Arkielämän monikulttuurisuus

[Arttu Vanninen]

Mielestäni monikulttuurisuuskeskustelussa on valitettavan paljon ilmaa ja epäselviä käsitteitä, jotka aiheuttavat keskustelun umpikujia. Jotta keskustelu olisi rakentavaa, on hyvä päästä yhteisymmärrykseen peruskäsitteistä.

Eräs kulttuurin määritelmä kuuluu:

Kulttuuri on jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle tai ihmisryhmälle.

Alankomaalainen kulttuurintutkija Geert Hofstede on kehittänyt tunnustetun kulttuuristen ulottuvuuksien teorian, jossa (kansalliset) kulttuurit luokitellaan seuraavien ulottuvuuksien perusteella:

• Valtaetäisyys
• Individualismi vs. kollektivismi
• Maskuliinisuus vs. feminiinisyys
• Pitkän aikavälin suuntautuminen vs. lyhyen aikavälin suuntautuminen
• Epävarmuuden välttäminen (lisäys, unohtui)
• Hemmottelu vs. pidättyminen

Hofstede lähestyykin kulttuuria eräänlaisena mielen käyttöjärjestelmänä: hän määrittelee sen "kollektiiviseksi mielen ohjelmoinniksi, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian ihmiset toisista". Hän on kirjoittanut aiheesta helppolukuisen version, ensimmäinen painos on suomennettu ja se löytynee kirjastosta nimellä Kulttuurit ja organisaatiot : mielen ohjelmointi. Kolmas painos ilmestyi englanniksi 2010, siihen on lisätty mm. mielenkiintoinen luku kulttuurien evoluutiosta. (Hänen sivuiltaan löytyy tietoa Suomenkin kulttuurisista piirteistä ja niitä voi kätevästi verrata muihin maihin, ks. http://geert-hofstede.com/finland.html.)

Tässä monikulttuurisuuskeskustelussa tulisikin pyrkiä selkeyteen ja erottaa "monikulttuurisuuden" eri merkitykset:
1) monikulttuurisuus jokapäiväisenä inhimillisenä ilmiönä: ihmiset ovat erilaisia sekä ryhmä- että yksilötasolla.
2) monikulttuurisuus latautuneena terminä, jolla viitataan osittain rakenteellisesti mätään ja tehottomaan politiikkaan suhteessa esim. maahanmuuttajiin

Monikulttuurisuus ensimmäisessä merkityksessä sinällään arkea kaikille, jotka ovat olleet useammassa kuin yhdessä työpaikassa tai joiden vanhemmat ovat eronneet. Se ei sinällään ole mitään erilaisia arvoja ja käytäntöjä ihmeellisempää.

Toisen merkityksen mukainen monikulttuurisuus voidaan nähdä identiteettipolitiikan terminä, jossa sitä käytetään rakentamaan ja ylläpitämään erilaisia jaotteluja, jotka johtavat juurensa yksilön pyrkimyksistä identifioitua politiikan kentällä. Eli monikulttuurisuudesta on tullut samanlainen ideologinen jaottelu, jollainen vasemmisto-oikeisto oli vielä jokin aika sitten. Nykyisin identiteettien muodostus ilmenee käsitteissä äärioikeisto, vihervasemmisto, työväki, porvari, eliitti, kansa; yksilöt määrittävät sitä, mitä ovat sen mukaan mihin ryhmään he kokevat kuuluvansa ja mitä ryhmää tai ilmiötä vastustavansa.

Keskustelun jumiutuminen kertoo identiteettipolitiikan yhä kasvavasta mahdottomuudesta yhteiskunnassa. Näkisin, että tähän ongelmaan tepsii vain anarkistinen ei-identiteetin (tai alati [tilanteen mukaan] vaihtuvan identiteetin) tila, jossa kyetään avoimeen ja demokraattiseen keskusteluun ilman käsitteitä, jotka erottelevat ja luovat hedelmättömiä vastakkainasetteluja. Tällainen keskustelu on vallanpitäjien (identiteetti! hahaa) näkökulmasta vastustettavaa, koska sen myötä heidän valta-asemansa kyseenalaistetaan. Tämän seurauksena on, ei vallankumous, vaan yhteiskunnallisen vallan muuttuminen siten, että valtaa kumotaan keskustelussa jatkuvasti toistuvana "pyörimisliikkeenä". (Ajatus löytyy esimerkiksi Jukka Hankamäeltä.) Samalla perinteisestä institutionalisoidusta vallasta (pääministeri, presidentti, eduskunta) tulee valtaa poliittisessa keskustelussa.

[JR]

Juu. Kaikki poliittiset kulttuurit ovat samanarvoisia....

[J. Lannan haamu]

Mielestäni monikulttuurisuuskeskustelussa on valitettavan paljon ilmaa ja epäselviä käsitteitä, jotka aiheuttavat keskustelun umpikujia. Jotta keskustelu olisi rakentavaa, on hyvä päästä yhteisymmärrykseen peruskäsitteistä.

Eräs kulttuurin määritelmä kuuluu:

Kulttuuri on jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle tai ihmisryhmälle.

Alankomaalainen kulttuurintutkija Geert Hofstede on kehittänyt tunnustetun kulttuuristen ulottuvuuksien teorian, jossa (kansalliset) kulttuurit luokitellaan seuraavien ulottuvuuksien perusteella:

• Valtaetäisyys
• Individualismi vs. kollektivismi
• Maskuliinisuus vs. feminiinisyys
• Pitkän aikavälin suuntautuminen vs. lyhyen aikavälin suuntautuminen
• Epävarmuuden välttäminen (lisäys, unohtui)
• Hemmottelu vs. pidättyminen

Hofstede lähestyykin kulttuuria eräänlaisena mielen käyttöjärjestelmänä: hän määrittelee sen "kollektiiviseksi mielen ohjelmoinniksi, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian ihmiset toisista". Hän on kirjoittanut aiheesta helppolukuisen version, ensimmäinen painos on suomennettu ja se löytynee kirjastosta nimellä Kulttuurit ja organisaatiot : mielen ohjelmointi. Kolmas painos ilmestyi englanniksi 2010, siihen on lisätty mm. mielenkiintoinen luku kulttuurien evoluutiosta. (Hänen sivuiltaan löytyy tietoa Suomenkin kulttuurisista piirteistä ja niitä voi kätevästi verrata muihin maihin, ks. http://geert-hofstede.com/finland.html.)

Tässä monikulttuurisuuskeskustelussa tulisikin pyrkiä selkeyteen ja erottaa "monikulttuurisuuden" eri merkitykset:
1) monikulttuurisuus jokapäiväisenä inhimillisenä ilmiönä: ihmiset ovat erilaisia sekä ryhmä- että yksilötasolla.
2) monikulttuurisuus latautuneena terminä, jolla viitataan osittain rakenteellisesti mätään ja tehottomaan politiikkaan suhteessa esim. maahanmuuttajiin

Monikulttuurisuus ensimmäisessä merkityksessä sinällään arkea kaikille, jotka ovat olleet useammassa kuin yhdessä työpaikassa tai joiden vanhemmat ovat eronneet. Se ei sinällään ole mitään erilaisia arvoja ja käytäntöjä ihmeellisempää.

Toisen merkityksen mukainen monikulttuurisuus voidaan nähdä identiteettipolitiikan terminä, jossa sitä käytetään rakentamaan ja ylläpitämään erilaisia jaotteluja, jotka johtavat juurensa yksilön pyrkimyksistä identifioitua politiikan kentällä. Eli monikulttuurisuudesta on tullut samanlainen ideologinen jaottelu, jollainen vasemmisto-oikeisto oli vielä jokin aika sitten. Nykyisin identiteettien muodostus ilmenee käsitteissä äärioikeisto, vihervasemmisto, työväki, porvari, eliitti, kansa; yksilöt määrittävät sitä, mitä ovat sen mukaan mihin ryhmään he kokevat kuuluvansa ja mitä ryhmää tai ilmiötä vastustavansa.

Keskustelun jumiutuminen kertoo identiteettipolitiikan yhä kasvavasta mahdottomuudesta yhteiskunnassa. Näkisin, että tähän ongelmaan tepsii vain anarkistinen ei-identiteetin (tai alati [tilanteen mukaan] vaihtuvan identiteetin) tila, jossa kyetään avoimeen ja demokraattiseen keskusteluun ilman käsitteitä, jotka erottelevat ja luovat hedelmättömiä vastakkainasetteluja. Tällainen keskustelu on vallanpitäjien (identiteetti! hahaa) näkökulmasta vastustettavaa, koska sen myötä heidän valta-asemansa kyseenalaistetaan. Tämän seurauksena on, ei vallankumous, vaan yhteiskunnallisen vallan muuttuminen siten, että valtaa kumotaan keskustelussa jatkuvasti toistuvana "pyörimisliikkeenä". (Ajatus löytyy esimerkiksi Jukka Hankamäeltä.) Samalla perinteisestä institutionalisoidusta vallasta (pääministeri, presidentti, eduskunta) tulee valtaa poliittisessa keskustelussa.

Tervetuloa ympäristöalan kollega,

Itsekin toimin ymppäalalla mutta energia- ympäristöfysiikasta ja ympäristöteknologian puolelta omaan ainoastaan perusteet  Ympäristöekologia (+tieteet), -filosofia sekä -liiketalous ja kestävä kehitys on se jonka parissa työskentelen. Erittäin mielenkiintoiselta kuulostaa tuo Ghana-projektisi.

Kunhan tutustut foorumin aiempiin teksteihin, huomaat, että olen itse avannut pari aihetta Geert Hofsteden kulttuuri-dimensioista ja niiden funktiosta tämän päivän maailmassa. Olin kuulemassa häntä 2004 Hollannissa, kun olin enemmän tekemisissä monikulttuurisen viestinnän ja arvoteorioiden parissa. Oma käsitykseni on, että ainakin sen seminaarin painoarvo oli hyvinkin 'mokuttava', mutta tämän jälkeen hän on nuivistunut huolella. Tämä tosin perustuu vain muutamaan hänen kirjoitukseen.

[Arttu Vanninen]

Juu. Kaikki poliittiset kulttuurit ovat samanarvoisia....

Tämä ei ollut pointtini. Tällainen niukka sarkasmi ei myöskään ole kauhean rakentavaa. Kerro mieluummin: mitä tuumit identiteettipolitiikan tulevaisuudesta? Minusta se on ongelman ytimessä, ei mikään kulttuuri.

Kunhan tutustut foorumin aiempiin teksteihin, huomaat, että olen itse avannut pari aihetta Geert Hofsteden kulttuuri-dimensioista ja niiden funktiosta tämän päivän maailmassa. Olin kuulemassa häntä 2004 Hollannissa, kun olin enemmän tekemisissä monikulttuurisen viestinnän ja arvoteorioiden parissa. Oma käsitykseni on, että ainakin sen seminaarin painoarvo oli hyvinkin 'mokuttava', mutta tämän jälkeen hän on nuivistunut huolella. Tämä tosin perustuu vain muutamaan hänen kirjoitukseen.

Ajattelinkin, että täältä varmaan löytyisi keskustelua aiheesta, mutta halusin kehystää tämän omilla ehdoillani. En myöskään perusta ajatuksiani hänen painoarvoonsa vaan halusin tuoda ne tähän identiteettipolitiikka-kehykseen.

Mikä on pointtisi tuon mokutus-nuivistus -akselin suhteen?

[Arttu Vanninen]

Tuli mieleen analogia, jolla voisi hahmottaa tätä identiteettipolitiikkaa.

Jussi Halla-aho, suvaitsevainen ja intomielinen islamisti kohtaavat kadulla. Halla-aho tokaisee:
- Vastustan islamisaatiota ja maahanmuuttajia. He tuhoavat yhteiskunnan rakenteen.

Tähän islamisti:
- Vastustan länsimaista rappiokulttuuria! Allah on suuri!

Mihin suvaitsevaiston jäsen:
- Vastustan Jussi Halla-ahoa, jos voisitte arvon islamisti olla ihan itseksenne niiden pommienne kanssa niin suvaitsen teitä. Ah, kello viiden tee!

Mikä on lopputulos?
Ensinnäkin, toivoa sopii ettei pommeja räjähdä. Todennäköisesti suvaitsevaisto jatkaa voittokulkuaan niin kauan kun ihmisten valtaosa on välinpitämätön tilanteen suhteen. Halla-aho, vaikka onkin viisas mies, pysyy valitettavasti suhteellisen pienen ryhmän sankarina ja totuuden puhujana.

Vaihtoehtoisesti voisi ottaa asenteen, jossa demokraattisen keskustelun kautta pyritään ratkomaan yhteiskunnan ongelmia ennen kuin ne kärjistyvät sisäisiksi ristiriidoiksi. Kaikki tätä skenaariota vastustavat näkökulmat ("Mutta kun ne toiset eivät keskustele avoimesti!") ovat verukkeita, jolla vain lykätään väistämätöntä.

[J. Lannan haamu]

Juu. Kaikki poliittiset kulttuurit ovat samanarvoisia....

Tämä ei ollut pointtini. Tällainen niukka sarkasmi ei myöskään ole kauhean rakentavaa. Kerro mieluummin: mitä tuumit identiteettipolitiikan tulevaisuudesta? Minusta se on ongelman ytimessä, ei mikään kulttuuri.

Kunhan tutustut foorumin aiempiin teksteihin, huomaat, että olen itse avannut pari aihetta Geert Hofsteden kulttuuri-dimensioista ja niiden funktiosta tämän päivän maailmassa. Olin kuulemassa häntä 2004 Hollannissa, kun olin enemmän tekemisissä monikulttuurisen viestinnän ja arvoteorioiden parissa. Oma käsitykseni on, että ainakin sen seminaarin painoarvo oli hyvinkin 'mokuttava', mutta tämän jälkeen hän on nuivistunut huolella. Tämä tosin perustuu vain muutamaan hänen kirjoitukseen.

Ajattelinkin, että täältä varmaan löytyisi keskustelua aiheesta, mutta halusin kehystää tämän omilla ehdoillani. En myöskään perusta ajatuksiani hänen painoarvoonsa vaan halusin tuoda ne tähän identiteettipolitiikka-kehykseen.

Mikä on pointtisi tuon mokutus-nuivistus -akselin suhteen?

Eli koin tässä kyseisessä 2004 seminaarissa, jonka aiheena oli eurooppalaisuus ja kuinka olla eurooppalainen, että meneer Hofsteden mielestä kaikkien tulisi koittaa kollektiivisesti yrittää tuntea olonsa eurooppalaisiksi. Siinä tilaisuudessa ei hirveästi käsitelty että minkälainen tämä yhteinen eurooppalainen identiteetti on, tai mitä eurooppalaisuus merkitsee, kunhan että yhtä samaa populaa.

Sitten jossain myöhemmässä yhteydessä, vuosia tämän jälkeen, huomasin hänen jossain kirjoituksessa lainauksen, jonka mukaan hänen mielestään monikulttuurisuudesta syntyy enemmän haasteita mitä perinteisesti on totuttu näkemään. En ollut häneltä lukenut mitään tämänkaltaista, tosin en nyt tekstejään olekaan seuraillut sen enempätä.