2012-02-10: Kännykkävarkaan liiallinen muilutus

[Kimmo Andersson]

Olisko parempi tapa mennä varkaan isälle puhumaan...?
Mä menisin sille ilmoittamaan, että puhelin tuodaan takaisin illalla tai tulen hakemaan sen poliisien kanssa.

Näin mä lähtisin selvittämään asiaa.

Näin minäkin. Jos ei varkaan vanhempia kiinnosta antamaan puhelinta ja maksamaan ryöstösaaliin hallussapidon aikana kertyneitä puhelinlaskuja, niin olisin itsekin aika herkkä syyllistymään oman käden oikeuteen.

En piittaisi lähtökohtaisesti siitä, että nykyisin vanhemmat usein tuntuvat pyhittävän oman lapsensa ja kaikki ulkopuolinen lähestyminen on uhka. Tämä siitä, että kansa on eriytynyt toinen toisistaan. Oma perhe koetaan erillisenä ja riippumattomana  yksityisyrityksenä, ei yksityisenä osana verkostoa, kuten aikaisemmin. Haen sitä vanhan koulun käytäntöä, että tavallaan kaikki vanhemmat voivat kasvattaa lapsia samalla maalaisjärkisellä solidaarisuudella. Esimerkiksi 60-luvulla talkkari (tai koulussa opettaja) ensin torui ja tukisti villiä poikaa taluttaen tämän kotiinsa, jossa poika sai sitten isän kädestä. Pojan yleensä piti itse hakea vitsa pihakoivusta. Esimerkki ei tietenkään koske enää 14-vuotiaita fyysisellä tasolla, mutta periaate kai tuli selväksi.

Kansakoulussa opettaja sai tukistaa oppilaita. Nyt opettajat hakevat hyväksyntää kaikkeen vanhemmilta. Niin, siinähän ollaan palattu antiikkiseen käytäntöön, jossa pedagogi oli nimenomaan orja.

Ajat oli parempia. Jouduin itsekin hakemaan pihakoivusta vitsan muutamaan kertaan ja opettaja talutti minut takinkauluksesta ulos luokasta useaampaakin kertaan, koska käyttäydyin häiritsevästi luokassa.

En silti mielestäni saanut mitään hirveitä traumoja, saati sitten vaatinut paikalle kriisiryhmää ja helvetinmoisia korvaussummia. Ihan vastuulliseksi aikuiseksi tässä on kai kasvettu.