurilla on aina maski päällä.

[ikuturso]

Pointti ei ole homous - vaan siitä huolimatta Haavisto nähdään parempana ehdokkaana.

Niinistö kuuluu yksinkertaisesti menneisyyden maailmaan, johon moni muukin noista ehdokkaista kuuluu. Lipponen, Väyrynen ym.

Jos ette ole jo huomannut, ilmapiiri, asioiden hoito ja keskustelutapa on jo siirtynyt neuvottelevampaan suuntaan. Nykyisin johtajat eivät voi olla nyrkkiä pöytään lyöviä ärisijöitä. Heillä tulee olla arvovaltaa, jonka saavat ihmiset ja eri näkökannat huomioon ottamalla.

Jos asiaa ei ole huomannut, voi esimerkiksi tutustua koulumaailman muutoksiin, johtamisen muutoksiin, oppiva organisaatio -hankkeisiin jne. Niiden toimintaidea on nykyajan maailmaa, ei noiden vanhojen ukkojen.

Haavisto vetoaa ajatteleviin ihmisiin, kun taas Niinistö äijämeininkiläisiin, jotka haluavat uroksen hakkaamaan nyrkkiä pöytään ja dominoimaan alaisiaan.

Meillä on EU:ssa kaksi nyrkkiä pöytään -hallitsijaa. Sarkel ja Merkozy. He hallitsevat Eurooppaa mennen tullen ja ovat niitä harvoja, jotka ovat varmistaneet maalleen veto-oikeuden EVM:n kaikissa päätöksissä.

Meillä on Euvostoliitossa myös "neuvotteleva" presidentti. Klonkku. Tämä irvistelee YK:n ja ties minkä heppujen kanssa samoissa pöydissä, mutta mitään valtaa minkään suhteen tällä marionetilla ei ole.

Meitä edustaa EU:ssa itkupotkuraivari-Katainen, joka laittaa nyrkkiä pöytään ainoastaan oppositiolle kotoisessa eduskunnassamme, mutta maailmalla hän on "kaikki järjestyy - perustuslakimme on kierrettävissä" -neuvottelija.

Nimellisissä asioissa - takuutuksissa ja enemmistöpäätöksen perustuslaillisessa kiertämisessä - on jarruksi ja hidasteeksi lyöty nyrkkiä pöytään, mutta vain koska vielä toistaiseksi osittain toimiva demokratiamme on sitä kotimaassa vaatinut. Mutta jos näissäkin asioissa olisi vain "neuvoteltu" ilman mitään vaatimuksia, Suomea vietäisiin EU:ssa vielä suvereenimmin.

Tsekissä osataan pistää kampoihin. Ja Briteissä. Tänä päivänä tarvitaan etenkin talousasioissa nyrkki pöytään -mentaliteettia. Muuten toiset tulee ja vie kaiken. Kaiken.

-i-

[aino]

Tsekissä osataan pistää kampoihin. Ja Briteissä. Tänä päivänä tarvitaan etenkin talousasioissa nyrkki pöytään -mentaliteettia. Muuten toiset tulee ja vie kaiken. Kaiken.

Paras tapa laittaa asiat järjestykseen on älyllinen perustelu. Tyhmät vaikenee, kun älyllinen henkilö osoittaa asioiden todellisen laidan. Nyrkki pöytään ei vain toimi. Stubb ja Kokoomus ovat viimeinen porukka, joka EU:hun tulee lähettää.

[Sans De]

Yhden tapaamisen perusteella on vaikea sanoa mitään ihmisestä, etenkin jos tällä on parhaillaan vaalikampanja käynnissä. Sekä Haavisto että Niinistö hallitsevat julkisuudessa esiintymisen ja pyrkivät varmaankin tietoisesti luomaan tietynlaista kuvaa itsestään. Kumpaakaan en ole tavannut ja ainakin yritin äänestää puhtaasti substanssipohjalta - toivottavasti onnistuen.

"Tietenkin" äänestin Haavistoa. Mainitsen sen tässä, ettei kukaan kuvittelisi minun esiintyvän puolueettmana.

Otsikon kirjoituksesta paistaa kirjoittajan kritiikitön Niinistö-kiima. Haaviston kimppuun käydään sekä suoraan - kerrotaan ettei tällä ole muita meriittejä kuin uutuudenviehätys ja erilaisuus - että kannattajien - tunteen ja innostuksen vallassa toimivia väkivaltaisia fanaatikkoja - kautta. Todellisuudessahan Niinistöllä ja Haavistolla on kutakuinkin yhtä pitkä - mutta erilainen - ura politiikassa, kirjoittaja vain ei näe Haaviston uraa, koska on viimeiset kuusi vuotta seurannut vain Niinistöä.

Myös Niinistön hahmon ja mainosten pilkan kääntäminen Haaviston kannattajiin on varomaton liike. Parodiat Saulin mainoksista ilmestyivät Someen ja ensimmäisellä kierroksella ja Niinistön edellistä "Työväen presidentti" -kampanjaa on pilkattu porvarilehdissäkin huonona pilana.

Homousargumentti on samoin heikko. Luonnollisesti Haaviston äänestäminen tarkoittaa, että pitää homoutta hyväksyttävänä, mutta ei se 2010-luvun Suomessa tarkoita sen enempä kuin mitä demokraattisesti valittu kansanedustuslaitos on jo nyt vahvistanut. Haaviston kampanjassa ei ole ajettu homojen avioliitto-oikeutta, eikä presidentillä olisikaan sellaiseen valtaa.

[hammerzeit]

Haavisto vetoaa ajatteleviin ihmisiin, kun taas Niinistö äijämeininkiläisiin, jotka haluavat uroksen hakkaamaan nyrkkiä pöytään ja dominoimaan alaisiaan.

Haista itse aliarviointisi ja stereotypioidesi kanssa. Minä ajattelen taatusti enemmän kuin 90% näiden vaalien äänestäjistä ja Niinistö vetoaa minuun juuri sen takia Haavistoa enemmän: pidän hänen mielipiteistään ja tärkeiksi mainitsemistaan asioista enemmän. Tuollainen jauhamasi kaltainen paska on merkittävä tekijä sille, miksi Haavisto tulee häviämään nämä vaalit. Mies itse on ajanut kampanjaansa tyylikkäästi, vaikkakin värittömästi, kun taas hänen äänekkäämmät kannattajansa ovat itsetärkeitä ja tekopyhiä maailmanparantajia jotka kuvittelevat olevansa muita ihmisiä parempia vain sen takia, että he äänestävät vihreää homoehdokasta ja se tulee kostautumaan urakalla.

[AjatusRikollinen]

Somen?

[Siili]

Todellisuudessahan Niinistöllä ja Haavistolla on kutakuinkin yhtä pitkä - mutta erilainen - ura politiikassa, kirjoittaja vain ei näe Haaviston uraa, koska on viimeiset kuusi vuotta seurannut vain Niinistöä.

Uran pituuden samanlaisuus ei kuitenkaan poista laatueroja:  Niinistö on ollut kauemmin (ja yhtäjaksoisesti) kansanedustajana, kauemmin ministerinä ja minsterinpostitkin ovat olleet keskeisempiä.  Hänellä on myös laajempi kokemus siviilityöstä ennen poliittisia pestejä.  Niinistö on ollut presidenttiyden suhteen esillä paljon pitempään; hänen presidenttiehdokkuudellaan spekuloitiin jo ennen vuoden 2000 vaaleja.  Hän on varmasti ottanut tulevaisuudensuunnitelmissaan jo pitkään huomioon sen mahdollisuuden, että hänestä tulee presidentti.

Haaviston ura sitä vastoin vaikuttaa kovin pirstaleiselta.   Hän näyttää suosivan kovasti erilaisia lyhytjänteisiä projekteja.  Esimerkiksi viime hallituskaudella hän ilmeisesti veti henkeä, kun tyytyi olemaan hallituspuolueessa pelkkä rivikansanedustaja ja katsoi sivusta, kun Sinnemäen kaltainen diletantti nolasi itseään vetäen Cronbergin imussa mukavasti nousseen kannatuksen pohjamutiin.  Olikohan asuntojobbaus tällöin korkealla prioriteettilistalla?   

[Siili]

Somen?

Sosiaalinen media.

[Marko Parkkola]

Minunkin on helppo tutustua ihmisiin ja minuun on helppo tulla tutustumaan. Pitäisiköhän alkaa presidentiksi?

[oinas]

Ennen kuin luin Harakan kirjoituksen, olin varma, että hän kuuluu Haaviston leiriin. Yllätyin kuitenkin, vaikka ei hän suoraan sanokaan, kumman puolella itse on.

[junakohtaus]

Oikeasti tää on aika yhdentekevä vaali. Ne on kumpikin ihan miehiä paikallaan ja aivan kelpoisa pressa saadaan, voittaa kumpi tahansa.

[törö]

Niinistö oli hyvä valtiovarainministeri ja varmaan handlaisi presidentinkin tehtävät, mutta Haavisto päättäisi pikku kekkosien aikakauden ja olisi askel kohti avointa kansalaisyhteiskuntaa, jossa tärkeistä asioista keskusteltaisiin ennen päätöksentekoa.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Somen?

Sosiaalinen media.

Vastenmielinen neuvostotyyliin kehitelty sana.

[dothefake]

Some=sosialistinen meininki.

[vihapuhegeneraattori]

Oikeastaan mä olin tosi pahasti aidalla näiden kahden välillä. Mutta Haavistoa vastaan alkoi vaikuttaa sen kannattajakunta esim:


Reeta Niemonen toi blogissaan Suomen Kuvalehdessä esille mielenkiintoisen ilmiön näissä vaaleissa:
"Suomalaisista vain pieni osa on rasisteja tai ennakkoluuloisia. Kaikki, jotka eivät ole, haluavat nyt nopeasti ja helposti tuoda paremmuutensa julki äänestämällä presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa.

ja monet muut mokuttajahihhulit jotka juhlii just tollasella "Haavistohan sen on oltava tai olet jotenkin suvaitsematon" tyylillä..

Taidan tosiaan äänestää Niinistöä, en kannattaakseen, vaan vittuillakseni Haaviston kannattajille. Kuka sitä moraalista ylemmyydentunnetta jaksais kuunnella 6 vuotta. Jokainen väittely asiasta kuin asiasta alkaisi "niin, mutta suurin osa suomalaisista on tätä mieltä koska äänestivät Haavistoa".

[foobar]

Itse ounastelin myös sitä, että jos Haavisto pääsee toiselle kierrokselle, syntyperäisestä ominaisuudesta (homous) tehdään meriitti, jota ilman presidentin on käytännössä mahdotonta kunnioittaa ihmisoikeuksia. Eikä pelkästään meriitti, vaan suorastaan kaiken keskellä oleva toteemipaalu. Arvelin myös, ettei tämä niinkään kiinnosta Haavistoa itseään, mutta hänen kannattajillaan alkaa vaahto pursuta suusta kun he kaikki keksivät tämän idean samaan aikaan. Ja näinhän siinä kävi, vaikken sinällään tätä toivonut.

[Aldaron]

Ennen kuin luin Harakan kirjoituksen, olin varma, että hän kuuluu Haaviston leiriin. Yllätyin kuitenkin, vaikka ei hän suoraan sanokaan, kumman puolella itse on.

Harakka on ennen kaikkea omassa leirissään, ja on aina ollut. Häneltä meni aikoinaan sukset ristiin Vihreiden helsinkiläisen ydinryhmän kanssa, jota Harakka kutsui "perheeksi" (Hautala, Haavisto, Soininvaara, Sauri). Syynä tähän oli osittain Harakan oma hankala luonne ja "turkkalainen", "norsu posliinikaupassa"-tyyli, mutta konfliktin syvemmille taustoille voi halutessaan myös löytää sosiologisen selityksen Harakan perhetaustasta (hämäläistä työväenluokkaa), joka teki hänestä alusta asti jokseenkin allergisen (enimmäkseen akateemisista perheistä kotoisin olevien) helsinkiläisvihreiden tyylille ja toimintakulttuurille .
Niistä ajoista saakka Harakka on kroonisesti kokenut tarvetta tiettyyn paybackiin.

[Sans De]

Uran pituuden samanlaisuus ei kuitenkaan poista laatueroja:

Laatueroista puhuminen on harhaanjohtavaa: erilainen työkokemus pätevöittää eri aloille. Haavistolla on pirstaleisempi, mutta monipuolisempi ura, joka painottuu ulkopolitiikkaan.

Tietenkin Niinistö saa valtavasti etua siitä, että hänen vaalikampanjansa on kestänyt kuusi vuotta pidempään. Tosin nyt siinä on ollut varmistelun maku. Pahvi-Sauli tuntui puisevammalta kuin kuusi vuotta sitten.

Ymmärrän täysin jos joku arvostaa Niinistön uraa ja kokemusta enemmän, onhan siinä edetty vakaasti ensin lakimiehen ammattiin ja sieltä määrätietoisesti erittäin arvostettavien asemien kautta politiikan huipulle. Mutta ei silti kannata töräytellä tuulesta temmattuja väitteitä vastaehdokkaista kuten otsikon kirjoituksessa tehtiin.

[aino]

Oikeastaan mä olin tosi pahasti aidalla näiden kahden välillä. Mutta Haavistoa vastaan alkoi vaikuttaa sen kannattajakunta esim:


Reeta Niemonen toi blogissaan Suomen Kuvalehdessä esille mielenkiintoisen ilmiön näissä vaaleissa:
"Suomalaisista vain pieni osa on rasisteja tai ennakkoluuloisia. Kaikki, jotka eivät ole, haluavat nyt nopeasti ja helposti tuoda paremmuutensa julki äänestämällä presidentinvaaleissa Pekka Haavistoa.

Ole huoleti, Niinistön kannattajat esittävät tällaisia yleistyksiä.

Itse kannatin Soinia, koska luulin hänen olevan kansan mies. Nyt kun meni Niinistön leiriin, meni luotto ihan täysin.

Äänestän Haavistoa hänen sydämensä vuoksi. Niinistö on peluri - ja sellaisia maailma ei kaipaa. En hyväksyisi ystäviksenikään sellaisia. Miksi haluaisin kansakunnan edustajaksi pelurin?

Haavistolla on realistiset kannat pakolaisten suhteen: niitä pitäisi auttaa kotimaassaan. Olen lukiolaisesta asti ollut samaa mieltä, aina.  Niinistöhän on paljon enemmän "rajat auki" kannalla! Koska en kannata joidenkin vihreiden kantoja ulkomaalaispolitiikan suhteen, halusin ottaa Haaviston kannasta selvää. Kun löysin vastaukset ja hyväksyin ne, suostun monista erilaisista syistä äänestämään häntä täydestä sydämestä. Niinistön pelit ei kiinnosta.

Haaviston näkemykset pakolaisista:
http://www.vaestoliitto.fi/vaestoliitto/mita_vaestoliitto_tekee/vaikuttamistyo/presidentinvaalit-2012/pekka-haavisto/

[Siili]

Uran pituuden samanlaisuus ei kuitenkaan poista laatueroja:

Laatueroista puhuminen on harhaanjohtavaa: erilainen työkokemus pätevöittää eri aloille. Haavistolla on pirstaleisempi, mutta monipuolisempi ura, joka painottuu ulkopolitiikkaan.

Haaviston "ulkopoliittinen" kokemus koostuu lähinnä EU:n ja YK:n virkatehtävistä.  Ei hän ole ollut kovin kummoisessa määrin esimerkiksi ulkoministeriön palkkalistoilla.  Siksi en ole aivan vakuttunut siitä, että hänen "ulkopoliittinen" kokemuksensa auttaa kovasti käytännön kotoperäisen ulkopolitiikan hoidossa.

[aino]

Itse ounastelin myös sitä, että jos Haavisto pääsee toiselle kierrokselle, syntyperäisestä ominaisuudesta (homous) tehdään meriitti, jota ilman presidentin on käytännössä mahdotonta kunnioittaa ihmisoikeuksia. Eikä pelkästään meriitti, vaan suorastaan kaiken keskellä oleva toteemipaalu. Arvelin myös, ettei tämä niinkään kiinnosta Haavistoa itseään, mutta hänen kannattajillaan alkaa vaahto pursuta suusta kun he kaikki keksivät tämän idean samaan aikaan. Ja näinhän siinä kävi, vaikken sinällään tätä toivonut.

Minua ei homous kiinnosta - vaan ihminen.


Sauli-tuote on täyttä fuulaa.

[Topi Junkkari]

Vastenmielinen neuvostotyyliin kehitelty sana.

Gosplanissa se on keksittykin. Kuten koko Haaviston vaalikampanja.

Some=sosialistinen meininki.

Jos täällä olisi tykkäysnappula, tykkäisin dothen viestistä.