2011-11-11 ESS, Esalainen: Vihaiseksi puheesta

[kolki]

Ihan hyvä kirjoitus Etlarin esalainen palstalla.

ESS Esalainen
Vihaiseksi puheesta
2:35 - 11. lokakuuta 2011 - Teppo Koskinen

Miten ihmeessä puhumisesta ja kirjoittamisesta on yhtäkkiä tullut niin tavattoman vaikeaa? Tuntuu siltä, ettei enää millään päästä puhumaan asiasta, kun on kiire puhua siitä, miten puhutaan. Sekin on tärkeä ja hyvä puheenaihe, eihän sananvapaus tarkoita sentään ihan minkä tahansa päästelemistä. Mutta nyt puhe puheesta tarkoittaa puhetta siitä, kuka mistäkin loukkaantuu tai kuka mitenkin saa sanoa, ei sitä, mitä sanotaan.
Viime aikojen puhetta puheesta on hallinnut vihapuhe-käsite. Se on anglo-amerikkalaisesta maailmasta tutun hate speech -termin käännös, joka sinänsä sopii ihan hyvin suomeen. On sitä käytetty ennenkin: tuoreessa Historiallisessa aikakauskirjassa päätoimittaja, historiantutkija Marko Lamberg jäljittää vihapuhe-käsitteen ensiesiintymistä suomen kielessä Aleksis Kiven Nummisuutareihin.
Nykyisessä merkityksessään vihapuhe liittyy sananvapauden rajoittamiseen. Hate speech -termiä on käytetty kuvaamaan niitä kielenkäytön tapoja, joilla pyritään lietsomaan vihaa tai väkivaltaa esimerkiksi etnisiä tai poliittisia ryhmiä kohtaan. Suomessa näitä puhetapoja rajoittavat esimerkiksi ne lainkohdat, jotka määrittelevät kunnianloukkausta ja kansanryhmää vastaan kiihottamista, ja ne ovat selvää ja yksinkertaista tekstiä.
Yhdysvalloissa asia on toisin, maan perustuslaki kun kieltää kongressia säätämästä mitään sellaista lakia, joka rajoittaa sananvapautta. Amerikkalainen lainsäätäjä onkin saanut vääntää itsensä mutkalle kiertääkseen tätä sinänsä mahdotonta lainkohtaa - siinä sivussa on syntynyt hyllymetreittäin hate speech -kirjallisuutta.
Vaan meillä Suomessa hyvin alkanut puhe vihapuheesta muuttui yhtäkkiä keskusteluksi siitä, miten mitään ei saa sanoa, jos viesti vähänkin tuntuu jonkun mielestä kurjalta. Kun poliitikko arvostelee toista puoluetta, se on nettikeskusteluissa vihapuhetta. Helsingin Sanomissa jopa työelämän eliitin kannanotot siitä, mikä Suomessa on vialla, leimattiin vihapuheeksi.
Ei normaali keskustelu, jossa otetaan kantaa jonkun puolesta tai jotakin vastaan, ole vihapuhetta. Se on yhteiskunnallista keskustelua, johon osallistutaan vasta-argumenteilla, ei leimaamalla puheenvuoro arveluttavaksi vihapuheeksi.
Yhtä pöljää oli yrittää saada persu-sanaa kiellettyjen listalle Julkisen sanan neuvoston kautta. Kehnosti perusteltu yritys ei onneksi menestynyt. Politiikassa nahan pitää olla sen verran paksu, ettei railakaskaan kielenkäyttö vie yöunia tai aiheuta lapsellista kitinää - varsinkin, jos oma kielenkäyttö jättää aika paljon toivomisen varaa.
Eduskunnassa keskusteltiin taannoin poistan varmistimen -sanonnasta. Keskustelu eteni natsikorttiin, josta onkin tullut keskusteluiden vakiovieras. Kun alun perin natsikortilla tarkoitettiin jonkin asian kohtuutonta rinnastamista kansallissosialisteihin, on natsikortista nyt tullut tapa vaientaa mikä tahansa keskustelu, varsinkin, jos siinä vähänkin sivutaan kolmannen valtakunnan historiaa.
Niinpä kun Jacob Söderman (sd) viime vuonna varoitteli eduskunnassa siitä, miten Hitlerin onnistui keskittää valta itselleen käyttämällä hyväkseen poikkeustilalainsäädäntöä, ilmoitti keskustan kansanedustaja häpeävänsä, että Hitlerin nimi lausutaan Suomen eduskunnassa. Siitäkin huolimatta, että Södermanin puheenvuoro oli täysin paikallaan, kun eduskunta oli siirtämässä kriisiolojen poikkeusvaltuuksista päättämistä presidentiltä hallitukselle.
Se oli puhetta puheesta, ilman aivoja.
Puhetta puheesta, ilman aivoja