Keskioluen poisto ruokakaupoista säästäisi ihmishenkiä

[Läpeensä Nuiva]

Koska ruoka, III-oluen tavoin, turvottaa ja tulee ähky ja viha päähän, ja alkaa läpse, ehdotan ruuan poistamista ruokakaupoista.

Näinniinkuta Marialle vinkkinä vinkattakoon.

[PaulR]

Ja just kun on oppinut juomaan mietoja. Tsk tsk. Taasko tässä olisi alettava kasikymppiseen.

Älä viitti,siinä ei säästy ihmishenki.

Sanoinkin, että kiitos kun veit mennessäsi. 

[Ammadeus]

Koska ruoka, III-oluen tavoin, turvottaa ja tulee ähky ja viha päähän, ja alkaa läpse, ehdotan ruuan poistamista ruokakaupoista.

Näinniinkuta Marialle vinkkinä vinkattakoon.

Aivan ja ruuasta tulee paskaa,mikä onkaan vastenmielisempää.Ruoka pois kaupoista!

[B52]

http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisuomi.fi/83255-ei-vetta-mun-kaljaan

Ei vettä mun kaljaan

"Jotain on nyt tehtävä. Tämä on jotain. Joten tämä on tehtävä." Näin ministereillä oli tapana tokaista BBC:n loistavassa kasarisarjassa "Kyllä, herra ministeri". Tuon kehäpäätelmän logiikalla toimitaan myös Suomessa iänikuisen viinaongelmamme kanssa.

Six-pack-hallituksen ministerit Maria Guzenina-Richardson ja Päivi Räsänen haluavat lorottaa six-packiin lisää vettä. Räsänen haluaa kauppoihin kakkosoluen nykyisen keskarin asemesta, ja Guzenina haluaa keskustelua kaljan laimentamisesta.

Näinhän se virallinen tarina menee; yksilön juominen on järjestelmän syytä. Valtiovalta suhtautuu meihin alamaisiin kuin karjaan, jota voi paimentaa oikeaan suuntaan. Kansalle on aina ollut eri säännöt kuin herroille. Kieltolain aikana eliitti kyllä ryyppäsi "kovaa teetä", ja vielä 80-luvulla kansan juomisesta oltiin huolissaan, mutta ministerit saivat Alkosta viinat alennuksella. Nyt hallitus aikoo nostaa oluen veroa enemmän kuin viinin. Syynä on se, että kaljaa juovat rumat ihmiset lähiöissä. Viinit taas lastataan Stokkan autohallissa kaupunkimaasturiin.

Totta kai viina on suomalaisille ongelma. Länsimaat ovat nykyään niin vauraita, että kuka tahansa voi mennä Prismaan ja syödä viinereillä ja sipseillä itsensä hengiltä tai ostaa Alkosta sen verran kossua, ettei veri enää kierrä. Mutta ihmistä ei vaan voi suojella itseltään. Ei sitten millään.

Suomessa on kyllä yritetty. Gambinan ostoa on rajoitettu monella tavalla. Vahvaa kamaa saa vain Alkosta. Munalukot napsahtavat Siwoissa jääkaappien oviin tasan kello 21:00. Nykyjärjestelmä kieltoineen ja poikkeuksien poikkeuksineen toimii yhtä hyvin kuin italialainen auto pakkasella. Olutta ei saa ostaa kotiin iltayhdeksän jälkeen, mutta ravintolassa saa tilata ylihintaan vaikka minkälaisen lärvilautasen aamuun saakka.

Valtion alkoholimonopolia perustellaan logiikalla, joka ontuu pahemmin kuin Arto Paasilinna espoolaisella terassilla. Perustelu kuuluu näin; koska meillä on valtion monopoli, se takaa että valikoima voidaan pitää koko Suomessa tasaisen hyvänä. Jos monopoli murrettaisiin, kaupasta saisi vain Pirkka- ja Rainbow-viinejä. Näin sanoo Alkon kannattaja, viimeksi tällä viikolla Hesarin mielipidesivulla. Suomeksi sanottuna pääkaupunkiseudun halvan viinin tissuttelijan pitää siis maksaa marjamehustaan enemmän, jotta Saariselän Alkossa voidaan tarjota vuosikertaviiniä halvemmalla. Näin siis köyhät tukevat hyväosaisten viinisnobbailua.

Samalla logiikalla Oltermannin hinta pitäisi säätelyllä kolminkertaistaa, jota kauniaislainen perheenäiti saisi Bleu de Bressensä halvemmalla.

Epäilenpä, että juuri alkoholin huono saatavuus on yksi syy suomalaisten juomiseen. Ihmisellä on taipumus liittää kallisarvoisiin asioihin fetissiarvoa. Niitä halutaan enemmän kuin halpoja. Kun ei voi olla varma, milloin viinaa on tarjolla seuraavan kerran, sitä ostetaan kaiken varalta vähän liikaa. Ettei vaan pääse loppumaan. Ja sitten varastot myös juodaan tyhjäksi. Jos alkoholia olisi tarjolla lähiärrällä vuorokauden ympäri, ei tarvitsisi jännittää milloin se loppuu.  Olemme evoluutiossa kehittyneet hamstraamaan asioita, joita on ollut niukasti tarjolla. Siksi olemme nykymaailmassa sekä läskejä että juoppoja.

Valtaapitävät ovat aina pelänneet sitä, että ihmiset olisivat itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Koska vauva ei osaa pureskella, aikuisillekaan ei meillä saa tarjota pihviä. Koko ajan toitotetaan, ettei juominen ole oma vika, vaan johtuu siitä, että pullon hinta laski kymmenellä sentillä.

Alamme aina jossain vaiheessa täyttää odotuksia. Kun tarpeeksi hoetaan sitä, että olemme juoppokansa, meistä myös tulee sellainen.

Kaljanlaimennuskeskustelu vahvistaa käsitystä siitä, että ratkaisu on viranomaisten, ei yksilön käsissä.  Sata prosenttia suomalaisista aikuisista on lukutaitoisia, ja prosenttiasku opetetaan jo ala-asteella. Jokainen aikuinen osaa itse valita haluamansa viinan vahvuuden. Jos joku oikeasti haluaa juoda oluensa miedompana, mikä estää avaamasta vesihanaa ja laimentamasta itse oluttaan. Pakkolaimennus johtaa vain siihen, että juomarin pitää käydä useammin guzeninalla.

Tunnen suurta sympatiaa kaikkia alkoholiongelmaisia kohtaan. Tiedän, että itsekin voisin ensimmäisten joukossa sortua viinan kiroihin.

Mutta ei alkoholismi mikään oikea sairaus ole. Meillä saa mieluummin vaikka puolustaa Jammu Siltavuorta, kuin edes epäillä jotain tuonsuuntaista. Alkoholismi koskettaa henkilökohtaisesti niin monta suomalaista.

Asia ei ole yksinkertainen. Ymmärrän ne yhteiskunnalliset syyt joiden takia alkoholismista alettiin puhua sairautena. Sairausluokitus on nykyajan humaani tapa käsitellä ihmisen heikkouksia ja poikkeuksia. Masennus, ADHD tai riippuvuudet ovat luonnollinen osa ihmisen käytöstä. On silti erittäin hyvä, että esimerkiksi sairaanhoitojärjestelmä tai työnantajat käsittelevät alkolismia sairautena.

Mutta ei oikeasta sairaudesta voi päästä eroon omalla päätöksellä. Kuka tahansa alkoholisti lopettaisi heti juomisen jos henkeä uhattaisi aseella. Mutta lopetapa syöpä samalla tavalla. En tarkoita, että viinasta luopuminen olisi helppoa.

Yhteiskunnan pitää auttaa ihmisiä kamppailussa viinanpirua vastaan. Mutta silti korkin saa loppujen lopuksi kiinni vai yksilö itse, ei valtio. Vesitetty olut auttaa siihen tismalleen yhtä paljon kuin eheytys Nokia-mission pastoria.

Kaikkein eniten aina jatkuvasta viinakeskustelusta hyötyvät kaiken maailman ministerit, kanisterit ja muut valtaapitävät. Koska poliitikot eivät varsinaisesti tee mitään, heidän täytyy todistaa valtansa luomalla ensin ongelma, johon itse tarjotaan ratkaisua. Tällä kertaa ongelmaksi kelpaa liian vahva olut.



Enbuske parantaa juttujaan kuin sika juoksuaan.