Teemu Mäki mukana Arhinmäen kampanjassa

[Ystävä]

Söin tuossa juuri maukkaita broilerinkoipia. Niillä broilereilla muuten taatusti on ollut lyhyempi ja erioten ankeampi elämä kuin Mäen kissalla.

Rinnastus ei toimi, sillä kissa kuoli tavalla joka johti siihen että Mäki tuomittiin oikeudessa eläinrääkkäyksestä ja sai sitä kautta juuri sitä mitä tavoittelikin, nimittäin maksimaalisesti julkisuutta. Hänen on täytynyt tajuta että videon julkistaminen johtaa väistämättä syytteeseen eläinsuojelulain nojalla ja lähes varmasti myös tuomioon, mistä voi päätellä että tuomion hankkiminen eläinrääkkäyksestä oli koko ajan osa suunnitelmaa. Erittäin hyvin laskelmoitu juttu.

Mäki tuomittiin rääkkäyksestä, koska kissan tappaminen kesti liian kauan(6 sekuntia). En tiedä kauanko broilerieni tappo kesti, varmaankin hieman vähemmän. Eläinteollisuudessa varmaan tosin jatkuvasti käy niin, että eläimet joutuvat kärsimään turhaan.
Mäki sai maksimaalista julkisuutta, minä vatsani täyteen. Närästi tosin, olisi varmaan pitänyt syödä avokin soijapihvejä. Mäen "taiteen", julkisuuden tms. turhamaisuuden alttarilla tosin on uhrattu vain yksi kissa. Minä vedin pelkästään yhdellä aterialla kasapäin koipia.

[elukka]

Yrittäkääpäs nyt olla, tai suljen ketjun ja myyn sen Kiasmaan.

[Haima]

Siihen mikä on taidetta ei riitä sinun tai hengenheimolaistesi mielipide. Taideteos saa asemansa tultuaan tunnustetuksi muiden taideyhteisöjen/foorumien/taiteentekijöiden keskuudessa. Ja ymmärtääkseni mielipidettäsi (naurettava lause muuten tuo toinen lauseesi) vahvemman argumentin työn "taiteellisuudesta" on antanut valtion taidemuseo ostaessaan työn kokelmiinsa ja arkistoimalla sen osana suomalaista taideperintöä.

Vastaan vaikka et minua lainaakaan.

Tuo pelkkä deskriptiivinen määritelmä sille miten asioita nostetaan taiteeksi jossain päin maailmaa. Normatiiviseksi määritelmäksi tuosta ei ole sillä se johtaa instituutionaalisuuteen, mikä sinällään kyllä saatetaan nähdä kannattajiensa joukossa hyvänä asiana. Tuosta seuraa että tänään pisuaari on taidetta ja huomenna ehkä ei.

Ymmärrän että metodilla on kannattajansa, mutta sillä on myös puutteensa ja heikkoutensa.

Se, että edes keskustellaan vakavissaan siitä onko Mäen teos taidetta vai ei, kertoo taiteen määritelmän liiallisesta dekonstruoitumisesta ja siitä että aletaan lähestyä sitä pistettä jolloin mikä tahansa ja kaikki on taidetta. Sen jälkeen taide muuttuu turhaksi ja kuolee.

Ongelma on myös se, että aiemmat taidemääritelmät ovat osoittautununeet aina liian yksipuolisiksi ja aukkoisiksi. Siten "mä julistan et tää mun teos on taidetta" on aivan yhtä käypä ja mielekäs määritelmä taiteelle kun mikä tahansa muukin, jos tietää, kuinka keinotekoisia kaikki taiteen määritelmät ovat aiemminkin olleet. Itse asiassa se on lopulta ainoa mielekäs määritelmä. Kokonaan eri asia on, onko jonkun itse taiteeksi julistama teoksensa kenenkään mielestä hyvää, puhuttelevaa tai mitään muutakaan taidetta.

Jos mikä tahansa voi muuten olla taidetta, se ei tarkoita, että kaikki on taidetta; sen sijaan kaikki voisi olla taidetta. Näissä on tietty painotusero, kuten varmaan toki tiesitkin.

[Pakkoanonyymi]

Siihen mikä on taidetta ei riitä sinun tai hengenheimolaistesi mielipide. Taideteos saa asemansa tultuaan tunnustetuksi muiden taideyhteisöjen/foorumien/taiteentekijöiden keskuudessa. Ja ymmärtääkseni mielipidettäsi (naurettava lause muuten tuo toinen lauseesi) vahvemman argumentin työn "taiteellisuudesta" on antanut valtion taidemuseo ostaessaan työn kokelmiinsa ja arkistoimalla sen osana suomalaista taideperintöä.

Miksi se on ostettu taidemuseoon, jossa sitä ei voi edes esittää? Eikö sen olisi voinut pakkolunastaa keskusrikospoliisin rikosmuseoon Tikkurilaan, ehkä sen olisi voinut siinä kontekstissa pitää esilläkin.

[elukka]

Mäki tuomittiin rääkkäyksestä, koska kissan tappaminen kesti liian kauan(6 sekuntia). En tiedä kauanko broilerieni tappo kesti, varmaankin hieman vähemmän. Eläinteollisuudessa varmaan tosin jatkuvasti käy niin, että eläimet joutuvat kärsimään turhaan.
Mäki sai maksimaalista julkisuutta, minä vatsani täyteen. Närästi tosin, olisi varmaan pitänyt syödä avokin soijapihvejä. Mäen "taiteen", julkisuuden tms. turhamaisuuden alttarilla tosin on uhrattu vain yksi kissa. Minä vedin pelkästään yhdellä aterialla kasapäin koipia.

Liha lihana ja kasvit kasveina. Se vasta mautonta oksennusta vasta onkin jos koetat vetää jotain kasvispaskaa, joka jäljittelee lihaa....

Parasta elukkalihaa on medium miinus. Kypsä tai raaka elukka ei tuota samaa makuaistintoa. Medium- ja täyteliästä punikkivinettoa klasiin. Maistuisi jopa vegaanille!

[jörgen100]

Mistä tietää että juhlissa on mukana vegaani???

Koska hän kertoosen varmasti kaikille.

Vanha vitsi ja ei varmaankaan naurat kovin montaa. Mutta jos joskus sattuu itse paikalle, nii pelastaa tilanteen kun toinen alkaa paasaamaan murhasta ja muistaa tuon.

[Rapsakka Rapu]

Ongelma on myös se, että aiemmat taidemääritelmät ovat osoittautununeet aina liian yksipuolisiksi ja aukkoisiksi. Siten "mä julistan et tää mun teos on taidetta" on aivan yhtä käypä ja mielekäs määritelmä taiteelle kun mikä tahansa muukin, jos tietää, kuinka keinotekoisia kaikki taiteen määritelmät ovat aiemminkin olleet. Itse asiassa se on lopulta ainoa mielekäs määritelmä. Kokonaan eri asia on, onko jonkun itse taiteeksi julistama teoksensa kenenkään mielestä hyvää, puhuttelevaa tai mitään muutakaan taidetta.

Jos mikä tahansa voi muuten olla taidetta, se ei tarkoita, että kaikki on taidetta; sen sijaan kaikki voisi olla taidetta. Näissä on tietty painotusero, kuten varmaan toki tiesitkin.

Jo se, että mikä tahansa voi olla taidetta, aiheuttaa taiteen käsitteen täydellisen inflatoitumisen ja kuoleman. Jos mitä tahansa voi kutsua rahaksi (siis tietyksi määritellyksi yhteiseksi valuuttayksiköksi, ei pelkästään vaihdon välineeksi), tämä raha menettää heti arvonsa.

Taiteen määrittely-yritysten epäonnistuminen ei tarkoita etteikö taidetta voisi objektiivisesti määritellä. Se, että onko määritelmä meidän saavutettavissamme, on sinänsä tois-sijaista. Määritelmän ongelma muuttuu heti toiseksi jos hyväksytään objektiivinen Määrittelijä. Ymmärrän hyvin etteivät kaikki jää tätä näkemystä, enkä vaadi sitä muilta. Esitän vain tämän idean.

Toisekseen taidetta ei tarvitse määritellä eksaktisti jotta voidaan puhua taiteesta. Yleisellä tasolla hyväksyn intuitiivisen ja siten kulttuurisidonnaisen määritelmän taiteesta tämän keskustelun pohjaksi. Tältäkään pohjalta Mäen teosta ei voi pitää taiteena koska se ei mitenkään sovi suomalaisten jakamaan näkemykseen taiteesta. Eikä se tule sopimaan niin kauan kuin teos herättää tämän kaltaista keskustelua jossa teosta voidaan puolustaa vain viittaamalla taiteen kulttuurisidonnaisuuteen. Se olisi kehäpäättelyä.

[Haima]

Ei millään pahalla, mutta esittämäsi näkökulmat ovat todella ristiriitaisia. Jos hahmottelemasi jokin yksi taho (Määrittelijä) määrittelisi, mikä on taidetta, se todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt Mäen tapauksessa täyttäisi suomalaisten käsityksen taiteesta. Toisekseen Mäkihän tekee juuri nyt noin: hän määrittelee itsensä Määrittelijäksi, mutta näkemyksesi mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy Mäen teosta taiteeksi. Kolmanneksi vielä ongelmallisempaa on viitata kansan makuun taiteessa (tässä suomalaisten hyväksymä taide), koska kansa on epämääräinen käsite. Yritys nojata kansan makuun kaatuu siihen, että yksikin kansalainen, vaikkapa nimimerkki Maksa tai Perna, pitää Mäen teosta taiteena tai ei pidä. Puhumattakaan siitä, mikä taiteellinen P-Korea olisi valtio, jossa kaikilla olisi sama taidemaku.

Yritän vain tuoda ilmi, että kaikkia taiteenmäärittely-yritryksiä on alan kirjallisuudessa käsitelty varsin paljon ja aina ne yleensä päätyvät ajatukseen "taidetta on se, minkä joku määrittelee taiteeksi". Ts. taide muuttuu subjektiiviseksi. Alan kirjallisuudessa ei välttämättä olla kovin tyytyväisiä tähän johtopäätökseen mutta niin ontuviksi aiemmat määritelmät ja näkemykset ovat paljastuneet, että on tyytyminen vähiten ontuvaan vaihtoehtoon. Tästä on kyse tässäkin keskustelussa.

Kuten myös todettu, kokonaan eri asia on, onko kaikki taide hyvää, merkityksellistä tai mielekästä taidetta.

[Cupido]

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pakko myöntää, että olen erittäin pettynyt hommalaisiin  

[Haima]

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pakko myöntää, että olen erittäin pettynyt hommalaisiin

Oli tarpeellinen ja vankasti argumentoitu avautuminen.

[kekkeruusi]

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pakko myöntää, että olen erittäin pettynyt hommalaisiin

Ehkä vuosien terapialla ja sopivalla lääkityksellä pääset vielä yli tästä. Yritä vaan jaksaa ja muista että hyviäkin päiviä vielä tulee.

[Haima]

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pakko myöntää, että olen erittäin pettynyt hommalaisiin

Ehkä vuosien terapialla ja sopivalla lääkityksellä pääset vielä yli tästä. Yritä vaan jaksaa ja muista että hyviäkin päiviä vielä tulee.

Kyllä! Kokeile esimerkiksi taideterapiaa. Pyydä terapeutilta vihkiytymistä vaikkapa Teemu Mäki -taideterapian saloihin Kissa kainaloon ja menoksi!

[Cupido]

Vastasit jopa kahdella viestillä joissa ei ollut mitään tolkkua. Vaikea kirjoittaa samalla kun vanha kissani puskee ja kehrää samalla, hyvät jatkot sullekkin 

[Cupido]

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pakko myöntää, että olen erittäin pettynyt hommalaisiin

Miksi ottaa asia noin vakavasti? Minäkin sanoin mielipiteeni enkä alkanut kovin paljoa inttämään. Täällä on erilaisia ihmisiä ja erilaisia mielipiteitä. Tällaista sattuu ja show goes on.

Yritin muokata viestiä siinä onnistumatta, en todellakaan tarkoittanut leimata kaikkia. Anteeksi, oma kämmi

[Snuiva]

Kyllä! Kokeile esimerkiksi taideterapiaa. Pyydä terapeutilta vihkiytymistä vaikkapa Teemu Mäki -taideterapian saloihin Kissa kainaloon ja menoksi!

Ei jumalauta... 

[kekkeruusi]

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pakko myöntää, että olen erittäin pettynyt hommalaisiin

Ehkä vuosien terapialla ja sopivalla lääkityksellä pääset vielä yli tästä. Yritä vaan jaksaa ja muista että hyviäkin päiviä vielä tulee.

Kyllä! Kokeile esimerkiksi taideterapiaa. Pyydä terapeutilta vihkiytymistä vaikkapa Teemu Mäki -taideterapian saloihin Kissa kainaloon ja menoksi!

Oma kirves mukaan ja niveat. Onko nämä ryhmäsessioita? Voi tulla suoriutumispaineita, kun muut tuijottaa.

[guest8788]

Taiteen suuria ongelmia on nykyään kaikesta
mahdollisesta ulospäin hyökkäävä visuaalisuus, eli
siis televisio, mainokset, tms. Taiteilijan on hyvin
vaikea tehdä teosta, joka voitaisiin myös näkemisen
sijaan kokea, samalla tavalla kuin taiteilijoiden
teokset koettiin ennen sähköistä mediaa tai vaikka valokuvausta. Taiteen alkuperäinen tarkoitus, toimia yhteisön
muistina, viihdyttää, tarjota uusia näkyjä, tms. on
hukkunut visuaalisten ärsykkeiden viidakkoon jota
nyky-yhteiskunta tarjoaa valtavasti.

Tuossa olikin hyviä syitä sille miksi taiteilijat ovat ajaneet itsensä paitsioon, samalla kun viihdeteollisuus ja sen parissa työskentelevät lahjakkuudet ovat vallanneet alaa. Taiteilijoille jää itsetärkeä näpertely. Mikäli mielivät tulla nähdyksi, täytyy heidän turvautua sensaatiohakuisuuteen.

Ei myöskään sovi unohtaa sitä kuinka yleisiä luovaan tarkoitukseen soveltuvat välineet ovat nykypäivänä. Se myös lisää ns. laatutietoisuutta, mikä kaventaa entisestään kiinnostusta taiteilijoiksi itseään tituleeraavien henkilöiden tuotoksiin.

Dalrymplen essee oli mainio. Kiitos miniluville linkistä. Pikkulinnut lauloivat että Dalrympleä on tänä vuonna tulossa suomeksi ainakin yhden tekstikokoelman verran.

painting by Chris Ofili, an artist of Nigerian extraction born
in England, is entitled Spaceshit. According to the brief account of his life in the catalog, "It was in Zimbabwe that Ofili experienced what some might call `a moment of clarity'—struck by the limits of his paintings, and in an effort to ground them physically in a cultural as well as natural landscape, he hit upon the idea of sticking elephant shit on them." This was evidently a commercial success.

[LyijyS]

Elokuva löytyy kyllä hyllystä. Lehmän teurastus oli siis seremoniallinen ja vertauskuvallinen (Teemu Mäki?), jonka ohjaaja halusi tallentaa yhdellä kameralla (Teemu Mäki?) palvelemaan omia taiteellisia tavoitteitaan (Teemu Mäki?). Itseasiassa luulen, että Coppola ei tavoitellut paloittelulla edes muuta kuin taiteellista visiota toisin kuin Mäki, joka pyrki myös kantaanottavuuteen.

Loppua en jaksa edes nyt kommentoida.

Aika kieroutunut ajatusmaalima sulla kun löydät vieläkin tollasia omia yhtäläisyyksiä!

Lisää rautalankaa siis!:

- Teemu huijasi kissanpennun eläinsuojasta ja tappoi sen täysin omaa poliittista ideologiaansa ja urakehitystään varten. Sen jälkeen runkkasi sen päälle. (yleisö tuntee sympatiaa kissanpentua kohtaan ja vihaa ja halveksuntaa 'taiteiljaa' kohtaan - mitkään 'eläinoikeudelliset' vertauskuvat eivät menneet perille, päinvastoin - yleisö tiesi että kissanpentu on oikea)

- Coppolan vaimo sattui kuvaamaan elokuvaan kuulumattoman tapahtuman joka olisi tapahtunut joka tapauksessa. Siinä paikallinen heimo tappaa lehmän omaan kultturiinsa kuuluvan seremonian yhteydessä. (oma tulkintani on että kohtaus kertoo maailman todellisesta raakuudesta - ihminen symppaa eläimen teurastusta voimakkaammin kuin (elokuva)-ihmisen tappamista sodassa - yleisö ei tiennyt että se on oikea.)

Yhtäläisyys siis tiivistyy siihen että molemmat käyttivätkin yhtä kameraa?

Tämän lisäksi Coppolalla ja Teemulla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa vaikka kuinka yritit vääntää.

Mutta näköjään itse pää-argumenttini muutenkin osui ja uppos.

"Sattui kuvaamaan" on melkoista liioittelua. Kohtaus kuvattiin huolella ja usemmasta kuvakulmasta jo kun teurastusta valmisteltin. Lisäksi kohtaus on editoitu ja pitkitetty huolella taiteen ehdoilla. Ei se suunnittelematta ja vahingossa elokuvaan joutunut. Toki varmaan syötiin teurastuksen jälkeen. Voihan ajatella myös vastaavasti, että ihmisen(!) hylkäämä kissa olisi piikitetty jokatapauksessa.

Mielestäni ei ole myöskään oleellista mitä yleisö kuvitteli. Mäki ei sentään yritä huijata katsojaa vai mitä takoitit tuolla "yleisö ei tiennyt" kommentilla. Muutenkin nuo samat kyökkipsykologian tulkinnat mitä teet elokuvasta voidaan vetää Mäenkin työstä. Kissantappo on vain yksi pieni osa kokonaista videoinstallaatiota samoin kuin häräntappo Ilmestyskirjassa. Coppola ja Mäki ovat kumpikin taiteilijoita. Viimeistä lausettasi en oivaltanut.

Ja siis eihän tuo Ilmestyskirja ole mitenkään poikkeuksellinen sen suhteen, että halutaan näyttää eläimen tappaminen taiteen nimissä valkokankaalla.

[tosipaha]

Jos Mäen tarkoitus oli provosoida, hänen videonsa taiteellinen arvo kohoaa sitä mukaan kuin tähän ketjuun tulee uusia viestejä.

EDIT: Sitä mukaa, sanoi Google.

[Darvi]

Tuossa olikin hyviä syitä sille miksi taiteilijat ovat ajaneet itsensä paitsioon, samalla kun viihdeteollisuus ja sen parissa työskentelevät lahjakkuudet ovat vallanneet alaa. Taiteilijoille jää itsetärkeä näpertely.

Mitä ihmettä selität. Viihdeteollisuus on taideteollisuutta. Musiikki, elokuvat, kirjat, huvipuistot, teollinen muotoilu ja jopa urheilu (osittain) ovat taidetta. Kuvittelitko, että vain penssilillä luotu kuvataide tai veistokset ovat taidetta? Apurahaa saavat taiteen alat ovat marginaalista taidetta. Niitä yritetään vain väkisin pitää hengissä kuten sukupuuton partaalla olevia lajeja. Kaikkien näiden pitäisi antaa mennä eikä tuhlata resursseja epäkelpojen elättämiseen. Taiteella menee lujaa nykyisin. Lujempaa kuin koskaan historiassa.

[Rapsakka Rapu]

Ei millään pahalla, mutta esittämäsi näkökulmat ovat todella ristiriitaisia. Jos hahmottelemasi jokin yksi taho (Määrittelijä) määrittelisi, mikä on taidetta, se todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt Mäen tapauksessa täyttäisi suomalaisten käsityksen taiteesta. Toisekseen Mäkihän tekee juuri nyt noin: hän määrittelee itsensä Määrittelijäksi, mutta näkemyksesi mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy Mäen teosta taiteeksi. Kolmanneksi vielä ongelmallisempaa on viitata kansan makuun taiteessa (tässä suomalaisten hyväksymä taide), koska kansa on epämääräinen käsite. Yritys nojata kansan makuun kaatuu siihen, että yksikin kansalainen, vaikkapa nimimerkki Maksa tai Perna, pitää Mäen teosta taiteena tai ei pidä. Puhumattakaan siitä, mikä taiteellinen P-Korea olisi valtio, jossa kaikilla olisi sama taidemaku.

Yritän vain tuoda ilmi, että kaikkia taiteenmäärittely-yritryksiä on alan kirjallisuudessa käsitelty varsin paljon ja aina ne yleensä päätyvät ajatukseen "taidetta on se, minkä joku määrittelee taiteeksi". Ts. taide muuttuu subjektiiviseksi. Alan kirjallisuudessa ei välttämättä olla kovin tyytyväisiä tähän johtopäätökseen mutta niin ontuviksi aiemmat määritelmät ja näkemykset ovat paljastuneet, että on tyytyminen vähiten ontuvaan vaihtoehtoon. Tästä on kyse tässäkin keskustelussa.

Kuten myös todettu, kokonaan eri asia on, onko kaikki taide hyvää, merkityksellistä tai mielekästä taidetta.

Yritin Määrittelijällä viitata Jumalaan. Huomaan että kirjoitan hieman epäselvästi kulttuurisidonnaisesta taiteesta ja objektiivisesta taiteesta. Olkoon objektiivinen taide taidetta merkityksessä yksi, ja kulttuurisidonnainen (tai yhteisösidonnainen) taide taidetta merkityksessä kaksi. Kakkostaide voi olla kokonaan, osittain tai ei ollenkaan samalla tavoin rajattu joukko teoksia kuin ykköstaide. Kakkostason taidekäsityksiä voi olla useita, myös keskenään päällekäisiä tai erillisiä. Mielestäni jakolinjaa ei ole mielekästä tehdä yksilötasolla vaan suurpiirteisemmin yhteisötasolla, koska suurin osa taiteesta luodaan yleisölle nähtäväksi.

LISÄYS: Tietysti tämä jaottelu toimii myös yksilötasolla, mutta koska yhteisöt voivat jakaa tarpeeksi samankaltaisen näkemyksen taiteesta, voidaan tiettyyn rajaan asti puhua jonkin yhteisön taidenäkemyksestä. /LISÄYS

Jokin yksittäinen taideteos voi olla hyvää tai huonoa taidetta tai ei-taidetta suhteessa taiteen sekä ykkös- että kakkosmerkitykseen. Mäen teos ei mielestäni ole taidetta ollenkaan taiteen ykkösmerkityksessä, eikä ollenkaan kakkosmerkityksessäkään, sillä se poikkeaa niin rajusti suomalaisten ja länsimaalaisten intuitiivisesta oikeuskäsityksestä ja taidekäsityksestä.

Jos kaksi suomalaista on eri mieltä jostain taiteen asiasta ei sinällään ole ongelma tällaisen määrittelyn kanssa. Tällaisissa tapauksissa voidaan verrata yksittäisten henkilöiden näkemyksiä "kansan keskiarvoon" tai muuksi kutsuttuun intuitioon jonka suurpiirteisesti jaamme. Rajatapausten käsittely ei ole relevanttia aiheen kannalta vaan se, että mielestäni yhteisöissä on mekanismi joka tunnistaa yhteisöön sopivat ilmaisumuodot ja tuotokset, ja osaa sulkea liian nopeat yhteisön käsitysten muutosyritykset ulkopuolelleen.

Selvensikö tämä sitä mitä tarkoitan taiteen objektiivisuudella ja kulttuurisidonnaisuudella?

[EwithAllinPoe]

Höbbelis. Aika vanha juttu tosiaan tuo teemu.

Ai no miksi teemu nyt on jotenkin Paavon kampanjassa mukana? No kai juuri siksi, että se jotenkin edes nostaisi tämän yhden Paavon esiin vanhempien Paavojen takaa 

[Aldaron]

Voihan ajatella myös vastaavasti, että ihmisen(!) hylkäämä kissa olisi piikitetty jokatapauksessa.

Et ole ilmeisesti ymmärtänyt, että Mäki sai tuomion eläinsuojelulain nojalla ei sinänsä siitä että hän tappoi kissan vaan siitä, että hän tappoi sen aiheuttaen sille tarpeetonta kärsimystä. On sentään aika iso ero sen välillä, lopetetaanko kissa kivuttomasti eläinlääkärin piikillä vai tapetaanko se kolmella kirveeniskulla koko toimituksen kestäessä kuutisen sekuntia. Tuntuu luonnolliselta ajatella kaikkien ymmärtävän tämän eron, mutta näköjään kaikki eivät sitä ymmärrä, kuten viestistäsi on pääteltävissä.

[Elemosina]

Hmm.
On se Teemu Mäki muutakin tehnyt noin taiteen nimeen kun sen kissantappovideon.
Ja tämä ei tarkoita että erityisesti arvostaisin tuon taiteilijan juttuja.

[Mursu]

Voihan ajatella myös vastaavasti, että ihmisen(!) hylkäämä kissa olisi piikitetty jokatapauksessa.

Et ole ilmeisesti ymmärtänyt, että Mäki sai tuomion eläinsuojelulain nojalla ei sinänsä siitä että hän tappoi kissan vaan siitä, että hän tappoi sen aiheuttaen sille tarpeetonta kärsimystä.

Kyllä tuomio tuli kummastakin, sekä eläinrääkkäyksestä, että kavalluksesta. Kissa ei ollut Teemu Mäen oma,, eikä hänellä ollut mitään oikeutta lopettaa sitä.

http://www.hesy.fi/info/tiedote210504.htm

[Snuiva]

Hmm.
On se Teemu Mäki muutakin tehnyt noin taiteen nimeen kun sen kissantappovideon.
Ja tämä ei tarkoita että erityisesti arvostaisin tuon taiteilijan juttuja.

On toki ja se muukaan ei ole taidetta.

[Saippuakupla]

Voisiko tätä paremmin ilmaista:

Vuosien mittaan Teemu Mäestä on tullut suomalaisten "kulttuuriväen" lemmikki, jolle on jaeltu kosolti veronmaksajien rahoja apurahoina. Mäki on saanut mm. valtion taiteilija-apurahan neljä kertaa ja valtion taidemuseo Kiasma osti häneltä kissantappoteoksen 20 000 markalla vuonna 1994.

Kyseisen videon osalta on turha hymistellä taiteilijan vapaudesta. Suomeksi sanottuna kyseessä on julma eläinrääkkäys, jossa Mäki silpoo viattoman kissan ja runkkaa silvotun ruumiin päälle. Perverssiä ja mielisairasta puuhaa, jolla ei ole mitään tekemistä taiteen kanssa. Lait koskevat myös taiteilijoita!

http://www.hesy.fi/info/tiedote210504.htm

[Snuiva]

Ei millään pahalla, mutta esittämäsi näkökulmat ovat todella ristiriitaisia. Jos hahmottelemasi jokin yksi taho (Määrittelijä) määrittelisi, mikä on taidetta, se todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt Mäen tapauksessa täyttäisi suomalaisten käsityksen taiteesta. Toisekseen Mäkihän tekee juuri nyt noin: hän määrittelee itsensä Määrittelijäksi, mutta näkemyksesi mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy Mäen teosta taiteeksi. Kolmanneksi vielä ongelmallisempaa on viitata kansan makuun taiteessa (tässä suomalaisten hyväksymä taide), koska kansa on epämääräinen käsite. Yritys nojata kansan makuun kaatuu siihen, että yksikin kansalainen, vaikkapa nimimerkki Maksa tai Perna, pitää Mäen teosta taiteena tai ei pidä. Puhumattakaan siitä, mikä taiteellinen P-Korea olisi valtio, jossa kaikilla olisi sama taidemaku.

Yritän vain tuoda ilmi, että kaikkia taiteenmäärittely-yritryksiä on alan kirjallisuudessa käsitelty varsin paljon ja aina ne yleensä päätyvät ajatukseen "taidetta on se, minkä joku määrittelee taiteeksi". Ts. taide muuttuu subjektiiviseksi. Alan kirjallisuudessa ei välttämättä olla kovin tyytyväisiä tähän johtopäätökseen mutta niin ontuviksi aiemmat määritelmät ja näkemykset ovat paljastuneet, että on tyytyminen vähiten ontuvaan vaihtoehtoon. Tästä on kyse tässäkin keskustelussa.

Kuten myös todettu, kokonaan eri asia on, onko kaikki taide hyvää, merkityksellistä tai mielekästä taidetta.

Tuuleeko siellä norsunluutornin huipulla kovastikkin? Jos taiteilija läästii paskaa paperiin ja saa siitä kaupallisen menestyksen niin taiteilija on hyvä vaan ja kutsuu sitä taiteeksi. Mikäli kaupallinen menestys on samanlaisten vesipäiden toisilleen myöntämiä verorahoja, virkoja yms. ja taide rikkoo lakeja sitä ei pidä kutsua taiteeksi eikä sen tekijää taiteilijaksi.

[Haima]

Ei millään pahalla, mutta esittämäsi näkökulmat ovat todella ristiriitaisia. Jos hahmottelemasi jokin yksi taho (Määrittelijä) määrittelisi, mikä on taidetta, se todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt Mäen tapauksessa täyttäisi suomalaisten käsityksen taiteesta. Toisekseen Mäkihän tekee juuri nyt noin: hän määrittelee itsensä Määrittelijäksi, mutta näkemyksesi mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy Mäen teosta taiteeksi. Kolmanneksi vielä ongelmallisempaa on viitata kansan makuun taiteessa (tässä suomalaisten hyväksymä taide), koska kansa on epämääräinen käsite. Yritys nojata kansan makuun kaatuu siihen, että yksikin kansalainen, vaikkapa nimimerkki Maksa tai Perna, pitää Mäen teosta taiteena tai ei pidä. Puhumattakaan siitä, mikä taiteellinen P-Korea olisi valtio, jossa kaikilla olisi sama taidemaku.

Yritän vain tuoda ilmi, että kaikkia taiteenmäärittely-yritryksiä on alan kirjallisuudessa käsitelty varsin paljon ja aina ne yleensä päätyvät ajatukseen "taidetta on se, minkä joku määrittelee taiteeksi". Ts. taide muuttuu subjektiiviseksi. Alan kirjallisuudessa ei välttämättä olla kovin tyytyväisiä tähän johtopäätökseen mutta niin ontuviksi aiemmat määritelmät ja näkemykset ovat paljastuneet, että on tyytyminen vähiten ontuvaan vaihtoehtoon. Tästä on kyse tässäkin keskustelussa.

Kuten myös todettu, kokonaan eri asia on, onko kaikki taide hyvää, merkityksellistä tai mielekästä taidetta.

Tuuleeko siellä norsunluutornin huipulla kovastikkin? Jos taiteilija läästii paskaa paperiin ja saa siitä kaupallisen menestyksen niin taiteilija on hyvä vaan ja kutsuu sitä taiteeksi. Mikäli kaupallinen menestys on samanlaisten vesipäiden toisilleen myöntämiä verorahoja, virkoja yms. ja taide rikkoo lakeja sitä ei pidä kutsua taiteeksi eikä sen tekijää taiteilijaksi.

Jospa tutustuisit alan kirjallisuuteen, jossa taiteen määritelmiä on pohdittu. Palataan sitten. Tai voit tokia argumentoiden esitellä oman näkemyksesi taiteesta ja sen määritelmästä. Punnitaan sitä tovi.

[Haima]

Ei millään pahalla, mutta esittämäsi näkökulmat ovat todella ristiriitaisia. Jos hahmottelemasi jokin yksi taho (Määrittelijä) määrittelisi, mikä on taidetta, se todennäköisesti vielä vähemmän kuin nyt Mäen tapauksessa täyttäisi suomalaisten käsityksen taiteesta. Toisekseen Mäkihän tekee juuri nyt noin: hän määrittelee itsensä Määrittelijäksi, mutta näkemyksesi mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy Mäen teosta taiteeksi. Kolmanneksi vielä ongelmallisempaa on viitata kansan makuun taiteessa (tässä suomalaisten hyväksymä taide), koska kansa on epämääräinen käsite. Yritys nojata kansan makuun kaatuu siihen, että yksikin kansalainen, vaikkapa nimimerkki Maksa tai Perna, pitää Mäen teosta taiteena tai ei pidä. Puhumattakaan siitä, mikä taiteellinen P-Korea olisi valtio, jossa kaikilla olisi sama taidemaku.

Yritän vain tuoda ilmi, että kaikkia taiteenmäärittely-yritryksiä on alan kirjallisuudessa käsitelty varsin paljon ja aina ne yleensä päätyvät ajatukseen "taidetta on se, minkä joku määrittelee taiteeksi". Ts. taide muuttuu subjektiiviseksi. Alan kirjallisuudessa ei välttämättä olla kovin tyytyväisiä tähän johtopäätökseen mutta niin ontuviksi aiemmat määritelmät ja näkemykset ovat paljastuneet, että on tyytyminen vähiten ontuvaan vaihtoehtoon. Tästä on kyse tässäkin keskustelussa.

Kuten myös todettu, kokonaan eri asia on, onko kaikki taide hyvää, merkityksellistä tai mielekästä taidetta.

Yritin Määrittelijällä viitata Jumalaan. Huomaan että kirjoitan hieman epäselvästi kulttuurisidonnaisesta taiteesta ja objektiivisesta taiteesta. Olkoon objektiivinen taide taidetta merkityksessä yksi, ja kulttuurisidonnainen (tai yhteisösidonnainen) taide taidetta merkityksessä kaksi. Kakkostaide voi olla kokonaan, osittain tai ei ollenkaan samalla tavoin rajattu joukko teoksia kuin ykköstaide. Kakkostason taidekäsityksiä voi olla useita, myös keskenään päällekäisiä tai erillisiä. Mielestäni jakolinjaa ei ole mielekästä tehdä yksilötasolla vaan suurpiirteisemmin yhteisötasolla, koska suurin osa taiteesta luodaan yleisölle nähtäväksi.

LISÄYS: Tietysti tämä jaottelu toimii myös yksilötasolla, mutta koska yhteisöt voivat jakaa tarpeeksi samankaltaisen näkemyksen taiteesta, voidaan tiettyyn rajaan asti puhua jonkin yhteisön taidenäkemyksestä. /LISÄYS

Jokin yksittäinen taideteos voi olla hyvää tai huonoa taidetta tai ei-taidetta suhteessa taiteen sekä ykkös- että kakkosmerkitykseen. Mäen teos ei mielestäni ole taidetta ollenkaan taiteen ykkösmerkityksessä, eikä ollenkaan kakkosmerkityksessäkään, sillä se poikkeaa niin rajusti suomalaisten ja länsimaalaisten intuitiivisesta oikeuskäsityksestä ja taidekäsityksestä.

Jos kaksi suomalaista on eri mieltä jostain taiteen asiasta ei sinällään ole ongelma tällaisen määrittelyn kanssa. Tällaisissa tapauksissa voidaan verrata yksittäisten henkilöiden näkemyksiä "kansan keskiarvoon" tai muuksi kutsuttuun intuitioon jonka suurpiirteisesti jaamme. Rajatapausten käsittely ei ole relevanttia aiheen kannalta vaan se, että mielestäni yhteisöissä on mekanismi joka tunnistaa yhteisöön sopivat ilmaisumuodot ja tuotokset, ja osaa sulkea liian nopeat yhteisön käsitysten muutosyritykset ulkopuolelleen.

Selvensikö tämä sitä mitä tarkoitan taiteen objektiivisuudella ja kulttuurisidonnaisuudella?

Selvensi joo. Yhteisön hyväksymällä taiteella voi olla se taakka osanaan, ettei se kehity. Taiteilijalla on myös se rooli, jossa taiteilija osoittaa yhteisön omaksumat normit vanhoiksi, paikalleenjämähteneiksi, jopa vaarallisiksi. En ota kantaa Mäkeen, mutta otan kantaa sen puolesta, että mukavampi, että meillä on olemassa esimerkiksi romantiikan, modernsmin ja postmodernismin taidesuuntaukset sen sijaan, että me edelleen tekisimme jotain luolamaalauksia ja ihastelisimme niitä yhteisön hyväksyminä. Ne taidesuunnat, joita nyt pidetään ah niin kivoina ja inspiroivina, aiheuttivat aikoinaan kovastikin pahennusta eri yhteisöissä, esimerkkina vaikkapa realismin alalaji naturalismi, romantiikan monet suuntaukset (esim. kauhuromantiikka) tai vaikka niinkin yksinkertainen asia kuin vähennetty kvintti musiikissa; keskiajalla kun kirkon mukaan tuo intervalli oli paholaisesta eli ns. paholaisen kvintti. Jos edelleen pitäytyisimme tuossa tuon ajan yhteisön hyväksymässä ajatuksessa, meiltä puuttuisivat vaikkapa monet Black Sabbathin kappaleet, Metallican Enter sandman, Stonen Get stoned, Rushin ZYX jne. jne.

Kävitkö Snuiva muuten osoittamassa mielipiteesi nykytaiteesta Amerikoissa: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/nainen-virtsasi-ja-mellasti-museossa---tuhot-30-miljoonaa-euroa/art-1288440501782.html