2011-10-11 TE: Suomen PISA-tulokset johtuvat mamujen vähyydestä

[foobar]

^ Vähän offtopic, mutta mikäli hallitus on päässyt yhteisymmärrykseen rahastojen viiden prosentin lähdeverosta, se vaikuttaa myös eläkekertymiin ja todennäköisesti TyEL-maksuja pitää korottaa ainakin viidellä prosentilla, tai vaihtoehtoisesti eläkkeiden on laskettava. Punapääoman ja RKP:n rahastovoitot tosin osattiin jo suunnitteluvaiheessa sulkea pois tästä ikeestä ja verosopimukset mahdollistavat sen etteivät ulkomaiset institutionaaliset sijoittajat joudu myöskään maksamaan tätä veroa (vaikka puna-Sannan pääasiallinen idea lähdeveron toteuttamisen takana oli juuri kateus näitä sijoittajia kohtaan).

Jos ei olisi niin paljon henkilökohtaisesti kiinni tässä maassa, harkitsisin kyllä vakavasti jonnekin muualle muuttamista koska suunta on vakaasti kohden katastrofia. Moni kaveri on lähtenytkin, mutta valitettavasti en ole riittävän köyhä että se olisi halpaa enkä riittävän rikas jotta voisin vain päättää muuttaa Monacoon...

[Väestönvaihtaja]

PISA:n lisäksi voisi tarkastella yliopistorankingeja.

QS:n rankingeissa Suomen paras yliopisto, Helsingin yliopisto, löytyy sijalta 104. Suomen toiseksi paras yliopisto, Aalto, löytyy sijalta 112. Muita suomalaisia yliopistoja ei tarvitse mainita, sillä ne ovat huomattavasti heikkommilla sijoituksilla.

Maailman parhaat yliopistot löytyvät Yhdysvalloista, joten amerikkalaisten yliopistojen etumatka suomalaisyliopistoihin nähden ei ole yllätys. Ei se kuitenkaan siihen lopu: pelkästään aasialaisia yliopistoja menee suomalaisten yliopistojen edelle ties kuinka monta. Mainittakoon Singaporen NUS sijalla 11, Kiinan Tsinghua sijalla 17, Tokion yliopisto sijalla 23 ja Soulin valtionyliopisto sijalla 36.

Osaamisella olisi pärjättävä, mutta heikkenevät oppimistulokset, puskaradion tarinat koulujen villistä menosta ja yliopistojen rahoituksen epävarmuus ei anna syytä olettaa tulevaisuuden olevan valoisa. Osaamiselle rakentuvan hyvinvointivaltion tulevaisuus ei ole hyvissä käsissä.

Ei yliopistotkaan ole ongelma. Suomi ei saa alle 50 rankingin millään yhtään yliopistoa. Pohjoismaisesti Suomi pärjää ihan hyvin. Ruotsissakaan ei ole ihan huippu yliopistoja, mutta tämä ei näy mitenkään pörssilistautujien määrässä.

Käyttäen samaa QS:n rankingia, 5,7 miljoonan asukkaan Singaporella on top 50:ssa kaksi yliopistoa: NUS sijalla 11 ja NTU sijalla 13. 7,5 miljoonan asukkaan Hongkongilla on 4 yliopistoa 50. parhaan joukossa: University of Hong Kong sijalla 22, HKUST 27, CUHK 43 ja City University of HK 48.

Väkiluvultaan Suomen pitäisi voida olla kilpailukykyinen Singaporeen ja Hongkongiin verrattuna.

[P]

Mitä noissa yliopistorankingeissä mitataan? Ja miten?

Ihan mielenkiinnosta?

[RP]

Käyttäen samaa QS:n rankingia, 5,7 miljoonan asukkaan Singaporella on top 50:ssa kaksi yliopistoa: NUS sijalla 11 ja NTU sijalla 13. 7,5 miljoonan asukkaan Hongkongilla on 4 yliopistoa 50. parhaan joukossa: University of Hong Kong sijalla 22, HKUST 27, CUHK 43 ja City University of HK 48.

Väkiluvultaan Suomen pitäisi voida olla kilpailukykyinen Singaporeen ja Hongkongiin verrattuna.

En osaa arvioida pystyvätkö nuo imuroimaan siitä ympäröivästä maanosasta (todellisia) osaajia tavalla, johon Suomella ei olisi realistisia mahdollisuuksia, mutta juu, väestöltään Singapore ja Honkong ovat vertailukelpoisia, mutta toisaalta vaikka kaikki kehittymättömät alueet rajattaisiin pois, maailmassa on niin paljon maita joiden väkiluku on 5 miljoonaa tai (paljonkin) päälle, että Suomen koulutuspolitiikan mittariksi yliopistojen määrä top 50 tai 100 joukossa (mikä sitten mittari onkaan) on jo turhankin haastava.

[Herbert]

Keskuskauppakamari: Peruskouluissa on palattava koulumaiseen oppimiseen – Toistoja, numeroarvosteluja ja johdonmukaisuutta

Suomen maine koulutuksen mallimaana nojaa pitkälti 2000-luvun puolen välin hyviin PISA-tuloksiin. Tulokset ovat kuitenkin laskeneet neljä mittauskertaa peräkkäin, joten opetukseen tulisi tehdä muutoksia.

Tutkimusten mukaan koululaisten osaamistaso on Suomessa laskenut. Keskuskauppakamari esittää, että matematiikassa ja äidinkielessä on palattava koulumaiseen, systemaattiseen ja toistoihin perustuvaan oppimiseen sekä numeroarvosteluun sanallisen arvostelun rinnalla.
...
Keskuskauppakamari esittää viisi keinoa tilanteen korjaamiseksi:

1. Säilytetään perusaineissa (matematiikka ja äidinkieli) koulumainen, systemaattinen ja toistoihin perustuva oppiminen sekä numeroarvostelu sanallisen arvostelun rinnalla.

2. Otetaan käyttöön vähimmäisosaamisen kuvaukset ainakin vuosiluokkien 2, 4 ja 6 loppuun. Kuvauksien avulla arvioidaan, onko riittävä osaaminen saavutettu.

3. Pyritään maksuttomaan varhaiskasvatukseen ja siirrytään kaksivuotiseen velvoittavaan esiopetukseen.

4. Tehdään esiopetuksesta perusopetukseen siirtymisestä joustavaa lapsen valmiuksien ja osaamisen perusteella.

5. Varmistetaan perusopetuksen riittävät resurssit, tarvittavat tukipalvelut ja toimiva oppilashuolto.

...

Koko juttu:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/keskuskauppakamari-peruskouluissa-on-palattava-koulumaiseen-oppimiseen-toistoja-numeroarvosteluja-ja-johdonmukaisuutta/1237a153-d591-4472-a180-dec3c47d9822

[ikuturso]

Tässä äijäiällä menin sitten ilmoittautumaan avoimeen yliopistoon. Kasvatustieteen perusopinnot 25 op.

Jos vaikka vielä keksisi mennä jonnekin opettamaan jotain, niin saisi "muodollisen pätevyyden".

Osallistuin vastaavaan Tampereen Yliopistossa vajaa 15 vuotta sitten. Kävin luennot, mutta suoritukset jäivät vajaaksi, kun aloin yrittäjäksi ja tuli "muka" kiire. Tosiasiassa mua rupesi kyrpimään lähdeviitteiden merkitseminen esseisiin, kun joku hakasulku oli väärässä kohtaa ja jostain puuttui välilyönti. Hyvin hauskaa, että nyt aloittamani opintokokonaisuuden ensimmäisiä kysymyksiä, mitä opiskelijat kysyivät luennoitsijalta, oli että onko jossain esseepohja valmiina, jotta lähdeviitteet tulevat oikealla tavallla.

Saa nähdä miten nykyinen yliopistovalintani poikkeaa viidentoista vuoden takaisesta Tampereen kommunistiyliopiston kasvatustieteestä. Tampereella opinnot olivat pelkkää erityisryhmien huomiointia eri tilanteissa... Ehkä kolmella kurssilla viidestä. Tai jotain.



Yksi PISA-tuloksiin vaikuttavista asioista on ET-ketjussa mainitsemani oppimateriaali.

Tänä päivänä meillä on maailmaahalaava opetussuunnitelma, ja kustantajilla on täysin vapaat kädet tuottaa materiaalia, joka toteuttaa opetussuunnitelman. Ennen opetushallitus tms. tarkisti ja hyväksyi kaikki kirjat, mutta se koettiin liian raskaaksi. Nykyään katsotaan opetussuunnitelmaa ja aletaan luomaan kauniita kuvia, tunnelmia ja agendaa. Sitten kustantajat myyvät tuotoksensa kouluille ja rehtorit, koulutoimenjohtajat tai opettajat valitsevat sen perusteella, mikä ehkä pitäisi oppilaiden silmät kirjoissa tai missä on söpöimmät kannet.

Siis kukaan ei tänä päivänä auditoi eikä tarkista koulukirjojen sisältöä ja/tai mieti niiden pedagogista toimivuutta. Perusteena oli, että luotetaan järjestelmän antavan feedbackia materiaalin laadusta. Tosiasiahan on, että burnoutin partaalla olevat opettajat eivät tällaiseen jaksa keskittyä, ja köyhät kunnat ja kaupungit menevät viisi vuotta samalla kirjalla, kun sellainen on kerran hankittu. Ei kallista kirjasarjaa aleta vaihtamaan "koska se on huono".

Matematiikan kirjassa voi vaikka lukea miksi sata silakkaa on enemmän kuin viisi ja sitten kerrotaan marginaalissa silakkaliikkeestä. Tai voidaan laittaa laskemaan montako telttaa mahtuu Mannerheimintielle eduskuntatalon edustalle, jos teltta vaatii 2x3m alan ja eduskuntatalon pituus ja tien leveys tuolla kohtaa annetaan. Kaikki tämä on mahdollista.

Äidinkielen kirjassa voidaan kertoa uusiosanoista, kuten elokapina. Nimen synty ei ole elokuussa eikä elonkorjuussa, vaan pitää toki kertoa mitä extinction rebellion tarkoittaa ja mitä se edustaa.

Nämä siis hypoteettisia esimerkkejä, mutta kirjan tekijöillä on vapaat kädet.

-i-

[Totti]

Käyttäen samaa QS:n rankingia, 5,7 miljoonan asukkaan Singaporella on top 50:ssa kaksi yliopistoa: NUS sijalla 11 ja NTU sijalla 13. 7,5 miljoonan asukkaan Hongkongilla on 4 yliopistoa 50. parhaan joukossa: University of Hong Kong sijalla 22, HKUST 27, CUHK 43 ja City University of HK 48.

Väkiluvultaan Suomen pitäisi voida olla kilpailukykyinen Singaporeen ja Hongkongiin verrattuna.

En osaa arvioida pystyvätkö nuo imuroimaan siitä ympäröivästä maanosasta (todellisia) osaajia

Ei yliopiston laatu perustu mihinkään osaajien imuroimiseen vaan riittävän korkean vaatimustason ylläpitämiseen. Eli ei pidä edes varsinaisesti houkutella jengiä vaan estää huonolaatuisen oppilasmateriaalin sisäänpääsyn.

Huippuyliopistoksi pääsee siis kovilla sisäänpääsykokeilla, joka automaattisesti nostaa oppilasmateriaalin osaamis- ja motivaatiotason sellaiseksi, että siitä sinne kertyy ihmisiä, jotka pyrkivät alansa huipulle. Moni joka nyt lukee yliopistosta pitäisi oikeasti olla ammattikoulussa.

Sen lisäksi pitää cut-the-crap, eli erinäiset humanioran paskakurssit ja tekotiede helvettiin ja budjetointi aitoon etabloituneeseen tieteeseen vasemmiston bullshitin sijaan. Käytännössä tämä myös vähentäisi naisten määrän yliopistoissa radikaalisti, mutta se kuuluu aidon tieteen luonteeseen.

Ihan viimeiseksi pitää poistaa suoritusperusteinen rahoitus, jotta saadaan tohtoritehtailu kuriin. Nykyisellään (ellen väärin muista) rahaa tulee siitä, että tungetaan ulos oppilaita mahdollisimman nopeasti. Tämä heikentää laatua merkittävästi koska kouluilla on intressi saada budjetti kasaan hosumalla jengi läpi ja alentamalla taso niin että kaikki pärjäävät.

Yliopistot alkoivat mädäntymään Lipposen hallituksen ns. koulu-uudistuksen jälkeen, kun sosialistit halusivat että kaikki olisi korkeakoulutettuja. Taso on laskenut sen jälkeen niin, että nykyinen tohtori vastaa suunnilleen entisajan maisteria. Sosialisteillehan määrä korvaa laadun ja sen takia koulumme on pelkkää kuraa alusta loppuun eikä oikeita osaajia tahdo löytyä millään.

Tämä sama kuvio jatkuu edelleen Li Anderssoonin kryptokommunistien kanssa. Hekin paasaavat koulutuksen jatkuvasta lisäämisestä ikään kun meillä olisi joku puute surkeista vastavalmistuneista alisuorittajista. Laadulla ei ole enää mitään väliä ja jengi valmistuu korkeakouluista suoraan työttömyysputkeen. Samaan aikaan suorittavan työn tekijöitä ei tahdo löytyä millään kun ammatillinen koulutus on täysin retuperällä.

Sosialistit pitää potkia Nevadaan koko opetusjärjestelmästä. Luontaisesti typerinä ihmisinä he eivät ymmärrä tieteestä ja tiedosta yhtään mitään eikä heitä sen takia pidä päästä sotkemaan aikuisten ihmisten asioihin antamalla ministerinvirkoja. Li Anderssonille ja muille sosialisteille riittää luuta käteen, he ovat ryysyproletariaattia ja pysyköön lestissään. You can not fix stupid.

[Väestönvaihtaja]

Mitä noissa yliopistorankingeissä mitataan? Ja miten?

Ihan mielenkiinnosta?

Tutkimuksen laatu on tärkein asiaan vaikuttava tekijä. Nobelin palkintoihin johtavaa tutkimusta tuottava yliopisto pärjää rankingeissa paremmin kuin nollatutkimusta tuottava yliopisto. Muita tekijöitä voi olla muun muassa maine työnantajien silmissä ja opetuksen laatu.

[ikuturso]

Yliopistojen hyvyyttä mitataan myös väitösten määrällä ja vertaisarvioitujen tiedejulkaisujen määrällä.

Ja kun Suomesta ei paljon tohtorismateriaalia löydy, niin sitten vaihdetaan opetuskieleksi rallienglanti ja otetaan pari vaihtaria Kiinasta.

-i-

[Väestönvaihtaja]

Käyttäen samaa QS:n rankingia, 5,7 miljoonan asukkaan Singaporella on top 50:ssa kaksi yliopistoa: NUS sijalla 11 ja NTU sijalla 13. 7,5 miljoonan asukkaan Hongkongilla on 4 yliopistoa 50. parhaan joukossa: University of Hong Kong sijalla 22, HKUST 27, CUHK 43 ja City University of HK 48.

Väkiluvultaan Suomen pitäisi voida olla kilpailukykyinen Singaporeen ja Hongkongiin verrattuna.

En osaa arvioida pystyvätkö nuo imuroimaan siitä ympäröivästä maanosasta (todellisia) osaajia tavalla, johon Suomella ei olisi realistisia mahdollisuuksia, mutta juu, väestöltään Singapore ja Honkong ovat vertailukelpoisia, mutta toisaalta vaikka kaikki kehittymättömät alueet rajattaisiin pois, maailmassa on niin paljon maita joiden väkiluku on 5 miljoonaa tai (paljonkin) päälle, että Suomen koulutuspolitiikan mittariksi yliopistojen määrä top 50 tai 100 joukossa (mikä sitten mittari onkaan) on jo turhankin haastava.

Singapore ja Hongkong kykenevät houkuttelemaan osaajia, eivätkä vain Aasiasta, vaan ympäri maailmaa. Heillä on kyky houkutella lahjakkaita tutkijoita yliopistoihinsa kaikkialta maailmasta (amerikkalaisilla yliopistoilla on sama etu). Hyvät tutkijat ovat yliopistojen aivan keskeinen voimavara. Singapore ja Hongkongin tasokkaat yliopistot, turvallinen ympäristö ja osaajia palkitsevat työmarkkinat myös houkuttelevat lahjakkaita opiskelijoita ja väitöskirjatutkijoita.

Singaporessa ja Hongkongissa arvostetaan kovaa työntekoa. Paikalliset opiskelijat eivät pelkää tehdä kovaa työtä oppimisensa eteen. Heidän luontainen kyvykkyys akateemisessa maailmassa pärjäämiseen taida olla heikoimmasta päästä.

Epäilen SG:n ja HK:n yliopistojen olevan varsin hyvin resursoituja.

Voi toki myös olla, että suomalaiset eivät ole yhtä luovia kuin edellä mainitut aasialaiset. Tutkimus vaatii luovuutta.

Sinänsä suomalaiset yliopistot eivät ole mitään kuratasoa, eikä HY:n ja Aallon rankingit siellä satasen pinnassa ole mitenkään hävettävän huonoja, mutta maailman huippuyliopistoista ei voida puhua. HY:ssa ja Aallossa on myös englanninkielistä opiskelua; moni maisteriohjelmista on vain englanniksi. Tämä auttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden houkuttelussa.

[RP]

Ei yliopiston laatu perustu mihinkään osaajien imuroimiseen vaan riittävän korkean vaatimustason ylläpitämiseen. Eli ei pidä edes varsinaisesti houkutella jengiä vaan estää huonolaatuisen oppilasmateriaalin sisäänpääsyn.

Lienemme suhteellisen samaa mieltä siitä, kuinka järkevää on houkutella ihmisiä Suomeen, joidenka ratkaiseva meriitti on siinä, että pääsevät läpi ammttaikorkeakoulun englanninkielisen koulutusohjelman pääsyrajasta, mutta jos puhutaan huippuyliopistosta, niin kyllähän sen pitäisi kyetä keräämään niitä osaajia, ja kernaaasti myös ulkomailta.  Opiskelijoista parhaimmat (varsinkin jatko-opintovaiheessa), menevät sinne, missä parhaimmat proffat ja tutkimusryhmät ja proffat menevät sinne, missä parhaimmat kollegat ja resurssit ja vaikka palkka ei yleensä ole se ensimmäinen vetovoimatekijä, pitäisi senkin olla jotenkin kilpailukykyinen. Suomella vähän hankalauuksia kaikkien näiden kanssa. Huippututkimusta tekevälle ryhmälle lienee sinänsä suhteellisen sama, ovat osa pientä vai isoa yliopistoa (tarkistamattakin uskallan sanoa, että noista rankingeissa pärjää sekä laitoksia, joihin verrattuna Helsingin yliopisto on pieni ja niitä, joihin verrattuna se on huomattavan suuri).

Huippuyliopistoksi pääsee siis kovilla sisäänpääsykokeilla, joka automaattisesti nostaa oppilasmateriaalin osaamis- ja motivaatiotason sellaiseksi, että siitä sinne kertyy ihmisiä, jotka pyrkivät alansa huipulle.

Menee yliopisto tosin kovin pieneksi, jollei sitten ole myöskin tarjota jotakin, mikä houkuttaisi niitä, jotka tämän sisäänpääsykokeen läpäisisivät. Suomalaisella yliopistolaitoksella on myöskin järkeviä tehtäviä muitakin kuin varsinaisen huippututkimuksen tuottaminen. Määritelmän mukaisesti huippuja kansasta on vain pieni osa (vaikka sitten osaisi löytää sen omimman osaamisalueen jokaisesta), ja pitäisi kuitenkin terveyskeskukset, peruskoulut, lukiot ja insinöörivaltaiset firmat (muutamia esimerkkejä mainitakseni) miehitettyä tai naisitettua kolutetuilla ihmisillä, jotka realistisesti ovat keskimäärin lopulta vain suhteelisen maltillisesti sitä keskiarvoa tai mediaania parempia. 

[Bronx Zoo]

On olemassa myös hyviä opettajia jotka osaavat pienillä harkituilla teoilla ohjata niitä jotka ovat uteliaita. Itselleni oli merkityksellistä esimerkiksi kun yläasteella maantiedon ja biologian ope suositteli ja lainasi minulle Eric von Dänikenin kirjan ja kemian ja fysiikan ope antoi luettavaksi omia Tieteen maailma lehtiä itse luettuaan ne. Sellainen opettaja/oppilas suhde on hyvä. Niinkuin aitoa mestari-kisälli asennetta. Ei tuollainen onnistu kaikille, mutta opeja on luokassa yksi ja hän voi opettaa niitä jotka oppia haluavat.

Toisaalta lukiossa pitkässä matematiikassa kokeiden huonoin arvosanani oli 9. Sain aina todistukseen 8, koska opettajalla on oikeus nostaa tai laskea arvosanaa yhdellä numerolla valitsemastaan syystä koetuloksiin verrattuna. Se matematiikan opettaja oli jehovantodistaja ja hän kosti sitä että naureskelin hänen uskonnolliselle yhteisölleen takapulpetissa.

[Siili]

On olemassa myös hyviä opettajia jotka osaavat pienillä harkituilla teoilla ohjata niitä jotka ovat uteliaita.

Toivottavasti pyritään yleisestikin kehittämään tällaisia tapoja, joilla uteliaat ja oppimishaluiset oppilaat pidettäisiin sellaisena, vaikka valtaosa opettajan ajasta kuluisikin pakottavista syistä muuhun kuin heidän opettamiseen.  Ehkäpä itseopiskelun taitoja pitäisi opettaa (vapaaehtoisille) paljon nykyistä aikaisemmin?   

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Mitä noissa yliopistorankingeissä mitataan? Ja miten?

Ihan mielenkiinnosta?

Tutkimuksen laatu on tärkein asiaan vaikuttava tekijä. Nobelin palkintoihin johtavaa tutkimusta tuottava yliopisto pärjää rankingeissa paremmin kuin nollatutkimusta tuottava yliopisto. Muita tekijöitä voi olla muun muassa maine työnantajien silmissä ja opetuksen laatu.

Minkä takia yliopistojen paremmuutta pitäisi mitata pelkästään tutkimuksella yms. paljon tärkeämpi mittari olisi startup yritysten ja pörssiyritysten määrä mitä ne yliopistot luovat. Siinä Suomi ei pärjää varsinkaan pörssiyritysten määrässä.
Ruotsikan ei pärjää yliopistorankingissa, mutta pörssiyritysten määrässä ehdotonta eliittiä.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Ei yliopiston laatu perustu mihinkään osaajien imuroimiseen vaan riittävän korkean vaatimustason ylläpitämiseen. Eli ei pidä edes varsinaisesti houkutella jengiä vaan estää huonolaatuisen oppilasmateriaalin sisäänpääsyn.

Huippuyliopistoksi pääsee siis kovilla sisäänpääsykokeilla, joka automaattisesti nostaa oppilasmateriaalin osaamis- ja motivaatiotason sellaiseksi, että siitä sinne kertyy ihmisiä, jotka pyrkivät alansa huipulle. Moni joka nyt lukee yliopistosta pitäisi oikeasti olla ammattikoulussa.

Niitä osaajia ei tule tänne jos yliopistojen liepeillä ei ole suuryrityksiä ja firmoja joista saa hyväliksaisia töitä. Ei niitä pääsyrajoja voi pitää keinotekoisesti korkeana. Taitaa stanfordin yliopiston väelle olla sen verta kovaliksaisia töitä tarjolla että helsinki ei kiinnosta.

[Totti]

Ei yliopiston laatu perustu mihinkään osaajien imuroimiseen vaan riittävän korkean vaatimustason ylläpitämiseen. Eli ei pidä edes varsinaisesti houkutella jengiä vaan estää huonolaatuisen oppilasmateriaalin sisäänpääsyn.

Lienemme suhteellisen samaa mieltä siitä, kuinka järkevää on houkutella ihmisiä Suomeen, joidenka ratkaiseva meriitti on siinä, että pääsevät läpi ammttaikorkeakoulun englanninkielisen koulutusohjelman pääsyrajasta, mutta jos puhutaan huippuyliopistosta, niin kyllähän sen pitäisi kyetä keräämään niitä osaajia, ja kernaaasti myös ulkomailta.

Jos kouluun pääsemiseen pitää pärjää kovassa pääsykokeessa, se saa maineen eliittipaikkana, jonne vain älykkäämmät pääsevät sisään. Tämä itsessään houkuttaa kunniahimoisemmat ja älykkäimmät oppilaat pyrkimään sisään koska tällaisen koulun todistuksesta tulee haluttu paperi. (Tietenkin kurssit heijastavat vaatimustasoltaan myös pääsykoevaatimusta.)

Oikeastaan kaikki muu seuraa sitten perässä koska mm. (yksityinen) rahoitus ja parhaimmat tutkimushankkeet ohjataan sinne missä on maine kovasta tasosta ja osaamisesta. Tällaisen koulun oppilaat ovat myös haluttuja työmarkkinoilla koska he ovat todistetusti pärjänneet kovassa osaamiskilpailussa.

Eli resepti huippuyliopistoksi pääsemiseksi on raju oppilasmäärän rajoittaminen kovalla karsinnalla. Kaikki muu tulee sen vanavedessä lähes itsestään, kunhan ei keksitä byrokraattisia esteitä kuten juuri rahoituksen sitominen valmistumismäärään.

Suomella vähän hankalauuksia kaikkien näiden kanssa.

Suomen strategia on ollut haalia sisään valtava määrä porukkaa korkeakouluihin ja toivoa että massasta sitten seuloutuu ulos jotain lahjakkuuksia. Niitä toki välillä tuleekin, mutta virhe tässä ajatuksessa on, että koulu jonne kuka tahansa pääsee sisään ei saa huippukoulun mainetta koskaan eikä siten rankata kovin korkeasti kansainvälisesti.

Huippukoulun maine on tärkeä sen takia, että se vetää (kansainvälistä) rahaa ja osaamista puoleensa ja tuottaa myös oppilaita, jotka voivat sanella palkkansa työmarkkinoilla. Maalle se on on myös valtava imagovaltti koska huippukouluista puhutaan ulkomailla.

Suomen massakoulustrategia on myös järjettömän kallis. Mehän koulutamme suuren määrän ihmisiä asioihin, jotka eivät heille ilmiselvästi sovi tai joille ei ole tarvetta. Taso joudutaan silloin laskemaan jotta he pärjäisivät.

Toinen ongelma massakoulutuksessa on ihmisten uran ohjaaminen väärille raiteille valheellisilla lupauksilla menestyksestä kunhan on "korkeasti koulutettu". Mutta kun korkeasti koulutettuja on paljon, palkat väkisinkin laskevat oli henkilökohtainen osaaminen mitä tahansa koska kilpailua hyvistä duuneista on paljon ja työnantaja voi neuvotella palkat alas.

Nykyisellään Suomen massakoulut ovat käytännössä vain työvoimapoliittisia toimia, jolla nuoret muuten työttömäksi päätyvät siirretään koulutukseen pois työttömyystilastoista. Työttömyyttä siis lykätään aikuisikään siinä toivossa, että joku ihme korjaisi ongelman itsestään.

Suurin hyötyjä on julkisen koulutussektorin byrokraatit sekä yritykset, jotka kilpailuttavat alas akateemisten palkat. Häviäjät ovat oppilaat ja suorittavan portaan yritykset, jotka kärsivät työvoimapulasta.
Kansantaloudellisesti nykyinen koulutusyhtälö on siis täysin päin helvettiä.

Huippuyliopistoksi pääsee siis kovilla sisäänpääsykokeilla, joka automaattisesti nostaa oppilasmateriaalin osaamis- ja motivaatiotason sellaiseksi, että siitä sinne kertyy ihmisiä, jotka pyrkivät alansa huipulle.

Menee yliopisto tosin kovin pieneksi, jollei sitten ole myöskin tarjota jotakin, mikä houkuttaisi niitä, jotka tämän sisäänpääsykokeen läpäisisivät.

Korkeakoulutus ei ole koskaan ollut tarkoitus olla massojen koulu. Se oli perinteisesti hyvin pienen joukon koulutusta, jonka tarkoitus oli täyttää niitä harvoja korkean osaamisen työpaikkoja jota aina ollut tarjolla. Tämä hoidettiin nimenomaan kovilla pääsyvaatimuksilla.

Kun määrä kasvatetaan, laatu heikkenee ja nyt meillä on ns. akateemista työttömyyttä samalla kun suorittavan portaan duunareista on pula. Koulutuspyramidi on siis käännetty päälaelleen ja nyt putkimies tienaa enemmän kun maisteri, joka usein on työtön.

Asetelma on järjetön koska yhteiskunnassa työtehtävien pyramidi on aina leveä helppojen töiden pohja ja kapea vaativien töiden huippu. Koulutus pitäisi heijastaa tätä reaalimaailman työpyramidia eikä seistä kärjellään kuten nyt. Oma tarinansa on sitten koulutus, joka on kokonaan kaiken realistisen työn ja ja asiallisen tutkimuksen ulkopuolella kuten erinäiset feminstiset pimppatutkimukset ja muu vasemmistolainen pseudoetiede.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Jos kouluun pääsemiseen pitää pärjää kovassa pääsykokeessa, se saa maineen eliittipaikkana, jonne vain älykkäämmät pääsevät sisään. Tämä itsessään houkuttaa kunniahimoisemmat ja älykkäimmät oppilaat pyrkimään sisään koska tällaisen koulun todistuksesta tulee haluttu paperi. (Tietenkin kurssit heijastavat vaatimustasoltaan myös pääsykoevaatimusta.)

Oikeastaan kaikki muu seuraa sitten perässä koska mm. (yksityinen) rahoitus ja parhaimmat tutkimushankkeet ohjataan sinne missä on maine kovasta tasosta ja osaamisesta. Tällaisen koulun oppilaat ovat myös haluttuja työmarkkinoilla koska he ovat todistetusti pärjänneet kovassa osaamiskilpailussa.

Sillä että on korkeat pääsyrajat ei saa yliopistoa aikaiseksi. Kyllä ne osaajat menee sinne missä voi tehdä hyväpalkkaisen uran. ja jos jollain ihmeellä saataisiin tänne huippyliopisto niin ne osaajat häipyisivät muualle jos tänne ei saataisi huippuyrityksiä. Huippyritykset vetävät osaajia ja tuovat rahoitusta. Jos tänne haluttaisiin top 60 yliopisto niin ympärillä pitäisi olla jo valmiina isoja kasvuyrityksiä.

[Augustus]

Suomen strategia on ollut haalia sisään valtava määrä porukkaa korkeakouluihin ja toivoa että massasta sitten seuloutuu ulos jotain lahjakkuuksia.
...

Toinen ongelma massakoulutuksessa on ihmisten uran ohjaaminen väärille raiteille valheellisilla lupauksilla menestyksestä kunhan on "korkeasti koulutettu". Mutta kun korkeasti koulutettuja on paljon, palkat väkisinkin laskevat oli henkilökohtainen osaaminen mitä tahansa koska kilpailua hyvistä duuneista on paljon ja työnantaja voi neuvotella palkat alas.

Nykyisellään Suomen massakoulut ovat käytännössä vain työvoimapoliittisia toimia, jolla nuoret muuten työttömäksi päätyvät siirretään koulutukseen pois työttömyystilastoista. Työttömyyttä siis lykätään aikuisikään siinä toivossa, että joku ihme korjaisi ongelman itsestään.

Suurin hyötyjä on julkisen koulutussektorin byrokraatit sekä yritykset, jotka kilpailuttavat alas akateemisten palkat. Häviäjät ovat oppilaat ja suorittavan portaan yritykset, jotka kärsivät työvoimapulasta.
Kansantaloudellisesti nykyinen koulutusyhtälö on siis täysin päin helvettiä.

Erittäin hyviä pointteja kirjoituksessasi, jota kommentoin nyt vain lainaamaltani osalta.

Suomalaista koulutuspolitiikkaa vaivaa mielestäni jonkinlainen korkeakoulutuksen aivan liiallinen ihannointi, on hienoa valmistua maisteriksi ja menneinä vuosikymmeninä se onkin ollut hieno asia, että kuopuksesta on tullut ensimmäinen suvun maisteri. Tämä on ollut aikaisempina sukupolvina ihan ok, ja siten jokainen sukupolvi vaikka sadan vuoden ajalta on ollut aina edellistä koulutetumpaa, mutta pitemmän päälle tämäkin kehitys johtaa koulutuksen tason inflaatioon, koska nyt ollaan jo korkeakouluttamassa massoja ja jossain kohtaa täytyy tulla se käännepiste, ei kaikkia lapsia voida korkeakouluttaa, vaikka suvussa ja ympäristössä olisikin kaikki vähintään maistereita. Maisterien ym. suhteellinen määrä ei voi kasvaa jatkuvasti minkään korkolaskun mukaisen kehityksen mukaan
   
En siis kritisoi korkeakoulutusta sinänsä, itsellä on myös korkeakoulututkinto, mutta liika on liikaa korkeakouluhömpässässäkin, jonka nykyhallitus on asettanut tavoitteekseen (linkki IL):

Marin: "Tavoitteemme on, että vuonna 2030 50 % nuorista olisi korkeakoulutettuja"

Samaan aikaan ammatillinen koulutus on rappiolla ja kehitys pahenee nykyisen oppivelvollisuuden ikärajan pidentämisen myötä, ammattikoulussa oikeasti ammatista kiinnostunutta nuorta odottaa kielitaidottomien matujen suuri joukko ja oppivelvollisuusuudistuksen myötä lukuisa joukko paikalla notkujia, joiden on vaan pakko "käydä" koulua. Kuitenkin työnantajat käsittääkseni tarvitsisivat juuri kunnollista ammatillisen koulutuksen läpikäyneitä nuoria, ei mitään armosta läpi päässeitä mamuja tms. Matujenkin ammattikoulutus näyttää hienolta tilastoissa, mutta laatu on sitten mitä on, vaikka aina silloin tällöin Yle kertoo huikeita tarinoita valaakseen uskoa valittuun politiikkaan.

[Golimar]

Kouluttaminen kouluttamisen vuoksi on älytöntä koska silloin ties mitkä ämpäriyliopistot lisääntyvät ja pukkaavat ulos sukankuluttajia ja Martelaan piereskelijöitä joille ei riitä mitään tuottavaa työtä ja ne palkataan julkiselle sektorille touhuamaan tyhjäpäiväisiä tai jopa haitallisia juttuja.

X

Vuonna 1950 korkeakouluissa oli yhteensä runsaat 14 000 opiskelijaa ja kymmenen vuotta myöhemmin oli ylitetty 20 000 opiskelijan raja.

Todellinen korkeakoulukoulutuksen laajentumisen vuosikymmen oli 1960-luku, jolloin perustettiin useita uusia korkeakouluja. Tuolloin aloittivat toimintansa Lappeenrannan ja Tampereen teknilliset korkeakoulut sekä Joensuun yliopisto ja Vaasan kauppakorkeakoulu. Yhteiskunnallinen Korkeakoulu muuttui Tampereen yliopistoksi ja Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu Jyväskylän yliopistoksi. Oulun yliopisto aloitti toimintansa 1950-luvun lopulla. Korkeakoululaitoksen uudistukseen ja alueelliseen laajentumiseen liittyi 1970-luvulla toteutettu yksityisten korkeakoulujen valtiollistaminen.

1960-luvun lopussa korkeakouluopiskelijoita oli jo lähes 60 000 eli määrä lähes kolminkertaistui vuosikymmenen aikana. Sadantuhannen opiskelijan raja ylittyi vuonna 1988. 1990-luvulla yliopistojen opiskelijamäärä lisääntyi jälleen nopeasti ja 150 000 opiskelijan raja ylitettiin vuosikymmenen lopulla. Vuonna 2006 yliopisto-opiskelijoita oli lähes 180 000.

Uutena korkeakoulusektorin osana aloittivat vuonna 1991 väliaikaiset ammattikorkeakoulut, joista viimeiset vakinaistettiin 2000-luvun alussa. Nykyisin ammattikorkeakouluissa opiskelee noin 130 000 opiskelijaa. Ammattikorkeakoulukoulutus on korvannut ammatillisen opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen koulutuksen.

Koulutustaso noussut ripeästi
Lisääntynyt koulutus näkyy suomalaisten nopeasti kohonneena koulutustasona. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön määrä on noussut vuoden 1950 noin 300 000 henkilöstä 2,8 miljoonaan vuonna 2005.

Vuonna 1975 korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 11 prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Vuonna 2005 korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli jo 25 prosenttia.

Erityisen nopeasti on parantunut nuorten ikäluokkien koulutustaso. Kun vuonna 1975 perusasteen jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 50 prosenttia 25-34-vuotiaista, vuonna 2005 vastaavan tutkinnon suorittaneita oli 85 prosenttia

X

https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html

[Väestönvaihtaja]

Tutkimuksen laatu on tärkein asiaan vaikuttava tekijä. Nobelin palkintoihin johtavaa tutkimusta tuottava yliopisto pärjää rankingeissa paremmin kuin nollatutkimusta tuottava yliopisto. Muita tekijöitä voi olla muun muassa maine työnantajien silmissä ja opetuksen laatu.

Minkä takia yliopistojen paremmuutta pitäisi mitata pelkästään tutkimuksella yms. paljon tärkeämpi mittari olisi startup yritysten ja pörssiyritysten määrä mitä ne yliopistot luovat.

Koska yliopistojen tarkoitus on tehdä tutkimusta.

[Väestönvaihtaja]

Suomella on pieni lahjakkuuspooli. Ulkomaalaiset tutkijat ja opiskelijat ovat keskeisessä roolissa kun pääkaupunkiseudun yliopistot tavoittelevat huippuyliopiston asemaa. Tämän takia englannin asemaa on vahvistettu pääkaupunkiseudun korkeakouluissa.

Pitäisi miettiä miten valtavat Aasian lahjakkuudet voidaan houkutella Suomeen opiskelujen kautta töihin. Koreassa, Vietnamissa, Kiinassa ja Intiassa on huimasti lahjakkaita, työtä pelkäämättömiä opiskelijoita. He kansoittavat jo nykyisellään yhdysvaltalaisia, kanadalaisia, australialaisia ja brittiläisiä yliopistoja. Heitä on toki Suomessakin, mutta enemmän kaivattaisiin. Yliopistojen kirjastoissa on kyllä tilaa.

Tietysti myös länsi-eurooppalaisia sekä etelä- ja pohjois-amerikkalaisia tulee myös houkutella - opiskeleehan heitä pääkaupunkiseudun korkeakouluissa jo nyt, mutta samanlaista potentiaalia heissä ei ole rajoitetun väestömääränsä ja vaihtoehtojensa vuoksi. Ulkomaalaisia opiskelijoita niin länsimaista kuin ei-länsimaista on pääkaupunkiseudun korkeakouluissa enemmän kuin mitä moni saattaisi äkkiseltään arvata, joten kansainvälistymistä on tehty onnistuneesti. Vielä on kuitenkin syytä jatkaa. Suomalaiset yliopistot eivät pärjää ilman lahjakkaita ihmisiä.

Yksi harkittava vaihtoehto on yliopistoverkoston karsiminen ja panostaminen vähäisempiin yliopistoihin. Toisaalta korkeakoulutettujen määrä halutaan pitää suurena, joten voi olla, että yliopistojen määrää ei tulla Suomessa karsimaan.

Ennen kaikkea kantasuomalaisten pitäisi oppia pitkäjänteinen työnteko. Opiskelu on vaativaa aivotyötä. Tämä on asia, jonka hyvin menestyvät opiskelijat MIT:ssä, Oxfordissa, HKUST:ssa, yms. kyllä tietävät. Kova työmoraali on vaikea oppia myöhemmällä iällä - ja sen lisäksi esimerkiksi matemaattiset taidot kumuloituvat.

[Augustus]

Suomella on pieni lahjakkuuspooli. Ulkomaalaiset tutkijat ja opiskelijat ovat keskeisessä roolissa kun pääkaupunkiseudun yliopistot tavoittelevat huippuyliopiston asemaa. Tämän takia englannin asemaa on vahvistettu pääkaupunkiseudun korkeakouluissa.

Pitäisi miettiä miten valtavat Aasian lahjakkuudet voidaan houkutella Suomeen opiskelujen kautta töihin. Koreassa, Vietnamissa, Kiinassa ja Intiassa on huimasti lahjakkaita, työtä pelkäämättömiä opiskelijoita. He kansoittavat jo nykyisellään yhdysvaltalaisia, kanadalaisia, australialaisia ja brittiläisiä yliopistoja. Heitä on toki Suomessakin, mutta enemmän kaivattaisiin. Yliopistojen kirjastoissa on kyllä tilaa.

Tietysti myös länsi-eurooppalaisia sekä etelä- ja pohjois-amerikkalaisia tulee myös houkutella - opiskeleehan heitä pääkaupunkiseudun korkeakouluissa jo nyt, mutta samanlaista potentiaalia heissä ei ole rajoitetun väestömääränsä ja vaihtoehtojensa vuoksi. Ulkomaalaisia opiskelijoita niin länsimaista kuin ei-länsimaista on pääkaupunkiseudun korkeakouluissa enemmän kuin mitä moni saattaisi äkkiseltään arvata, joten kansainvälistymistä on tehty onnistuneesti. Vielä on kuitenkin syytä jatkaa. Suomalaiset yliopistot eivät pärjää ilman lahjakkaita ihmisiä.

Yksi harkittava vaihtoehto on yliopistoverkoston karsiminen ja panostaminen vähäisempiin yliopistoihin. Toisaalta korkeakoulutettujen määrä halutaan pitää suurena, joten voi olla, että yliopistojen määrää ei tulla Suomessa karsimaan.

Ennen kaikkea kantasuomalaisten pitäisi oppia pitkäjänteinen työnteko. Opiskelu on vaativaa aivotyötä. Tämä on asia, jonka hyvin menestyvät opiskelijat MIT:ssä, Oxfordissa, HKUST:ssa, yms. kyllä tietävät. Kova työmoraali on vaikea oppia myöhemmällä iällä - ja sen lisäksi esimerkiksi matemaattiset taidot kumuloituvat.

Erittäin hyvin kirjoitettu, tästä ei voi olla kuin samaa mieltä, oikeastaan kaikki mitä kirjoitit on mielestäni totta.

Voin olla väärässä mutta suomalaisen korkeakoulutuksen keskeinen päämäärä on ollut mielestäni perinteellisesti viimeisen sadan vuoden aikana kouluttaa virkamiehiä valtionhallintoon, lääkäreitä ja opettajia ym. mikä onkin koko korkeakoulutuksen keskeinen tehtävä, mutta ei se ole koko totuus. Se loppuosa on juuri se huippututkimus ja onnistuminen siinä. Tai epäonnistuminen. Fokus voi olla juhlapuheissa huippuosaamisessa, mutta käytännössä monesti homma redusoituu ihan tutkintojen tuottamiseen.

Korkeakoulutus on jotenkin nykyisen massaopiskelun myötä muuttunut lähinnä lukioksi versio 2.0.

[Augustus]

Suomella on pieni lahjakkuuspooli.

Tämäkin on hyvä huomio. Vaikka yliopistoväki itkee rahoituksesta, niin Suomen yliopistot eivät muutu huippututkimusta tekeviksi yksiköiksi kaatamalla rahaa kantistutkijoiden "tutkimukseen". Raha menee lähinnä akateemisen lifestylen ylläpitämiseen, joka tuottaa vain vähän, hienoista tutkimusprojekteista huolimatta.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Tutkimuksen laatu on tärkein asiaan vaikuttava tekijä. Nobelin palkintoihin johtavaa tutkimusta tuottava yliopisto pärjää rankingeissa paremmin kuin nollatutkimusta tuottava yliopisto. Muita tekijöitä voi olla muun muassa maine työnantajien silmissä ja opetuksen laatu.

Minkä takia yliopistojen paremmuutta pitäisi mitata pelkästään tutkimuksella yms. paljon tärkeämpi mittari olisi startup yritysten ja pörssiyritysten määrä mitä ne yliopistot luovat.

Koska yliopistojen tarkoitus on tehdä tutkimusta.

u
USA:ssa ja muualla missä on huippyliopistoja yliopistot ovat bisneksenteon mekkoja. Tutkimuksen tarkoitus on myös tuottaa uusia innovaatioita ja bisnestä mallia google ja facebookki. Suomeen ei kannata houkutella huippuopiskelijoita elleivät he maksaa siitä opetuksesta.

[Hamsteri]

Suomalaiset yliopistot eivät pärjää ilman lahjakkaita ihmisiä.

----

Ennen kaikkea kantasuomalaisten pitäisi oppia pitkäjänteinen työnteko. Opiskelu on vaativaa aivotyötä. Tämä on asia, jonka hyvin menestyvät opiskelijat MIT:ssä, Oxfordissa, HKUST:ssa, yms. kyllä tietävät. Kova työmoraali on vaikea oppia myöhemmällä iällä - ja sen lisäksi esimerkiksi matemaattiset taidot kumuloituvat.

Kysymyksen varmaan pitäisi olla pärjääkö lahjakkaat ihmiset ilman suomalaisia yliopistoja. Kuulostaa jotenkin siltä, että se Oxfordissa luuhaaminen verorahoista on hieno asia niin tilastot vaikuttaa kivalta ja työelämän tarpeista ei niin väliä.

Kantasuomalaisilla on tutkitusta yksi planeetan korkeimpia työmoraaleja. Oletko pölähtänyt Suomeen takaisin jostain Korean dronemaailman propagandaleiriltä?

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Ei ole Suomessa hyvissä käsissä osaajien koulutus eikä myöskään ulkomaalaisten osaajien tuonti. Ne ovat olleet jo liian pitkään solisalirattien käsissä. Vuodesta 2006 suunta on ollut jyrkästi laskeva. Virokin on jo ohittanut Suomen. Sielläkin on toki ongelmana kaksikielisyys, mutta näyttävät tulevan sen kanssa toimeen.
Suomessa ihannoitu monikulttuurisuus ja kielikylpy kouluissa lisääntyy. Osasyy, voi olla muutakin vikaa. Opetusministerin pitäisi kyetä vastaamaan. Koulutuspolitiikka on avain.

No ei ole Ruotsissakaan. Mutta jostain kumman syystä tämä ei näy missään mitenkään. Ihan sama mitä meillä koulutetaan jos ainoa hyöty siitö on koulutetuimmat mäkkärinkassat ja työttömät. Suomen kannalta on jopa parempi jos meidän firmat pystyisi imuroimaan muiden kouluttamat lahjakkuudet.

[Radio]

^^^
Suomalaisilla pieni lahjakkuuspooli? Väestön määrään nähden mielestäni ihan kohtuullinen, josta osoituksena lyhyen itsenäisyytemme aikana rakennettu hyvinvointivaltio.
Sitten tuli moitteita lyhytjänteisyydestä:

Ennen kaikkea kantasuomalaisten pitäisi oppia pitkäjänteinen työnteko. Opiskelu on vaativaa aivotyötä. Tämä on asia, jonka hyvin menestyvät opiskelijat MIT:ssä, Oxfordissa, HKUST:ssa, yms. kyllä tietävät. Kova työmoraali on vaikea oppia myöhemmällä iällä - ja sen lisäksi esimerkiksi matemaattiset taidot kumuloituvat.

Valtion vaalima kallis maahanmuuttobusinesko sitten tuo lisää "osaajia" maista joiden lahjakkaat ja ahkerat muslimit nostavat elintasomme uuteen nousuun?
Epäilen.
Lyhytjänteisyys ja alhainen koulutustaso taitavat olla ominaisia enemmänkin ruskeiden tyttöjen ja poikien asuinseuduilla.

[Augustus]

Suomalaiset yliopistot eivät pärjää ilman lahjakkaita ihmisiä.

----

Ennen kaikkea kantasuomalaisten pitäisi oppia pitkäjänteinen työnteko. Opiskelu on vaativaa aivotyötä. Tämä on asia, jonka hyvin menestyvät opiskelijat MIT:ssä, Oxfordissa, HKUST:ssa, yms. kyllä tietävät. Kova työmoraali on vaikea oppia myöhemmällä iällä - ja sen lisäksi esimerkiksi matemaattiset taidot kumuloituvat.

Kysymyksen varmaan pitäisi olla pärjääkö lahjakkaat ihmiset ilman suomalaisia yliopistoja. Kuulostaa jotenkin siltä, että se Oxfordissa luuhaaminen verorahoista on hieno asia niin tilastot vaikuttaa kivalta ja työelämän tarpeista ei niin väliä.

Kyllä mielestäni nimimerkki Hae-won osuu oikeaan analyysissään. Suomessa ei ole keskimäärin sellaista opiskelukulttuuria, jossa parhaat voisivat kukoistaa. Suomalainen kulttuuri on edelleen käytännössä kateellisten ihmisten dominoivaa, jos olet hyvä jossakin tulee heti joku vtun suomijuntti avautumaan katkeruudessaan.

[Väestönvaihtaja]

Tutkimuksen laatu on tärkein asiaan vaikuttava tekijä. Nobelin palkintoihin johtavaa tutkimusta tuottava yliopisto pärjää rankingeissa paremmin kuin nollatutkimusta tuottava yliopisto. Muita tekijöitä voi olla muun muassa maine työnantajien silmissä ja opetuksen laatu.

Minkä takia yliopistojen paremmuutta pitäisi mitata pelkästään tutkimuksella yms. paljon tärkeämpi mittari olisi startup yritysten ja pörssiyritysten määrä mitä ne yliopistot luovat.

Koska yliopistojen tarkoitus on tehdä tutkimusta.

u
USA:ssa ja muualla missä on huippyliopistoja yliopistot ovat bisneksenteon mekkoja. Tutkimuksen tarkoitus on myös tuottaa uusia innovaatioita ja bisnestä mallia google ja facebookki. Suomeen ei kannata houkutella huippuopiskelijoita elleivät he maksaa siitä opetuksesta.

Amerikkalaiset huippuyliopistot tuottavat huipputasoista tutkimusta. Niiden ympärille voi toki syntyä menestyksellistä liiketoimintaa, muttei menestyvien yritysten perustaminen ole niiden perimmäinen tarkoitus.

Suomen kannattaa houkutella huippuopiskelijoita. Parhaassa tapauksessa opintojen jälkeen he jäävät työskentelemään Suomeen.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Kyllä mielestäni nimimerkki Hae-won osuu oikeaan analyysissään. Suomessa ei ole keskimäärin sellaista opiskelukulttuuria, jossa parhaat voisivat kukoistaa. Suomalainen kulttuuri on edelleen käytännössä kateellisten ihmisten dominoivaa, jos olet hyvä jossakin tulee heti joku vtun suomijuntti avautumaan katkeruudessaan.

Ei Suomen ongelmat siitä johdu että ei olisi lahjakkaita opiskelijoita. Ruotsi ja Tanska ei ole missään tilastoissa meitä edellä paitsi siinä että mitenkä nämä yliopistokoulutetut saavat bisnestä aikaiseksi. Tähän pitäisi puuttua ja nopeasti. Hyvä esimerkki on tämä rohvessoreiden rokotefirma. Onnistuttiin huippututkimuksessa, mutta sitten rohvessoreilta loppui halu ja kyky kaupallistaa osaaminen ja tehdä itsestä miljardöörejä.