J. S. Hankamäki: Suvaitsemattomuus takaa laadun

[Iida]

J. Sakari Hankamäen kirjoitus US:n blogissa. Teksti on pitkä ja kohtuullisen haasteellista luettavaa, mutta suosittelen silti lukemaan. Hankamäki käsittelee hyvin maahanmuuttoa ja suvaitsevaisuutta.(Tuohon homoseksuaalisuuden käsittelyyn tekstissä en ota tässä nyt kantaa, minua kiinnosti nimenomaan maahanmuuton ja suvaitsevaisuuden tarkastelu.)

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81107-suvaitsemattomuus-takaa-laadun

[Jouko]

J. Sakari Hankamäen kirjoitus US:n blogissa. Teksti on pitkä ja kohtuullisen haasteellista luettavaa, mutta suosittelen silti lukemaan. Hankamäki käsittelee hyvin maahanmuuttoa ja suvaitsevaisuutta.(Tuohon homoseksuaalisuuden käsittelyyn tekstissä en ota tässä nyt kantaa, minua kiinnosti nimenomaan maahanmuuton ja suvaitsevaisuuden tarkastelu.)

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81107-suvaitsemattomuus-takaa-laadun

Hankamäki kirjoittaa taas asiaa. Suvaitsevaisuuden dilemma on se, että ihan kaikkea ei voi suvaita. Yhteiskunnan normit määrittävät sitten mitä suvaitaan ja mitä ei. Lännessä suvaitaan tai ollaan suvaitsematta eri asioita kuin Idässä. Tämä on se suurin perusjako. Sitten mennään kansallisuuksiin ja kansallisvaltioihin. Hankamäki mainitsikin pienimmän yksikön: perheen. Siinäkin pienessä piirissä on omat norminsa, jotka poikkeavat naapurin normeista. Mutta ulkopuolella noudatetaan taas yhteisiä normeja. Se on jatkuvaa sovittelua. Myönnän tämän. Vaan kaikki joutuvat joustamaan. Aina on helpompaa jos ihmisillä on edes likipitäen samat käsitykset asoista.

[MW]

Olipas Hankamäellä räväkkä lopetus.

Kommenteissa suvaitseva Stacy  siivonen sekoilee suvaitsevasti:

Kyllä minä näen maahanmuutolle kiistattoman perusteen siinä, että kun Suomessa on maahanmuuttajia, meillä on suora yhteys heidän välityksellään siihen tietoon, mitä maailman kriisipesäkkeissä tapahtuu. Minä en näe, että kohtaamisella homon kanssa olisi lainkaan tällaista välinearvoa.

Heikki Kosalainen vähän ripittää suvaitsijaa, johon Stacy:

Sinä näet ihmisissä vain välinearvon. Jos kerta arvostelet maahanmuuttajia kustannusten takia, mitähän arvoa näet vanhuksilla ja vammaisilla?

Se on hienon kuuloinen sana kylvää, tuo välinearvo. Jonkunlaisen johdonmukaisuuden voisi tietty yrittää säilyttää.

EDIT: Sitten vielä tuosta Stacyn välineiden välittämistä tiedoista kriisipesäkkeistä:

Käsi sydämellä Stacy, saatko tietosi kriisipesäkkeistä:

a) Tiedotusvälineistä
b) Sosiaaliturvapaikanhakijoilta

[M.]

Se on hienon kuuloinen sana kylvää, tuo välinearvo. Jonkunlaisen johdonmukaisuuden voisi tietty yrittää säilyttää.

Suvikset taitavat käyttää ko. termiä ymmärtämättä sen merkitystä. Ei se, että huomautetaan jonkin toiminnan aiheuttamista kustannuksista, sulje pois sitä mahdollisuutta etteikö samalla voitaisi hyväksyä ko. toiminnan itseisarvoisuutta. Sen sijaan, kun mokuttajat perustelevat monikulttuurisuutta sen tuomalla tiedolla muista kulttuureista tai kulttuurielämän vilkastumisella, he nimenomaisesti näkevät maahanmuuttajat tiedon tuomisen tai kulttuurielämän vilkastuttamisen välineinä. Jos nämä ovat perustelut monikulttuurisuudelle, maahanmuuttaja, joka ei tuo mitään uutta tietoa tai vilkastuta kulttuurielämää, ei ole arvokas.

[Kivikova]

Luin tekstin eilen illalla ja tulin hieman kateelliseksi oivaltavasta ajatuksesta, että suvaitsevaisuus on sietämistä.

Joku aika sitten tulin kateelliseksi myös Pauli Vahteran huomiosta joka koski romanikerjäläisiä: "Olen ihmetellyt tv-dokumentteja Keski-Euroopan romanialueilta, joissa eletään kuin sikolätissä.. Köyhyys ja likaisuus eivät todellakaan kulje käsi kädessä". Äärimmäisen hyvä huomio. Monet köyhät kansat todellakin pitävät vähät kamansa siististi järjestyksessä. Itsensä myös.

Aikoinaan kateutta aiheutti myös seuraava ajatus: Ne jotka voivat ihannoida kommunismia, köyhyyttä ja kurjuutta ovat länsimaalaiset kakarat, koska heillä on siihen vara". That's Goddamn Right!

[MW]

Luin tekstin eilen illalla ja tulin hieman kateelliseksi oivaltavasta ajatuksesta, että suvaitsevaisuus on sietämistä.

***

Tämän sinänsä itsestään selvän asian rohkeni kirjoittaa parisen vuotta sitten joku valtameedion kolumnistikin, olisiko ollut Aamulehdessä?

Mikä ei tietenkään vaikuta Hankamäen kirjoituksen arvoon mitenkään.

[Lalli IsoTalo]

Suvaitsemiseen liittyykin tiettyä valheellisuutta. Se merkitsee, että suvaitsija hyväksyy jotakin vastoin todellisia asenteitaan ja parempaa tietoaan. Suvaitseminen on siis sietämistä.

Tämähän on aivan loistava artikkeli!

Niin. Siis nythän asia on niin, että sietäväistö roudaa maahan ahdasmielistä jengiä suvaitsevaisuuden nimissä. Ahdasmielisyyttä lisätään suvaitsevaisuuden nimissä! Tästä hulluudesta ei kuulkaa voi seurata mitään hyvää.

Liiallinen sietäminen johtaa sisäisesti ristiriitaiseen, liian monitavoitteiseen päätöksentekoon, joka taas johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen.

Asia on kuulkaas niin, että mokuttajien harjoittama koko kansan pakkosiedätyshoito on jakomielitautista ylellisyyttä, johon terveellä yhteiskunnalla ei ole varaa.

Tässä Sakari Hankamäen artikkelissa minun on vaikeaa suvaita ainoastaan sitä, että jälleen kerran sitä vanhaa kunnon homostelun ihanuutta täytyy työntää melkein jokaiseen kappaleeseen. On myös hankalaa sietää sellaista tyyrikollisuutta kuin skragan ja päähuivin yhteiskäyttö, mutta joku hinta tästä artikkelista on maksettava.

[dothefake]

Meille onkin siis koko ajan annettu siedätyshoitoa, ei ole auttanut, allergiani on vain pahentunut.

[Lalli IsoTalo]

Meille onkin siis koko ajan annettu siedätyshoitoa, ei ole auttanut, allergiani on vain pahentunut.

Väärin annosteltu, vissiin.

Tässä Airbournen diagnoosi: Too Much, Too Young, Too Fast. http://www.youtube.com/watch?v=mBAJjO8rFD0

Linkin takaa löytyy AC/DC -tyyppistä musiikkirämistelyä.

[OTU]

Oivaltava kirjoitus Hankamäeltä!

[JoePoe]

On myös hankalaa sietää sellaista tyyrikollisuutta kuin skragan ja päähuivin yhteiskäyttö

Ja se rietas virnistys! 

Hyvää analyysia ja ajatuksia herättävää tekstiä.

[Whomanoid]

On myös hankalaa sietää sellaista tyyrikollisuutta kuin skragan ja päähuivin yhteiskäyttö

Ja se rietas virnistys! 

Hyvää analyysia ja ajatuksia herättävää tekstiä.

Osuva kirjoitus monessa suhteessa, mutta tyhmä loppukaneetti pudotti pisteitä. Eihän paneminen (homon tai heteron) ole mikään (aukoton) todiste vilpittömästä kiinnostuksesta toista ihmistä kohtaan. Se voi olla (ja usein onkin) vain kiinnostusta hänen reikäänsä tai reiän täytettään kohtaan. Muutenkin tuon 'aidon kiinnostuksen' ja välinearvon erottaminen on aika harmaata vyöhykettä, myös asianosaisille itselleen. Toki tahtomisella ja hyvään pyrkimisellä on tässä myös merkityksensä.

[Lalli IsoTalo]

Kommenteissa suvaitseva Stacy  siivonen sekoilee suvaitsevasti:

Jeps, nuo blogin kommentit ovat mukavan omaperäisiä, koska kirjoittaja kuuluu homoutensa kautta sateenkaariskeneen, mutta toisaalta ei kuulu siihen nuivuutensa vuoksi, eli hän siis kuuluu harvinaiseen nuiva-homo-crossover-sceneen. Kommentit ovat vähemmän trollaavia ja enemmän tosissaan kuin Homman opposition, vaikka sieltä löytyykin sitä samaa tuttua taikaseinäargumenttia:

"Stacy Siivonen: Ei kansantalous toimi niin, että yhden perheen kustannukset ovat pois sinun pussistasi."

[MoonShine]

Hankamäen maahanmuuttokeskustelu olkoon se 'lapsi' ja homostelu se 'pesuvesi'.
Olen alkanut heittää em. lapsen pesuveden mukana lukematta viemäriin, koska en välitä törmätä homosteluun.

[Osatekijä]

Jotain ihan hyviä pointteja tuossa kirjoituksessa on, mutta kirjoituksessa on mielestäni ristiriitaisuuksia (tarkoitushakuisuutta ?), tai sitten en vaan ymmärrä.

Suvaitseminen on suhdekäsite. Suvaitseminen on voimassa aina suvaitsijan ja suvaitun asian välillä.

Jos suvaitsemisen käsite on suhteellinen, loogisesti tästä seuraisi että suvaitsemattomuus on ihan samalla tavalla suhteellinen käsite. Ok, näin varmaan on.

On ajateltu, että suvaitseminen tuottaa muita yhteiskunnallisia arvoja, vaikka se merkitseekin tinkimistä totuudesta.

Näin ollen suvaitseminen pohjustaa erittäin ideologisia ja sovinnaisia ajattelumalleja, joiden piirissä tingitään koko ajan tiedon ja totuuden ihanteista.

Nyt suvaitseminen on kuitenkin muuttunut suhteellisesta käsitteestä joksikin, joka tinkii jostakin ilmeisen absoluuttisesta "totuudesta" ja "ihanteista". Minusta tämä logiikka ei toimi. Ei suvaitsevaisuudella tai suvaitsemattomuudella ole minusta mitään tekemistä minkään "totuuden" kanssa, kyse on suhdekäsitteestä kuten artikkelin alussa todetaan.

Myöhemmin:

Suvaitseminen on siis sietämistä. Se merkitsee, että suvaitsija hyväksyy asian tai ilmiön, vaikka hän tietääkin, että kyseinen asia ei ole oikein tai perusteltua eikä hän kannata sitä.

Suvaitseminen on varmaan sietämistä, mutta ei siitä seuraa tuo mitä kirjoittaja kirjoittaa. Naapurini tekee remonttia, minun täytyy nyt vaan sietää / suvaita sitä melua. Se ei merkitse sitä, että minä hyväksyisin asian jonka tiedän olevan väärin, tai mikä ei ole perusteltua, tai mitä en kannata. Tehköön remonttinsa ihan rauhassa, sietää sitten vastavuoroisesti melua kun minä remontoin.

Edit: senat sakaisin

[Lalli IsoTalo]

Hankamäen maahanmuuttokeskustelu olkoon se 'lapsi' ja homostelu se 'pesuvesi'.
Olen alkanut heittää em. lapsen pesuveden mukana lukematta viemäriin, koska en välitä törmätä homosteluun.

Niin, kiintiöimätön kaappihompanssihetero ei ymmärrä miksi Hankamäen on pakko tunkea homosteluaan kaikki mahdollisiin epärelevantteihin asiayhteyksiin.

Lapsivesihän siinä kärsii.

[Whomanoid]

Niin, kiintiöimätön kaappihompanssihetero ei ymmärrä miksi Hankamäen on pakko tunkea homosteluaan kaikki mahdollisiin epärelevantteihin asiayhteyksiin.

En nähnyt kirjoituksessa homostelua. Homous oli tässä kirjoituksessa erittäin relevantti ja rajattoman suvaitsevuuden ongelmallisuuden osuvasti esiin nostava esimerkki.

[Lalli IsoTalo]

Niin, kiintiöimätön kaappihompanssihetero ei ymmärrä miksi Hankamäen on pakko tunkea homosteluaan kaikki mahdollisiin epärelevantteihin asiayhteyksiin.

En nähnyt kirjoituksessa homostelua. Homous oli tässä kirjoituksessa erittäin relevantti ja rajattoman suvaitsevuuden ongelmallisuuden osuvasti esiin nostava esimerkki.

Itse asiassa, lienet hyvinkin oikeassa tässä tapauksessa. Mutta minua (ja uskoakseni Moonshineä) häiritsee länsimaisen kulttuurin pakkokiintiöhomouttaminen, joka nostaa valmiutta hylkiä tätä homousaspektia silloinkin kun siihen ei olisi tarvetta. Kun joskus yritin lukea Hankamäen kirjoituksia, niin juuri tämä hänen kirjoitustensa (omasta mielestäni) tarpeeton h-aspekti alkoi tökkimään. Ei siksi, että Hankamäen homous itsessään tökkisi, vaan koska kulttuurimme pakkokiintiöhomosiedätys pursuaa ulos suusta ja korvista.

Ehkäpä massamedian siedätyshoito on mennyt niin öveksi, että näen epärelevanttia homousnäkökulmaa sielläkin missä sitä ei ole. Mutta kyllä Hankamäki saisi mennä, eh, itseensä kirjoitessaan tällaisia lauseita:

Jos sen sijaan haluat arvostaa jotakuta ihmistä, rakasta, kähmi ja tarvittaessa nussi häntä ilman mitään varauksia tai ennakkoehtoja, sillä yksinomaan paneminen osoittaa vilpitöntä kiintymystä!

En tiedä miksi tai kenelle Hankamäki liimailee em. lauseita kirjoituksiinsa. Nyt se johtaa tällaisiin johtopäätöksiin:

Hankamäen maahanmuuttokeskustelu olkoon se 'lapsi' ja homostelu se 'pesuvesi'.
Olen alkanut heittää em. lapsen pesuveden mukana lukematta viemäriin, koska en välitä törmätä homosteluun.

[Pliers]

Kommenteissa suvaitseva Stacy  siivonen sekoilee suvaitsevasti:...

Stacy ei vaikuta olevan sisäisesti koherentti. 

[Whomanoid]

Ehkäpä massamedian siedätyshoito on mennyt niin öveksi, että näen epärelevanttia homousnäkökulmaa sielläkin missä sitä ei ole. Mutta kyllä Hankamäki saisi mennä, eh, itseensä kirjoitessaan tällaisia lauseita:

Jos sen sijaan haluat arvostaa jotakuta ihmistä, rakasta, kähmi ja tarvittaessa nussi häntä ilman mitään varauksia tai ennakkoehtoja, sillä yksinomaan paneminen osoittaa vilpitöntä kiintymystä!

Minustakin tuo oli typerästi sanottu, mutta Hankamäkihän on provokaattori ja tässäkin mielessä Jussin hengenheimolainen eli siedättää lukijoitaan, heittelee täkyjä ja salonkikelvotonta tyyliä. Lisäksi hän ottaa kaiken ilon siitä irti, että hän voi olla äänekäs toisinajattelija eli kaapista tullut nationalistihomo. Kun kukaan muu ei sitä samanlailla tee... Se on välillä rasittavaa, ainakin niille, jotka haluaisivat lukea asian asiana, mutta JSH:kin ymmärtää nämä julkisuuspelit.

[MoonShine]

Lisäksi hän ottaa kaiken ilon siitä irti, että hän voi olla äänekäs toisinajattelija eli kaapista tullut nationalistihomo. Kun kukaan muu ei sitä samanlailla tee... Se on välillä rasittavaa, ainakin niille, jotka haluaisivat lukea asian asiana, mutta JSH:kin ymmärtää nämä julkisuuspelit.

Niin, miksi se sukupuolisuuntausnäkökulma on yleensä missään mm -kritiikkikeskustelussa mukana?
No, koska ainahan voi vähän samalla näppärästi homottaa, kun näppäimistönsä avaa.
Homotusta tulee kuitenkin jo pakkosyöttönä median joka tuutista, joten sitä tuubaa ei mielellään enää yhtään mm -kritiikinkään yhteydessä.

[Simo Hankaniemi]

Viimeistä virkettä lukuun ottamatta loistava kirjoitus Hankamäeltä. Olen ehkä myös siitä eri mieltä, että kumpi on "parempi vihollinen", avoinko vai suvaitseva. Minusta se on aivan sama, vihollinen mikä vihollinen. En muista, että suvaitseva vihollinen olisi kovinkaan usein onnistunut hämäyksessään.

[Osatekijä]

Suvaitseminen on varmaan sietämistä, mutta ei siitä seuraa tuo mitä kirjoittaja kirjoittaa. Naapurini tekee remonttia, minun täytyy nyt vaan sietää / suvaita sitä melua. Se ei merkitse sitä, että minä hyväksyisin asian jonka tiedän olevan väärin, tai mikä ei ole perusteltua, tai mitä en kannata. Tehköön remonttinsa ihan rauhassa, sietää sitten vastavuoroisesti melua kun minä remontoin.

Menee koston puolelle ja kostohan on vihaa.

Minkä ihmeen koston ja vihan puolelle se menee jos antaa naapurin remontoida rauhassa ja olettaa että itsellä on tarvittaessa oikeus samaan suvaitsevaisuuteen ?

[maltti on valttia]

Suvaitseminen on varmaan sietämistä, mutta ei siitä seuraa tuo mitä kirjoittaja kirjoittaa. Naapurini tekee remonttia, minun täytyy nyt vaan sietää / suvaita sitä melua. Se ei merkitse sitä, että minä hyväksyisin asian jonka tiedän olevan väärin, tai mikä ei ole perusteltua, tai mitä en kannata. Tehköön remonttinsa ihan rauhassa, sietää sitten vastavuoroisesti melua kun minä remontoin.

Menee koston puolelle ja kostohan on vihaa.

Minkä ihmeen koston ja vihan puolelle se menee jos antaa naapurin remontoida rauhassa ja olettaa että itsellä on tarvittaessa oikeus samaan suvaitsevaisuuteen ?

Niin vrt suvaisevaisten sanoja; pitäähän meidän nyt suvaita ja auttaa, ne pyyhkii meiän pyllyt sitte kun ollaan vanhoja. Kuullostaako tutulta?

[Mokumies]

"Kyllä minä näen maahanmuutolle kiistattoman perusteen siinä, että kun Suomessa on maahanmuuttajia, meillä on suora yhteys heidän välityksellään siihen tietoon, mitä maailman kriisipesäkkeissä tapahtuu." -Stacy Siivonen

Mitä järkeä tässä on? Jos kysyy, vaikka muslimilta mitä siellä lähi-idässä tapahtuu, niin 100% varmasti vastaus on antisemitististä propagandaa.

[Osatekijä]

Niin vrt suvaisevaisten sanoja; pitäähän meidän nyt suvaita ja auttaa, ne pyyhkii meiän pyllyt sitte kun ollaan vanhoja. Kuullostaako tutulta?

Ei kuullosta tutulta, jompi kumpi meistä on nyt varmaan syönyt vääriä sieniä. Minulla ei ole hajuakaan siitä miten naapurin remonttimelun sietäminen liittyy auttamiseen tai pyllyjen pyyhkimiseen. Minun pointti oli se, että toisin kuin Hankamäki kirjoittaa, suvaitsevaisuus ei omasta mielestäni merkitse sitä että jotenkin luovutaan jostain ideaaleista ja hyväksytään jotain minkä itse katsoo vääräksi.

[maltti on valttia]

Niin vrt suvaisevaisten sanoja; pitäähän meidän nyt suvaita ja auttaa, ne pyyhkii meiän pyllyt sitte kun ollaan vanhoja. Kuullostaako tutulta?

Ei kuullosta tutulta, jompi kumpi meistä on nyt varmaan syönyt vääriä sieniä. Minulla ei ole hajuakaan siitä miten naapurin remonttimelun sietäminen liittyy auttamiseen tai pyllyjen pyyhkimiseen.

En muuten syö ollenkaan sieniä.

[Suvaitsija]

Nyt suvaitseminen on kuitenkin muuttunut suhteellisesta käsitteestä joksikin, joka tinkii jostakin ilmeisen absoluuttisesta "totuudesta" ja "ihanteista". Minusta tämä logiikka ei toimi. Ei suvaitsevaisuudella tai suvaitsemattomuudella ole minusta mitään tekemistä minkään "totuuden" kanssa, kyse on suhdekäsitteestä kuten artikkelin alussa todetaan.

Suvaitseminen on varmaan sietämistä, mutta ei siitä seuraa tuo mitä kirjoittaja kirjoittaa. Naapurini tekee remonttia, minun täytyy nyt vaan sietää / suvaita sitä melua. Se ei merkitse sitä, että minä hyväksyisin asian jonka tiedän olevan väärin, tai mikä ei ole perusteltua, tai mitä en kannata. Tehköön remonttinsa ihan rauhassa, sietää sitten vastavuoroisesti melua kun minä remontoin.

Jep. Suvaitseminen ja suvaitsemattomuus on vain tasapainoilua jostain asiasta seuraavien positiivisten ja negatiivisten osasten suhteellisen painoarvon välillä. Mikäli jokin asia tuottaa itselle enemmän positiivista kuin negatiivista, sitä siedetään, eli käyttäydytään suvaitsevaisesti. Jos taas asia tuottaa enemmän negatiivista kuin positiivista, sitä ei siedetä, eli käyttäydytään suvaitsemattomasti. Joku voi suvaita naapurin remontin, koska kokee, että se on välttämätöntä naapurille, että se parantaa naapurin elämänlaatua tai että kohtahan tässä on itsellä oma remontti edessä. Joku toinen taas saattaa käyttäytyä tässä tilanteessa suvaitsemattomasti, sillä hän kokee, että naapurin remontista johtuva melu ja muut haitat painavat kupissa enemmän kuin joku naapurin hyvä mieli.

Minun mielestäni humanitäärisen maahanmuuton huonot puolet ylittävät selvästi hyvät puolet, joten minulla ei ole mitään syytä suvaita tällaista maahanmuuttoa. Olen siis suvaitsematon humanitääristä maahanmuuttoa kohtaan. Toisaalta suvaitsen homoseksuaalisuutta, koska näen siinä enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Olen siis suvaitsevainen homoseksuaalisuuden suhteen. Suvaitsemiseen liittyy suhteellisuus, joka riippuu henkilöstä ja tarkasteltavasta asiasta. Ketään ei voi siten syyttää yksiselitteisesti ja yleisesti suvaitsemattomaksi, jos hän on suvaitsematon jotain tiettyä asiaa kohtaan. On järjetöntä kuvitella, etteikö suvaitsevaisuus voisi olla valikoivaa, kuten tämä vihreä nainen oli päätellyt.

Mutta sitten on tietty tämä käsite "suvaitsevaisuus", jonka vihervasemmisto on ominut omaan pikkuiseen uusorwellilaiseen sanakirjaansa, ja joka kuuluu samaan kastiin "rasismin" kanssa. Kaikki eri mieltä olevat ovat "suvaitsemattomia" ja "rasisteja". Myös "vihapuhe" on ollut kovasti esillä viime aikoina. Käsitteiden sisältöä voidaan aina sopivasti laajentaa eliitin toimesta, jotta vastustajat voidaan lokeroida ja keskustelu päättää perinteisellä rasismikortilla. Kun tätä käsitettä tarpeeksi jaksetaan toistaa jokaisen homo-, maahanmuuttaja- ja pakkoruotsiuutisen ohessa, niin sanalle määrätty tarkoitus iskostuu ihmisten päähän ilman että sen sisältöä jakseta sen kummemmin pohtia. Jos minua kutsutaan yleisesti suvaitsemattomaksi, ei tarvitse kauaa miettiä, minkä asian suhteen olen "suvaitsematon". En ainakaan sen naapurin remontin.

Näille käsitteille tulisikin keksiä täysin uudet termit, kuten vihersuvaitsevaisuus ja viherrasismi. Tietäisi ainakin, milloin puhutaan suvaitsemattomuudesta ja milloin vihervasemmiston kanssa eri mieltä olemisesta 

[Osatekijä]

Ihan asiallista tekstiä Suvaitsijalta.

Jep. Suvaitseminen ja suvaitsemattomuus on vain tasapainoilua jostain asiasta seuraavien positiivisten ja negatiivisten osasten suhteellisen painoarvon välillä.

Näin, mutta ei pelkästään itse suvaitsemisen tai suvaitsemattomuuden kohteena olevan ilmiön positiivisista (näitä ei välttämättä edes ole) ja negatiivisista puolista, vaan myös siitä mikä on mahdollisen suvaitsemisen / suvaitsemattomuuden itsensä seuraamukset. Jos joku polttaa tupakkaa bussikatoksessa jossa on tupakointikielto, savuttoman henkilön suvaitsevaisuus (= antaa polttaa eikä puutu asiaan) saattaa oleellisesti riippua siitä onko ko. henkilö 15 vuotias nirppanokka vai kaksimetrinen tatuoitu karpaasi). Suvaitsemattomuudesta jälkimmäisessä tapauksessa saattaa seurata fyysistä palautetta. Kyse on subjektiivisista näkemyksistä. Naapurin remonttia suvaitsen siksi, että pidän sitä kohtuullisena ja naapurisovun ylläpito on mielestäni tärkeämpää. Jos pauke jatkuu kuukausitolkulla, suvaitsevaisuus jossakin vaiheessa loppuu. Kyse on juuri siitä mitä kirjoitat, tasapainoilusta.

Minun mielestäni humanitäärisen maahanmuuton huonot puolet ylittävät selvästi hyvät puolet, joten minulla ei ole mitään syytä suvaita tällaista maahanmuuttoa. Olen siis suvaitsematon humanitääristä maahanmuuttoa kohtaan.

Humanitaarisen maahanmuuton vaikutuksista olen ihan samaa mieltä. Se että onko tässä tapauksessa suvaitsemattomuus edes oikea sana, on vähän siinä ja siinä.

Mutta sitten on tietty tämä käsite "suvaitsevaisuus", jonka vihervasemmisto on ominut omaan pikkuiseen uusorwellilaiseen sanakirjaansa, ja joka kuuluu samaan kastiin "rasismin" kanssa.

Tässä on vinha perä, ja tähän ilmiöön itse asiassa osittain liittyy se minun kritiikkini filosofi Hankamäen kirjoitukseen. Suvaitsevaisuuden "hyveen" varjolla ei voida perustella mitä tahansa, se ei ole mikään absoluuttinen hyve. Minusta filosofi Hankamäki syyllistyi samaan: hän halusi tehdä suvaitsemattomuudesta hyveen joka pyrkii johonkin "totuuteen" jota suvaitsevaisuus muka välttelee. Ei se minusta toimi noinkaan päin, ja tästä tekee vielä erikoisen se, että kirjoittaja aloitti selittämällä kuinka suvaitsevaisuus on "suhdekäsite".

En tiedä meneekö tämä keskustelu jo osittain tässä foorumissa käsiteltävien asioiden ulkopuolelle, yhteys maahanmuuttoaiheeseen on kuitenkin tämä: maahanmuuttokriittisyydelle ei pidä hakemalla hakea syitä ja perusteluita, varsinkaan epäloogisia sellaisia, tai siltä kriittisyydeltä häviää uskottavuus.

[Suvaitsija]

Näin, mutta ei pelkästään itse suvaitsemisen tai suvaitsemattomuuden kohteena olevan ilmiön positiivisista (näitä ei välttämättä edes ole) ja negatiivisista puolista, vaan myös siitä mikä on mahdollisen suvaitsemisen / suvaitsemattomuuden itsensä seuraamukset. Jos joku polttaa tupakkaa bussikatoksessa jossa on tupakointikielto, savuttoman henkilön suvaitsevaisuus (= antaa polttaa eikä puutu asiaan) saattaa oleellisesti riippua siitä onko ko. henkilö 15 vuotias nirppanokka vai kaksimetrinen tatuoitu karpaasi). Suvaitsemattomuudesta jälkimmäisessä tapauksessa saattaa seurata fyysistä palautetta.

Kyllä. Koherentin suvaitsevaisuusteoreettisen mallin mukaan siis (suvaitsevainen/suvaitsematon) asennoituminen asiaan tai tilanteeseen riippuu asian tai tilanteen positiivisten ja negatiivisten (potentiaalisten) seuraamusten suhteellisen painoarvosta ja itse asennoitumisesta (potentiaalisesti) johtuvien positiivisten ja negatiivisten seuraamusten suhteellisesta painoarvosta. Painoarvot riippuvat täysin henkilöstä, tilanteesta ja asiayhteydestä. Näin, ei tarvita filosofian tohtorin papereita keittiöfilosofointiin 

Tässä on vinha perä, ja tähän ilmiöön itse asiassa osittain liittyy se minun kritiikkini filosofi Hankamäen kirjoitukseen. Suvaitsevaisuuden "hyveen" varjolla ei voida perustella mitä tahansa, se ei ole mikään absoluuttinen hyve. Minusta filosofi Hankamäki syyllistyi samaan: hän halusi tehdä suvaitsemattomuudesta hyveen joka pyrkii johonkin "totuuteen" jota suvaitsevaisuus muka välttelee. Ei se minusta toimi noinkaan päin, ja tästä tekee vielä erikoisen se, että kirjoittaja aloitti selittämällä kuinka suvaitsevaisuus on "suhdekäsite".

Joo, tuosta kirjoituksesta pitäisi itse osata erotella Hankamäen tarkoittama suvaitsevaisuus/suvaitsevaisuus ja yleinen "suvaitsevaisuus"/"suvaitsemattomuus", että siinä olisi mitään järkeä. Jos Hankamäen mielestä "suvaitsemattomuus" olisi hyve, niin silloinhan homojakaan ei tulisi suvaita, koska yleensähän julkisuudessa nimenomaan homoihin, maahanmuuttajiin ja muslimeihin pitäisi suhtautua erityisen "suvaitsevaisesti". Tietenkään yleinen suvaitsemattomuus kaikkea kohtaan ei voi olla mikään elämänohje, mutta valikoivan suvaitsemattomuuden tulee olla. Ehkä Hankamäen tulisikin erotella käsitteet "yleinen" ja "valikoiva" suvaitsevaisuus/suvaitsemattomuus.

Syvällistä, sano.