2011-12-05 Tamperelainen: Miksei mamu voi herkistyä talvisodan muistolle?

[ikki]

Otsikkokysymys on huono. Pitäisi kysyä: Miksei pakolainen voi herkistyä talvisodan muistolle?
A: Ei ole oikea pakolainen, vaan elintasosellainen.
B: Käpykaartilainen. Ei tajua, että omaa elinpiiriään voi myös puolustaa aseellisesti.
C: Poliittiset syyt. Suomalaiset taisteli kommareita vastaan.
D: "Mikä ihmeen talvisota?" Ei koskaan kuullutkaan.
...
...
...

Oikea pakolainen arvostaa talvisodan muistoa, sillä se on hyvä esimerkki siitä miksi PAKOLAISEKSI EI TARVITSE LÄHTEÄ.

Kaikkien MAAHANMUUTTAJIEN ei tarvitsekaan arvostaa sitä, sillä esimerkiksi kaikki suomalaisetkaan mamut Venäjällä ei arvosta "suurta isänmaallisen sodan voittoa".

Puhumattakaan siitä että pakolainen on lähtökohtaisesti rintamakarkuri ja petturi. Käynnissä on oman isänmaan sota, ja tämä päättää luikata jonnekkin muualle.
Jos yhden isänmaan pettää, niin miksei toistakin, jonkun muun isänmaata?

Noille tulijoille ei kuulu antaa muuta kuin korkeintaan uus ase ja ammuksia, jonka jälkeen ne lähetetään takaisin luomaan sinne kotimaahansa demokratiaa tai shariaa, kumpi sitten sattuu kiinnostamaan enemmän.

Voisi muutenkin aktiivisemmin myydä aseita alistetuille kyläläisille ja muille alistetuille pitkin maailmaa. Joskus rahaa vastaan ja joskus valloitettavan maan uraani tms öljyvaroja vastaan.

[svobo]

Tuossa jonain päivänä ovikelloa soitti sotainvalideille rahaa kerännyt varusmies. Minulla ei ollut penninpyörylää lompakossa, mutta jäin kuuntelemaan, että mitenkäs naapurin mamu suhtautuu keräykseen. Hän kantoi kortensa kekoon.

[punajuuri]

Eipä tuolle sotamuistolle herkisty enää moni suomalainenkaan. Ime menneisyydessä rypemistä koko hävityn ja häpeällisen sodan muistelu.

[Sanglier]

Eipä tuolle sotamuistolle herkisty enää moni suomalainenkaan. Ime menneisyydessä rypemistä koko hävityn ja häpeällisen sodan muistelu.

Itsenäisyyspäivä on vasta huomenna. Haudallakusemisbileitä ei kannata aloittaa ihan vielä.

[Aallokko]

Voihan mamu periaatteessa herkistyä talvisodan muistolle. Esimerkiksi heimokansamme edustaja Suomenlahden eteläpuolelta, jolle talvisodan muisto palauttanee myös mieliin oman maansa valinnanhetket, sen mitä myöntyvyyspolitiikka NL:n edessä merkitsi.

Jos joku mamu oikeasti sisimmässään siitä numeroa tekemättä herkistyy talvisodan muistosta, niin sitähän ei voi kukaan estää eikä tarvitsekaan. Mutta jos "herkistyminen" merkitsee jotain järjestettyä moku-karnevaalitempausta, niin silloin se on loukkaus eikä mitään muuta.

Koko pakina on itsessään turhanpäiväistä mokuilua, jollaisen vuoksi ei pitäisi paperia törsätä.

[Topi Junkkari]

Tuossa jonain päivänä ovikelloa soitti sotainvalideille rahaa kerännyt varusmies.

Entisessä elämässäni, kun olin vielä menestyvä yrittäjä, törmäsin Sotainvalidien Syyskeräyksen toimeenpanijoihin Helsingissä Hakaniemen torilla. Minullakaan ei ollut pennin pyörylää lompakossa. Totesin kerääjälle: "Jääkäri, odottakaapas hetki." Kävin nostamassa pankkiautomaatista setelin ja taittelin sen huolellisesti keräyslippaaseen sopivaksi mytyksi. Jääkärit katsoivat ns. hitaasti, olin kuitenkin vasta noin kolmikymppinen ränsistyneen oloinen äijä.

Itse varusmiehenä ollessani päädyin toimeenpanemaan vuoden 1992 syyskeräystä Jyväskylän Keltinmäen lähiöön, jossa asuivat opiskelijat ja muut köyhät. Lähes jokaisesta opiskelijakämpästä löytyi kuitenkin vähintään viiden markan kolikko lippaaseeni.

[Ari-Lee]

Kyllä ilman muuta mamukin voi herkistyä.

Ja esimerkiksi venäläisiltä maahanmuuttajilta voisi jopa vaatia ihan pakollista herkistelyhetkeä suomalaisten Raatteen tiellä saavuttaman suurvoiton muistoksi. Sen päälle kaikki sitten yhdessä laskemaan mäkeä!

Eurooppaan muuttavat muslimit puolestaan hiljentykööt herkistelemään Wienin taistelua vuodelta 1683.

Ajattelin muuten ihan samaa talvisodan herkistelystä mutta esim. mainitsemassasi Raatteentien taisteluissa kaatuivat lähinnä ukrainalaiset. Ne joukot olivat juuri tulossa suoraan Puolan ryöstöretkeltä. Ukrainalaiset voivat herkistyä kaatuneille ja Puolalaiset muuten vain.
Parisen sataa pelkkää puhdasta saksaa puhuvaa venäjän saksalaista antautui vangiksi Raatteentiellä. Lienevät teloitettu Venäjällä sodan päätteeksi kuten tuolloin tapana oli.
Aika kansainvälistä oli toiminta talvisodassakin.

[ElenaDaylights]

- Rasistisuus, joka nousee esille muutamien heidän poliitikkojensa kannanotoissa, on enemmän kaupunkilainen ilmiö. Olettaisin, että se kertoo aika paljon kaupunkilaisten äänestäjien juurettomuudesta. He ovat menettäneet tuntumansa kotiseutuun ja sitä koetetaan kompensoida voimakkaalla, rasistisen ylemmuudentunnon sävyttämällä suhtautumisella vaikka maahanmuuttajiin.

Niin että onko tämä Jalonen sotahistorioitsemisen ohella psykologI, sosiologi ja kulttuuriantropologikin?

[Emo]

Toki ihan normaaliin IHMISYYTEEN kuuluu kyky samaistua toisen ihmisen iloon tai suruun.

Surun suhteen olen jyrkästi eri mieltä.

Olen joitain kertoja tavannut lapsensa menettäneitä äitejä/isejä. En pysty edes kuvittelemaan sitä surua ja tuskaa mikä moiseen liittyy. Missään nimessä en pysty samaistumaan siihen ja väittäisin ettei pysty (juuri?) kukaan muukaan sellainen, joka ei ole moista surua kokenut.

Moisessa tilanteessa voi myötäelää parhaansa mukaan, ottaa osaa siinä määrin kuin kykenee, kunnioittaa toisen surua antamalla sille täyden arvon ja nöyrtymällä kyseisen tilanteen edessä. Mutta jos/kun samaistumisella tarkoitetaan sitä että kokemuksellisesti elää/eläytyy toisen tunteiden ja kokemusten mukaan niin eihän moinen ole ollenkaan mahdollista.

Olen itse menettänyt isäni. Hän on ollut siihenastisen elämäni rakkain ja läheisin ihminen. Jos joku tulisi esittämään jotain "voin samaistua suruusi" -pelleilyä niin ottaisin sen kyllä ihan vittuiluna, sillä suruun samaistuminen edellyttää että tuntee menetyksen erityispiirteet, muistojen luonteen jne.

Samaistuminen on identifikaatioprosessi. Sillä on omat rajansa. Se ei voi ylettyä syvemmälle kuin tieto ja kokemus toisesta ja itsestä.

Ymmärtäisin jos puhuisit empatiasta (?myötäeläminen... voisi sanoa että samaistuminen on se osa myötäelämisestä, joka kytkeytyy sosialisaatio- ja minuusprosesseihin ja empatia taas se osa myötäelämisestä joka kytkeytyy emootioihin ja tunteisiin) tai sympatiasta niin olisit lähempänä totuutta. Silloin tuo väite normaalin ihmisyyden kyvykkyydestä ei olisi myöskään niin tuulesta temmattu.

Mahdollisesti käytin epätarkkaa ilmaisua, mutta jokainen tajuaa mitä tarkoitin. Tai ehkä ei tajua, mutta se ei ole minun syyni. Onhan päivänselvää, että jos naapuri A menettää lapsensa niin naapuri B ei pääse naapuri A:n pään sisään suremaan "täysillä" kuollutta lasta. Tämän voi olettaa olevan niin itsestäänselvää, ettei sitä tarvitse erikseen selittää.

Olen itkenyt työkaverini kanssa hänen kaksikuisena kuollutta vauvaansa, odotin silloin omaani eli olin peräti vielä hyvin herkässä tilassa tuon tuttavan vauvan kuoleman aikoihin. Missään vaiheessa en silti kuvitellut, että suruni on muuta kuin myötäelämistä. En halua edes koskaan saada omakohtaisesti tietää, miltä tuo kokemus omakohtaisesti koettuna tuntuu. Kai tämä nyt on päivänselvää vai luulitko että jotain muuta ensin tarkoitin?

Mutta edellä mainittuhan tarkoittaa myös, että mamusta ei koskaan voi tulla suomalaista eikä hän voi kuin myötäelää talvisotaa. Jos sitäkään.

Lisään vielä, että samaistumista voinee olla myös osittainen samaistuminen vai pitääkö käsite "samaistuminen" sisällään sanan "täydellinen" eli että samaistumisen on aina oltava täydellistä?

[AstaTTT]

Varmasti kuka tahansa sotaa kokenut voi herkistyä sodan muistolle; omakohtaiselle kokemukselle. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Talvisodan muistolle herkistyvät kohdennetuimmin ne, joiden veressä virtaa tuo Talvisodassa virrannut veri - meidän veremme.


e: typo

[Roope]

Ainakaan Kemin lyseon lukiossa ei jääty itsenäisyyspäivän alla pohtimaan, ketä voi kutsua suomalaiseksi. Siellä perinteinen itsenäisyyspäivän juhla vaihdettiin monikulttuurityöpajaan.

Idea erilaiseen itsenäisyyspäivään tuli äidinkielen ja ilmaisutaidon lehtori Aune Muraselta, jonka mielestä kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta pitäisi olla opetusohjelmassa enemmänkin.

- Olen huomannut, että suvaitsevaisuus ei pysy ihmisessä kannettuna. Mutta jos ruvetaan tekemään yhdessä, niin toisen ihmisen tausta unohtuu, on vain se ihminen joka tekee minun kanssani yhdessä tätä juttua, Muranen sanoo.

YLE: Lukion erilaisessa itsenäisyysjuhlassa kaikuivat rummut ja runot 5.12.2011

Maahanmuuttajat eivät pakota suomalaisia ase ohimolla luopumaan omista perinteistään ja ylistämään monikultturismia. Me teemme sen riemumielin ihan itse.

[Jack]

Moisessa tilanteessa voi myötäelää parhaansa mukaan, ottaa osaa siinä määrin kuin kykenee, kunnioittaa toisen surua antamalla sille täyden arvon ja nöyrtymällä kyseisen tilanteen edessä. Mutta jos/kun samaistumisella tarkoitetaan sitä että kokemuksellisesti elää/eläytyy toisen tunteiden ja kokemusten mukaan niin eihän moinen ole ollenkaan mahdollista.

Olen itse menettänyt isäni. Hän on ollut siihenastisen elämäni rakkain ja läheisin ihminen. Jos joku tulisi esittämään jotain "voin samaistua suruusi" -pelleilyä niin ottaisin sen kyllä ihan vittuiluna, sillä suruun samaistuminen edellyttää että tuntee menetyksen erityispiirteet, muistojen luonteen jne.

Vähän saman tyyppisiä ajatuksia on minunkin mieleeni tullut, mutta toisaalta jossakin suhteessa myös hyvin erilaisia.

Kirjoitin pitkähkön jutun tästä aiheesta, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei ole oikein tämän foorumin hengen mukainen eikä taida sopia aiheeseenkaan. Kun jutun kuitenkin tulin kirjoittaneeksi, en viitsinyt sitä roskiinkaan panna vaan huitaisin sen tänne yli jääneeseen blogiin. Lukekoon kuka haluaa tai olkoon lukematta.

http://spottihotti.blogspot.com/

[ElenaDaylights]

http://yle.fi/alueet/perameri/2011/12/lukion_erilaisessa_itsenaisyysjuhlassa_kaikuivat_rummut_ja_runot_3082173.html
Ihan silleen jotekin viattoman kivaa mutta miksi helkkarissa pitää aina se rummutusryhmä kaivaa esille? Onko se joku kiveen kirjoitettu kulttuurikohtaamisten ainoa toteuttamisformaatti? 

[Blanc73]

Jaloselta voisi kysyä että onko joku kieltänyt mamuja juhlimasta Suomen itsenäisyyttä ja toisaalta miksi esim joku somali tai kurdi sitä edes juhlisi?? En minäkään juhlista USAn, Ruotsin tai Gambian itsenäisyyspäivää. Taas tehdään suvaitsevaisuusdraamaa ihan tyhjästä. Tylsää, lopettakaa jo.

[Kafkamaisuus]

Jos joku täysin toisenlaisen kulttuuri- ja kokemustaustan omaava lähtee rinnalle herkistelemään niin mä kyllä otan sen ihan henkilökohtaisena loukkauksena.
[...]
Toivoisin, ettei yksikään somali, ruotsalainen, venäläinen, jenkki tai minkään muun maan ja kulttuurin kasvatti tulisi rinnalleni herkistelemään itsenäisyyspäivänä.

Toivoisin myös, että mitaleita jaettaisiin niille, jotka ovat toimineet Suomen, suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin hyväksi eikä niille, jotka ovat olleet sitä romuttamassa.

Onneksi se yksi ämmä lähtee näiden pippaloiden jälkeen linnasta huitsunkuuseen.

Kaunis viesti tähän asti, mutta loppu aiheutti kyllä aikamoisen mitävittua -elämyksen. Sä taidat olla niitä, jotka loukkaantuvat ihan joka asiasta?

Ihan muuten vaan sulle pohdittavaksi: jollakulla ruotsalaisille voi olla täsmälleen vastaavat kokemukset kun sulla, ihan samoista tapahtumista.

[Atte Suomalainen]

Kyllä ilman muuta mamukin voi herkistyä.

Ja esimerkiksi venäläisiltä maahanmuuttajilta voisi jopa vaatia ihan pakollista herkistelyhetkeä suomalaisten Raatteen tiellä saavuttaman suurvoiton muistoksi. Sen päälle kaikki sitten yhdessä laskemaan mäkeä!

Eurooppaan muuttavat muslimit puolestaan hiljentykööt herkistelemään Wienin taistelua vuodelta 1683.

Huomenna herkistellään Hämeenkadulla. Saas nähdä, ketä näkyy yleisössä.

[Atte Suomalainen]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle, kysyy tutkija

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Tästä samaa mieltä.

[nnnrsk]

Talvisodan muistosta voivat herkistyä tasan ne, joilla talvisodasta muistoja on. Niille, jotka tänä päivänä Suomeen syntyvät tai muuttavat, sodan merkitys on täysin sama.

[Atte Suomalainen]

Kyllä ulkomaalainekin voi herkistyä muiden maiden asioille. Tämän myöntäminen on ehkä hieman noloa, mutta minä ainakin herkistyin aikoinaan Berliinin muurin murtumisesta, niin että kyyneleet tulivat silmiini, kun kuuntelin saksalaisten riemua autoradion uutisista. Kansallistunne voi siis vaikuttaa myös ei-kansalaisiin.

Muistan seuranneeni aikoinaan desert stormin alkua radiosta/televisiosta aamuyöllä, kun ilmaiskun ensimmäinen aalto käynnistyi. Se sitten herkisti kun tuli ilmoitus, että kaikki koneemme olivat palanneet turvallisesti lentotukialuksille ja tukikohtiin. Riemuisa fiilis.

Itsekin koin tuon samalla tavalla.

[Jack]

Muistan seuranneeni aikoinaan desert stormin alkua radiosta/televisiosta aamuyöllä, kun ilmaiskun ensimmäinen aalto käynnistyi. Se sitten herkisti kun tuli ilmoitus, että kaikki koneemme olivat palanneet turvallisesti lentotukialuksille ja tukikohtiin. Riemuisa fiilis.

Itsekin koin tuon samalla tavalla.

Vaikka televisio on tuputtanut tekoimelää amerikkalaista kansallistunnetta suomalaisiin koteihin vuosikymmenien ajan erilaisten sotaseikkailu ym. ohjelmien muodossa, allekirjoittanutta se ei jostakin syystä sytytä. Eikä sytytä myöskään brittiläinen monarkiakouhotus, jossa yhtä häirikköperhettä palvotaan ja elätetään kansalaisten verovaroilla skandaalien seuratessa toinen toistaan. Ovatko amerikkalaiset olevinaan jokin "Amerikan kansa"? Eivätkö he ole monista kansoista koostuva ylilihava, ulkomaailmasta mitään tietämätön seurakunta, jonka ainoa yhteinen nimittäjä on se, että he haaskaavat osuuttaan suuremman osan maailman luonnonvaroista ja saastuttavat sen mukaisesti. Ja jotta öljyä ja materiaaleja tähän törsäykseen riittäisi, he pitävät yllä maailman tehokkainta sotakoneistoa, jolla pommitetaan milloin minkäkin köyhän maan aluetta ihmishengistä välittämättä. Ja näitä liipaisinherkkiä tappajia kuvataan TV-viihteessä suurina patriootteina niin, että jopa tavallisen suomalaiset herkistyvät, kun kuulevat, että tappohomma onnistui ilman omia menetyksiä.

Amerikkalaisissa ja briteissä ihmisinä on tietenkin paljon hyviä tyyppejä niin kuin missä tahansa maassa.

[Lapinmies]

Ainakaan Kemin lyseon lukiossa ei jääty itsenäisyyspäivän alla pohtimaan, ketä voi kutsua suomalaiseksi. Siellä perinteinen itsenäisyyspäivän juhla vaihdettiin monikulttuurityöpajaan.

Idea erilaiseen itsenäisyyspäivään tuli äidinkielen ja ilmaisutaidon lehtori Aune Muraselta, jonka mielestä kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta pitäisi olla opetusohjelmassa enemmänkin.

- Olen huomannut, että suvaitsevaisuus ei pysy ihmisessä kannettuna. Mutta jos ruvetaan tekemään yhdessä, niin toisen ihmisen tausta unohtuu, on vain se ihminen joka tekee minun kanssani yhdessä tätä juttua, Muranen sanoo.

YLE: Lukion erilaisessa itsenäisyysjuhlassa kaikuivat rummut ja runot 5.12.2011

Maahanmuuttajat eivät pakota suomalaisia ase ohimolla luopumaan omista perinteistään ja ylistämään monikultturismia. Me teemme sen riemumielin ihan itse.

Idean äiti, Aune Muranen sanoi Radio Perämeren haastattelussa mamujen halunneen itse tuoda kulttuuriaan esille itsenäisyyspäivänä.
Muutamalta mukana olleelta mamulta kuultua, että eivät todellakaan halunneet tuota hommaa tehdä, heitä hävetti. 

[Roope]

Pääuutislähetyksessä jatkoa Yleisradion itsenäisyysteemaan:

Nationalismi nousee myös Suomessa

Kansallisaate on voimistunut Suomessa viime vuosina. Tutkijat pitävät sitä osana Euroopassa levinneeseen nationalismin aaltoon ja vastareaktiona vuosikymmeniä jatkuneeseen kansainvälistymiseen.

YLE Areena

Studiotoimittaja
Kansallisaate on voimistunut Suomessa viime vuosina. Tutkijat pitävät sitä osana Euroopassa levinneeseen nationalismin aaltoon ja vastareaktiona vuosikymmeniä jatkuneeseen kansainvälistymiseen.
[...]
Toimittaja Maria Stenroos
Perinne [havuseppeleen lasku sankarihaudoille] voi hyvin. Mutta kansallisuusaate on voimistunut viime vuosina muutenkin. Se voi olla vastalause kriisille.
[...]
Viime sotien jälkeen Eurooppa on hakenut yhteistä säveltä. Sitä kaikki eivät halua ja he ovat saaneet nyt äänensä kuuluviin. Yksi osoitus on perussuomalaisten vaalimenestys.
[...]
Tutkija näkee Suomessa myös hyökkäävää nationalismia. Turmeltuneelta maailmalta suojaudutaan omiin joukkoihin, omin kilvin.

Ilona Kemppainen, historiantutkija, Helsingin yliopisto
Että Suomi olis yhtäkkiä mennyt aivan täysin piloille, ja sen takia täytyis näitä isänmaallisia symboleita korostaa. Tää leijonakaulakoru on monille sellanen pelottava symboli, että juuri se kansakunta, jonka pitäs olla kaikkien yhteinen, niin jotkut ryhmät tuntuu omineen sen tietyllä lailla.

[Outo olio]

Idean äiti, Aune Muranen sanoi Radio Perämeren haastattelussa mamujen halunneen itse tuoda kulttuuriaan esille itsenäisyyspäivänä. Muutamalta mukana olleelta mamulta kuultua, että eivät todellakaan halunneet tuota hommaa tehdä, heitä hävetti.

Pitäähän sitä jotain tehdä elantonsa eteen. "Hiellä olet leipäsi ansaitseva" muuttuu muotoon "häpeällä olet taikaseinäsi ansaitseva"?

[matti]

Varmasti kuka tahansa sotaa kokenut voi herkistyä sodan muistolle; omakohtaiselle kokemukselle. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Talvisodan muistolle herkistyvät kohdennetuimmin ne, joiden veressä virtaa tuo Talvisodassa virrannut veri - meidän veremme.

Kerroin taannoin vaimolle lapsuuteni jouluista mummolassa. Joulunajan keskusteluissa saatettiin usein sivuta jotain henkilöä, joka oli esimerkiksi ukkini sotakaveri Talvisodassa tai jotakuta, jonka mies oli kaatunut esimerkiksi Jatkosodassa. Kaikkia ukkini ja mummoni ystäviä ja tuttavia tuntui sitovan toisiinsa joko Kemi-yhtiö, Rotaryt tai sota. Jouluaattona käytiin sytyttämässä kynttilät Alatornion kirkon hautausmaalla ukin sukuhaudalle ja hänen Jatkosodan alussa kaatuneen pikkuveljensä sankarihaudalle. Käyn edelleen sytyttämässä kynttilän isosetäni sankarihaudalle, kun käyn isovanhempieni haudalla. Siinä ei Suomea ja suomalaisuutta epädramatisoida.

[Ammadeus]

Tottakai voi ja ainakin yhtä aidosti kuin Gambian lahja Suomelle iloitsee lätkän mm-mestaruudesta .

[Veikko]

Miksei maahanmuuttaja voi herkistyä talvisodan muistolle?

Niin, miksei? Mutta kuka sitä on edes kieltänytkään?

Mutta kuinka odotettavaa se on?

Itse olen herkistynyt eri puolilla Eurooppaa, kun olen havainnut viimeisten suurten sotien aiheuttamien mielettömien massatuhojen jälkiä. Kaipa se johtuu jonkinlaisesta eurooppalaisesta kulttuuritunteesta ja yliherkästä mielikuvituksesta. Mutta ylipäätään "muukalaisen" on mahdollista jotenkin herkistyä toisten kansojen historiallisten koettelemusten äärellä, vaikkakin se edellyttää luullakseni ainakin jonkinlaista historiallista tai kulttuurista yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Mutta mitä syitä - tai edes mahdollisuuksia - maahanmuuttajien enemmistöllä on herkistyä historiallisille tapahtumillemme? Melkoinen osa - jollei suurin osa - maahanmuuttajistamme tulevat aivan erilaisista kulttuureista; he ovat melkoiselta osaltaan lukutaidottomia, kielitaidottomia - ja aivan tietämättömiä muusta kuin omien yhteisöjensä asioita ja omista tarpeistaan. Ja omien kokemusteni mukaan he suhtautuvat Suomeen ja suomalaisiin lähinnä vain hyödynnettävänä - ja höynäytettävänä - resurssina. Syvimmiltään - ja usein myös aivan avoimesti - monien maahanmuuttajien suhtautuminen Suomeen ja suomalaisiin on epämääräisen kaunaista ja melkoisen vihamielistä. Tuskinpa tuolta pohjalta on odotettavissa suuriakaan herkistymisiä talvisotamme muistolle? Toisaalta en kyllä itse sitä heiltä odota enkä kaipaa. Naurettavaa herkistelyä lopultakin koko puheenaihe.

[l'uomo normale]

Pääuutislähetyksessä jatkoa Yleisradion itsenäisyysteemaan:

Ilona Kemppainen, historiantutkija, Helsingin yliopisto
Että Suomi olis yhtäkkiä mennyt aivan täysin piloille, ja sen takia täytyis näitä isänmaallisia symboleita korostaa. Tää leijonakaulakoru on monille sellanen pelottava symboli, että juuri se kansakunta, jonka pitäs olla kaikkien yhteinen, niin jotkut ryhmät tuntuu omineen sen tietyllä lailla.

[/quote]

Kuljen varmaan silmät ummessa, mutten ole nähnyt kenenkään kantavan leijonakorua. Ehkä en kehtaa tuijotella miesten rintoja ja rinnanympäryksiä. Normaalielämää voi viettää hyvin helposti näkemättä vaakunaleijonaa yhtään missään.

[foobar]

Kuten niin usein, jälleen kerran maahanmuuttaja on kirjoittajalle vain väline ilmaista poliittinen tahtotilansa muodossa jonka kritisointi on maahanmuuttajasidoksen vuoksi oletusarvoisesti kyseenalaista. Ei kysytä minkä vuoksi maahanmuuttaja oikeasti herkistyy tai ei herkisty. Ei kysytä myöskään, kuuluuko talvisodan muisto näihin asioihin. Ei edes määritellä mikä on maahanmuuttaja, koska ilmeisesti halutaan sen tarkoittavan montaa asiaa samaan aikaan. Sen sijaan rakennetaan implikoiva ajatusketju jonka puitteissa jokaisella maahanmuuttajalla on äärimmäinen, ehkäpä jopa kaikkia suomalaisia korkeampi herkistymispotentiaali - erityisesti talvisodalle. Tämän kuitenkin ajatusmallissa estää vastahakoinen ilmapiiri joka ei hyväksy ulkomaalaisten ajatuksia lainkaan - siis suomalaisten takapajuisuus on estänyt herkistymisen ilmaisun, jopa tuntemisenkin. On se kieltämättä aika karu kohtalo jonka vuoksi ajatuspoliisin perustaminen on aivan perusteltava korjaustoimenpide.

Siis oikeesti niinq! Vaikka tiedostavat tietävätkin maahanmuuttajien arvon, eivät maahanmuuttajat ole mitään tiedostavien telepaattisia sätkynukkeja jotka tanssivat heidän orjallisessa kontrollissaan. Maahanmuuttajat ovat ihmisiä ja yksilöitä, kaikkine hyveineen ja paheineen joita on heille valitettavan epätasaisesti jaettu. Se arvo jonka tiedostajat maahanmuuttajista löytävät on puhdasta välinearvoa; maahanmuuttajiin liitetyt arvot ovat lyömäase joka asettaa käyttäjänsä taistelukentällä etulyöntiasemaan. Maahanmuuttajaa voi surutta käyttää nuijana joka ottaa mätkimisessä myös osansa lyönneistä; onhan heitä maailmassa miljardeittain eivätkä he maksa mitään varsinkin kun rahvas maksaa heidän määrättömän maahantuontinsa.

Suviksia ei kiinnosta se, että he leimaavat sopeutumaan pyrkivän Abdin tai Zahran loppuiäkseen nostamalla vain paikalliseen yhteiskuntaan kohdistuvasta kritiikistä typerimmänkin osuuden kaikille esiin (samalla kun he toki unohtavat Jelenan, Aivon, Grzegorzin ja Yangin työpanoksen), tai se, että palkitsemalla heitä tällaisista lausunnoista he opettavat näille muovautuville sieluille ja heidän yhteisöilleen että yhteiskunnan hyväksikäyttö on paras tapa hankkia mainetta ja kunniaa ja että vain tyhmät pyrkivät sen sijaan tekemään raskasta ja sopeutumista vaativaa, mutta yleistä hyväksyntää antavaa työtä.

No, toki on niitä halveksuttaviakin maahanmuuttajia jotka avaavat itse suunsa. Onneksi heille sentään voidaan tehdä jotain - esimerkiksi tekemällä yhteiskunnasta epähoukutteleva muuttokohde. Kun tarpeeksi yritetään, saadaan maahanmuuttajia jotka osaavat käyttäytyä oikein - siis passivoitua ja esineellistyä tavalla joka pitää heidät ja heidän mielipiteensä yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolella - samalla kun heitä - mielipiteidensä sijaan - voidaan käyttää jokaisessa poliittisessa taistossa oman opportunismin työkaluna.

[antero_heikkila]

Syy on sama jonka vuoksi minä en herkisty muiden maiden historian ratkaiseville tapahtumille. Ei ne minua kosketa millään lailla.

Aika monet tapahtumat maailmalla koskettavat suomalaisiakin. Ei niistä silti tarvitse "herkistyä". 

[Vera]

Mutta mitä syitä - tai edes mahdollisuuksia - maahanmuuttajien enemmistöllä on herkistyä historiallisille tapahtumillemme? Melkoinen osa - jollei suurin osa - maahanmuuttajistamme tulevat aivan erilaisista kulttuureista; he ovat melkoiselta osaltaan lukutaidottomia, kielitaidottomia - ja aivan tietämättömiä muusta kuin omien yhteisöjensä asioita ja omista tarpeistaan. 

Suurin osa maahanmuuttajista on tullut Euroopasta. Ne ryhmät joista puhut ovat aika pieni osuus maahanmuuttajista, vaikka muodostavatkin aika suuhteessa omaan lukumääräänsä aika suuren osuuden rikostilastoista.

Mikä tulee maahanmuuttajien tunteisiin Suomen itsenäisyyttä kohtaan - sen lisäksi että jotkut jossain vaiheessa alkavat kokea itseään suomalaisiksi, niidenkin keskuudessa jotka eivät mitenkään koe itseään suomalaisiksi on aika paljon ihmisiä joiden kotimaalla on ollut aika suuria itsenäisyysongelmia saman itänaapurin kanssa vielä 20 vuotta sitten. Luulen että monet niistä hyvin mielellään juhlivat Suomen itsenäisyyttä.