2012-01-24 Umayya Abu-Hanna: adoptioprosessi oli helvetillinen ja epäreilu

[Teemu Lavikka]

Suomalaiskirjailija- ja toimittaja Umayya Abu-Hanna muistelee kauhulla yli neljä vuotta sitten päättynyttä adoptioprosessia Suomessa. Abu-Hanna onkin muuttanut Hollantiin, jossa hänen mukaansa adoptioperheen on parempi olla kuin Suomessa.

– Adoptioprosessi Suomessa oli helvetillinen ja epäreilu. Toiminta ei ole yhtään läpinäkyvää. Prosessin ja adoptionperustelut eivät ole ollenkaan tiedossa, Abu-Hanna kertoo MTV3 Uutisille.

Yli 30 vuotta Suomessa asuneen, palestiinalaistaustaisen Abu-Hannan adoptioprosessi alkoi vuoden 2003 lopussa, kun hän päätti hakea adoptio-oikeutta yksin.

– Se varmasti vaikeutti, että hain lasta yksin ja olin ulkomaalaistaustainen. Mutta samanlaisia huonoja kokemuksia on myös ihan suomalaistaustaisissa adoptioperheissä.

Suomalaiskirjailijan mukaan Suomessa adoptio on vielä niin uusi asia, ettei Suomessa osata tukea adoptiota hakevien vanhemmuutta.

– Kyllä minä ymmärrän sen, että prosessi on raskas. Mutta prosessin päätyttyä on tärkeää, että adoptiota hakevat vanhemmat ovat vahvoja, saavat tukea ja luottamusta. Meillä ei ole pätevät sosiaali- eikä muut työntekijät tässä suhteessa.


"Mummot huutelivat tummalle lapselleni"

Umayya Abu-Hanna sai adoptiolapsen vihdoin ja viimein vuonna 2007. Ihonväriltään tumma Reema-tyttö saapui Etelä-Afrikasta. Abu-Hanna ja Reema joutuivat kummatkin ongelmiin ulkomaalaistaustaisuuden takia.

– Ihonväri aiheutti ongelmia. Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.

Suomalaiskirjailija sai tarpeekseen ja päätti viime vuonna ennen eduskuntavaaleja muuttaa Hollantiin Amsterdamiin.

– Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja. Silti minua ja lastani kunnioitetaan sekä arvostetaan täällä.

Nyt 5-vuotias Reema on Hollannissa esikoulussa ja hän puhuu suomea, hollantia ja englantia. Hän on sopeutunut maiden vaihtoon hyvin.

– Kun muutimme Hollantiin, jouduin käymään noin kymmenen kertaa adoptioterapiassa. Halusin tukea siihen, olenko toiminut oikein adoptio-asioissa. Halusin tietää, miten tyttö oli sopeutunut.

– Suureksi helpotuksekseni terapeutti sanoi, että tytöllä on kaikki hyvin. Hän puhuu jopa paremmin hollantia kuin ikäisensä. Myös minä sain epäluulolleni ja raskaalle prosessille päätöksen terapian kautta.

Abu-Hanna myöntää, että todellisuus monikulttuurisena perheenä Suomessa on liian raskas. Silti hän kaipaa kaikkea, mikä liittyy Suomeen. Nyt hän keskittyy kirjansa kirjoittamiseen Hollannissa.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/01/1482799/suomalaiskirjailija-adoptioprosessi-suomessa-oli-helvetillinen-ja-epareilu

[Siili]

Abu-Hanna taitaa kärsiä kovasti narsismistaan.

[Saippuakupla]

– Ihonväri aiheutti ongelmia. Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.

Julkiset liikennevälineet on höystetty rasismilla, johon vain mokuttajat törmäävät. 

[Jane Doe]

Mummot voivat toisinaan käyttäytyä melko häijysti, etenkin Stockan herkussa, mutta on silti aika vaikeaa uskoa, että mummot huutelisivat kenellekään yhtään mitään. Ratikassakaan.

– Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja.

Vaatii melkoista lahjakkuutta, ettei lähes vuoden oleskelun aikana päähän ole tarttunut yhtään paikallista kieltä.

– Suureksi helpotuksekseni terapeutti sanoi, että tytöllä on kaikki hyvin. Hän puhuu jopa paremmin hollantia kuin ikäisensä.

Hän on myös taitava golfin pelaaja, joka löi ensimmäisellä pelikerrallaan useita hole-in-oneja. Hän on myös säveltänyt lukuisia oopperoita, jotka ovat toinen toistaan parempia.

Silti hän kaipaa kaikkea, mikä liittyy Suomeen.

Hollannissa media ei ole kiinnostunut Abu-Hannan Suomi-dissauksista?

[Teemu Lavikka]

Kova tuntuu olevan tarve edelleen korostaa omaa ulkomaalaistaustaisuuttaan ja uhriutua aina tilaisuuden tullen.

Se varmasti vaikeutti, että hain lasta yksin ja olin ulkomaalaistaustainen. Mutta samanlaisia huonoja kokemuksia on myös ihan suomalaistaustaisissa adoptioperheissä.

Eikös tuo uhriutuminen ole vähän turhaa, jos itsekin myöntää samoja ongelmia olevan perunanenilläkin?

[Sanglier]

Tasavertaisuus pataatje-nenien kanssahan se kyrsiikin. Missä ohituskaista yli-ikäiselle pätkätyömamu-yyhoolle, yää rasismus.

[Suomitalon renki]

Olen Abu-Hannan kanssa aivan samaa mieltä "Abu-Hanna onkin muuttanut Hollantiin, jossa hänen mukaansa adoptioperheen on parempi olla kuin Suomessa." Abu-Hannan adoptioperheen on varmasti parempi olla Hollannissa  ja tyydyn vaivatta tilanteeseen. Palestiinalaiskirjailijalle Hollanin meri-ilmasto sopii ehdottomasti paremmin.

[ihminen]

Suomalaiskirjailija- ja toimittaja Umayya Abu-Hanna muistelee kauhulla yli neljä vuotta sitten päättynyttä adoptioprosessia Suomessa. Abu-Hanna onkin muuttanut Hollantiin, jossa hänen mukaansa adoptioperheen on parempi olla kuin Suomessa. (...)

Abu-Hanna puhuu vain omasta puolestaan, suomessa on paljon tyytyväisiä adoptioperheitä.

Tämä henkilö saa aina verenpaineen nousemaan, suomalaisen yhteiskunnan asiantuntija nr.1

Abu-Hanna voisi pysytelläkkin siellä Hollannissa joka on hänelle se paratiisi jonka hän luuli suomesta löytävänsä. Voitamme molemmat kun pysyt siellä.

[Spesialisti]

Ei helvetti pitikö tästä tapauksesta kuulla vielä..

Silti hän kaipaa kaikkea, mikä liittyy Suomeen

Ans mä arvaan.. tyhänpäiväinen mokuvirka (kuukausipalkka) ja säännölliset "vallanotto"-lausunnot mediassa.

[Kuvio]

Olen Abu-Hannan kanssa aivan samaa mieltä "Abu-Hanna onkin muuttanut Hollantiin, jossa hänen mukaansa adoptioperheen on parempi olla kuin Suomessa." Abu-Hannan adoptioperheen on varmasti parempi olla Hollannissa  ja tyydyn vaivatta tilanteeseen. Palestiinalaiskirjailijalle Hollanin meri-ilmasto sopii ehdottomasti paremmin.

Tulipa tuollakin vähän aikaa töitä tehtyä (kahdeksassa maassa yhteensä, muutamia kuukausia jokaisessa ja olisiko se ollut semmonen keskimääräinen tuossa asiassa) ja paikalliset ei varsinaisesti olleet ihastuneita muualta tuleviin, sietivät suomalaista mutta taitaisi banaania tulla jos kertoisin tarkalleen mitä mieltä tummemmasta porukasta olivat.

[CaptainNuiva]

– Ihonväri aiheutti ongelmia. Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.

Julkiset liikennevälineet on höystetty rasismilla, johon vain mokuttajat törmäävät. 

Ja nimenomaan ratikassa,taas!
Ehdotan raitiovaunuliikenteen lopettamista taikka sitten raitiovaunut rajattakoon vain ns.hyvien ihmisten käyttöön jolloin ratikkalippu on käytävä ostamassa Bideen buroosta jossa arvioidaan onko henkilön sallittua kulkea raidekyydillä.

Muutoin tuon apuraha-hannan jutut ovat kuin "Imperiumin kosto" novellista.
5-vuotias lapsi puhuu kolmea kieltä sujuvasti,hollantiakin paremmin kuin kaikki muut....Siitäs saitte, suomalaiset rasistit!!
Suomessa ei kukaan huomionut apuraha-hannaa mutta nyt kunnioitustakin pukkaa Hollannissa ihan hulluna!!

Toivottavasti apuraha viihtyy Hollannissa pitempääkin kun asiat ovat noin hyvin mutta jotenkin minua jäytää epäilys että apuraha iskeytyy takaisin Suomeen koska mielestään suomalaiset ovat hänelle velkaa ja velka on maksettava kunniotuksella!! Niin ja lisää apurahaa!! Ja korotettuna se koska Reema puhuu 6-vuotiaana jo 18 kieltä sujuvasti!!

[Vouti]

Abu-Hanna tietää, että heille ei huudella Hollannin ratikoissa vaikkei osaa sanaakaan hollantia?

       - Vouti

[Joker]

– Ihonväri aiheutti ongelmia. Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.

Abu-Hanna: Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.
Totuus: Abu-Hanna on itse huutanut kuin hinaaja puhelimeen tai höpissyt itsekseen ja joku on pyytänyt ujosti olemaan vähän hiljempaa.

Abu-Hanna: Kun muutimme Hollantiin, jouduin käymään noin kymmenen kertaa adoptioterapiassa. Halusin tukea siihen, olenko toiminut oikein adoptio-asioissa.
Totuus: Kukaan tuttava (?) ei jaksanut kuunnella angstejani enää. Halusin kälättää jollekin niin maksoin terapiasta. 10 kerran jälkeen terapeutti kertoi että olen parantunut (=antoi porttikiellon).

Abu-Hanna: Suureksi helpotuksekseni terapeutti sanoi, että tytöllä on kaikki hyvin. Hän puhuu jopa paremmin hollantia kuin ikäisensä.
Totuus: 5-vuotias lapsi jokeltelee itsekseen. Abu-Hanna kysyy mitä hän puhuu ja lapsi vastaa innoissaan "hollantia!".

Abu-Hanna: Abu-Hanna myöntää, että todellisuus monikulttuurisena perheenä Suomessa on liian raskas.
Totuus: Mahdotonta löytää miestä Suomesta. Ja jos joku heikkokuuloinen hyvähermoinen ressukka löytyisikin, niin ei varmasti kelpaa Umayyalle.

Abu-Hanna: Silti hän kaipaa kaikkea, mikä liittyy Suomeen. Nyt hän keskittyy kirjansa kirjoittamiseen Hollannissa.
Totuus: Narsistia hivelee tieto siitä, että hänet tunnistetaan. Aiemmin ollut aina Suomessa sopiva virka toiseuskiintiössä josta kilahtanut kuukausipalkka tilille, kaipaa säännöllisiä tuloja. Omakustannekirjaa ei kukaan tule ostamaan, mutta se on mukava syy asua apurahalla Hollannissa.

[junakohtaus]

Olen viran puolesta vähän kahden vaiheilla. Toisaalta rva Abu-Hanna on aktiivisesti osallistunut julkiseen keskusteluun tämän palstan ydinsisällöistä, toisaalta tässä rääpitään nyt yhden ainoan henkilön itsessään aika irrelevantteja sanomisia ja yksityisasioita.

Olkoon nyt ainakin toistaiseksi auki. Kirjoittajia pyydetään kuitenkin pidättymään kovin suoraviivaisista rva Abu-Hannan persoonan kommentoinneista.

[Siili]

Olen viran puolesta vähän kahden vaiheilla. Toisaalta rva Abu-Hanna on aktiivisesti osallistunut julkiseen keskusteluun tämän palstan ydinsisällöistä, toisaalta tässä rääpitään nyt yhden ainoan henkilön itsessään aika irrelevantteja sanomisia ja yksityisasioita.

Olkoon nyt ainakin toistaiseksi auki. Kirjoittajia pyydetään kuitenkin pidättymään kovin suoraviivaisista rva Abu-Hannan persoonan kommentoinneista.

Ihan hyvä, että olet hereillä. 

Mutta: Abu-Hanna on vapaaehtoisesti tuonut omat asiansa lehtien palstoille.  Eikö hän silloin ole vapaaehtoisesti luopunut yksityisyydestä niiden tiimoilta? 

[nuiseva]

Abu-Hannan piti siis lähteä Hollantiin kysymään terapeutilta, onko hänen adoptiolapsellaan kaikki hyvin? Eikö kykenevän vanhemman tulisi ihan itse hahmottaa, onko hänen lapsellaan kaikki hyvin..?

[Ernst]

Adoptioon liittyvä terapia on fiksu liike, joskin UA-H:n lähtökohta työskentelylle ei ole se kaikkein kypsin, siis mennä kuulemaan, että on tehnyt kaiken oikein adoptiossa ja vanhempana. Miten kaataa kuppiin yhtään mitään, jos se kuppi on jo reunoja myöten täynnä.

Ja eikös rouva ole kuitenkin neiti?

[elven archer]

Eikös tuo ole aika hyvin mennyt, jos on yksinhuoltajana onnistunut saamaan adoptiolapsen, kun eikös noita hakijoita ole aika paljon ja onhan se yleensä parempi lapselle, että löytyy kummatkin vanhemmat? Toki Abu-Hannalle tuokin prosessi on merkki sorrosta, ainahan häntä sorretaan kaikessa. Toivottavasti tuo ihminen on onnellinen Hollannissa, jossa tosiaan tuntuukin olevan kaikki paremmin, eikä ikinä tule takaisin Suomeen, niin se on win-win.

[Nauris]

Mummot voivat toisinaan käyttäytyä melko häijysti, etenkin Stockan herkussa, mutta on silti aika vaikeaa uskoa, että mummot huutelisivat kenellekään yhtään mitään. Ratikassakaan.

Kyllähän näissä jutuissa aina myös totuutta on, että myös iäkkäät naiset osaavat käyttäytyä huonosti vaikka yleisesti ajatellaan varsinkin naisten olevan suvaitsevaisia kukkahattutätejä, jossa on kuitenkin kyse keskimäärästä. Suurin kysymys tässä on, että kuinka monta kertaa Umayya on tuollaista kokenut. Muutaman kerran kuukaudessa vai vuodessa? Tämä asia tahtoo näissä rasismi jutuissa aina unohtua kertomatta.

Hollannissa asuu paljon enemmän ulkomaalaisia varsinkin kaupungeissa, että osaltaan tästä syystä sulautuu väestöön, eikä siksi kuulee yhtä paljon olevansa neekeri, kun moni muukin ympärillä on sellainen. Toiseksi adoptointiin liittyy yhtenä osana vanhemmalle esitetyt kysymykset, miksi lapsi on noin tumma tai mistä maasta se on kotoisin, joka sitten voi pidemmän päälle alkaa ärsyttämään varsinkin, jos lapsi onkin biologinen esim. mulatti.

Vaikka jutun perusteella Umayya on tyytyväinen Hollantiin vuoden perusteella ei välttämättä kannata vielä lähteä Hollantia ylistämään vaan Umayya voi hyvinkin kokea ratikassa arabien tai kantaväestön taholta samat huudot.

2011-11-29 UK: Ratikkarasistia etsitään (ja jatkot)
^Rinnakas rasisti.

People & Power - Black Russian
Bi-racial Children in Ukraine - The adoption issue

Black Dutch people in the media
The Stop and Go Back Man
Dutch teens to share father's deportation fate
Netherlands: Multiculti-Dutch, yes, but not in my backyard
The Netherlands to Abandon Multiculturalism
Moroccan Crime in the Netherlands & the Myths of Multiculturalism
Experimenting With the Children of Amsterdam
Enslaving White Women: The Phenomenon of the Alien 'Loverboy' in Holland
Negroid immigration in Holland: Antilleans and Somalis compared
Black gangs in Netherlands (Gangs Noirs en Hollande)

[Luotsi]

– Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja. Silti minua ja lastani kunnioitetaan sekä arvostetaan täällä.

Apu-Hanna on Hollannissa kaikkien tuntema & kunnioittama julkkis! Muutenhan ihmiset eivät tuollaisia asioita hänestä voisi tietää. Ilmeisesti kyse on hänen vielä julkaisemattoman mestariteoksensa tuomasta arvostuksesta, itse en ilmiölle osaa muuta syytä keksiä.

[hammerzeit]

– Ihonväri aiheutti ongelmia. Mummotkin huutelivat tummalle lapselleni ratikassa.

Julkiset liikennevälineet on höystetty rasismilla, johon vain mokuttajat törmäävät. 

Näinpä. Itse matkustan päivittäin busseissa, jotka ovat täynnä vanhuksia ja maahanmuuttajia, enkä ole ikinä nähnyt tai kuullut mummojen huutelevan ruskeille lapsille. Anekdotaalista todistusaineistoa tämäkin, mutta kun otanta on jo toisella tuhannella ja kokemuksia nolla niin en sanoisi mummohuutelun olevan kovin yleistä.

[Lemmy]

Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja. Silti minua ja lastani kunnioitetaan sekä arvostetaan täällä.

Abu-Hanna saa ilmeisesti telepaattisesti selkoa mita hollantilaismummelit papattavat ratikassa?

[Jouko]

Abu-Hanna tietää, että heille ei huudella Hollannin ratikoissa vaikkei osaa sanaakaan hollantia?

       - Vouti

Mainio pointti!  Jospa hollantilaiset ovat sävyisän ironisia luonteeltaan eiväkät täten äänensävyllään tahi eleillään paljasta sarkasmiaan. Ja voi olla että vaikka asianomainen ymmärtäisi kieltä muutaman sanan niin iva ei hetikään paljastu monimutkaisemman lauserakenteen takaa.

No. Eiväthän he vo tuntea Abu-Hannaa siinä mitassa kuin me täällä Suomessa. Minä muistan kun ilmestyi eka kerran ruutuun Ajankohtaisessa Kakkosessa hoono soomi-puheenparrellaan. Olisi pysynyt siinä lestissään niin kaikki olisi paremmin hänen itsensä kannalta.

[Rapsakka Rapu]

Ratikkarasismi on kyllä todella jännä ilmiö. Itse en ole matkustanut ratikalla tarpeeksi että osaisin sanoa millaiseen käytökseen ratikassa voi törmätä. Silti mieleeni juolahti että onko tämä "ratikassa huutelu" jonkinlainen koodisana jonka merkitystä ei voi tavallinen ihminen tietää. Eli onko se samanlainen sana kuin vaikkapa "moniosaaja"?

[Sanglier]

Abu-Hanna saa ilmeisesti telepaattisesti selkoa mita hollantilaismummelit papattavat ratikassa?

(http://www.sixdegrees.fi/6d/images/2009/issue9/abu-hanna.jpg)
Pään etupuolella olevasta aukosta lähtee ihmisoikeus-monikulttuuripuhetta joka kimpoaa rasistisista ajatuksista. Pään takaosassa näkyvä kasvusto analysoi takaisin heijastuneet signaalit. Havaittu rasismi vahvistaa lähtösignaalia -> repeat.

Suun sulkeminen lopettaisi rasismin havaitsemisen, mutta tässä mallissa suu ei pysy kiinni vaan signaalia pukkaa 24/7, ja lähetysteho riittää näköjään hyvin Hollannista Suomeen asti.

[Haplotaxida]

Itse adoptioprosessin epäreiluuteen on vaikea ottaa minkäänlaista kantaa näillä tiedoin. Kenties siinä on parannettavaa, niin kuin monessa muussakin asiassa.

Mummot voivat toisinaan käyttäytyä melko häijysti, etenkin Stockan herkussa, mutta on silti aika vaikeaa uskoa, että mummot huutelisivat kenellekään yhtään mitään. Ratikassakaan.

Kyllähän näissä jutuissa aina myös totuutta on, että myös iäkkäät naiset osaavat käyttäytyä huonosti vaikka yleisesti ajatellaan varsinkin naisten olevan suvaitsevaisia kukkahattutätejä, jossa on kuitenkin kyse keskimäärästä. Suurin kysymys tässä on, että kuinka monta kertaa Umayya on tuollaista kokenut. Muutaman kerran kuukaudessa vai vuodessa? Tämä asia tahtoo näissä rasismi jutuissa aina unohtua kertomatta.

Näistä olisi tosiaan mielenkiintoista - pitää ilmeisesti odotella kirjaa - kuulla lisää, jotta ne voisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin eli missä määrin suomalaiset oikeasti tuijottavat ihonväriin,  sen osoittaen, vieläpä pienen lapsen kohdalla. Omalla kohdalla yksittäisetkin tapaukset voivat toki tuntua liian suurilta, lapseen liittyen, jolloin niistä on vaikea päästä yli.

Voihan tosin myös olla, että julkisuudesta tuttuna kasvona Abu-Hanna on saattanut joutua helpommin maalitauluksi, liikkuessaan, josta lapsikin on voinut saada osansa. Hyväksyttävämmäksi se ei sellaista tee, mutta voi osaltaan selittää.

[pw]

Palestiinalaiskirjailijalle Hollanin meri-ilmasto sopii ehdottomasti paremmin.

Tähän minäkin uskon. Hienoa että apuhanna on löytänyt kodin Hollannista. Nyt vaan kädet ristiin että kotipaikka on lopullinen.

[nevahood]

Sinänsä ihan hyvä pointti taustalla:

– Adoptioprosessi Suomessa oli helvetillinen ja epäreilu. Toiminta ei ole yhtään läpinäkyvää. Prosessin ja adoptionperustelut eivät ole ollenkaan tiedossa, Abu-Hanna kertoo MTV3 Uutisille.

Adoptointi on monimutkainen prosessi, eikä varmasti kaikki perustelut tai tehdyt taustaselvitykset selviä hakijalle. Epäreilun tästä taas tekee se, että vastaavasti perheenyhdistäminen ei yhtä monimutkaisia selvityksiä tarvitse, eikä siitä edes itse tarvitse maksaa. Ei edes matkoja. Kotiorjia ja jalkavaimoja saa näppärästi valden piikkiin - tai halutessaan voi käyttää perheenyhdistyksellä maahan tullutta ottolasta myös ankkurina naapuriperheen maahantuloon.

Otsikon jälkeen tosin teksti muuttuu abuhannamaiseksi sekoiluksi...

– Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja.
...
Nyt 5-vuotias Reema on Hollannissa esikoulussa ja hän puhuu suomea, hollantia ja englantia.
...
Suureksi helpotuksekseni terapeutti sanoi, että tytöllä on kaikki hyvin. Hän puhuu jopa paremmin hollantia kuin ikäisensä.

... kiihtyen hurjaan loppukliimaksiin:

Abu-Hanna myöntää, että todellisuus monikulttuurisena perheenä Suomessa on liian raskas. Silti hän kaipaa kaikkea, mikä liittyy Suomeen.

[P]

"

– Täällä ihmiset tietävät, etten osaa sanaakaan hollantia ja olen yksinhuoltaja. Silti minua ja lastani kunnioitetaan sekä arvostetaan täällä."   


90-luvulla Alankomaissa ei enää ulkomaalaisuus ollut positiivinen seikka. "Rikastuminen" oli alkanut vaikuttaa. Tuollainen asenne, jossa ihminen on ylpeä, ettei osaa asuinmaansa kieltä on sairas. Ihmiset, jotka eivät tunne alankomaalaista kulttuuria luulevat paljon - he luulevat, että huumeiden tai blossin vetäminen on jees yms. Ei ole pääosan paikallisten mielestä. He vaan eivät ilmaise mieleipidettään päin naamaa, Alankomaissa ei ole tapana sekaantua muiden ihmisten asioihin ja valintoihin. Jokainen saa taaplata tavallaan, mutta tavalla, josta ei pidä taaplaaviin pidetään kohtelias hajurako. 

Yksinkertaisemmat pitävät sitä hyväksyntänä tai kunnioituksena, jota se ei todellakaan ole.  Maassa on pitkä perinne moisessa - Pillarisaatio - http://en.wikipedia.org/wiki/Pillarisation  - Verzuiling .  Kaikilla poliittisilla ryhmillä ja uskonoilla oli omat rinnakkaiset organisaationsa alalla kuin alalla. Esim. katoliset pulunkasvattajat, protestantit pulunkasvattajat, ateistiset pulunkasvattajat tms. ja ne eivät keskenään hengailleet. Korrektisti kaupungilla julkisuudessa käyttäydyttiin eriryhmää edustavien kanssa, mutta sen syvemmin ei suhteita muodosteltu. Tämä helpotti mm. juutalaisten tuhoamista natsimiehityksen aikana. Muissa ryhmissä asiaan ei kiinnitetty huomiota, ennen kuin juutalaiset olivat hävinneet katukuvasta.

[Topi Junkkari]

Kiitos, P, hyvä postaus!

Tuollainen asenne, jossa ihminen on ylpeä, ettei osaa asuinmaansa kieltä on sairas. Ihmiset, jotka eivät tunne alankomaalaista kulttuuria luulevat paljon - he luulevat, että huumeiden tai blossin vetäminen on jees yms. Ei ole pääosan paikallisten mielestä.

Allekirjoitan kaiken edellä sanomasi.

Minä olin ylpeä siitä, että opin edes jotakin lyhytaikaisen Hollannin-komennukseni aikana. Minuun ei tietenkään suhtauduttu "maahanmuuttajana", koska kaikki (työkaverit, naapurit ym.) tiesivät, että olen vain käymässä muutaman kuukauden.

Puhuin tietenkin töissä enimmäkseen englantia. Toimistolla tuli tavaksi, että jos jostakin asiasta piti keskustella kiireesti tai kiivastempoisesti, muut puhuivat hollantia ja esimieheni referoi keskustelun sen jälkeen minulle englanniksi. Olin ollut talossa ehkä kaksi kuukautta, kun ensimmäisen kerran uskalsin sanoa esimiehelleni, että ei tarvitse, "een beetje Nederlands spreek ik nog", eli kyllä minä vähän hollantia osaan. En osallistunut millekään hollannin kielen kurssille tai muihin kotouttamistoimenpiteisiin.

Meillä oli töissä noin 12 henkilöä, joista yksi tanskalainen, yksi belgialainen afrikkalaistaustainen ja minä suomalainen, loput kantiksia.

Terkut kaikille vanhoille työkavereille Eindhoveniin, eritoten kielenhuoltaja Esméelle, joka huolehti kissastani sillä välin, kun kävin Suomessa.