2012-01-30 IS: Niinistö SK:ssa: Tehkää lapsia, suomalaiset!

[Jahkailija]

Ok, kiitoksia. Yllättävän positiivista suhtautumista kyllä, vaikka "nuivasta" foorumista onkin kyse . Antaa ehkä sittenkin sopivaa perspektiiviä asiaan.

Kyllähän minäkin varmaan, heti kun asiat sinne suuntaan järjestyvät. Eihän tämä kyseinen syy ollut ainoa hidaste, pelkästään yksi muiden joukossa.

[Rafael K.]

Itseäni ahdistaa jonkin verran yleinen turvallisuuden heikkeneminen (kuviteltu/todellinen), jopa siinä määrin, että mietin haluanko tehdä lapsia nykyiseen Suomeen. Toki kehitys on osaksi vasta kulkemassa sinne huolestuttavaan suuntaan, osaksi jo ollaan siellä.

Haluaisin tuoda keskusteluun toisen näkökulman. Enemmän ahdistaisi miettiä yksinäistä vanhuutta tulevassa Suomessa, kun nykyisinkin monen yksinäisen vanhuksen kohtalo on unohtuminen laitokseen.

[Emo]

Itseäni ahdistaa jonkin verran yleinen turvallisuuden heikkeneminen (kuviteltu/todellinen), jopa siinä määrin, että mietin haluanko tehdä lapsia nykyiseen Suomeen. Toki kehitys on osaksi vasta kulkemassa sinne huolestuttavaan suuntaan, osaksi jo ollaan siellä.

Haluaisin tuoda keskusteluun toisen näkökulman. Enemmän ahdistaisi miettiä yksinäistä vanhuutta tulevassa Suomessa, kun nykyisinkin monen yksinäisen vanhuksen kohtalo on unohtuminen laitokseen.

Lapsia tekemällä ei tuo ongelma nimeltä "yksinäinen, hylätty vanhus" poistu päiväjärjestyksestä. Useimmilla vanhuksilla on lapsia, mutta lapset  viisveisaavat vanhoista vanhemmistaan.
Olenpa nähnyt senkin, kun juoppo aikamiespoika aina kerran kuussa ilmestyy kuppaamaan vanhan äitinsä eläkerahat niin perusteellisesti, ettei mummolla ole varaa maksaa sairaalamaksujaan. Tuokin vanhus olisi pärjännyt huomattavasti paremmin ilman jälkeläistään.

Paljon katkerampi tilanne on silloin, kun lahoat hylättynä sairaalasänkyyn, ja sinulla kuitenkin on lapsia ja lapsenlapsia. Yksinäisyyden kestää paremmin, kun ei ole edes teoriassa olemassa ketään, joka voisi pistäytyä tervehtimässä.

[Emo]

En pysty kuvittelemaan mitään sellaista joka korvaisi vanhemmuuden tuomat ilot ja nautinnot edes osittain. Onnellisuus on nykyisin jatkuva pohjavirta, jonka päällä kaikki muut tunteet mahtuvat myllertämään.

Vanhemmuus ja omiin lapsiin kohdistuva rakkaus on jotain mielettömän paljon antoisampaa kuin lapsettomuus ja omaan itseen kohdistuva itserakkaus.

Juuri noin.

Tunne on koettava, ei sitä muuten osaa selittää.

Joo, ja tahaton lapsettomuuskin on koettava, sitäkään ei muuten osaa selittää. Eikä voi edes teoriassa käsittää, miltä se tuntuu.

Osaakohan vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen  lopulta vanhemmaksi tulleena nauttia vanhemmuudesta kaikkein pyyteettömimmin? ( tähän sädekehähymiö)