Olli Immonen: Teollisuuden siirtyminen pois Suomesta

[Alfresco]

Nykyinen energiaverotus pitää siis mielestäni nähdä enemmän fiskaalisena vältämättömyytenä kun ympäristötekona.

Eli keisarille se mikä keisarille kuuluu. No, monessa Euroopan maassa keisarin koura ei ole niin pitkä ja ahnas kuin Suomessa.

Suomen verotus on joka kohdassa korkea. Energiaverotus ei poikkea tästä yleisestä linjasta kovin paljon. On kuitenkin huomattava, että energiakustannukset (sähkö) ei edusta kovin suurta kakkua talouksien menoista.

Viestissä 90 laskeskelin kotitalouksien energiakulut ja siitä selviää, että ne edustavat vain noin 5% mediaanituloisen kahden työssäkäyvän aikuisen perheen kuluista. Vielä vähemmän jos asutaan kerrostaloissa. Esimerkki on suuntaa antava mutta se osoittaa, ettei energiaverojen mahdollinen korotus vaikuta juuri mitään kotitalouksien kokonaistalouteen. Käytännössä puhutaan prosenteista tai prosenttien kymmenesosien kulujen noususta suhteessa vuosituloihin.
Paljon suurempi merkitys on on monella muulla seikalla kuten pääomaverotuksella, joka tuottaa kalliit asumiskustannukset sekä ALV:lla, joka syö n. 1/5-osan kaikista tuloista.

Vahva poliittinen fokusointi energiaverotuksen oletettuihin haittoihin on sen takia mielestäni liioittelua. On olemassa runsaasti muita kohteita missä kansalaisten reaaliansioita voitaisiin paljon helpommin kohentaa ja parantaa yritysten kilpailukykyä.
Minusta näyttää jopa siltä, että energia ollaan poliittisissa piireissä nostettu vahvasti pinnalle sen takia, ettei uskalleta tarttua todellisiin ongelmakohtiin kuten työmarkkina- ja sosiaalilainsäädäntöön. Nämä molemmat luovat ylivoimaisesti suurimman reiän kansalaisten ja yritysten lompakkoon.

[Alfresco]

Outokummun viimeisin osari:

Menot ovat isommat kuin tulot. Ero on kuitenkin niin pieni että ollaan aika lähellä pyöristysvirheen seutua.

Kannattaa katsoa vuosituloksia ja mielellään myös historiaa kuten minä tein. Siitä selviää, että Outokummun tulos heittelehtii rajusti positiivisesta negatiiviseen edes takas. Tällaisia rajuja heittoja ei realistisesti pysty korjaamaan alentamalla puolikiinteitä tuotantokuluja.

Outokummun sähkön hinnan alentaminen alentaisi toki kannattavuuskynyksen base-linen hieman mutta jäljelle jää edelleen valtavat suhdanneheitot, jotka helposti vie firman tapiolle. Jotta sähkön hinnalla voitaisiin korjaa tämä aaltoilu ja nostaa yritys pysyvästi voitolle, hinta pitäisi alentaa epärealistisen paljon. Jo nyt Outokumpu nauttii kohtalaisen edullisesta sähköstä.

Outokummun kannattuvuusongelmat ei kiteydy energiaan vaan toiminnnan rakenteelliseen volatiliteettiin. Tämä sama ongelma on keskeinen lähes kaikille vientiyrityksille. Karrikoituna voisi sanoa ettei ole olemassa niin alhaista sähkön hintaa, että voitasiin kompensoitaisiin asiakkaiden katoamista maailmanmarkkinoilta. Tällä en tarkoita ettei sähkön hinta olisi yhdentekevä mutta tosiasia on ettei se ole pitkässä juoksussa ratkaiseva esim. Outokummun tulokselle jos hinta nousisi hieman. Vasta jos sähkön hintaan tulee merkittäviä korotuksia sillä alkaa olemaan pysyviä vaikutuksia tulokseen.

Sama koskee vaikkapa kotimaista sahateollisuutta, joka toimittaa puutavaraa talonrakentamiseen. Jos suhdanteet heikkenevät taloja ei rakenneta ja puuta ei tarvita. Vaikka sähkö olisi ilmaista saha kärsii tappioita jos ei ole puuta ostavia asiakkaita.

[hattiwatti]

Sveitsi ei kai liity tähän keskusteluuun millään tavalla. Onhan siellä suora demokratia ja oma valuutta, eli hyvältä kuulostaa. Sveitsi on tosin juuri nyt valtavissa vaikeuksissa valuutan yliostojen vuoksi. Teollisuuden kilpailukyky on mennyt.

Otetaan sitten vaikka aiheeseen liittyvä esimerkki ihan oikeasta todellisuudesta eikä viherhörhöisistä utopioista. Tämä on siis ihan oikeaa elämää.

Stora sulki vuonna 2008 Summan ja Kemijärven tehtaat. Työttömäksi jäi suoraan nelisen tuhatta ihmistä ja klusterin kautta ehkä luokkaa 10 000.

Karvinen avautui muistaaksen alkusyksyllä 2009  tv-haastattelussa ja totesi yksikantaan energian hinnan olevan suurin este tehtaiden pitämiseen Suomessa. Haastattelu yleensä koski paperi- ja sellutehtaiden lakkauttamisia.

Kumpaan Sinä Alfresco uskot enemmän, omiin höpinöihisi vai Storan Enson toimitusjohtajan lausuntoihin?

Karvinen on erittäin tunnettu valehtelija. Olen seuraillut jo pitkään Storan Enson rikossyytteisiin johtaineta Brasilian seikkailuja paikallisten näkökulmasta. Hänen Stora Ensonsa hänen toimitusjohtajuuskaudellaan on joutunut oikeusaleihin kokonaisella 3 mantereella. Aluksi Karvinen kiisti kaiken, selitti tämän kaiken johtuvan vain kateudesta Storan erinomaisuutta kohtaan. Sitten yhtäkkiä ääni kellossa muuttui, kun tajusivat etteivät pääse rikossyytteistä irti paskaa puhumalla vaan ovat mokanneet Brasilian saumansa paskapuheella jo osittain pysyvästi.

Todellinen syy sellutehtaiden lakkauttamisille Suomessa (joista Kemijärvi on selkein tapaus), on lakkauttaa kapasiteettiä jotta puusta tulisi ylitarjonta. Näin raaka-aineen hinnat saadaan painettua alas. Tässä tietenkin menettävät rahaa Suomen miljoona metsänomistajaa. Tästä kertoo varsin seikkaperäisesti Kemijärven tehtaiden lopettamista vastaan kansanliikettä masinoinut pääluottamusmies kirjassaan. Summan tehtaiden lakkautus (tosin UPM toimesta) sama juttu.  Sama juttu oli eri sellufirmojen (mukaanlukien Stora Enso) puukartellilla, josta tuli äskettäin mojovat sakot.

Suomen ongelma ei ole välttämättä se että selluteollisuus lähtee 10x nopeammin kasvavien eucalyptusplantaasien ääreen joiden luona ovat myös markkina-alueet ja verrattomasti halvempi työvoima. Se on vääjäämätöntä kehitystä jonka kanssa on elettävä. Suomen ongelma on siinä, että tästä toiminta-alueesta ollaan niin sietämättömän riippuvaisia. On olemassa valtavasti muitakin käyttökohteita puulle, maailmalla on menekkiä sille. Mutta kaikki muut vaihtoehdot on tukahdutettu, kun metsäoligarkit ovat halunneet kaiken sellukattilaan jotta raaka-aineen hinta olisi mahdollisimman halpa metsänomistajien kiusaksi. Tämä ongelma on kasvanut vuosikymmenien saatossa, ja sitä on hankala purkaa kun pitäisi alkaa toimia nopeasti metsäelinkeinorakenteen muuttamiseksi. Karvisia hyysäämällä tilanne ei varmasti parane, vaan ihan kylmästi alkamalla tietoisesti tukea muita puunkäytön muotoja joissa Suomella saattaisi olla tulevaisuuttakin.

[Olli Immonen]

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies on vastannut eduskunnassa 17.11.2011 aiemmin esittämääni kirjalliseen kysymykseen koskien teollisuuden ja työpaikkojen siirtymistä pois Suomesta seuraavaa:

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sekä nykyinen että edellinen hallitus on EU:ssa ajanut linjaa, jossa huomioidaan riski eurooppalaisen ja sitä kautta myös suomalaisen teollisuuden ja tätä kautta suomalaisten työpaikkojen siirtymiseen ympäristövaatimuksiltaan heikompiin maihin. Tätä niin sanottua hiilivuotoa on pyritty ehkäisemään lievittämällä hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä aiheutuvaa teollisuuden kustannusrasitetta päästöoikeuksien ilmaisjaolla ja päästökauppasektorin kohtuullisella päästövähennystavoitteella.

Tehokas Suomessa toimiva teollisuus saa edelleen kaudelle 2013-2020 suuren osan päästöoikeuksistaan ilmaiseksi EU-tason harmonisoitujen jakosääntöjen mukaisesti. Nämä säännöt suosivat nimenomaan tehokkaita laitoksia. Vuosien 2013-2020 päästökauppakausi sisältää aluksi 100 prosentin harmonisoidun ilmaisjaon niille teollisuuden aloille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille. Tällä tarkoitetaan riskiä, että toimiala siirtää tuotantoa EU:n ulkopuolelle ilmastopolitiikasta aiheutuvien kustannusten vuoksi. Komissio on määritellyt nämä alat 24 päivänä joulukuuta 2009 antamallaan päätöksellään (2010/2/2010). Suurin osa energiaintensiivistä teollisuutta kuuluu tähän ryhmään. Hallitus vaikutti aktiivisesti harmonisoidun ilmaisjaon piiriin kuuluvien teollisuusalojen määrittelyyn ja harmonisoituihin ilmaisjakosääntöihin siten, että harmonisoiduissa säännöissä kohdeltaisiin mahdollisimman suopeasti Suomelle tärkeitä energiaintensiivisen teollisuuden aloja. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemys on, että hiilivuodon torjumisen kannalta ensisijainen toimenpide on ilmaisjaon jatkaminen energiaintensiiviselle teollisuudelle myös jatkossa.

Hallitus aikoo myös jatkossa vaikuttaa EU:n päästökaupan toimenpiteiden sääntöihin siten, että niiden kautta tuetaan hiilivuotoriskin kohteeksi joutuneita teollisuudenaloja.

On selvää, ettei EU:n yksipuolisin toimin päästä ilmaston kannalta merkittäviin kokonaispäästövähennyksiin, vaan edellytyksenä on että kaikki merkittävät päästöjä tuottavat maat osallistuvat taakanjakoon. Siten voidaan myös osaltaan edistää teollisuuden yhtäläisiä toimintaedellytyksiä globaaleilla markkinoilla ja pienentää hiilivuoto-ongelmaa. Tätä tavoitetta hallitus on ajanut kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja tulee jatkossakin ajamaan.

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2011

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies

[Marko Parkkola]

On selvää, ettei EU:n yksipuolisin toimin päästä ilmaston kannalta merkittäviin kokonaispäästövähennyksiin

'Nuff said, Jyrki.