Vihantunteet

[Human people]

Ajattele kohdallasi onko vihantunne sinulle positiivinen vai negatiivinen olotila. Käsitääkseni hyvinvoiva onnellinen ihminen "kärsii" vihantunteista harvoin eikä hän käsittele ajatuksiaan vihan kautta vaan pyrkii rationaalisesti pois ko. olotilasta. Tällainen ihminen suhtautuu positiivisesti omaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen ja näkee positiivisia asioita myös vieraissa ihmisissä. Hänellä on hyvät ihmissuhteet ja hän mahdollisesti menestyy elämässä ja elää keskimääräistä onnellisemman ja jopa pidemmän elämän. Mielestäni meidän jokaisen kannattaisi pyrkiä em. olotilaan varsin lyhyen elämämme aikana. Onnellisimmat ihmiset löytyvät pienistä alkuperäiskansoista joiden yksilöt eivät kärsi stressistä eivätkä psyykkisistä sairauksista.
Meillä suomalaisilla menee tällä hetkellä taloudellisesti paremmin kuin koskaan ja kellään ihmiskunnan historiassa, mutta siitä huolimatta koemme edelleen vihantunteita mm. maahanmuuttajia politikoita virkavaltaa jne kohtaan.
Suomalaisten kannattaisi olla onnellisia saavutetusta hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja toimivasta demokratiasta. Sen kaikki tietää. ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen vaan vaatii aina lisää. Tämäkin ajattelutapa johtaa helposti vihantunteisiin, stressiin jne.
Onnellisuutta lisää vielä tunne, että saa auttaa lähimmäisiä, sorrettuja, nälkäänäkeviä ihmisiä kehitysmaissa. Kehitysavun tai henkilökohtaisten lahjoitusten avulla sekä pelastamalla ihmishenkiä ottamalla pakolaisia.
Mielestäni riitäisi kun jokainen kohdallamme pystyisimme tuntemaan empatiaa kaikkia muita kulttuureja kansoja kohtaan ja aivan yksilötasolla. Voinee sanoa, että jokaisella yksilöllä on vaihteleva määrä lähiomaisia jotka elävät hänen kanssaan niin ilot kuin surutkin. Suomen kansa kaipaakin ripauksen humanistista ajattelua.

[Lasse]

Onnellisuutta lisää vielä tunne, että saa auttaa lähimmäisiä, sorrettuja, nälkäänäkeviä ihmisiä kehitysmaissa. Kehitysavun tai henkilökohtaisten lahjoitusten avulla sekä pelastamalla ihmishenkiä ottamalla pakolaisia.

Onnentunnettani lisäisi, että siirtyisit vielä henkilökohtaiselle tasolle, kertoisit kuinka paljon olet auttanut henkilökohtaisilla lahjoituksilla? Ja sitten vielä vaikka veroäyri viiden viimeisen vuoden ajalta, notta saisin käsityksen osallisuudestasi yhteiskunnan antamaan kehitysapuun.

Henkilökohtaisesti olen ulkoistanut onnellisuuteeni vaikuttavan rahankäytön verotuksen jälkeen pääsääntöisesti vaimolleni. Muuten toimien havainnoin epämiellyttävää hellasäröä, joka vähentää onnellisuuttani.

Olen kyllä myös ruokkinut siiliä pihamaalla. Toimi, joka kiistatta lisäsi onnellisuuttani, joten et todellakaan ole hakoteillä.

--Lasse

[törö]

Kehitysmaiden nälkää näkevät tarvitsevat yhden lapsen politiikkaa, koska fosfaattivarojen loppuun kuluminen ja siitä seuraava ravinnontuotannon romahtaminen parin kymmenen vuoden päästä.

[AstaTTT]

Suomen kansa kaipaakin ripauksen humanistista ajattelua.

Kyllä, Suomen kansa on kärsinyt ihan tarpeeksi kaiken maailman turvapaikkashoppailujen takia. Hyvä, että joku lopultakin havahtuu siihen, että huomio pitää siirtää omaan kansakuntaan.  

[Suvaitsija]

Suomalaisten kannattaisi olla onnellisia saavutetusta hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja toimivasta demokratiasta.

Olenkin onnellinen tästä. En sen sijaan ole onnellinen siitä, että hyvinvointia, turvallisuutta ja demokratiaa ollaan ajamassa pikkuhiljaa alas. Monikulttuurisuus on yksi tekijä, joka rapauttaa näitä arvoja. Enkö siis saisi olla vihainen, jos onnellisuuteni lähdettä tuhotaan?

[Brandöt]

Eikö tämä vihalla ratsastaminen ala olla jo aika väsynyt juttu? Jokainen terve ihminen tuntee välillä myös vihaa, siinä missä kaikkia muitakin tunteita.

En pidä siitä ajatuksesta, että oletat, hyvä human people, meidän jääneen kiinni vihaan - se ei pidä lainkaan paikkaansa. Eikä se ole kovin hedelmällinen lähtökohta keskustelulle, että olettaa toisen jääneen kiinni vihaan ja siksi ajattelee niinkuin ajattelee.

Minulla ainakin on (tunnepuoli syrjään) rationaaliset perusteet poliittisille ajatuksilleni. 

[Pliers]

Ajattele kohdallasi onko vihantunne sinulle positiivinen vai negatiivinen olotila.

"Holding on to anger is like grasping a hot coal with the intent of throwing it at someone else; you are the one who gets burned."

Meillä suomalaisilla menee tällä hetkellä taloudellisesti paremmin kuin koskaan...

Ei pidä paikkaansa. Suomalaiset ovat velkaisempia kuin koskaan.

Onnellisuutta lisää vielä tunne, että saa auttaa lähimmäisiä, sorrettuja, nälkäänäkeviä ihmisiä kehitysmaissa. Kehitysavun tai henkilökohtaisten lahjoitusten avulla sekä pelastamalla ihmishenkiä ottamalla pakolaisia.

Kuka mistäkin onnensa löytää. Kehitysapu ei lisää minun onnentunnettani. Se tosin on yksi niistä seikoista, jotka estävät minua antamasta rahaa hyväntekeväisyyskohteisiin, jotka minä tunnen tärkeiksi, ja siten lisäisivät minun onnentunnettani.

Mielestäni riitäisi kun jokainen kohdallamme pystyisimme tuntemaan empatiaa kaikkia muita kulttuureja kansoja kohtaan ja aivan yksilötasolla.

Empatian tunteminen ja valheellinen optimismi, että kaikkia kykenisi auttamaan, ovat kaksi eri asiaa. Toistaiseksi kehitysavusta on ollut kokonaisuutta katsoen enemmän haittaa kuin hyötyä.

[Obb]

Minäkin tunnen vihaa nykyisin vallassaoleviin politikkoihin ja heidän tapaansa tuhota suomalaisuus.
Toistaiseksi kanavoin vihani puhumalla ja äänestämällä. Tulevaisuus näyttää riittääkö se.

[Maatiaisjuntitar]

Meillä suomalaisilla menee tällä hetkellä taloudellisesti paremmin kuin koskaan ja kellään ihmiskunnan historiassa

Ehkä sinulla menee paremmin kuin kenelläkään koskaan, mutta et ilmeisesti ole tietoinen, ettei kaikilla mene yhtä hyvin.
700 000 suomalaista elää EU:n köyhyysrajan alapuolella, heistä 150 000 on lapsia.

Lapsia elää nyt suhteellisen köyhyysrajan alapuolella saman verran kuin 1970-luvun alkupuolella.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaislapsia+nyt+k%C3%B6yhyysrajan+alapuolella+yht%C3%A4+paljon+kuin+70-luvulla/1135262401229

Onnellisuutta lisää vielä tunne, että saa auttaa lähimmäisiä, sorrettuja, nälkäänäkeviä ihmisiä kehitysmaissa. Kehitysavun tai henkilökohtaisten lahjoitusten avulla sekä pelastamalla ihmishenkiä ottamalla pakolaisia.

Hommalaisethan tunnetusti auttavat ihmisiä kehitysmaissa KIVA-mikrolainojen muodossa. http://www.kiva.org/team/homma

Nykyisenkaltainen kehitysapu ei ole monellakaan tapaa toimivaa, eikä johda kehitysmaissa elävien aseman parantamiseen, vaan on lähinnä rikkaiden maiden ihmisten omantunnon puhtaaksipesemistä. Kehitysavulla myös maat kilpailevat paikoista eri organisaatioissa. http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/259

En itse tunne juurikaan vihaa, vaikken mikään erityisen hyvin toimeentuleva olekaan. Minulle onni syntyy pienistä asioista, pienistä arkielämän iloista.
Toivottavasti sinä myös löydät onnellisuuden sisältäsi ja pystyt hyväksymään myös muut ihmiset sellaisina kuin he ovat.

[Lord Haw-Haw]

Ei onnellisuus ole vallitseva olotila, onnellisuus tulee hetkestä johon on pyritty ja jos sellaista ei ole ongelma/haaste täytyy kehittää jotta sen voi saavuttaa ja olla taas hetken onnellinen, siksi meillä on poliitikot.

[citizen]

Aloitus vaikuttaa jonkun teinin kirjoittamalta. Jonkun, jonka ei ole ikinä tarvinnut ottaa vastuuta mistään tai kenestäkään ja joka hahmottaa maailmaa naiivin rakkaus/viha-hyvä/paha-dualismin kautta. Hyvinvointi ei ole mikään saavutettu etu, vaan jotain mikä vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Talouskupla on pitänyt elintasomme liian korkealla suorituskykyyn nähden. Lama tulee ja korjaa tilanteen. Silloin kansallisen edun vaaliminen tulisi olla kehitysmaiden diktaattorien etua tärkeämpää.

[Ernst]

Suomen kansa kaipaakin ripauksen humanistista ajattelua.

Suomen humanistiliitto, joka kaiketi eniten sitä humanistista ajattelua edustaa,  pitää tärkeänä ajatuksenvapautta, arvovalloista vapaata ajattelua, pyrkimystä tietoon ja uskonnoista riippumatonta etiikkaa. Nuo periaatteet eivät juurikaan näkyneet kirjoituksessasi, vaikka Suomen kansalle niitä periaatteita olit kauppaamassa.

[Eino P. Keravalta]

En tunne vihaa.

Tunnen rakkautta. Siksi olen maahanmuuttokriittinen.

Rakastan demokratiaa.
Rakastan sananvapautta.
Rakastan alkuperäiskansojen oikeuksia.
Rakastan ihmisoikeuksia.
Rakastan turvallisuutta.
Rakastan mielipiteenvapautta.
Rakastan länsimaista oikeuskäsitystä.
Rakastan kulttuureiden moninaisuutta.
Rakastan vapautta.
Rakastan työstä syntynyttä vaurautta.
Rakastan uskonnonvapautta.
Rakastan naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Rakastan yhteisöllisyyttä.
Rakastan ihmisten oikeutta omaan maahansa.
Rakastan syntymättömiä lapsenlapsiani.

Kaikkea tuota rakastamaani uhataan. Sitä uhkaa monikultturismin nimellä kulkeva, fasistinen ideologia, joka tähtää orwellilaiseen, globaaliin poliisivaltioon.

Ja sittenkään en tarraudu vihaan, vaan ajattelen positiivisesti: yritän omalta pieneltä osaltani toimia, vaikuttaa ja puhua niin, että meille suomalaisille rakkaat arvot toteutuisivat yhteiskunnassamme.

Vain heikkoina hetkinä sorrun. Mutta en sittenkään vihaan, vaan korkeintaan suruun ja ahdistukseen kaiken rakkaan puolesta.

[jupeli]

 



Vain heikkoina hetkinä sorrun. Mutta en sittenkään vihaan, vaan korkeintaan suruun ja ahdistukseen kaiken rakkaan puolesta.
[/quote]

Hyvin muotoiltu ja tottahan se kaikki.
Tuo viimeinen on kyllä tuttua ja saa oikeasti joskus itse itsessään tapella, että saisi tuon surun ja ahdistuksen ravisteltua uskoon tulevaisuutee. Kaikesta huolimatta.

[ElinaElina]

Einon kirjoituksesta pitäisi työstää nätti juliste.

[Horn Hill]

En tunne vihaa.

Tunnen rakkautta. Siksi olen maahanmuuttokriittinen.

Rakastan ...

Jos rakastat http://www.youtube.com/watch?v=Gi0Xc6S2OwE&

Upeasti kirjoitettu Eino!

[Sunt Lacrimae]

Suomalaisten kannattaisi olla onnellisia saavutetusta hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja toimivasta demokratiasta.

Olenkin onnellinen tästä.

Olen myöskin onnellinen, mutta samalla tiedostan sen, että nykytilaan tyytyminen ja laakereilla lepääminen johtaa yleensä taantumiseen.

[Pekkaa kahvassa]

Ketjun aloittajalta tuskin tulee enää mitään vastinetta ketjun kommentteihin ja vastauksia niissä esitettyihin kysymyksiin, jos vanhat merkit pitävät paikansa. Siinä vaiheessa kun pitäisi aloittaa asiallinen keskustelu vaietaan, aloitetaan puhumaan ihan muista asioista tai syytetään toista rasisitiksi, vihapuhujaksi tai mennään muuten henkilökohtaisuuksiin jne. Todennäköistä on myös, että kirjoittaja häipyy kokonaan foorumilta ja kertoo kavereilleen, kuinka hänen rakkautta tulvivaa viestiänsä ei ymmärretty ja viestiin vastattiin vain rasistisin vihapuhein ja kuinka pahoja ihmisiä Homma-foorumilla on. Täysin perusteetta.

Toivottavasti Human People osoittaa nämä odotukset vääriksi ja jää tänne keskustelemaan kanssamme asiallisesti ja ystävällisesti.

Rakkautta myös sinun elämääsi.

[Sininärhi]

Human People, toivon todella ettet ole trolli, koska aloituksesi oli sen verran huvittava. Valitettavasti se oli myös niin kliseinen suvistelu, että luulenpa röllin iskeneen jälleen Hommaan...

Suomi ei ole 'rikkaampi kuin koskaan'. Suomi on velkainen jäänne hyvinvointivaltiosta. Mitä sieniä oikein vedät? Vai onko sinulla esittää todisteita Suomen mahtavasta rikkaudesta...? Aivan. Ei ole.

Minä autan lähimmäisiäni. Minä autan kärsiviä eläimiä. Minä en suostu koskaan, milloinkaan, ikinä, auttamaan kehitysmaita lahjoitusten muodossa. Mikrolainaaminen on ainoa järkevä vaihtoehto auttamiseen, se auttaa kehitysmaiden ihmisiä auttamaan itse itseään ja muitakin siinä sivussa. Lisäksi laina ei ole vastikkeetonta rahaa, sen saa takaisin. Laina ei passivoi, toisin kuin kehitysapu nykymuodossaan.
Minä rakastan lähimmäisiäni. Rakastan Suomea, rakastan luontoa.

Yhdyn täysin Einon viestiin. Kauniisti kirjoitettu. En vihaa, minä rakastan. Kuten varmasti suurin osa tämänkin foorumin jäsenistä.

[Tobias]

Hyvää huomenta kaikille! Viha on mielestäni todella vahva tunne ja suurin osa meistä suomalaisista tuntee sitä erittäin harvoin. Suuttumusta me kyllä tunnemme usein, tietenkin tuo tunnetila riippuu ihmisen persoonasta ja elämäntilanteesta yms. Todella ikävää, että osa meistä suomalaisista hyökkää toistemme kimppuun tuollaisella asialla. Heidän kannattaisi todella alkaa ajattelemaan mitä he ovat tekemässä.

Onnellisuus taas muodostuu siitä, että ihminen on sopusoinnussa itsensä kanssa. Ei siinä paljoa auta se, että alan syytämään rahaa kehitysmaihin. Sinne sitä on syydetty jo monet vuosikymmenet, eikä ole saatu muuta aikaan kuin sotaa, väestönräjähdys ja nälänhätä. Kehitysapu nykymuodossaan tulisi kokonaan lopettaa ja antaa luonnon hoitaa kehitysmaissa homma.

Itse ymmärrän, että ihmisiä pitää auttaa. Toteutan sen omalla kohdalla siten, että annan aikaani kerran viikossa iltaisin vanhuksille, siis suomalaisille vanhuksille. Heistä erittäin monet kärsivät yksinäisyydestä, monet heistä eivät pääse enää omin voimin ulos. Jos haluaa auttaa ihmisiä niin meiltä kyllä löytyy autettavia.

[yxtoine humanisti]

On itsestään selvää, ettei vihantunnetta voi tarkastella mustavalkoisesti. Tavat kokea ja ilmaista vihaa ovat vähintään yhtä runsaita ja monimutkaisia kuin syytkin. Lisäksi vihantunne voi olla joko primaarinen tai sekundaarinen, eli ensisijainen tai toissijainen tunne. Primaarinen viha tarkoittaa sitä, että viha piiloutuu päällepäin näkyvien tunteiden (kuten pelko tai suru) alle. Sekundaarinen viha tarkoittaa sitä, että silloin, kun ensisijaista tunnetta (kuten epävarmuutta) peitellään tai sitä ei edes tiedosteta, tunnetaan vihaa.  Itsestään selvää on myös se, että silloin, kun vaaditaan vihantunteen tukahduttamsta, viha yleensä jää primaaritunteeksi.

Siihen, kuinka itse vihansa kokee, vaikuttaa hyvin paljon yhteiskunnan osoittama hyväksyntä tai paheksunta. (Jopa niin paljon, että saattaa menettää oman arvostelukykynsä vihantunteensa arvioimiseen ja ymmärtämiseen. Kukaan kun ei yleensä halua tulla pidetyksi tunnevammaisena tai psykopaattisena idioottina.)

On hyvä, ettei yhteiskunta yleensä suvaitse fyysistä väkivaltaa. Mutta on huono asia, jos lapsi heitetään pesuveden mukana menemään. Perinteisesti psykologiassa on ollut tapana ajatella, että vihantunne on vaarallinen, koska se yleensä johtaa väkivaltaiseen toimintaan. Tämä ennakko-oletus puolestaan on johtanut piilomoralisointiin: psykologia suhtautuu yllättävän kielteisesti vihantunteeseen ottaen huomioon sen, että viha - muiden perustunteiden ohella - on osa tasapainoisen ihmisen tunne-elämää. Piilomoralisointi ilmenee esimerkiksi vahvana haluna patologisoida vihantunne, eli väittää, että vihantunne on merkki epätasapainoisesta, jopa häiriintyneestä, tunne-elämästä.

On totta, että vihantunne yleensä kertoo jonkinlaisesta poikkeamasta, "häiriöstä". Mutta tämä ei suinkaan välttämättä liity poikkeamaan tai häiriöön vihantunnetta kokevan mielenterveydessä. (Päinvastoin viha voi olla terve ja johdonmukainen reaktio poikkeamaan esimerkiksi elinolosuhteissa.) Lisäksi on totta, että jatkuva vihantunne sairastuttaa, mutta niin tekee jatkuva rakastuneisuuskin. Tästä huolimatta terve ihminen kykenee sekä rakastumaan että vihaamaan, kun aihetta on. Sekin on totta, että vihantunne on vahvaa energiaa. Sitä tärkeämpää on, ettei vihaa tukahduteta ja jätetä kanavoitumaan ei-toivotuilla tavoilla, vaan hyödynnetään vaikkapa asioiden aikaansaamiseksi.

Vihalle on aina olemassa jokin kokijan itsensä kannalta mielekäs ja ymmärrettävä syy. Monet näistä syistä saattavat olla myös eettisesti perusteltuja. Nollatoleranssi vihan suhteen on mihinkään johtamaton lähtökohta, sillä vihantunteen tukahduttaminen johtaa (tunne-elämän) ongelmiin. Tukahduttamisvaatimusten ja paheksunnan sijaan olisi hedelmällistä pohtia tapoja, joilla ilmaista vihaa hyväksytyllä tavalla. Perusedellytys tälle tietysti on, että vihantunne ylipäätään hyväksytään ja sallitaan. Vihasta itsestään ei tulla koskaan pääsemään eroon. Viha on osa inhimillistä ihmisyyttä.

Usein halutaan korostaa vihantunteen kielteisiä syitä ja seurauksia. Mutta tosiasia on, että vihantunteen tarkoitus on myös suojella, vaikkapa henkilökohtaisia rajoja ja oikeuksia. Viha, muiden tunteiden tavoin, ei itsessään ole "hyvä" tai "paha", vaan osoitin. Viha osoittaa esimerkiksi sen, milloin oikeudentajua on loukattu. Se, millaiseen etiikkaan oikeudentaju perustuu, onkin jo kokonaan toinen juttu.

@Brandöt ja Eino P. Keravalta: loistavaa! Komppaan teitä.

[Jouko]

Viha on vihaa. Ihmisen pitää sitä kumminkin osata hallita. Ainahan se ei onnistu... koska olemme vain ihmisiä.

[keskikasti]

minulla on vihan tunteita, ne tulee epäoikeudenmukaisuuden tunteesta

edellisen valtionhallinnon eriarvoistava poliitikka, näitä tulee

[yxtoine humanisti]

Halusin vielä hieman pureskella näitä. Vaikka viikonlopun kunniaksi. Ja kun ei muutakaan dialogia ole käynnistynyt.

Käsitääkseni hyvinvoiva onnellinen ihminen "kärsii" vihantunteista harvoin

Käsittääkseni on ajatusvirhe kuvitella, että ihmisen perusolotila olisi "onnellinen". (Tai noh, mitä 'onnellisuudella' tarkoitetaan? Ikuisuuskysymys.)

Hyvinvointi ei edellytä tasapaksua tyytyväisyyttä tai etäisen ideaalin saavuttamista ja sen mukaan elämistä. En ymmärrä vimmaa ajatella, että terve ihminen = hyvä ihminen ja aina niin tyytyväinen kuin suinkin. Jo C.G. Jung aikoinaan totesi, että on parempi olla ehyt kuin hyvä.

eikä hän käsittele ajatuksiaan vihan kautta vaan pyrkii rationaalisesti pois ko. olotilasta.

Tarkoitatko, ettei tilanteeseen pidä yhdistää (jostain syvältä sisimmästä ja tilanteeseen varta vasten kaivettua) vihantunnetta? Vai tarkoitatko, ettei jo valmiiksi herännyt vihantunne saisi vaikuttaa tilanteen arvioimiseen ja siinä toimimiseen?

Kyllä, ajatuksia tulee käsitellä rationaalisesti. Mutta tunnetila ei ole ajatus – vaikka tunnetilaan voidaankin vaikuttaa ajatuksin. Mikäli tunnetila kastroidaan rationaalisuuden nimissä, kyse on tunnetodellisuuden kieltämisestä. Tämä ei häivytä tai käsittele vihaa, vaan johtaa häiriöihin, pahimmillaan dissosiaatioon. (Dissosiaatio puolestaan voi äärimmillään johtaa ilmiöön, joka ennen tunnettiin sivupersoonallisuushäiriönä.)

Tällainen ihminen suhtautuu positiivisesti omaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen ja näkee positiivisia asioita myös vieraissa ihmisissä.

"Tällainen" ihminen kuulostaa tyypiltä, joka sinnikkäästi kieltäytyy näkemästä mitään kielteistä ja kokemasta vihaa. Sitähän esimerkiksi se kukkahattu-uni on.

(Ja siis "tällainen", eli 'onnellinen' vai vihansa rationaalisin perustein kieltänyt?)

Hänellä on hyvät ihmissuhteet ja hän mahdollisesti menestyy elämässä ja elää keskimääräistä onnellisemman ja jopa pidemmän elämän.

...Mikäli ei joudu kiltteytensä takia liikaa päähänpotkituksi ja hyväksikäytetyksi.

Mielestäni meidän jokaisen kannattaisi pyrkiä em. olotilaan varsin lyhyen elämämme aikana.

Kaikki me pyrimme olemaan onnellisia. Mutta kukin pyrkii (ja taplaa) tyylillään.

Sanonnan mukaan onni ei ole asema jolle saavutaan, vaan tapa jolla matkustetaan. Jos tavoiteltu olotila siirretään hamaan tulevaisuuteen, sinne se yleensä jääkin. Toisekseen, tavoittelu estää näkemästä sen, mikä on totta nyt. (Tätäkin se kukkahattu-uni aiheuttaa.)

Onnellisimmat ihmiset löytyvät pienistä alkuperäiskansoista joiden yksilöt eivät kärsi stressistä eivätkä psyykkisistä sairauksista.

Jos onnellisuus edellyttää paluuta alkeellisiin heimoyhteisöihin, joissa ei ajatella päänsärkyä aiheuttavia asioita taikka stressata toimeentulosta, onnellisuus siirtyy suomalaisen yhteiskunnan tavoittamattomiin. - Onneksi, koska minne ne pakolaiset silloin menisivät olemaan onnellisia?

Suomalaisten kannattaisi olla onnellisia saavutetusta hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja toimivasta demokratiasta.

Kyllä. - Sekä suojella niitä, jotta voisimme olla niistä myös jatkossa onnellisia.

Sen kaikki tietää. ettei ihminen ole koskaan tyytyväinen vaan vaatii aina lisää.

Paitsi ne alkuperäiskansat. Paitsi jos ne harjoittavat onnellisuutta uudessa isäntämaassa.

Onnellisuutta lisää vielä tunne, että saa auttaa lähimmäisiä, sorrettuja, nälkäänäkeviä ihmisiä kehitysmaissa. Kehitysavun tai henkilökohtaisten lahjoitusten avulla sekä pelastamalla ihmishenkiä ottamalla pakolaisia

Kun aineelliset tarpeet on tyydytetty, alkaa henkisten tarpeiden käsittely. Tämän voivat suomalaisetkin omasta historiastaan päätellä. Enää emme valita siitä, että leipä on kovaa ja sitä on vähän. Nykyään osaamme valittaa siitä, kuinka isi oli ilkeä ollessamme pieniä ja siitä jäi näkymätön jälki ja paha olo. Jos rikkaat maat nähdään köyhien maiden holhoojina, kuinka pitkään tämä asetelma voi jatkua, ennen kuin se niin sanotusti veisi mehut ja alkaisi tuntua pelkästään hyväksikäytöltä?

Mielestäni riitäisi kun jokainen kohdallamme pystyisimme tuntemaan empatiaa kaikkia muita kulttuureja kansoja kohtaan ja aivan yksilötasolla.

Ja jos emme (enää) voi, on tervehenkistä pohtia ilmiön syitä. Siis perinteisen viha-vastauksen ulkopuolelta.

Suomen kansa kaipaakin ripauksen humanistista ajattelua.

Ja "humanistinen ajattelu" tarkoittaa...? Omasta mielestäni Suomessa ei juuri muuta ole harjoitettukaan. Ja tätä perisuomalaista piirrettä osataan jo käyttää törkeästi hyväksi.