2009-05-06 TS Alio/Riikka Purra: Maahanmuutto vaaliteema useissa EU-maissa

[-gentilhommehki-]

http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:1:2009-05-06,104:140:608928,1:0:0:0:0:0:

Maahanmuuttopolitiikka vaaliteema useissa parlamenttivaaleihin valmistautuvissa EU-maissa
Maahanmuutossa taloudellisia ja poliittisia ongelmia
Maahanmuutto on noussut näkyvään rooliin suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Vaikka ilmiö on erityispiirteiltään vahvasti kansallista, seuraa sen päälinja usean vuoden viiveellä yleiseurooppalaista kehitystä. Useissa EU-maissa maahanmuuttopolitiikka on sekä periaatteellisesti että käytännössä tärkeä osa strategista politiikkaa ja yhteiskunnallista keskustelua.

Maahanmuuttajien määrä on Suomessa vahvassa kasvussa, mikä osaltaan selittää keskustelun avautumista juuri nyt. Oleskelulupia myönnettiin viime vuonna lähes 20 000. Myös turvapaikanhakijoiden määrä kääntyi viime kesänä rajuun nousuun, ja tämän vuoden korkeimmat arviot liikkuvat jopa 10 000 hakijassa (1 505 vuonna 2007, 4 035 vuonna 2008).

Toisaalta määriin vaikuttaa muiden maiden kiristynyt maahanmuuttopolitiikka: muiden muassa Ruotsi on merkittävästi vaikeuttanut turvapaikan saamista, samalla kun esimerkiksi Ranska kiristää oleellisesti myös työperäisen maahanmuuton ehtoja.

Hakijoiden kääntyminen Ruotsista Suomeen on täysin luonnollinen seuraus epäsymmetrisille maahanmuuttopolitiikoille, tarkasteltiinpa ilmiötä maahanmuuttajan yksilöllisestä tai laajemmasta sosiaalisesta ja ekonomisesta perspektiivistä käsin.

Käytäntö on pakotettu vastaamaan muutoksiin paljon ennen kuin lainsäädäntö tai virallinen linja ehtii tai haluaa seurata perässä. Niinpä Suomen turvapaikkapolitiikkaa "tarkistetaan" paraikaa sisäasiainministeriön selvityksessä, vaikka muutama kuukausi sitten maahan jäämisen ehtoja uudistava lakiesitys hyväksyttiin lähes ilman soraääniä.


EU:ssa ristiriitoja

Sama ongelma ilmenee suuremmassa mittakaavassa EU:n tasolla. Vaikka EU on jo pitkään pyrkinyt yhdenmukaistamaan maahanmuuttopolitiikkaansa - uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus on tästä vahvin osoitus - ovat ristiriidat paitsi periaatteellisten normien myös erityisesti jäsenvaltioiden välillä huomattavia.

Maahanmuuttovirtojen vastaanottajina eteläiset jäsenmaat kantavat suurimman taloudellisen ja operatiivisen vastuun, ja huolimatta joistakin velvoittavista säädöksistä unionitasolla, jäsenmaiden kansalliset maahanmuuttopolitiikat ja niiden käytännöt eroavat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi tiettyjen kolmansien maiden kansalaisten pakolaisaseman tunnustaminen vaihtelee noin 0-90 prosentin välillä eri jäsenvaltioissa.

Lainsäädäntöä ja käytäntöä, joka on liberaalimpaa kuin unionitason velvoite määrää, kutsutaan suotuisammaksi. Suomen uudistettu ulkomaalaislaki on sekä EU:n direktiiveihin että jäsenmaiden keskimääräiseen lainsäädäntöön nähden paikoin suotuisampi, vaikka Suomen suhteellinen osuus maahanmuuttajista on verraten pieni.

Liiaksi lainkirjaimeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, sillä maahanmuuttopolitiikan käytännöt ovat oleellisempia. Niin Maahanmuuttovirasto kuin vastaanottokeskukset ovat viime aikoina saaneet huomattavia lisäresursseja.

Toisaalta maahanmuuttoa ja siirtolaisuutta voidaan johdonmukaisesti tarkastella ainoastaan globaalisti: niiden yhteys kehitysmaiden väestönkasvuun, alueiden välisiin taloudellisiin eroihin, kauppa- ja kehityspolitiikkaan, demokratiaan, konfliktien hallintaan ja muihin rajat ylittäviin vaikutuksiin on oleellista.

Yhtäältä EU:n ankkuroituminen kansainvälisten ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden periaatteisiin ja toisaalta sen reaali- ja talouspoliittiset intressit kuitenkin takaavat, että mitään täsmentynyttä tai aidosti kokonaisvaltaista lähestymistapaa maahanmuuttoon ei ole luvassa. Joka tapauksessa maahanmuuton hallinta muissa EU:n jäsenvaltioissa ja ylikansallisella tasolla vaikuttaa ratkaisevasti myös Suomen asemaan.


Merkittävä vaaliteema

Maahanmuuttopolitiikka on merkittävä vaaliteema useissa parlamenttivaaleihin valmistautuvissa jäsenmaissa myös siksi, että se koskettaa tavallista äänestäjää enemmän kuin moni muu rajat ylittävä ilmiö. Tämän luulisi kiinnostavan myös vaalien heikosta äänestysprosentista huolestuneita tahoja. Suomen hitaasti käynnistyneeseen maahanmuuttokeskusteluun on mahdollisesti vaikuttanut myös politiikanalan vahva virkamieslähtöisyys.

Maahanmuuttopolitiikan käytäntöjen ja niistä käytävän keskustelun merkitystä heikentää se, että eri toimijat ja erilaisiin arvoihin ja etuihin perustuvat kannanotot esitetään usein samalta linjalta.

Ensinnäkin erottelut työperäisen, humanitaarisen ja laittoman maahanmuuton välillä ovat pitkälti poliittisia. Unionitason viralliset julkilausumat pyrkivät yksimielisesti rajoittamaan ja estämään laitonta maahanmuuttoa, ikään kuin lainvastainen maahantulo lopulta määrittyisi minkään muun kuin niiden legaalisten normien kautta, joita valtioilla maahanmuuton suhteen on. Jos valtio kiristää turvapaikan saannin ehtoja, kasvaa yleensä myös laittomuuden ala. EU:ssa arvioidaan työskentelevän jopa kahdeksan miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa.

Suomi seuraa tunnollisesti hyvää ja pahaa maahanmuuttoa jaottelevaa retoriikkaa ja "pyrkii torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja edistämään työperäistä maahanmuuttoa" noudattaen kuitenkin samalla humanitaarisia periaatteita.

Unionin tärkeimmät saavutukset yhteisen maahanmuuttopolitiikan alalla liittyvät nimenomaan "vääristä" maahanmuuttajista eroon pääsemiseen (palautusdirektiivi) - humanitaarisuus liittyy tällöin korkeintaan niihin oloihin, joita "väärällä" maahanmuuttajalla halutaan väliaikaisesti kohdemaassa olevan (esim. säilöönottoajan oikeudet).

Laiton maahanmuutto on poliittisesti kaikkein yksinkertaisin maahanmuuton muoto: sitä sopii vastustaa, koska se on laitonta. Samaan tapaan ihmiskaupan osakseen saama poliittinen huomio ylittänee sen varsinaisen merkityksen yleisesti EU:n ja erityisesti Suomen tapauksessa.

Toisaalta kaivattua työperäistä maahanmuuttoa voidaan tarkastella kahdesta reaalisesta näkökulmasta. Ensimmäinen liittyy alhaista koulutusta vaativiin, pääasiassa palvelualalla oleviin työtehtäviin. Näissä työvoimapula on monin paikoin selvää, ja maahanmuuttoa on laajamittaisesti hyödynnetty sen paikkaamisessa. Tämä työperäisyys on kuitenkin vähemmän korrekti politiikan keskustelun kohteena, koska sen taustalla on työn alempiarvoisuus yhä koulutetumpien länsimaalaisten näkökulmasta. Toisaalta halvan maahanmuuton syöttövaikutus pitää huolen siitä, että palkkakehitys ei tulevaisuudessakaan vastaa muita aloja.

Tästä syntyy luonnollinen moraalinen ongelma, johon poliitikot eivät kovin mielellään ota kantaa. Huomio liittyy myös humanitaariseen maahanmuuttoon, koska sen työllisyysseuraukset liittyvät ainakin lyhyellä aikavälillä pääasiassa vain matalapalkkaisiin työtehtäviin.

Lisäksi samanaikaisesti tapahtuva huoltosuhteen heikkeneminen ja kasvavat kotouttamisen kustannukset aiheuttavat sen, että humanitaarista maahanmuuttoa ei voi perustella taloudellisista näkökulmista käsin. Muut perustelut sen sijaan eivät uponne äänestäjäkuntaan niin hyvin, varsinkaan taantumassa.


Osaajien houkuttelu

Toinen työperäisen maahanmuuton alalaji koostuu korkeakoulutetuista osaajista, joita EU pyrkii houkuttelemaan mun muassa "sinisen kortin" avulla. Lääkäreiden, insinöörien ja tutkijoiden valtiosta toiseen siirtymistä eivät ohjaa solidaarisuusnäkökohdat, vaan huomattavasti reaalisemmat, yksilöllisistä tarpeista ja intresseistä nousevat motiivit.

Korkeakoulutetut maahanmuuttajat poikkeavat huomattavasti muista ryhmistä. He eivät juuri kaipaa kotouttamista tai muita poliittisia toimenpiteitä. Jos sen sijaan korkeakoulutetut siirtyvät kehitysmaista, liittyy asiaan vielä matalapalkka-alaakin huomattavampi moraalinen pulma: miten voidaan perustella se, että EU tai sen jäsenmaat, jotka ajavat "kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan" ohessa globaalia kehitystä ja solidaarisuutta, voivat aivoviedä kehittyvien maiden sosiaalista ja taloudellista pääomaa?

Yksittäinen jäsenvaltio, joka ei yhtäältä kykene houkuttelemaan huippuosaajia ja joka toisaalta ajaa suotuisampaa humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa, ajautuu välttämättä tilanteeseen, jossa sen mahdollisuudet hyötyä maahanmuutosta ovat heikot.

Tämä ei tarkoita, että Suomen olisi realistisesti tai eettisesti syytä tai mahdollista eristäytyä, joskin nämä näkökulmat tulee voida erottaa toisistaan. Sen sijaan oleellista on ajaa sellaista kansallista politiikkaa, jossa selvästi erotetaan toisistaan - niin retorisesti kuin käytännössä - humanitaariset ja muut seikat.

Toiseksi humanitaarista maahanmuuttoa on voitava tarkastella myös sen aiheuttamien taloudellisten ja muiden kustannusten kautta. Työperäisen maahanmuuton tapauksessa on oleellista ottaa huomioon yksilöllisten, kansallisten ja globaalien intressien väliset ristiriidat. Lisäksi EU-vaalien yhteydessä Suomen roolia globaalissa maahanmuutossa tulee tarkastella nimenomaan eurooppalaisessa kehyksessä.


Kirjoittaja viimeistelee Turun yliopistossa kansainvälisten suhteiden alaan kuuluvaa väitöskirjaa Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja monikulttuurisuudesta.


RIIKKA PURRA

[Äänestäjä]

Mutinaa ja hätääntymistä haalajien joukoista:

"Senkin kouluttamaton rassssisstinen nuorimies peräkammarista....eikun....mitens tässä nyt näin kävi?

Saisikohan asiaan puuttuttua jotenkin yliopiston tai apurahamenettelyiden kautta? Eihän tällainen peli vetele. Voisimmekohan esimerkiksi painostaa jotenkin yliopiston rahoitusmalleilla tai organisaatiouudistuksilla, että siellä alettaisiin tekemään jatkossa taas mielipiteiltään oikeaa tutkimusta?

Pääasia olisi nyt ettei tällaisia lausuntoja nyt tämän jälkeen enää päästetä julkisuuteen, eli vedetään nyt jollain varottavalla esimerkillä ainakin median nyörit taas tiukemmalle."

[Viljami]

Tuli luettua artikkeli aamukahvilla. Kerrankin verenpaine pysyi kurissa! Suvaitsevaistolla riittää taas kauhistelemista.

"Lisäksi samanaikaisesti tapahtuva huoltosuhteen heikkeneminen ja kasvavat kotouttamisen kustannukset aiheuttavat sen, että humanitaarista maahanmuuttoa ei voi perustella taloudellisista näkökulmista käsin. Muut perustelut sen sijaan eivät uponne äänestäjäkuntaan niin hyvin, varsinkaan taantumassa." Onneksi tämän sanoo viehättävä (ainakin lehtiversion kuvan perusteella) tutkija-nainen, eikä Vihaa täynnä oleva kellari-tohtori  !

"Yksittäinen jäsenvaltio, joka ei yhtäältä kykene houkuttelemaan huippuosaajia ja joka toisaalta ajaa suotuisampaa humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa, ajautuu välttämättä tilanteeseen, jossa sen mahdollisuudet hyötyä maahanmuutosta ovat heikot." Öö,välttämättä kai pitäisi olla väistämättä. No, eihän Suomi tietenkään noin toimi, eihän?

[Mika]

Maahanmuuttopolitiikka on merkittävä vaaliteema useissa parlamenttivaaleihin valmistautuvissa jäsenmaissa myös siksi, että se koskettaa tavallista äänestäjää enemmän kuin moni muu rajat ylittävä ilmiö. Tämän luulisi kiinnostavan myös vaalien heikosta äänestysprosentista huolestuneita tahoja.

Onneksi Suomessa on toisin. Siitä saamme kiittää Timo Soinia ja etenkin Jussin päätöstä olla tarjoamatta äänestäjille tällaista vaihtoehtoa.

[Embo]

Tällaista on hienostunut nuivistinen kielenkäyttö, ja tällaisella kielenkäytöllä muutetaan yhteiskuntapolitiikkaa, sillä se ei laukaise primitiivireaktioita.

Täytyy ottaa oppia.

[pl256]

Kommentoiko jäsen M.?

[Kazakstan]

Maahanmuuttopolitiikka on merkittävä vaaliteema useissa parlamenttivaaleihin valmistautuvissa jäsenmaissa myös siksi, että se koskettaa tavallista äänestäjää enemmän kuin moni muu rajat ylittävä ilmiö. Tämän luulisi kiinnostavan myös vaalien heikosta äänestysprosentista huolestuneita tahoja.

Onneksi Suomessa on toisin. Siitä saamme kiittää Timo Soinia ja etenkin Jussin päätöstä olla tarjoamatta äänestäjille tällaista vaihtoehtoa.

Maahanmuutto on täälläkin selkeä vaaliteema. Soini ja kumppanit keskittyvät toki aika lailla EU-kritiikkiin, mutta muut puolueet ovat olleet jatkuvasti profiloimassa Persuja "muukalaisvihamielisiksi" ja milloin miksikin. Vaikka Persut eivät olekaan pitäneet asiasta hirveää mölyä, muut puolueet ovat tehneet sen heidän puolestaan. Ei se nyt vaalien ykkösteema ole (onko muuallakaan?), mutta asia on kuitenkin ollut jatkuvasti tapetilla.

[TH]

Niinpä Suomen turvapaikkapolitiikkaa "tarkistetaan" paraikaa sisäasiainministeriön selvityksessä, vaikka muutama kuukausi sitten maahan jäämisen ehtoja uudistava lakiesitys hyväksyttiin lähes ilman soraääniä.

Kyllä niitä soraääniä oli muistaakseni yli 27.000.

Sinällään ihan hyvä, faktapohjainen kirjoitus.

[Ernst]

Kommentoiko jäsen M.?

Jäsen M ei kommentoi vielä. Jäsen M. puhukoon puolestaan.

[Sibis]

Hyvä kirjoitus. Voisin kuvitella Jussin kynästä lähtöiseksi.

Tämä todistaa myös sen, että Jussilla/Jusseille on tarve EU:ssa. Jussille nimenomaan olisi ollut tarve siellä. Olen varma, että välimeren maista olisi löytynyt se joukko joka yhdessä saisi tiukkuutta(nuivaa) aikaan inessiivi-politiikassa.

[Rannanjärvi]

Tällaista on hienostunut nuivistinen kielenkäyttö, ja tällaisella kielenkäytöllä muutetaan yhteiskuntapolitiikkaa, sillä se ei laukaise primitiivireaktioita.

Täytyy ottaa oppia.

Riikka Purran artikkeli on tosiaan varsin mallikas tiivistelmä maahanmuuttopoliittisesta tilanteesta Euroopassa ja Suomessa. Mielenkiinnolla jään odottamaan hänen väitöskirjaansa.

Kirjoittaja viimeistelee Turun yliopistossa kansainvälisten suhteiden alaan kuuluvaa väitöskirjaa Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja monikulttuurisuudesta.

[Rannanjärvi]

Maahanmuuttopolitiikka on merkittävä vaaliteema useissa parlamenttivaaleihin valmistautuvissa jäsenmaissa myös siksi, että se koskettaa tavallista äänestäjää enemmän kuin moni muu rajat ylittävä ilmiö. Tämän luulisi kiinnostavan myös vaalien heikosta äänestysprosentista huolestuneita tahoja.

Onneksi Suomessa on toisin. Siitä saamme kiittää Timo Soinia ja etenkin Jussin päätöstä olla tarjoamatta äänestäjille tällaista vaihtoehtoa.

Maahanmuutto on täälläkin selkeä vaaliteema. Soini ja kumppanit keskittyvät toki aika lailla EU-kritiikkiin, mutta muut puolueet ovat olleet jatkuvasti profiloimassa Persuja "muukalaisvihamielisiksi" ja milloin miksikin. Vaikka Persut eivät olekaan pitäneet asiasta hirveää mölyä, muut puolueet ovat tehneet sen heidän puolestaan. Ei se nyt vaalien ykkösteema ole (onko muuallakaan?), mutta asia on kuitenkin ollut jatkuvasti tapetilla.

Maahanmuutto on kuitenkin parhaimmillaankin vain yksi teema monien joukossa, joita puolueet joutuvat pähkäilemään, ja valitettavasti esim. YLE uutisten kyselyssä maahanmuuttoasiat olivat tärkein kysymys vain yhdelle prosentille vastaajista.

[Kazakstan]

Maahanmuuttopolitiikka on merkittävä vaaliteema useissa parlamenttivaaleihin valmistautuvissa jäsenmaissa myös siksi, että se koskettaa tavallista äänestäjää enemmän kuin moni muu rajat ylittävä ilmiö. Tämän luulisi kiinnostavan myös vaalien heikosta äänestysprosentista huolestuneita tahoja.

Onneksi Suomessa on toisin. Siitä saamme kiittää Timo Soinia ja etenkin Jussin päätöstä olla tarjoamatta äänestäjille tällaista vaihtoehtoa.

Maahanmuutto on täälläkin selkeä vaaliteema. Soini ja kumppanit keskittyvät toki aika lailla EU-kritiikkiin, mutta muut puolueet ovat olleet jatkuvasti profiloimassa Persuja "muukalaisvihamielisiksi" ja milloin miksikin. Vaikka Persut eivät olekaan pitäneet asiasta hirveää mölyä, muut puolueet ovat tehneet sen heidän puolestaan. Ei se nyt vaalien ykkösteema ole (onko muuallakaan?), mutta asia on kuitenkin ollut jatkuvasti tapetilla.

Maahanmuutto on kuitenkin parhaimmillaankin vain yksi teema monien joukossa, joita puolueet joutuvat pähkäilemään, ja valitettavasti esim. YLE uutisten kyselyssä maahanmuuttoasiat olivat tärkein kysymys vain yhdelle prosentille vastaajista.

Niin, no ei se kyllä ole itsellenikään mitenkään absoluuttisesti tärkein kysymys, vaan ainoastaan yksi niiden tärkeimpien joukossa. Asia kohoaa kuitenkin omien äänestyskriteerieni joukossa niin korkealle lähinnä siksi, että maahanmuutto-/monikulttuurikysymykset ovat suorastaan täydellinen indikaattori sille, tekeekö poliitikko päätöksensä tunteella vai järjellä.

[Rannanjärvi]

Niin, no ei se kyllä ole itsellenikään mitenkään absoluuttisesti tärkein kysymys, vaan ainoastaan yksi niiden tärkeimpien joukossa. Asia kohoaa kuitenkin omien äänestyskriteerieni joukossa niin korkealle lähinnä siksi, että maahanmuutto-/monikulttuurikysymykset ovat suorastaan täydellinen indikaattori sille, tekeekö poliitikko päätöksensä tunteella vai järjellä.

Itsellenikään maahamuutto ei niinkään välttämättä ole tärkein yksittäinen kysymys, mutta puolueen/ehdokkaan suhtautuminen asiaan on kynnyskysymys sikäli, että kannaltani "väärin" suhtautuva putoaa armotta heti alkukarsinnassa. Tuskin edes osaisin ottaa kovin vakavasti puoluetta tai ehdokasta, jolla ei ole järkeviä mielipiteitä/ ohjelmaa mihinkään muuhun kuin maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä.

Mutta mitä tuo Ylen kyselykin taas kerran paljastaa on se, että suurimmalle osalle äänestäjistä jotkin maahanmuuttokysymykset ovat lähinnä marginaalisia, joten jos jokin puolue aikoo saada enemmänkin ääniä kuin tuon yhden prosentin, niin sen on syytä ajaa myös muita asioita - kuten esim. Persut ovat varsin menestyksekkäästi tehneetkin.