Uusi Geopoliittinen Järjestys

[sivullinen.]

BEIJING,Nov. 29 (Xinhuanet) -- Pakistani Interior Minister Rehman Malik on Sunday said that the supply of NATO has not been suspended; rather, it has been stopped permanently. Addressing the National Crisis Management Cell of Ministry of Interior, he strongly condemned the "accidental killing" of 24 Pakistani troops by NATO aircraft, which has prompted an angry response from Pakistan, further chilled the already volatile Pakistan-U.S. relations and dimmed any prospect of mutual trust.

http://news.xinhuanet.com/english2010/indepth/2011-11/29/c_131276910.htm

Afganistanin sota lähenee loppuaan.

[Turjalainen]

Edellisen viestin ja linkin innoittamana - kiitos siitä sivulliselle - inspiroiduin aiheesta tämän verran:

USA:n ja Pakistanin välirikko - Afganistanin sodan loppu ja USA:n vetäytyminen Keski-Aasiasta

USA:n ja Pakistanin välit ovat huonontuneet ohi sen pisteen, josta olisi voinut olla enää paluuta. Pakistan on sulkenut ja sulkemassa lopullisesti maan kautta Afganistaniin menevät USA:n huoltoreitit.

http://news.xinhuanet.com/english2010/indepth/2011-11/29/c_131276910.htm

"Pakistani Interior Minister Rehman Malik on Sunday said that the supply of NATO has not been suspended; rather, it has been stopped permanently. Addressing the National Crisis Management Cell of Ministry of Interior, he strongly condemned the "accidental killing" of 24 Pakistani troops by NATO aircraft, which has prompted an angry response from Pakistan, further chilled the already volatile Pakistan-U.S. relations and dimmed any prospect of mutual trust."

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että Afganistanin sota loppuu - hyvin pian.

Afganistanin operaation huollosta puolet kulkee maareittejä Pakistanin kautta, koska se on edullisempaa kuin ilmasilta. Erityisen tärkeä pääreitti oli nyt Pakistanin sulkema Khyberin sola. Jos USA/NATO siirtää kaiken huoltonsa ilmasillalle, sodan kustannukset nousevat sellaisiin mittoihin, että sen jatkaminen on mahdotonta ilman puolustusbudjetin paisuttamista tai vaihtoehtoisesti niiden uudelleen kohdentamista.

Jälkimmäinen tarkoittaisi sitä, että USA joutuisi säästämään voimakkaasti jostain muualta, ja se heikentäisi sen sotilaallista kokonaisiskuvoimaa. Ja siihen USA:lla ei olisi nyt varaa. Tällöin paljon mainostettu "paluu Tyynelle merelle ja Itä-Aasiaan", eli joukkojen sijoittaminen ja keskittäminen Tyynenmeren alueelle jäisi silloin paljon suppeammaksi kuin on kaavailtu.

Siksi Afganistanin operaatiota odottaa hyvin pian voimakas supistaminen eli puhumme vetäytymisen aloittamisesta. Eli USA/NATO käytännössä vie pääosan joukoistaan pois Afganistanista. Se on pakkorako.

Mutta koska se ei halua Afganistanista "uutta media-Vietnamia", on tämä strateginen tappio ja karkuun lähtö - joka käytännössä tarkoittaa USA:n taholta Keski-Aasian alueen tunnustamista Kiinan ja Venäjän takapihaksi - naamioitava taktiseksi vetäytymiseksi ja vallansiirroksi Afgaaneille.

Vetäytymisen seurauksena on nimittäin vain ajan kysymys kun USA joutuu luopumaan intresseistään myös lähivuosina Venäjän kanssa Euraasian unioniin liittyvissä Turkmenistanissa, Tadzhikistanissa, Uzbekistanissa. Mutta ennen kaikkea välirikko Pakistanin kanssa on se, mikä sulkee USA:lta lopullisesti pääsyn Keski-Aasiaan.

Käytännössä tämä myös merkitsee Talebanin voiton tunnustamista, sillä Karzain nukkehallinto pysyy maassa pystyssä vain niin kauan kuin NATO-joukot ovat maassa ja lännen korruptioraha virtaa sen pystyssä pitämiseksi.

Lähdettiin soitellen sotaan, vetäydytään vähin äänin. Ja tämän vetäytymisen nolouden vähentämiseksi on odotettavissa medioissa kovaääninen mediaorkesteri sotilaallisten resurssien ja joukkojen Tyynelle merelle keskittämisestä.

Tämä tietenkin johtaa vastakkainasetteluun ja kilpavarusteluun Kiinan kanssa. Ja toisin kuin USA luulee, Kiinalle se passaa erittäin hyvin. Maailman kirjat ovat nimittäin kääntyneet niin, että Kiinalla on varaa nostaa puolustusmenojaan reippaasti, USA:lla taas on poliittis-taloudellinen katto tulossa vastaan.

Mitä enemmän USA pistää tiukalla olevia varojaan puolustukseen, sitä hankalammaksi tilanne muuttuu USA:n hallitukselle ja sitä enemmän maa heikkenee kansantaloudellisesti. Näin varsinkin kun edessä on suuri lama, mikä entisestään nostaa paineita budjettileikkauksille ja supistuksille. Piste, jossa amerikkalainen war-fare-state kasvatti kansantaloutta on jo ohitettu.

On muutenkin vain ajan kysymys, milloin USA joutuu myöntämään, ettei se ole enää planeetan johtava supervalta. Muodostuva Euraasian Unioni, sen olemassaoleva sotilasliitto CSTO ja Venäjän sekä Kiinan ja Keski-Aasian maiden yhteinen Shanghai Cooperative Organization, muodostavat yhdessä pian poolin, joka vähintäänkin tasapainottaa USA:n vallan maailmassa. Oman arvioni mukaan tämä tapahtuu viimeistään kuluvan vuosikymmenen puolivälissä.

[kelloseppä]

Ihmisten pommittaminen ei ole koskaan hyvästä. Se voi olla jostakin syystä välttämätöntä, tarkoituksenmukaista tai tehokasta, mutta ei koskaan hyvää.

Jos uskotaan, että Länsi/NATO/USA/YK/Kansainvälisen yhteisön "hyvä" tarkoitus oli 1990-2000-l luvun vaihteessa vain lopettaa välittömästi kaikki vihollisuudet ja vain estää sotarikosten tekeminen entisen Jugoslavian alueella ja vain saada aikaan entisen Jugoslavian kaikille alueille kestävä rauhantila, voisi esittää seuraavat kysymykset arvioidakseen, miten hyvin tässä on onnistuttu:

Oliko hyvä, että Kroatia pääsi kuin koira veräjästä Krajinan massiivisesta etnisestä puhdistuksesta?
Oliko hyvä luoda kaksi (!!!) albaanivaltiota, joista toinen pysyy kasassa vain sen vuoksi, että "kansainvälinen yhteisö" hoitaa siellä käytännössä kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkistön kuuluvat tehtävät?
Oliko hyvä luoda nykyisen Bosnia-Herzegovinan kaltainen käytännössä lähes toimimaton hallinto- ja valtiorakennelma sekasikiö?
Oliko hyvä jättää serbejä asumaan suurin määrin kolmeen eri valtioon?
Oliko hyvä "sementoida" Bosnian muslimien hyvin läheinen yhteistyö mm. Turkin ja Saudi-Arabian kanssa?
Mitä hyvää on pyrkiä erottamaan Bosnian serbit Serbian serbeistä?
Millä tavoin sadointuhansin "Länteen", etenkin Saksaan muuttaneet serbit tai albaanit, jotka eivät todellakaan pyri integroitumaan uuteen asuinmaahansa, edistävät Balkanilla toteutettavaa hyvää?
Oliko hyvä luoda sellainen valtiollinen järjestelmä Balkanille, jota Venäjä ei tunnusta?
Oliko hyvä päästää irti "Länteen" "vapaasti" toimimaan sodissa karaistunut äärimmäisen tehokas albaani- ja serbimafia, jotka kyllä niin omalla kuin vieraalla maaperällää pystyvät keskenään (!!!) hedelmälliseen yhteistyöhön?
jne ...

Avoimet "järjestelmälliset sotatoimi –tyyppiset vihollisuudet" saatiin lopetettua Serbian vuoden 1999 pommituksilla, mikä saattoi olla hyvä, vaikka pommituksille tuli aivan mahdottoman kiire, jolloin kohteiden valmistelu jäi liiaksi olettamusten varaan. Sen sijaan lähes kaikki muu mahdollinen ennen ja jälkeen vuoden 1999 sitten saatin paikan päälle ulottuvalla "Lännen mestaroinnilla" menemään Balkanilla enemmän tai vähemmän pieleen. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä, vaikka viimeisin iso väkivallan kierros Balkanilla tavallaan alkoi Milosevic:sta Kosovossa ja päättyi tavallaan Milosevic:iin Kosovossa. Toisistaan erillisiä ilmiötä ne eivät ole; ei, vaikka kuinka KFOR:n päämajassa sitä niin kovin hartaasti toivottaisiinkiin.

Kaikenlaisista vaikeuksistaan huolimatta Serbian hidas paluu johonkin "normaalitilaksi kutsuttavaan" (edellinen kerta nyky-Serbialle syvää rauhan tilan ominaispiirteitä sisältänyt "normaalitila" oli Titon vakiintuneen omintakeisen militantin sosialismin kukoistuksen aika 1970-luvulla) on edennyt vuosien mittaan kovin hankalassa yleistilanteessa, mikä on enemmän kuin positiivisesti hämmästyttävää ja kunnioitettavaa. Ymmärretäänköhän tämän kehityksen vaatimien ponnistusten suuruus ja itsehillintä riittävän laajalti? Ikävä kyllä, etenkin tulevan kehityksen polttopisteessä olevat Bosnian serbit ja etenkään Kosovon serbit eivät näistä hedelmistä ole päässeet vielä nauttimaan – syystä tai toisesta. Näiden serbiryhmien tilanne "kansainvälisen yhteisön" silmissä on sellainen, että lienee syytä varottavalla sävyllä kysyä, ettei vaan jollakin ole tarkoitus luoda heistä jotain "uutta Palestiinaa" tai "uusia palestiinalaisia"? Jos ei, niin heidät tulee joko häätää asuinseuduiltaan pois tai sitten tulee lähteä siitä, että he jäävät asuinseuduilleen. Bosniasta serbien häätäminen on käytännössä sotilaallinen mahdottomuus, toisin kuin Kosovosta, jossa serbien lukumäärä on kutistunut eri syistä kovin pieneksi. Silti; jo pyrkimys häätää kaikkien serbit pois Kosovosta osoittaisi vain hulluuden täyttämää halua ja omasta tulevaisuudesta piittamatonta kaistapäistä uskallusta. Nämä serbit jäänevät siis tulevaisuudessakin asumaan nykyisille asuinseuduilleen.

Miten tämän vallan kauhian vaikean umpisolmun avaamista siis jatketaan, kun kerran serbejä asuu nykyisen voimassaolevan "ratkaisun mukaan kolmessa eri "valtiossa"? Jos avaamista jatketaan entiseen malliin, tämän umpisolmun avaaminen taitaa pysähtyä suunnilleen näille sijoilleen – ei Serbia voi yksinään edetä loputtomasti kohti kompromissia. (Mladicin luovuttaminen Haagiin oli hirvittävän monelle serbille tunnetasolla sama kuin, jos suomalaiset olisivat joutuneet luovuttamaan Mannerheimin vaikkapa Moskovaan tuomittavaksi. Ei tämmöiseen liittyvään tunnetasoon auta argumentointi Mladic:n sotarikoksista yhtään mitään; valtaisan tunnetason vuoksi yllättävän monesti tämmöisen argumentoinnin vaikutus on vain toivottuun nähden juuri se täysin päinvastainen). Mladicin luovuttamisesta pitäisi ehkä Serbialle ja etenkin Bosnian serbeille antaa sopiva iso porkkana, jottei positiivisen kehityksen liike-energia hyydy. Jos Serbian hallitus tunnustaisi joskus nykyisen muotoisen Kosovon itsenäisyyden nykyisillä ehdoilla, edessämme olisi sen jälkeen todennäköisesti tilanne, jossa serbit kaikkien ensimmäiseksi ampuisivat vain kovin lyhyen ohikiitävän hetken toisiaan ja välittömästi sen jälkeen he alkaisivat ampua yhteisvoimin (!!!) aivan kaikkea (!!!) heidän kanssaan eri mieltä olevaa ja liikkuvaa ympäristössään. Jokainen ymmärtää mitä tästä seuraisi; mutta tällä väkivallan ja tuhon kierroksella voimantuntonsa uudelleen löytänyt Venäjä ei tyytyisi vain toteamaan sivusta tämän seudun tapahtumien kulkua.

Kuinka paljon nykyisen muotoisen Kosovon ratkaisun pääarkkitehdit ovat valmiita jälkikäteen korjaamaan omaa suurta "Ajatusten Tonavaansa"? Tämä on ratkaiseva kysymys; se kaikkien tärkein kysymys. Aivan kaikki entisen Jugoslavian hajoamissotiin osallistuneet osapuolet ja "kansainvälisen yhteisön" kriisin ratkaisuun osallistuneet tahot ovat tehneet käsittämättömässä hulluudessaan asiaan liittyviä hirvittävän suuria virheitä; jokaisen tahon pitäisi antaa jossakin suuressa kohtaa periksi ja myöntyä korjaamaan virheitään; muutoin pysyvä syvä rauhantila jää siellä taas uudestaan vain haaveeksi.

Rauhanomaisen ratkaisun eteneminen Bosniasta Kosovoon on etukäteen tuomittu epäonnistumaan, koska Kosovon hallinta, tai tarkemmin Kosovo Poljen ja Gracanican hallinta, oli eräs tärkeimmistä yksittäisistä seikoista, mikä piti Jugoslaviankin aikana sellaista sotkuisen sekalaista korttitaloa pystyssä, jonka ei olisi minkään järjen mukaan pitänyt pysyä pystyssä. Etelä-Slaavien kuningaskunta tai sosialistinen tasavalta pysyi kasassa toisaalta sen vuoksi, että Kosovo Poljen taistelukentän omasi suunnattoman suuren teologis-historiallis-kansallisen merkityksestä serbeille sekä Serbian että koko maailman ortodoksiselle kirkolle ja viisaudesta antaa paikallisten hoitaa omat asiansa yllättävän suuren paikallisen itsenäisyyden omaavalla hallintojärjestelmällä, mikä näkyy sosialistisen Jugoslavian paikallishallinnon "omalaatuisissa" järjestelyissä. Etenkin näin, jos käsitetään serbi -termi hyvin laajasti: niin laajasti, että kroaatit ovat pääosin vain roomalaiskatoliseen uskoon kääntyneitä paavin kätyrien harhaanjohtamia serbisieluja ja bosniakit ovat pääosin vain moraalisessa heikkoudessaan muinoin sorron alla muslimeiksi kääntyneitä helpompaa jokapäiväistä elämää halunneita serbejä: Kroaatit ja bosniakit ovat siis tämän näkemyksen mukaan oikeastaan ainoastaan vain serbiryhmiä, joiden esi-isien pahat teot ortodoksisten serbien tulisi antaa anteeksi. He ovat kuin kotiin palaavia tuhlaajapoikia. Tällä perusteella monet katsoivat, että molemmissa Jugoslavian valtiossa serbeillä tuli olla vetovastuu, serbit olivat tavallaan "Kosovon opetuksista" langenneista lapsistaan huolehtiva isä, jonka luonne tosin etenkin Titon "vanhemmuuden" aikana oli kovin militaristinen.

"Arvostettu piispa Nikolas (Velimirovic) Serbialainen (k 1956) on ilmaissut Kosovon taistelun merkityksen serbeille näin: " Taivallisen prinssi Lazarin Serbian kansan puolesta tehty valinta oli kaikkien elinvoimaisin ja kaikenkattavin mahdollinen ilmaisu serbien historialle ja olemassaolon tarkoitukselle. Kosovo on osoittanut, että kansallinen tiemme kulkee korkeimmalla mahdollisella tasolla, traagisella ja ylevällä Taivaan ja Maan rajalla, Jumalan ja Ihmisen välissä"." (http://kosovo-front.ru/kosovskiy_zavet?view=12989201).

"Oikea serbi Kosovossa tässä mielessä on (Vivovdan –päivänä eli  Kosovon taistelun vuosipäivänä) oikea kristitty, (oikea serbi) kiittää Jumalaa, että Hän on antanut serbeille Kosovon, ylpeyden ja lohdutuksen lähteen, korkeimman innoituksen lähteen, kiirastulen tietoisuuden lähteen kaikille sukupolville aikojen loppuun asti. Antakaamme heidän (serbien) paljastaa päänsä Pyhänä Päivänä Pyhällä Kosovon, pyhien ristiretkiläis esi-isiensä maaperällä. Vallitkoon rauha kaikkien niiden kesken jotka jakavat Kosovon sydämessään ja omassatunnossaan: "Kosovo on ylevä, pyhä ja lähempänä Jumalaa (kuin muut maailman kolkat)". " (http://kosovo-front.ru/kosovskiy_zavet?view=11437801).

Vaikka lainaukset ovat kohtuullisen "intomielisen" venäläisen järjestön sivuilta (toki Velimirovic lienee alallaan melkoisen arvostettu teologi), lähteen luonne ei poista vietin sisältöä. Hyvin maltillisesti essintyvä kirkollinen taho Sveitsistä ilmaisee asian kuitenkin näin voimakkaasti: "The Kosovo covenant - the choice of freedom in the celestial empire instead of humiliation and slavery in the temporal world - although irrational as a collective consciousness, is still the one permanent connective tissue that imbues the Serbs with the feeling of national entity and lends meaning to its join efforts." http://www.spcoluzern.ch/index.php?pg=1662&lang=en

Kosovon kysymys on ainakin monille asianosaisille ja jopa "ulkopuolisille" (jos kukaan ortodoksi voi olla Kosovoon liittyen "ulkopuolinen") myös syvästi hengellinen ja uskonnollinen kysymys. Tätä 2008 voimaan saatettu polittinen "ratkaisu" Kosovossa ei ota riittävästi huomioon, mikä aiheuttaa sellaisen tilanteen, että Kosovon itsenäisyyden nykyehdoilla tunnustaneet valtiollis-poliittiset tahot ovat ilmeisesti silkaa ylimielisyyttään ja ymmärtämättömyyttään hypänneet aivan vapaaehtoisesti kurkkuaan myöten uskonnollis –tyyppiseen ihmissyöjäpataan. Monien serbien mielestä serbinä oleminen ei ole vain erääseen kansallisuuteen kuulumista vaan se on myös syvä moraalisuskonnollinen velvollisuus ja -hyve, jos yksilö on sattunut serbiksi syntymään (vrt. juutalaisuus tietyn etnisen ryhmän jäsenenä olemisen kannalta ja siihen ryhmään syntymisen kannalta), jonka ylevimpämnä tunnusmerkkinä on serbien liitto Jumalan kanssa Kosovo Poljen taistelukentällä; ns. "Kosovon liitto". Tätä Kosovon syvää uskonnollista merkitystä myös ortodokseille yleisesti, ei yksinomaan serbeille, Putin tarkoitti puhuessaan siitä, että "Kosovo on poikkeus".

Menestyksellisen Kosovon ratkaisun jälkeen Bosnian serbialueella olisi vihdoin mahdollisuus keskustella suhteellisen kiihkottomasti ja Bosnian serbien liittyminen Serbiaan mahdollistuisi ilman verenvuodatusta. Tämä tietysti vaatisi sitä, että Bosnian muslimit ja "Bosnian kummisetä Länsi" ymmärtäisivät juuri tällöin tulla rohkein symbolisin elein tähän prosessiin mukaan tavoittena oma itsenäinen maallinen eurooppalainen muslimivaltio. Serbien erottua Bosnia-Herzegovinasta, sillä olisi mahdollisus kasvaa vähitellen toimivaksi valtioksi, joka pystyisi hoitamaan sekä kuumapäänsä itse ihan omin voimin. On syytä pelonsekaisesti uskoa, että "kansainvälisen yhteisö" maailmalla lähtee juuri päinvastaisesta marsijärjestyksestä, joten Kosovon ongelmaa pidettäneen yleisesti periaatteessa ratkaistuna, mitä nyt serbien ääriainekset vähän siellä mölyävät. Näin ollen, jos  "kansainvälinen yhteisö" todellakin ajattelee näin yksioikoisesti,  rauhanomainen ja kestävä kokonaisratkaisu olisi muka vain Serbian nykymuotoisen Kosovon tunnustamisesta kiinni ja tällöin tietoisesti unohdettaisiin ortodoksisessa maailmassa yllättävän monien mielessä oleva serbien asema jonkinlaisena "Jumalan valittuna kansana" tai "meidän kaikkien ortodoksien sijaismarttyyrina" tai "eturintamassa meidän puolestamme taistelemassa muslimien vyöryä vastaan".  Vai onko Kosovon tunnustaneiden tahojen salainen toive pitää Bosnian serbit rauhanomaisen Bosnia-Herzegovinan valtion ensiimmäisinä "poliiseina" ja/tai "uhreina" ja toimiiko sama "puppet master" –tyyppinen inhorealismi myös Kosovossa; serbithän ja Serbiahan tietysti ensimmäisenä kärsivät jos Kosovon "valtio" ei sattusikaan toimimaan toivotulla tavalla jostakin syystä ...

Ettei vaan "kansainvälisessä yhteisössä" ajateltaisi, että Kosovon tunnustamisen jälkeenkin, kuten hyvin pitkälle toistaiseksi asianlaita on ollut, Serbia saisi pitää itse yksin niin Serbian, Kosovon kuin Bosnian serbien kuumapäät kurissa.  Juuri tämä Serbian hallituksen asettaminen jonkinlaiseen kollektiiviseen vastuuseen, vaikkapa vain moraaliseen vastuuseen, myös Kosovon ja Bosnian serbien tekosista on eräs suurimmistä esteistä pysyvälle ja kestävälle rauhalle. Jos kerran Kosovo tai Bosnia-Herzegovina ovat itsenäisiä ja "ihan oikeita" valtioita, eiköhän niiden pitäisi hoitaa itse kansalaisensa pysymisen laillisuuden rajoissa, vaikka kieltämättä tehtävä ei ole nykytilanteessa helppo. Mitä ihmettä jonkin vieraan valtion hallituksella olisi lähtökohtaisesti tekemistä Bosnia-Herzegovinan tai Kosovon valtion serbi kansalaisen tekosissa (tietenkin saman "vieraan vallan kansalainen" neutraalilähtökohta -periaatteen pitäisi toimia vaikkapa kroaatti, bosniakki tai albaani kansalaisten suhteen esim. Kroatian, Turkin tai Albanian valtion suuntaan)? Jos Kosovon tai Bosnia-Herzegovinan valtiot eivät jostain syystä pysty tai halua tähän itsenäisen valtion tunnusmerkistöön kuuluvan vallan käyttöön ja vastuun ottoon, mahdollisia syitä on kolme: syystä tai toisesta nämä valtiot eivät katso tämmöistä sinänsä valtion laillista toimintaa ja valtiota vahvistavaa toimintaa itselleen tarkoituksenmukaisena, "Länsi" ei ole vielä riittävästi tukenut paikallisia länsimaiset standardit täyttävän lainsäädäntö-poliisi-syyttäjä-tuomioistuin ketjun rakentamista em. valtioihin tai em. valtiot ovat valtioina ja valtiorakenteeltaan lähtökohtaisesti toimimattomia tai lähtökohtaisesti liian vajavaisesti toimivia ts. ylipäätään sellaisia "valtioita " ei olisi koskaan pitänyt edes muodostaa – ainakaan siinä muodossa kuin ne muodostettiin.

Pelkään pahoin, että tänä syksynä jotakin, vielä määrittelemätöntä, liikahti johonkin määrittelemattömään suuntaan yksittäisen ihmispolon ajallisessa mittakaavassa peruuttomattomasti Etelä-Balkanilla.

Niin, muuten olen sitä mieltä, että:

CCCC

[Kafkamaisuus]

Venäjä tulee olemaan, ainakin vuosikymmenen lopulle asti, taloudellisena ja sotilaallisena kukkona läntisen Euraasian tunkiolla.

Eikös Venäjä ole taloudeltaan kääpiövaltio, joka otetaan G8-kokouksiinkin mukaan vain säälistä? Ja ennustelet sitä taloudelliseksi mahdiksi vielä tällä vuosikymmenellä?

Muokataan: ups, vastasinpa vanhaan viestiin. saa jättää huomioimatta.

[kelloseppä]

Serbialainen Dveri –kansalaisjärjestö antoi 2.12.2011 seuraavan lausunnon liittyen Kosovon tilanteeseen.

"Dveri kehottaa Kosovon serbien pysyvän tiesuluillaan ja tukkimaan jokaisen mahdollisen tien, jotta KFOR -miehittäjät ("okupatori iz KFORa") eivät onnistuisi tuhoamaan ainoaa olemassa olevaa vapaata Serbian osaa.

Kaikki Boris Tadic:n johtamat poliitikot, jotka kehottavat antautumiseen, ylittivät rajan, joka erottaa miehitysjoukkojen kanssa harjoitetun yhteistyön ja vihollisen riveihin loikkaamisen välisen rajan. He eivät ole enää vain saksalaisen miehittäjän yhteistoimintamiehiä, vaan heistä on jo tullut Volksdeutscher:eita ("Folksdojtseri" ts.  termi koetaan aivan hirmuisen karmeana herjauksena; pahempana, jos mahdollista, kuin termi "luopio"). Angela Merkelin intressien puolesta työskenteleviä Volkdeutscher:eita kohtaan ei kukaan normaali serbi tunne uskollisuutta eikä arvostusta.

Serbian Ortodoksinen Kirkko ja kaikki isänmaalliset organisaatiot kutsuvat puolustamaan Kosovoa ("Kosovo i Metohija") silläkin hinnalla, ettei Serbia koskaan halua liittyä EU:n jäseneksi. Dveri vastustaa Serbian EU –jäsenyyttä ja nyt ainoana puolustamassa Kosovon ("Kosovo i Metohija") barrikadeja.  Jos joku sanoo toisin, hän on luopio, jota kukaan ei kuuntele.

Dveri lisää läsnäoloaan tiesuluilla raportoinnin ja tulevan toiminnan merkeissä."

Lähde: http://www.dverisrpske.com/sr-CS/nasa-politika/saopstenja/barikade-za-zivot-srbije.php

Kannattaa käydä Dveri:n sivuilla; ovat erittäin modernit, aktiivisesti päivitetyt ja sisältävät paljon maltillisesti ilmaistua asiaa, ei ainoastaan juhlavaa retoriikkaa. Muutama Dveri -aktiivi on viime päivinä pomppinut mm. Kosovon tiesuluilla ...

Mielennostatus laulu Dveriltä (englanninkieliset tekstit):
http://www.youtube.com/watch?v=A-2cKdAyZtU&feature=related

Tämä järjestö osallistuu Serbian vuoden 2012 parlamenttivaaleihin – ensimmäistä kertaa historiassaan.

[Jaska Pankkaaja]

Ihmisten pommittaminen ei ole koskaan hyvästä. Se voi olla jostakin syystä välttämätöntä, tarkoituksenmukaista tai tehokasta, mutta ei koskaan hyvää.

Jos uskotaan, että Länsi/NATO/USA/YK/Kansainvälisen yhteisön "hyvä" tarkoitus oli 1990-2000-l luvun vaihteessa vain lopettaa välittömästi kaikki vihollisuudet ja vain estää sotarikosten tekeminen entisen Jugoslavian alueella ja vain saada aikaan entisen Jugoslavian kaikille alueille kestävä rauhantila, voisi esittää seuraavat kysymykset arvioidakseen, miten hyvin tässä on onnistuttu:

Oliko hyvä, että Kroatia pääsi kuin koira veräjästä Krajinan massiivisesta etnisestä puhdistuksesta?
Oliko hyvä luoda kaksi (!!!) albaanivaltiota, joista toinen pysyy kasassa vain sen vuoksi, että "kansainvälinen yhteisö" hoitaa siellä käytännössä kaikki itsenäisen valtion tunnusmerkistön kuuluvat tehtävät?
Oliko hyvä luoda nykyisen Bosnia-Herzegovinan kaltainen käytännössä lähes toimimaton hallinto- ja valtiorakennelma sekasikiö?
Oliko hyvä jättää serbejä asumaan suurin määrin kolmeen eri valtioon?
Oliko hyvä "sementoida" Bosnian muslimien hyvin läheinen yhteistyö mm. Turkin ja Saudi-Arabian kanssa?
Mitä hyvää on pyrkiä erottamaan Bosnian serbit Serbian serbeistä?
Millä tavoin sadointuhansin "Länteen", etenkin Saksaan muuttaneet serbit tai albaanit, jotka eivät todellakaan pyri integroitumaan uuteen asuinmaahansa, edistävät Balkanilla toteutettavaa hyvää?
Oliko hyvä luoda sellainen valtiollinen järjestelmä Balkanille, jota Venäjä ei tunnusta?
Oliko hyvä päästää irti "Länteen" "vapaasti" toimimaan sodissa karaistunut äärimmäisen tehokas albaani- ja serbimafia, jotka kyllä niin omalla kuin vieraalla maaperällää pystyvät keskenään (!!!) hedelmälliseen yhteistyöhön?
jne ...

Ei
Ei
Ei
Ei
Ei mitään
Ei mitenkään
Ei
Ei

En ole minkään tasoinen Balkkanin asioiden tietäjä, balkkaninmakkaraa tulee kyllä syötyä, mutta jo minunkin tiedot riittävät siihen että näin jo kauan sitten kuinka käteen harjoitettu politiikka Balkanilla meni.

Kirjoituksesi oli täyttä asiaa ja se että suomalainen martti sahtivaari on ollut mukana asioita tyrimässä ei muuta niitä sen paremmiksi vaikka hämmästyttävän moni kämykin niin ajattelee.

Kroatian ja Slovenian kohdalla ehkä onnistuttiin, muiden ei. Kysymys kuuluukin miksi? No siksi että nämä saivat oman länttinsä. Näin olisi pitänyt toimia muidenkin kohdalla.

[sivullinen.]

Kellosepältä tuli taas hieno ja asiantunteva kirjoitus. Itse en Balkanin tilanteita tunne kuin laulusta (Kauan on kärsitty http://www.youtube.com/watch?v=gztGzNljqW4), enkä siksi osaa olla samaa tai erimieltä. Niin - taidettiin Suomesta saada Bulgariaan diktaattori Ehrnrooth laulun sodan päätteeksi. Tämän uudemman "rauhanturvauksen" seurauksena Holkeri pääsi Kosovon diktaattoriksi - tai mikä YKn kaikkivaltiasylivirkamies se virallinen nimitys nyt olikaan. Suomalainen voittaa aina.

Sitten asiaa. Pakistanin rajalla jatkuu Nato sulku 12. päivää *. Artikkelin mukaan huollosta menee noin 30% ilmateitse, 40% Uzbekistanin kautta rautateitse ja 30% menisi tuota Pakistanin reittiä jos menisi. Uzbekistanin rautateilläkin on ollut ongelmia viime kuussa **, mutta vielä ei Naton kuljetukset ole häiriintyneet. Jos nyt veikata pitäisi, niin voisinpa väittää että Talebanit tuolle ainoalle maahuoltoreitille kohdentavat iskujaan. Epäonneksemme sattuu tuo Uzbekistanin raja olemaan juuri uutisista tuttu Balkhin ja Mazar-e-sharifin alue eli suomalais-ruotsalaisten joukkojen "toistaiseksi rauhallinen" toiminta-alue. Toivotaan nyt ettei suomipoika joudu maksamaan "rauhanturvaamisistaan" liian kovaa hintaa.

* http://www.thenews.com.pk/NewsDetail.aspx?ID=28065&title=Nato-blockade-enters-12th-day-
** http://www.eurasianet.org/node/64603

[Turjalainen]

Jugoslaviaan liittyen eräs juttu:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=1937

"Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin on Jugoslavian sodasta alkanut pintautua uusia faktoja, jotka luovat kokonaan uuden sävyn kerrottuun tarinaan ja osoittavat, että muilla kansoilla oli osuus siihen kuoleman ja tuhon aaltoon, joka hukutti Balkanin alleen.

Kolme vuotta kestäneen tutkimuksen aikana ryhmä slovenialaisia journalisteja, joita avustivat reportterit kuudessa maassa, kävivät läpi tuhansia asiakirjoja jotka saatiin tiedon vapautta koskevan FOIA -säädöksen avulla.

Asiakirjat osoittavat, että monet maat - mukaan lukien Venäjä joka äänesti asesaarron puolesta - rikkoivat YK:n asemyyntikieltoa aktiivisesti. Nämä rikkurikansakunnat ansaitsivat miljoonia dollareita myymällä aseita ja ammuksia kaikille sodan osapuolille.

Asemyyntiin ja asekauppojen rahoittamiseen osallistui monta maata monella mantereella. Venäjä, Bulgaria, Puola, Ukraina ja Romania olivat kaikki osallisia.

Asevälityksen logistiikkakeskus oli Itävallan Wienissä. Varainsiirtoja teki unkarilainen pankki. Asesalakuljettajat käyttivät apuna yhtiöitä, jotka oli rekisteröity Panaman veroparatiisiin. Iso -Britannia lähetti suuria määriä sotatarvikkeita entiselle Jugoslavian tasavallalle ja antoi lainoja asehankintoihin. Samoin toimi Saksa."

"Johnstonen mukaan Jugoslavia määritteli itsensä monikansalliseksi maaksi, ei monietniseksi tai monikulttuuriseksi. Kaikilla oli kulttuuriset oikeudet, keskeisimpänä oikeus oman kielen käyttöön kouluissa, oikeusistuimissa, kulttuurilaitoksissa ja niin edelleen.

Serbit olivat sitä mieltä, että itsemääräämisoikeus kuuluu kansoille, ei tasavalloille.

Mediassa rikolliseksi leimattu Milosevic oli samaa mieltä: serbien tulee päättää kansanäänestyksellä haluavatko Jugoslaviaa vai eivät. "Jos Kroatiassa asuvat serbit päättävät kansanäänestyksellä haluavansa elää Jugoslaviasta eronneessa Kroatiassa, me emme vastusta."

Kroatian presidentin Tudmanin taustajoukoille; ulkokroatialaisille, Saksalle ja Vatikaanille Milosevicin sopuisa asenne ei kelvannut. Asiakirjoja siteeraava Johnstone paljastaa NATO:n kampanjan aikana esittämät valheet ja aukot länsimedian tiedottamisessa.

Johnstone selvittää kirjassaan perinpohjin, kuinka sekä Euroopan Unionin (tuolloin EY) jäsenmaat, Yhdysvallat ja Venäjä käyttivät Jugoslaviaa oman geopolitiikkansa toteuttamiseen; koko ajan suurta yleisöä puheilla rauhan rakentamisesta rauhoitellen.

Nationalismin vastaista ristiretkeä johti Yhdysvallat, joka itse kyllä pitää visun huolen kansallisista intresseistään. Tarkoitus oli vanha tuttu: hajoittaa maa/ valtioliitto ja ryöstää sen mineraalit, metsät, öljy ja maakaasu sekä tuhota Jugoslavian talous ja saattaa se riippuvaiseksi muista maista."

Mene ja tiedä...

[Turjalainen]

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=9&id=1917

Venäläiset toimittavat taas aseita Syyrialle:

"Venäjä toimittaa Syyrialle rannikkopuolustusjärjestelmän

Moskova, 1.12. (Venäjän Ääni) --

Venäjä toimittaa Syyrialle vuonna 2007 solmitun sopimuksen mukaisesti Bastion-tyyppisen rannikkopuolustusjärjestelmän, johon kuuluu Jahont-risteily-yliääniohjuksia. Tarkasta toimituspäivästä ja kalustomäärästä ei ole tässä vaiheessa kerrottu.

Syyria tulee saamaan ainakin kaksi Bastionia, joista kummassakin on 36 Jahont-ohjusta. Nillä katettaneen tilanteen vaatiessa Syyrian koko rannikko. Epävirallisten tietojen mukaan sopimuksen arvo on noin 300 miljoonaa dollaria."

[Turjalainen]

Brookings-instituutin raportti: USA:n pitkä tie Iraniin:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=1955

Suunnitelmat hyökkäykselle Iraniin hahmotellaan vuonna 2009 ilmestyneessä, korporaatiorahoitteisen ajatushautomo Brookings -instituutin analyysiraportissa ´Which Path to Persia?´. Viime aikainen lehtiuutisointi antaa ymmärtää, että suunnitelma on lähtenyt käyntiin.

Toimittaja: Riikka Söyring
7.12.2011, Verkkomedia.org



Mitä polkua Persiaan?

Vuonna 2009 Brookings -instituutin osasto Saban Center for Middle -East Policy julkaisi Iran- strategian nimeltään `Which Path to Persia? Options for a New American Strategy Toward Iran´. Laatijoina olivat Kenneth M. Pollack, Daniel L. Byman, Martin Indyk, Suzanne Maloney, Michael E. O´Hanlon ja Bruce Riedel.

?

´Iranin ongelma´

Raportti aloittaa kuvailemalla ´Iranin ongelman` sekä Yhdysvaltain roolin: "Iran on tärkeä maa kriittisessä osassa maailmaa. Vaikka Teheranin roolia ongelmien luomisessa Lähi -Itään usein liioitellaan, se on epäilemättä hyödyntänyt alueella kasvavaa epävakautta (joka osittain johtuu Yhdysvaltain virheistä) saavuttaakseen etuja..."

Analyysi arvioi ´Iranin ongelman´ yleisesittelyssä: "...Yhdysvaltain Iranin -politiikka ei ole ollut saavutuksiltaan varsin vaikuttava. Aina vuodesta 1979 Washington on yrittänyt kaikkea alkaen sodankäynnistä julistamatta sotaa yksipuolisiin myönnytyksiin."

"...hallitus on tehnyt ristiriitaisia taktisia päätöksiä - kuten hyväksymällä Iranin kanssa talibaneja ja Al -Qaidaa vastaan tehtävän yhteistyön mutta samalla hahmottelemalla toimia hallituksen vaihtamiseksi Teheranissa Kabulin ja Bagdadin hallitusten vaihtamisen jälkeen...

"Bushin hallinnon sisäiset ristiriidat johtivat kahden aivan erilaisen politiikan noudattamiseen: yritykseen nostattaa kansainvälistä painostusta Irania vastaan jotta se luopuisi ydinvoima -ohjelmastaan samalla uhkaillen hallituksen vaihdolla (ellei aivan sotilaallisella iskulla)..."

Analyysi mainitsee Iranin mahdollisen ydinase -ohjelman, mutta ei totea että olisi varmuus sellaisen olemassaolosta. Kansainvälisen atomienergiakomissio IAEA:n viimeisimmän raportin Iranin ydinase -ohjelmasta taas on tyrmännyt IAEA:n oma entinen ydinase -valvoja Robert Kelley heti tuoreeltaan. Asioita tarkkaan seuranneille on myös selvillä, että IAEA:n uuden johtajan Yukio Amanon nimitys oli poliittinen nimitys, jota Yhdysvallat voimakkaasti tuki.

Amano itse vuodetuissa kirjeissään kutsuukin itseään "Yhdysvaltain mieheksi" kiitollisuutensa osoituksena.

?

Pakotteiden hyödyt ja näkemyksenhallinta -operaatiot

Which path to Persia -analyysin sivulla 52 pohdiskellaan pakotteiden hyötyjä: "Niille, jotka suosivat hallituksen vaihdosta tai sotilaallista iskua Iraniin (joko Yhdysvaltain tai Israelin toimesta), on olemassa vahvoja argumentteja sekä puolesta että vastaan sille, että tätä vaihtotehtoa kokeiltaisiin ensin. Hallituksen vaihdosta Iranissa auttaisi suuresti, jos iranilaiset saataisiin vakuuttumaan siitä, että heidän hallituksensa on niin ideologian sokaisema, että se kieltäytyy toimimasta kansalaistensa parhaaksi ja sen sijaan roikkuu kiinni politiikassa joka tuo tuhon maalle."

"Ideaalisin käsikirjoitus olisi, että Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö esittäisi paketin positiivisia houkuttimia, joita iranilaiset tukisivat ja hallitus hylkäisi...Sotilaallinen operaatio Irania vastaan olisi todennäköisesti hyvin epäsuosittu maailmalla ja vaatisi tuekseen sopivan kansainvälisen viitekehyksen - pelkästään operaation vaatiman logistisen tuen takia ja vastareaktioiden minimoiseksi.

Paras tapa kansainvälisen närkästyksen minimoimiseksi ja tuen maksimoimiseksi (vaikka vastahakoisenkin) on iskeä vasta kun on olemassa laajalle levinnyt usko siitä, että iranilaisille tehtiin hyvä tarjous jonka he hylkäsivät - niin hyvä tarjous, että vain hallitus, joka on päättänyt hankkia ydinaseita, ja hankkia niitä vääristä syistä hylkäisi heille tehdyn ´ylivertaisen hyvän tarjouksen´."

"Näissä olosuhteissa Yhdysvallat (tai Israel) voisi esittää sotilaallisen iskun Irania vastaan tehdyn surussa, ei vihassa, ja ainakin jokin osa kansainvälistä yhteisöä voisi päätellä tai esittää päätelmänään, että ´Iranilaiset vetivät itse tuhon ylleen´ kieltäytymällä heidän hallitukselleen tehdystä ´hyvästä tarjouksesta´."

Apuna asioiden ajamiseksi haluttuun suuntaan voidaan käyttää erilaisia median kautta tehtäviä näkemyksenhallinta- eli mielipiteenmuokkausoperaatioita sekä provokaatiota.

?

Invaasion oikeuttaminen

Sivulta 78 alkaen käydään otsikon ´Invaasion oikeuttaminen´ alla läpi erilaisia mahdollisuuksia: "Jos Yhdysvallat päättäisi, että kansainvälisen tuen saavuttamiseksi, kotimaisen tuen vahvistamiseksi ja/tai laillisen oikeutuksen hankkimiseksi maahantunkeutumiselle, olisi parasta odottaa Iranin provokaatiota, aikajana hyökkäykselle saattaisi venyä loputtoman pitkäksi. Vain yhden ainoan kerran sitten vuoden 1978 vallankumouksen on islamilainen tasavalta provosoinut Yhdysvaltain sotilaallista vastausta, vaikka se onkin toisinaan toiminut tavalla joita Washington olisi voinut pitää provokaationa, jos olisi halunnut taistelua...

"Siksi ei ole mahdotonta, että Teheran saattaisi tehdä jotain joka oikeuttaisi Yhdysvaltain miehityksen ja näin on varmasti, jos Washington etsii sellaista provokaatiota; se voisi ryhtyä toimiin, jotka saavat aikaan Teheranissa vastareaktion (vaikka jos toimet ovat liian ilmeisiä, se vaimentaisi provokaation tehoa). Jos odotetaan Iranin tekevän provokatiivisen liikkeen, mitä Iran on vältellyt, Yhdysvallat ei koskaan voisi olla varma milloin se saisi kaipaamansa provokaation. Voi olla ettei sitä tulisikaan."

Raportti huomioi myös sen, että "Suurin osa eurooppalaisista, aasialaisista ja Lähi -Idän asukkaista on täysin kaikkea Yhdysvaltain Iraniin kohdistamaa sotilaallista toimintaa vastaan, joita oikeutettaisiin Iranin ja kansainvälisen yhteisln nykyisillä erimielisyyksillä, saati sitten Iranin ja Yhdysvaltain mielipide -eroilla."

Sivulla 79 todetaan: "On vaikea kuvitella, että mikään muu kuin Teheranin sponsoroima 9/11 saisi heitä muuttamaan mieltään. Monille niistä demokratioista ja hauraista autokratioista, joilta Washington hakisi tukea, yleisen mielipiteen antipatia iskua kohtaan osoittautuu todennäköisesti ratkaisevaksi em. maissa. Esimerkiksi Saudi -Arabia on ilahduttavan raivoissaan Iranin ydinvoima -ohjelmasta, samoin iranilaisten puuhista Libanonissa ja palestiinalaisalueilla. Kuitenkin Riad on tehnyt selväksi, ettei se tue minkäänlaisia sotilaallisia operaatioita. Asenne saattaa muuttua, mutta on vaikea kuvitella mitä sen muuttaminen vaatisi."

"Ottaen huomioon että tilanne ei ole ollut riittävä saadakseen GCC:n (Cooperation Council for the Arab States of the Gulf) tukemaan sotilaallisia operaatioita Irania vastaan, mikä olisi?"

"Iranin tekemä ydinasekoe saattaisi olla sellainen, mutta siinä vaiheessa olisi jo liian myöhäistä: jos Yhdysvallat aikoo tunkeutua Iraniin, se täytyy tehdä ennen kuin Iran on ehtinyt kehittää ydinasetta, ei jälkeen...Persianlahden alueen uudet johtajat ja hallitukset saattaisivat olla halukkaampia pysäyttämään Iranin..."

?

Iranin yllyttäminen provokaatioon

Sivuilla 97 -98 käsitellään mahdollisuuksia yllyttää iranilaisia provokaatioon, joka oikeuttaisi ilmaiskut Iraniin, ja todetaan olevan hyvin vaikeaa saada Iranista irti halutunlaisia, ilmaiskut oikeuttavia tekoja ilman että muu maailma huomaisi mistä on kyse; että Yhdysvallat kiusaa Teherania tahallaan voidakseen hyökätä. Eräänä keinona raportti pitää lavastettuja vallankaappausyrityksiä: Teheranin toivotaan reagoivan niihin tavalla, joka sitten voitaisiin esittää aiheettomana Iranin aggressiona Yhdysvaltoja vastaan."

Raportin mukaan tätä voidaan toivoa opportunistisesti, vaikka sitä ei voida pitää ensisijaisena poliittisena tavoitteena sen epävarmuuden takia: Teheran ei kenties reagoikaan halutulla tavalla.

Tällainen toivottu provokaatio voisi olla esimerkiksi se, että iranilaiset saadaan usutettua pakottamaan tai ampumaan Iranin ilmatilaan tunkeutunut amerikkalainen tiedustelukone alas.

?

Värivallankumoukset

Erilaisina keinoina aiheuttaa Washingtonin kannalta riittävää alueellista epävakautta Lähi -Idässä Brookings -instituutin raportti näkee värivallankumousten luomisen sekä niiden avulla huiputtamisen (s. 118): "Yhdysvallat voi näytellä montaa roolia vallankumouksien ¨helpottamisessa ja johtamisessa. Rahoittamalla ja avustamalla kaadettavan hallituksen kotimaassa toimivia kilpailijoita, Yhdysvallat voi luoda vaihtoehtoisen jphdon maalle ja kaapata vallan. Kuten Raymond Tanter argumentoi: opiskelijat ja muut ryhmät tarvitsevat taustatukea mielenilmauksiinsa. He tarvitsevat fax -laitteistoa, internet -yhteyksiä, rahoitusta..."

"Tämän lisäksi Yhdysvaltain tukema media voi korostaa hallituksen tekemiä virheitä ja tehdä kriittiset äänensävyt näkyvämmiksi. Yhdysvallat tukee jo persiankielistä satelliittitelevisiokanavaa (Voice of America Persian) sekä radiota (Radio Farda)...Yhdysvaltain taloudellinen painostus (kenties myös sotilaallinen) voivat diskreditoida nykyisen hallituksen ja saada kansalaiset janoamaan kilpailevaa johtajaa."

?

Sotavoimat avuksi

Sotilaiden käyttöä vallankumouksessa avustamiseen tarkastellaan sivuilla 122 -123: "...jos Yhdysvallat ikinä onistuu sytyttämään vallankumouksen Iranin nykyistä hallintoa vastaan, Washingtonin tulee harkita sotilaallisen avun toimittamista estääkseen Teheranin hallintoa murskaamasta sitä" "Tämä merkitsee sitä, että kansannousu Iranissa ei sovi muualla ilmenneiden ´samettivallankumousten´malliin...tämä lisää vaatimuksia: politiikan täytyy sisältää joko tapoja heikentää Iranin armeijaa tai heikentää hallituksen halua turvautua armeijaan tai Yhdysvaltain täytyy olla valmiina sekaantumaan.."

?

Terroristien värvääminen

Terroristiorganisaatioiden ja etnisten ristiriitojen lietsontaan sekä hyväksikäyttöön hallituksen kaatamisessa keskitytään raportin sivulla 126 ja 130 -131: "Yhdysvallat voisi työskennellä yhdessä sellaisten ryhmien kuin Irakin NCRI:n (National Council of Resistance of Iran) ja sen sotilaallisen siiven MEK:in (Mujahideen -e Khalq) kanssa, auttaen tuhansia sen jäseniä, jotka Saddam Husseinin hallinnon alla olivat aseistettuja ja ovat tehneet sissi- ja terroristi -operaatioita Iranin klerikaalista hallitusta vastaan. Vaikka NCRI on tätä nykyä olettavasti riisuttu aseista, asia on helposti autettu."

Raportti pitääkin NCRI:ta potentiaalisena yhteistyötahona, vaikka kriittiset analyytikot ovat sanoneet sen olevan epäsuosittu, epädemokraattinen ja anti -amerikkalainen.

NCRI:n käyttöä kuitenkin puoltaa sen haaran MEK:in monet näytöt menestyksekkäiden terrori -iskujen toteuttajana sekä tiedustelupalveluille toimittamiensa tietojen kerääjänä.

NCRI:n hyväksikäytön puolustajien harmiksi MEK on yhä Yhdysvaltain vieraiden terroristiorganisaatioiden listalla. Brookings -instituutin analyytikkoryhmä suosittaakin MEK:in poistamista terroristilistalta jotta yhteistyö sen kanssa voidaan oikeuttaa.

?

Israelin hyödyntäminen

Raportti pohtii myös Israelin osuutta kappaleessa nimeltään ´Leave it to Bibi: Allowing or Encouraging an Israeli Military Strike´ ( s. 102) sekä Israelin mahdollista hyödyntämistä: "Israelin tiedustelupalvelu aloitti operoimisen Iranissa jo aiemmin, ja on hyödyntänyt kolmansia osapuolia osoittaakseen maailmalle Iranin uhkaa mutta paljastamatta omaa osuuttaan. Tiedot Iranin uraaninrikastamisohjelman vuonna 2002 paljastaneelle MEK:ille syötti Israelin tiedustelupalvelu..."

Raportti jatkaa toteamalla Yhdysvaltain hyväksyvän Israelin ilmaiskut: "...kuten jo aiemmassa kappaleessa todettiin, ilmaiskut ovat vain tämän politiikan alkusoittoa...Iran tekisi luultavasti koston Israelin vastaan, mahdollisesti myös Yhdysvaltoja vastaan (mikä saattaisi luoda otolliset olosuhteet Yhdysvaltain tekemiin ilmaiskuihin tai jopa maahantunkeutumiselle)..."

?

Ainahan voi lavastaa vallankaappauksen

Vallankaappauksen lavastaminen (s. 136 -137) ja sen toteuttamisen vaikeudet käydään läpi. Parhaana toivona vaikkakin epätodennäköisenä pidetään sitä, että jos Washington tekee selväksi myönteisen asenteensa sotilasvallankaappaukseen, jokin joukko Iranin asevoimista ottaa yhteyttä Yhdysvaltoihin. Epätodennäköisyys tulee siitä, että maanpetturit yleensä on tapana etsiä, löytää ja rangaista joten se ei houkuttele yrittämään, raportti päättelee.

Raportti ottaa esiin esimerkin onnistuneesta, lavastetusta ja tuetusta vallankkaappauksesta: operaatio Ajax, jolla vuonna 1953 pääministeri Mohammed Mossadeq päästettiin hengiltä ja tilalle Yhdysvallat istutti shaahi Reza Pahlavin.

Raportti kuvaa lyhyesti, kuinka CIA ja brittien tiedustelupalvelu tukivat kenraali Fazlollah Fahedia rahalla ja propagandamateriaalilla samoin kuin auttamalla ´kumouksen´ organisoinnissa.

?

Yhtäläisyyksiä

Yhtäläisyyksiä ´Which path to Persia?´ -raportin hahmottelemiin linjoinin löytyykin Arabian kevään tapahtumista, joissa Yhdysvallat on tukenut kansannousuja taloudellisesti, aselastein, koulutuksella ja lopulta NATO:n tekemin ilmaiskuin kun YK:lta oli saatu lupa lentokieltoalueeseen siviilien suojelemiseksi.

Tutkiva journalisti, geopolitiikan tutkija ja Liberty News -radion toimittaja Tony Cartalucci huomauttaa YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevan päätöslauselman numero 1973 muistuttavan aavemaisesti Kenneth Pollackin 9. maaliskuuta 2011 ilmestynyttä Brookings-raporttia nimeltään "The Real Military Options in Libya".

Mielipideilmaston muokkaus suotuisaksi Irania vastaan tehtävlle hyökkäykselle on jo alkanut mediassa.

Mahdollinen sota aloitettaneen joko teeskentelemällä Yhdysvaltain irrottautumista Lähi -Idästä ja lavastamalla esimerkiksi Yhdysvaltoja kohtaan tehty valeterrori- isku, jonka tekijäksi ilmoitetaan Iran, hieman samaan tapaan kuin uutisoitiin DEA:n "paljastamista" pommi -iskusuunnitelmista Saudi -Arabian jaYhdysvaltain lähetystöihin.

Lavastetun terrori -iskun kohteena saattaa olla myös jokin Euroopan maa, riippuen Yhdysvaltain ja NATO -liittolaisten keskinäisistä takahuonesopimuksista.

Tai sota saatetaan aloittaa Israelin ilmaiskulla Iraniin.

Raportin suuntaviivojen perusteella tarkoituksena on Yhdysvaltain globaalin hegemonian vahvistaminen, Venäjän paluun estäminen sekä Kiinan nousun kapselointi.



Lähteet:

http://www.brookings.edu/~/media/files/rc/papers/2009/06_iran_strategy/06_iran_strategy.pdf

Kokonaiskuvaa maailman valtaeliitistä, osa 1 jossa selvitellään Brookings -instituutin taustoja

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1160
Kokonaiskuvaa maailman valtaeliitistä, osa 2

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=1161 

Verkkomedian yksi ongelmista ja ansioista on sen nojautuminen venäläisiin, kiinalaisiin, jne. uutislähteisiin, joissa kerrotaan asiat eri näkökulmasta kuin länsimedia tekee. Asiat on hyvä katsoa kahdesta peilistä, mutta verkkomedialla on vähän se ongelma, että se unohtaa, että idässä on ihan samanlaista imperialismia kuin lännessä, eikä tiedotus ole koskaan puolueetonta.

[Turjalainen]

Venäjä rakentaa omaa ohjus- ja ilmatorjuntakilpä länsirajalleen:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=1950

Joutuessaan vastaamaan Yhdysvaltojen  ohjustorjuntajärjestelmän sijoittamiseen Eurooppaan Venäjän asevoimat toteuttaa sotilasteknisiä toimenpiteitä presidentti Dmitri Medvedevin antamien määräysten mukaisesti, sanoi Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö, armeijankenraali Nikolai Makarov keskiviikkona.

Makarov totesi, että Yhdysvaltain yksipuolisesti Eurooppaan suunnittelemat asejärjestelmät uhkaavat Venäjän strategisia ydinaseita ja siten Venäjän turvallisuutta.

Presidentti Dmitri Medvedevin mainitsemien toimenpiteiden toteuttaminen on alkanut ja olemme vamiita menemään pidemmällekin, sanoi Makarov. Olemme valmiita vastaamaan asianmukaisella tavalla ohjustorjuntatilanteen kehittymiseen Euroopassa, hän totesi tavatessan ulkomaalaisia sotilasasiamiehiä Moskovassa. Samalla Makarov huomautti, ettei Venäjä kaipaa varustautumista, mutta maa on siihen pakotettu.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=1952

Venäjän läntisin sotilaspiiri saa aseistukseensa S-400 -ilmatorjuntaohjuskalustoa, jonka soveltuvuutta taistelukäyttöön parasta aikaa testataan Astrakanin alueella.

Testien tulokset viittaavat tämän kaluston hyväksymiseen palveluskäyttöön. Tulevaisuudessa kalustoa sijoitetaan Kaliningradin alueelle.

Itämeren laivaston komentaja Viktor Tshirkov on kertonut Kaliningradin alueelle majoitetun laivaston ilmatorjuntayksikön saavan ensimmäisiä S-400 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Niillä korvataan  aikansa palvellut S-200 -kalusto. S-400 -ohjukset (Triumfit) tulevat palveluskäyttöön jo ennen tämän vuoden päättymistä.

[Turjalainen]

Kiinan presidentti Hu Jintao poikkeuksellisen jyrkkänä:

Kiinan presidentti laivastolle: Valmistautukaa sotaan

Presidentti Hun kannanottojen kälkeen USA totesi Kiinan olevan valmis puolustamaan itseään. Yhdysvaltojen ja Kiinan viranomaiset pitävät parhaillaan neuvotteluja sotilasasioista. Päivän mittainen kokous pidetään vuosittain ja sen tehtävä on varmistaa, ettei maille synny väärinkäsityksiä toistensa toimista.

Kiina on hiljattain ottanut käyttöön ensimmäisen lentotukialuksensa, mutta sen laivastovoima on yhä USA:ta heikompi.

Presidentti Hu sanoi tavatessaan maan sotilasjohtoa, että laivaston tulee kiihdyttää kehitystä ja laajentaa valmistautumistaan sotaan - tehdäkseen suuremman palveluksen turvatessa maataan. Sanaa "sota" käytettiin maan virallisessa mediassa, mutta muissa käännöksissä käytettiin lievempiä ilmaisuja.

Analyysissa todettiin Hun puheiden olevan tavanomaista voimakkaampia ja niiden odotetaan olevan kohdennettu USA:ta ja Pekingin vastustajia vastaan Etelä-Kiinan merellä. Sekä Filippiinit että Vietnam ovat toistuvasti syyttäneet Kiinaa agressioista kiistellyllä merialueella.

USA:n presidentti Obama ilmoitti viime kuussa että USA aikoo lisätä läsnäoloaan alueella ja perustaa tukikohdan merijalkaväelle Pohjois-Australiaan. Analyytikon mukaan Yhdysvaltain siirto on suora haaste Kiinan yritykselle hallita merialuetta ja myös antaa lisävoimaa Yhdysvaltain liittolaisille Etelä-Kiinan meren alueella.

Liittyy kirjoitukseeni USA:n vetäytymisestä Keski-Aasiasta ja Afganistanista, ja keskittymisestä Tyynelle merelle. Jenkeissä huomattiin, että rahkeet ei enää riitä Keski-Aasiassa, ja voimaa tarvitaan Kiinan varalle.

[Futuristi]

Koska Venäjä viimeksi vyöryi länteen?

Esimerkiksi vuonna 1939 Suomeen, Baltiaan ja Puolaan. Vuonna 1956 Unkariin. Vuonna 1968 Tsekkoslovakiaan. Vuonna 2008 Georgiaan, vaikka tuo nyt taitaakin olla enimmäkseen etelässä.

Teen eron Neuvostoliiton ja Venäjän välillä. En minä(kään) täällä puhuisi Neuvostoliiton puolesta. Minulla on menneisyyteni 1980-luvulla. Siis kuvitelkaa. Vain noin neljännesvuosisata sitten!!! Mutta niin vaan se maailma muuttuu ja minä sen mukana.

Vähän vielä jatkoa. Oma ajatteluni lähtee Venäjän kohdalla siitä, että mitä korkeammalle elintaso siellä nousee, sitä vähemmän Venäjä on muille maille sotilaallinen uhka, vaikka aseistus riittäisikin valloituksiin. Kun on riittävän paljon menetettävää, se vähentää riskiä ryhtyä täysin epätoivoisiin tekoihin.

Mauno Koivisto on kirjoittanut mainion kirjan Venäjän idea. Venäjän olemassaolon tarkoitus on Koiviston mukaan laajentuminen. Nykyinen Venäjä on Moskovan Venäjä, joka sai alkunsa Moskovan ruhtinaskunnan itsenäistyttyä mongolivallasta ja liitettyä Novgorodin alaisuuteensa vuonna 1478. Venäjän olemassaolon tarkoitus on valloittaminen. Venäjä katsoo olevansa slaavien yhdistäjä, ortodoksisen uskon puolustaja ja kolmas Rooma. Venäjä on kautta historiansa tunkeutunut myös ei-slaavilaisten kansojen alueelle ja liittänyt niitä alamaisuuteensa väkivalloin. Vieraat alistamansa kansat Venäjä on pyrkinyt pakkovenäläistämään tai tuhoamaan menestyen siinä vaihtelevasti. Suomalaistenkin pakkovenäläistämistä Venäjä on yrittänyt. Hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden edistäminen tulee Venäjän prioriteeteissä kaukana valtapiirinsä kasvattamisen perässä. Neuvostoliitto oli venäläisen imperialismin mutaatio ja viikunanlehti. Neuvostoliiton kukoistuksen aikana aikana Venäjän vaikutuspiiri oli laajempi kuin koskaan ennen tai jälkeen.

[Turjalainen]

Uusimmasta LEAP:sta:

http://www.leap2020.eu/GEAB-N-59-is-available-Global-systemic-crisis-30000-billion-US-dollars-in-ghost-assets-will-disappear-by-early-2013_a8148.html

"Tässä GEAB:n numerossa 59 me tulemme analysoimaan yksityiskohtaisesti tätä uutta kriisin vaihetta, kuten myös syvenevää USA:n velkakriisiä. Sen lisäksi alamme esittämään, kuten ilmoitimme aiemmissa GEABeissa, ennusteitamme Yhdysvaltojen tulevaisuudesta vuosien 2012 ja 2016 välillä (5), aloittaen perustavanlaatuisesta näkemyksestä Euroopan ja USA:n suhteista (ja yleisesti koko maailmanjärjestyksestä joka on ollut voimassa vuodesta 1945), varsinkin USA:n ja Euroopan strategisista ja sotilaallisista suhteista. Olemme arvioineet, että vuoteen 2017 mennessä viimeinen amerikkalainen sotilas jättää Euroopan kamaran."

[kelloseppä]

Ote Slobodan Milosevic:n 28.6.1989 pitämästä Kosovo Poljen taistelun 600-vuotis juhlapuheesta eli ns. "Gazimestan –puheesta":

"...
Socialism in particular, being a progressive and just democratic society, should not allow people to be divided in the national and religious respect. The only differences one can and should allow in socialism are between hard working people and idlers and between honest people and dishonest people. Therefore, all people in Serbia who live from their own work, honestly, respecting other people and other nations, are in their own republic.

After all, our entire country should be set up on the basis of such principles. Yugoslavia is a multinational community and it can survive only under the conditions of full equality for all nations that live in it

The crisis that hit Yugoslavia has brought about national divisions, but also social, cultural, religious and many other less important ones. Among all these divisions, the national ones have shown themselves to be the most dramatic. Resolving them will make it easier to remove other divisions and mitigate the consequences they have created

For as long as multinational communities have existed, their weak point has always been the relations between different nations. The threat is that the question of one nation being endangered by the others can be posed one day -- and this can then start a wave of suspicions, accusations, and intolerance, a wave that invariably grows and is difficult to stop. This threat has been hanging like a sword over our heads all the time. Internal and external enemies of multi-national communities are aware of this and therefore they organize their activity against multinational societies mostly by fomenting national conflicts. At this moment, we in Yugoslavia are behaving as if we have never had such an experience and as if in our recent and distant past we have never experienced the worst tragedy of national conflicts that a society can experience and still survive.
..."

http://en.wikisource.org/wiki/Gazimestan_speech (Koko puhe sekä serbiaksi että englanniksi)

Miksi korostetaan kovin harvoin, että Milosevic ymmärsi etukäteen varoittaa siitä, mitä saattaa tapahtua.

Nim. Turjalaisen linkittämään jutusta kommentoin nyt tavattoman lyhyesti vain yhtä väitettä:

"Kroatia osti aseita ... sekä vallatakseen takaisin alueensa serbikapinallisilta 1995"
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=1937

Kroatian (Knin:n) Krajina oli pääosiltaan 75-100 % etnisesti serbienemmistöinen (1981 väestönlaskenta). Miten siis Kroatia muka valtasi alueensa "takaisin serbikapinallisilta"? Hyvä yleisesitys kovin polveilevasta virallisten tapahtumien kulusta on englanninkielisessä Wikipedian artikkelissa http://en.wikipedia.org/wiki/SAO_Kninska_Krajina ja lukuisat siinä viitatut oheisartikkelit.

Nim. Futuristi, semmoinen "kovin hauska" naapuri meillä on. "Kolmannen Rooman messiaaninen ihmiskunnan pelastustehtävä" tulee suorittaa tilapäisistä takaiskuista huolimatta aivan loppuun asti.

[Turjalainen]

Brittikenraali varoittaa strategisesta riskistä eurokriisin seurauksena:

http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/defence/8957513/Eurozone-crisis-poses-military-risk-warns-defence-chief-General-Sir-David-Richards.html

Eurozone crisis poses military risk, warns defence chief General Sir David Richards

Defence chiefs are drawing up plans to cope with the potential military fallout from the eurozone crisis, according to General Sir David Richards.

It is understood that Armed Forces planners are looking at the possibility that a new global financial crash could undermine the defence forces of key British allies.

The head of the Armed Forces warned that economic issues pose a "strategic risk" to Britain.

Senior British commanders and officials are concerned that US plans to cut defence spending will be followed by other allies in Europe and elsewhere.

Reductions in allied military capabilities could put a greater burden on Britain's stretched forces in Afghanistan and elsewhere, it is feared.

[...]

Gen Richards, the Chief of the DefenceStaff, said economic issues present the biggest threat to Britain and its interests in the world.

"I am clear that the single biggest strategic risk facing the UK today is economic rather than military," he told the Royal United Services Institute

"Over time, a thriving economy must be the central ingredient in any UK Grand Strategy. This is why the eurozone crisis is of such huge importance not just to the City of London but rightly to the whole country and to military planners like me."

The Armed Forces are facing painful cuts and the loss of tens of thousands of personnel, but Gen Richards said that such austerity was necessary.

"The country's main effort must be the economy. No country can defend itself if bankrupt," he said.

He used his speech to raise questions about the ability of European economies to sustain their armed forces. He asked: "What impact will fiscal restraint and slow recovery have on European defence capabilities?''

Gen Richards also noted that America, which is facing deep defence cuts, has said it will switch the focus of its main military effort from the Atlantic to the Pacific and south-east Asia.

That means "less emphasis on Europe and her problems," he said. Gen Richards also accepted that Britain's defence cuts carry risks, but insisted those risks were acceptable. [...]

Kenraali ei kuitenkaan uskalla puhua uhasta, joka seuraa aseistariisunnasta lännessä samaan aikaan kun idässä varustaudutaan "Eepä meilloo mittee hättee..".

[Turjalainen]

Uusinta ajatusvirtaa:

http://turjalainen.blogspot.com/2011/12/historian-syklit-ja-globaali-murros.html

Historian syklit ja globaali murros - Venäjästä Läntisen Euraasian johtava supervalta 2020-luvulle tultaessa?

IMF:n johtaja Christine Lagarde sanoi juuri samaa, mitä mm. allekirjoittanut on koittanut toitottaa jo pitkään, nimittäin sitä, että käsillä oleva kehitys toistaa syklisesti 30-luvun alun trendiä:

"Maailmaa uhkaa paluu 1930-luvulle, jos eurokriisiä ei saada ratkaistua".

Samaahan minä sanoin mm. kolme viikkoa sitten. Paitsi että maailmaa ei uhkaa paluu 30-luvulle - sillä me palasimme "uuteen 30-lukuun" johtavalle yleiselle kehityssyklille jo viime vuosikymmenellä. Edessä on samantapainen yleinen kehitys jolla on samansuuruisia taloudellisia, geopoliittisia ja suurvaltapoliittisia seurauksia kuin 1930-luvulla.

Superlama johtaa suursotiin ja massiivisiin geopolitiittisiin muutoksiin ja uudelleenorganisointeihin. Näemme edessämme 1945 syntyneen maailmanjärjestyksen viimeisten palikoiden murtumisen. LEAP:n tutkijat puhuvat syystäkin maailmanlaajuisesta järjestelmäkriisistä.

Edessä on talouden ja globaalin vallan uusjako: Lännen - ja varsinkin Yhdysvaltojen - ylivallan romahtaminen, Kiinan ja Euraasian nousu, sekä Lähi-idän ja Keski-Aasian - sekä mahdollisesti myös Pohjois-Euroopan sekä kalotti-alueen - joutuminen sotilaalliseen polttopisteeseen vuosikymmenen loppua kohti mentäessä. Lisäksi alueellisten unionien nousu liittyy asiaan oleellisesti. 2030-luvulla ei enää puhuta yksittäisten maiden vaikutusvallasta, vaan unionien vallasta. Ja EU on näistä vain yksi, tosin se ei tule olemaan enää nykyisenkaltaisena ja muotoisena.

Syklinen tai spiraalinen historiakäsitys

Olen ollut syklisen - tai tarkemmin sanottuna "spiraalisen" - historiakäsityksen kannattaja jo 90-luvulta asti, kun ihan vain harrastelijapohjalta huomasin monien asioiden, ilmiöiden ja tapahtumaketjujen toistuvan historiassa sykleittäin, tosin hieman muuntuneina ja erilaisissa ympäristöissä, mutta siltikin syy-seuraus-vaikutuksiltaan samantyyppisinä sykleinä. Koska mikään ei toistu täsmälleen samanlaisena, ajattelen asiaa lineaarisen ja syklisen yhdistelmänä: spiraalina. Kulttuuriset ilmiöt, poliittinen historia ja kansojen sekä valtakuntien kehitys tuntuu ikään kuin noudattavan tietynlaista "rytmiä" tai "sykettä", joka ilmenee ikään kuin syklisyytenä.

Perinteisesti suuret mannervallat noudattavat kehityksessään tietynlaista aaltoliikettä:

kaaos -> uudelleenjärjestäytyminen -> nousu ja ekspansio -> jähmettyminen ja taantuminen -> kaaos, *toisto*.

Tämä kaava toistuu historiassa monien sellaisten imperiumien kohdalla, joilla on ollut oma tietynlainen kulttuuripiirinsä ympärillään. Näitä valtoja ovat olleet ja ovat mm. muinainen Egypti, Persia-Parthia, Kiina, Intia ja uudemmalla ajalla myös Venäjä. Eri imperiumeilla ja kulttuurialueilla syklit ovat keskipituuksiltaan erilaisia. Esim. Kiinassa ja Egyptissä syklit ovat menneet hallitsijadynastioiden mukaan.

Sitten on kulttuurialueita, joilla samaan kulttuurijatkumoon mahtuu peräkkäin useita valtakuntia; kielet ja valtaa pitävät kansat vaihtuvat aina kaaosvaiheessa, mutta kaikki rakentavat samalle kulttuuriperustalle. Tällaisia olivat muinainen Mesopotamia, kreikkalais-roomalainen maailma, ja Intia. Eurooppa muistuttaa tällaista, mutta muinaisen Kreikan mallin mukaan: yhteinen kulttuuriperimä, mutta monia eri valtioita ja kukaan ei ole päässyt lopullisesti toisten niskan päälle.

Venäjä, Eurooppa ja johtajasykli

Joskus vuonna 1996 hahmottelin seuraavia epätarkkoja aaltoja:

Euroopassa on käsillä ainakin kolmen eri suursyklin tai aallon kliimaksin alkaminen samaan aikaan.

1. Talouden kehityksen makrosykli toistaa 30-luvun kaavaa, edessä on lama ja sitä seuraaava mullistus.

2. Venäjän historian kaaosajan (90-luku) jälkeen ollaan imperiumin nousun ja uudelleen kokoamisen aallossa.

3. "Johtava valta"-sykli, jossa Euroopan historia on uuden ajan alusta asti toistanut kaavaa, jossa yksi suurvalta vuorollaan on koittanut päästä maailmanvaltaan. Syklin lähtöpaikka on lännessä ja siirtynyt kartalla aina uudessa vaiheessa pykälän idemmäs; Ensin 1500-luvulta 1600-luvun alkuun Espanja ja Habsburgien imperiumi, sitten 1700-luvulta (varsinkin vallankumouksen jälkeen) Ranska, sitten 1900-luvun maailmansodat ja Saksa. Nyt näyttää tulevan Venäjän vuoro.

Voidaan myös maalata, tosin vähän hatarasti, eräänlainen "suuri johtaja"-sykli, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien kunkin suurvallan noususyklin kliimaksivaiheen huippuun on liittynyt myös keskitetty hallinto ja "keisarikultti"; 1800-luvun alussa Napoleon, 1930-40-luvuilla Hitler ja  nyt tämä eurooppalaisen suurjohtajan syklin "polttopiste" on Venäjän kohdalla.

Allegorisesti voisi kuvitella, että Euroopan poliittinen mannerlaatta ikään kuin liikkuu "kuuman pisteen" päällä, siten, että aina siihen kohti, missä tämä "hot spot" on, nousee merestä "tulivuori" (vähän kuten tyynellä merellä, mm. Hawaiin muodostumisen suhteen) eli ekspansionistinen suurvalta ja johtaja.

On huomattava, että Venäjällä on aina noussut muutenkin joka tapauksessa joku "tsaari" imperiumin nousuavaiheessa valtaan: Ensin oli Ivan IV Julma, sitten Pietari I Suuri, sitten Aleksanteri I, sitten Josif Stalin, ja kuka nyt?

Kerroin tästä hypoteesistani vuonna -97 kavereilleni, että Venäjällä täytyy tämän syklin mukaan nousta valtaan joku Iivanan, Stalinin tai Pietarin tapainen uudistajahallitsija. Kun 2000-luvun alussa Putin vakautti olot ja aloitti modernisoinnin, eräs kavereistani tuli sanomaan, että "taisit osua oikeaan".

Mitä seurauksia onkaan siitä, kun samaan aikaan Venäjällä yhdistyy sen imperiumin jälleenorganisoinnin aalto, johtavan eurooppalaisen imperiumin aalto, ja suuren eurooppalaisen johtajan aalto? Kun edellä kuvaamani vertauksen "tulivuori" purkautuu Euraasian "tyynellä merellä", seuraus on geopoliittinen tsunami.

Tuleeko Putinista Venäjän Napoleon? Ehkä pikemminkin suuri Pietari I, sillä "kädenjäljeltään" Iivana Julma ja Stalin olivat samanlaisia. Iivanan jälkeen Venäjä tarvitsi Pietarin Suuren kaltaista edistyksellistä uudistajatsaaria. Stalinin ja Neuvostoliiton jäljiltä Venäjä tarvitsee perinpohjaista modernisaatiota. Ja sehän on ollut yksi Putinin päämääristä. Mutta onnistuuko Putin, vai tuleeko hänen jälkeensä joku, jolla on vielä isommat saappaat?

Edellä mainituista(kin) syistä johtuen on suurta typeryyttä vähätellä Venäjän nousua ja nyt käynnistynyttä Euraasian Unionin muodostumista.

[kelloseppä]

Nim. Turjalainen,

Minulle naurettiin päin näköä, kun Berliinin muurin murtumisen jälkeisenä iltana ennustin saksalaisten sotilassaappaiden kopseen piakkoin kuuluvan jälleen Euroopassa Saksan alueen ulkopuolella – tosin virvoitusjuomia melkoisesti nauttineena. Ei ehkä tapahtunut ihan piakkoin, mutta kukapa nyt täydellinen olisi?

Asiaan.

"Spiraalinen" historiankäsitys minullakin on, mutta ehkäpä huomattavasti nim. Turjalaisen spiraalia löysempänä ja vapaamuotoisempana muodostelmana, joka sallii suuriakin poikkeamia perusliikesuunnasta.

Aloitan helpoimmasta päästä, mutta käytän nim. Turjalaisen numerointia:

2. Venäjän suuruus –sykli

Aivan selviö; tällä hetkellä Venäjä rakentaa taas suuruuttaan taas määrätietoisesti.

Mutta tätähän Stalinkin teki jatkamalla tavallaan Venäjän sisällissotaa, kunnes Saksa hyökkäsi. Mitä takeita kenelläkään oli siitä, että Stalinin "jatkuvan sisäisen sodan" –opista olisi automaattisesti muodostunut se oppi, jota noudatetaan? Stalinin vallannousun olisi estänyt muiden "sisäpiiriläisten" välinen tiivis yhteistyö tai salamurha, myöhemmin olisi tarvittu vain yksi mies ja pistooli (no, kuten Hitlerinkin kohdalla). Edes Saksan hyökkäys ei motivoinut Stalinista eroon hankkiutumiseen. Tällä sepustuksen tyngällä pyrin selittämään sitä, että Putin Venäjän vahvana miehenä on sangen pienten sattumusten varassa oleva seikka, eikä Putinilla enää ole oikein uskottavuutta entiseen malliin. Uskonkin, että Venäjän 2000-luvun alkupuoliskon suuren johtajan nimeä emme edes vielä tiedä. Putinin osa tullee olemaan hivenen samanlainen kuin Gorbatshovin: kiitos Sinulle, mutta nyt: ole hyvä ja väisty!

3. "Johtava valtio" –sykli (mieluimmin kuin "Johtava valta –sykli")

Nim. Turjalaisen käyttämää yksinkertaistuksen hivenen monimutkaisempi (mutta ei kovinkaan paljon monimutkaisempi versio, koska esim. Preussi on unohdettu) versio osoittaa meille:

a) painopisteen sijainti ei liene koskaan poikkeuksia lukuun ottamatta (Napoleon ja Hitler) yksiselitteinen, vaan painopisteitä on yhtaikaa yhtä useampia.
b) painopisteiden liikkeessä ei ole havaittavissa systemaattista itä-länsi siirtymää.


1400-l puolivälistä lähtien:
Turkki, jatkuva supervallan läsnäolo 1700/1800-l vaihteeseen saakka
Portugali, jatkuva supervallan läsnäolo 1600-l puoliväliin saakka

1500-luvun alusta lähtien:
Espanja, jatkuva supervallan läsnäolo 1700/1800-l vaiheeseen saakka
Puola / Puola-Liettua, jatkuva supervallan läsnäolo 1700-l puoliväliin saakka

1600-luvun alusta lähtien:
Ranska, jatkuva supervallan läsnäolo WW1:een saakka

1600-luvun puolivälistä:
Hollanti, jatkuva supervallan läsnäolo 1800-l alkuun saakka
Ruotsi, jatkuva supervallan läsnäolo 1700-l alkuun saakka

1700-l alusta lähtien:
Englanti, jatkuva supervallan läsnäolo WW2:een saakka
Venäjä, jatkuva supervallan läsnäolo toistaiseksi

1800-luvun lopusta lähtien:
Saksa, jatkuva supervallan läsnäolo WW2:een saakka ja ehkä alkaen 2010-2015 ?

WW1:sta lähtien:
USA, jatkuva supervallan läsnäolo ehkä 2015-2020 saakka ?

Huomautan, että olen jättänyt tarkasteluni ulkopuolelle ns. ideologisen johtajuuden, koska se ei kulje käsi kädessä sotilaallisen ja poliittisen painoarvon kanssa.

Ideologisen johtajuuden tiimoilta kärjistetty yksinkertaistettu listani (Vatikaania tai Lutheria ei ole edes mainittu ja toisaalta miten voisi hyvällä sydämellä todeta, että Italian renessanssin tai Ranskan Suuren Vallankumouksen ideologinen vaikutus koskaan voisi kuolla pois, mikä osoittaa yksinkertaistamisessa harjoitetun väkivallan raakuutta) olisi tällainen:

1400-l puolivälistä lähtien:
Italian valtiot, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo 1600-luvun alkuun saakka.

1500-luvun alusta lähtien:
Espanja, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo 1600-l puoliväliin saakka

1600-luvun puolivälistä lähtien:
Ranska, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo 1800-l puoliväliin saakka

1700-luvun lopusta lähtien:
Englanti, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo WW1:een saakka

1800-luvun lopusta lähtien:
Saksa, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo WW2:een saakka, kenties 2015-2020 alkaen?

WW1:sta lähtien:
Neuvostoliitto, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo 1990-luvulle saakka

WW2:stä lähtien :
USA, jatkuva ideologinen, akuutti läsnäolo 1990-luvulle saakka

2010-2015-2020-luvulta lähtien:
Venäjä? Saksa?

Ideologinen lista osoittaa selvästi, että EU:n pyrkimys on ollut täyttää ideologisen johtajuuden tyhjiötä, mikä Eurooppaan jäi 1980-90-luvun taitteessa ymmärtämättä sitä, että USA:n hetkellinen käytännössä täydellinen sotilaallinen dominanssi 1990-2005 ei todellakaan tarkoittanut sitä, että USA:lla olisi ollut ideologinen dominanssi. Tämä on ehkä eräs suurimpia syitä EU:n systemaattisen virheiden tekemisen ketjuun 2000-luvulla.

Yritän siis sanoa, että spiraali on kaksiulotteisen spiraalin sijaan, meillä tulee käyttää spiraalinmallin äärimmilleen yksinkertaistetussakin muodossakin käytettävä vähintään neliulotteista spiraalia:

Kaksi enimmäistä ulottuvuutta tarvitaan tasopinnan luomiseen, jotta liikettä sitten havaitaan johonkin suuntaan. Kolmas ulottuvuus on eri sotilaallisten megatrendien liikkeen yhdistäminen tasopintaan. Neljännellä ulottuvuudella liitetään ideologiset virtaukset aiemmin hahmotettuun kolmiulotteiseen spiraaliin.

(En tätäkään mallia ole miettinyt loppuun asti, mutta spiraali –teoria yksikertaisimmassa muodossaan mielestäni yksinkertaistaa niin paljon, että sitä käyttämällä maailma muuttuu jalka-käsi ja silmäpuoleksi, eikä suinkaan mallinnu olennaiset piirteet sisältäväksi malliksi. Tämän taustalla on käsitykseni ihmisestä elukkana, joka ei elä ainoastaan leivästä, taitaa jopa elää paljon vähemmän vain (!!!) leivästä kuin on viimeaikoina Euroopassa uskottu.)

1. Talouden makrosykli:

Ensimmäinen kysymys on se, että kenen taloudellista syklistä puhutaan, vaikka toki nykyään maailman osaset ovat ennennäkemättömän tiiviisti taloudellisesti riippuvaisia toisistaan ja entistä pienemmällä ajallisella viiveellä. Öljyntuottajilla lienee ihan kohtuullisen mukavaa, vaikka USA, EU ja Japani kituvat talouslaman kourissa; toisaalta Kiina tarvitsee ruokaa yhä kipeämmin oli siellä lama tai ei; Venäjä voi kurittaa kansalaisiaan ihan rauhassa laman varjolla, jotta valtion budjetti ei kärsi liikaa; jne ... Joten sama lama satuttaa jotakuta kovemmin kuin jotain toista, lama ei siis tasapuolinen. Pitääkö tätä piirrettä ottaa huomioon myös näin pitkälle yksinkertaistetussa spiraalimallissa, en tiedä. Tästä syystä hyväksyn nyt nim. Turjalaisen mallin talouden osalta sellaisenaan.

Johtaja –syklistä 1900-luvun osalta emme saa aliarvioida Leninin osuutta.

Pari ideaa pohdittavaksi;

Eikö Neuvostoliitto vuonna 1945 ollut kiistaton johtava eurooppalainen imperiumi?

Vuonna 1814 Venäjä oli kiistaton Manner-Euroopan johtava imperiumi, eikö?

Venäjän maaseutu ei ole vielä voittajaansa Venäjän sisältä ole kohdannut: Lenin tuskastui talonpoikien laimeaan vallankumousintoon; Stalin huomasi, että ne perhanat kuolevat mieluummin kuin pakkokollektivisoituvat; Hrutsev ei enää tähän seinään päätään yrittänytkään lyödä; Jeltsin unohti heidät; Putin kuvittelee keksineensä jopa jotakin uutta ... Mitenköhän käy?

Euraasian liitto –ajatus saattaa olla vain kansojen vankilan vankisellin uusi sisustus. Mikä siinä nyt on sellaista uutta, joka antaisi jotain paradigma –tason uutta sisältöä Neuvostoliiton paradigmalle?

PS:
Parikymmentä rekallista Venäjän federaation lähettämää humanitaarista apua juuttui, ylläri pylläri, Kosovossa EULEX:n toimesta ... asiaa on selvitelty mm. Venäjän Serbian suurlähettilään voimin ja paikan päällä kovin mielenkiintoisia lausuntoja; on jopa esitetty väite, että tällä tavoin EU pyrkii tietoisesti loukkaamaan Venäjän omanarvontuntoa, EU haluaa syventää "Euroopan Gazan ahdinkoa", EULEX kiristää hädänalaisia serbejä jne ...

Huumorikin kukkii:

" Venäjän apu pääsee liikkeelle Jarinjesta
Paikan päältä saamiemme tietojen mukaan huomenna Venäjän humanitäärinen apu päästetään liikkeelle Jarinjen rajavartioasemalta kolmen EULEX –jeepin saattamana.

26 venäläistä rekkaa pidettiin pysäytettynä yli 50 tuntia Jarinjessa. Kiitolliset serbit paistoivat sian Venäjän hätätilaministeriön edustajille. Voice of Russia otsikoi tätä: Venäjän hätätilaministeriö serbien vieraina; amerikkalaiset syövät kuivamuonaa."

Käännös "huumoripläjäyksestä" lyhentäen lähteestä: http://www.dverisrpske.com/sr-CS/dveri-na-delu/kampanje/KiM/ujutru-krece-ruska-pomoc.php

[Turjalainen]

Niin, toki syklisyydessä on syytä ottaa useampi ulottuvuus, mutta käytän yksinkertaisempaa siksi, että olen koittanut saada tärkeämmän esiin tai ns. "ison kuvan" selkeämmäksi.

Euroopan valtiot valtansa huipulla ovat olleet suurvaltoja ja imperiumejakin, mutta eivät supervaltoja, lukuun ottamatta ehkä Britanniaa 1800-luvun lopulla ja Neuvostoliittoa II Maailmansodan jälkeen. Kyse on suhteellisesta laajemmasta dominanssista.

Esim. Hollanti ja Portugali olivat kyllä laajoja siirtomaavaltoja, mutta eivät kuitenkaan varsinaisia suurvaltoja, muualla kuin alusmaissaan. Preussi oli merkittävä valtio Keski-Euroopassa, mutta vasta osana Saksaa siitä tuli osa suurvaltaa. Itävalta(-Unkari) oli kyllä mannermainen suurvalta 1700-1800-luvuilla, mutta tämä Habsburgien imperiumin itäosa ei ollut läheskään niin merkittävä enää erikseen ilman Espanjaa ja sen alusmaita, ja sen vaikutusvalta rajoittui vain Eurooppaan. Jopa Hollannilla tai Portugalillakin oli enemmän valtaa Euroopan ulkopuolella. Siksikään en ota sitä huomioon. Mielestäni eräs kriteeri on, että merkittävällä suurvallalla on edes jonkinlaista isompaa vaikutusvaltaa ja intressejä myös oman maanosansa ulkopuolella.

Syy miksi seuraan suuvalta-sykliä vasta 1500-luvun taitteesta alkaen on, että siitä asti kun Eurooppa alkoi laajentua siirtomaihin, sykli (hot spot) on kulkenut idästä länteen. Ja alkaen Ranskan vallankumouksesta, jotain macchiavelliläistä, Caesarmaista tai Aleksanterimaista (tai Napoleonmaista) "keisarihenkeä" on kulkenut sen mukana.

Kuten kirjoituksessani sanoin, tämä on tällaista "epätarkkaa", isomman toiston tarkastelua, "sumeaa" siis.

Ja arvelen minäkin, että jos syklit toteutuvat hahmottamallani tavalla, Putin ei välttämättä ole "se" "Venäläinen suurmies", joka saa 2020-luvun taitteessa nimensä historian kirjoihin Napoleonin ja Hitlerin rinnalle. Hänellä on kyllä siihen ihan hyvät mahdollisuudet.

Ideologinen johtajuus on vähän eri asia. Siihen on vaikea ottaa kantaa, mutta jonkinlainen ideologia Moskovassa varmasti leivotaan ja markkinoidaan. EU:n ideasta ei näytä ainakaan tällä hetkellä olevan "suureksi kertomukseksi".

Mutta jotenkin minulla on sellainen kutina, että Rooman kirkko saattaa saada Euroopan kriisin edetessä takaisin arvovalta-asemiaan. Ainakin "Euroopan historian kristillis-kulttuuriselle viitekehykselle" on tilausta kun sekulaaris-liberaalinen Brysselin "eurostohenki" kokee tässä kriisissä vähintäänkin kovan takaiskun, vaikka EU selviäisikin.

Minulle naurettiin päin näköä, kun Berliinin muurin murtumisen jälkeisenä iltana ennustin saksalaisten sotilassaappaiden kopseen piakkoin kuuluvan jälleen Euroopassa Saksan alueen ulkopuolella – tosin virvoitusjuomia melkoisesti nauttineena. Ei ehkä tapahtunut ihan piakkoin, mutta kukapa nyt täydellinen olisi?

Minä ennustan, että jos skenaarioni Moskovan-Berliinin -akselista joteutuu, näemme saksalaisen sotilassaappaan marssimassa ainakin Lähi-idässä. Tällöin toteutunee myös sinun virvoitusjuoman inspiroimana antamasi lausunto.

[kelloseppä]

Niin, toki syklisyydessä on syytä ottaa useampi ulottuvuus, mutta käytän yksinkertaisempaa siksi, että olen koittanut saada tärkeämmän esiin tai ns. "ison kuvan" selkeämmäksi.

Euroopan valtiot valtansa huipulla ovat olleet suurvaltoja ja imperiumejakin, mutta eivät supervaltoja, lukuun ottamatta ehkä Britanniaa 1800-luvun lopulla ja Neuvostoliittoa II Maailmansodan jälkeen. Kyse on suhteellisesta laajemmasta dominanssista.

Yksinkertaistamisen ongelmahan on kirkkauden luominen monipuolisuuden kustannuksella, joten osin kirjoitin pidemmälti ahtaasti ottaen olisi ollut tarpeen. Erilaisten termien sisällön tarkistus on tylsää, mutta usein varsin hyödyllinen osittainen avain tietyn ajattelun mekanismeihin ja lähtökohtiin. Tässä keskustelussa nämä seikat eivät kuitenkaan ole ajatustenvaihdon keskiössä, joten niistä olisi mukava höpistä toiste. Usean toisistaan riippumattoman aaltoliikkeen idea on hyvä ja sen soveltaminen on valaisevaa.

Tätä ideologista johtajuutta yritän hahmottaa vähän nyt toiselta kantilta toisistaan melkoisesti poikkeavilla esimerkeillä:

Viimeisimmän eurooppalaisen poliittisen historian neljä suurta aatetta syntyjärjestyksessään ovat: tasavaltaisuus, militarisoimismi *, nationalismi ja sosialismi. Näiden rinnalla 1900-luvun Euroopassa oli elossa vielä kaksi suurta vanhempaa perua olevaa aatetta: imperiumismi** ja kolonialismi. Kaikkien kuuden aatteen, tai niiden sekoituksen, pohjalle rakentuneet eurooppalaiset suurvallat ja/tai supervallat ovat onnistuneet myös luomaan alkuperäisen aatteen käytännön tason irvikuva diktatuuria. Muutama esimerkki:

* Yleisen asevelvollisuuden luoma mahdollisuus yhteiskunnan militarisoimismille "totaalista sotaa" varten", mikä on tietynlainen välttämätön ennakkoehto nationalismille.
**Imperiumi –muotoisen hallitsija/imperiumi kultin ympärille muodostetun valtion aate.
(Jos joku keksii paremman termin näille "aatteille", olisin kiitollinen tiedosta)

Englanti WW2 saakka: nationalismi ja kolonialismi. (Union Jack, Viktoria ja kehitysmaiden "sivistäminen" Jumalan sanalla; vaikka oli muodoltaan imperiumi, intialaisilla tai afrikkalaisilla alamaisilla ei ollut osaansa valtion keskushallinnossa tai eliitissä)
Saksa WW1 saakka: nationalismi, militarisoimismi, kolononialismi (Kaiser, Deutsche Volk ja kehitysmaiden "sivistäminen" saksalaiseen tehokkuuteen)
Saksa WW2 saakka (toki (Weimarin tasavallan poikkeus):
nationalismi, militarisointi ja sosialismi (totaalinen resurssien otto valtion käyttöön ja sisäinen järjestelmällinen terrori sekä luonnonlainomainen ylemmyysoppi rotuopin kautta)
Itävalta WW1 saakka: imperiumismi, kolonialismi (Kaksoismonarkian vallanjako-oppi, vahva paikallishallinto paikoin, yritys tepastella siirtomaaherrana takapihallaan)
Venäjä WW1 saakka: imperiumismi, kolonialismi (Keisari, Pyhä Venäjä ja Oikeauskoinen Kirkko; enempää ei Keski- ja Kauko-Idän tai Amerikan asukkien "sivistyä")
Neuvostoliitto: sosialismi, militarisoimismi, imperiumismi, kolonialismi (totaalinen resurssien otto valtion käyttöön ja sisäinen järjestelmällinen terrori sekä ylemmyysoppi proletariaatin etujoukko –teorian kautta, sosialismilla kehitysmaiden "sivistäminen")
Ranska WW2 saakka: nationalismi, tasavaltalaisuus ja kolonialismi (Napoleon oli suurin tasavaltalainen, kehitysmaiden "sivistämiseen" riittää ranskan kieli).

Luonnollisesti tässä erottuu muiden yläpuolelle useimmin käytettynä kaavana kolme perus ideologia -ketjua

Imperiusmi – kolonialismi - militarisoimismi

Imperiusmi – militarisoimismi – sosialismi

Yhteistä kahdelle ketjulle on se, että ne ovat hyvin kaukana tasavaltalaisesta kansallisvaltiosta, jossa on (tai oli viime vuosikymmeniin saakka) käytännössä yleinen asevelvollisuus. (Tässä merkityksessä esim. Ruotsi ja Tanska ovat "tasavaltoka", koska monarkki on presidentin kaltainen valtion symbolinen päämies vailla merkittävää suoraa poliittista valtaa.)

Tasavaltalaisuus – nationalismi

Onko tämä ketju ainoa mahdollisuus ihmiskasvoiselle eurooppalaisen valtiolle?
Ainakin tähän pohjautuneet monet käytännön esimerkit tuntuvat toimineen toistaiseksi suhteellisen hyvin. Miten sitten tulevaisuudessa?

PS. Ne Putinin modernisaation suuri kaksi ongelmaa? Venäjän maaseutu ja muslimien luottamuksen saavuttaminen. Maaseudun pakkokollektivisointi tai maaseudun täysin oman onnensa varaan jättäminen ja Tsetsenian kohtelu muistetaan hyvin, hyvin pitkään.

PPS. Tuo 1700-luvun Hollanti on hivenen outo tapaus; muistaakseni maailman kauppalaivatonnistosta noin 2/3 (!!!) seilasi Hollaniin lipun alla 1760-70-luvulla. Minkä verran tuollainen on tuonut kulissien takana piilevää globaalin supervallan valtaa, myös Euroopan politiikassa?

[Turjalainen]

Lisää löylyä:

http://turjalainen.blogspot.com/2011/12/vastavallakumous-venajalla-toistaako.html
http://turjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91944-vastavallakumous-venajalla-toistaako-kehitys-30-luvun-alun-saksan-mallia

Vastavallakumous Venäjällä - Toistaako kehitys 30-luvun alun Saksan mallia?

Venäjällä kuohuu taas, eikä mikään ihme, sillä maassa on paljon sisäisiä uudistuspaineita samaan aikaan kun hallinnon liikkumavara on kaventunut ja ulkomainen painostus lisääntynyt. Tutkija Arto luukkanen vertaa tilannetta Euroopan tilaan 90-luvun alussa, värivallankumousten lähtötilanteeseen ja hetkeen ennen Ceaucescun vallan murtumista Romaniassa 1989.

Länsi odottaa kieli pitkällä toiveikkaana, että Venäjän nykyhallinto antaa periksi ja kaatuu, sillä se vastaisi hyvin pitkälti länsivaltojen toiveita Venäjän suhteen. Toivotaan sekurokratian ja lännen intressejä vastustavien vanhojen valtaklikkien romahtamista ja läntisen pääoman ylivallan palaamista Venäjälle. Länsi haluaa Venäjän palaavan toisaalta takaisin 90-luvulle, takaisin demokratisoitumiskehitykseen, mutta tässä on ristiriita, sillä osin kuitenkin sen talouden toivotaan kasvavan ja yhteiskunnallisten olojen pian vakautuvan.

Tai näin ainakin virallisesti, sillä olennaista on, että länsivallat toivovat Venäjän imperimin uudelleenelpymisen loppumista, maan luopuvan supervalta-asemansa palauttamispyrkimyksistä, lopettavan sotilaallisen varustautumisen ja maan vahvan aseman lännelle muodostaman haasteen eli uhan loppumista.

Lisäksi, vaikkei sitä ääneen sanota, Atlantin takana toivotaan vieläkin - Vaikka Bushin hallinto on jo väistynyt - mielelään Venäjän hajoamista pienempiin, helpommin käsiteltäviin osiin, joita on helpompi hallita ulkoapäin. Tähän pyrittiin 90-luvulla, ja siinä melkein onnistuttiin. Jos turvallisuuspalvelu Putinin johdolla ei olisi tehnyt Jeltsinille "tarjousta josta ei voi kieltäytyä" ja ottanut maata komentoonsa, Venäjä olisi luhistunut. Se oli lännen tavoite, ja sitä länsi suoraan sanottuna haluaisi vieläkin, jos vain voisi. Vähintäänkin länsi haluaa tehdä Venäjälle, kuten seteki Kiinalle 1800-luvulla; taloudellinen kolonisaatio ja vaarattomaksi tekeminen vaikkei maata onnistuttaisikaan varsinaisesti pilkkomaan.

On melko selvää, että niin värivallankumoukset kuin arabikadun kevätkin olivat osittain läntisten tahojen vahvasti tukemia, rahoittamia ja osittain alkuun panemiakin. Niin Romaniassa ja Ukrainassa kuin myös Arabikadulla pelissä olivat vahvasti myös tiedustelupalvelujen sormet. Eihän ole mikään uutuus historiassa ottaa vastustajan sisäpoliittisista tilanteista vaarin eli pyrkiä hajota-ja-hallitse -metodilla kaatamaan vastustajia. "Jo muinaiset roomalaiset", kuten sanotaan.

Venäjä 2010-luvun alussa kuin Saksa 1930-luvun alussa

Se mitä Luukkanen tai monet muut eivät ole tulleet ajatelleeksi - eivät ehkä läntiset tiedustelupalvelutkaan -  on se toinen vaihtoehto, mitä länsi toivoo vielä vähemmän kuin sitä, että Putinin hallinto onnistuisi pitämään otteensä. Nimittäin jos Venäjällä toistuu Euroopan 90-luvun alun tai Arabian kevään sijaan samanlainen kehityskulku kuin Saksassa 1930-luvun alussa.

Kuohunta voi saada äkkiä varsin mielenkiintoisia kehityssuuntia Venäjällä jossa on vahvoja kansallismielisiä liikkeitä, joita FSB vielä 90-luvulla tuki ja rahoitti. Turvallisuuspalvelusta käsin järjestettiin jopa sotilaallista koulutusta puolisotilaallisille vapaaehtoisjoukoille. Osittain tämä tuki, rahoitus ja ideologian levittämisen tukeminen johtuivat siitä, että ne haluttiin saada sisältäpäin hallintaan, mutta myös siitä, että äärikansallismielinen ideologia oli saanut oikeasti tuulta alleen turvallisuuskoneiston piirissä. Puhuttiin jopa, että kansallis-sosialistis-henkisestä aatteesta olisi kaavailtu uutta pelastavaa aatetta Venäjälle sen tasapainoillessa kommunismin raunioilla.

Saksassa 30-luvulla armeija vaikutti kulisseissa liittoutuen sekä oikeiston että kansallissosialistien kanssa, torjuen näin Neuvostoliiton kovalla voimalla tukeman kommunismin muodostaman uhan. Samalla Saksassa nousi eli nostettiin valtaan Hitler puolueineen. Sama voi toteutua Venäjällä.

Saksassa oli koettu sotilaallinen tappio ja häpeä, syvä lama ja poliittinen kuohunta sekä uhkaava ulkoapäin tuetun ja ohjatun sisäisen vallankumouksen paine. Saksassa valtaklikit, joiden ytimessä olivat teollisuusmagnaatit, armeija ja hallinto, pelastivat itsensä - ainakin yli kymmeneksi vuodeksi - tukemalla vastavallankumousta eli kääntämällä kuohunnan bolshevisteja vastaan.

Venäjällä on samoin taustalla samoin NL:n romahdus ja "häpeä", siitä seurannut geopoliittinen vallan menetys, takana yksi lama ja käsillä toinen sekä poliittinen kuohunta, jota osittain tuetaan ulkoapäin. Valtaklikit, jotka muodostavat sekurokratian, etsivät keinoa pelastaa paitsi itsensä, myös koko Venäjän valtio.

Tilanne Venäjällä on siis samantyyppinen kuin Saksassa 30-luvulla, Venäjällä on olemassa vahvasti samankaltainen sekurokratia ia yhteiskunnalliset elementit. Siinä missä Saksan "sekurokratia" oli 30-luvun alun jälkeen armeijan, teollisuuspiirien, massat organisoineen natsipuolueen ja turvallisuuspalvelujen muodostama piiri, puuttuu Venäjän turvallisuuspalvelu-armeija-bisnespiirit -sekurokratiasta enää se massapuolue-elementti. Ja sellainen voidaan helposti luoda: yhdistetään vain palaset.

Venäjällä sekä äärioikeisto että kommunistit haluvat "vastavallankumousta". Kummatkaan eivät pahemmin tykkää paluusta 90-luvulle. Niin äärioikeisto kuin kommunistit haluvat palauttaa neuvostoliiton kaltaisen valtiollisen mahdin; kurin, järjestyksen ja yhtenäisen kansan sekä valtakunnan. Venäjällähän on jo olemassa jopa aatteita ja puoluita, joissa nämä aatteet yhdistyvät, mm. kansallis-bolshevikit. Ja jos soppaan vielä lyödään eurasianistit, niin a vot, sano Iivana. Kansallis-bolshevikkeja oli aikanaan mukana luomassa mm. Aleksandr Dugin, joka on muuten yksi Putinin neuvonantajista ja Kremlin omaksuman Euraasia-aatteen pääarkkitehdeista (ja jolla on tiiviit suhteet hallintoon ja armeijaan).

Toki on muistettava, ettei Putinin hallinto kovin mielellään halua avoimesti flirttailla natsien kanssa, kommunisteista puhumattakaan. Koko ajatus voi äkkiseltään tuntua vaikealta vanhoille vasemmistolaisille, saatika melkoiselle osalle Venäjän vanhoja kommunisteja, jotka toivoisivat uutta kommunistista vallankumousta, mutta on melko selvää, että hekin tajuavat, ettei suoraan vanhaan ole paluuta, vaan tarvitaan uusi paketti.

Kommunistit ovat tähänkin asti olleet Kremlille uskollisia Putinin ja Yhtenäisen Venäjän ajaman politiikan tukijoita. Se on selkärangassa, sillä ei neuvostohallinto ollut niin tyhmä, ettei se olisi koluttanut ja kasvattanut omiaan mahdollisimman konformistisiksi keskuvaltaa ja Kremliä kohtaan. Jos uuden vallan tavoitteet ja aatteen sisältö vastaa vanhojen järjestelmäuskollisten kommunistien tärkeimpiä päämääriä, niin muusta voidaan tinkiä. Ja täytyy muistaa, että Venäjällä on iät ja ajat vallinnut pyrkimys "fasismiin"; vahvaan valtioon, totalitaristiseen hallintoon ja militaristinen ote. Näin oli jo tsaarien aikaan, ja Neuvostoliitto - varsinkin Stalinin aikana - oli pohjimmiltaan vain Natsi-Saksan peilikuva; mustan sijaan punaista fasismia.

Venäjä historiansa pakkoraossa - Ei varaa antaa periksi

Venäjällä ei ole varaa antaa järjestelmän taas kaatua. Venäjä haluaa päästä jaloilleen, torjua lännen sen sisäisiin asioihin ulkoapäin tulevat vaikutuspyrkimykset ja nousta takaisin suvereeniksi imperiumiksi. Venäjällä on tähän tilaisuus nyt. Jos se missaa tämän tilanteen, toista mahdollisuutta ei enää tule, sillä muussa tapauksessa demografinen kehitys, taloudellinen taantuminen ja jälkeenjääminen muista nousevista mahdeista ajavat sen tilanteeseen, jossa se ei enää pysty estämään uutta "värivallankumousta" - samankaltaista semikolonisointia kuin mikä tuli Kiinan kohtaloksi 1800-luvulla - tai jopa maan hajoamista.

Lisäksi tulee - ainakin joidenkin arvioiden mukaan - nykyisellä kehityksellä edessä oleva demografinen taantuminen. Venäjän väkiluvun on arviotu 2040-luvulla putoavan alle 80-miljoonaan, josta yli 60% olisi eläkeläisiä. Sellaisella väestöpohjalla ei voida leikkiä suurvaltaa.

Venäjä voi nousta pitemmäksi aikaa takaisin supervallaksi vain jos se poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan lisäksi saa merkittävää nuorta västölisäystä naapurimaistaan ja saa syntyvyyden nousuun. Onnistuakseen Venäjä tarvitsee naapurimaidensa slaavilaista väestöä, varsinkin nuoria ja lisääntymisiässä olevia.

Tästä on kyse Venäjän kannalta Euraasia-projektissa. Jotta Euraasia-projekti onnistuisi, on sekurokratian romahtaminen ja imperiumin restoraation pysäyttäminen estettävä hinnalla millä hyvänsä. Jos näissä epäonnistutaan, edessä on vain tuho. Euraasia-projektissa ja sen onnistumisessa on pelissä kaikki mikä Moskovalle on aina merkinnyt yhtään mitään.

Venäjä on tässä mielessä puun ja kuoren välissä - viimeisellä rajalla. Tässä on liikaa pelissä; uhattuna ei ole Kremlin näkökulmasta vain koko Venäjän suurvallan tulevaisuus tai Venäjän idean ja hengen ydin, vaan koko valtiollinen ja ehkä jopa kansallinen olemassaolo. Venäjän johdolla ei ole varaa antaa värivallankumouksen onnistua. Kansan kuohunta on käännettävä Imperiumin pelastukseksi, ja se onnistuu helpoiten samoilla keinoilla kuin 30-luvun Saksassa.

Tämän vuoksi veikkaan vahvasti, että Venäjä torjuu "värivallankumouksensa", ja sekurokratia selviää uudistumalla. Eikä tämä uudistuminen vastaa yhtään niitä toiveita, mitä lännellä on, vaan aivan päin vastoin, niitä pelkoja, mitä länsivalloilla on.

Jos historia - taas - toistaa itseään, Venäjällä on edessä lyhyt, korkeintaan ehkä muutaman vuoden mittainen yhteiskunnallinen kuohunta, jonka jälkeen on vain yksi kysymys:

Nouseeko Kremlin torniin ns. punainen svastika?





----------------------------

P.S Aleksandr Dugin kirjassaan "Geopolitiikan perusteet" maalailee mm. Suomen liittämistä Venäjään siten, että maa jaettaisiin pohjois- ja eteläosaan: Etelä-Suomi liittettäisiin osaksi Karjalan tasavaltaa ja Pohjois-Suomi liitettäisiin Murmanskin hallintopiiriin.

[kelloseppä]

Ensikommentit nim. Turjalaisen ansiokkaaseen "Vastavallankumous Venäjällä" juttuun. Myöhemmin lisää.

Putinin "Euraasia –ohjelma" vaatii toteutuakseen Venäjältä sekä kykyä että tahtoa aitoon ja tasa-arvoiseen kumppanuuteen Kaukasuksen ja etenkin Keski-Aasian muslimien kanssa. Tämä puolestaan tarkoittaisi, että muslimien tulisi saada vastavuoroisesti Venäjältä jotain yhtä merkittävää kuin Venäjä saisi Euraasia – ohjelmassa. Mitähän se olisi? Millähän takeilla Venäjä ei alkaisi heti "pomottamaan"?

Venäjän ortodoksisen kirkon kykyä ja tahtoa aitoon ja tasa-arvoiseen kumppanuuteen muslimien kanssa, olkoonkin vaikka Samarkandin suur-kalifaatin muslimeita, on syytä epäillä. Vaikka ortodoksinen kirkko ei ole yhtä kuin Venäjän valtio, joten kirkko kuitenkin antanee siunauksensa kaikille Venäjän suuruutta puolustaville voimille, myös rusulmaaneille, mutta rusulmaaneille vain ja ainoastaan tässä Venäjän puolustajan roolissa.

Rusulmaanien olemuksesta on hirvittävän pitkä matka aitoon ja tasa-arvoiseen kumppanuuteen. Voidaanko oikeauskoista kirkkoa ja Allahia yhdistää edes Venäjän valtiollisen suuruuden takaavaksi voimaksi? Ei voida.

Moskovan patriarkaatti ei voi erota muusta ortodoksisesta maailmasta ja perustaa omaa jonkin sortin "reformistista" islamin kanssa veljeilevää kirkkokuntaansa, jos halutaan, ettei Venäjä ajaudu sisällissotaan tämän seikan vuoksi. Myös se, että Keski-Aasiassa yleisesti hyväksyttäisi jokin islamin suuntaus, joka veljeilisi Moskovan "reformistiortodoksien" kanssa, on sangen epätodennäköistä.

Näin ollen imperiumi –malli on ehkä ainoa malli, joka voisi toimia Venäjällä Keski-Aasiaan ja Kaukasukselle päin, mutta imperiumi on jo lähtökohtaisesti aivan jotain muuta kuin aito ja tasa-arvoinen kumppanuus Moskovan ja Keski-Aasian "tasavaltojen" kanssa sekä ortodoksisen kirkon ja Keski-Aasian islamin kanssa.

Putinin päiväuni Euraasian liitosta vaatii hivenen "hienosäätöä": millä saada Keski-aasian "musulmaanit" uskomaan, että edeltäjistään poiketen Putinin Venäjä ei ole tällä kertaa se suuri pahis?

PS: Duginin kannanotot olivat mieltä ylentävää viihdykettä 1990-luvun puolivälissä ... silloin järjen voittoon Venäjällä uskoin minäkin – kaikenlaisista takaiskuista huolimatta. No, "kesälomakuva" kertoo paljon miehestä:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/ru/c/c4/DuginOsetia.jpg

"Aleksander Dugin Etelä-Ossetiassa" (Kuva otettu 26.7.2008.)"

Huom!!! Etelä(!!!) – ossetiassa.

PSS: Putin on pitkään leikkinyt tulella ja nyt näyttää siltä, että hän tulee häviämään valtataistelun omalla povellaan pitkään pitämilleen kansallismielisille liikkeille. Liikkeille, joista Länsi tulee kuulemaan vielä paljon enemmän ja paljon tarkemmin kuin haluaisikaan kuulla. Joten puun ja kuoren välissä taas piakkoin ollaan, veikkaanpa näin.

[Turjalainen]

Niin, kyllähän se ei hirveän tasavuoroiselta kuulosta tuo Euraasian mallli, mutta kuten jo Putin ja muut strategikot ovat linjanneet, "Euraasia eroaa EU:sta siinä, että toisin kuin EU:ssa, jossa millään yksittäisellä maalla ei ole ylivaltaa muihin nähden, Venäjällä on EAU:ssa johtava rooli". Eli se impeiriumi.

Luulen, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä iso taloudellinen hyöty ovat niitä tekijöitä, jotka ovat EAU:n pienemmille jäsenille plussaa.

Ja mitä rusulmaaneihin tulee, veikkaan, että tulee samanlainen "kastijako" kuin Keski-Aasian tasavalloissa, joissa meininki on se, että "venäläiset ovat ortodokseja ja turkmeenit muslimeja. Muita ei tunnusteta". Eli tunnustetaan jonkinlaiset reviirit, oli ne sitten alueelliset tai tässä esimerkissä etniset.

[sivullinen.]

Hyvä kirjoitus Turjalaiselta. Joskin pitäisin sen pohjalla ollutta lähtökohtaa vääränä, ja siksi koko näkemystä enintään kaukaisen tulevaisuuden haaveena. Venäjä on tällä hetkellä paljon vakaamassa tilassa kuin läntinen maailma. On siis epätodennäköistä että siellä tapahtuisi merkittäviä muutoksia. Sen sijaan lännen - amerikan ja EUn - sisällä tapahtuvat suuret mullistukset johtavat väistämättä myös toimiin Venäjällä. Tämän vuoksi miettisinkin miten Venäjä tulisi toimimaan esimerkiksi euron tai jopa EUn hajotessa? Jos olettaisimme Turjalaisen näkemyksen venäläisestä aatemaailmasta pätevän, seurauksena voisi olla teollisuuden voimakkaampi tukeutuminen vallanpitäjiin johtuen taloudellisten suhteiden uudelleen jaottelusta. Venäläinen teollisuus voisi pyrkiä tunkeutumaan läntiseen maailmaan markkinoita valtaamalla ja "rauhan omaisin" valloituksen keinoin. Mutta on myös otettava huomioon muu maailma. Kiina on jo tehnyt useita yrityksiä tähän suuntaan muun muassa vaatimalla markkintalousmaan asemaa WTOssa, ja siten oikeutta päästä vapaammin läntisille markkinoille. Samoin Kiinalaisten yritykset vallata Saab, tuoda omia brändejään esiin ja lisätä kiinalaisten omaa tiedotusta euroopassa osoittavat tämän kehityksen. Alkavatko siis Kiina ja Venäjä kilpailla keskenään euroopasta? Eikö Venäjän imperiumille suurin uhka ole kuitenkin aina tullut idästä eikä lännestä: Tsingis Kaani, Batu Kaani, Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko 60-luvulla? Ei Hitler eikä Napoleon pystynyt Moskovaa ottamaan itselleen, eikä nykyisestä lännestä löydy edes heidän tasoisia uhkakuvia. Miksi siis pelätä kuolevaa länttä kun toisella puolella on vahvistuva itä?

[Turjalainen]

En nimittäisi tämänpäiväistä skenaariotani "haaveeksi", koska en todellakaan pidä sitä toivottavana, ja laitoin sinne aika monta "jossia", eli tuo on mahdollista vasta jos Venäjän värivallankumous nousisi niin vahvaksi, että sen torjuminen edellyttäisi hallinnolta "mustien kaaderien" esiin marssittamista.

Voisiko Kreml marssittaa esiin jonkinlaisen "PerusVenäläiset"-vaihtoehdon? Tämä voisi onnistua jos Putin onnistuisi markkinoimaan itsensä jonkinlaisena "Kekkosen ja Timo Soinin" hybridinä, joka pelastaa Venäjän "oranssilta uhalta". Epäilen ettei.

Joka tapauksessa paljon riippuu siitä, miten käy öljyn ja kaasun hinnan nyt syvenevässä talouskriisissä. Jos hinta pysyy hyvänä tai jopa nousee (vaikka L-idän juttujen vuoksi) Venäjän valtaklikki saa melkoisen liikkumavaran, jonka se voi käyttää uudistuksiin, jolloin asioita voidaan parantaa, varsinkin Perus-Ivanien oloja, ja oranssilta aallolta saadaan kammettua pois kannatuspohjaa.

[Rafael K.]

En ymmärrä Turjalaisen uusimmasta puheenvuorosta sitä, miksi Venäjää pitää verrata 1930-luvun Saksaan ja pelotella uudella Hitlerillä. Jos Venäjä nousee niin hyvä niille. Jos Suomen kohtalo on joskus taas kuulua Venäjän imperiumiin, niin tuskinpa se tarkoittaa mitään hakkaavien ja raiskaavien kasakoiden invaasiota.

Hitlerillä pelottelu Putinin yhteydessä on vähän liian tunteisiin vetoavaa, antaa vaikutelman että kirjoittajan argumenteissa on jotakin vikaa kun pitää paatoksella täydentää. Tai sitten kyse on siitä, että käydään edellistä sotaa, ja esitetään, että Venäjän nousu tarkoittaisi Suomelle Neuvostoliiton kaltaista eksistentiaalista uhkaa. Kannattaa muistaa, että kaiketi jokainen maa Saksan ja Neuvostoliiton välillä, joka pystyi valitsemaan, valitsi mieluummin Hitlerin Saksan kuin Stalinin Neuvostoliiton liittolaiseksi. Joillekin Suomen kaltaisillekin maille Hitler saattoi siis olla se parempi vaihtoehto.

[Phantasticum]

En ymmärrä Turjalaisen uusimmasta puheenvuorosta sitä, miksi Venäjää pitää verrata 1930-luvun Saksaan ja pelotella uudella Hitlerillä. Jos Venäjä nousee niin hyvä niille. Jos Suomen kohtalo on joskus taas kuulua Venäjän imperiumiin, niin tuskinpa se tarkoittaa mitään hakkaavien ja raiskaavien kasakoiden invaasiota.

Hitlerillä pelottelu Putinin yhteydessä on vähän liian tunteisiin vetoavaa, antaa vaikutelman että kirjoittajan argumenteissa on jotakin vikaa kun pitää paatoksella täydentää. Tai sitten kyse on siitä, että käydään edellistä sotaa, ja esitetään, että Venäjän nousu tarkoittaisi Suomelle Neuvostoliiton kaltaista eksistentiaalista uhkaa. Kannattaa muistaa, että kaiketi jokainen maa Saksan ja Neuvostoliiton välillä, joka pystyi valitsemaan, valitsi mieluummin Hitlerin Saksan kuin Stalinin Neuvostoliiton liittolaiseksi. Joillekin Suomen kaltaisillekin maille Hitler saattoi siis olla se parempi vaihtoehto.

Tuolla toisessa ketjussa peloteltiin sillä, että Venäjä on vakoillut Suomea ja vahvistaa asevoimiaan Suomen rajan läheisyydessä. Tässä pitäisi ottaa huomioon se, että kaikki Suomen naapurimaat Ruotsia lukuun ottamatta kuuluvat Natoon. Joten onko se nyt mikään suuri ihme, jos venäläiset harjoittavat täälläkin tiedustelutoimintaansa. Sitä paitsi minulla on ikävä tuntu siitä, että Suomi käy tällä hetkellä omia "salaisia" neuvotteluja tulevasta Naton jäsenyydestään. Kaikki merkit omien puolustusvoimien alasajosta viittaavat tähän suuntaan. Valitettavasti.

En edelleenkään näe mitään syytä sellaiselle vaihtoehdolle, että Venäjä ihan vaan huvin vuoksi hyökkäisi Suomeen. Ei ainakaan puolueettomaan Suomeen. Kriisitilanne on tietysti eri asia. Jos nyt kuitenkin sattuisi niin käymään, niin entä sitten. Todennäköisesti me saisimme jonkun samanlaisen autonomisen aseman kuin aikaisemminkin. Ei täällä mitään suomalaisten kansanmurhaa suoritettaisi.

Ei varmaan ole liioiteltua väittää, että Suomen liittäminen Venäjään 1800-luvulla oli monellakin tapaa onnekas sattuma, vaikka nykyinen historian tulkinta on nostanut esiin myös niitä kitkakohtia. Ruotsin alaisuudessa mitään kansallista heräämistä tuskin olisi tapahtunut, ei ainakaan samassa mittakaavassa. Ja hei, niitä maahanmuuttajasukujakaan ei olisi varmaan tänne tullut!

Ja vielä. Hitler ja Stalin olivat molemmat huonoja vaihtoehtoja. Jos Hitlerin kolmas valtakunta olisi toteutunut, mikä olisi mahtanut olla suomalaisten kohtalo. Vaikea sanoa. Emmehän me kuuluneet arjalaiseen rotuun, vaikka olimmekin enimmäkseen vaaleita ja sinisilmäisiä.

[Phantasticum]

En edelleenkään näe mitään syytä sellaiselle vaihtoehdolle, että Venäjä ihan vaan huvin vuoksi hyökkäisi Suomeen. Ei ainakaan puolueettomaan Suomeen. Kriisitilanne on tietysti eri asia. Jos nyt kuitenkin sattuisi niin käymään, niin entä sitten.

Tulin antamaan itselleni vielä piiskaa tästä entä sitten -heitosta, koska oikeasti ajattelen näin. Mutta voin tunnustaa. Joka kerta kun uutisista luen tai kuulen, miten kaikki jälleen kerran nyökkäsivät suomalaisille hyväksyvästi, on kyllä muutaman kerran käynyt mielessä myös entä sitten.

Taloussanomissa oli juttu eurouskovaisuudesta ja yhden sukupolven, jota nykyiset vallan kahvassa olevat poliittiset päättäjämme edustavat, avainkokemuksesta. Jutun mukaan tämä sukupolvi koki aikuisikänsä alkupuolella valtavan vapautumisen tunteen, kun Neuvostoliitto romahti ja kylmä sota loppui.

Vai oikein vapautumisen tunne. Kuulun tähän samaan sukupolveen, olen itse pääbelsebubin kanssa samaa vuosikertaa, enkä tunnista itseäni kuvauksesta. Kyllä minun ikäluokkani eli jo perestroikan ja glasnostin aikaa. En kokenut mitään vapautumisen tunnetta yhtään mistään Neuvostoliiton loppuessa, en suurta enkä pientä. Toki itse Neuvostoliiton loppumista pidin hyvänä asiana.

Käsi sydämelle. Suomi oli hyvä paikka asua 1970- ja 1980-luvulla. Se, että Neuvostoliitto ei sitä ollut, ei vaikuttanut minun elämääni millään lailla. Joku avainkokemus eli vapautumisen tunne on vain hieno akateeminen korulause. Ei se loppuminen tuntunut miltään, koska Neuvostoliitto ei liittynyt millään tavalla minun elämääni. Näin se varmaan enemmistöllä tätä sukupolvea.

Mutta on Taloussanomien jutussa minusta kuitenkin joku juju. Sinänsä kyllä uskon, että Venäjällä on jotain tekemistä suomalaisten eurokiiman kanssa. Mutta en osaa sanoa, kuinka tietoista se on. Toisinaan jo pelkästään se, että puhuu vähänkin hyväksyvään sävyyn Suomen kansan lempi-inhokeista, saa joissakin ihmisissä aikaan primitiivireaktion.

[kelloseppä]

Ilmapiiri Pietarissa oli jo kesällä 2011 muuttunut hivenen "ankean tulevaisuuden epäileväiseksi". Tulevaisuuden usko oli vaihtunut alakuloisen hämmästyneiksi hiljaisiksi kysymyksiksi, joita ei masentumisen pelossa käsitellä. Varmaa on vain epävarmuus siitä, millaisissa kehyksissä oma elo jatkuu tulevaisuudessa. Presidentinvaalit olivat monien paikallisten asukkien mielestä jo ennen vaalihuoneistojen avaamista täydellinen fiasko, eikä vaalipäivän "hupinumerot" lisänneet luottamusta. Jonkin sortin yleisohje kiersi vaalipäivää edeltävinä päivinä paikallishallinnon eri tasoilla, että Putinin puolueen kannatusta tulee pyrkiä erilaisin sopivin toimin tukemaan noin 25 -30 prosenttiyksiköllä. Lännen "ahdasmieliset", vahvan ja yhtenäisen Venäjän vastaiset voimat tulkitsivat tämän sangen harkitsemattomasti heti tuoreeltaan "vaalivilpiksi". Pietarin alueella oli yksittäisiä äänestysalueita, joissa "putinmieliset" saivat noin 35 % kannatuksen – "virallisesti"!!! Näillä äänestysalueilla todettiin kiitettävällä nopeudella suuria laiminlyöntejä ja/tai virheitä tapahtuneen ääntenlaskussa, ja ääntenlaskijat vahvistivat lopulta aivan toisenlaisia äänestystuloksia. Etenkin tämä jälkikäteen tapahtunut tulosten "peukalointi" oli liikaa yllättävän monille ja silkka eläimellinen suuttumus sai yllättävän monia kadulle möykkäämään kurkku suorana. Julkinen möykkääminen on sivumennen sanottua varsin huonoa käytöstä ja perinteisesti vain sivistymättömät ja omanarvon tuntonsa kadottaneet käyttäytyvät sillä tavoin – nyt sivistyneet venäläiset möykkäävät kadulla – ja uhkaavat vain jatkaa möykkäämistään! Mikä häpeä!
(Lähteitä ei tipu; tämä edellä oleva oli sitten kerta kaikkiaan vain pahantahtoista huhupuhetta ja se tulee lukea valaisevana esimerkkinä ilkeämielisestä Venäjän vastaisesta täysin fiktiivisestä panettelusta, jota ymmärtämättömät länsimaalaiset levittelevät jatkuvasti.)

Joo, kyllähän Venäjällä aina riittää huhupuhetta, yllin kyllin. Mutta, ovat he myös eläneet vuosikymmeniä rinnakkaistodellisuuksien ja valheiden ympäröivinä, jolloin on opittu puhumaan monimielisesti ja vertauskuvin itse asiaa kiertäen ja kaartaen. Mutta nyt puhutaan suoraan! Se on pelottavaa uutta!

Joten olen nim. Turjalaisen kanssa samaa mieltä siitä, että jotain tulee tapahtumaan Venäjällä ja jopa siitä, että jokin sortin kansallismielinen vahvaan valtioon ja johtajaan uskovaa aate sysää Putinin syrjään ja siirtyy Venäjän johtoon. Nykyinen suuri apatia ja lamaannus eivät jatku enää vuosikausia. Nim. sivullisen olettama olisi kiistattomassa uskottavuudessaan kannatettava, jos kyse ei olisi Venäjästä. Mutta, kun on.

Toki Venäjä saattaa ajautua täyteen kaaokseen, jonka jälkeen lopputulos on aivan sama miljoonien venäläisten ruumiiden jälkeen, ainoa ero olisi vain se, että sitten vasta saataisiinkin todella "intomielinen" hallinto. Mutta mitä enemmän Länsi pyrkisi paikan päällä Venäjän tilannetta "mestaroimaan", sitä karmeammalla tavalla ja sitä pidemmälle nämä "mestaroijat" ajettaisiin takaisin Länteen pois Venäjältä. Joten itsetuhoista toiveajattelua Venäjän silppuaminen Lännen hallitsemiin "valtioihin" olisi Länneltä. Kyllä venäläiset, ukrainalaiset ja valkovenäläiset tietävät, että ei heille ole aitoa kansan hyväksi toimivaa itsenäisyyttä tai vapautta suotu – muuta kuin lauluissa, unissa ja ohikiitävän vallankumouksen hurmoksessa.

Siksi Venäjällä aina lauletaan ja unelmoidaan ... ja tehdään vallankumouksia.

Ja muistellaan sankareita:

http://www.youtube.com/watch?v=oSXQNDdb8Q0 (tekstit englanniksi selvyyden vuoksi)

"Geroja ROA" laulun sanat ovat varsin ilmaisevat. Millainen suunnaton transsendenttisen vihan täytyy vallata ihmispolon mielen, että liittyy isänmaataan ennekokemattomalla tavalla ja tehokkuudella raiskaavien natsien joukkoihin taistelemaan kommunismia vastaan? Näin pitkälle voi viha isänmaan tuhoajaan ja rakkaus isänmaahan yltää – sadoin tuhansin todennetuin esimerkein! Hyvä, että pitkän vaikenemisen jälkeen Venäjä muistaa nämäkin sankarinsa, mutta mitenköhän se muokkaa mielialoja tänään ... kun sivistyneetkin venäläiset möykkäävät nyt kadulla?

"Ole hyvä, nykyinen pullamössö Länsi ja yritä tulla meitä opettamaan!" – tulee vastauksena kuin piiskansivallus, mutta malttia omaavat jaksavat kertoa: "Voi, miten kovin helppoa meidän oli kävellä Gruusiaan ja jäädä sinne ja kuinka huvittavaa oli katsella USA/EU-pellejä selittämässä siellä meille jotakin joutavaa soopaa". Tekeekö mieli kysyä jotain kenties selventäviä tarkennuksia vielä lisää tämä päivänä eläviltä tietyn arvomaailman omaavilta isänmaallisilta venäläisiltä? Muuten sivumennen todeten: useimmat tämmöiset isänmaalliset venäläiset hoitavat oman henkilökohtaisen elämänsä asiat parempaan malliin kuin ikätoveriensa enemmistö, joten vertaaminen suomalaisiin ehkä lähinnä henkilökohtaisesti säälittäviin univormupelleihin on täysin järjetöntä tältä osin.

Voimaa ja yhtenäisyyttä kyllä kunnioitetaan – kuten aina korostetusti siellä päin maailmaa.

Venäjän demokratiakehityksen lopun aika taisi tulla jo noin 10 vuotta sitten. Venäjällä oli mahdollisuutensa, mutta taloudellisen ja poliittisen vakauden himo voitti aidon demokratian himon. Nyt sitten, noin 10:n taloudellisesti ja poliittisesti vakaan (Venäjän mittapuun mukaan) vuoden jälkeen tulee laskun maksun aika. Laskun aika koittaa väistämättä, koska venäläiset eivät ehtineet solmia riittävästi henkilökohtaisen tasolla merkittäviä kontakteja länteen, luoda niin koti kuin ulkomaisille pienyrityksille turvallista toimintaympäristöä, antaa maanomistukselle vahva todellinen lain turva ja suitsia korruptiota edes järjelliselle tasolle, niin nyt annettu etsikkoaika on päättymässä. Vuorovesi vaihtui juuri ... Muuten, tätä tulevaa laskua ei makseta sitten rahassa.

Siksi Venäjällä nyt lauletaan ja unelmoidaan ... ja kenties tehdään vallankumouksia.

Etulinja – käsitteen ehkä joillekin suomalaisille uusi tulkinta edellisen biisin tehneeltä "Kolovrat" bändiltä, joka on musiikin maailmassa melkoinen venäläinen, vai pitäisikö sanoa, yleisslaavilainen "kestosuosikki".

http://www.youtube.com/watch?v=_lweDxni2p8&; (tekstit englanniksi selvyyden vuoksi)

Oi miksi, oi miksi suomalaiset maanpetturimme eivät ymmärrä jättää suomalaisiin käsiin edes maamiinoja?

Nim. phanstasticumin puheenvuoroon liittyen:
Voi kun Suomen osalta voisimmekin palata sinne 1960-1970-luvulle ...
Joidenkin johtavien poliitikkomme eurokiima on jo maanpetturuutta, totta, mutta joidenkin johtavien poliitikkomme Venäjän tuntemuksen laiminlyönti taso lähentelee myös maanpetturuutta.
Vapaus ei tarkoita vapautta vastuusta – useimmilta kansanedustajiltamme tämä on unohtunut -maanpetturien äänestyskäyttäytymisten todistevoima osoittaa tämän.
Venäjällä vapaus ei taida sittenkään ja vieläkään niin tärkeää kuin voimakas, venäläinen Venäjä – tässä se Venäjän suurin dilemma onkin: ollako mahtava vai vapaa??? Voisiko molemmat ehdot toteutua yhtä aikaa???
PAH! Nuorten politiikkojemme avainkokemus: "vapautumisen" tunne Neuvostoliiton hajoamisen myötä. PAH! Jos tippaakaan olisivat ymmärtäneet tai ymmärtäisivät, mistä sadat miljoonat ihmiset vapautuivat, heidän harjoittamansa politiikka olisi tänään vallan toisenlaista. (TalousSanomien jutun idea itsessään oli hyvä). Voi, voi, ymmärtämättömyyden määrä on rajaton - myös nim. phantasticum:n manitsemat primitiivireaktiot ovat siitä osoituksena.

Anteeksi tämä tunteenpitoinen vuodatus, josta analyyttisyys on ehkä melko kaukana.

Lopuksi tämän epäselvän tajunnan virran päätteeksi toivotan kaikille:

Hyvää ja ennen kaikkea rauhallista Joulua.

[hattiwatti]

Tämä juttu menee enemmän eurokriisiketjun puolelle, mutta sivuaa varsin varsin vahvasti tematiikkaa geopoliittisen järjestyksen muuntumisesta:

http://hommaforum.org/index.php/topic,25882.msg876313.html#msg876313

Tsekatkaapa, jos tuntuisi sopivan nämä ehdotukset tähän isoon kuvioon...