Kun maailma on (finanssi)sodassa niin silloin...

[siviilitarkkailija]

kannattaa muistella vaikka impivaaraa ja jättäytyä yksin. Kun maailma taisteli itsensä uuvuksiin, vain yksi maa euroopassa, Sveitsi, ymmärsi että puolueettomuudella on hintansa. Sodat loppuvat sotimalla mutta paradoksaalisesti jokaisen sodan pohjalla on uusi sota odottamassa aikaansa. Siksi Suomen valtiovarainministerin ei pidä itkeä jos olemme vaatimuksinemme juuri nyt aivan yksin.

Mikäli pääministeri Katainen olisi ymmärtänyt Kreikan kaatumatautikohtauksen iskiessä, lyödä heti ja rajusti kapula rahoitusta vaativien rattaisiin, tätä koko euroaluetta piinaavaa seurausilmiötä ei olisi edes käynnistynyt. Mutta pelko jäädän yksin halvaannutti kokoomuslaisen. Entä jos huomenna ei olekkaan tuttuja selkääntaputtelijoita? Entä jos euroopassa eivät pidäkkään meistä kun pidämme huolta omista asioistamme?

Impivaaralaisuus on suomalaisia halveksiva väite jonka pohjalla on oletus että jos emme ole mukana joka maailman sodassa ja kohkauksessa, muutumme nurkkakuntaisiksi. Näin ei ole. Emme muutu miksikään ja pysymme itsenäisenä oman tiemme kulkijana. Emme ehkä kuori finanssiaallon kirnuamaa kermaa, muttemme myöskään jää sylkemään aallonpojan rannasta kaivamia kiviä. Sillä jokaisen huiman globaalin menetystarinan takana on kädet ja aivot ruvelle raastettuja piruparkoja. Ihmisiä joiden hiljaista tuskaa kuvatkoon monikulttuurisen menestyjäyrityksen mainoslauseiden leviäminen lähiöiden sotkettuihin bussipsyäkkeihin.

Totuus ja totuudessa pysyminen ei ole suosittua hommaa. Itseasiassa totuudenpuhuminen on keino järjestää itselleen potkut majatalosta. Mutta totuus on pitkäntähtäimen työtä jossa keinottelu  ja petkuttaminen paljastuvat. Viimeistään siinä että oma liiketoimi viedään muualle missä ei ole vaivaa petoksellisuuden mieliharmista. Oman uskottavuuteni (jos sitä edes on ollut) mitätöimisen uhalla on euroopasta huomioitava että keskieuroopassa suosittu valhe on aina ohittanut poliittisen totuuden. Se on ohittanut totuuden vaikka rajoilla on ollut totuuden torvia ja divisioonia määrittelemässä lopullisen totuuden painon ja arvon. Siinä projektissa euroopan poliittinen totuus on aina punnituksen yhteydessä paljastunut valheeksi.

Vain Sveitsin totuus on säilynyt...sattumaako? Ei toki. Vaan rehellistä ja itsenäistä politiikkaa jossa joskus on ymmärretty että vaikka kaikki muut , niin me emme!

[Karkka]

En tiedä sivuttiinko tässä Sveitsin suoraa demokratiaa yhtenä mahdollisuutena muillakin euroopan mailla, mutta puolueettomus pitäisi säilyttää niin pitkään kuin poliittinen tilanne niin sallii. Jos et puhunut suorasta demokratiasta voi seuraava viesti olla irrelevantti.

Mutta tosiaan Suomen puolustus pitää hoitaa aina mahdollisimman tehokkaasti ilman ylenpalttisia kustannuksia. Tällä hetkellä puolustusvoimat ovat helppo kohde leikkauksille. Kuka nyt todellisuudessa sotaan uskoisi. Pitäisi asehankinnat esittää kansalle suoraan ja katsoa miten päättävät yms.