Päätöksiä herra pääministeri!

[Alfresco]

Itse en olisi Suomen valtionvelan määrästä kovinkaan huolestunut, itse asiassa sitä kannattaisi juuri nyt ottaa reilusti lisää edellyttäen että velkaraha kohdistetaan järkeviin investointeihin (maantie-/rautatieverkosto jne).

Miksi minulla on kovasti sellainen fiilis, että konkurssimaat Kreikka, Portugali, Epanja ja Italia ovat juuri noudattaneet tällaisia viisaita ohjeita?!

[Luotsi]

Itse en olisi Suomen valtionvelan määrästä kovinkaan huolestunut, itse asiassa sitä kannattaisi juuri nyt ottaa reilusti lisää edellyttäen että velkaraha kohdistetaan järkeviin investointeihin (maantie-/rautatieverkosto jne).

Miksi minulla on kovasti sellainen fiilis, että konkurssimaat Kreikka, Portugali, Epanja ja Italia ovat juuri noudattaneet tällaisia viisaita ohjeita?!

Ovat ottaneet pikemminkin syömävelkaa. Sen arvo suhteessa velkapääomaan ei nouse päinvastoin kuin reaaliomaisuuden. Toki kaikkien valtionvelkojen pääoma sulaa inflaation myötä.
Rahamarkkinoilla ei olla koskaan periaatteellisia, siellä pelataan aina. Rahapolitiikassa voidaan toimia jonkun aikaa periaatteellisesti, mutta sielläkin lopulta olosuhteet määräävät ja pragmatismi voittaa. Tämä on inhorealismia, mutta realismia kuitenkin: jos hyperinflaatio on ratkaisu; ja ainoa käytännön ratkaisu, enemmistön ongelmiin €uro-alueella, se myös tulee.

[tyhmyri]

Kiinnostaisi oikeasti kuulla miksi valtiota ja yritystä ei voisi verrata keskenään?

Hmm... Ilmeisesti tämä ei tosiaankaan ole monille lukijoista selvää. Okei, pikainen ja rajusti yksinkertaistettu tiivistelmä.

Mitä menestyvä yritys tekee? Menestyvä yritys kasvaa ja tuottaa voittoa. Hyvin useiden alojen tapauksessa moinen temppu tehdään toisten yritysten kustannuksella. Hieno ja hyvä taito, mutta esimerkiksi Suomen tapauksessa pitäisi kasvattaa koko kansantaloutta, jossa ensisijainen tuottaja sekä asiakas on kansantalous itse. Hetkinen, pitää siis luoda talouteen mekanismeja, joilla lisääntyneeseen kysyntään vastaavan tuotannon toteuttaja sekä asiakas ovat osa tuota kansantaloutta? Kyllä, juuri niin. Tämä pätee sitä enemmän mitä pienempi on viennin osuus BKT:stä. Vienti käy tähän samaan tarkasteluun sitä kautta, että tuotetaan enemmän kuin tarvitaan jotain ja hankitaan sen sijaan jotain muuta, jota tarvitaan.

Käytännön esimerkkinä on se, että edes suurten yritysten ei oikeasti tarvitse pelätä että niiden tekemät irtisanomiset tms toimenpiteet vakavasti heikentäisivät yritysten omien tuotteiden kysyntää. Yrityksen ei tarvitse huolehtia siitä, että kansantalouden palkkasumman pienentäminen heikentää kysyntää, pienentää taloudellista toimeliaisuutta, pienentää verotuloja ja heikentää velanmaksukykyä. Toisin sanoen yrityksen ei tarvitse huomioida markkinoita kokonaisuudessaan vaan tarkastella pelkästään oman toimialansa markkinoita (taloustieteen englanninkielinen slangi käyttää yritysten tilanteesta muistaakseni termiä partial equilibrium).

Valtion, kuten Suomen, tapauksessa tilanne on toinen. Säästäminen huonona aikana pahentaa tilannetta entisestään, kuten tuonne globaali taloustilanne -ketjuun liittyvä IMF:n tutkimus osoittaa. Syynä tuohon on se, että kun säästetään, niin talouden takaisinkytkentämekanismit aiheuttavat hyvin, hyvin helposti ja jopa useimmissa tapauksissa negatiivisen kierteen joka heikentää kansantaloutta entistä enemmän. Lopputuloksena on talouden supistuminen entisestään, ihmisten ostovoiman heikkeneminen, verotulojen lasku ja monta muuta vastaavaa ilmiötä. Kuten tuosta IMF:n tutkimuksesta selviää, niin säästöt pitää tehdä noususuhdanteessa ja pidättäytyä supistamasta kysyntää entisestään laskusuhdanteessa.

Asiaa tarkastellaan muun muassa teoriassa, jonka perusteet löytyvät täältä.

Tiivistettynä asia menee siis niin, että yrityksen kuten vaikkapa UPM:n ei hirvittävästi tarvitse pelätä että tehtaan lakkauttaminen heikentäisi paperin kysyntää ja laskisi hintoja. Hinnat todennäköisesti nousevat, voitot paranevat ja velanmaksukyky paranee. Valtion tapauksessa vaikkapa 10% säästöt aiheuttavat tuntuvan dipin kysynnässä, mikä heikentää kansantalouden toimeliaisuutta ja helposti niistää takaisinkytkentämekanismien kautta verotuloista pois enemmän kuin mitä säästöllä on menoja vähennetty. Jos valtio haluaa säästää huonona aikana, niin säästökohteiden valinnassa pitää olla hyvin tarkkana juuri negatiivisten takaisinkytkentöjen välttämiseksi.

Yleensä ongelmana on se, että velkaa ei malteta maksaa pois hyvänä aikana jolloin julkisen talouden supistaminen ei tuottaisi negatiivisia takaisinkytkentävaikutuksia samassa määrin kuin laskusuhdanteessa.

[Alfresco]

Mielestäni sekä Katainen että Urpilainen voisivat miettiä eroa. Tässä maailmantilanteessa emme tarvitse untuvikkoja päätöksenteon avainpaikoilla.

Juuri näin. Nykyisen hallituksen ministereitä yhdistävä piirre on kokemattomuus. Joko he ovat täysin uusia ministerinä, he eivät ole kokeneita niissä ministerin tehtävissä missä ovat tai heillä ei ole mitään tietämystä ministeriönsä alasta. Ei liene liioittelua väittää, että tämä hallitus on käytännössä täysin epäpätevä hoitamaan maan asioita.

Tärkein salkku tällaisina aikoina on valtiovarainministerin salkku, joka on annettu peruskoulun opettajalle vailla minkäänlaista osaamista talousasioista. Hänen koko työuransa kitetytyy kahden vuoden opettajan virkaan. Kaiken lisäksi hän edustaa puoluetta, jonka keskeinen tematiikka on rahan tuhlaaminen.

Miten ihmeessä Suomen valtiontalouden hoidosta voisi koskaan tulla muuta kun sutta?!

[Alfresco]

Käytännön esimerkkinä on se, että edes suurten yritysten ei oikeasti tarvitse pelätä että niiden tekemät irtisanomiset tms toimenpiteet vakavasti heikentäisivät yritysten omien tuotteiden kysyntää. ... Valtion, kuten Suomen, tapauksessa tilanne on toinen. Säästäminen huonona aikana pahentaa tilannetta entisestään, kuten tuonne globaali taloustilanne -ketjuun liittyvä IMF:n tutkimus osoittaa.

Tässä kysyttin miksi valtiota ei voisi verrata yritykseen. Perustelet sitä sillä, että valtion rooli taloudessa on niin suuri, että sen rahankäytön vähentäminen hidastaisi taloutta.

Se on tietysti totta mutta sehän johtuu juuri siitä ettei valtiota "verrata yritykseen". Eli valtiota on kasvatettu niin suureksi, että sillä on talouden kannalta liian ratkaiseva merkitys. Tämähän on juuri se virhe mitä poliitikot tekevät: he kasvattavat julkista sektoria mm. velkarahalla niin suureksi, että mikä tahansa säästötoimi heilauttaa koko maan talouden ja saa aikaan taantuman. Tosin sanoen, liian monesta suomalaisesta on tehty riippuvainen valtion rahankäytöstä, jotta valtio voisi supistaa toimiaan ilman merkittäviä haittavaikutuksia.

Jos valtio ajettaisiin edes hieman enemmän yritysmäisesti, eli mietittäisiin kulupuolta tarkemmin, sen rooli Suomen taloudessa ei olisi niin suuri, jolloin julkista sektoria olisi myös mahdollista supistaa ilman suurta taantumavaikutusta.

Paradoksi tässä on lisäksi se, että valtion domoiva rooli edellyttää velkaantumista. Jos velkaa ei otettaisi, valtio olisi pelkästään tulorahoituksen (verojen) varassa. Niitä ei voi kerätä loputtomiin ilman, että tulot loppuvat kokonaan. Tulorahoitteisella julkisella sektorilla on siis joku luonnollinen yläraja, joka on alhaisempi kun nykyinen taso.

Jos tulorahoitus päätetään jatkaa velkarahoituksella, julkinen sektori voidaan kasvattaa vielä lisää. Tällöin juuri päädytään tilanteeseen missä ei voida enää pienentää julkista sektoria ilman suuria haittavaikutuksia.

Tilanne on sikäli hullu, että kun kerran ollaan menty velkarahoitteeseen budjettiin, se vie tielle missä koko ajan joudutaan kasvattamaan velan määrää ellei haluta aiheuttaa haittaa maan taloudelle. Velkarahoitus on siis itseään ruokkiva ilmiö missä lisävelanotto kasvattaa valtiota yhä enemmän, niin ettei sitä enää voi supistaa ilman suuria taloudellisia ongelmia.

Juuri tästä syystä Suomen tulisi pysäyttää velkaantuminen juuri tällä hetkellä, jottei velka kasvaisi lisää ja tulevat säästöt aiheuttaisi vielä suurempia haittoja. Velkaantumista ei pysäytetä koska hallitus unelmoi ihmeestä, joka korjaa koko ongelman. Sen ihmeen nimi on talouskasvu. Talouskasvu on tässä tilanteessa ihme koska hallitus on itse tekemässä kaiken jottei se toteutuisi, mm. korottamassa veroja.

Liioittelematta voidaan sanoa, että Suomen talouspolitiikka on tällä hetkellä täysin järjenvastainen ja jopa ristiriidassa itsensä kanssa.

[tyhmyri]

Jos valtio ajettaisiin edes hieman enemmän yritysmäisesti, eli mietittäisiin kulupuolta tarkemmin, sen rooli Suomen taloudessa ei olisi niin suuri, jolloin julkista sektoria olisi myös mahdollista supistaa ilman suurta taantumavaikutusta.

Paradoksi tässä on lisäksi se, että valtion domoiva rooli edellyttää velkaantumista. Jos velkaa ei otettaisi, valtio olisi pelkästään tulorahoituksen (verojen) varassa. Niitä ei voi kerätä loputtomiin ilman, että tulot loppuvat kokonaan. Tulorahoitteisella julkisella sektorilla on siis joku luonnollinen yläraja, joka on alhaisempi kun nykyinen taso.

En jaksa kirjoittaa makrotaloustieteen perusteita kovinkaan pitkälti, mutta ehkä kuitenkin vähän.

1. Yrityksen ja valtion tehtävät ovat keskenään erilaiset. Pelkästään se perustelee valtion roolin väkisin hieman toiseksi kuin yrityksen. Lisäksi tuo roolien erilaisuus tuottaa erilaisen taloudellisen roolin.

Tietenkin on mahdollista ajatella, että eroa tavoitteissa ja roolissa ei ole. Mutta silloin keskustelun jatkaminen on mahdotonta. Vähän sama kuin se, että solipsismin kannattajien kanssa ei voi keskustella filosofiasta.

2. Viitannet verotulojen kertymisen ja veroasteen välistä suhdetta kuvaavaan käyrään? Jos viittaat, niin kannattaa huomioida, että käyrä ei välttämättä ole yksihuippuinen käänteistä toisen asteen yhtälöä vastaava kuten oppikirjoissa yleensä esitetään. Lisäksi veroaste ja velkaantuminen eivät ole siinä yksinkertaistetussa suhteessa kuin esität. Näkee myös noista liitteistä. Moni Suomea kovemman veroasteen maa on taloudeltaan paremmassa kunnossa.

3. Verotus on yleensä rakennettu niin, että verotulojen kertyminen on suoraan verrannollista kansantalouden toimeliaisuuteen. Siinä mielessä budjettiylijäämän/-alijäämän suuruus on oikeasti hyvä mittari velkojenmaksukykyä ajatellen. Tietenkin jos päästää talouden samaan katastrofiin kuin Irlanti, niin se on menoa sitten. Irlannissa muuten muutama poliittinen päättäjä kehui vuonna 2007 kun meidän toimintaamme siellä laajennettiin, että Irlanti on ainoa maa EU:ssa jota johdetaan kuin yritystä.

4. Valtiot voivat ihan oikeasti inflatoida velkansa pois. Jenkit tekee sitä täyttä päätä, sillä liittohallitukselle käytännössä maksetaan siitä että se suostuu ottamaan rahaa lainaan. Jos et usko, niin tarkista tilastot (eli inflaatio on korkeampi kuin liittovaltion lainojen korot).

5. Siinä olen samaa mieltä, että rajun velkaantumisen ja matalan inflaation ja alhaisen työttömyyden yhdistelmä ei ole pitkän päälle mahdollinen. Hyvänä esimerkkinä Kreikka. Jossakin kohdassa pitää luopua tavoitteesta. Perinteisesti inflaatio on auttanut, mutta nyt se on vähän vaikeaa Euroalueella.

[Alkuasukas]

Ei makrotalouskaan ole niin monimutkaista kuin useimmiten annetaan ymmärtää. Tai siis ne omahyväiset, omia pierujaan haistelevat, julkisella sektorilla töissä olevat taloustieteilijät antavat ymmärtää. Ja Suomi valtiona menee vielä mikrotalouden piiriin...

Usein keskustellaan huonoina aikoina nimenomaan takaisinkytkennästä tai rajakulutuksen kasvusta (jos pohditaan veroalea), mutta nämä eivät itseasiassa liity perustavanlaatuisiin ongelmiin joihin jäsen A:kin viittasi. Julkinen sektori on tehoton resurssisyöppö. Jos halutaan lisätä kulutusta, niin se voitaisiin tehdä esimerkiksi verotusta REILUSTI alentamalla.

Viimeksi kun alennettiin autoveroa, niin verotulot yllätys yllätys, kasvoivat. Kulutuksessakin on eroja; laitetaanko miljardi virkamiesten palkkohin vai rakennetaanko sillä kilpailukykyä parantavaa infraa kuten teitä, satamia tms, tai koulutetaan lisää huippuosaajia (oikeita, ei ^TM)

Jos halutaan verrata Suomea ja yritystä, niin verrokkiyritys olisi varmaan osuuskunta.

[tyhmyri]

Jos halutaan lisätä kulutusta, niin se voitaisiin tehdä esimerkiksi verotusta REILUSTI alentamalla.
[...]
Kulutuksessakin on eroja; laitetaanko miljardi virkamiesten palkkohin vai rakennetaanko sillä kilpailukykyä parantavaa infraa kuten teitä, satamia tms, tai koulutetaan lisää huippuosaajia (oikeita, ei ^TM)

Verotuksen alentamisesta on niin monenlaisia tuloksia, että ei ainakaan minulla ole mitään käsitystä siitä mitä todelliset vaikutukset olisivat. Ei varsinaisesti ole minun alaani tuo makrotaloustiede. Esimerkiksi Jenkkilää tulee seurattua kansantalousmielessä jo ihan siksi, että siellä menee tällä hetkellä bisnekset päin helvettiä. Ja siellä muuten on veroja alennettu, usein sillä tuloksella että verotulot ovat pienentyneet täysimääräisesti ilman että toimeliaisuus on lisääntynyt.

Tuosta en voisi olla enemmän samaa mieltä: kulutuksessa on eroja. En mitenkään usko, että keskushallinnon tai vaikkapa mamu-teollisuuden kasvattaminen on järkevää. Tuo infra ja koulutus ja terveydenhuolto ovat minusta ymmärrettävää kulutusta, mutta suurin osa valtion toiminnoista ei minun järkeeni istu. Saman rahan voisi varmasti käyttää vaikka siihen infraan ja terveydenhuoltoon.

[Alkuasukas]

Amerikassa on jo varsin alhainen veroaste (joskin sielläkin halutaan verottaa lisää, kun julkinen sektori tuhlaa aivan järjettömänvitunpaljon), meillä taas yksi universumin korkeimmista, joten suora vertailu antanee vastauksen joka sopii sosialistidemokraateille.

Taidan toistaa toisen ketjun esityksen talousosion perustamisesta, olisi varmaan tilausta?

[Salvation]

Suomen hallitus on nyt istunut virassaan lähes kolme kuukautta. Tänä aikana minulle, joka seuraan politiikkaa kohtalaisen tiiviisti, ei ole jäänyt oikeastaan yhtään hallituksen konkreetista päätöstä mieleen. Olemme saaneet kuulla, että autoilijoita pitäisi alkaa seurailemaan, kalja pitäisi lantrata ja veroja pitäisi korottaa. On ideoita ja suunnitelmia, konkretia puuttuu.

Hallituksen mitätön saldo kulminoituu demarien pyörittämään takausspektaakkeliin. Demarien suulla vaaditaan, että Kreikan lainoja taataan vain jos Kreikka takaa takaukset Suomelle!

Haavisto, Lipponen ja muut ovat huolissaan Suomen maineesta, jota kuulemma pilaa lähinnä persut. Samalla demarit ovat sotkeutuneet yhä syvemmin EU:n raha-asioihin poliittisesti mahdottomilla takaussekoilullaan ajaen Kreikan maksukyvyttömyyden partaalle.

Toisin kun Haavisto ja Lipponen kuvittelevat, demarit pilaavat Suomen maineen tekemällä Suomesta pilkan kohteen maailmalla pitämällä Suomen talouslehtien ivallisissa otsikoissa. EU:ssa ollaan turhautuneita tähän vänkäilyyn ja napakammat kommentit ovat jo sulkemassa Suomen pois kokonaan EU:n neuvottelupöydistä. Suomen sekoilu on huomioitu Amerikkaa myöten missä ihmetelleään minne Suomen järki katosi. Kreikkalaisten mielipidettä ei tarvitse edes arvailla.

Kaiken tämän keskellä pörssikurssit uppoavat yhä syvemälle suohon ja miljardit palaa joka päivä kun neiti Urpilainen "neuvottelee" Kreikan lainoista. Jahkailu on myrkkyä talouden elpymiselle. Elpyminen näyttää yhä toivottovammalta ja irtisanomiset ovat jo alkamassa monessa EU-maassa kiitos vänkäilyn.

Hyvä herra pääministeri! Olette hallituksenne johtaja. Johtajana teidän tehtävä on saada päätöksiä aikaan. Kehoittaisin teitä nyt pistämään holtiton valtiovarainministerinne kuriin, jotta takausspektaakkeli saadaan loppumaan.

Tilane missä kuukausikaupalla neuvotellaan takausten takauksista on naurettava. Jos vakuudet ei kiinnosta, ilmoittakaa selvästi ettei Suomi ole mukana. Jos ne kiinnostaa, ilmoittakaa selvästi että Suomi on mukana. Tämä farssi ja kahdella pallilla istuminen ei voi jatkua!

Päätöksiä herra pääministeri! Ja nopeasti!!

Eikö kyse ole Suomen Kreikalle antaman lainan takauksista eikä takauksien takauksista?

[Marko Parkkola]

Tilastoa kokonaisveroasteesta ja verotuloista.

http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/kansantaloudentunnusluvut/veroaste/

[Alfresco]

1. Yrityksen ja valtion tehtävät ovat keskenään erilaiset. Pelkästään se perustelee valtion roolin väkisin hieman toiseksi kuin yrityksen. Lisäksi tuo roolien erilaisuus tuottaa erilaisen taloudellisen roolin.

Monimutkaistat ja sotket asioita turhaan. Valtion ja yrityksen roolit ovat luonnollisesti erilaisia. Siitä ei seuraa että niiden talous pitäisi ymärtää täysin erilaisina. Molemmille itse asiassa pätee samat lainalaisuudet.

Sekä valtio, että yritys voi tehdä tapiota. Valtion osalta puhutaan silloin alijäämäisestä budjetista eli budjettivajeesta. Molemmat voivat myös tehdä voittoa. Valtion osalta puhutaan silloin ylijäämäisestä budjetista. Luonnollisesti valtion budjetti voi myös olla balanssissa eli tehdään nollatulos.

Toisin kun yritys (joka pyrkii voittoon), valtion tulisi lähes aina* pyrkiä nollatulokseen eli balansoituun budjettiin koska:

- Alijäämähän implikoi, että valtio on kasvattanut tekemisensä liian suureksi suhteessa kansan kantokykyyn. Alijäämäinen budjetti siis tarkoittaa, että valtiolla on liika tehtäviä, joita se ei pysty hoitamaan. Eli valtio tekee "tappiota" ja joutuu lainaamaan puuttuvan osan. Nää liialliset tehtävät ovat suoraa seurausta poliittisista päätöksistä, joiden puitteissa ollaan paisutettu julkista sektoria.

- Ylijäämäinen budjetti taas tarkoittaa, että valtio kerää kansalaisilta liikaa veroja. Ratkaisu on silloin joko vähentää veroja ja jättää kanasalaisille enemmän rahaa taskuun, tai kasvattaa menoja. Yleensä poliitikot valitsee viimeisimmän koska retoorisesti on helppoa puhua siitä että "ollaan rikas maa" ja luvata ihmisille "ilmaisia" palveluja. Mammonan jakaja on aina suosiossa vaikka hän olisi varastanut rahat saajan taskusta.

Täsmälleen tämä sama taloudellinen logiikka pätee myös yrityksiin. Valtion ja yrityksiä voi siis hyvinkin verrata taloudellisesti toisiinsa joskin valtion varainhankintamenetelmät ja tulojen käyttökohteet vaihtelevat. Lisäksi valtiolla ei siis pitäisi olla pyrkimyksiä muuhun kun nollatulokseen.

* Välillä on järkevää viedä budjetti alijäämäisenä eli ottaa velkaa juuri taantumien pehmittämiseksi. Tämän politiikan ongelma on, että se tuuppaa jäämään pysyväksi olotilaksi koska poliitikot eivät koskaan halua olla huonojen uutisten sanansaattajia. Huono uutinenhan olisi se, että alijäämä korjataan säästöillä. Seikka joka on poliitisesti lähes mahdoton sosialismia ihannoivassa maassa kuten Suomessa.

Välillä on myös järkevää pitää ylijäämäistä budjettia. Tällöin siis kerätään kansalaisilta liikaa veroja, joka voi olla perusteltua esim. silloin kun valtiolla on vanhoja velkoja maksettavana (lyehhentään lainoja ennenaikaisesti) tai halutaan estää talouden ylikuumenemista ja rajua inflaatiota. Yliverottamisella siis tasataan suhdannehuiput ja myös niistä seuraavat taantumat.

--

Kun Sauli Niinistö oli valtiovarainministeri nousushdanteen aikana, häntä kritisoitiin fiskaalisesta niukkuuden linjastaan. Hän peräänkuulutti mm. valtiovelan lyhentämistä aikoina, jolloin valtiolla oli paljon rahaa. Tämä ei käynyt vihervasemmistolle, jonka mielestä runsauden aikoina pitää jakaa kansalle paljon hyvää ja ilmaista. Julkista sektoria paisutettiin keksimällä yhä uusia palveluja valtion maksettavaksi.

Tänä aikana siis pohjustettiin nykyiset ongelmat lykkäämällä lainanhoito hamaan tulevaisuuteen. Niinistön aikaiset lainat on vieläkin maksamatta ja potti senkun kasvaa, jopa ennätysvauhtia. Jos oltaisiin rikastumisen huumassa kuunneltu Niinistöä ja lyhennetty pois Suomen laina, Suomen maksukyky olisi tällä hetkellä ihan eri luokkaa. Meillä ei olisi velkaongelmaa, joka nyt on muuttumassa krooniseksi.

Sale pressaksi!