Soini, Väyrynen, Haavisto. Luottamusta, rehellisyyttä ja näkemyksellisyyttä?

[Hessu]

Phantasticumille pikakommentti. 

Taistolaisajoista ja täti-ihmisistä olen eri mieltä kanssasi. Itse asiassa koko arvelusi taistolaisista vaikuttaa mutuilulta.
Minulla on roppakaupalla henkilökohtaisia kokemuksia tuosta ajasta. Monelta kantilta ja monesta paikasta. Olen kirjoittanut niistä jonkun verran tänne.
Taistolaiset toimivat yhteistyössä kepulaisten ja vasemmistodemarien kanssa. Heillä oli suhteettoman paljon vaikutusvaltaa maan asioihin.

Jälkiviisastelusta en sano mitään, koska olin kriittinen jo taistolaisaikana. Toisin kuin nykyajan konsensusväki, jonka tärkein tehtävä on opetella hymyilemään.
Alex Stubb on hyvä esimerkki poliitikosta, jollaisia en toivo Suomeen lisää. Kalle Isokallio totesi aikanaan jotain monella kielellä häpäisemisestä. Stubb on yltiöpositivisti ja eurososialisti, joka ei piittaa pätkääkään siitä, miten kansalaisilla kulkee.

Suomettumisjuna ei ole vielä mennyt, sori vaan. Kohde ei ole enää N-liitto tai Venäjä vaan EU.

Aidoissa eurooppalaisissa länsimaissa selvitetään asiat yleensä heti kun siihen on mahdollisuus. Suomella oli tuo mahdollisuus Koiviston presidenttikaudella. Poliittinen eliitti suojasi itsensä eikä halunnut arkistojen avautumista. Olemme lähihistorian selvittämisen suhteen kivikautisella tasolla. Jopa entiset sosialistimaat selvittävät asioitaan avoimemmin kuin me. Hävettävää toimintaa.

Tulevaisuuteen ei voi katsoa avoimin mielin ennen kuin tuntee historian.

Mieti vaikka sitä, millainen mahdollisuus Venäjän johtajilla on neuvotteluissa, kun he tietävät mistä langasta vetää, kun tulee tiukka paikka.
On hyvin ikävää, jos suomalaiset poliitikot joutuvat peittelemään toistensa jälkiä vuosikymmenestä toiseen Venäjän johdon kanssa keskustellessaan. Eivät he tietenkään venäläisille mitään joudu peittelemään vaan omalle kansalleen ja kilpailevien puolueiden poliitikoille.

En tiedä toista eurooppalaista maata, joka painisi tällaisten moraaliongelmien kanssa.

Voi, voi, kun olisi aikaa ja tarmoa kirjoittaa tarkemmin. Nyt ei ole oikein kumpaakaan. Tai ainakaan tarmoa.

[Phantasticum]

Phantasticumille pikakommentti ... Taistolaisajoista ja täti-ihmisistä olen eri mieltä kanssasi. Itse asiassa koko arvelusi taistolaisista vaikuttaa mutuilulta. Minulla on roppakaupalla henkilökohtaisia kokemuksia tuosta ajasta ... Heillä oli suhteettoman paljon vaikutusvaltaa maan asioihin ... Jälkiviisastelusta en sano mitään, koska olin kriittinen jo taistolaisaikana.

Suomettumisjuna ei ole vielä mennyt, sori vaan. Kohde ei ole enää N-liitto tai Venäjä vaan EU ... Tulevaisuuteen ei voi katsoa avoimin mielin ennen kuin tuntee historian ... Mieti vaikka sitä, millainen mahdollisuus Venäjän johtajilla on neuvotteluissa, kun he tietävät mistä langasta vetää, kun tulee tiukka paikka.

Minulta myös pikakommentti. Olen kyllä itse eri mieltä siitä, olivatko taistolaiset oikeasti vaarallisia. Toisten mielestä olivat ja toisten mielestä eivät. Henkilökohtaista kokemusta heistä ja heidän touhuistaan minulla ei ole, ei edes perhetaustan kautta. Olin myös yhdessä vaiheessa niin neuvostokriittinen kuin nyt ylipäätään voi silloin olla, kun ikä alkaa ykkösellä. Toisaalta olen (ollut) myös sitä mieltä, ja tämä on osin sitä jälkiviisastelua, että koska tilanne oli se mikä oli ja koska meillä nyt kaikesta huolimatta meni kuitenkin ihan kivasti, miksi Neuvostoliittoa olisi pitänyt ehdoin tahdoin uhmatakaan. Eihän meillä ollut kuin hävittävää.

On tietysti totta, että menneisyys olisi hyvä tuntea, kun katsoo tulevaisuuteen. Mutta silti olen sitä mieltä, että mitä enemmän me jäämme jumiin näihin vanhoihin suomettumisajan traumoihin, sillä suuremmalla todennäköisyydellä meiltä jää huomaamatta, että maailma ympärillä on muuttunut. EU on tästä hyvä esimerkki. Eivätkö suomalaiset poliitikot todellakaan huomaa, että EU vie heitä kuin pässiä narussa?

Ehkä Venäjän johtajilla saattaa olla joku ässä hihassaan, mutta minun yksi pointtini onkin ollut nimenomaan se, että kaikesta Eurooppaan integroitumisestaan ja siihen mystiseen ytimeen pyrkimisestään huolimatta Suomi tulee aina olemaan Venäjän suhteen erityisasemassa. Senpä takia niitä suhteita kannattaisi vaalia. En kyllä oikein jaksa uskoa, että menneisyydestä voisi paljastua mitään sellaista niin raskauttavaa, millä Suomea pystyisi kiristämään. Tai anna minulle joku esimerkki, niin mietin asiaa uusiksi.

[JR]

http://blogit.mtv3.fi/herratpitavatvaaleista/2012/01/21/on-kiitoksen-aika-malja-kansanvallan-sankareille/

[Hessu]

Hieno kirjoitus Jussi Lähteeltä. Kolahti aika tavalla myös sen takia, että minulla on samanlaisia kokemuksia elämän varrelta.

Tarkoitan erityisesti tätä kohtaa:

Maailmalla kulkeissaan oppii miten vähissä tuo valta on monilla kansakunnilla. Minulla on ystäviä, joita on piesty ja pidätetty. Minulla on ystäviä, jotka ovat parhaillaan vankilassa poliittisten mielipiteittensä takia. Minulla on ystäviä, jotka eivät koskaan palaa, eivätkä heidän perheensä saa milloinkaan kuulla, mitä tapahtui.

Voisin vielä jatkaa tuota Lähteen luetteloa, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi niille, jotka eivät kykene samanlaiseen itsepetokseen kuin suomalaiset poliittiset vaikuttajat ja kommentoijat.

Arvostan poliitikossa rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä. Valitettavan harvassa sellaisia henkilöitä kuitenkin on. Monet, jotka pääsevät vallan ääreen, hukkuvat sinne melko nopeasti.

Hyväuskoisuus, oman edun tavoittelu ja hyväveli - henki (konsensus, nordic model) ovat suomalaisen poliittisen elämän ikuinen vitsaus. Tai vitsaus ainakin niin kauan kuin media ei edes halua pöyhiä kakkakasaa riittävän tarmokkaasti. Poliitikoilla sitä halua ei ole, koska arvovalta ja moni etu saattaisi kadota taivaan tuuliin.

Niin kauan kuin media ja poliittinen eliitti jatkavat symbioottista toimintaansa, ei Suomeen saada demokratiaa, jossa tehdään aidosti kansalaisten etua palvelevia päätöksiä.

Inhorealisti tai kyyninen pessimisti ei pety koskaan. Yltiöpositivisti, hymypoika ja - tyttö saattavat sen sijaan romahtaa.

http://www.youtube.com/watch?v=TRB54kpyeQ8 Tuomari Nurmio: Viiniä! Malja marttyyreille

PS. Phatasticumin vastaukseen palaan illemmalla. Varmaan viimeisen kerran, koska alkaa vaikuttaa jankka, jankka - jutuilta ja se on varma tapa lopettaa keskustelu ainakin minun kanssani.

[Hessu]

Iltalehti pelaa melkoista peliä. Kaikki ei välttämättä ole niin kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Tukea vai ei?

Kenen eduksi tällaiset jutut lopulta kallistuvat. Presidenttipari?

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto kävi äänestämässä puoliso Antonio Flores rinnallaan.

http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012215108490_pd.shtml

[Jouko]

Oletteko nähneet tämän. Soini havainnollistaa lappilaisille, mistä on kyse €uropuhalluksessa.

http://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Faluetv.fi%2FSoini--Puolustan-Suomea-ja-suomalaisia-id-326.html&h=OAQFJ_DjnAQGiZXyAg4GsUo4dxpG8M8qDmjfn9cI0kXjtGw

[D-con]

Valinta on tietysti jokaisen oma, mutta kannattaisiko se tehdä tosiasiat tunnustaen ja turhaa tunteilua välttäen?

Eihän näitä nyt tunteella ratkaista... Ja jos poliitikkoa mittaisi sen mukaan paljonko tätä arvostaa ihmisenä niin voisiko moni äänestää ollenkaan?

(http://i42.photobucket.com/albums/e322/lajiesite/P1140174.jpg)

Eihän minun tarvitse pitää ihmisestä joka hoitaa minun asioitani ja tekee asioita puolestani.

[Phantasticum]

Phatasticumin vastaukseen palaan illemmalla. Varmaan viimeisen kerran, koska alkaa vaikuttaa jankka, jankka - jutuilta ja se on varma tapa lopettaa keskustelu ainakin minun kanssani.

Ei tähän tarvitse enää sen enempää palata, koska olet oikeassa siinä, että silloin kun jo keskustelijoiden lähtökohdat eroavat liikaa toisistaan, keskustelusta ei yleensä tule kuin jankkaamista. Meillä on se ero, että sinä vaadit vuosikymmeniä vanhoista asioista julkista revanssia ja minä taas en halua, että vähäiset voimavarat valjastetaan näyttävään selvitystyöhön, kun valtakunnassa tuntuisi olevan tällä hetkellä paljon tärkeämpiäkin asioita mietittävänä. Se pesänselvitys olisi pitänyt tehdä heti silloin 1990-luvun alussa.

Haluan kuitenkin tarkentaa omasta tekstistäni kohtaa luovat ratkaisut, joka ehkä jäi epäselväksi. En ole varma. Tällä yritin nimenomaan osoittaa sitä, että Suomen kannalta niiden luovien ratkaisujen etsiminen ei välttämättä ollut aina negatiivinen asia. Kun taas nykyiset luovat ratkaisut tuntuvat olevan järjestelmällisesti joka tavalla Suomen edun vastaisia.

Käytän myös käsitettä suomettuminen ainoastaan siinä merkityksessä, joka sillä oli silloin, kun Neuvostoliitto käytti vaikutusvaltaansa Suomeen. Joten minun ajatusmaailmassani suomettumisjunalla ja Euroopan Unionilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Eikä näillä minun ikäpolveni poliitikoilla, jotka nyt niin innokkaasti ovat ajamassa Suomea Euroopan liittovaltioon, ole tässä suhteessa mitään suomettumistaustaa (vrt. mainostamasi Paavo Väyrynen ja (väitetyt) KGB-yhteydet).

Mieti vaikka sitä, millainen mahdollisuus Venäjän johtajilla on neuvotteluissa, kun he tietävät mistä langasta vetää, kun tulee tiukka paikka. On hyvin ikävää, jos suomalaiset poliitikot joutuvat peittelemään toistensa jälkiä vuosikymmenestä toiseen Venäjän johdon kanssa keskustellessaan. Eivät he tietenkään venäläisille mitään joudu peittelemään vaan omalle kansalleen ja kilpailevien puolueiden poliitikoille.

Tähän jos haluaisit vielä sanoa jotain. Tämä on kuitenkin sen verran raskas syytös, joka vaatisi muitakin perusteluja kuin vain musta tuntuu. Mitä sellaista voisi vielä arkistoista paljastua, jolla Suomea voisi kiristää? Nolo kuva Etykin jatkoilta vuonna 1975 tuskin riittää.