EU:n yhteinen pakolaispolitiikka (CEAS)... missä mennään???

[slobovorsk]

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_671_2012_p.shtml
Päivi Räsäsen vastaus Maria Lohelan kirjalliseen kysykseen EU:n yhteisestä turvapaikkapolitiikasta:

Komissio tai Euroopan parlamentti eivät päätä EU:n lainsäädännön sisällöstä yksin, vaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Aktiivisella osallistumisella ja yhteistyöllä toisten jäsenvaltioiden kanssa Suomi vaikuttaa ja on jo vaikuttanut hyväksyttävien säädösten sisältöön meitä tyydyttävällä tavalla.

Tästä huolimatta hallitus varautuu turvapaikanhakijamäärien muutoksiin, nehän vaihtelevat paitsi eri jäsenvaltioiden välillä, myös vuosittain kansallisesti. Hallitus panostaa tehokkaaseen suomalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka pystyy vastaamaan niin hakijamäärän kasvuun kuin laskuunkin ja jossa päätetään siitä, kenelle suojelua Suomessa annetaan. Hallitus panostaa myös entistä yhtenäisempään eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa.

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2012
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Suomi näyttäisi olevan valmis "osallistumisella ja yhteistyöllä" hyväksymään kaiken mitä ehdotetaan. Arvio perustuu siihen, ettei vastauksessa oteta kantaa kysymykseen "onko hallitus valmis antamaan ulkopuolisen tahon määritellä sen, kuka maahan voi tulla sen sijaan, että harkinta pidetään kansallisissa käsissä?"

Vastaus ei sulje pois mitään ratkaisuja.

Tähän vielä palatakseni. Kalvamaan alkoi tosiaan se, minkäsuuntaisa täällä esitettiinkin, eli että Suomi ottaisi kiltisti vastaan mitä "ylhäällä" päätettäisiin. Eli mitä tämä hallitus tekisi, jos Suomen kanta esim. taakanjaon osalta häviäisi EU:n ministerineuvostossa (jossa määräenemmistö riittäisi). Nostaisi kädet pystyyn (taas), ja sanoisi ettei voi mitään kun "EU" ja "kansainvälisen sopimuksen Suomea sitova velvoite"? Tältä hallitukselta olisi varmaankin turha toivoa ainakaan mitään opt-outia Tanskan ja Britannian tyyliin. Pelkäänpä, ettei hallitukseen voi täysin luottaa,eli melkein sama kuin ei ollenkaan. Täytyy toivoa, että riittävän moni muu maa ajaisi omaa etuaan ja torppaisi tämän taakanjakohankkeen.

[Iloveallpeople]

Päivi Räsänen: Mitä tarkoittaa EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä?

EU:n yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa. Turvapaikkahakemukset käsitellään pääsääntöisesti siinä maassa, johon turvapaikanhakija on EU:n alueella ensin tullut. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yhteistä sääntelyä turvapaikkamenettelyistä, vastaanotto-oloista ja suojelun antamisen perusteista. Keskeinen väline on Eurodac-sormenjälkitiedosto, jonka avulla voidaan tunnistaa luvattomat rajanylittäjät sekä tarkistaa, onko turvapaikanhakija tehnyt jo hakemuksen toisessa EU-maassa. Tarvitaan myös tukea niille valtioille, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu poikkeuksellinen paine. Käytännön solidaarisuustoimista Suomi kannattaa etenkin turvapaikkaviranomaisten yhteistyön ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, EASO:n, toiminnan kehittämistä. EU:n valmisteltavan maahanmuutto- ja turvapaikkarahaston tulee sisältää riittävät varat kriisitilanteita varten.

Sen sijaan Suomi ei kannata ajatusta turvapaikanhakijoiden tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirroista EU:n sisällä. Perimmäinen vastuu turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta on säilyttävä kullakin jäsenvaltiolla itsellään. Uhkana on, että toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon houkuttelisi tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään. Olisi myös varsin vaikea sopia sellaisista oikeudenmukaisista perusteista, joiden mukaan siirtyvät henkilöt ja kohdevaltiot valittaisiin. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 18.10.2012.

Päivi Räsänen

[Roope]

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_671_2012_p.shtml
Päivi Räsäsen vastaus Maria Lohelan kirjalliseen kysykseen EU:n yhteisestä turvapaikkapolitiikasta:

[...]

Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on Suomen prioriteettitavoite. Esimerkiksi ennen niin sanotun Dublin-järjestelmän olemassaoloa turvapaikanhakijan oli halutessaan helppoa siirtyä jäsenvaltiosta toiseen ja saada hakemuksensa käsitellyksi useissa eri valtioissa, jos aiemmat hakuyritykset olivat johtaneet kielteiseen päätökseen. Dublin-järjestelmä ei kuitenkaan voi toimia sujuvasti sellaisten jäsenvaltioiden kesken, joiden turvapaikkajärjestelmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Viime vuosina esimerkiksi Kreikka ei ole pystynyt turvaamaan tasoa, joka mahdollistaisi turvapaikkahakemuksen käsittelyvastuun siirtämisen Kreikalle. Tarvitaan siis paitsi yhteistä sääntelyä turvapaikkamenettelyistä, vastaanotto-oloista ja suojelun antamisen perusteista, myös tukea niille valtioille, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu poikkeuksellinen paine. Solidaarisuus on osa yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää.

EU:n komissio antoi viime vuoden joulukuussa tiedonannon EU:n sisäisen solidaarisuuden lisäämisestä turvapaikka-asioissa, johon myös kansanedustajan kysymyksessä mainittu Euroopan parlamentin päätöslauselma liittyy. Komissio esitti asiakirjassaan suuren joukon erilaisia käytännön keinoja, joilla vaikeuksissa olevia turvapaikkajärjestelmiä voidaan tukea. Hallitus valmisteli tuolloin Suomen kannat komission tekemiin ehdotuksiin ja esitteli ne myös hallintovaliokunnalle.

Kuten useimmat EU:n jäsenvaltiot, myös Suomi kannattaa suurta osaa komission solidaarisuutta koskevista ehdotuksista. Erityisen keskeisenä Suomi pitää lähtökohtaa, jonka mukaan perimmäinen vastuu turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta on kullakin jäsenvaltiolla itsellään. Käytännön solidaarisuustoimista Suomi kannattaa etenkin turvapaikkaviranomaisten yhteistyön ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, EASO:n, toiminnan kehittämistä. Niin ikään on erittäin tärkeää, että valmisteltavana oleva EU:n uusi maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto sisältää riittävät varat niin erilaisia kriisitilanteita varten kuin pitkäjänteisen turvapaikkapolitiikan kehittämiseksi.

Sen sijaan Suomi ei kannata komission tiedonannossa ja myös Euroopan parlamentin päätöslauselmassa mainittua ajatusta turvapaikanhakijoiden tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirroista EU:n sisällä. Uhkana nimittäin on, että toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon houkuttelisi tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään. Olisi myös varsin vaikea sopia sellaisista oikeudenmukaisista perusteista, joiden mukaan siirtyvät henkilöt ja kohdevaltiot valittaisiin.

Valtaosa jäsenvaltioista on Suomen kannalla. Kun EU:n neuvosto hyväksyi komission tiedonannon pohjalta solidaarisuutta koskevat päätelmät viime maaliskuussa, niissä korostettiin kaikkia niitä solidaarisuuden osa-alueita, joita Suomi pitää tärkeänä. Hakijoiden tai suojelua saaneiden siirtoja ei kuitenkaan haluttu edistää edes vapaaehtoisuuden pohjalta. Asiasta todettiin ainoastaan, että neuvosto tukee ajatusta tähän mennessä toteutettuja, vapaaehtoisuuteen perustuvia sisäisiä siirtoja koskevan arvioinnin tekemistä.

Komissio tai Euroopan parlamentti eivät päätä EU:n lainsäädännön sisällöstä yksin, vaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Aktiivisella osallistumisella ja yhteistyöllä toisten jäsenvaltioiden kanssa Suomi vaikuttaa ja on jo vaikuttanut hyväksyttävien säädösten sisältöön meitä tyydyttävällä tavalla.

Tästä huolimatta hallitus varautuu turvapaikanhakijamäärien muutoksiin, nehän vaihtelevat paitsi eri jäsenvaltioiden välillä, myös vuosittain kansallisesti. Hallitus panostaa tehokkaaseen suomalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka pystyy vastaamaan niin hakijamäärän kasvuun kuin laskuunkin ja jossa päätetään siitä, kenelle suojelua Suomessa annetaan. Hallitus panostaa myös entistä yhtenäisempään eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa.

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2012
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Ministeri Räsäsen vastaus olisi ollut pienellä hiomisella ja reippaalla lyhentämisellä paljon parempi ja uskottavampi. Olisi riittänyt, että hän olisi sanoutunut selvästi irti turvapaikanhakijoiden siirroista ja maahanmuuttopoliittisen päätösvallan luovuttamisesta ilmoittaen Suomen vastustavan niitä, tuli mikä tuli. Edelleen Räsäsen olisi ollut syytä vastustaa nykyistä kehitystä kohti EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää ja sen sijaan puolustaa käytäntöjen yhtenäistämistä.

Pyrkimyksessä käytäntöjen yhtenäistämiseen olisi nimittäin hyviäkin puolia, mutta se ei suinkaan edellytä yhteistä turvapaikkajärjestelmää. Jälkimmäinen viittaa EU-puheessa paitsi käytäntöjen yhtenäistämiseen, myös niiden siirtämiseen EU-byrokratian alaisiksi. On sitä paitsi täysin mahdotonta sekä säilyttää kansallinen päätöksenteko esimerkiksi oleskelulupien myöntämisen kriteereistä, että yhtenäistää käytännöt niin pitkälle, että voidaan puhua EU:n yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä.

Jos käytäntöjen yhtenäistäminen on Suomelle tärkeää, niin miksi Suomi ei pyri muuttamaan ulkomaalaislakejaan vastaamaan niitä direktiivejä ja Keski-Euroopan EU-maiden käytäntöjä, jotka määrittelevät EU:n nykyisen linjan? Suomi on ollut jo vuosia EU:n hövelein turvapaikanhakijoiden ja heidän omaistensa oleskelulupien jakaja, eikä ministeri ole tehnyt toistaiseksi mitään tämän muuttamiseksi. On päivänselvää, että muu Eurooppa ei tule koskaan omaksumaan Suomen käytäntöjä, joten mitä Räsänen odottaa tapahtuvan? EU:n yhteinen (keskusjohtoinen) turvapaikkajärjestelmää (CEAS) ei suinkaan johtaisi nykyisten turvapaikanhakijoiden jäämiseen Kreikkaan tai Italiaan, vaan kokonaismäärän kasvuun, joka johtaisi tulijamäärän kasvuun etenkin pohjoisessa, kun etelässä ei enää tarvitsisi pelätä karkotuksia ja palautuksia.

Räsänen kirjoittaa kuin turvapaikanhakijoiden siirtely maasta toiseen olisi jokin erityiskysymys, joka ei välttämättä sisältyisi CEASiin. Tämä on epätodennäköistä, sillä yhtenäiset käytännöt, Schengen-alueen vapaa liikkuvuus ja hiljattain sovitut Dublin-järjestelmän heikennykset johtavat jo itsessään väistämättä juuri siihen, mihin Räsänen pelkäsi turvapaikanhakijasiirtojen johtavan. Turvapaikanhakijamäärät kasvaisivat, laiton siirtolaisuus lisääntyisi ja muuttopaine heilahtaisi yhä voimakkaammin etelästä pohjoiseen. Tähän itseaiheutettuun ongelmaan annetaan EU-foorumeilla ymmärtää olevan lopulta tarjolla vain yksi pysyvä ratkaisu - "solidaarisuus ja taakanjako". Se tarkoittaa konkreettisesti turvapaikanhakijoiden siirtämistä jäsenmaasta toiseen eli kiintiöitä.

Räsäsen mukaan olisi vaikea sopia turvapaikanhakijasiirtojen oikeudenmukaisista perusteista, mutta Saksa esitti jo vuonna 1995 mallinsa, jonka mukaan kiintiöt perustuisivat valtion väkilukuun, pinta-alaan ja bkt:hen. Mallia on sittemmin rukattu erilaisissa EU-selvityksissä vieläkin "oikeudenmukaisemmaksi" (eli paremmin suurille EU-maille kelpaavaksi) siten, että Suomen kiintiö kasvaisi jonnekin 10 000 - 20 000 turvapaikanhakijan välille. Systeemin hyväksyminen varmistettaisiin luomalla EU:lle valtava pakolaisrahasto, jonka kautta kierrätettäisiin EU-rahaa turvapaikanhakijoita vastaanottaville maille.

Räsänen lienee oikeassa siinä, ettei neuvostossa ole juuri nyt tarpeeksi poliittista kannatusta turvapaikanhakijakiintiöille. Hän jättää sanomatta, että jakomallit ovat neuvottelukysymys, ja etenkin näin talouskriisin aikana köyhemmät maat voivat suostua vaikka mihin päästäkseen käsiksi pakolaisrahaston kautta jakoon tuleviin miljardeihin. Mikä on Suomen kanta siinä vaiheessa, jos suuret maat ja köyhät maat pääsevät yhteisymmärrykseen niitä itseään tarpeeksi hyödyttävästä jakomallista?

En ole kovin vakuuttunut Suomen pysyvän kielteisestä kannasta kiintiöihin ja päätöksentekovallan luovuttamiseen, niin paljon Räsänen vastauksessaan sortuu epäloogisuuksiin ja jättää olennaisia asioita kertomatta.

[mietinen]

Improving standards for the reception of asylum seekers, Euroopan Unionin Neuvosto, 25.10.2012

At today's meeting of the Justice and Home Affairs Council, ministers reached agreement on a directive laying down standards for the reception of asylum seekers. This directive is one of five legislative instruments making up the Common European Asylum System (CEAS) package.

The aim of the draft directive is to improve and harmonise the legal situation of applicants for international protection, regardless of the member state in which the application is made. The directive features the following innovations:

- a comprehensive set of rules governing the detention of applicants, including far-reaching guarantees for detainees
- a shorter waiting period before access to the labour market is granted
- more detailed rules on granting, limiting and withdrawing material reception conditions
- clearer rules as regards opportunities to obtain free legal assistance and representation
- more specific procedures for assessing the reception needs of vulnerable persons, such as minors and victims of torture
- additional guarantees catering for the housing needs of minor and dependent adult applicants
- entitlements in cases of serious mental disorders, including, where needed, appropriate mental health care, as well as an obligation for member states to provide requisite care for victims of torture, rape or other serious acts of violence.
     

The European Council has committed itself to establishing the CEAS by the end of 2012. Of the legislative texts making up the package, one - the so-called qualification directive - has already entered into force (in January 2012), following the conclusion of negotiations with the European Parliament (EP). Negotiations on the asylum procedures directive, the Dublin regulation and the Eurodac regulation are under way.

Today's agreement is based on the result of negotiations with the EP and clears the way for formal adoption.

Member states may establish more favourable rules if they so wish.


More information:

    Press release (pdf)
    Video coverage of the Council meeting

[Roope]

Päivi Räsänen: Mitä tarkoittaa EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä?

EU:n yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa. Turvapaikkahakemukset käsitellään pääsääntöisesti siinä maassa, johon turvapaikanhakija on EU:n alueella ensin tullut. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yhteistä sääntelyä turvapaikkamenettelyistä, vastaanotto-oloista ja suojelun antamisen perusteista. Keskeinen väline on Eurodac-sormenjälkitiedosto, jonka avulla voidaan tunnistaa luvattomat rajanylittäjät sekä tarkistaa, onko turvapaikanhakija tehnyt jo hakemuksen toisessa EU-maassa.

EU-parlamentti on parhaillaan heikentämässä Dublin-järjestelmää siten, että yhä suurempi osa hakemuksista pitää käsitellä muussa kuin siinä maassa, johon turvapaikanhakija on EU:n alueella ensin tullut. Räsäsen toivoma yhteinen säätely johtaa siihen, että vaatimusten tarkentuessa ja kasvaessa niiden maiden ei tarvitse ottaa vastaan Dublin-palautettavia turvapaikanhakijoita, jotka eivät yllä vastaanottojärjestelmässään yhteisten standardien tasolle. On vaikea nähdä, että esimerkiksi Kreikka pystyisi tai Italia haluaisi tätä tasoa saavuttaa kymmenessäkään vuodessa. Mikä siis olisi Räsäsen tavoitteleman EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän toimintaperiaate tätä odotellessa?

Tarvitaan myös tukea niille valtioille, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu poikkeuksellinen paine. Käytännön solidaarisuustoimista Suomi kannattaa etenkin turvapaikkaviranomaisten yhteistyön ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, EASO:n, toiminnan kehittämistä. EU:n valmisteltavan maahanmuutto- ja turvapaikkarahaston tulee sisältää riittävät varat kriisitilanteita varten.

Maahanmuutto- ja turvapaikkarahaston varoja ollaan lisäämässä, mutta ei niinkään kriisitilanteiden varalle kuin jatkuvaksi tulovirraksi etelän turvapaikkainfrastruktuurin kehittämiseksi. Rahastojen kautta on myös tarkoitus rahoittaa EU:n kiintiöpakolaisten vastaanoton lisääminen. Tämä hanke on tosin onneksi toistaiseksi seisahtunut.

Sen sijaan Suomi ei kannata ajatusta turvapaikanhakijoiden tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirroista EU:n sisällä. Perimmäinen vastuu turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta on säilyttävä kullakin jäsenvaltiolla itsellään. Uhkana on, että toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon houkuttelisi tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään. Olisi myös varsin vaikea sopia sellaisista oikeudenmukaisista perusteista, joiden mukaan siirtyvät henkilöt ja kohdevaltiot valittaisiin. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.

Turvapaikanhakijoiden jakamisesta pitää irtisanoutua etukäteen ja näkyvästi. Pelkkä vakuutus neuvoston kannatuksen puutteesta ei ole riittävä tae, kun hanke kuitenkin etenee koko ajan parlamentissa. Etenkin kun päätökset tehdään nykyään enemmistöperiaatteella, jolloin Suomi voi yhtäkkiä löytää itsensä vähemmistöstä, jos siirtoperiaatteet ("distribution key") hiotaan Etelä-Euroopan maiden, suurten maiden ja Itä-Euroopan köyhien maiden enemmistölle mieleisiksi.

Tämä muistuttaa aivan liian paljon talouskriisin aikana annettuja vakuutuksia, kuinka tiettyä toimenpidettä ei missään tapauksessa tulla hyväksymään, koska sille ei ole neuvostossa kannatustakaan. Sitten on käännetty takki vedoten solidaarisuuteen, yhteiseen hyvään ja vaihtoehtojen puutteeseen. Aivan samoin EU on tarkoituksella maalaamassa itseään nurkkaan EU:n yhteisellä turvapaikkajärjestelmällä ja Dublin-järjestelmän murentamisella niin, että ainoaksi ratkaisuksi valikoituu loppupeleissä kuin itsestään turvapaikanhakijoiden siirrot EU-maasta toiseen.

Parliament calls on the Commission to include an "EU distribution key" for relocating beneficiaries of international protection in its future legislative proposal for a permanent intra-EU relocation mechanism. The system would take account of beneficiaries' best interests and integration prospects and objective indicators for member states, such as GDP, population and surface area.

A "distribution key" could help EU countries facing disproportionate pressures on their national asylum systems or in emergency situations, say MEPs, who also call on the Commission to study the feasibility of introducing a system for also relocating asylum seekers.

European parliament: Asylum policy: MEPs call for fair shares and solidarity 11.9.2012

On huolestuttavaa, että Räsänen ei edes näön vuoksi vastusta hakemusten käsittelyn keskittämistä. Sehän edellyttäisi samoja standardeja turvapaikan myöntämiseen kaikissa maissa, mikä taas tarkoittaa omasta turvapaikkapolitiikasta luopumista. On ratkaiseva periaatteellinen ero, pyritäänkö eri maitten järjestelmien yhtenäisyyteen ja kansallisten päätösvallan säilyttämiseen vai yhteiseen EU-tason järjestelmään ja kansallisesta päätösvallasta luopumiseen.

Joint processing system

Processing asylum applications jointly would enable member states to support each other at various stages of the asylum application processing procedure, such as identifying applicants, preparing first-instance decisions, conducting interviews or making recommendations. Parliament welcomes the study launched by the Commission to investigate the legal and practical implications of a joint processing system in the EU.

[Emo]

...

Turvapaikanhakijoiden jakamisesta pitää irtisanoutua etukäteen ja näkyvästi. Pelkkä vakuutus neuvoston kannatuksen puutteesta ei ole riittävä tae, kun hanke kuitenkin etenee koko ajan parlamentissa. Etenkin kun päätökset tehdään nykyään enemmistöperiaatteella, jolloin Suomi voi yhtäkkiä löytää itsensä vähemmistöstä, jos siirtoperiaatteet ("distribution key") hiotaan Etelä-Euroopan maiden, suurten maiden ja Itä-Euroopan köyhien maiden enemmistölle mieleisiksi.

Tämä muistuttaa aivan liian paljon talouskriisin aikana annettuja vakuutuksia, kuinka tiettyä toimenpidettä ei missään tapauksessa tulla hyväksymään, koska sille ei ole neuvostossa kannatustakaan. Sitten on käännetty takki vedoten solidaarisuuteen, yhteiseen hyvään ja vaihtoehtojen puutteeseen. Aivan samoin EU on tarkoituksella maalaamassa itseään nurkkaan EU:n yhteisellä turvapaikkajärjestelmällä ja Dublin-järjestelmän murentamisella niin, että ainoaksi ratkaisuksi valikoituu loppupeleissä kuin itsestään turvapaikanhakijoiden siirrot EU-maasta toiseen.
...

On huolestuttavaa, että Räsänen ei edes näön vuoksi vastusta hakemusten käsittelyn keskittämistä. Sehän edellyttäisi samoja standardeja turvapaikan myöntämiseen kaikissa maissa, mikä taas tarkoittaa omasta turvapaikkapolitiikasta luopumista. On ratkaiseva periaatteellinen ero, pyritäänkö eri maitten järjestelmien yhtenäisyyteen ja kansallisten päätösvallan säilyttämiseen vai yhteiseen EU-tason järjestelmään ja kansallisesta päätösvallasta luopumiseen.
...

MITEN NÄMÄ ASIAT SAADAAN KANSALAISTEN TIETOUTEEN JA YLEISEEN KESKUSTELUUN?

Mitään hyötyä tästä asioiden oivaltamisesta ei ole, jos nämä hyvät ja kansantajuiset kommentit hautautuvat Hommaforumille ja me täällä keskenämme nyökyttelemme, että näinhän tämä on...

Halla-aholaisten ja muidenkin ps-kansanedustajien PITÄÄ OTTAA NYT VIHDOIN TEHTÄVÄKSEEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKAN AUKISELITTÄMINEN KANTISTAVIKSILLE!

[slobovorsk]

Olisikohan tässä ketjussa jo Lohelalle, Mestarille tai muulle tolkun PS-kansanedustajalle koossa jatkokysymyksen aineksia eduskuntaan?

Vaadittaisiin vastaamaan kyllä tai ei sarjaan mahdollisimman tarkoin ja yksiselitteisiksi mietittyihin kysymyksiin koskien edellä kuvattuja tilanteita, mukaan lukien Suomen Opt-out siinä tilanteessa, että muu EU pääsisi sopuun.

[Roope]

Muualta tulleiden määrä kasvaa pääosin työpaikan, opiskelun ja perhesiteiden vuoksi, mutta myös turvapaikkaa hakevien ja kiintiöpakolaisten myötä. Suomi kuuluu maailmassa ja myös Euroopassa harvoihin maihin, jotka ottavat vastaan kiintiöpakolaisia, hallitusohjelmassa sovitusti 750 vuosittain. Maahanmuuttajien kotouttamisen tasoon ei voi olla tyytyväinen, siitä kertoo kolminkertainen työttömyysriski kantaväestöön verrattuna.

Viranomaisten ja oikeuslaitoksen tulee kohdella turvapaikan hakijoita yksilöllisesti, lakien ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Tämän syksyn aikana pyritään samaan päätökset EU:n yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä. Sillä tavoitellaan yhtenäisiä menettelyjä ja vastaanotto-olosuhteita koko EU:n alueella. Myös painetta siirtyä maasta toiseen paremman suojelun toivossa vähennetään.

On syytä myös Suomessa arvioida jatkuvasti sitä, tukeeko kansallinen lainsäädäntömme niin yksilöiden kuin koko yhteiskuntamme kannalta inhimillistä ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa.

Päivi Räsänen: Muukalaisena Suomessa 8.11.2012

Jos pyrimme saamaan päätökset EU:n yhteisestä turvapaikkapolitiikasta, jolla tavoitellaan yhtenäisiä menettelyjä ja vastaanotto-olosuhteita koko EU:n alueella, on kansallisessa lainsäädännössä enää vain vähän jos lainkaan liikkumavaraa maan kansalliselle turvapaikkapolitiikalle. Jäljelle jää lähinnä ns. kotouttamispolitiikka, jonka toimivuus lisääntyvän maahanmuuton ongelmien ratkomisessa on jo osoittanut rajallisuutensa ympäri Eurooppaa.

EU:s förhandlingar om en gemensamt asyl- och migrationspaket i de olika länderna är inne i sin slutfas och Europaparlamentet och EU:s ministerråd ska snart fatta ett beslut om asylpaketet.

Förhoppningen är att ett lagstiftningspaket ska leda till att asylsansökningar ska bedömas på samma sätt i alla EU-länder.

Arbetet: Asylpaket för EU på väg 8.11.2012

Pian valmistuva turvapaikkapaketti ei vielä johda "turvapaikkahakemusten samanlaiseen käsittelyyn kaikissa EU-maissa". Paketista sopiminen olisi ollut täysin mahdotonta, jos yhteisistä kriteereistä olisi pitänyt päästä yksimielisyyteen, sillä niin paljon eri maiden oleskelulupakriteerit poikkeavat toisistaan.

Kysymys kuuluukin, kenen ehdoilla tällaisista yhteisistä säännöistä ylipäätään sovittaisiin, ja tarkoittaisiko se samalla jäähyväisiä kansalliselle päätöksenteolle. Suomen ei kannata pysyvästi hirttäytyä kaikille yhteisiin kriteereihin, mutta Suomen kriteerejä voitaisiin toki muuttaa lähemmäksi muiden EU-maiden keskimääräisiä kriteerejä. Tällainen käytäntöjen yhtenäistäminen olisi milloin tahansa mahdollista, eikä siihen tarvita EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää. Suomi on viime vuosina myöntänyt turvapaikanhakijoille oleskelulupia helpommin kuin mikään muu EU-maa.

– Sverige hade en beviljningsgrad kring 70 procent av dessa ansökningar medan Greklands låg mellan 0 och 1 procent, sa han.

Migrationsministern sa också att förhandlingarna om ett asylpaket var en viktig fråga för svensk del.

– I dag har vi en situation där 9 av EU:s 27 länder tar emot 90 procent av alla asylansökningar. Sverige är en av de länder som tar emot flest, sa han och efterlyste att flera länder skulle ta emot flera flyktingar.

Ruotsin tapauksessa voi kerrankin sanoa, että niin makaa kuin petaa. Ruotsi on ihan itse ampunut itseään jalkaan liberaalilla turvapaikkapolitiikallaan. Muilla mailla ei ole mitään tarvetta ottaa vastaan enemmän pakolaisia. Ruotsi voi halutessaan milloin tahansa tehdä lakeihinsa turvapaikkamaahanmuuttoa vähentäviä muutoksia, mutta maan hallitus on tarkoituksella valinnut toisin.

Enligt Tobias Billström är frågan om en gemensam asylpolitik kopplad till EU:s fria rörlighet. En förutsättning för att ha öppna gränser i unionen är att EU har en stark gemensam yttre gräns.

Just nu diskuterar EU förändringar i det så kallade mottagardirektivet och Dublinförordningen. ?Mottagardirektivet handlar om procedurer för hur asylsökande ska tas emot medan Dublinförordningen är en av EU:s mest omstridda förordningar som reglerar vilken medlemsstat det är som ska handlägga en ansökan om asyl.

Grundprincipen är att asyl ska sökas i det EU-land dit den asylsökande kom först. Det som diskuteras nu är möjligheten att göra avsteg från den principen. Enligt Cecilia Malmström är förhandlingen om Dublinförordningen snart färdiga. EU-kommissionens förhoppning är att de ska vara klara innan årets slut.

Eli Dublin-järjestelmän periaatetta ensimmäisen EU-maan vastuusta käsitellä turvapaikanhakijan hakemus tullaan heikentämään. Sehän ei suinkaan tarkoita, kuten ministeri Räsänen uudistuksilta toivoo, että "painetta siirtyä maasta toiseen paremman suojelun toivossa vähennetään", vaan paine lisääntyy entisestään, kun laittomien siirtolaisten riski joutua ei-toivotussa maassa viranomaisten käsiin ja palautetuksi tai käännytetyksi vähenee. Mielestäni tämä paineen lisääminen on osa komissaari Malmströmin ja kumppanien suunnitelmaa.

[mietinen]

Hallituksen salattu EU-politiikka

Nykyisen hallituksen tapa salailla EU-politiikkaa johtaa huonoihin päätöksiin. Koska päätettävät asiat taustatietoineen pidetään salaisina, vaikutusten ja vaihtoehtojen arviointi julkisessa keskustelussa on mahdotonta.

Salaaminen palvelee valtaa käyttävien motiiveja sekä talous- että maahanmuuttopolitiikassa. Hallituksen toiminta EU-politiikan osalta ei edusta avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan periaatteita.

[Atte Suomalainen]

Hallitus panostaa myös entistä yhtenäisempään eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään, joka vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa.[/i]
[/quote]
Mitähän tuo parempi suojelu pitää sisällään? Eikö pelkkä suojelu riitäkään?

[Roope]

EU:n yhteinen turvapaikkapolitiikka kohta valmis

EU on pian saamassa yhteisen ohjelman turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan. Nykyään yhdeksän EU-maata ottaa vastaan melkein 90 prosenttia kaikista pakolaisista, ja tapausten käsittely vaihtelee suuresti maasta toiseen. Uuden lainsäädännön tavoitteena on, että kaikkia pakolaiset saavat saman kohtelun ja päätökset saapumismaasta riippumatta, ja että vastuu jakautuu tasaisemmin.

- Ilman päätösten yhtenäistämistä maiden välinen epäluulo kasvaa.

[...]

Uutta lainsäädäntöä on valmisteltu kymmenen vuoden ajan, mutta nyt se on loppusuoralla. Eräät yhteiset minimisäädökset ovat jo voimassa. Niissä määritellään, kuinka maan on käsiteltävä turvapaikanhakijaa, kuinka turvapaikkaprosessi etenee ja mitä oikeuksia turvapaikanhakijalla on päätöstä odottaessaan. Mutta erot ovat edelleen suuria, ja nyt sääntöjä harmonisoidaan entisestään uudessa pakolaislainsäädännössä, joka määrittää yhteiset turvapaikkasäännöt koko EU:lle, ja jonka europarlamentti ja EU:n ministerineuvosto pian hyväksyvät.

Yksi lainsäädännön tavoitteista on jakaa vastaanottovastuu EU-maiden kesken tasaisemmin.

[...]

- Nykyään 9-10 maata ottaa vastaan melkein kaikki EU:hun saapuvat turvapaikanhakijat, mikä tarkoittaa, että 17 maata voisi tehdä paljon enemmän. Jos niillä kaikilla olisi tarvittava infrastruktuuri, osaava henkilökunta ja mahdollisuus vastaanottoon, hakeutuisivat ihmiset enemmän myös muihin maihin, sanoo Cecilia Malmström.

[...]

Ruotsin ei tarvitse tehdä vähemmän, mutta muiden on ehdottomasti tehtävä enemmän, sanoo maahanmuuttoministeri Tobias Billström.

Toiveena on, että uusi lakipaketti johtaisi siihen, että turvapaikkahakemukset käsiteltäisiin samalla tavalla kaikissa EU-maissa. Komissaari Cecilia Malmströmin mukaan on turvapaikanhakijoiden vastaanottojärjestelmä melkein romahtanut monissa maissa, etenkin Etelä-Euroopassa, kuten Kreikassa.  (käännös)

Sveriges Radio: Gemensam asylpolitik inom EU snart på plats 10.11.2012

Päätöntä tekstiä.

Suomen ja Ruotsin turvapaikkakäytännöt ovat suunnilleen samalla tasolla, joten yhteiset säännöt eivät vaikuta niin, että Suomeen tulisi Ruotsista enemmän turvapaikanhakijoita. Kuitenkin Suomi on komissaari Malmströmin kielenkäytössä niitä maita, jotka "voisivat tehdä paljon enemmän", joskus jopa nimeltä mainiten.

Uutisessa annetaan ymmärtää, että lakipaketin hyväksymisen jälkeen turvapaikkahakemukset arvioitaisiin kaikissa maissa samoilla kriteereillä, jolloin maiden väliset erot katoaisivat. Turvapaikanhakijat saisivat saman kohtelun kaikissa maissa, eikä heidän tarvitsisi enää turvapaikkashoppailla. Näinhän ei tule tapahtumaan. Vain itse käsittelyprosesseja yhtenäistetään.

On kuvaavaa, että Ruotsin maahanmuuttoministeri Tobias Billström esittää, että Ruotsin ei suinkaan tarvitse "tehdä vähemmän" (eli tiukentaa omaa politiikkaansa), vaan kaikkien muiden pitää "tehdä enemmän". On täysin epärealistista odottaa, että muut maat nostaisivat standardinsa Ruotsin ja Suomen tasolle. Tämä osoittaa, etteivät poliitikot itsekään usko omiin puheisiinsa "vastuun tasaisemmasta jakautumisesta". Maiden väliset suuret erot turvapaikanhakijoiden määrässä tulevat pysymään suunnilleen samanlaisina lakipaketin jälkeenkin, elleivät jopa suurene, kun tieto Dublin-järjestelmän heikennyksistä leviää. Mutta näitä eroja voi taas käyttää hivutuksen seuraavaan vaiheeseen, joka on hakemusten käsittelyn keskittäminen, ja seuraavaan, joka on turvapaikanhakijakiintiöt.

[Roope]

Abstract

Faced with persistent Member State concerns regarding the often volatile and highly uneven distribution
of asylum applications across the European Union, and with some of the ongoing challenges facing the
operation of the Common European Asylum System (CEAS) visibly highlighted by recent migratory flows
to the EU as a side effect of the Arab Spring, the European Commission issued a communication in December
2011 "on enhanced intra-EU solidarity in the field of asylum" that seeks to create "an EU agenda for better
responsibility sharing and more mutual trust". In this communication, the Commission proposes that the
strengthening of so-called responsibility sharing (which refers to the need to share the responsibility for and
the costs associated with the protection of refugees among receiving countries) should be reinforced around
four axes: practical cooperation and technical assistance, financial solidarity, allocation of responsibilities,
and the improvement of tools for governance of the asylum system. The Commission also advocates for an
increase in the use of internal relocation of asylum applicants among Member States and for the possibility
of a move towards the joint processing of asylum applications in EU territory. While the focus on solidarity
as an essential component of the CEAS is not new, the renewed impetus to improve the system and to ensure
that those states that are facing higher levels of responsibility are able to uphold their commitments under
both EU and international law has become necessary as a result of the lack of progress made in recent years.

This paper will analyze this most recent articulation of the Commission's plan for enhancing solidarity and
will show that even though many of the recommendations made by the Commission should be encouraged,
they fail to address the structural, institutional features of the system ? namely the distribution key for
financial responsibility sharing and the responsibility allocation principle underlying physical responsibility
sharing ? which are perpetuating these inequalities.

SIEPS: Evaluating the Prospects for Enhanced Solidarity in the Common European Asylum System (2012:15epa) (pdf)

Paperissa päädytään ilmeiseen lopputulokseen. Komission puheet "solidaarisuudesta ja taakanjaosta" eivät nykyisillä keinoilla johda siihen, millä EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää (CEAS) kaupataan, eli turvapaikanhakijoiden tasaisempaan jakautumiseen eri EU-maiden kesken. Ei ilman turvapaikanhakijoiden pakkosiirtoja, jäsenmaiden merkittävää taloudellista tukea ja Dublin-järjestelmän periaatteista luopumista.

The 2011 Communication consequently does not consider it appropriate at this time to introduce any specific
proposal or mechanism for internal relocation. Instead, it encourages the continuation and further use of vol-
untary schemes, such as the one operating in Malta, and has accordingly allocated resources in the AMF
proposal for such activities and have given EASO the mandate to facilitate these activities. Beyond the im-
plications listed above, however, a purely voluntary arrangement of internal relocation is most unlikely to be
sufficient enough "corrective" responsibility sharing mechanism to supplement the effects of an unchanged
Dublin system and to adequately lighten the "burden" of overstretched Member States. And while the EURE-
MA project seems to have enjoyed moderate success (though on a small scale), it might not be unreasonable
to expect that the operation of a purely voluntary system might run the risk of inevitable "pledging fatigue".

[...]

The current system actually represents a significant departure from the original sharing system proposed by
the German Presidency in 1994, which asserted that the distribution of refugees should be based on various in-
dicative measures that would result in a quota system. The proposed criteria for distribution amongst Member
States, all of which were to be given equal weight, included: the size of the population as a proportion of the
whole Union; the size of the national territory as a proportion of the whole Union; and GDP as a proportion
of the whole Union. The draft proposal also allowed for consideration of alternative methods of contribution, in
that the system would allow for shortfalls by any country that was contributing significantly to foreign and
security policy efforts through peace-making or peacekeeping efforts, by ensuring that less involved countries
would compensate for this shortfall by higher levels of contributions themselves. This proposal, however, did
not receive the support of other key Member States, and as shown above, similar recommendations and propos-
als for systems involving quotas according to proportional distribution keys have remained controversial.
Thus, we are faced with a stalemate when it comes to advancing this policy area.

Ultimately, there remains an urgent need to improve the system for responsibility sharing in the EU. Al-
though significant developments have been made in recent years, the current operating state of the CEAS
is not sufficient to adequately ensure a fairer distribution of asylum costs and responsibilities or to ensure a
consistent standard of protection across the EU. While many of the recommendations made by the Commis-
sion in the 2011 Communication should be encouraged, this paper has demonstrated that those proposed
action points are unlikely to be sufficient due to several crucial deficiencies. The 2011 Communication
fails to reconsider the distribution key for financial responsibility sharing. It fails to sufficiently acknowl-
edge the importance of relative "burdens" and relative capacity in the operation of the Dublin system. It also
fails to consider more seriously binding (rather than merely voluntary) mechanisms for internal relocation.
Thus, in the light of some of these shortcomings, this latest push by the Commission to improve intra-EU
solidarity fails to adequately address the structural and institutional features of the system that are perpetuat-
ing existing inequalities and is therefore unlikely to produce the improvements required by the current
system. Ultimately, improved solidarity is contingent on an improved system of responsibility sharing; how-
ever, the achievement of an improved system of responsibility sharing is equally, if not more, contingent
on already existing solidarity. It would seem that this is where the problem lies.

Kukaan tietämäni tutkija tai muu kommentoija ei muutamia harvoja poliitikkoja (mm. Päivi Räsänen, Tobias Billström ja Cecilia Malmström) lukuun ottamatta ole väittänyt, että turvapaikanhakijat jakautuisivat tasaisesti edes EU:n yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä muuten kuin pakkosiirroilla. Jos CEASin perimmäinen tarkoitus on turvapaikanhakijoiden tasainen jakaminen "solidaarisuuden ja taakanjaon" nimissä, on sen perimmäisenä ytimenä, lopullisena keinona tuon tavoitteen saavuttamiseksi, oltava ennen pitkää turvapaikanhakijoiden jakaminen joko kiintiöillä ja/tai erityisesti Suomelle kalliiksi käyviä taloudellisia houkuttimia käyttäen. Tätä edeltää turvapaikkapoliittisen päätösvallan siirtäminen harmonisoinnin varjolla pala palalta EU-elimille.

[mietinen]

Ennen kuin Suomi sitoo itsensä EU:n yhteiseen turvapaikkajärjestelmään sen vaikutukset tulee arvioida julkisesti. Erityisen tärkeänä näen Suomen edeskunnan valta-aseman muutoksen, luopuuko Suomi keskeisestä osasta itsenäisyyttään?

Onko nyt välikysymyksen aika? Jälkeenpäin on turha itkeä.

Suomen perustuslaki - Välikysymys

43 §
Välikysymys

Vähintään kaksikymmentä kansanedustajaa voi tehdä valtioneuvostolle tai ministerille näiden toimialaan kuuluvasta asiasta välikysymyksen. Välikysymykseen tulee vastata eduskunnan täysistunnossa viidentoista päivän kuluessa siitä, kun kysymys on saatettu valtioneuvoston tietoon.

Välikysymyksen käsittelyn päätteeksi toimitetaan äänestys valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta, jos keskustelun aikana on tehty ehdotus epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle tai ministerille.

[Sampo Terho]

Tervehdys, asia ei välttämättä tämän ketjun lukijoille ole uutta, mutta alla silti linkki uusimpaan blogiini EU:n yhteisestä turvapaikkapolitiikasta.
http://www.sampoterho.net/?p=2208

[Roope]

Tervehdys, asia ei välttämättä tämän ketjun lukijoille ole uutta, mutta alla silti linkki uusimpaan blogiini EU:n yhteisestä turvapaikkapolitiikasta.
http://www.sampoterho.net/?p=2208

Erityisesti monia mietityttää, ryhtyykö EU päättämään jäsenmaiden vastaanottaman humanitaarisen maahanmuuton määrästä? Kysymykseen ei aitoon EU:n tapaan ole yksiselitteistä vastausta.

Napakka yhteenveto monimutkaisesta aiheesta, jonka herättämiin kysymyksiin on tosiaan vaikea löytää yksiselitteisiä vastauksia. Kaiken voi kiistää, koska keskustelu, dokumentit ja päätöksenteko ovat niin hajanaisia ja epämääräisiä.

Kirjoituksessa mainitun solidaarisuuden ohella toinen taajaan toistettu avainkäsite on tässä yhteydessä taakanjako ("burden sharing"). Sen voi toki tulkita pelkäksi taloudelliseksi taakanjaoksi, mutta jo Saksan EU-puheenjohtajakaudella vuonna 1994 kirjoitettiin päätösluonnos turvapaikanhakijoiden jakamisen kriteereistä ("distribution key": väkiluku, pinta-ala, bkt). Tämä siis vuosia ennen vuoden 1999 Tampereen sopimusta, jota pidetään lähtölaukauksena EU:n yhteiselle turvapaikkajärjestelmälle (CEAS). Vuoden 1994 jakokriteerit ovat eläneet suunnilleen samassa muodossa parlamentin keskusteluissa ja päätöksissä tähän päivään ja europarlamentin lokakuiseen mietintöön saakka.

Turvapaikanhakijoiden siirrot ovat ainoa realistinen keino päästä CEASille asetettuun tavoitteeseen jakaa turvapaikanhakijat jäsenmaiden kesken "oikeudenmukaisesti". Taloudellinen tuki ei sitä tee, yhtenäiset turvapaikkakäytännöt eivät sitä tee, eikä edes hakemusten yhteiskäsittely sitä tee. EU on teettänyt monta selvitystä turvapaikanhakijoiden uudelleenjakamisen perusteista, mutta yksikään paperi ei käsittele CEASin aiottujen toteutusvaihtoehtojen seurauksia jäsenmaiden ja koko EU:n näkökulmasta.

[slobovorsk]

Kreikan natsien harjoittamaa väkivaltaa maassa olevia humanitaarisia maahanmuuttajia kohtaa koskevista uutisista juolahti mieleen uhkakuva, jossa saisimme joululahjaksi CEASin taakanjaon ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittelun. Asian nouseminen uutisiin pohjustaisi kenties maaperää. Uskoisin joidenkin maiden (ja tetysti entisen Ruotsin komissaarin) haluavan luoda EU:n ministerineuvostolle paineita tähän suuntaan.

[orientexpressen]

Ruotsin radion mukaan 25 EU-maata (yhteensä 27:stä) on ilmoittanut olevansa täysin taakanjakoa vastaan. Vastustaviin maihin kuuluu myös Ruotsi. Syyksi sanotaan se, että maat haluavat pitää turvapaikkapolitiikan päätösvallan itsellään.

Komissaari Cecilia Malmström valittelee tilannetta, siinä missä Ruotsin maahanmuuttoministeri Tobias Billström sanoo olevansa sitä mieltä, että ehdotettu taakanjakomekanismi loisi turhia jännitteitä EU-maiden välille ja että tarvitaan kehittyneempiä ratkaisuja.

Taakanjako voisi vähentää Ruotsin turvapaikanhakijamääriä 30-64 prosentilla, tai enimmillään 28.000 henkilöllä.

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=83&artikel=5351762

[Roope]

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=83&artikel=5351762

Turvapaikanhakijoiden epätasaisen jaon muuttaminen vaikeaa

Ruotsin turvapaikanhakijoiden määrä voitaisiin puolittaa jakamalla pakolaiset tasaisemmin EU:n sisällä. Europarlamentti ajaa asiaa, mutta Ruotsin hallitus suhtautuu ehdotukseen epäillen.

Nykyään turvapaikanhakijoiden jakautuminen EU:ssa on äärimmäisen epätasaista. Yhdeksän EU-maata ottaa vastaan yli 90 prosenttia kaikista pakolaisista.

Ruotsi on kärkipaikoilla. Ruotsi on neljännellä sijalla Ranskan, Saksan ja Italian jälkeen. Suuri osa maita, etenkin Itä- ja Keski-Euroopassa, ei ota pakolaisia vastaan juuri lainkaan.

Europarlamentti haluaakin nyt tasoittaa erot EU-maiden talouteen ja väkilukuun perustuvilla kiintiökaavoilla.

Europarlamentissa asiaa käsittelevä kyproslainen Kyriacos Triantaphyllides sanoo, että ettei edes niin rikas maa kuin Ruotsi ehkä pysty sulattamaan näin suurta määrää pakolaisia. Silloin muiden EU-maiden tultava avuksi.

- Voi tulla ajankohtaiseksi siirtää pakolaisia toisiin EU-maihin, jotka eivät ole yhtä heikossa asemassa, sanoo Kyriacos Triantaphyllides.

EU-komission laskelmien mukaan Ruotsin pakolaismäärä vähentyisi kiintiökaavasta riippuen 30-64 prosenttia nykyiseen verrattuna. Tämä tarkoittaisi jopa 28 000 turvapaikanhakijaa vähemmän.

EU-komissio on ehdottanut taakanjakoon EU:n sisäistä vapaaehtoista järjestelmää, mutta vastaus on ollut ei, mitä Ruotsin EU-komissaari Cecilia Malmström pitää valitettavana.

- Toivoisin, että poliittinen ilmasto olisi sellainen, mutta olemme nostaneet asian pöydälle monta kertaa ja 25 maata on täysin sitä vastaan, sanoo Cecilia Malmström.

EU-maat eivät tahdo luopua turvapaikkapoliittisesta päätöksentekovallastaan. Jopa Ruotsi, joka hyötyisi turvapaikanhakijoiden siirroista, sanoo ei. Maahanmuuttoministeri Tobias Billström uskoo, että kiintiökaavat vain lisäisivät tarpeettomia jännitteitä EU-maiden välille.

- Suhtaudun epäillen tällaisiin yksinkertaisiin ratkaisuihin kiintiöistä ja muista. On kyse oikean työkalun valitsemisesta parannusten aikaansaamiseksi, sanoo Tobias Billström.  (käännös)

Sveriges Radio: Svårt att ändra ojämn fördelning av asylsökande 20.11.2012

Billströmistä ei ota selvää. Hän kannattaa kallista, monimutkaista ja jäsenmaiden päätösvallan kaventumiseen johtavaa EU:n yhteistä turvapaikkajärjestelmää, jonka hän toivoo tasoittavan EU-maiden väliset turvapaikanhakijaerot - jota se ei kylläkään tee - mutta sanoo suhtautuvansa epäillen siihen ainoaan ilmeiseen keinoon, joka näin tekisi, koska se on yksinkertainen ratkaisu. Onko tämä show'ta kansalaisten rauhoittamiseksi, äärimmäistä typeryyttä vai mistä on kyse?

[Roope]

Efter ett decenniums nötande verkar EU nu få en gemensam asylpolitik i hela unionen. Det innebär att asylmottagandet ska bli mer lika och ansökningarna om asyl bedömas mer enhetligt. Sverige ligger idag på fjärde plats när det gäller att ta emot antal flyktingar. Det är bara Tyskland, Frankrike och Italien som tar emot flera. Och 10 länder i EU tar knappt emot några alls. Och frågan är hur den nya asylpolitiken påverkar fördelningen av asylansökningar. Hör Tobias Billström (M) migrationsminister och Susanne Palme, EU-reporter.

Sveriges Radio: Asylpolitiken i Sverige och EU 20.11.2012

Linkin takana 15 minuutin audio, muun muassa Tobias Billströmin haastattelu, johon tuo edellisen viestin juttu perustuu.

Noin viiden minuutin kohdalla haastatellaan London School of Economicsin tutkijaa (Tilleman?), joka toteaa vastoin Billströmin väitettä, että edes yhteiset turvapaikkakäytännöt eivät johtaisi hakijamäärien tasaantumiseen EU-maiden välillä. Täydelliseen harmonisoimiseen kuluisi kauan, ja sen jälkeenkin toiset maat olisivat yhä houkuttelevampia kuin toiset johtuen esimerkiksi maiden historiasta, kielestä ja maahanmuuttajayhteisöistä. Tillemanin mukaan yhtenäisessäkin turvapaikkajärjestelmässä niihin maihin, jotka ovat muita houkuttelevampia, hakeutuisi entistä enemmän turvapaikanhakijoita. Tilleman toteaa, että mikäli EU:n tavoitteena on turvapaikanhakijoiden tasaisempi jakautuminen jäsenmaiden kesken, ei loppujen lopuksi ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä tosissaan neuvottelemaan turvapaikanhakijoiden "jakokaavasta" eli käytännössä jäsenmaiden turvapaikanhakijakiintiöistä.

Kyproksen EU-parlamentaarikko Kyriacos Triantaphyllides toteaa yhdeksän minuutin kohdalla, että "jakokaava" (kiintiöt) on seuraava askel, kunhan EU:n yhteiset turvapaikkasäännöt saadaan ensin voimaan. Myös ruotsalainen meppi Cecilia Wikström sanoo, ettei voimaan tuleva "turvapaikkapaketti" riitä, koska siinä ei määritellä "pakollista solidaarisuusmekanismia".

Billström kiertelee kiintiöasiaa lopuksi vähän Räsäsen malliin vetoamalla siihen, että on vaikeaa ottaa kantaa turvapaikanhakijoiden siirtoihin, koska sellaisesta ei ole tehty vielä lakiesitystä. Siksi asiaa koskeva keskustelu on vain hypoteettista, eikä Billström halua ottaa siihen osaa.

[ikuturso]

Tervehdys, asia ei välttämättä tämän ketjun lukijoille ole uutta, mutta alla silti linkki uusimpaan blogiini EU:n yhteisestä turvapaikkapolitiikasta.
http://www.sampoterho.net/?p=2208

On se hienoa, kun tuleva Tasavallan Presidentti käy hompansseja moikkaamassa aina silloin tällöin.

Tämä taloudellinen taakanjako ja alueelliset kauhukuvat varmaan tulevaisuudessa tarkoittavat sitä, että pakolaisten kustannuksiin jyvitetään EU:lta joku tietty summa per maa ja per pakolainen. Suomen vastattava summa vastaa Suomen AAA-luokitusta ja harvaa väestöntiheyttä. Mikäli emme itse asuta suhteessa muihin maihin EU:n katsomaa määrää, maksamme kompensaatiota muille. Tämä tulee Suomelle järjettömän kalliiksi. Lisäksi en usko, että turvapaikanhakijoiden olosuhteita saadaan EU:n alueella millään yhtenäistettyä, jolloin Suomi majoittaa Siivet Oy:lle turvapaikanhakijan 200 euroa päivä, kun Kreikka samalla rahalla ruokkii 100 turvapaikanhakijaa telttaleirillä ulkoilmassa. Ne maat, joilla on paljon turvapaikanhakijoita ja huonot olot näille, lihovat EU-tukiaisillaan, kun taas Suomen tapaiset maat maksavat omista turvapaikanhakijoistaan kovaa hintaa, sekä muidenkin maiden turviksien kuluista leijonanosan.
Lisäksi kun olemme Schengenissä, ja väki liikkuu rajojen yli ilman passintarkastuksia, niin miettikääpä Kreikkaa: maata, jossa yhden saaren populaatio on sokeita ja kuolleet saavat eläkettä. Vastaisiko heidän turvapaikanhakijasaldonsa koskaan todellisuutta, kun se EU:lle ilmoitettaisiin, jos pikkuisen juksaamalla olisi mahdollisuus tienata systeemistä? (syyllistynkö nyt kansaa vastaan kiihottamiseen?)

-i-

[Roope]

Uuden Dublin-sopimuksen sisältö hyväksytty.

A step closer to a Common European Asylum System

The Committee of Permanent Representatives (Coreper II)  endorsed yesterday, Tuesday November 27, the outcome of the trilogue with the European Parliament held on November 14, 2012 on the pending comitology elements of the Dublin regulation and the entire text of the Regulation. Also yesterday, the Civil Liberties, Justice and Home Affairs (LIBE) Committee of the European Parliament voted in an orientation vote for the political endorsement of the full agreement.

Yesterday's official agreement of the remaining open issues of the Dublin text concludes the long and difficult negotiations on this very important piece of legislation in the field of asylum, where many of the "political" aspects of the Regulation were agreed upon in Coreper II in the summer of 2012. The agreement on this new Dublin text (the so-called Dublin-III regulation) exemplifies the continued efforts of the Cyprus Presidency to implement the European Council's objectives to establish the Common European Asylum System (CEAS) by the end of 2012.

The draft recast Regulation was tabled by the European Commission at the end of 2008 and negotiations proceeded for almost four years, due to the political sensitivity attached to the Regulation. The Regulation determines which Member State is responsible to examine an application of an asylum seeker who has submitted an application to more than one Member State, or an asylum seeker who has submitted an application to a Member State other than the one he/she first entered into the European Union.

Two legislative texts, part of the Common European Asylum System (the Directive of the Qualification and Status of Refugees and the Directive on the Reception Conditions for asylum seekers) have already been adopted, while the other two pending texts (the Asylum Procedures Directive and the EURODAC Regulation) are proceeding swiftly.

The Presidency is working hard to conclude the trilogues with the European Parliament in the former and is awaiting for the Parliament to adopt its position on the latter. The aim in both cases is to have a political agreement on these texts by the end of the year.

The agreement on the Dublin Regulation proves that when both co-legislators are willing to work together and to reach agreement, the European Union can achieve results which are positive for the EU and for those who are in need of international protection.

The official adoption of the Regulation will be done by the Justice and Home Affairs Council of Ministers and the Plenary of the European Parliament.

Tiedote 28.11.2012

[Roope]

Statewatch Analysis: The Common European Asylum System: State-of-play update 5.12.2012 (pdf)

A previous Statewatch analysis examined the prospects of the EU agreeing on the
legislation to establish a second-phase of a Common European Asylum System (CEAS) by
the end of 2012.

To summarise, at time of writing (5 December 2012), with less than four weeks to go to
the EU deadline, the EU has already adopted one key measure, the second-phase
qualification Directive, back in 2011. It has also adopted certain other connected
measures: an amendment to the EU refugee fund regarding resettlement (adopted spring
2012); an extension to the EU's legislation on long-term residents to cover refugees and
persons with subsidiary protection (adopted spring 2011); and legislation establishing a
European Asylum Support Office (adopted early 2010).

[...]

Asylum procedures directive

The most recent documents available (see links below) indicate that the EP and the
Council have agreed on some of the issues which were outstanding as regards this
Directive. In particular, they have apparently agreed on:

a) several issues related to access to the procedure (Art. 6);
b) lawyers' access to information (Art. 10(3)(c));
c) notification re personal interviews (Art. 14);
d) discriminatory requests re personal interviews (Art. 15(3)(b) and (c));
e) mandatory recording (Art. 17), where the EP has caved in to the Council's
objections, subject to the issue being refused in future ;
f) identification of victims of torture and violence (Art. 18(4));
g) details of free information (Art. 19(1));
h) legal aid on appeal (Art. 21(2)(c));
i) representatives of unaccompanied minors (Art. 25(1));
j) time limits for accelerated procedures (Art. 31(7)); and
k) special rules on admissibility interviews (Art. 34).

However, there are a number of points still outstanding. As in the previous report, these
are listed below in two parts: (a) the points which are the most fundamental, and likely to
be the most difficult to agree; and (b) other points.

Difficult issues:
a) the issue of extradition to asylum-seekers' countries of origin (Art. 9(2));
b) guarantees for applicants with special needs, including exceptions from some
procedural rules (Art. 24);
c) exceptions from some procedural rules for unaccompanied minors (Art. 25(6));
d) the EP's proposed ban on detention of minors (Art. 26a);
e) the extended time period for deciding on applications (Art. 31(3));
f) whether the list of possible accelerated procedures should be exhaustive or not
(Art. 31(5));
g) ruling out certain grounds for accelerated procedures (Art. 31(8));
h) the list of possible grounds for manifestly unfounded procedures (Art. 32(2));
i) the existence of the concepts of 'safe country of origin', and so-called 'super-safe third
country' (Arts. 36, 37 and 39);
j) the rules on defining 'safe third countries' (Art. 38);
k) the exceptions to the right to remain following a repeat application (Art. 41); and
l) several issues relating to asylum-seekers' status during an appeal, including the
right to stay on the territory (Art. 46).

Easier issues:
a) the definition of applicants with special procedural needs (Art. 2(d));
b) whether certain decisions must be 'reasoned' (Art. 4(2)(b));
c) information to applicants (Art. 8(1));
d) use of information from other international human rights bodies (Art. 10(3)(b) and (d));
e) applicants' cooperation obligations (Art. 13(1));
f) searches of applicants (Art. 13(2)(d));
g) medical examinations of unaccompanied minors (Art. 25(4));
h) issues related to implied withdrawal of applications (Art. 28);
i) notifications of the use of emergency exceptions to the Commission (Art. 49);
j) the frequency of Commission reviews of implementation (Art. 50); and
k) the extended time period for Member States to comply with the rules on time
limits for deciding on applications (2 years or 3 years) (Art. 51(2)).

As compared to the previous state-of-play report, a large number of easier issues have
been resolved, but few difficult issues have.

[Roope]

Keskiviikko 12. joulukuuta 2012

EU:n valmistautuminen mahdolliseen Syyriasta lähtöisin olevien turvapaikanhakijoiden tulvaan

Euroopan parlamentin esityslista

Huomatkaa sanamuoto, joka viittaa siihen mahdollisuuteen, että EU aktivoisi Syyrian tapauksessa väliaikaisen suojelun direktiivin ("tulva" on direktiivin aktivoimisen ehto), joka tarkoittaisi automaattisia oleskelulupia koko EU-alueelta ja luultavasti myös maakiintiöitä. Huomenna keskustellaan siitä, mihin toimiin EU ryhtyy, ja onko yli puoli miljoonaa maasta lähtenyttä rekisteröityä pakolaista tarpeeksi, että voidaan puhua tulvasta ("influx"), vaikka toistaiseksi vain osa heistä on saapunut Eurooppaan. Maahanmuuttokomissaari Cecilia Malmström on pitkään halunnut EU:n ottavan vastaan enemmän syyrialaisia ja hän vaati jo arabikevään aikaan EU:ta aktivoimaan väliaikaisen suojelun direktiivin.

Yle: YK:n tiedoissa yli puoli miljoonaa Syyrian pakolaista 11.12.2012

[Roope]

Nyt Ruotsin maahanmuuttoministeri Tobias Billström sanoo, että vaikka EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä parantaisi heikoimpien maiden käytäntöjä, niin esimerkiksi Ruotsi pysyisi edelleen erityisen houkuttelevana maana, koska maat ovat niin erilaisia esimerkiksi työllisyydessä, eikä yhteisellä järjestelmällä voitaisi pitkään aikaan (lue: koskaan) tasata kaikkia eroja vastaanottokäytännöissä. Näinhän se tietysti maalaisjärjelläkin on, mutta tämä on vastoin sitä, että yhteistä turvapaikkajärjestelmää perustellaan juuri sillä, että se muka tasoittaisi eri maiden turvapaikanhakijamäärien erot. Eli miksi CEAS?

Riksdag&Departement: Billström varnar för att asylskillnader består 11.12.2012

[Roope]

Keskiviikko 12. joulukuuta 2012

EU:n valmistautuminen mahdolliseen Syyriasta lähtöisin olevien turvapaikanhakijoiden tulvaan

Euroopan parlamentin esityslista

Europarlamentissa vaadittiin keskiviikkona syyrialaisten sijoittamista EU-maihin ja esteetöntä pääsyä (Turkista) EU-alueelle.

EU must do more to help Syrian refugees, MEPs say

The European Union should live up to its Nobel Peace Prize by showing solidarity to Syrian asylum seekers needing protection, MEPs said in a debate with Commissioner Malmström and the Council Presidency on Wednesday evening.

Besides supplying humanitarian aid, the EU should help to set up a regional protection programme and its member states should agree to resettle some of the refugees, said MEPs in the debate.

No EU member state should be left alone to cope with a possible influx of asylum seekers, MEPs stressed, recalling what happened in Lampedusa during the Arab Spring.

The EU is currently taking in only 4% of the asylum seekers fleeing Syria, MEPs noted. Most are staying in Syria's neighbour countries. The majority of Syrians seeking asylum in Europe are currently in Germany and Sweden.

A recording of the debate is available at the link to the right.

Tiedote, video

edit:
Maahanmuuttokomissaari Malmström totesi puheenvuorossaan, että tilanne ei ole Syyrian suhteen vielä läheskään sellainen, että toissijaisen suojelun direktiivin aktivoiminen olisi mahdollista, vaikka etenkin Ruotsilla onkin kovia paineita. Hän tyytyikin vetoamaan jäsenmaiden vapaaehtoiseen haluun ottaa vastaan syyrialaisia. Samaan aikaan monet mepit tekevät kaikkensa, että tilanteesta tulisi vaikeampi.

Jonkinlainen linjanveto sekin, että Suomi ei ota tänne ensi vuoden pakolaiskiintiössä ainakaan ennakkosuunnitelmien mukaan ainuttakaan syyrialaista.

[Roope]

EU:n turvapaikkapaketti valmistumassa

Hedelmättömät yritykset luoda yhteiset säännöt pakolaisille koko EU:ssa ovat kestäneet yli vuosikymmenen, mutta nyt vaikuttaa siltä, että EU:n niin sanottu turvapaikkapaketti voi mennä läpi. EU-komissaari Cecilia Malmström uskoo, että yhä useammat ihmiset tulevat hakeutumaan niihin maihin, jotka nykyään eivät ota pakolaisia vastaan juuri lainkaan.

- Neuvottelut olivat todella kovia, me olemme riidelleet ja huutaneet toisillemme kokoushuoneissa, kertoo Cecilia Malmström, joka esitteli lakitekstit.

Pattitilanteesta irti pääsemiseksi oli vältettävä ideologista, tulehtunutta, edistyksen estävää maahanmuuttoväittelyä, kuten tarvitseeko Eurooppa enemmän vai vähemmän maahanmuuttoa tai onko maahanmuutto ongelma vai siunaus.

[...]

Monet [EU-maiden] hallitukset ovat pitäneet kiinni oikeudesta rajoittaa maahanmuuttoa kuten haluavat - etenkin kriisiaikoina monet hallitukset haluavat näyttää kannattajilleen, että ne pitävät ulkomaalaiset ulkona.

Mutta juuri ne maat, jotka nykyään valittavat hallitsemattomista pakolaisvirroista voivat hyötyä eniten yhteisistä säännöistä, sanoo Malmström, joka on ajanut lakipakettia kolmen vuoden ajan.

- Pitemmällä tähtäimellä uskon tämän johtavan siihen, että yhä enemmän pakolaisia menee niihin maihin, jotka eivät nykyään ota kovin monia vastaan, kuten esimerkiksi Puolaan tai Baltian maihin.

[...]

Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Ruotsi, Hollanti ja Italia myöntävät yhteensä kolme neljäsosaa kaikista oleskeluluvista.

- Jos kaikki maat ottaisivat vastaan maahanmuuttajia täsmälleen samoilla ehdoilla, se voisi tarkoittaa, että suojelua tarvitsevat hakeutuisivat "tavallisimpien" maiden sijaan esimerkiksi Viroon, sanoo Malmström.

- Viro ottaa vastaan noin sata pakolaista - sinä ja minä olisimme Tallinnassa tummimmat ihmiset katukuvassa, hän sanoo viitaten omiin ja haastattelijan tummiin hiuksiin.

[...]

Viranomaisten täytyy haastatella kaikki turvapaikanhakijat ja antaa päätös kolmen kuukauden sisällä, mutta päätöksestä on voitava myös valittaa. Turvapaikanhakijat saavat halutessaan ilmaista oikeusapua sillä kielellä, jota ymmärtävät. Heitä saa pitää säilössä vain jos he ovat uhka itselleen tai muille ja silloinkin enintään kolmen kuukauden ajan.

[...]

Yksi turvapaikkapaketin hankalimmista kohdista oli muuttaa niin sanotun Dublin-sopimuksen sääntöjä. Se määrittelee, että turvapaikanhakijan hakemus käsitelleen ensimmäisessä EU-maassa, johon hän saapuu. Säännöt kirjoitettiin uusiksi siten, että turvapaikanhakijaa ei koskaan saa lähettää takaisin maahan, jossa häntä voi odottaa "halventavat tai epäinhimilliset olot", vaikka se olisikin ensimmäinen vastaanottajamaa.

Tämä osio lisättiin, koska monissa tapauksissa Dublin-säännöt olisivat tarkoittaneet, että siirtolaiset olisivat odottaneet päätöstä täysissä ja epähygieenisissä, vankilan kaltaisissa leireissä EU:n reuna-alueilla kuten Kreikassa, Italiassa ja Maltalla, jossa viranomaiset tai henkilökunta olisivat kohdelleet heitä huonosti.

Päätöstään odottavat turvapaikanhakijat saavat turvapaikkapaketin mukaan myös luvan tehdä töitä ja maksaa veroja.  (käännös)

Svenska Dagbladet: EU:s asylpaket på väg  9.1.2013

On mieletön väite, että muutokset (mm. Dublin-sopimuksen vähittäinen purkaminen) helpottaisivat kuormitetuimpien maiden taakkaa. Tilanne päinvastoin pahenee, kun laittomien siirtolaisten ei enää tarvitse pelätä säilöönottoja ja palautuksia Kreikkaan ja Italiaan. Mitä helpommaksi turvapaikanhaku ja EU-alueella shoppailu tehdään, sitä halvempaa siitä tulee ja sitä enemmän turvapaikanhakijoiden ja laittomien siirtolaisten määrä kasvaa kaikkialla Euroopassa.

[RP]

Pattitilanteesta irti pääsemiseksi oli vältettävä ideologista, tulehtunutta, edistyksen estävää maahanmuuttoväittelyä, kuten tarvitseeko Eurooppa enemmän vai vähemmän maahanmuuttoa tai onko maahanmuutto ongelma vai siunaus.

Hankalapa olisikin argumentoida sen puolesta, että humanitäärinen maahanmuutto (nykymuodossaan Euroopaaan, en puhu juutalaisten professorien vastaanotosta Yhdysvaltoihin menneellä vuosisadalla) olisi vastaanottajalleen siunauksellista.

[Roope]

Komissaari Malmström siis tuossa ylpeili, että sääntöjä rukatessa onnistuttiin keskittymään pelkästään teknisiin yksityiskohtiin yksi kerrallaan ja vältettiin tietoisesti "poliittista" keskustelua muutosten seurauksista, jotta varmistettaisiin suurhankkeen edistyminen. Hullua, mutta niin kuvaavaa.

[Emo]

Komissaari Malmström siis tuossa ylpeili, että sääntöjä rukatessa onnistuttiin keskityttymään pelkästään teknisiin yksityiskohtiin yksi kerrallaan ja vältettiin tietoisesti "poliittista" keskustelua muutosten seurauksista, jotta varmistettaisiin suurhankeen edistyminen. Hullua, mutta niin kuvaavaa.

Jotta tuon suoraan tunnustaa, eikä yritä moista edes peitellä ja kieltää (mikä olisi ihmiselle psykologisesti ja järjellä ajateltuna normaalimpi tapa toimia ja puhua), kertoo vahvasta (sairaasta) voiman tunteesta ja itsekeskeisyydestä.

[Whomanoid]

Olisipa mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos Puolaan tai Baltian maihin pöllähtäisi lyhyessä ajassa muutamia kymmeniä tuhansia somaleja, kurdeja ja arabeja. Voisivat venäläiset ja virolaiset/latvialaiset nationalistit yllättäen löytää toisensa samalta puolelta. Luultavasti näissä maissa rasismi ei jäisi huutelun asteelle.