Junttien juhlaa

[Tuhatkauno]

Loistava kirjoitus

http://takkirauta.blogspot.com/

Wednesday, September 21, 2011

Junttien juhlaa
------------------------------------------
Etsiessään referenssiä kalvinismin ihmiskuvasta ruukinmatruuna törmäsi havaintoon, jonka mukaan ahdasmieliset uskonot ovat junttien juttu ja toisaalta myös insinöörit tulevat todennäköisemmin junttien kuin juppien keskuudesta. Kantele.orgin mukaan Apollo 11 -lento oli "junttien juhlaa"; sitä suunnitelleista ja ohjanneista insinööreistä ja teknikoista suurin osa oli kotoisin Raamattuvyöhykkeen pikkukaupungeista ja junttiloista.

No. Sen ateistisempia olentoja kuin insinöörejä saa etsiä. Syy on siinä, että insinööreissä yhdistyy toisaalta syvä luonnontieteiden tuntemus mekanistiseen maailmankuvaan, ja toisaalta ihmisyys on tuntematon suure tekniikan miehen lineaarisessa yhtälöryhmässä.

Mutta ateismi on isäkapinaa - ja voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä. Maailman luterilaisimmat ateistit löytyvät Suomesta, ja samalla tavoin noita Apollo-lentojen insinörttejä elähdytti baptistinen, presbyteerinen ja reformoitu työmoraali ja etiikka. Vaikka suurin osa heistä varmasti oli täysin uskonnottomia, heissä kuitenkin oli hyvin syvässä se kotikasvatus, jonka uhreiksi he olivat kotiseuduillaan joutuneet.

Vaikka kuinka puhuisimme "luovasta luokasta" ja "luovasta työstä", tosiasia on se, että ainoaa todella sellaista luovaa työtä, jolla on jotain tosiasiallista merkitystä, tekevä luokka ovat insinöörit. Eivät suinkaan kirjailijat, näyttelijät, toimittajat, naistutkimus tai histfiilarit. Ainoastaan insinöörien työ luo verotuloja, lisäarvoa, talouskasvua, työpaikkoja ja uutta tietoa.

Ja insinöörit vain aniharvoin tulevat siitä taustasta, mitä suvaitsevaisto kutsuu "luovaksi luokaksi".

Toisin kuin yleensä luullaan, luovuus on helppoa. Kuka tahansa osaa luoda ja olla luova. Jollette usko, kysykää Damien Hirstiltä. Vaikeaa on samanaikaisesti olla luova ja luoda jotain uutta, toimivaa, käyttökelpoista ja tuotteistettavaa. Siihen vain aniharva intellektuelli tuntuu kykenevän.

Ei ole sattumaa, että Oulu nousi Nokia-buumin aikana yhdeksi Suomen merkittävimmistä teknologiakeskittymistä. Oulu on vankkaa lestadiolaisaluetta, ja lestadiolaisilla on omankaltaisensa työmoraali, etiikka ja näkemyskanta. Juuri lestadiolaisten ylijäämäpojista ovat Nokian insinöörit nousseet. Oma osansa on ollut myös suomalaisella peruskoulujärjestelmällä - ja vaikka kuinka alakoulun joukko-oppia bashattaisiin, niin Nokian ihme oli sen serendipiittinen seuraus.

Suomalainen teknologiateollisuus ja sen voittokulku on tähän saakka ollut junttien juhlaa. Aina siihen saakka, kunnes hintajohtaminen korvasi arvojohtamisen, ja teknologiaa alkoivat johtamaan ne ihmiset, jotka eivät sitä hallinneet, kun taas teknologian hallitseminen jäi niille, jotka eivät sitä johtaneet. Kun muoto syrjäytti sisällön ja käsienheiluttelu käpistelyn, soppa oli valmis.

Teknologia ja insinööritaito on ollut - ja todennäköisesti tuleekin alati olemaan - junttien juhlaa. Insinööriksi opiskelu on perinteisesti ollut työväenluokan ja alemman keskiluokan lasten herrahissi - suurin osa teknillisten opistojen ja korkeakoulujen opiskelijoista ei suinkaan tule herraskartanoista, vaan palkansaajien keskuudesta. Vain aniharvoin kukaan yläluokan tai "luovan luokan" jäsenistä vaivautuu likaamaan käsiään tai opettelemaan ufologisia ja nörttimäisiä insinööritaitoja. Palkansaajien keskuudessa arvostetaan käytännön osaamista, yläluokassa sitä halveksitaan. Ja Suomessa luterilaisena maana työtä on perinteisesti pidetty kutsumuksena. Tämä on protestanttisten kulttuurien junttiperintö.

Tämän perinnön merkitys tulee hyvin ilmi Nobelin tiedepalkinnoissa. Jos hyväksytään lähtökohdaksi, että Pohjoismaat, Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia, Austraalia ja Yhdysvallat ovat henkiseltä perinnöltään leimallisesti protestanttisia, niin palkintojen jakautuminen on hätkähdyttävä. Melkein yhdeksän kymmenestä palkinnosta on mennyt näissä maissa tehdylle tutkimukselle. Jos Nobel ei mene juutalaiselle, niin se menee protestantille.

Akateemisessa maailmassa on kaksi kulttuuria. Toisaalta intellektuellien humanistinen kulttuuri, studiae, ja toisaalta luonnontieteilijöiden ja insinöörien luonnontieteellis-teknokraattinen kulttuuri, scientiae, ja näiden välillä on ylikäymätön kuilu. Jos Suomessa haluaa kulkea intellektuellina, niin se edellyttää yhdenmukaisia asenteita ja mielipiteitä, joista listan kärkipäässä on luterilaisen työmoraalin halveksinta; sehän on luovuutta kahlitsevaa. Intellektuelli leimaa kärkkäästi insinöörit ja laajemmin luonnontietelijät sivistymättömiksi moukiksi. Listan ehdoton ykkönen on tietysti amerikkalaisten ja amerikkalaisuuden pilkkaaminen.

Kannattaisiko Suomen johtavien intellektuellien joskus tehdä Helsingin-luokkaretki ravintola Kosmoksesta ravintola Zetoriin? Matkaa ei ole kuin about sata metriä (ja kaksisataa takaisin). Siellä he voisivat törmätä pesunkestävään junttiin, jonka protestanttisen ahkeruuden hedelmiä, kuten kännyköitä, intellektuellit käyttävät ahkerasti junttien pilkkaamiseen. Ja niin paljon kun Teuvo Hakkaraista halutaankin hänen junttiudestaan pilkata, niin hän on yrittäjä ja hän työllistää Viitasaarella kolmisenkymmentä muuta ihmistä. Samaa ei voi sanoa useimmista luovan luokan intellektuelleista.

Ruukinmatruuna tietää juurensa. Ja hän identifioituu pikemminkin juntteihin kuin intellektuelleihin, ja kokee enemmän yhteenkuuluvuutta insinööreihin kuin luovaan luokkaan. Eipä silti, juntillekaan ei ole kiellettyä olla luova tai harrastaa taiteita, kuten musiikkia tai runoutta. Mutta intellektuellien hyväksyntää sillä on turhaa hakea.

Vahinko, sillä juuri juntit tätä maata pystyssä pitävät. Eivät suinkaan intellektuellit.

[far angst]

Loistava kirjoitus

http://takkirauta.blogspot.com/   ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 

Luen Ruukinmatruunaa siinä kuin Scriptaakin.  Ja silti olen yhtä vähän ruukinmatruunalainen kuin halla-aholainenkaan.  Että lukee itseään viisaampia ja itseään paremmin sanovia, ei tarkoita kulttimaista palvomista. Kumma on, että tätä asiaa eivät mediamellastajat tunnu tajuavan.

Vai ymmärtänevätkö sitten tämän tahallaan väärin ihan vain silkkaa kateuttaan?

[sunimh]

RM:n ongelma on lähinnä railakas mutkat suoriksi -kärjistäminen, jossa ilmiö kuin ilmiö voidaan selittää suurin piirtein yhdellä tai kahdella muuttujalla, joka häiritsevän usein (kuten tuossakin tekstissä) on uskonto. Asiantuntemattomalle je asiakirjoitukset ovat yleensä antoisampia, koska ne tarjoavat yleensä jotain uutta ja/tai kiinnostavaa tietoa. Noissa mielipidejutuissa esiintyvä äärimmäisyyksiin viety oikeassaoleminen ja ehdottomuus on juuri sellaista konservatismia, minkä takia konservatismilla on niin huono maine kuin on.

[Lalli IsoTalo]

http://takkirauta.blogspot.com/
Wednesday, September 21, 2011

Junttien juhlaa
... juntit tätä maata pystyssä pitävät. Eivät suinkaan intellektuellit.

Tällaista mutkan suoristamista pääajatuksen suuntaan kuitenkin mielestäni tarvitaan.

Innovaattori on se, jonka innovaatiota käytetään.

Innovaattori ei se postmodernisti, joka käyttää omasta mielestään innovatiiviselta kuulostavia sanoja.

Innovaattori ei myöskään ole se insinööri joka ei tajua, että ihminen haluaa hyödykkeestään maksimaalisen outputin minimaalisella inputilla.

Noita nobeleita sun muita pulizereita ei välttämättä myönnetä kaikilla aloilla sillä perusteella, kenen innovaatio hyödyttää eniten ihmiskuntaa, vaan kuka hyödyttää eniten systeemiä.

Mieleen tulee etsimättä nämä Manhattan Projektin osallistujat. Projektin eräänlainen aloitteentekijä tai välittäjä oli Einstein. Oudosti "atomipommin isä" Oppenheimer ei voittanut fysiikan Nobelia, vaikka hänet nimettiin  1945, 1951 ja 1967. Oppenheimerhan lausui legendaariset sanat "Now, I am become Death, the destroyer of worlds" (lähtöisin Bhagavad Gitasta).

http://www.youtube.com/watch?v=l8w3Y-dskeg , kohdassa 1:29.

Koko alkuperäinen lainaus kuuluu näin:

The Lord said: "Time [death] I am, the destroyer of the worlds, who has come to annihilate everyone. Even without your taking part all those arrayed in the [two] opposing ranks will be slain!" (Gita vs. 11.32)